20/07/17

Suomi-muodin kiinnostavin tulokas: AALTO

23

Suomessa maamme kirkkainta, nousevaa muodin tulokasta ei vielä tunneta kovin hyvin, mutta AALTO on onnistunut herättämään maailman muotimetropoleissa jo suurta mielenkiintoa. Se kertoo suomalaislähtöisen merkin filosofiasta paljonkin: AALLOn tähtäimessä ovat alusta asti olleet nimenomaan kansainväliset markkinat ja merkin perustaneen Tuomas Merikosken tavoitteena on luoda brändistään ensimmäinen suomalainen, aidosti kansainvälinen muotitalo. Ja totta puhuen uskon, että sillä on myös oikeasti edellytyksiä siihen.

AALTO on saanut tuekseen kansainvälisiä huippuosaajia, mutta myös merkin suomalainen taustavoima Tuomas Merikoski on totisesti ansainnut kannuksensa. Vaikka hänen nimensä ei ehkä ole suurelle yleisölle tuttu, tamperelaissyntyinen Merikoski on yksi Suomen menestyneimpiä muotisuunnittelijoita maailmalla. Hänen työhistoriaansa kuuluvat muun muassa suunnittelijan työt Louis Vuittonilla, Givenchyllä ja Philippe Starckilla. Suomi-muodin lupaavinta tulokasta luotsaavasta Merikoskesta ei kuitenkaan tiedetä paljoakaan. Pääsin jututtamaan häntä naamatusten ja utelin paitsi Merikosken omasta henkilöhistoriasta, myös AALLOn taustoista ja filosofiasta…

NOTE: You can find the interview translated into English at the end of the post.

Vaikka AALTO on kovassa nosteessa, Suomessa nimesi on vielä melko tuntematon. Kuka on Tuomas Merikoski ja miten olet päätynyt siihen missä olet nyt? Haaveilitko aina urasta muodin parissa?

No en kyllä. Eikö sen näe jo naamasta? Haha. Olin aikanaan enemmänkin mukana vaihtoehtomusiikin piireissä ja dj-kulttuurissa, joista tuli jonkinlainen elämäntapa. Tyyli tulikin mukaan kuvioihin oikeastaan musiikin kautta. Olin aluksi teknillisessä korkeakoulussa hetken aikaa ja totesin melko pian, että se ei ollut minua varten.

Sen sijaan halusin tehdä jotakin luovaa työtä ja päätin kokeilla jotakin vähän epätavallista. Ja niin päädyin valitsemaan muodin, josta en ennen sitä tiennyt oikeastaan yhtään mitään. Aloitin ihan pohjalta ja menin 18-vuotiaana kaavoituskouluun, jossa oli lisäkseni vain 16-vuotiaita tyttöjä. Olin siellä joukossa aika outolintu.

Minulla oli valtava halu olla luova, mutta en tiennyt yhtään, mitä muoti tai muotisuunnittelu ylipäänsä edes on. Niinpä ajattelin, että olisi paras aloittaa sieltä ihan perusjutuista ja ryhdyin vain tekemään. Huomasin hyvin nopeasti, että jos haluaa todella pärjätä tällaisella alalla, on lähdettävä ulkomaille. Ja sitten vain lähdin.

Opiskelin Suomessa Wetterhoffilla ja löysin koulun kautta jonkun sattuman ansiosta vaihtopaikan Pariisista ja lähdin suoraan sinne. Ranskan muoti-instituuttiin päästyäni en palannutkaan enää Suomeen, vaan jatkoin lopulta opintojani maisteriksi asti siellä.

Tein Pariisissa ollessani kolme-neljä työharjoittelua ja päädyin lopulta Givenchylle. Se oli ensimmäinen hetki, kun sain kunnolla jalansijaa uralla muodin parissa ja kehityin Givenchylla työskennellessäni juniorista miesten pääsuunnittelijaksi. Olen yksi niitä hyvin harvoja maailmalle ponnistaneita, jotka eivät ole kulkeneet sinne Taikin kautta.

Olet hankkinut aika kovat kannukset, ennen kuin lähdit tekemään omaa merkkiäsi? Oletko aina haaveillut omasta merkistä?

En aluksi ajatellut sellaista ollenkaan. Aika pitkään koin, että halusin vain oppia lisää ja tuntui, että prosessi oli niin sanotusti päällä. Oli minulla joitakin vuosia ollut sellainen olo, että olisi hienoa tehdä jotakin omaa, mutta oikeastaan oman brändin rakentamiseen on olemassa kaksi tietä. Joko omaa juttua lähdetään rakentamaan heti koulun penkiltä – silloin se ehkä tapahtuu aika kevyesti ja enemmän kokeillen. Onnistuminen on sitä reittiä paljon vaikeampaa, koska on niin paljon asioita itse suunnittelutyön lisäksi, mitä pitäisi oppia tekemään. Muotiteollisuus on kuitenkin aika monimutkaista bisnestä.

Toinen reitti on taas se, jota itse olen kulkenut. Olen kerännyt matkan varrella paljon osaamista ja tietotaitoa, niin entisten töideni kautta kuin myös muilta ihmisiltä, jotka ovat tulleet mukaan projektiin. Olen lähtenyt oman merkkini kanssa heti liikkeelle hyvin organisoidusti ja suunnitellusti. Olen halunnut mahdollistaa merkille nopean kasvun – en ole mikään nuori poika enää, joten tuloksia pitää saada aikaan nopeammin.

Mistä AALLOn ydin kumpuaa? Suomalaisuus on merkin filosofiassa olennaisesti esillä, mutta mitä haluat työlläsi sanoa maailmalle?

