20/11/20

Negatiivisuushaaste

12 42

Jos ihan rehellisiä ollaan, niin suurin osa ainakin itse arjessa kohtaamistani ongelmista on melkoisen triviaaleja ja turhanpäiväisiä – first world problems. Olen perusluonteeltani positiivinen ja hyväntuulinen, ja pyrin välttämään sellaista turhasta valittamista tai murheissa vellomista, mutta joskus tekee ihan hyvää päästellä höyryjä. Törmäsin viime keväänä Tämän Kylän Homopoika -blogista tutun Einon Facebookissa suorastaan riemastuttavaan negatiivisuushaasteeseen, jonka ideana oli, että haasteeseen osallistumalla pääsee valittamaan luvan kanssa oikein olan takaa. Oman twistinsä haasteelle kuitenkin antaa se, että valittaa saa vain yhdellä kirjaimella alkavista asioista. Valitettavasti.

Eino heitti minulle jakoon kirjaimen N, joten keksin 10 N:llä alkavaa valittamisen arvoista asiaa. Huvittavaa on myös se, että todellisuudessa tämä postaus on roikkunut blogin luonnoksissa jo maaliskuun alusta asti. Olin jo keksinyt 10 erinomaisen hyvää valituksen aihetta, kun ilmaantui vähän suurempia murheita. Jotenkin siinä koronakriisin ensimetreillä ei tuntunut sopivalta valittaa tyhjänpäiväisyyksistä, joten luonnos jäi odottelemaan sopivampaa hetkeä. Kun totesin, että koronatilanne ei taida olla menossa hetkeen ohi ja elämä jatkuu poikkeusoloissakin, päätin, että tekee ehkä ihan hyvää keskittää huomionsa välillä johonkin ihan muuhun. Niin, että täältä pesee!

1) Nappien ompelu

Mikähän siinä onkin, että kun paidasta tai takista joskus sattuu irtoamaan nappi, minulla saattaa hyvinkin vierähtää vuosikymmen ennen kuin saan sen ommeltua takaisin. (Valitettavasti tämä ei ole vitsi.) Yleensä siinä vaiheessa, kun viimein löydän inspiraation kiinnittää karkulainen takaisin, hukassa ovat joko nappi tai ompelutarvikkeet. Olen viime muutossa (3,5 vuotta sitten) jemmannut ompelutarvikkeeni johonkin niin hyvään talteen, etten ole vielä tähän päiväänkään mennessä onnistunut löytämään niitä. Ja periaatteesta en halua ostaa uusia, koska olen vakuuttunut, että jossain täällä asunnossa ne lymyävät. Joten siihen asti mennään vajaalla napituksella.

2) Naistenvaivat

Kärsin nuorempana aika ajoin TODELLA pahoista kuukautiskivuista. Siis niin pahoista, että jouduin muutaman kerran lähtemään kotiin kesken koulu- tai työpäivän, koska olin pyörtyä kipuihini. Onneksi noin pahat kivut olivat harvinaisia ja vaivat muutenkin helpottuivat, kun aloin syödä e-pillereitä. Jätin jossain vaiheessa kolmekymppisenä e-pillerit pois, mutta onneksi nuo monsterikivut eivät ole palanneet. Sen sijaan olen päässyt viimein tutustumaan PMS-oireiden ihmeelliseen maailmaan. Voisin sanoa, että noin 34-vuotiaaksi asti minulla ei ollut aavistustakaan siitä, miltä PMS tuntuu ja kuvittelin joidenkin naisten jopa vähän liioittelevan oireitaan, koska en ollut koskaan kärsinyt niistä itse. Mutta nykyään todellakin tiedän, mitä on kärsiä PMS:stä: pikkujutut tuntuvat helposti maailmanlopulta, kaikki itkettää (vieläkin helpommin kuin yleensä) ja olo on vain surkea ilman mitään erityistä syytä. Onneksi kuukautisten seurantaan tarkoitettu sovellus auttaa itseäkin ymmärtämään omia mielialoja paremmin ja sitä kautta myös suhtautumaan maailmanlopun tunteisiin sopivalla itsekriittisyydellä.

