5/07/18

Mökkihaaveita, vintage-löytöjä ja asusteinspiraatio (+ kisa)

76 20

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ: STOCKMANN

Harmittelen välillä, että perheemme mökki on niin pohjoisessa ja niin syvällä metsien keskellä, että matkanteko sinne vaatii sekä aikaa että autoa. Niinpä mökkeily tuppaa jäämään minulla sellaiseksi joka viiden vuoden välein totetuvaksi perinteeksi. Toisaalta, ripauksen mökkitunnelmaa voi tavoittaa ilman omaakin kesämökkiä: Helsinkin rantaviivaan mahtuu paljon rauhallisia poukamia ja yleisiä laitureita, jos vain malttaa etsiä ja esimerkiksi Haltialan tilalle voi polkea pyörällä poimimaan kukkia ja herneitä.

Tämä kuvien mökkitunnelma tavoitettiin Töölönlahdella, josta sieltäkin löytyy pari laiturin nokkaa. Oma rauha oli hivenen harmaana päivänä taattu, mutta toisaalta, myös ne harmaat sadepäivät kuuluvat suomalaiseen kesään ja mökkielämään. Miksipä ei voisi ihan kotonakin tehdä niitä mökkiaktiviteetteja sadepäivän iloksi: lueskella kirjoja ja vanhoja Aku Ankkoja (oma suosikkini mökkipuuhista) sekä pelata korttia ja yatzya.

Kävin taas jokin aika sitten hakemassa kesäistä pukeutumisinspiraatiota Stockmannin A+more-osastolta, mistä sitä löytyikin ihanan raikkaissa ja kirkkaissa väreissä: kivoja kuoseja, kesäisiä värejä, henkäyksen kevyitä silkkihuiveja ja kesäisiä nahkalaukkuja.

Omassa mielessäni näihin kesämökkihaaveisiin sopivat täydellisesti kaikenlaiset hurmaavat vintage-löydöt: parhaimmillaanhan sellaisia voi onnistua tekemään mökiltä oikeastikin. Moni tuuppaa vanhat vaatteensa mökille ja ajan saatossa sieltä voikin sitten löytyä melkoisia vintage-aarteita. Järjestimme kerran muotinäytöksen isoäitini mökillä vanhasta venevajasta löytyneillä 70-luvun vaatteilla – olisipa hauska tietää, mihin nekin ovat tätä nykyä joutuneet. Nämä jutun vaatteet ovat löytyneet kirpputoreilta (ja osa ihan vintage-henkisestä tyylistään huolimatta uutenakin), mutta suosittelen penkomaan sukumökkien sekä mummoloiden kaappeja ja vinttejä, sillä sieltä voi tehdä mahtavia löytöjä.

Yhdistelin siis kesän asusteuutuuksia näihin vintage-helmiin tai vintage-inspiroituneisiin vaatteisiin ja on pakko todeta, että kaikenlaiset silkkihuivit ja A+more-kesämalliston värimaailma sopivat juuri tuollaiseen menneiden vuosikymmenten tunnelmaa henkivään tyyliin kuin nenä päähän. Tulee aivan liian vähän hyödynnettyä kaikenlaisia kivoja entisaikojen tyylistä inspiroituneita asusteideoita kuten silkkihuiveja eri tavoin hiuksiin ja päähän puettuna. Tässä taas muutama idea, miten silkkihuivin voi yhdistää osaksi kesätyyliä. Aiemmassa A+more-kesäpostauksessa vinkkailin enemmänkin tyyli-ideoita silkkihuiveja ajatellen.

Tämän kesän parhaita vintage-löytöjä ovat olleet nuo täydellisesti istuvat Leviksen farkut, jotka löysin Pariisista edellisellä visiitilläni sekä kotimainen pitkä trenssitakki, jonka pelastin talteen UFFin tasarahapäiviltä kolmen euron hintaan. Valkoinen vintage-tyylinen mekko on Monkista vuosien takaa, mutta edelleen yksi ylivoimaisista kesäsuosikeistani ja lähes puhki kävellyissä & Other Storiesin mustissa nahkakengissä on myös menneisiin vuosikymmeniin sopivaa ajattomuutta.

Tämän hetken ylivoimainen lemppariasusteeni on kuvissa näkyvä oranssi nahkalaukku, joka tuntuu olevan ihan täydellinen väripilkku asuun kuin asuun. Myös keltainen pikkulaukku on mahtava väriläiskä muuten rauhallisen asun piristäjänä.