AALLOn ydin tiivistyy oikeastaan kahteen asiaan: olen ollut kauan ulkomailla, mutta koen itseni edelleen todella suomalaiseksi. Ja tunnen itseni myös todella suomalaiseksi suunnittelijaksi. Kädenjälkeni on hyvin suomalaista ja haluan puhua Suomen identiteetistä. Haluan kertoa maailmalle, miten itse näen Suomen ja suomalaisuuden. Oma näkemykseni suomalaisuudesta on hyvin erilainen kuin se julkinen Suomi-kuva, jota yleensä maailmalle halutaan välittää. Täällä on paljon luovuutta, rosoisuutta ja eksotiikkaa, jota pitäisi hyödyntää enemmän. Kaikesta tästä pitäisi ylipäänsä puhua paljon enemmän – suomalaisuus on minusta todella tärkeä ja voimakas identiteetti sekä arvo.

Toinen asia on se, että minulla on pitkä kokemus ulkomailta. Olen halunnut yhdistää nämä kaksi elementtiä. Koen, että Suomessa on valtavasti luovuutta, mutta ei niinkään teollisuutta tai osaamista niillä muilla tärkeillä osa-alueilla, joita tarvittaisiin suomalaisen huippumuotitalon luomiseen.

Minun ideanani on ollut juuri se, että meidän brändillämme on suomalainen, tunnistettava nimi, mutta olemme kansainvälinen talo ja toimimme alusta asti kansainvälisesti. Totta puhuen Suomessa ei ihan ymmärretä, miten suurta bisnestä muoti kansainvälisellä tasolla on. Muotia ja vaateteollisuutta ehkä edelleen pidetään Suomessa vähän sellaisena puuhasteluna ja kun yhteiskunnan asenne on tämä, Suomesta on tullut vähän sellainen syrjämarkkina. Suomen markkinat eivät oikeastaan yhtään peilaa sitä, mitä ne maailmalla ovat. Ja tästä syystä Suomesta käsin on vaikeaa viedä tuotetta globaaleille markkinoille, kun ei oikein ymmärretä sitä maailmaa.

Miten päädyit AALTO-nimeen? Se on kuitenkin aika ikoninen suomalainen nimi ja sana.

Halusin, että merkillä olisi suomalainen nimi, mutta en halunnut käyttää omaa nimeäni brändin nimenä. Mietiskelin, mitkä suomenkieliset sanat olisivat kansainvälisestä näkökulmasta katsottuna sellaisia, jotka tunnistettaisiin suomalaisiksi. Niitä ei ole montaa: Nokia, sauna, Fiskars, Aalto… Halusin, että jo nimi kertoisi suoraan, mistä brändi tulee. Pidän myös aalto-sanan merkityksestä, sen muotokielestä ja siitä, että se on Suomessa yleinen käytössä oleva sukunimi. Vesi on minulle itselleni tärkeä elementti ja sanassa on myös veden kautta linkki omaan nimeeni (Merikoski).

Tiedän, että Suomessa tämä nimivalinta voi aiheuttaa polemiikkia, mutta olemme lähteneet tekemään merkkiä alusta asti puhtaasti kansainvälisistä lähtökohdista. Ulkomailla nimi on otettu hyvin vastaan ja ymmärretty. Suomessa olen saanut asiasta jonkin verran kyselyitä, mutta toisaalta aalto on tavallinen suomenkielen sana. Kuka sen loppujen lopuksi omistaa? Kuka on oikeutettu käyttämään sitä? Se ei ole kuitenkaan vain erisnimi, vaan myös yleissana. Kunnioitan valtavasti Alvar Aaltoa, joka tätä nimeä on tehnyt tunnetuksi, mutta totuus taitaa olla, että kaikki muutkin aalto-sanaa nimessään käyttävät tahot ovat todennäköisesti myös inspiroituneet nimenomaan hänestä.

AALLOn taustalla on vankka kansainvälinen tiimi. Kun lähdit rakentamaan omaa brändiäsi, niin oliko sinulla jo valmiiksi mielessä joku tiimi, jonka halusit mukaan projektiin?

Itse asiassa minulla meni aika kauan sopivaa tiimiä rakentaessa. Halusin mukaan oikeanlaista tietotaitoa, jonkun kaupallisen henkilön sekä jonkun osaajan auttamaan imagonrakennuksessa. Lisäksi mukana on myös osaamista finanssi- ja sijoituspuolelta. Sitten kun löysin sopivat henkilöt, olin valmis viemään projektia eteenpäin. Olemme panostaneet paljon siihen tutkiskeluun, että millainen on AALLOn imago, tyyli ja juttu. Olen halunnut luoda brändille sellaisen jatkuvan, kestävän linjan.

AALTO on saanut hienon startin ja kansainvälisesti se on otettu suurella mielenkiinnolla vastaan. Onko sinulla jotain tavoitteita tai unelmia sen suhteen, missä haluaisit nähdä AALLOn tulevaisuudessa?

Haluaisin kyllä nähdä AALLONn ensimmäisenä hyvin voimakkaasti kansainvälisellä areenalla toimivana isona talona huippumuodissa. Tarkoituksemme on olla sitä joskus 10-20 vuoden päästä. Meillä on Suomessa todella paljon luovaa potentiaalia ja hyvin voimakas oma identiteetti, jota kukaan ei ole vielä vienyt maailmalle. Onhan meillä toki vanhoja, perinteikkäitä brändejä kuten Marimekko, mutta tällaisella uudella näkökulmalla meillä on tosi paljon vielä hyödyntämätöntä potentiaalia.

Puhut paljon suomalaisesta luovuudesta ja suomalaisen identiteetin kansainvälisestä potentiaalista. Mitä sinä ajattelet tämän kaiken olevan? Millainen on se Suomi-kuva, jota sinä haluat näyttää maailmalle?

Haluaisin välittää maailmalle sitä, mitä me rehellisesti täällä Suomessa ajattelemme itsestämme. Meillä on hulluutta, meillä on kaikenlaisia kulttuurisia tabuja sekä ihan omanlaisemme tapakulttuuri ja tyyli kommunikoida. On eksessiivisyyttä. On positiivista ja negatiivista, kuten alkoholin väärinkäyttöä ja hankaluutta ilmaista itseämme muuten kuin kännissä. Täällä on voimakkaita kontrasteja, jotka tekevät suomalaisesta kulttuurista ainutlaatuista.