3) Nillittäjät

Ironista kyllä, aion tässä valittaa valittajista. Hah. Jokainen tietää sen tyypin, joka löytää kivoimmistakin jutuista aina jotain negatiivista. Ja ikävä kyllä internet on tällaisten tyyppien auvoisa temmellyskenttä: onhan se täynnä ihmisiä, jotka ovat asioista väärää mieltä ja tekevät yhtä sun toista väärin. Näin ollen heitä täytyy oikaista ja mielellään neuvoa silloinkin, kun kukaan ei ole neuvoa pyytänyt. Ei ole niin pientä asiaa, ettei nillittäjä keksisi siitä jotakin huomautettavaa. Hän ei usko turhiin korulauseisiin tai mielistelyyn, vaan sanoo mieluiten asiat suoraan “niin kuin ne ovat”. Ja jos ei rehellistä palautetta kestä, hänen mielestään on parempi olla tyystin laittamatta itseään, mielipiteitään ja kuviaan nettiin. Jos nillittäjä ei saa huomauttelun tarvettaan tyydytetyksi tai havaitsee, etteivät hänen arvokkaat näkemyksensä saa ansaitsemaansa huomiota ja vastaanottoa, hän saattaa siirtyä palautteineen internetin lukemattomille keskustelupalstoille etsimään muita samanmielisiä.

4) Narskuttelu

Hampaiden narskuttelu unissaan on jotain aivan karmeaa. Tekee todella pahaa kuunnella vierestä, kun toinen puree vimmaisesti leukojaan yhteen nukkuessaan, mutta kauhukseni sain muutama vuosi tietää tekeväni sitä myös itse. Hammaslääkäri tunnisti narskuttelijan hampaiden kulumisesta ja hankin hammaskiskon, joka estää sabotoimasta purukalustoa unten mailla. Helpottaa muuten myös siihen, etteivät ole leuat niin jumissa aamuisin kaiken sen raivoisan puremisen jäljiltä!

5) Nukkuminen

Narskuttelusta päästäänkin oivallisen aasinsillan kautta nukkumiseen. Minulla on hiukan ristiriitainen suhtautuminen nukkumiseen. Tottakai hyvä uni tekee ihmeitä ja parhaimmillaan nukkuminen voi olla tosi nautinnollistakin, mutta toisaalta olen sellainen tyyppi, että mieluiten olisin hereillä. Jos pystyisin palautumaan ja latautumaan vain parin tunnin yöunilla, olisin vain iloinen, ettei nukkumiseen “tuhlaantuisi” niin paljon aikaa ja ehtisin tehdä valtavasti enemmän. Mitä sitten tekisin kaikilla niillä nukkumiselta säästyneillä tunneilla? En ole ihan varma. Varmaan kaikkea sitä, mitä nytkin, mutta toivottavasti aikaa jäisi töiltä vielä entistä enemmän harrastuksille, ystäville ja spontaaneille tempauksille. Mutta koska edelleenkin tarvitsen unta noin 8h yössä, tyydyn kohtalooni ja käytän vuorokaudestani kolmasosan nukkumiseen.

6) Notkeuden puute

Vitsailen aina olevani notkea kuin rautakanki. En ole koskaan ollut erityisen notkea ja vaikka tiedän, ettei notkeus sinänsä ole mitenkään suunnattoman tarpeellinen ominaisuus, olisihan se hienoa taipua spagaattiin ja kaikkiin jännittäviin asentoihin. Tiedän, että treenaamalla varmasti minäkin voisin notkistua enemmän. Mutta jaksanko venytellä säännöllisesti? En.

7) Nuuska

En vain käsitä, miksi kukaan haluaa käyttää nuuskaa. Yyh! Tunkea nyt sellaista myrkkyä suuhunsa! Osa nuuskalaaduista myös haisee herkkänenäisen näkökulmasta aivan hirveältä. Pahamaineinen Odens löyhkää minun nenääni aivan kissankuselta ja haistan sen katkun vaikka olisin purnukasta metrien päässä. Toinen ällöttävä asia ovat ne nykyään joka paikassa kaduilla ja julkisten tilojen lattioilla pyörivät käytetyt nuuskapussit. En kyllä sen puoleen välitä tupakanhajusta tai -tumpeistakaan, mutta tämä oli nyt N-aiheinen valitus.

