14/08/18

Pirullisen yleinen naistenvaiva: endometrioosi

6 32

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ: ASENNEMEDIA & MEHILÄINEN

Kysyin viime syksynä Snapchatin puolella teiltä Pupulandian seuraajilta, millaisista terveyteen liittyvistä asioista te haluaisitte blogistani lukea. Sain valtavan määrän vastauksia ja yksi toivotuimmista aiheista oli monelle naiselle tuskallisen tuttu endometrioosi. Toiveenne on kuultu ja tässä jutussa pureudutaan endometrioosiin.

Tilastojen mukaan noin 10% naisista kärsii endometrioosista, mutta vaiva on edelleen lääketieteelle melkoinen mysteeri, eikä sen aiheuttajaa ole pystytty täysin selvittämään. “Endometrioosi voi pahimmillaan olla erittäin invalidisoiva ja monioireinen sekä kipujen takia jokapäiväistä elämää hankaloittava tauti”, kertoo synnytysten ja naistentautien erikoislääkäri Teija Lehmonen. Lopullista parantavaa hoitoa endometrioosiin ei ole vielä kyetty löytämään, mutta yksin kipujen kanssa ei onneksi kuitenkaan tarvitse jäädä, sillä oireita voidaan lievittää sekä taudin etenemistä hillitä oikeanlaisella hoidolla.

Mitä endometrioosi on, miten se oireilee ja miten sitä voi hoitaa? Entä miten Frida Kahlo liittyy tähän kaikkeen? Näihin kysymyksiin löydät vastauksia tästä jutusta. Lämmin kiitos Teija Lehmoselle ajasta ja rautaisesta asiantuntemuksesta.

Mitä endometrioosi on ja millaisia oireita siihen liittyy?

Endometrioosi on yksi yleisimpiä naistentauteja ja taudin oireet kytkeytyvät naisen hormonitoimintaan ja sitä kautta kuukautiskiertoon. “Endometrioosi saa tavallaan ravintonsa kuukautiskierrosta ja oireet vaivaavat pääosin juuri kuukautisten aikana”, Lehmonen kuvailee.

Endometrioosia (eli suomeksi kohdun limakalvon pesäkesirottumatautia) sairastavilla kohdun limakalvon kaltaista kudosta ajautuu syystä tai toisesta väärään paikkaan kohdun ulkopuolelle. Kudosta voi esiintyä esimerkiksi munasarjoissa, munanjohtimissa tai muualla kohdun ympäristössä ja koska muualle kehoon joutunut kudos käyttäytyy samaan tapaan kuin kohdun limakalvo kuukautisten aikaan, se voi aiheuttaa voimakasta kipua.

Tyypillisimpiä oireita endometrioosille ovat kuukautisia edeltävät alavatsakivut lantionpohjan alueella, erittäin voimakkaat kuukautiskivut, liikkumiseen liittyvät ”tärinäkivut” sekä yhdyntäkivut. Endometrioosi voi aiheuttaa myös kipua ulostaessa tai virtsatessa. Kipujen lisäksi endometrioosi saattaa vaikeuttaa raskaaksi tulemista sekä aiheuttaa myös lapsettomuutta. Lapsettomuuden tai kipujen vuoksi tutkimuksiin hakeutuneilta naisilta jopa 20-30 prosentilla todetaan endometrioosia. Vaikka endometrioosin yhteydessä puhutaan usein juuri kipuoireista, sairaus voi joskus olla myös oireeton.

Lapsettomuuspotilaista jopa puolella löydetään lapsettomuuden syyksi endometrioosia. Endometrioosi saattaa aiheuttaa lapsettomuutta vaikuttamalla munasarjan tai munajohtimen poikkeavaan rakenteeseen, ovulaatiohäiriöihin, munasolujen kypsymishäiriöihin. Lisäksi lapsettomuudessa voi olla tekijöinä myös monimutkaisia immunologisia tai mikrobiologisia syitä. Vaikka endometrioosipotilailla ilmenee lapsettomuutta ja vaikeutta tulla raskaaksi, toisaalta silti 50% endometrioosia sairastavista tulee spontaanisti ja ongelmitta raskaaksi.

Lehmosen mukaan endometrioosipotilas hakeutuu tavallisimmin vastaanotolle nimenomaan voimakkaiden kipujen takia. On yleistä, että endometrioosikivut alkavat hieman ennen kuukautisten alkua ja hellittävät kuukautisten ensimmäisten päivien jälkeen. Kipuja kuvaillaan usein tavallisia kuukautiskipuja voimakkaampina. “Potilaat kuvaavat kipua yleensä polttavaksi, supistavaksi ja teräväksi – kuin joku iskisi veitsellä vatsaan”, Lehmonen kertoo. Esimerkiksi Frida Kahlo on kuvannut taiteessaan osuvasti endometrioosia: joissakin maalauksissa hänen vatsastaan tulee läpi piikkejä tai teräviä veitsenkärkiä. Kahlon kipukuvia käytetäänkin paljon endometrioosin kuvailussa.

