16/07/17

Porto ja punaisen mekon lumo

14 138

Tuon yllä näkyvän maagisen otoksen ikuistivat minusta Portugalin matkallani ystäväni Vini ja Paulo. Innostuimme yhteisestä valokuvaustuokiostamme rannalla niin kovasti, että päätimme kuvata seuraavana päivänä vielä vähän lisää ja tuon toisen kuvaussession hedelmiä ovat muun muassa nämä kuvat punaisessa mekossani, jossa onnistuin tahattomasti herättämään vähän liikaakin huomiota Porton katuja vaellellessani. Naiset, jos haluatte herättää erityisesti portugalilaisten papparaisten huomion, verhoutukaa punaiseen. :D

Hypätään ajassa muutama viikko taaksepäin… Olin juuri saapunut Portoon ja päätin lähteä lauantai-illan kunniaksi pienelle iltakävelylle tutustumaan uusiin maisemiin. Mietin hotellilla vaatteita vaihtaessani, että onkohan punainen vähän liian huomiota herättävä väri yksin liikuskelevalle naiselle, mutta päätin silti pukea kauniin kesämekon ylleni.

Sen sain ensimmäisellä yksin tekemälläni matkalla todeta, että sitä tosiaan saattaa hyvinkin päätyä kaikenlaisiin mitä kummallisimpiin tilanteisiin – yleensä onneksi lähinnä hauskoihin ja huvittaviin, kuten tällä kävelylläni Porton keskustaan. Koska oli lauantai-ilta, ihmisiä oli paljon liikkeellä.

Kaupungin keskustassa soitti eräällä aukiolla katusoittajakaksikko, joiden ympärille oli kerääntynyt iso joukko ihmisiä kuuntelemaan esitystä. Minä liityin muiden joukkoon ja olin juuri ottamassa kännykälläni musisoinnista videota, kun laulaja huudahti yhtäkkiä minuun osoittaen: “Hei, sinä siellä, nainen kauniissa punaisessa mekossa! Tämä on omistettu sinulle!” Koko väkijoukko kääntyi katsomaan minua ja vaikka ei ehkä tämän ammatin perusteella uskoisi, en erityisen hyvin viihdy huomion keskipisteenä, joten hieman nolostuneena ja jännittyneenä jäin odottelemaan, mitäköhän mahtaisi seuraavaksi tapahtua. Duo ryhtyi soittamaan 80-luvun klassikkoa Lady in Red ja yleisö taputti.

Yhtäkkiä jostain aukion poikki ponkaisi eteeni harmaantunut herrasmies, joka pyysi lupaa viedä minut tanssiin. Yleisö nauroi ja hurrasi ympärillä, enkä tietenkään voinut kieltäytyä kunniasta, vaan ei auttanut kuin antautua tanssiin. Käteni olivat täynnä tavaraa: oli laukkua, kameraa, kännykkää… Hätäpäissäni työnsin ne vain vieressäni seisoneen luotettavan näköisen perheenäidin kainaloon ja pyysin pitämään niistä huolta tanssin ajan.

En ollut pystyä pitelemään nauruani tuossa yllättävässä tilanteessa ja kanadalainen herrasmies kertoi myös vaimonsa hytkyvän naurusta siellä yleisössä. Mutta mikä hauskinta, kun saimme tanssin päätökseen ja palasin paikalleni, huomasin että tuon omaisuudestani huolta pitäneen naisen mies oli tarttunut kameraani ja ikuistanut tanssimme salaa videolle! Eli tässä alla nyt sitten ihan videon muodossa pieni muisto tuosta hassusta ja ikimuistoisesta hetkestä. Kaikkea sitä… :D

Niin ja itse mekkoon sekä tyyliin ihastuneille kerrottakoon, että mekko on kevään Holly & Whyte -mallistoa Lindexiltä, hattu A+more-mallistoa Stockmannilta ja kauniit kengät Pretty Ballerinasia Shoes like Candy -putiikista viime kesältä, ja kaikki on saatu blogin kautta.

Photos: Tribeguys.co

Related posts

15/07/17

Magnesia – hyvinvoinnin festarit Lonnan saarella

2 29

Kaupallinen yhteistyö: Magnesia Festival

Harrastin lukiossa muutaman vuoden ajan joogaa ja olen sittemmin kokeillut sitä joitakin kertoja uudelleen, mutta jostain syystä en ole päässyt mukaan siihen intoon, mitä näen monien muiden joogaharrastajien tuntevan. Moni näyttää hurahtavan joogaan sellaisella palolla, että se tuntuu olevan parasta, mitä ihminen voi tehdä (jooga)housut jalassa. Minä olen liian rauhaton keskittymään joogan kaltaiseen lajiin, mikä kertoo juuri siitä, että todennäköisesti nimenomaan minun pitäisi joogata.