8) Niskakivut

Oletteko nähneet niitä meemejä, missä joku ihmettelee jatkuvia niskakipujaan ja toisessa kuvassa hänet näytetään mitä ihmeellisimmissä työskentely- tai nukkuma-asennoissa. Minä olen se tyyppi. Tätäkin postausta näpyttelen asennossa, joka todennäköisesti saisi fysioterapeutin huokaamaan syvään ja pudistelemaan päätään. Mutta mitäpä valittamista minulla elämässä olisi, jos hoitaisin työergonomiani kuntoon…

9) Nuutunut olo

Tässä pimeimmän syksyn keskellä olo on usein vähän nuutunut. Tuntuu, että mikään uni ei oikein riitä (ironista, että silti toivoisin, että voisi nukkua vähän vähemmän) ja Suomessa talvisin eläminen tuntuu hulluudelta. Vaellamme ja palelemme kuukausitolkulla kuin ikuisessa yössä ja yritämme löytää energiaa ja tsemppihenkeä kirkasvalolampuista ja talviurheilusta. Itse asiassa olen kuin olenkin nyt ottanut käyttöön kirkasvalolampun ja huomannut, että se oikeastikin vähän auttaa tuohon nuutuneeseen olotilaan. Ja joskus harvoin, kun meille suodaan aurinkoinen päivä (kuten tänään), on paras laittaa villahousut jalkaan ja painua ulos siitä nauttimaan! Seuraava saattaa olla vasta kuukauden päästä – jos silloinkaan.

10) Nollakeli

Vihaan nollakeliä. Sitä sellaista aavistuksen plussan puolella olevaa luihin ja ytimiin pureutuvaa kosteaa kalseutta. Väitän, että useimmiten +2 tuntuu melkeinpä kylmemmältä kuin vaikkapa -5, koska pakkasella ilma on kuivempi. Siltä hyytävältä kosteudelta (varsinkaan tuulisella säällä) ei tunnu suojaavan oikein mikään. Paitsi se, että pysyy sisällä.

*

Ugh. Olen puhunut. Jos haluatte muutkin päästä luvan kanssa valittamaan, tilaisuutenne on tullut! Nyt saa siis kertoa mikä on syvältä, mutta vain yhdellä kirjaimella alkavista asioista. Jos haluat itsellesi kirjaimen, huikkaa kommenttiboksissa, niin annan sinulle oman!

Related posts

18/11/20

Afterwork-podcast: Suuri mielipidejakso

1 15

Raa’an rehelliset mp:t Temppareista, diy kierrekynttilöistä, rottingista, laminoiduista kulmista ja muista tänä vuonna trendiksi nousseesta ilmiöstä. Kuka on Tempparit OG ja mistä tulee Petran lempinimi samba-lanne?

Ja hei, Afterwork-podcastilla on oma Instagram-tili, joten tule ystäväksemme myös siellä! Löydät profiilimme nimellä @afterworkpodcast.

Aiemmin julkaistut AW-jaksot löydät tämän linkin takaa. Pääset myös kuuntelemaan podcastiamme esimerkiksi SpotifyniTunesinAcastin sekä muiden podcast-sovellusten kautta. :)

Photo: Lilli Salminen

Related posts

17/11/20

Marraskuisia kuulumisia

4 40

Terkkuja vauhdikkaan arjen keskeltä! Vaikka mitään kamalan ihmeellistä ei kuulukaan, ajattelin päivittää ihan tavallisia arkikuulumisia. Sellaistahan se arki useimmiten on, että harvoin mitään kovin mullistavaa tapahtuu. No ei ole tapahtunut tällä menneelläkään viikolla.

♥ Tuntuu aina yhtä laimealta lätistä säästä, mutta nyt kun marraskuu on iskenyt päälle oikein urakalla, on myönnettävä, että olin autuaasti unohtanut, millainen on Suomen talvi. Miten sen aina valoisan kesän tullen unohtaa, että tällaistahan tämä on: pimeää kuin mörön pyllyssä. Pimeys ei minua muuten edes niin kovasti haittaisi: sen kun sytyttelee kynttilöitä tai vaihtoehtoisesti asunnon kaikki lamput yhtäaikaa. Mutta se, että valoa ei näy päiväkausiin, ottaa koville etenkin töiden näkökulmasta, sillä valottomat sadepäivät tekevät valokuvaamisesta haastavaa – bloggaajien jokasyksyinen pulma on todellinen. Niinpä tätäkin postausta koristavat aiemmin pitkin syksyä nappaillut kuvat.