Endometrioosia voi ilmetä myös pieninä sirottumapesäkkeinä lantionpohjan limakalvoilla tai esimerkiksi virtsarakon tai suolen päällä. Endometrioosi voi aiheuttaa terveissäkin kudoksissa ärsytystä, jonka seurauksena elimistöön saattaa muodostua arpikudosta ja kiinnikkeitä. Tällaiset kiinnikkeet voivat liimata yhteen esimerkiksi eri elimiä, mistä aiheutuu voimakasta kipua.

Endometrioosipesäkkeet saattavat muodostaa elimistöön myös kystia. Riippuen kystien sijainnista ne voivat olla täysin oireettomia tai hyvinkin kivuliaita. Lehmosen mukaan endometrioosikystat on helppo havaita gynekologisessa tutkimuksessa ja paikantaa ultraäänitutkimuksen tai vartalon magneettitutkimuksen avulla. Jos kudos puolestaan on levittynyt kehoon pistemäisenä sirottumana, näitä muutoksia on vaikeampi havaita, eivätkä ne näy välttämättä edes ultraäänen avulla.

Vaikka jopa 10% naisista kärsii endometrioosista, oireiden kirjo on hyvin laaja ja yksilöllinen, eikä kipujen voimakkuus korreloi aina pesäkkeiden määrän tai koon kanssa. Joillakin pistemäisiä endometrioosipesäkkeitä löytyy vain vähän, mutta oireet voivat silti hyvin voimakkaita. Toisilla taas esimerkiksi leikkauksen yhteydessä löytyy lantionpohjan alueelta runsaasti pesäkkeitä ja siitä huolimatta potilaalla on hyvin vähän oireita. Syytä tähän ei ole kyetty selittämään. Vaikeimpina ja kivuliaimpina pidetyissä endometrioositapauksissa pesäkkeet saattavat porautua elimistön pehmytkudoksiin ja levitä varsin etäällekin lantionpohjan alueelta.

Mistä endometrioosi johtuu ja miten se diagnosoidaan?

Endometrioosin syntyyn liittyy paljon avoimia kysymyksiä, eikä sen syitä ole pystytty täysin selvittämään. Yhtenä potentiaalisena syynä on pidetty esimerkiksi runsaita kuukautisia, mikä on tyypillistä monille endometrioosipotilaille, vaikka myös poikkeuksia löytyy. Erään teorian mukaan on arvioitu, että kuukautisvuodon mukana kohdun limakalvokudosta voi joutua esimerkiksi vatsaonteloon, jossa limakalvon solut kiinnittyvät ympäristöönsä ja kasvavat kuukautiskierron yhteydessä, aiheuttaen oireita ja lähielimien vaurioita.

On myös arvioitu, mitkä muut mekanismit voisivat lisätä tai aiheuttaa endometrioosia ja toinen teoria on, endometrioosi leviäisi verenkierron tai imusolmuketiehyiden välityksellä. On myös viitteitä siitä, että endometrioosi voisi olla perinnöllistä, sillä sairastumisriski on jopa 6-9-kertainen naisilla, joiden äidillä tai sisarella on todettu endometrioosi.

Sairauden kehittyminen edellyttää, että kehossa on estrogeenia eli naishormonia ja tästä syystä endometrioosi voi kehittyä vasta murrosiän jälkeen. Ja vastaavasti endometrioosi häviää vaihdevuosien myötä, kun estrogeenitasot jälleen laskevat. Tutkimusten mukaan kolmasosalla potilaista endometrioosia alkaa kehittyä ennen 20. ikävuotta, mutta koska tautia voi olla vaikea tunnistaa, oikea diagnoosi voi myöhästyä ja saadaan usein vasta myöhemmin, jopa 7-8 vuoden viiveellä. Monilla naisilla sairaus kestää koko hedelmällisen iän ja joillakin se voi vaivata vielä vaihdevuosien jälkeenkin. Kyseessä on krooninen sairaus ja spontaani paraneminen endometrioosista on harvinaista.