Pitää muuten myös huikata, että tuota ihanaa hellehattua, joka on jo viime kesän mallistosta, on tänäkin kesänä vielä muutamassa myymälässä saatavana. Tuotteiden saatavuuden myymälöittäin näkee verkkokaupasta, kun klikkaa auki tuotetietojen ja hinnan alta löytyvää “myymäläsaatavuus”-kohtaa.

Olen nyt kesällä erityisesti ihastunut huivityyliin, missä silkkihuivi kietaistaan poninhännän ympärille kampausta piristämään. Tätä hiuksiini sidottua huivia on A+more-mallistossa saatavilla kuudessa eri värissä ja tuon Tikku-nimeä kantavan kuosin on itse asiassa suunnitellut Aalto-yliopiston opiskelijoista koostuva Pattern Lab.

Stockmann tekee siis yhteistyötä Aalto yliopiston opiskelijoiden kanssa ja kesän kokoelmasta löytyy toinenkin Pattern Labin kanssa yhteistyössä toteutettu huivi, jonka Linework-nimeä kantava kuosi on syntynyt opiskelijoiden käsissä. Aalto-yliopiston vuonna 1999 alkunsa saanut Pattern Lab -projekti kokoaa vuosittain yhteen tekstiilisuunnittelun, muotisuunnittelun, arkkitehtuurin, muotoilun ja graafisen suunnittelun maisteriopiskelijoita, jotka pääsevät näyttämään taitonsa kuosisuunnittelun saralla. Ja kylläpä on ilo nähdä nuorten suomalaisten osaamista myös näissä A+more-malliston tuotteissa! Pattern Labin osaamista saadaan ihailla myös vaatemalliston puolella, sillä Stockmannin oman NOOM-merkin mallistossa on mukana yksi opiskelijoiden suunnittelema kuosi.

Jos kiinnostaisi päästä tämän jutun innoittamana testailemaan erilaisia huivityylejä ihan itse, niin kannattaa osallistua kesäkisaan. Halusimme nimittäin Stockmannin kanssa ilahduttaa teitä kesäisellä yllätyksellä ja jaan teidän lukijoiden kesken 6 eri väristä A+more-malliston huivia, joita koristaa tuo Aalto-yliopiston Pattern Labin suunnittelema Tikku-kuosi. Kurkkaa siis Stockan nettisivuilta tarjolla olevat värit ja kerro suosikkisi tämän postauksen kommenteissa 11.7.2018 mennessä, niin olet mukana kilpailussa. Muista liittää kommenttisi yhteyteen toimiva sähköpostiosoite, sillä kontaktoin voittajia sähköpostitse. Olisi toki hauska myös kuulla, mitkä muut jutun asusteista tai tyyleistä erityisesti olivat teille mieleen!

PS. Stockalla on muuten alkanut kesäale ja myös A+more-kokoelman tuotteista voi tehdä löytöjä todella edullisesti. Bongasin verkkokaupasta ainakin nahkalaukkuja todella hyvään hintaan. :)

Silkkihuivin voi kietaista myös laukkua piristämään.

Viime kesän lempparihattuani on saatavilla rajoitetusti myös tänä kesänä.

Tämän huivin kuosin ovat suunnitelleet Aalto-yliopiston opiskelijat.

Nämä aurinkolasit ovat tänä kesänä olleet nenälläni kaikkein eniten.

Oranssista nahkalaukusta on tullut ylivoimainen suosikkini tänä kesänä.

Laukusta pilkistävä viskoosihuivi on sen verran suuri, että sen voi hätätapauksessa levittää vaikka viltiksi.

Tämä silkkihuivi on yksi kesäsuosikeistani ihanan värityksensä ja kauniin kuosinsa ansiosta.

Photos: Liisa Kivi

Related posts

4/07/18

Jazzin rajoilla

4 16

Terkkuja Pariisista! Vähän omaksikin yllätyksekseni päädyin tänne takaisin jo näin pian, kun työmatka lennätti minut muotiviikkohulinoihin. Kuten Audrey Hepburn jo aikaanaan tiesi, Pariisi on aina hyvä idea, mutta meikäläisen kirjoissa se on sattuneista syistä erityinen paikka sydämessä. Ja mikäs sen parempaa, kun saa lyötyä useamman kärpäsen samalla iskulla tänne tullessaan.