Suomalaisuudessa on vaikutteita sekä Venäjältä että Ruotsista ja meillä on käsissämme vähän sellainen sekava pakka, mikä on minusta rikkautta. Haluan luoda kontrasteja nimenomaan suomalaisella tavalla. Täällä ei ole sellaista filtteriä. Ei ole juurikaan small talkia, vaan suomalainen lähestymistapa on aika raaka ja suora. Tätä yritän välittää myös suunnittelussani – en halua olla liian hienovarainen tai intellektuelli.

Minulle erilaiset suomalaisuuteen liittyvät tabut ja niin positiiviset kuin negatiivisetkin asiat ovat ainesosia suunnittelulle. Kaipaan jotain uutta sen saman vanhan rinnalle. Kaikki tietävät jo, että Suomi on moderni yhteiskunta, jossa on hyvin kouluttautuneita ihmisiä, kaunista luontoa sekä Alvar Aallon arkkitehtuuria. Se ei riitä. Täällä on hevi- ja rock-kulttuuria, täällä on nostalgiaa ja paljon sellaista kiinnostavaa, mitä esimerkiksi Ruotsilla ei ole. Se idylli, mitä Suomesta usein maalataan, on aika kaukana siitä arkitodellisuudesta, mitä kohtaamme kaduilla ja mitä oikeasti olemme. Minusta on tärkeää nähdä myös ne hyvät puolet siinä arkisessa identiteetissämme.

AALTO on julkaissut kirjan valokuvaaka Jouko Lehtolan legendaarisista nuorisokuvista. Jouko Lehtola on tainnut olla aika suuri vaikuttaja myös AALLOn taustalla?

Tämä kirja julkaistiin jo AALLOn ensimmäisenä sesonkina ja se oli eräänlainen neitsyttyö taiteen tukemiseksi Suomessa. Lehtolan kuvat ovat olleet itselleni inspiraationa koko AALLOn synnyssä – hänen työnsä on ehkä paras esimerkki siitä, mitä se Suomi-identiteetti on, kun se muutetaan kuvaksi. Se on raakaa ja suorasukaista, mutta silti siellä on kauneutta ja nuoruuden voimaa, joka esitetään kaunistelematta kontrastien kautta. Juuri niitä piirteitä suomalaiset usein haluavat häivyttää taustalle ja peitellä, mutta minun mielestäni juuri ne pitäisi kääntää voimavaraksi.

Onko sinulla itselläsi brändejä tai esikuvia, joita itse ihailet tai jotka ovat olleet innoittajanasi omalla urallasi?

Minulla on paljonkin sellaisia ihmisiä, joita kunnioitan ja ihailen. Esimerkiksi Miuccia Prada on kääntänyt perheyrityksen taakan onnistuneesti maagiseksi ja luovaksi imperiumiksi.

Mitkä ovat olleet tärkeimpiä oppeja, joita olet saanut suurissa muotitaloissa työskennellessäsi?

Niitä on kyllä valtavan paljon. Tämä on ehkä vähän tylsäkin vastaus, mutta sen olen todella oppinut, että unelmia, visioita ja ideoita ei voi saavuttaa kuin raa’alla työllä. Pitää olla valmis paiskimaan todella paljon hommia, että pääsee haluamaansa lopputulokseen.

On turha kuvitella, että muoti olisi helppo luova ala. Se on raaka, kylmä teollisuus, missä on todella kovaa kilpailua. Pitää tehdä paljon töitä ja olla valmis taistelemaan oman juttunsa puolesta, että sen saa läpi. Tälle alalle ei voi lähteä löysin rantein. Ei voi kuvitella, että suunnittelija vain suunnittelee, vaan pitää muistaa, että suunnittelemme nimenomaan tuotteita. Emme ole mitään taiteilijoita, vaan koko suunnitteluprosessi pitää pystyä suorittamaan läpi niin, että se on ymmärrettävä myös bisneksen, markkinoinnin ja PR:n näkökulmasta. Muuten koko tuotetta ei tavallaan ole olemassa.

Koen, että suurin haaste tässä työssä on juuri se, että pystyn tekemään aidosti luovaa ja taiteellistakin suunnittelutyötä, joka samanaikaisesti on kaupallista. Sehän on se ideaali ja ikuinen dilemma, että olisi tuote, joka on todella luova mutta silti todella kaupallinen. Jos sellaisen yhtälön onnistuu ratkaisemaan, on aika nopeasti miljonääri.

*

AALTO esitteli tulevan AFTER NATURE ONE -mallistonsa toukokuussa Pre Helsinki -viikolla tanssia ja muotia yhdistelevän installaation muodossa. AALLOn ja suomalaisen koreografin Ima Iduozeen kanssa yhdessä toteuttama mallisto-installaatio palasi tunnelmissaan 90-luvun nuorisokulttuuriin ja house-musiikkiin. Itse vaatemallisto on luotu vintage-vaatteita purkaen ja uusiksi vaatteiksi ommellen – ja samalla AALTO ottaa kiinnostavalla tavalla kantaa siihen, miten luksusmuoti voisi tulevaisuudessa esimerkiksi lähestyä kestävää ja vastuullista suunnittelua.

 

AALTO – the upcoming fashion brand captures the essence of Finland

Even though the fashion brand AALTO’s roots are buried deep in the Finnish soil, it is yet quite unknown it its own home country. However, the brand has managed to raise quite a lot of attention in the fashion capitals around the world. In fact, all this is a part of the carefully planned strategy and the philosophy behind the brand: it has been clear to the founder Tuomas Merikoski from the very beginning that AALTO’s is targeting the international market rather than focusing on the Finnish audience. Merikoski openly admits that his goal is not more or less than to make AALTO the first truly international top fashion house from Finland. And to be honest, I think he has all the ingredients to make it really happen.