Endometrioosia osataan usein epäillä jo potilaan oireiden perusteella – kannattaa siis kertoa lääkärille aina avoimesti kuukautiskierron ongelmista ja kaikista mahdollisista oireista, jotka mitenkään voisivat liittyä yhteen. Jos gynekologisessa tutkimuksessa yhtään on epäilystä endometrioosista, jatkotutkimuksena tehdään yleensä ultraäänitutkimus. ”Jos ultraäänessä ei havaita mitään mutta on silti syytä epäillä endometrioosia, tehdään tähystystutkimus, jossa pystytään havaitsemaan myös sirottumatyyppinen endometrioosi”, Lehmonen kertoo.

Miten endometrioosia voi hoitaa?

Endometrioosiin on jo kauan yritetty etsiä täsmälääkettä toistaiseksi tuloksetta. Lääkärin kanssa kannattaa aina yhdessä miettiä yksilöllinen paras henkilökohtainen hoitosuunnitelma. sillä oireet ovat hyvin yksilöllisiä. Aina endometrioosi ei vaadi erityistä hoitoa ja joskus se voi myös parantua itsestään. Jos oireet ja kivut kuitenkin ovat häiritseviä, niiden hillitsemiseen ja lievittämiseen on olemassa monia tehokkaita hoitokeinoja.

Lääkäreiden mukaan tärkein hoidon onnistumisen edellytys on endometrioositapauksissa sitoutua lääkehoitoon. Koska endometrioosi on krooninen sairaus, lääkitys tulisi tästä syystä suunnitella pitkäkestoiseksi, sillä lääkityksen keskeyttäminen palauttaa yleensä kipuoireet entiselleen. Vaikka oireet tuntuisivatkin lääkityksellä paranevan, tästä syystä lääkitystä on tärkeää jatkaa myös sen jälkeen, kun oireet ovat helpottuneet. Hoito myös tehoaa sitä paremmin, mitä varhaisemmassa vaiheessa lääkitys on aloitettu. Tästä syystä on olennaista hakea endometrioosioireisiin apua mahdollisimman aikaisin.

Endometrioosikipujen lievittämiseen käytetään yleensä ensisijaisesti tulehduskipulääkkeitä ja erilaisia kipulääkekombinaatioita. Lehmonen kuitenkin toteaa, että tavalliset kipulääkkeet eivät välttämättä tepsi endometrioosikipuihin ja potilaat saattavat tarvita todella voimakkaitakin kipulääkeyhdistelmiä tuskiensa helpottamiseksi. Moni endometrioosipotilas saa lievitystä kipuihinsa myös liikunnasta, ruokavaliomuutoksilla sekä vaihtoehtoisten hoitomuotojen kuten akupunktion, vyöhyketerapian ja shiatsuhieronnan avulla.

Yksi tehokkaimmista keinoista hillitä endometrioosin kehitystä ja oireita ovat kuitenkin yhdistelmäehkäisypillerit. Pillereiden avulla voidaan vaikuttaa luonnolliseen kuukautiskiertoon ja lievittää täten sekä oireita että estää taudin etenemistä. Yhdistelmäehkäisypillereiden hormonipitoisuudet ovat matalia ja niiden avulla pystytään vähentämään kuukautisvuoto minimaaliseksi. Niillä voidaan myös vaikuttaa kuukautiskiertoon harventamalla kuukautisten väliä tai jättämällä kuukautiset kokonaan pois. Sen lisäksi niillä on selkeä positiivinen vaikutus kuukautiskipuihin, mikä myös estää tautia pahenemasta. Myös muita hormonaalisia hoitoja kuten minipillereitä, hormonikierukkaa ja -kapselia ja munasarjojen reseptoreiden toimintaan vaikuttavia hormoneja käytetään endometrioosin hoidossa.

”Ihmisillä on valtavan paljon ennakkoluuloja e-pillereitä kohtaan ja vaikka mediassa puhutaan paljon e-pillereiden negatiivisista sivuvaikutuksista, niillä on myös paljon tutkitusti terveyttä edistäviä vaikutuksia: moni nainen saa e-pillereistä ehkäisyn lisäksi helpotusta kuukautiskipuihin ja runsaisiin tai epäsäännöllisiin kuukautisiin”, Lehmonen muistuttaa. ”Jos e-pillereiden kanssa tulee ongelmia, kannattaa aina kokeilla toista merkkiä, sillä e-pillereitä on todella monenlaisia ja niitä on helppo vaihtaa. Joidenkin potilaiden kanssa joudutaan kokeilemaan useampaakin merkkiä, ennen kuin löytyy se sopiva”, hän kertoo. Lehmonen haluaa myös oikaista harhaluuloja ja sanoo, että pillereistä saadut hormonit eivät nykyisissä matalahormonisissa valmisteissa mitenkään kasaudu kehoon, vaan vaikutus häviää yleensä elimistöstä jo seuraavana päivänä pillereiden lopettamisesta. ”Jos kuukautiset ovat pillereiden lopettamisen jälkeen epäsäännölliset, todennäköisemmin kyse on omien luontaisten hormonien epätasapainosta, jota pillerit ovat vain käytön aikana tasoittaneet”, hän toteaa.

