15/09/20

Kulttuurivinkkejä, sieniretkiä ja ilahduttava kohtaaminen

2 42

On vierähtänyt tosi pitkä aika siitä, kun on tullut jaettua sellaisia ihan arkisia kuulumisia, joten olkoon sen aika nyt.

♥ Olen oikeastaan aika innoissani tästä syksystä. Alkusyksy on aina ollut lempisesonkini: kun aamut ovat jo vähän koleita ja ilmassa tuoksuu syksy. Oletteko samaa mieltä, että syksyn voi haistaa? On ihana seurata, kuinka ikkunani edessä kasvava vaahtera vähitellen pukeutuu syksyn väreihin ja tunnelmoida sateisia päiviä kotona. Kesällä tuntee usein paineita olla koko ajan menossa ja tekemässä, ja syksyllä tuo paine vaihtuu kuin johonkin sisäänrakennettuun lupaan vain olla.

♥ Syksy on lähtenyt töiden saralla aika vauhdikkaasti käyntiin ja hetkittäin on etenkin tuon verkkaisen koronakevään jälkeen tuntunut, että pää ei ole ihan ehtinyt mukaan tähän pyöritykseen ja hetkittäin työasiat ovat deadline-sumassa tunkeneet uniinkin. Se on ollut minulle merkki painaa jarrua ja muistutella itselleni, että oman hyvinvoinnin pitää aina tulla ensin. Mutta tunnollinen ihminen ajattelee, että sitä ennen pitää hoitaa ne deadlinet. Onneksi pahin ruuhka on nyt takana ja toivon mukaan edessä on vähän rauhallisempaa tahtia ja paremmin nukuttuja öitä.

♥ Pari viikkoa sitten elokuvateattereihin rantautunut Aalto-dokumentti ansaitsee erittäin painavan suosituksen. Kävin katsomassa Virpi Suutarin ohjaaman dokumenttielokuvan ensi-iltana Kino Engelin kesäkinossa tunnelmallisesti kaatosateessa ja olin mykistynyt, (Kesäkino toimii muuten yllättävän ihanasti myös alkusyksyn sateisina iltoina, kunhan muistaa laittaa tarpeeksi lämpimästi päälle.) Dokumentti tarjoaa kiehtovan sukelluksen paitsi Alvar Aallon arkkitehtuuriin, myös hänen elämäänsä ja ihmissuhteisiinsa. Erityisen kiinnostavaa oli päästä dokumentin kautta tutustumaan myös miehensä varjoon jääneeseen Aino Aaltoon sekä tämän kiistämättä hyvin merkittävään vaikutukseen miehensä uralla.

Visuaalisesti Aalto on yksi kauneimpia ja vaikuttavimpia näkemiäni dokumentteja ja poikaystäväni kommentoi elokuvan jälkeen sen olevan “ehkä kauneinta ja mahtipontisinta, mitä Suomesta on ikinä tullut”. Innostuipa hän vertaamaan dokumenttia merkittävyydessään jopa MM95-voittoon, mikä on aika paljon sanottu. Mutta olen samaa mieltä, että dokumentti on todella hieno ja esittelee erittäin kauniissa ja tiiviisti otteessaan pitävässä paketissa merkittävän palasen suomalaista kulttuurihistoriaa. Ylistäviä arvoita kerännyt dokumentti on todellakin näkemisen arvoinen. Käykää katsomassa!

♥ Pakko antaa heti perään toinenkin elokuvasuositus: Zaida Bergrothin Tove-elokuva, joka saa ensi-iltansa 2.10.2020. Pääsin ennakkoon katsomaan elokuvan lehdistönäytökseen viime viikolla ja vaikka odotukseni olivat aiheen ja aiemmin nähdyn trailerin pohjalta korkealla, en joutunut pettymään. Alma Pöysti on Tove Janssonin roolissa jo habituksensakin puolesta loistava ja olisi vaikea kuvitella tehtävään ketään muuta. Kaunis elokuva kertoo kasvutarinan monilahjakkaasta taiteilijasta, joka kipuilee identiteettinsä kanssa ja kaipaa ansaitsemaansa arvostusta niin taiteen saralla kuin rakkaudessakin. Hieno elokuva, suosittelen tätäkin!