AALTO has managed to gather a strong team of  international talents behind the brand also its leader, designer Tuomas Merikoski, has gained a fine reputation within the fashion world before launching his own brand. His name may not ring bells to a bigger crowd but the Tampere born designer is one of the most successful Finnish designers around the world. He has previously worked for some of the most prestigious fashion brands in the world such as Philippe Starck, Givenchy and Louis Vuitton. As a modest Finn he tends to keep away from the public eye but I got a chance to have a little chat with him. We talked about his personal history with fashion and about his core ideas behind the brand AALTO. It turned out that being Finnish is actually the key factor in the whole brand philosophy. Read more about the interesting new perspective of Finland that AALTO wants to show the world.

*

Even though the fashion world is getting hyped about AALTO in Paris, in Finland your name is still rather unknown. Who is Tuomas Merikoski and how have you ended up where you are now? Did you always dream about a career in fashion?

Oh, really no. Can’t you tell? Haha. When I was younger, I was more into the alternative music scene and the dj culture that became some sort of a lifestyle for me. My interest towards style kind of came along with music. At first I studied something completely different in the university of technology but soon realized it wasn’t for me.

Instead I wanted to do something creative and decided to try out something a little unorthodox. And that is how I ended up with fashion which I practically knew absolutely nothing about. I started from scratch and joined this pattern making school with a bunch of 16-year-old girls. I was a bit of a weirdo in that group, I must say.

I just had this strong urge to create something but I basically had no idea what fashion or fashion design was about. Therefore I thought it would be for the best to start from the very basics. So I just started doing something to move forward. I realized very quickly that if you want to make it on this field, you need to go abroad. And that’s what I did.

In Finland I studied at Wetterhoff House of Arts and Creative Handcrafts and managed to get into a student exchange program in Paris. Once I got into the Institut Français de la Mode, I never returned  to Finland again but completed my master’s degree there.

While I was in Paris, I did 3 or 4 internships and ended up at Givenchy. It was the first moment on my career when I really began to gain root in the fashion business. I started at Givenchy as a junior designer and eventually ended up as the menswear head designer. I am one of the very few Finnish designers who have made it abroad without going through the prestigious Aalto University.

You have managed to build quite a respectful CV filled with several well known fashion houses before starting your own brand AALTO. Was it always your dream to start a brand of your own?

At first I didn’t think about that as an option at all. For a long time I just wanted to learn more and more, and it felt like the process was still ongoing. There were moments when I thouhgt it could be great to make something on my own but basically I think there are two ways how to build a brand.

Either you start working for it already when you are still studying – then moving forward with it is maybe a little bit lighter and more explorative. However, succeeding that way is a lot more difficult because there are so many things in addition to the actual design process that you should learn how to do. Fashion industry is a complex business after all.

The other way is the path that I have chosen myself. I gathered a lot of know-how through my previous jobs and with help the people who joined me in this project. Since the very beginning I have planned and organized everything very carefully in order to make the fast growth possible for my brand. I am not a young boy anymore so I would like to gain results faster.

How would you describe the core of AALTO? The Finnish roots are very openly present there but what is the message that you would like to pass on to the world through your work?

The core of AALTO can be summarized into two points: I have been abroad for a long time but yet I feel very Finnish. I also feel like I am a very Finnish designer, too. My style is very Finnish and I want to talk about the Finnish identity. I want to tell the world how I see my home country and what being a Finn means to me. My own outlook to the Finnish culture differs a lot from the public image that the Finns usually want to show the world. There is so much creativity, edge and exoticism here – we should take advantage of that more. All this should be discussed more, in fact. In my opinion Finnishness is a very strong and significant identity and a value.

Another point is that since I have a long experience from abroad, I have wanted to combine these two elements. There is so much creativity in Finland but at the same time there is a serious lack of the right kind of industry and knowledge on the significant areas that are essential to create a successful top fashion house.

My idea is that our brand has a recognizable Finnish name but yet we are an international house, working internationally since the beginning. To be honest, it feels that in Finland they don’t quite get it what a huge business fashion industry is internationally. Fashion and clothing industry are considered as something rather small and insignificant in Finland from the business point of view, and when the attitude in the society is this, it has lead into Finland being a very small market. The market for fashion in Finland does’t really represent what fashion business is anywhere in the world at all. And for that reason it is very difficult to jump into the global market from Finland – we simply don’t seem understand that world.

How did you come up with the name AALTO? It is a pretty iconic Finnish name and a word.

Well, I wanted the brand to have a Finnish name but I never wanted to use my own name for that. I was going through some Finnish words that are recognizable as Finnish around the world. There aren’t many: Nokia, sauna, Fiskars, Aalto… I wanted the name to tell immediately where the brand is coming from. I also like the meaning of the word aalto (wave), the form of it and the fact that it is a common Finnish surname. Water in general is an important element to me and the word aalto also has a nice link to my own last name that means a tide or a rapid in the sea (Merikoski).

I am well aware that in Finland this choice of a name may cause a bit of controversy but view point behind decision has been purely international. Luckily, the name has been received and understood well abroad. Naturally, in Finland there have been some questions about it but on the other hand aalto is not just a name but also a very ordinary word in the Finnish language. Who owns a word after all? I have great respect for the architect Alvar Aalto who has made the name well known and appreciated in the world but the truth is that after him, everyone who uses that word now in their business, has most likely been inspired by him.

There is a strong international team behind AALTO. When you started buiding your own brand, did you already have in mind who you would like to involve in this project?