Kuuntelin lennollani tänne musiikkia ja jostain syystä eräs kauan jo soittolistoillani pyörinyt kappale kolahti ihan erityisesti. Niinpä on hyvä hetki laittaa hyvä kiertoon ja jakoon. Floating Pointsin Silhouettes (I, II & III) -kappale on ihana genrerajoilla leikittelevä tunnelmointipläjäys, johon voi uppoutua melkein 11 minuutiksi. Biisissä kuuluu jazzia, klassisia jousi-instrumentteja, kuoroharmoniaa ja elektrosoundeja sekä mahtavaa rumpuilottelua, jonka johdolla kappale etenee sulavasti koko kolmiosaisen ja progessiivisesti kehittyvän runkonsa alusta loppuun.

Floating Points on käytännössä yhtä kuin brittituottaja ja dj Sam Shepherd, joka on todellinen monilahjakkuus. Tyyppi on musiikkiuransa ohella neurotieteiden tohtori ja ehtinyt musiikin parissakin olla mukana ties missä. Ei yllätä ollenkaan, että herran musiikkia on julkaistu esimerkiksi Ninja Tunen alla – Floating Points todellakin sopii sinne laadukkaan ja kokeellisen rytmimusiikin julkaisijana tunnetun levy-yhtiön kaartiin. Shepherdillä tosin on näppinsä pelissä myös oman Eglo Records -yhtiön riveissä, kuinkas muuten.

Jos jazz, elektro, tekno, klassiset instrumentit, synkät soundit ja genrerajoista viis veisaava progressiivinen meininki kiinnostavat, niin tsekkaa tämä!

Related posts

3/07/18

Oodi tylsistymiselle

6 51

Muistatteko ne lapsuuden ja nuoruusvuosien loputtomilta tuntuvat kesät? Päivät lipuivat raukeina eteenpäin ja aikaa tuntui olevan käsissä määrättömästi. Silloinkin, kun olin kesätöissä, kolmen kuukauden kesäloma tuntui käsittämättömän pitkältä: oli aikaa loikoilla auringossa, lähteä spontaanille uimaretkelle, uppoutua lukemaan kirjaa tuntikausiksi. Oli aikaa tylsistyä.

Nyt ajatus tylsistymisestä tuntuu lähes absurdilta. Aikuisuus on vienyt mennessään hetket, joissa olisi tilaa ja aikaa pitkästyä. Lapsena sitä vihaa sellaista mielikuvituksetonta joutilaisuuden tilaa – nykyään sitä suorastaan kaipaa. Yhä useammin huomaan haluavani järjestellä arkeani niin, että nimenomaan jäisi aikaa olla tekemättä mitään. Juuri niissä hetkissä piilee luovuus ja spontaanius, joista kumpaakin haluaisin arjessani ruokkia.

Viime keväänä muutin arkeani tietoisesti: karsin päivistäni rankalla kädellä menoja, jotka kuormittivat mieltä, kehoa ja kalenteria. Raivasin tilaa ystäville, urheilulle ja yksinololle. Otin tavoitteekseni, että minulla olisi joka viikko vähintään yksi päivä, jolle kalenterissa ei olisi ainoatakaan merkintää. Ihannetapauksessa noita päiviä olisi kaksi, mielellään peräkkäin.

Voin kertoa, että tällaisen projektin vieminen ajatuksista toteutukseen vaatii melkoista päättäväisyyttä ja luovuuttakin. Ja vaatii se myös luopumista: kaikelle ei voi mitenkään sanoa kyllä, jos tahtoo joskus tylsistyä.

Huomasin aika nopeasti kalenterisiivoukseni tulokset: mieleni oli tyynempi, tunsin itseni leväneemmäksi, stressasin vähemmän ja nautin arjestani enemmän. Minulla oli yhtäkkiä aikaa ja tilaa ajatella, siivota, puuhailla kotona kaikenlaisia hommia, jotka olivat odottaneet tekemistään vuoden päivät, tavata ystäviä spontaanisti sekä maata sohvalla ja tuijotella kattoa (tai Netflixiä). Ja se tuntui ihanalta. Melkein kuin olisin saanut yhtäkkiä arkiviikkoihini yhden päivän kokonaan lisää.