♥ Ja ei kahta ilman kolmatta eli vielä viime hetken kulttuurivinkki tälle illalle! Olen hehkuttanut muutama vuosi sitten täällä blogissakin Max Richter -nimisen säveltäjän Vivaldi recomposed -teosta. Richter on ikään kuin säveltänyt Vivaldin Vuodenajoista oman versionsa – leikkisästi tätä voisi kutsua vaikkapa klassisen musiikin remixiksi. Ja tänä iltana teoksen pääsee kuulemaan livenä Helsingissä Musiikkitalolla klo 19 Suomalaisen barokkiorkesterin esittämänä. Olen kiitollinen siitä, että Suomalainen barokkiorkesteri ehdotti minulle yhteistyötä, sillä muuten koko konsertti olisi saattanut vilahtaa ohi silmien ja korvien. Olen siis Instagramin puolella tehnyt heidän kanssaan yhteistyötä ja jakanut tietoa syksyn konserteista, joista tämän illan Kaiken maailman musiikkia -konsertti on siis yksi. Konsertissa esiintyvät Suomalaisen barokkiorkesterin lisäksi myös Avanti! sekä UMO Helsinki Jazz Orchestra. Koronaturvallisesti järjestettyyn konserttiin saa lippuja saa yhä, joten ehkä nähdään siellä!

♥ Täällä kotona ovat ilostuttaneet viherkasvit, jotka kukoistavat upeasti. Keväällä katkaisemani kumiviikuna kasvattaa onnellisena kolmea uutta oksaa ja onneni on kääntynyt jopa kilpipiilean suhteen, jonka kanssa yhteinen taipaleemme on aina aikasemmin päättynyt lyhyeen. Ilmeisesti kolmas kerta toden sanoo, koska tämä tuorein tapaus tekee uutta lehteä, minkä ehtii. Katsotaan jatkuuko yhteiselomme yhtä menestyksekkäänä myös talven yli. Viime aikoina olen kuitenkin aivan erityisesti intoillut lyyraviikunasta, jonka kanssa olemme jakaneet kodin jo 3,5 vuotta. Pitkään jonkinlaisessa suvantovaiheessa elellyt lyyraviikunani on ilmeisesti viimein löytänyt kotoani mieluisan paikan ja selvästi tykkäsi myös keväisestä mullanvaihdosta, sillä se on nyt loppukesän ja alkusyksyn aikan tehnyt peräti neljä uutta lehteä ja kaksi kokonaan uutta oksaa! Olen aina haaveillut sellaisesta valtavasta lyyraviikunapuusta, mutta sellaisia on ollut huonosti saatavilla ja suurten puiden hinnat hipovat pilviä. Nyt kuitenkin näyttää, että olen saamassa haaveitteni puun ihan itse kasvatettuna – mikäs sen parempaa!

♥ Toinen ilonaihe täällä kotona on ollut se, että aamuaurinko on palannut sulostuttamaan heräämisen hetkiä. Havahduin vasta tänä kesänä siihen, että valo on itse asiassa asunnossani kauneimmillaan juuri keväisin ja syksyisin, kun päivät eivät ole ihan niin pitkiä kuin keskikesällä. Kesällä aurinko nousee niin aikaisin ja on ikkunani tavoittaessaan jo niin korkealla, että siitä päivän kauneimmasta valosta pääsee lopulta nauttimaan vain kovin lyhyen hetken. Niinpä olen nauttinut viime päivinä siitä, kuinka puiden läpi siivilöityvä valo leikkii seinällä juuri sopivasti niihin aikoihin, kun herätyskello hätyyttelee avaamaan silmänsä.