As a matter of fact it took me quite a while to find the right team. It was important to find the people with the right kind of knowledge and skillset: I needed a person with a commercial background and someone to help me out with the brand identity. I also felt like we needed some knowledge from the finance and funding aspect. When I finally managed to gather the right people together, I was ready to move forward with the project. We have put a lot of time and effort into exploring the image, style and the essence of AALTO. I wanted to build a brand that has continuity and sustainability.

AALTO has managed to get a great start in the fashion world and the international interest towards the brand has been high. Do you have some dreams or goals for the future? Where you would like to see AALTO in 10 years?

I would definitely like to see AALTO as the first big Finnish top fashion house on the international arena. My goal is to make that happen within the next 10-20 years. In Finland we have so much creative potential and a strong identity that no one has yet shown to the world. Of course we also have some traditional brands like Marimekko, but from this new perspective there is a lot of unused potential.

You speak a lot about the Finnish creativity and the international potential of the Finnish identity. How would you define that? What kind of an image of Finland would you like to show the world?

I would like to show the world what we honestly think about ourselves here in Finland. There is craziness, excessivity, all kinds of cultural taboos and a completely unique style of cultural customs and communication here. There are positive things and there are negative things, such as the alcohol abuse and the difficulties with expressing ourselves when sober. There are such strong contrasts that make the Finnish culture very interesting and completely unique.

The Finnish way of being has been influenced by from both Russia and Sweden, and as a result we have a bit of a random pack of cards in our hands. And in my eyes that is an asset. We sort of don’t really have a filter here. We don’t do much small talk but instead the Finnish approach is quite raw and direct. I want to channel all that into my designs as well – I don’t want it to be too discreet or intellectual.

To me the taboos alongside with both the negative and the positive aspects about the Finnish mentality are ingredients for my work. I yearn for something new. Everybody already knows that Finland is a modern society with high level of education, beautiful nature and architecture by Alvar Aalto. But that is not enough. We also have rock’n’roll and heavy metal culture here, there is a certain kind of nostalgia and a lot of interesting things there, compared to Sweden for example. The idyllic picture that we like to paint of our country is often quite far away from the everyday reality, from who we really are and what we see on the streets out there. To me it is important to see the good in this ordinary life and everyday mentality of ours.

AALTO has published a book of the legendary youth photography by Jouko Lehtola. It seems like he has been quite an influence to you behind the brand also?

The book was actually launched during our first season already and we wanted to make it to support the art in Finland. Lehtola’s photography has been a great source of inspiration to me throughout the process of creating AALTO. His work is probably the single best example of what the true Finnish identity is when you turn it into images. It is harsh and straight forward but yet there is beauty in there, too. And the power of the youth is presented through contrasts, without softening the edges. Those qualities are exactly the ones that Finns most often would like to swipe under the rug but in my opinion they are the characteristics that should proudly be seen as a asset.

Are there brands or role models that you look up to or that have been an influence to you on your own career?

There are a lot of people I respect and admire. One of them is Miuccia Prada who has managed to turn the burden of a family business successfully into a magical creative imperium.

What are the most important lessons you have learned while working for the big fashion brands before starting your own?

There are so incredibly many… This may be a boring answer but I have truly learned that you can only reach you dreams, ideas and visions through an enormous amount of work. You need to be ready to work really hard to get to the result you want.

Don’t think that fashion is an easy creative business. It is a tough, cold and a very competitive industry. You need to work hard and be ready to really fight for your dreams to make it. You cannot assume that a designer simply designs. You need to remember that we design product, we are not artists. We need to go through the whole design process in a way that it is still understandable from the business, marketing and PR perspective. Or else the product practically doesn’t exist.

I think one of the biggest challenges in this job is to find a way to design something genuinely creative and artistic that is still commercial. The ideal is to make a product that is extremely creative yet extremely commercial. If you manage to create that, you are going to be a millionaire.

*

AALTO presented their AFTER NATUR ONE collection at the Pre Helsinki fashion week in Helsinki last May in a form of an installation that combined dance and fashion. Created together with the Finnish coreographer Ima Iduozee the installation took us back to the youth culture and house music of the 90s. The collection itself has been made of vintage clothing that has been taken apart and created by reassembled into new incarnations of AALTO International’s staples. That is also an interesting approach and a reflection to what could be the future of luxury fashion commitment to sustainability.

Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia

Related posts

19/07/17

Ihohoitola Lupaus – hyvinvointia ja apua haastaviinkin iho-ongelmiin

1 32

Kaupallinen yhteistyö: Ihohoitola Lupaus

Olen painiskellut kinkkisen ihon kanssa lähes koko pienen ikäni ja enpä olisi vielä viitisen vuotta sitten arvannut, että yhä kolmekymppisenä pitäisi tuskailla aikuisiän aknea ja taistella POD-hirvityksen kanssa. Mutta niin vain meni iho ihan uuteen uskoon, kun joitakin vuosia sitten jätin hormonaalisen ehkäisyn pois käytöstä. E-pillereistä luovuttuani hipiän kanssa on ollut jos jonkinlaista vaivaa, mutta tällä hetkellä tilanne on kohtalaisen vakaa, vaikka silkinsileää hipiää saan enää tuskin koskaan ilman hormoneja.

Onnekseni löysin kuitenkin 1,5 vuotta sitten melkoisen ihmeidentekijän, jonka taidoilla on taiottu kadoksiin muun muassa se viheliäinen perioraalidermatiitti antibioottien suuntaan vilkaisemattakaan. Ja tämä ihmeidentekijä on kosmetologi ja farmaseutti Tarja Kivinen, joka perusti Ihohoitola Lupauksen aikanaan nimenomaan siksi, että halusi auttaa erilaisten iho-ongelmien kanssa painiskelevia. Ja sen hän on totisesti tehnyt. Innokkaimmat ovat saapuneet Tarjan hoteisiin peräti toiselta puolen Suomea asti, kun hänen maineensa on ehtinyt kiiriä pitkälle. Ihohoitola Lupaus onkin erikoistunut erityisen kinkkisiin ihonhoidon haasteisiin kuten perioraalidermatiittiin, rosacceaan, akneen ja atopiaan. Itse voin ruksia tuosta listasta peräti kolme kohtaa, joten olen tosi onnellinen, että löysin aikanaan Lupauksen.