Jos potilaalla on kivuliaita munasarjakystia tai sirottumatyyppistä endometrioosia, hoitomuotona käytetään myös leikkausta. Endometrioosia hoidetaan kuitenkin aina ensisijaisesti hormonaalisella lääkityksellä, jonka tavoitteena on vähentää kuukautisvuoto minimiin tai olemattomaksi, ja leikkaushoitoon turvaudutaan vain, jos lääkehoidosta ei ole apua. Kaikkia pieniä endometrioosikystia ei kuitenkaan välttämättä tarvitse leikata.

Ensisijaisesti endometrioosileikkaukset tehdään tähystysleikkauksina, mutta poikkeuksellisen vaikeissa tapauksissa voidaan joutua tekemään myös avoleikkaus. Viimeisenä ja äärimmäisenä apukeinona, jos mikään muu ei tehoa, saatetaan joutua poistamaan kohtu ja munasarjat kokonaan, jotta saadaan katkaistua endometrioosin kehittyminen. Leikkaushoidon jälkeen aloitettu hormonaalinen hoito ehkäisee taudin uusiutumista.

Endometrioosi voi aiheuttaa myös vaikeuksia tulla raskaaksi tai lapsettomuutta ja tutkimukset ovat todistaneet, että erityisesti endometrioosipotilaat hyötyvät koeputkihedelmöityksestä ja tulokset raskaaksi tulemisessa ovat usein paremmat kuin luonnollisin keinoin tai verrattuna muista syistä lapsettomuudesta kärsiviin. Vaikeassa endometrioosissa harkitaan yksilöllisesti koeputkihedelmöityshoitoa, kirurgista hoitoa tai molempia, mutta on hyvä muistaa, että toistuvaa kirurgiaa tulisi silti välttää. Raskaus itsessään helpottaa monilla endometrioosipotilailla oireita huomattavasti, mutta oireet saattavat kuitenkin palata entiselleen synnytyksen jälkeen.

Tukea endometrioosin kanssa elämiseen

Endometrioosi on uusiutuva, krooninen ja vakava sairaus, jota ei ole syytä vähätellä. Vaikka osalla endometrioosia sairastavista naisista ei ole mitään vaivoja tai kipuja, suurin osa kuitenkin kärsii vakavista oireista, jotka vaikuttavat merkittävästi elämänlaatuun. Jostain syystä endometrioosia pidetään toisinaan synnyttämättömien uranaisten sairautena, mutta tämä ei pidä paikkaansa. Myytin syntymiseen on todennäköisesti vaikuttanut se, että sairaus aiheuttaa monille lapsettomuutta.

Endometrioosi aiheuttaa elimistössä monenlaisia ja -asteisia vaurioita ja niiden aiheuttama kipu on todellista. Endometrioosin oireet eivät kuitenkaan ole pelkästään fyysisiä, sillä lapsettomuus ja krooniset kivut vaikuttavat ihmiseen kokonaisvaltaisesti. Fyysisesti kivulias sairaus vaikuttaa usein myös ihmisen henkiseen hyvinvointiin ja kipujen sietämiseen voi saada apua myös terapiasta.

Muista, että et ole sairautesi kanssa yksin. Endometrioosipotilaille on Suomessa oma yhdistys, joka tarjoaa vertaistukea ja pyrkii antamaan tietoa sairaudesta. Lisäksi Suomessa on todella korkeatasoista gynekologista osaamista endometrioosin hoitoon ja esimerkiksi tähän juttuun haastattelemani Teija Lehmonen on Mehiläisessä operatiivisen gynekologian vastuulääkäri, jolla on kokemusta hyvin vaikeidenkin endometrioositapausten hoitamisesta. Jos sinulla on oireita, jotka viittaavat endometrioosiin, kannattaa ehdottomasti ottaa välittömästi yhteyttä lääkäriin, jotta asiaa voidaan tutkia ja oireisiin löytää helpotusta. Mehiläisen sivuilla on myös tietoa endometrioosista ja lisäksi Uskalla-kampanjan yhteydessä endometrioosia sairastava Tiia jakoi oman tarinansa.

Tuliko jutussa teille uutta ja hyödyllistä tietoa? Yhteistyöni Mehiläisen kanssa jatkuu myös syksyllä, joten tässä yhteydessä on myös mahdollisuus esittää toiveita juttuaiheista, jos jotakin erityistä tulee mieleen.

Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia

Related posts

23/04/18

Uskalla!

16 59

Kaupallinen yhteistyö: Asennemedia & Mehiläinen

Lapsena sitä kuvitteli, että rohkeus ja uskallus tarkoittavat sellaisia suuria voimankoitoksia, kiipeämistä tosi korkealle tai jostakin muusta jännittävästä ja mahtavasta suorituksesta selviämistä. Ovat ne toki sitäkin, mutta aikuistuttuaan sitä on tajunnut, että suurimmat taistelut uskalluksen kanssa käydään usein hiljaa oman pään sisällä ja ihan toisenlaisissa asioissa: rohkenenko puhua ääneen todellisista ajatuksistani, kehtaanko näyttää avoimesti kaikenlaiset tunteeni, kykenenkö myöntämään virheeni tai uskallanko olla muiden edessä myös heikko ja pyytää apua.

Palasin Mehiläisen Uskalla-kampanjan innoittamana pohdiskelemaan elämäni varrelle osuneita tilanteita, jotka ovat vaatineet erityisesti uskallusta. Ensimmäisten joukossa mieleen tulevat esimerkiksi nämä:

Menin rippileirille, jolta en tuntenut ainoatakaan ihmistä. Olimme muuttamassa uudelle paikkakunnalle kesken yläasteen kesäloman aikana ja ajattelin, että leiri olisi mahdollisuus tutustua uusiin ihmisiin. Kokemus oli kuin hyppy altaan syvään päähän heti kertaheitolla, mutta helpotti kouluunmenoa syksyllä, kun uudessa koulussa oli edes muutama tuttu naama.

Uskalsin myöntää olevani umpikujassa ja hakea apua mielenterveysasioissa, kun tarvitsin sitä. Opiskeluaikana masennuin ja vaikka en ymmärtänyt tilaani tuolloin masennukseksi, uskalsin myöntää, että jotakin oli pahasti pielessä ja ymmärsin hakea apua ennen kuin tilanne pääsi eskaloitumaan huonosta vieläkin huonommaksi. Etsin myös myöhemmin terapiasta apua elämän solmukohtiin, vaikka mitään akuuttia ongelmaa ei ollutkaan ilmassa. Ja yllättäen löysin itseni keskeltä kolmen vuoden psykoterapiaprosessia – itsensä löytämisen kaikissa merkityksissä. Tällä viikolla on kolmen vuoden terapiajakson viimeinen käynti ja koen, että tämä tutkimusretki itseeni ja omaan hyvivointiini on ollut paras lahja, minkä olen voinut itselleni antaa.

Irtisanouduin työstä, joka sai minut uupumaan ja voimaan henkisesti pahoin. Heittäydyin jossain määrin tyhjän päälle irtisanoutuessani vuosia sitten päivätyöstäni, kun uupumus oireili jo siinä määrin, että pelkäsin tilanteella olevan pian vakavampiakin seurauksia ja todellinen burnout kolkutteli jo nurkan takana. Migreenikohtaukset, jatkuva ahdistus, unettomuus ja muistiongelmat herättelivät ymmärtämään, ettei mikään työ ole sen arvoista, että kannattaisi uhrata ja menettää oma terveytensä. Myöhemminkin olen kamppaillut työuupumuksen kanssa useaan otteeseen ja oikeastaan vasta viimeisen vuoden aikana on alkanut tuntua, että elämä on taas oikeasti omassa hallinnassa ja minulla on keinoja vaikuttaa siihen. Siihen tarvittiin useampi vuosi terapiaa sekä vähän lomaa.

Uskalsin kokeilla jotakin uutta ja luottaa omiin kykyihini. Olen ryhtynyt muutaman kerran elämässäni aika kunnianhimoisiin ja uhkarohkeisiinkin projekteihin, sellaisiin kuten oman muotilehden perustaminen. Vaikka en enää ole lehden tiimissä mukana, REVS Magazine on edelleenkin yksi niistä asioista, joista olen kaikkein ylpein elämässäni. En ihan vieläkään meinaa uskoa, kuinka hienosti onnistuimme tässä ihan pähkähullussa tavoitteessa ja ylitimme sen vielä moninkertaisesti. Toinen uskallusta vaatinut uraliike oli loikata blogini kanssa omilleni portaalin suojista. Se osoittautui kuitenkin parhaaksi päätökseksi ikinä, sekä oman työmotivaation puolesta että ihan taloudellisestikin.