♥ Olen ehkä kertonut aiemminkin, mutta rakastan sieniä ja sienestystä. Haasteeksi täällä Helsingissä vain on muodostunut se, etten oikein tunne lähiseudun metsiä ja sieniapajia, ja autottomana niiden äärelle on haastavaa päästä. Niinpä suuntaan usein sienestysmielessä vanhempieni kotikonnuille. Äiti ja isä ovat sellaisia sienihaukkoja, että tuntevat lähitienoon metsät kuin omat taskunsa ja osaavat aina suunnata suoraan parhaille sienipaikoille. Kävimme pari viikkoa sitten sienimetsällä vanhempieni kanssa ja saimme saaliiksemme reilut 10 litraa kantarelleja. Oi, mitä onnea! Nyt on pakastin täynnä sieniä ja saa herkutella vaikka joka viikko – parasta!

♥ Onnea on myös se, että tällaisten innokkaiden luontoihmisten lapsena sitä saa nauttia vanhempiensa keräämistä aarteista noin muutenkin. Tälläkin kertaa tulin visiitiltä kotiin kahden itse poimitun (siis vanhempieni poimiman) mustikkasäkin, karviaismarjapussukan, oman pihamaan perunoiden ja tuoreiden papujen kanssa kotiin ja nyt on pakastin täynnä marjoja ja jääkaapissa itse aikanaan istutettuja papuja ja perunoita odottamassa herkutteluhetkiä. Ihailen sitä, kuinka vanhempani ovat hyvinkin omavaraisia metsäretkiensä ja puutarhaprojektiensa ansiosta. Omena on tässä tapauksessa pudonnut melko kauas puusta, mutta on ihanaa, että äiti ja isä hemmottelevat meitä lapsiakin keräämillään ja kasvattamillaan herkuilla.

♥ Moni kaipailee aina mummokaverin kuulumisia ja nyt olisi aika hauskoja kuulumisia kerrottavana. Hänelle oli nimittäin soitettu kotipalvelusta, että heille on ilmoittautunut vapaaehtoisia nuoria auttelemaan vanhuksia näiden poikkeusolojen aikaan ja tästä ilahtuneena mummokaveri tietysti iloisena toivotti aktiivisen nuoren tervetulleeksi. Viime viikolla hänellä oli sitten treffit tämän lukiota käyvän nuoren kanssa ja he olivat puhelimitse sopineet menevänsä noutamaan päiväpeittoa pesulasta.

Ovella oli mummokaverin sanojen mukaan ollut vastassa “pitkä, tumma ja komea nuorimies”, joka oli heti esittelykierroksella kertonut olevansa taustaltaan somali. Mummokaveri oli siihen tokaissut, että eipä hänelle ole niin väliä, mistä kukakin on lähtöisin, kunhan on kunnon ihminen. Kävelyretki pesulaan oli kestänyt toista tuntia ja sen päätteeksi mummokaveri oli vielä kysynyt pojalta, maistuisiko tälle tee tai kahvi. Poika oli vastannut, että kahvi kyllä maistuisi ja niin he olivat vielä kävelyn päätteeksi juoneet kahvit ja syöneet pullat mummokaverin luona. Ja poika oli luvannut soitella sopiakseen uudet treffit. Ette usko, miten iloiseksi tulin tästä kohtaamisesta monestakin syystä, mutta ennen kaikkea on pakko nostaa hattua näille reippaille nuorille, jotka ovat ilmoittautuneet mukaan tällaiseen toimintaan. Wau! Voisi kuvitella, ettei kovin montaa teiniä välttämättä ensisijaisesti kiinnosta hengailla jonkun tuntemattoman vanhuksen kanssa, mutta on ihana huomata, että tällaisia avuliaita ja aktiivisia nuoria on. Superhieno juttu!

♥ Olemme muuten poikaystävän kanssa nyt kesäloman päätyttyä ottaneet tavaksi, että yritämme joka viikko pitää ainakin yhden sellaisen kivan deitti-illan, jolloin teemme jotain vähän erityistä. Menemme ulos syömään, käymme elokuvissa, konsertissa tai taidenäyttelyssä tai jotakin vähän tavallisesta koti-illasta poikkeavaa. Tekemisen ei edes tarvitse olla mitään ihmeellistä, mutta nämä pienet hetket arjen keskellä ovat olleet todella piristäviä ja tuntuu, että usein niiden kautta on tullut kannustettua itsensä tekemään ja kokemaan jotakin, mihin ei ehkä muuten olisi arki-iltana töiden jälkeen enää tullut löydettyä energiaa. Suosittelen! Ja samaa ideaa voi ilman muuta toteuttaa ihan ystävienkin kanssa.