Olen käynyt tässä menneiden parin vuoden aikana hurjan mielenkiintoisia keskusteluita Tarjan kanssa ihonhoidosta yleensäkin ja juttutuokioidemme perusteella olen vakuuttunut täysin hänen osaamisestaan. Tarjalla on hyvin mielenkiintoinen tausta ihonhoidon ammattilaisena sillä hän on työskennellyt kauan farmaseuttina ennen kouluttautumistaan Dr. Hauschka -kosmetologiksi. Alanvaihtoon rohkaisi kiinnostus ihonhoitoa kohtaan sekä se, että Tarja ei täysin uskonut farmasia-alan oppeihin ihonhoidollisissa asioissa. Nyt hän yhdistelee työssään osaamistaan kummaltakin osa-alueelta ja uskoo, että ihotautilääkäreiden ja ihonhoitoon erikoistuneiden kosmetologien pitäisi ehdottomasti tehdä yhteistyötä.

Oman ihohistoriani valossa olen täysin samaa mieltä, ja toivon todella, että tulevaisuudessa näiden kahden ammattikunnan osaamista osataan paremmin hyödyntää yhdessä kokonaisuutena. Lääkärit määräävät iho-ongelmien hoitoon yleensä lähinnä lääkekuureja, mutta tottakai lääkkeiden rinnalle on löydettävä myös ne oikeat hoitotuotteet ja -menetelmät, jotta saadaan aikaiseksi todellisia, pysyviä tuloksia. Ihohoitola Lupauksessa juuri pyritäänkin yhdistämään hoitojen osana sekä lääketieteellinen että ihonhoidollinen osaaminen – tällä tavoin asiakasta voidaan palvella parhaalla mahdollisella tavalla ja saadaan yleensä parhaita tuloksia aikaiseksi.

Moni ei tule ajatelleeksi, että iho on ihmisen suurin elin ja sen hyvinvointi todella vaikuttaa merkittävästi elämänlaatuun. Olen itse selvinnyt ärsyttävimpienkin ihovaivojeni kanssa vähällä siihen nähden, miten hankalien ongelmien kanssa jotkut joutuvat kamppailemaan. Pahalla ihosairaudella saattaa olla sosiaalisestikin rajoittavia vaikutuksia, joten minusta jokainen ansaitsee apua iho-ongelmiinsa. Pidän Ihohoitola Lupauksen filosofiassa siitä, että ihonhoitoa ajatellaan osana ihmisen kokonaisvaltaista hyvinvointia – se ei ole turhamaista tai pinnallista, vaan hyvinvoiva iho on myös osa kokonaisvaltaista terveyttä.

En ole itse mikään luonnonkosmetiikkauskovainen, mutta olen iloinen, että Lupauksen avulla löysin minulle sopivia ja omaa ihoani tasapainottavia tuotteita. Luonnonkosmetiikka itsessään ei ole mikään ihmeitä tekevä taivaan lahja ihonhoidolle, vaan myös tuon kategorian alta löytyy tuotteita hyvin laidasta laitaan. Ja luonnonkosmetiikkatuotteetkin voivat ärsyttää tai allergisoida ihoa ihan yhtä lailla kuin mikä tahansa kosmetiikka. Tarjan osaaminen farmasian ja kemian alalta takaa kuitenkin sen, että Lupaukseen valitut luonnonkosmetiikkatuotteet on seulottu todella huolellisesti ja hän osaa valita kullekin asiakkaalleen juuri ne oikeat hoitotuotteet.

Luonnonkosmetiikka ei Suomessa vielä oikein osata hyödyntää lääketieteen piirissä, mutta itse sain omakohtaisesti kokea, että esimerkiksi POD:sta on mahdollista päästä eroon ilman lääkehoitoa ihan vain ihonhoidollisin menetelmin ja luonnonkosmetiikan avulla. Toki tämän kaiken mahdollisti Lupauksen raudanluja ammattitaito, jonka avulla räätälöitiin minulle yksilöllinen hoito-ohjelma moni-ammatillista tietotaitoa hyödyntäen.

Lupauksen osaaminen ulottuu paljon kosmetologiaa syvemmälle juuri vankan monialaisen taustan ansiosta: Tarjalla on taustaa niin kosmetologia, kemian kuin farmasiankin alalta ja hiljattain tiimiin liittynyt Ida on kouluttautunut sekä kosmetologiksi että sairaanhoitajaksi. Myös hoitolan tuotesuosituksissa hyödynnetään Tarjan laaja-alaista raaka-aineosaamista nimenomaan kemian saralta – en ole varmaan koskaan kohdannut kosmetologia, joka ymmärtäisi tuotteiden raaka-aineista yhtä paljon.

Moni saattaa säikähtää esimerkiksi Dr. Hauschkaa brändinä, koska heillä on niin omanlaisiaan ihonhoitometodeja, mutta Lupauksessa ei jumiuduta noudattamaan orjallisesti kosmetiikkamerkkien omia ohjeistuksia, vaan räätälöidään aina asiakkaalle juuri hänen tarpeidensa mukainen hoito. Olen itse esimerkiksi todennut, että vaikka Dr. Hauchkan tuotteet sopivat minulle mahtavasti, en voisi kuvitellakaan noudattavani merkin ohjeita kaikilta osin. Hauschkan filosofiaan nimittäin kuuluu, että yöksi iholle ei laiteta lainkaan kosteusvoidetta. Se ei toimi monelle Suomen sääolosuhteissa yhtään eikä varsinkaan, jos ihossa on atooppista taipumusta.