Kun joogafestivaali Magnesia otti minuun kesän alussa yhteyttä ja ehdotti yhteistyötä, oli reaktioni lähinnä epäuskoinen. Kysyin suoraan, että ymmärrättekö, että en ole mikään joogaihminen? En harrasta joogaa enkä muutenkaan ole oikein sellaista “jooga-tyyppiä”, vaikka ehkä haluaisinkin olla. Olen notkea kuin rautakanki, voimaa minulla ei ole nimeksikään enkä malta rauhoittua meditoimaan. Ja olen useammin kuin kerran nukahtanut loppurentoutuksen aikana. Ai mitä, eikö sitä ollutkaan tarkoitettu power napeiksi?

Hämmennykseni oli vieläki suurempi, kun näistä lausunnoista huolimatta joogafestareiden järjestäjät olivat sitä mieltä, että olisin täydellinen sanansaattaja heidän tapahtumalleen. He kertoivat, että haluavat Magnesian olevan nimenomaan sellainen paikka, johon myös aloittelijat, jooga-angstaajat ja minun kaltaiseni kömpelöt rautakanget voivat tulla matalalla kynnyksellä kokeilemaan joogaa – ja mahdollisesti löytämään sen ilon.

Kieltämättä tapahtuma kuulostaa aika ihanalta. Viime kesänä debytoinut tapahtuma järjestetään tänä vuonna to-pe 3.-4.8. Lonnan saaressa Helsingin edustalla ja viikonlopun kestävillä festareilla on luvassa joogaa, meditaatiota, musiikkia, tanssia, hyvinvointi-workshopeja, kiinnostavia luentoja, hyvää ruokaa, auringonlaskuja ja paljon kiinnostavia ihmisiä. Koko tapahtuman perimmäinen idea on pitää hauskaa ja nauttia elämästä Lonnan kauniissa puitteissa.

Olen tutkaillut nyt ennakkoon festareiden ohjelmaa ja siellä on ihan hurjan mielenkiintoisia workshopeja ja luentoja nimenomaan mielen hyvinvoinnin näkökulmasta, joten näillä festareilla saa kyllä melkoisen pläjäyksen eväitä hyvän olon löytämiseen ja ylläpitoon niin kehon kuin mielenkin kantilta.

Festareille myydään yhden ja kahden päivän lippuja, joiden hinnat ovat 55€ ja 98€, mutta blogini kautta tuon kahden päivän lipun saa nyt pienellä alennuksella hintaan 92€. Kahden päivän lipun hintaan sisältyy:

♥ Päälavan hyvinvointiohjelma (kaksi joogaa, kaksi ohjattua tanssiworkshopia, kaksi paneelikeskustelua, Liftedin kehopainoharjoitus sekä Maaretta Tukiaisen luento)

♥ Kaksi ennalta varattavaa workshopia yli 50 vaihtoehdon valikoimasta

♥ Mahdollisuus päästä jonottamalla lisäworkshopeihin (jos tilaa on)

♥ Koko festivaalin musiikkitarjonta ja perjantain päätösjuhlat

♥ Oheisohjelma festivaalialueella

♥ JT-Linen lauttalippu Lonnaan ja takaisin (matka taittuu 7 minuutissa)

Yhden päivän lippuun sisältyy yksi ennalta varattava workshop, muuten sama tarjonta yhdelle päivälle.

Osa ohjelman kuvauksista saattaa kuulostaa vähän henkimaailman hommilta tällaiselle ei-yhtään-jooga-orientoituneelle ihmiselle, mutta ajattelin lähteä tutkailemaan tapahtuman workshopeja ja joogatunteja avoimin mielin, omia epämukavuusalueitani haastaen. Ilmoittauduin itse muun muassa workshopeihin, jossa pureudutaan herkkyyteen voimavarana sekä workshopiin, jonka keskiössä on harjoitella tuntemaan myötätuntoa itseä kohtaan ankaruuden ja vaatimusten sijaan. Lisäksi olen ilmoittautunut esimerkiksi räppijoogaan, jossa joogataan 90-luvun räpmusiikin tahtiin.