Mutta mitäs teille muille kuuluu? Miten on syksy lähtenyt käyntiin?

housut ja paita // shirt and pants Nanso (2020)*

toppi // top Nanso (2020)

sandaalit // sandals Terhi Pölkki (2018)*

laukku // bag KN Collection (2020)*

* saatu blogin kautta / gifted

Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia

Related posts

14/09/20

Viikon ajatus: asioiden toisesta puolesta

34

Opettele olemaan sinut sen kanssa,

että ihmiset eivät tiedä sinun puoltasi asioista.

Sinun ei tarvitse todistaa mitään kenellekään.

 

Photo: Jenni Rotonen / Pupulandia

Related posts

13/09/20

Älä jätä mua roikkuu

30

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ: KEKÄLE & ASENNEMEDIA

“Älä pliis jätä mua roikkuu.” Seuraajani lähetti minulle kuvan, jossa ensimmäisenä näkyi tämä lause. Intuitiivinen ajatukseni oli, että kuva liittyi jotenkin aiemmin tällä viikolla julkaisemaamme podcast-jaksoon sinkkuudesta… Sitten luin lisää ja tajusin, että kyseessä olikin vaateliike Kekäleen mainos. Olin päivää aiemmin puhunut IG-storyssani Kekäleen syksyn Pidetyimmät vaatteet -kampanjasta, jonka teemana on kannustaa ihmisiä käyttämään siellä kaapissa jo olevia vaatteitaan sekä ostamaan kaupasta uutena vain sellaisia, joista tulee niitä luotettuja lempivaatteita. Nauratti, sillä mainoslause oli niin nerokas.

Uskon, että melkein kaikilla meillä on vaatekaapissamme vähintään yksi vaate, jota emme ole koskaan käyttäneet. Ja kenties useampi, joiden edellisestä käyttökerrasta on vierähtänyt aivan liian kauan. Olen joskus puhunut siitä, että löytöjen tekeminen on kaikkein parasta omalla vaatekaapilla. Tietenkin kannattaa kierrättää eteenpäin sellaiset vaatteet, joista tietää varmasti, ettei niille enää löydy käyttöä itselle, mutta välillä tuntuu, että ihmiset luopuvat liian helposti. On hyvä muistaa, että kaikkein ekologisin ja vastuullisin vaate on se, jonka jo omistamme. Siksi hankin paitsi uutta harkiten, myös luovun vanhasta harkiten. Yritän myös aina miettiä, miten kukin uusi tulokas (uutena tai käytettynä hankittu) istuu jo olemassaoleviin vaatteisiini.

Jos Kekäle ei vielä nimenä ole tuttu, niin kyseessä on siis suomalainen vaateketju, joka toimii verkkokaupan lisäksi 11 paikkakunnalla Suomessa – uusin tulokas on Helsingin Tripla-kauppakeskuksessa sijaitseva upea myymälä. Kekäle on perheyritys jo kolmannessa sukupolvessa ja sen historia kantaa yli 60 vuoden taakse. Ketju myy laadukkaita vaatteita arkeen ja juhlaan niin naisille, miehille kuin lapsillekin ja yli sadan kotimaisen ja ulkomaisen merkin valikoimaan kuuluu paljon tuttuja brändejä kuten Marimekko, Andiata, Max Mara, Katri Niskanen, Makia, Samsøe & Samsøe, Part Two, Tommy Hilfiger sekä monia muita. Helsingin uuden liikkeen lisäksi Kekäleellä on myymälät Vantaalla (Jumbo), Joensusssa, Oulussa, Jyväskylässä, Lahdessa (Trio), Lappeenrannassa, Mikkelissä, Kiteellä, Raisiossa (Mylly) ja Tampereella (Koskikeskus).