Kokemuksen äänellä voin kertoa, että Ihohoitola Lupauksen hoitotuokio on ehdottomasti kokemisen arvoinen elämys, mutta hoitolaan voi piipahtaa myös ihan vain konsultaatiokäynnille, jonka aikana on mahdollista kartoittaa hoitojen tarvetta sekä käydä läpi, millaisia tuotteita ammattilaiset suosittelisivat kotihoitoon. Vaikka mitään suurempaa pulmaa ei ihossa olisikaan, tällaiselle konsultaatiokäynnille voi varata ajan ihan kuka tahansa. Lupauksesta haluttiin myös muistutella, että miehetkin ovat tervetulleia ja hoitolassa käykin enenevässä määrin myös miesasiakkaita.

Tietysti kaikenlaisten ihonhoidollisten pulmien ratkomisen lisäksi Lupauksessa tehdään myös ihan perinteisiä hemmotteluhoitoja, jotka tekevät ihonhoidon lisäksi hyvää myös henkisesti, kun pääsee hetkeksi rauhoittumaan hektisen arjen keskellä. Jotain hoidoista kertoo se, että POD:n ollessa pahimmillaan kävin hoidossa viikoittain ja rentouduin niin, että nukahdin hoitopöydälle joka ikinen kerta. :D

Punavuoressa Fredantorin kupeessa sijaitseva hoitola sai hiljattain laajennusta, kun Lupaus avasi myös toisen toimipisteen ihan lähelle Ratakadulle. Paikka on todella ihanan kaunis ja harmoninen – eikä ihme, sillä esimerkiksi kaikki huonekalut ja keramiikka on valmistettu ihan varta vasten Lupausta varten. Lisäksi Lupaus on yhdessä Katja Kokon kanssa tehnyt aluevaltauksen myös keramiikan puolelle. Tarja ja Katja kyllästyivät siihen, että kaunista kylppärikeramiikkaa ei tuntunut löytyvän, joten he päättivät ryhtyä valmistuttamaan sitä itse. Kaksikon Flumine-sarjaan kuuluu esimerkiksi keraamiset nenäkannu, naamiokulho ja voiteiden sekä naamioiden levittämiseen tarkoitettu spaatteli. Jos nuo Fluminen kauniit astiat kiinnostavat, niin niitä saa ostaa Lupauksen lisäksi myös Proloque-putiikista.

Haluaisin sanoa kaikille teille iho-ongelmien kanssa kamppaileville, että kannattaa oikeasti käydä ihonhoidon ammattilaisen pakeilla. Olen itse saanut Lupauksesta todella ison avun ihopulmiini ja luotan hoitolan ammattitaitoon kuin kiveen. Älkää siis jääkö kärsimään iho-ongelmista yksin, sillä niihin voi todella saada apua. <3

Olen kirjoitellut ihoasiaa aika paljon viimeisen vuoden aikana, joten iho-teema kiinnostaa, kurkatkaa ihmeessä myös nuo vanhemmat postaukset ja vielä lisää löydät blogin Iho-kategoriasta:

Perioraalidermatiitti eli suunympärysihottuma

Eroon perioraalidermatiitista ilman lääkkeitä

Apua iho-ongelmiin lymfahieronnasta

♦ Iho e-pillereiden lopettamisen jälkeen

Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia

Related posts

18/07/17

Luota vähän

7 55

Olen tässä miettinyt, että jotenkin haluaisin vielä avata sanaista arkkuani yksin matkustamisesta ja vähän muustakin… Hiukan jo ohimennen sivusinkin mietteitäni heti tuoreeltaan, kun Portugalin reissu oli lopuillaan, mutta kaikenlaisia ajatuksia jäi tuolloin vielä päänuppiin muhimaan.

Nyt jälkikäteen tuntuu hassulta, että jännitin yksin matkaan lähtemistä. Tiesin jo etukäteen, että jännittäminen oli ihan turhaa ja hölmöä, mutta kaipa se on inhimillistä, sillä olen kuullut monen muunkin jännittävän ajatusta yksin reissaamisesta. Nyt jälkikäteen on sellainen olo, että haluan matkustaa yksin vielä uudelleenkin, ehkä vähän pidemmänkin aikaa. Yksin reissaaminen nimittäin toden totta on ihan erilaista kuin kaverin kanssa. Molemmissa on puolensa, mutta yksin viihtyvänä itsekseen matkustaminen jätti uteliaisuuden kokeilla uudelleen.

Pidemmällä reissulla ehkä ehtisi oikeastikin viettää aikaa enemmän yksin. Nautin yksinolosta ja tykkäsin myös reissussa niistä kiirettömistä hetkistä, jotka sain viettää ihan itsekseni. Totta puhuen olisin mieluummin viettänyt aikaa yksin enemmänkin, mutta lyhyen reissun aikana tuli tutustuttua uusiin ihmisiin vähän liiankin helposti. :D Tietenkään en silti halunnut vain periaatteen vuoksi jättää hauskoja kohtaamisia kokematta, joten elin hetkessä ja nautin seurasta silloin, kun sitä luontevasti oli tarjolla.

Yksin matkustaessa ei todellakaan ole niin yksin kuin voisi ehkä ennakkoon kuvitella. Kaipa yksin liikuskeleva ihminen on niin paljon helpommin lähestyttävä, että tuon tuosta tuntui joku olevan tulossa juttusille. Reissuni oli täynnä mitä yllättävimpiä ja hauskimpia kohtaamisia, joista osa oli vain hetken ilona ja osa johti yhteydenpitoon matkan jälkeenkin.

Onnistuin tutustumaan ihmisiin reissullani esimerkiksi lentokentällä, ruokakaupassa ja sosiaalisessa mediassa ja päädyin kohtaamisten seurauksena baariin juhlistamaan entuudestaan tuntemattoman ihmisen synttäreitä, Massimo Duttin pressitilaisuuteen ja tapaamaan brändin markkinointijohtajaa, spontaanille drinkille keskiyöllä, elämäni ensimmäiselle surffitunnille ja paikallisen valokuvaajan malliksi.