Koska festareilla tietysti on myös musiikkia, odotan itse erityisellä innolla ihanan Suadin keikkaa perjantaina. Festarit päättyvät perjantai-iltanan juhliin, joissa on mukana niin dj-settejä kuin live-artistejakin. Meikäläisen korvaan kuulostaa aika täydelliseltä paketilta. :)

Jos siis hyvinvointi kiinnostaa ja haluaisit minun tapaani löytää sen joogan hyvää oloa tuovan ilon sekä päästä kuulemaan mielenkiintoisia puhujia erilaisista hyvinvointiteemoista, tule minun kanssani kompuroimaan Lonnaan luonnon keskelle muiden enemmän tai vähemmän kokeneiden joogien sekaan kesän lopulla. Ja lippuja sai siis täältä!

 

Photos: Matti Keski-Kohtamäki

Related posts

14/07/17

Maaginen tanssi

45

Kaverini vinkkasi minulle hiljattain eräästä aivan maagisen kauniista videosta, joka teki minuun niin suuren vaikutuksen, että haluan jakaa tämän helmen myös teille. Taiteilija Daniel Wurtzel loihtii taianomaisia tunnelmia kepeän kangaskaistaleen ja tuulettimien avulla, kun tuuletinten puhaltama ilmavirta lennättää kankaan kieppuvaan tanssiin kuin taikavoiman pauloissa. Hetkittäin kangas näyttää saavan kuin tanssivan ihmisen muodon. Ja kylläpä muuten herättää nostalgisia tunnelmia jonnekin reilun vuosikymmenen taa tuo biisikin.  :)

Translation: Magical dance by the artist Daniel Wurtzel – so beautiful!

Related posts

13/07/17

Kurkistus kotiin: eteinen ja säilytysratkaisut

7 62

Kaupallinen yhteistyö: Lundia

Arkisen aherruksen ja kesän reissujen lomassa tämä uuden kodin laittaminen on jäänyt odottamaan kiireettömämpiä hetkiä, mutta pikkuhiljaa tavarat löytävät paikkojaan ja tilaratkaisut hahmottuvat ajatuksissa. Taulut eivät ole seiniä vielä nähneetkään ja matot loistavat poissaolollaan, mutta kaikki aikanaan. Kyllä se siitä suttaantuu!

Vaikka tässä asunnossa on todella hyvin säilytystilaa, pähkäilin muuton jälkeen, millaisen säilytysratkaisun keksisin eteiseen varsin runsaalle kenkäkokoelmalleni sekä takeilleni. Asunnon edellinen omistaja jätti seinille kauniit, itse tehdyt naulakot, joista en raaskinut luopua, mutta jotta eteisen yleisilme ei olisi sotkuinen ja tukkoinen, yritän säilyttää naulakoissa tavaraa vain maltilla. Suurin osa takeista on jemmattu vaatehuoneen kätköihin ja vain ne päivittäin käytössä olevat takit roikkuvat eteisen parissa naulakossa.

Pitkä käytävätila sisäänkäynnin vieressä oli ihan omiaan jonkinlaisen kenkäsäilytysratkaisun keksimiselle ja mietin pitkään, millaista hyllykköä tai kaapistoa siihen virittelisin. Kivoja ratkaisuja olisi ollut vaikka millaisia, mutta lopulta päädyin kotimaiseen Lundiaan.

Olin jo aiemmin muuton aikoihin ottanut itse yhteyttä Lundiaan, koska olen ollut todella ihastunut perinteikkään Suomi-brändin uuteen raikkaaseen ilmeeseen ja tyyliin. Olin jo asuntokaupoista lähtien haaveillut yksinkertaisen tyylikkäästä Fuuga-lipastosta tuohon eteiseen ja kun Lundia näytti yhteistyölle vihreää valoa, päätin tsekata löytyisikö merkin hyllyköistä sopivaa ratkaisua myös kenkäsäilytykselle. Ja löytyihän sieltä!

Päädyin lopulta kenkäsäilytyksen osalta Classic-sarjan kaksiosaiseen avohyllyyn, johon tilasin yhden ekstrahyllyn kummallekin puolelle. Kaksivärisen hyllyn tikasosat ovat luonnonväristä puuta ja hyllyt valkoiseksi maalattuja. String Systemin tavoin Lundian hyllyköt ovat helposti muunneltavissa tarpeen mukaan, kun hyllyjä voi poistaa tai lisätä ja niiden korkeutta helposti säätää. Laskeskelin, että neljälle hyllylle mahtuisi jo aika mukava määrä kenkiä.