Mutta palataan vielä niihin kaapissa käyttämättöminä roikkuviin vaatteisiin… Kun Kekäle kysyi asiakkailtaan, mihin he ovat tyytymättömiä vaatekaapissaan, yleisin vastaus oli: vaatteisiin, joita he eivät pidä. Toisin sanoen heräteostoksiin, hutihankintoihin ja sinänsä hyvinkin mieluisiin yksittäisiin vaatteisiin, joille ei koskaan tunnu löytyvän sopivaa kaveria. Liian moni vaate päätyy kaappiemme perälle pimeään roikkumaan houkuttelevan alennusprosentin tai hetken huuman seurauksena. Vaatteiden ostamisessa kaapin koristeeksi ei ole mitään järkeä sen enempää rahan kuin ekologisuudenkaan näkökulmasta.

Olen joskus miettinyt, miksi joku vaate jää käyttämättömäksi, vaikka sen on kuitenkin päätynyt hankkimaan. Uskon, että yksi isoimmista syistä on juuri se, että periaatteessa kivaa vaatetta ei jostain syystä osata yhdistää muihin kaapista löytyviin vaatteisiin. Joskus myös olemme vaateostoksilla hetken huumassa hetkellisesti rohkeampia pukeutujia kuin olemmekaan sitten arkiaamuna vaatevalintoja tehdessä. Yllättävän usein esimerkiksi näyttävämpiin vaatteisiin liittyy ujostelua tai häpeää: monia jännittää pukeutua rakastamaansa vaatteeseen muiden ihmisten nähden. Joskus ostamme vaatteita “haave-minälle” eli jollekulle, joka toivoisimme olevamme, vaikka todellisuus onkin jotain muuta. Tällöin on hyvä kysyä itseltään, voisiko oikeasti löytää itsestään tuon haaveittensa pukeutujan vai tuntuuko tutussa ja turvallisessa pysyttely kuitenkin lopulta paremmalta.

Joskus jokin vaate jää kaappiin lymyilemään siksi, ettei sille tunnu löytävän sopivaa käyttötarkoitusta. Olen itse tietoisesti pyrkinyt rikkomaan esimerkiksi ajatusta erillisistä juhlavaatteista, sillä tuntuu hassulta säilyttää niitä kauniita mekkoja käyttämättömänä vain yksittäisten juhlahetkien tähden. Usein juhlavastakin vaatteesta voi loihtia arkisemman yhdistelemällä sen toisin. Pue juhlavan hameen seuraksi korkokenkien sijaan tennarit ja juhlatopin sijaan vaikkapa t-paita – ja yhtäkkiä sama vaate onkin muuntautunut arkeen. Syyllistyn itse usein ajattelemaan, ettei arjessa sovi pukeutua “liian hienosti”, mutta tuo ajatus on ihan hölmö. Jos kaunis mekko tuottaa iloa, niin totta ihmeessä siihen on lupa pukeutua arjessakin, jos siltä tuntuu. Hilloamme usein niitä kaapin ihanimpia aarteita ihan turhaan ja säästelemme joitakin erityisiä tilanteita varten, mutta ihan mikä tahansa tilanne voi olla riittävän erityinen, jos itse vain päätät niin.

Joskus tietysti kyse on ihan rehellisestä hutiostoksesta. Olen itse omannut, että usein vaatekaappiin unohtuvat juuri sellaiset “ihan kivat” vaatteet, jotka eivät herätä minussa suuria tunteita. Tästä syystä haluan erityisesti painottaa, että vaateostoksilla kannattaa kulkea kassan kautta vain, jos oikeasti tuntee rakastuvansa. Tietenkään sydän ei välttämättä pamppaile ihastuksesta sukkaostoksilla, mutta mielestäni on hyvä lähtökohta uutta vaatetta hankkiessa, että sen täytyy herättää jokin tunne – mielellään sellainen, ettei malttaisi odottaa, että vaatteen pääsee pukemaan päälleen!