♥ Minusta tuntuu, ettei elämääni tällä hetkellä kuulu mitään kovin ihmeellistä. Arki rullaa niin vauhdilla eteenpäin, että hyvä, kun pysyy päivissä perässä. Töitä on tällä hetkellä sen verran paljon, ettei vapaa-ajalla oikein tunnu siltä, että jaksaisi tehdä juuri mitään. Toisaalta se on varmasti myös tämä marraskuu ja sadekeli, ettei tunne sellaista palavaa tarvetta lähteä kotoa yhtään minnekään. Iltakävely-rutiinin haluaisin kyllä taas elvyttää. Jossain vaiheessa minulla oli tapana käydä useamman kerran viikossa melkein 10km iltakävelyillä ystävien kanssa, mutta tuntuu, että arki ja tuo pimeys ovat nielaisseet meidät kaikki mukanaan. Mutta kun viime perjantaina kävin kunnon reippailulla ystävän kanssa, se teki kyllä niin hyvää. Tätä lisää!

♥ Meille on muodostunut sellainen arkirutiini, että maanantai-iltaisin syödään aina sienipastaa. Se on sekä minun että poikaystäväni herkkuruokaa ja jossain vaiheessa totesimme, että maanantai tuntuu heti himpun verran paremmalta, kun lautasella on tuollaista molempien lemppari-lohturuokaa. Onneksi pakastin on nyt täynnä niitä itse poimittuja sieniä, niin voi ihan huoletta viikoittain herkutella. Mutta siis suosittelen tätä konseptia, että aloittaa viikkonsa lempiruoalla – toimii!

♥ Päätimme viikonloppuna jokseenkin spontaanisti osallistua squasin tekniikkakurssille. Poikakaverin ystävät olivat ilmoittautuneet kurssille ja hetken mielijohteesta mekin päätimme lähteä mukaan. Olen pelannut ensin racketballia ja sitten squashia vaihtelevalla aktiivisuudella nyt jo varmaan yli 8 vuotta, mutta olen hommassa melkolailla itseoppinut. Muutamaa yksittäistä ohjaustuokiota lukuunottamatta olen oppinut vain pelaamalla. Nykyisin käyn pelaamassa 1-2 kertaa viikossa – unelmani olisi 3, mutta se harvemmin toteutuu. Oli tosi kiinnostavaa päästä ammattilaisen vetämälle kahden päivän kurssille hiomaan tekniikkaa ja oppimaan hyödyllisiä harjoituksia. Vaikka ehdimme viikonlopun aikana pelata 4 tuntia ja se todella tuntui lihaksissa, oli pakko eilen päästä vielä illalla heti kokeilemaan uusia opittuja taitoja ja harjoituksia myös itsenäisesti. Ja olipa palkitseva kokemus! Heti ensimmäisellä pelikerralla kurssin jälkeen tuntui, että kehitystä omassa pelityylissä oli tapahtunut ihan huimasti.

♥ Olen Instagramin puolella ottanut menneen parin vuoden aikana selkeästi kantaaottavamman linjan ja siinä, missä keskustelun herättely tuntuu palkitsevalta ja innostavalta, samanaikaisesti keskusteluiden käyminen ja satoihin viesteihin vastaaminen on myös todella uuvuttavaa. Minusta tuntuu, että poikaystäväni on ollut vähän huolissaan jaksamisestani, kun hän eilen ehdotti sellaista sääntöä ja menettelyä, että ei kannanottoja ennen aamupalaa. Että oman hyvinvointini ja jaksamiseni nimissä saisin ennen aamupalaa katsella vain eläinvideoita. Nauroimme ajatukselle, että puhelimeeni asennettaisiin jokin lapsilukko, joka takaisi pääsyn vain kissavideoihin ja koirakuviin aamutuimaan – ja lukko kaiketi napsahtaisi kiinni myös illalla kellon lähetessä nukkumaanmenoaikaa. Tällainen systeemi itse asiassa varmaan olisikin ihan hyvä.

♥ Hei minulla on pieni piristys teille tähän harmaaseen ja sateiseen viikkoon tiedossa! Minulta on säännöllisesti kesästä lähtien kyselty, että voisiko järjestää jälleen uuden sipsilive-lähetyksen Instagramissa. Tuumin, että mikäpä voisikaan olla parempi hetki tällaiselle hömpötykselle kuin sateinen marraskuun torstai eli tulehan ylihuomenna linjoille klo 20, jos kaipaat vähän piristystä tavalliseen arki-iltaan! Järjestän liven yhteistyössä Taffelin kanssa ja luvassa on syksyn uutuussipsien maistelua, keskustelua sipseistä sekä takuuvarmasti ei-niin-vakavaa menoa ja meininkiä.

Mitenkäs teillä muilla menee näin keskellä pimeintä marraskuuta?

Photos: Pupulandia

Related posts

Related posts