Irroittauduin suhteesta, joka oli monella tapaa hyvä, muttei silti tuntunut minulle oikealta. Sellaiseen ihan hyvään tilanteeseen olisi ollut helppo jämähtää, mutta jokin sisimmässä harasi vastaan. Koen, että oli lopulta meille molemmille parempi päätös lopettaa suhde, jossa jokin sellainen varmuus oli kateissa. Epäilen, että tuo tunne olisi nakertanut sisintä ja johtanut ennen pitkää isompiin ongelmiin.

Olen puhunut julkisesti esimerkiksi mielenterveydestä, terapiasta ja yksinäisyydestä. On todella vaatinut rohkeutta puhua täällä blogin puolella ääneen sellaisista asioista, jotka yhä edelleen ovat tabuja ja leimaavat ihmisiä. Olen halunnut tietoisesti omalla esimerkilläni paitsi antaa vertaistukea samankaltaisissa tilanteissa oleville, myös osoittaa, että emme koskaan tiedä, millaisia henkilökohtaisia kamppailuja kukin sisimmässään käy läpi. Olen halunnut hälventää näihin asioihin liitettyä stigmaa sekä mielikuvaa siitä, millasia ihmisiä mielenterveyden ongelmista kärsivät tai yksinäiset ovat. Ulkokuori tai menestys eivät suojaa elämän vastoinkäymisiltä eikä sosiaalisen median tai pelkän pinnan perusteella tiedä toisen ihmisen elämästä paljoakaan. Ennen kaikkea olen silti halunnut antaa rohkaisevan esimerkin siitä, että elämä voi muuttua myös paremmaksi, monista vaikeistakin tilanteista voi selvitä ja toivoa on.

Elämässä tulee ihan jatkuvasti vastaan tilanteita, joissa uskallus ja voimat ovat koetuksella. Jos olen jotain kaiken kokemani pohjalta oppinut niin sen, että rohkeuden ja sinnikkyyden rinnalla elämässä tarvitaan lempeyttä, armollisuutta ja hyväksyntää. Juuri niitä asioita olen opetellut pitkän kaavan kautta siellä psykoterapiassa viimeiset vuodet ja koen, että nyt elämä on kaikella tapaa paitsi parempaa ja tasapainoisempaa, osaan ja uskallan myös asettaa omalle jaksamiselleni rajoja, pitää parempaa huolta itsestäni ja hellittää hiukan. Se on ensiarvoisen tärkeää, sillä minulla on omakohtaista kokemusta siitä, kuinka liiallinen vaativuus voi sairastuttaa.

Juuri näihin samoihin arvoihin uskoo Mehiläinen, joka haluaa Uskalla-kampanjansa kautta tukea erityisesti naisia erilaisissa elämäntilanteissa ja käännekohdissa. Kampanjan avulla halutaan muistuttaa, että uskallus ja rohkeus on nimenomaan sitä, että uskaltaa kertoa ääneen, miltä tuntuu sekä tunnustaa myös sen, jos ei enää jaksa. Myös erilaisten sairauksien ja oireiden kanssa (näkyivät ne sitten päällepäin tai eivät) on mahdollista olla reilusti oma itsensä ja sinut itsensä kanssa. Mehiläisestä muistutellaan, että sinne voi aina mennä niin pienten kuin isojenkin huolien kanssa, tyhmiä kysymyksiä ei ole olemassakaan ja vastauksen saa aina.

Uskalla-kampanjan sanomaa on haluttu välittää valokuvien kautta ja projektia varten valokuvaaja Viivi Huuska on kuvannut erilaisia ja erilaisisten terveyteen liittyvien haasteiden ja sairauksien kanssa kamppailleita naisia. Miltä näyttää nainen, joka on täysin auki ja läsnä peittämättä ominta itseään? Koskettava valokuvasarja käsittelee haavoittuvaisuutta, rohkeutta ja uskallusta pitää huolta itsestään ja omasta terveydestään. Sen avulla pyritään samalla nostamaan esiin melko yleisiä terveyshuolia, joista moni kärsii muttei uskalla tai kehtaa puhua ääneen, kuten endometrioosia, uupumusta ja aikuisiän aknea – ja tähän kuvien sekä niiden rinnalla kerrottujen tarinoiden avulla toivotaan muutosta.

Viivi Huuskan ottamat valokuvat ovat esillä 26.4.-6.5.2018 Bassoradion pop up -tilassa Helsingissä (Torikortteli, Unionkatu 25).  Näyttelystä löydät lisätietoa sen omalta Facebook-sivulta.

Photos: Liisa Kivi

Related posts

3/05/17

Miltä burnout tuntuu?