Tilasin kalusteiden mukana myös asennuspalvelun, jotta ei tarvinnut itse ähertää kokoamisen parissa. Työmiehet hoitivat homman noin tunnissa ja sen jälkeen komeili eteisessä uunituore kenkähylly sekä ihana Fuuga-lipasto – ja mikä parasta, kumpainenkin istui suunnitellulle paikalleen kuin nakutettu.

Vaikka odotukseni olivat kalusteiden suhteen korkealla, on pakko sanoa, että todellisuus ylitti ne vielä monin verroin. Työn jälki on todella kaunista, laatu todella korkea, kalusteiden rungot jämäköitä ja molempiin mahtuu hurjan paljon tavaraa.  Ja vaikka tuota Classic-hyllyä ei varmaan kenkien säilytykseen ole tarkoitettukaan, niin se toimii tässä tarkoituksessa ihan täydellisesti.

Kullekin hyllylle mahtuu juuri sopivasti neljä kenkäparia, joten kaiken kaikkiaan hyllykkö vetää peräti 32 kenkäparia. Todellinen kenkäaddikti toteuttaisi saman idean korkeammilla hyllyillä, jolloin kenkiä saisi pinottua ties miten moneen kerrokseen. Ja jossakin toisessa asunnossa samaista hyllyä voi käyttää vaikka kirjahyllynä tai ihan muissa säilytystarkoituksissa, jos jatkossa nimenomaan tämän malliselle tai kokoiselle kenkähyllylle ei ole tarvetta.

Fuuga-lipasto puolestaan on ihan uskomaton tilaihme. En edes tajunnut lipastoa valitessani, miten paljon laatikot uumeniinsa kätkevät. Pomppukiskoilla varustetut vetolaatikot ovat mutkattomat aukaista ja sulkea ja minulla niihin on jemmattuna niin huiveja, hanskoja ja muita asusteita kuin muutakin piiloon haluttavaa sälää, papereita ja pikkutavaraa. Ja vihdoin ja viimein sain jo vuonna 2010 ostetun taulun laitettua esille. Sanna Sipin hauska lintuaiheinen työ piristää kivasti joka kerta kotiin palatessa.

Sisustusratkaisuja piti uusien kalusteiden myötä eteisessä hieman fiksailla, koska olin tähän asti säilyttänyt tummaa antiikkikirjahyllyäni eteisessä, mutta nyt se ei enää uusien tulokkaiden myötä oikein mahdu eteiseen. Tai mahtuu kyllä, mutta kokonaisvaikutelmasta tulee kovin ahdas ja täyteen tungetun näköinen. Eikä se tummaksi petsattu puu totta puhuen näiden vaaleiden kalusteiden rinnalla oikein toimivalta näyttänyt visuaalisestikaan. Niinpä kirjahylly sai väistyä entiseltä paikaltaan.

Rakastan kuitenkin kirjahyllyvanhustani, joten olen vähän miettinyt sen kohtaloa, että mitä sille tekisin. Tuumin alkuun, että pitäisikö vain surutta myydä pois, mutta jotenkin en raaskisi siitä täysin luopua. Nyt kun vintillä on säilytystilaa, mietin myös hyllyni heivaamista sinne tilapäissäilytykseen. Lopulta ongelmalle löytyi kuitenkin täydellinen ratkaisu, kun ystäväni Viena mainitsi etsiskelevänsä juuri jonkinlaista hyllykköä omaan kotiinsa. Sattuipa niin sopivasti, että meikäläisen kirjahylly on ihan täydellisen sopivan kokoinen Vienan kotiin, joten se pääsee nyt sitten ystävän luo lainaan ja hoitoon. Ja ehkä sitten joku päivä palautuu taas minun ilokseni, jos asumistilanne muuttuu.

Eteinen on siis nyt sisutuksen osalta jo aika hyvällä mallilla, kun sain hankittua siihen lipaston rinnalle myös kokovartalopeilin. Kenkähyllyn viereen asetellut liitutaulu ja Iina Vuorivirran pikkupeili eivät välttämättä jää niille sijoilleen, mutta toistaiseksi saavat olla siinä, kun seinällä sopivasti sattui olemaan kaksi naulaa juuri niillä kohdin. Nyt pitäisi vain hankkia eteiseen muutama matto, niin sitten alkaa näyttää jo aika valmiilta ja kotoisalta. Miltäs vaikuttaa? :)

Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia

Related posts