Jotta yksikään vaate ei jäisi käyttämättömänä kaappiin muhimaan, Kekäle on keksinyt pulmaan ihan fantastisen ratkaisun: Lempivaatevalmentajan, jonka avulla vaateketju haluaa auttaa asiakkaitaan löytämään vaateita, joista pitää niin paljon, että niitä myös pitää – yhä uudelleen ja uudelleen. Mutta parasta (ja mielestäni suorastaan vallankumouksellista) konseptissa on se, että Kekäle päätti viedä idean astetta pidemmälle. Kuka tahansa voi varata Kekäleen myymälästä ilmaiseksi ajan Lempivaatevalmentajalle eikä se sido asiakasta yhtään mihinkään. Valmennukseen ei liity ostopakkoa ja halutessaan mukaan voi ottaa vaikka sieltä omasta vaatekaapista sellaisen vaatteen, joka on jäänyt vuosikausiksi käyttämättömänä roikkumaan. Lempivaatevalmentajan kanssa voidaan sitten yhdessä miettiä, miten vaatetta voisi yhdistellä ja miten sen voisi löytää osaksi omaa toimivaa vaatekaappia.

Lempivaatevalmentajan pakeilta voi saada lempeää apua ihan kaikenlaisiin pukeutumiseen liittyviin pulmiin oli kyse sitten juhla-asun löytämisestä, koko vaatekaapin uusimisesta, oman tyylin löytämisestä tai täydellisen housuparin metsästyksestä. Asiantuntija auttaa halutessasi myös löytämään parhaat puolesi ja neuvoo, millaiset mallit sekä leikkaukset sopivat parhaiten juuri sinulle.

Kekäleellä myös uskotaan, että Lempivaatevalmentajan avustuksella syttyneet vaateihastukset syvenevät rakkaudeksi eikä hutiostoksia tule tehtyä. Kun varaat ajan Kekäleen Lempivaatevalmentajalle ja (mikäli) päädyt ostamaan valmennuksen yhteydessä jotakin, saat ostoksellesi kahden viikon Pidän Sinua -takuun: jos et kahden viikon kokeilun jälkeen ole rakastunut valmentajan kanssa yhdessä löydettyyn vaatteeseen, saat palauttaa sen ja saat rahasi takaisin. On kuitenkin hyvä pitää mielessä se kaikkein tärkein nyrkkisääntö: jos olet epävarma, älä osta ollenkaan.

Voin omakohtaisesta kokemuksesta sanoa, että joskus ulkopuolisen näkemyksestä voi olla iloa sellaisellekin pukeutujalle, jolla oma tyyli on jo hallussa. Kävin itse uteliaisuudesta pukeutumisneuvojalla vuosia sitten, vaikka en varsinaisesti neuvontaa kokenutkaan tarvitsevani ja tulokset olivat yllättävät: koen, että yhteinen hetkemme todella muutti tyyliäni monella tapaa ja saamani neuvot ovat kantaneet tähän päivään asti. Ihmisillä on usein kummallisen pinttyneitä käsityksiä ja ihan turhia epävarmuuksia omasta kehostaan ja sellaisia on ollut myös minulla. Pukeutumisneuvoja sai näkemään oman vartalon parhaat puolet ihan uusin silmin ja objektiivisen ulkopuolisen asiantuntijan rohkaisevat sanat saivat minut korostamaan vartaloni naisellisia puolia paljon vapautuneemmin.

Toisaalta olen myös itse joskus ollut vaatekaupassa auttamassa stailaamaan asiakkaita ja saanut konkreettisesti nähdä sen, miten kriittisesti moni suhtautuu itseensä ja omaan vartaloonsa. Tai joskus ajatus omasta tyylistä tai esimerkiksi itselle sopivista väreistä voi kääntyä päälaelleen, kun uskaltaa vain toisen innostamana kokeilla jotakin ihan uutta.