Sain matkani aikana muutamia kommentteja, joissa pohdiskeltiin, miten uskallan lähteä tuntemattomien ihmisten matkaan oudossa maassa. Se jäi mietityttämään minua… Miten kukaan ylipäänsä vaikkapa uskaltaa lähteä esimerkiksi baarista toisen ihmisen matkaan? Tai Tinder-treffeille? Ihan siis Suomessakaan? Entä onko ulkomailla jotenkin lähtökohtaisesti aina vaarallisempaa kuin koto-Suomessa?

Jotenkin tuli jopa vähän surullinen olo noista varmasti hyvää tarkoittavista kommenteista. Jotenkin minulle se ajatus, että tuntemattomia ihmisiä pitäisi ensisijaisesti pelätä, on vain jotenkin surullinen. Uusiin ihmisiin tutustuessa ja varsinkin yksin matkustaessa on toki syytä pitää järki matkassa, mutta minä haluan ensisijaisesti tutkailla maailmaa ja nähdä muut ihmiset jostakin toisesta näkökulmasta kuin pelosta käsin.

Oman elämänkokemukseni perusteella uskallan luottaa omaan ihmistuntemukseeni aika vankasti. Intuitio kertoo yleensä hyvin nopeasti, tuleeko toisesta ihmisestä miellyttävä ja turvallinen olo vai ei. Jos aistin ilmapiirissä minkäänlaista outoutta tai toinen saa oloni millään tavalla epämukavaksi, se on jo merkki, jota on mielestäni syytä kunnioittaa. Joskus kyse on vain väärinkäsityksestä tai siitä, että kahden ihmisen kemiat eivät kohtaa, mutta en halua ottaa tarpeettomia riskejä, kun maailma on täynnä ihmisiä, joiden kanssa homma klikkaa eri tavalla jo heti alkumetreiltä lähtien.

Muistan käyneeni aiheesta joskus keskustelua teiniaikaisen poikaystäväni kanssa. Hänen maailmankuvansa oli, että ihminen on paha, kunnes toisin todistetaan. Minun maailmankuvani oli päinvastainen. Oli vaikea ymmärtää, mistä sellainen perustavanlaatuinen epäluulo kanssaihmisiä kohtaan oikein kumpusi, mutta meillä kaikilla on omat demonimme päihitettävänä. Joka tapauksessa, minä uskon ensisijaisesti, että muut ihmiset ovat suurimmalta osin ihan hyviä ja kilttejä tyyppejä. Joukkoon mahtuu aina myös mätämunia, mutta todennäköisyys, että juuri se sinun kohtaamasi tyyppi olisi massamurhaaja, on häviävän pieni – etenkin jos sinulla on herkkyyttä kuunnella sitä omaa intuitiotasi.

On ymmärrettävää, että pettymykset ja huonot kokemukset ihmisistä jättävät jälkensä, mutta on niin kovin sääli, jos menneisyyden traumat jäävät hallitsemaan nykyisyyttä. Siksi haluan kehottaa suhtautumaan maailmaan avoimin mielin, positiivisen kautta. Ei pilvissä haihatellen, mutta ei myöskään jatkuvasti katastrofeja odottaen. Elämä kantaa kyllä ja yleensä intuitio osaa kertoa vaikka mitä, jos sitä vain malttaa kuunnella. Yritän itse usein miettiä elämäni erilaisia valintoja ja jännittäviä tilanteita siitä kulmasta, että mikä olisi pahinta, mitä voisi tapahtua? Jos ei mietitä äärimmäisiä kauhukuvia ja sarjamurhaajia, vaan pysytään suhteellisen realistisissa visioissa, yleensä ne pahimmatkaan skenaariot eivät ole niin ylitsepääsemättömän kamalia. Mikä olisi voinut pahimmillaan tapahtua, kun vietin viikon yksin ulkomailla? Minulla olisi ollut tylsää ja yksinäinen olo? No, ehkä olisin siitäkin selvinnyt.

Jos katselisin maailmaa ympäristöä ja muita ihmisiä säikkyen, olisi aika monta mieletöntä tyyppiä jäänyt kohtaamatta, elämystä elämättä ja tilannetta tapahtumatta. En minä halua elää elämääni sillä tavoin. Minä olen juuri se tyyppi, joka juttelee tuntemattomille, tarttuu tilaisuuksiin ja heittäytyy seikkailuihin. Jos istuisin kotona pelkäämässä, olisi elämäni aika hitsin paljon tylsempää ja muistojen kirjassa aika monta kappaletta vähemmän hullunkurisia ja kallisarvoisia tarinoita kerrottavana niin teille kuin jälkipolvillekin.

Elämässä pitää vähän uskaltaa. Pitää uskaltaa luottaa siihen, että kaikki menee ihan hyvin. Kaikki järjestyy ja hyviä juttuja tapahtuu. Muuten jää sivustakatsojaksi omassa tarinassaan. Niinpä sanon sinulle, rakas murehtija, ole rohkea ja uskalla! Lähde reissuun, vaikkapa yksin kuten minä. Tartu hetkeen! Kerro hyvät ajatuksesi ääneen. Katso ihmisiä reilusti silmiin ja hymyile. Käytä maalaisjärkeä, mutta anna intuition johdattaa. Luota niihin ihmisiin, joiden puoleen sisäinen tuntumasi näyttää vihreää valoa. Ja ennen kaikkea: luota itseesi. Kyllä sinä osaat, pystyt ja selviät vaikka millaisista tilanteista – ei meitä ole tehty sokerista. Näillä eväillä olen itse saanut elää niin mahtavien sattumusten ja kohtaamisten täyteistä elämää, että uskallan suositella. :)

Kuvituksena vielä reissumuistoja Lissabonista muutaman viikon takaa.

Related posts

Related posts