26 127

Kaupallinen yhteistyö: Asennemedia & Mehiläinen

Olen miettinyt vuosia, että haluaisin kirjoittaa burnoutista ja työuupumuksesta jotakin. Valehtelematta olen aloittanut tämän postauksen ainakin 5 kertaa, mutta jostain syystä jättänyt sen aina vielä hautumaan. Uupumus on vähän samankaltainen aihe kuin masennus tai yksinäisyys: vaikka siitä haluaisi puhua avoimesti ääneen, jotenkin julkinen ulostulo ahdistaa ja pelottaa silti hieman.

Kokeilin uteliaisuuttani etsiä blogini luonnoksia vuosien varrelta hakusanalla burnout – löysin kolme. Pala on aina tuntunut liian suurelta haukattavaksi ja on siitä syystä jäänyt kesken. Nyt kuitenkin, kun Mehiläinen-yhteistyön myötä minut haastettiin kirjoittamaan työhyvinvoinnista, päätin, että on aika kohdata möröt ja tarttua tuumasta toimeen.

*

Kirjoitin vajaa kuukausi sitten uniongelmista vierailtuani työterveyspsykologi Miia Rautiaisen vastaanotolla ja huomasin tuolloin, kuinka työhyvinvointi ja uniongelmat linkittyvät toisiinsa. Uniongelmille voi toki olla muitakin syitä kuin ylikuormitus ja stressi, mutta työuupumuksesta harvoin selviää ilman uniongelmia. Ja aika usein uniongelmienkin taustalla on nimenomaan työhyvinvointiin liittyviä haasteita.

Omalla kohdallani univaikeudet olivat oikeastaan se viimeinen niitti, kun uupumukseni alkoi oireilla hälyttävällä tavalla vuosia sitten. Olisi varmaankin pitänyt herätä tilanteeseen jo paljon aiemmin, mutta siinä vaiheessa, kun en enää saanut öisin kunnolla nukuttua, tuntui itsestäkin siltä, etten enää voinut pakoilla asian kohtaamista. Ahkera ja tunnollinen ihminen jättää usein vaaran merkit huomiotta ja painaa sinnikkyydellä eteenpäin, vaikka viitteitä uupumuksesta ja liiallisesta stressistä voisi havaita jo paljon ennen tilanteen eskaloitumista, jos vain malttaisi pysähtyä kuuntelemaan itseään.

*

Olen vuosien varrella huomannut, etten itse ole kamalan hyvässä kosketuksessa omaan kehooni. Tarkoitan tällä sitä, että en usein osaa kuulla tai kuunnella, mitä kehoni yrittää hienovaraisesti kertoa minulle. Jääräpäisesti pidän kiinni suunnitelmista ja aikatauluista, otan vastuulleni enemmän hommia kuin ehkä olisi järkevää ja unohdan sen kaiken keskellä kaikkein tärkeimmän: oman terveyteni. Tämä näkyy muun muassa juuri sellaisissa pienissä asioissa kuten säännöllisessä ruokailu- ja unirytmissä, joita laiminlyön vähän huomaamattani, kun “on pakko tehdä ensin loppuun vielä tämä yksi homma”.

Kun juttelin Mehiläisen työterveyspsykologin Miia Rautiaisen kanssa ja kertoilin siinä sivussa omista kokemuksistani työuupumuksesta, sysäys kertoa asiasta henkilökohtaisemmin tuli itse asiassa psykologilta itseltään. Hän rohkaisi minua puhumaan avoimesti omista kokemuksistani, koska usein juuri näiden esimerkkitarinoiden kautta moni muukin ymmärtää herätä omaan tilanteeseensa – toivottavasti jo vähän ennemmin kuin vasta siinä burnoutin partaalla.

Jos pelkästään lyhyestä stressijaksosta kestää esimerkiksi unen näkökulmasta toipua varsin kauan, ei ole vaikea uskoa, että ihmisiä saattaa jäädä työuupumuksen tai burnoutin takia todella pitkille sairaslomille. Olen kuullut, että kunnon burnoutista toipuminen voi viedä vuosia. Siksi olisi oikeasti syytä kuunnella sitä omaa kehoa ja kiinnittää huomiota niihin hälytysmerkkeihin, joita oma sisäinen systeemimme meille lähettää.

Oma burnout-tarinani

Palataan hetkeksi niihin tunnelmiin, joissa olin vuonna 2011, kun tilanne oli kaikkein pahimmillaan. Löysin ehkä osuvimmat kuvaukset mietteistäni ja tilanteestani niihin aikoihin juuri noista blogini luonnoksiin vuosien mittaan tallentamistani tekstipätkistä.