Mieleeni on jäänyt kerta, kun kaunis nuori nainen tuli etsimään ideoita työpukeutumiseen, mutta ilmoitti heti, ettei voisi omasta mielestään paksujen reisiensä takia käyttää alaspäin kapenevia herrainhousuja. Kuuntelin näkemyksiä hämmentyneenä, sillä mielestäni kuvaus ei vastannut näkemääni lainkaan. Päätin haastaa hänet kokeilemaan juuri niitä vaatteita, joita hän ei olisi varmasti ikinä tullut kokeilleeksi. Lopulta hän marssi myymälästä uudet herrainhousut ostoskassissa ja tunsin onnistuneeni ennen kaikkea siinä, että ehkä sain hänet näkemään oman vartalonsa uudesta näkökulmasta. Kannustan siis rohkeasti kokeilemaan vaikka ihan uteliaisuudesta, millaisia ideoita Lempivaatevalmentajalla voisi juuri sinulle olla! Pääset varaamaan ajan Lempivaatevalmentajalle sekä löydät lisätietoa Pidän sinua -takuusta Kekäleen nettisivuilta.

Tutkin Kekäleen valikoimaa ja valitsin sieltä yhden potentiaalisen lempivaatteen esiteltäväksi teille. Max Mara Weekendin kaunis ja ajaton villakangastakki on valmistettu Italiassa ja 100% villaa. Stailasin takin ympärille kolme erilaista lookia oman vaatekaappini luottolemppareiden kanssa. Mikä näistä kolmesta tyylistä on teidän suosikkinne?

Lisäksi haluaisin tähän loppuun heittää teille haasteen, jonka esitin jo aiemmin tällä viikolla Instagraminkin puolella. Yksikään kaapeissamme olevista vaatteista ei takuulla haluaisi, että jätämme ne sinne roikkumaan, joten haastan teistä jokaisen: pue ensi viikon aikana yllesi joku sellainen vaate kaapistasi, jota et ole koskaan ennen käyttänyt tai jonka edellisestä käyttökerrasta on ehtinyt vierähtää aivan liian kauan. Ja jos tuntuu, että haaste ei onnistu, surffaa Kekäleen nettisivuille, varaa itsellesi aika Lempivaatevalmentajalle ja marssi putiikkiin tuon päänvaivaa tuottavan vaatteen kanssa. Muutenkin kiinnostaisi tietää, millaisiin pukeutumispulmiin te kaipaisitte apua Lempivaatevalmentajalta?

Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia

Related posts

10/09/20

Neonkeltaista ja glitteriä

20

*Geelikynnet minulle tarjoaa Bio Sculpture

Istuin alkuviikosta kynsistudion tuolissa ja olin jo päättänyt, millaiset kynnet tällä kertaa laittaisin, kun silmiin osui yksi purnukka pöydän reunalla. Purkissa kimalteli neonkeltaista glitteriä. Koko sävy oli jotenkin aivan älytön ja kysäisin, mahtaako väri todellakin olla kynsissä yhtä päräyttävä. Glitterjauheen väri kynnellä vaihtelee kuulemma hiukan sen mukaan, mikä sävy kimalluksen pohjalla on, mutta neonkeltaisen geelilakan päällä myös glitter hohtelee neonsävyssä. Hetken mielijohteesta muutin suunnitelmani ja päätin, että nyt lähdetäänkin vähän villimmälle linjalle! Ja niin saivat kynnet neonkeltaisen glittersävyn. Nämä ovat jotenkin niin älyttömät ja kreisit, että alkuviikosta nauratti joka kerta, kun vilkaisin kynsiäni. Ensimmäistä kertaa meni poikakaverikin täysin sanattomaksi kynnet nähdessään.

Olen jo muutamassa päivässä saanut näistä aika övereistä kynsistä niin paljon iloa, että olkoon jo se osoitus siitä, että joskus kannattaa kokeilla jotakin ihan hullunkurista ja yllättävää! Mitäs sanotte muut? Minusta nämä ovat mahtava väriläiskä vähän hillitympien tyylien mausteeksi. :)

Aiempia kynsityylejä pääsette selailemaan tämän linkin kautta. Ja kiinnostuneille tiedoksi, että käyn laitattamassa omani Bio Sculpture Salongissa Helsingissä.

Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia

Related posts