“Sinulla on vuorokaudessa yhtä paljon tunteja kuin Beyoncella.” Sitaattiin kätkeytyy sekä rohkaisun että syyllisyyden siemen. Mitä kaikkea voikaan saada aikaiseksi, kun vain tarmokkaasti tekee, tehokkaasti suunnittelee ja päättäväisesti suorittaa. Toisaalta samanaikaisesti on suunnattoman helppo tuntea syyllisyyttä siitä, kuinka koskaan ei oikein saa tarpeeksi aikaiseksi. Kuka sen loppujen lopuksi määrittää, mikä on tarpeeksi?

Yritän muistutella itselleni, ettei ihminen ole robotti ja hyväksyä kaikkien niiden oman elämänsä supernaisten ja -miesten keskellä, että minun sisäinen systeemini kaipaa välillä epämääräistä haahuilua, vetelehtimistä, päivätorkkuja ja seinien tuijottelua yltääkseen täyteen potentiaaliinsa ja kukoistukseensa. Että en arvottaisi itseäni vain aikaansaannosteni ja suoritusteni kautta.

Juhannuksena pääsin Pariisissa hetkeksi kiinni tylsistymisen tunteeseen. Ehdin jopa harmistua päämäärättömyydessä kuluneista tunneista ja tuntea, että päivä oli uhkaavasti valumassa hukkaan, kun tuijotin kellotaulussa matelevia minuutteja. Minuutit kuluivat hitaasti ja silti vapaapäivä aivan liian nopeasti. Näin jälkikäteen hymyilyttää, sillä vasta nyt tajuan päässeeni juuri siihen kauan kaipaamaani pitkästymisen tilaan.

Yksin matkaaminen vieraassa kaupungissa on helpoimpia tapoja päästä vetelehtimisen makuun. Koko maailmaa katselee siinä mielentilassa toisin silmin, ja ennen kaikkea näkee ympärillään asioita, joita normaalisti ei ole aikaa huomata. Kotona tuohon mielentilaan pääseminen on vaikeampaa, kun sosiaaliset velvoitteet, tekemättömät työt, siivoamattomat kaapit ja tiskialtaassa lojuvat kupit muistuttelevat itsestään, minne tahansa katseensa kääntää. Siksi on niin helppoa karata lomalla jonnekin toisaalle. Kaikkein suurimmalta vapaudelta tuntuisi silti päästä samaan henkiseen tilaan ympärillä leijuvista velvoitteista huolimatta ihan täällä kotona.

Tänään ihmettelen, miten yhtäkkiä ollaan jo heinäkuussa – mihin se alkukesä katosi? Keväiset haaveet kunnollisesta kesälomasta ovat näivettyneet sitä mukaa, kun kalenteri on salakavalasti täyttynyt epämääräisestä silpusta ja heinäkuulle hiipineistä deadlineista. Takaraivossa nakertaa ajatus, että kesä on jo ohi, vaikka eletään vasta heinäkuun ensimmäisiä päiviä. Ehkä se on ajan kultaamaa nostalgista haikailua lapsuuden ja nuoruuden huolettomiin kesälomiin, mutta edelleen ajattelen, että unelmieni kesä pitää sisällään juuri noita tylsistymiseen asti joutilaita hetkiä, merkinnöistä vapaita päiviä ja viikkoja. Mahtavatkohan jäädä odottamaan ensi kesää…

Toisaalta, osaisiko sitä vapautta lopulta arvostaa? Tulisiko lopulta tehneeksi mitään ikimuistoista, vaikka kalenteri antaisikin sille tilaa ja aikaa? Puuroutuisivatko joutilaat päivät lopulta mielen arkistoissa päiviksi, joista ei muista mitään? Tai haittaisiko sekään, jos ei muistaisi? Kävi miten kävi, toivon, etten enää koskaan näe joutilaisuuden hetkiä hukkaan heitettynä aikana. Painuivat nuo raukeat auringossa loikoillut päivät, uneliaat aamut, sadepäivien lukuhetket ja ystävien kanssa puhumatta sohvalla vietyt iltapäivät unholaan tai eivät, niissä on eletty juuri tässä ja nyt, kunkin hetken toiveita ja tarpeita kuunnellen ja kunnioittaen. Ja sitä minä ainakin elämässä loppujen lopuksi tavoittelen.

Photos: Isatou Jeng

Related posts

2/07/18

Viikon ajatus: maanantaista

2 32

 

Anteeksi, että olen myöhässä.

Istuin sängyn reunalla pyyhe ylläni

tunnin tuijottamassa seinää.

 

 

Photo: Jenni Rotonen / Pupulandia

Related posts