Ensimmäisen kerran kolkutellessani burnoutin portteja, tilanne johti omaan irtisanoutumiseeni. En yksinkertaisesti nähnyt muuta vaihtoehtoa kuin lopulta lähteä työpaikasta, jossa ei ollut hyvä olla. Työmäärä ei kyseisessä työpaikassa ollut tunneissa mitattuna normaalista poikkeava, mutta työpäivien aikana oli poikkeuksetta infernaalinen kiire ja tein joka päivä käytännössä varmaankin kahden ihmisen työtaakkaa vastaavan määrän duunia. Myös työilmapiiri oli ahdistava ja arvaamaton, ja koin, etten saanut juuri koskaan työstäni kiitosta, vaikka paiskin hommia joka päivä otsa hiessä ja hoidin hommani todella hyvin.

Päivät kuluivat, viikot kuluivat ja kuukaudet kuluivat. Kaiken sen kiireen keskellä en oikeastaan edes ehtinyt pysähtyä miettimään, onko tämä todella sitä, mitä työelämältä haluan? Tiesin koko ajan sisimmässäni, että ei tämän kuuluisi tuntua tältä, mutta toisaalta ajattelin, etten varmaankaan löytäisi muualta töitä, jotka tuntuisivat yhtä mielekkäiltä sisällön näkökulmasta. Tuntui kaikesta huolimatta arvokkaalta, että sain tehdä sellaista työtä, joka tuntui aidosti kiinnostavalta ja mieluisalta nimenomaan sisällöllisesti.

*

Vaikka olin töissä hurjan kuormituksen alla, pidin tiukasti kiinni siitä, etten pääsääntöisesti halunnut tehdä ylitöitä. Minulla oli blogi, parisuhde, ystäviä, harrastuksia ja muita freelance-työprojekteja – ja koko tuon sirkuksen pyörittäminen olisi käynyt mahdottomaksi, jos olisin istunut työpaikalla aamusta iltaan. Niinpä yritin vain suoriutua työpäivistäni entistäkin tehokkaammin.

Välillä ihmettelen nyt, miten pystyin sellaiseen työtahtiin kuukaudesta toiseen: lyhyttä lounastaukoa lukuunottamatta en pitänyt päivien mittaan lainkaan pausseja ja paukutin tietokoneen näppäimistöä kuin viimeisessä hädässä. Joka päivä. Työpöydällä odotti loppumaton TO DO -lista, johon lisäsin uusia kohtia useammin kuin sain viivattua vanhoja yli.

Samaan aikaan henkilökohtaisessa elämässä tuntui kaikki kaatuvan niskaan. Parisuhteessa oli vaikeuksia ja tuntui, että edes koti ei ollut turvallinen paikka rentoutumiselle. Elämä oli yhtä tsemppaamista aamusta iltaan ja päivästä toiseen. Tuntui, etten päässyt pakenemaan stressiä edes vapaa-ajalla, koska kotona odottivat toisenlaiset murheet. Ei vain auttanut kuin olla vahva ja sinnitellä – ja niin minä sinnittelin.

*

Tuntuu ehkä nyt jälkikäteen hullulta, mutta en oikeastaan edes tajunnut olevani uupunut, ennen kuin jäin ansaitulle kesälomalle. Kaikki vyöryi ylitseni yhtäkkiä, kun maltoin viimein pysähtyä hetkeksi. Halusin totaalisesti eroon työmoodista, joten varasin heti loman alkuun matkan, jotta pääsisin kunnolla irti arjen kuvioista. Pomo soitteli ja viestitteli minulle työasioissa lomallakin ja tuntui mahdottomalta vaihtaa täydellisesti vapaalle, kun jouduin miettimään työjuttuja lomamatkallani.

Palattuani reissusta iski hillitön ahdistus. Olin niin ahdistunut, että heräsin aamuisin itkuisena kurkkua kuristavaan tunteeseen, vaikka lomaa oli jäljellä vielä kolme viikkoa. Ajatus töihin palaamisesta ahdisti niin paljon, että loma meni paljolti sen murehtimiseen. Silloinen poikaystäväni yritti kannustaa minua irtisanoutumaan, mutta ajatus tuntui minusta mahdottomalta. Periaatteessa pidin työstäni enkä tunnollisena työntekijänä halunnut jättää pomoani pulaan irtisanoutumalla lomani aikana.

Kun palasin lopulta takaisin töihin, ei työnteko enää tuntunutkaan samalta kuin ennen. Aiemmin olin nauttinut työstäni, mutta nyt kaikki motivaatio tuntui olevan kateissa. En saanut iltaisin ajatushyrrää pysäytettyä ja minulla oli vaikeuksia nukahtaa, nukuin levottomasti, heräilin kesken unien ja tunsin itseni niin stressaantuneeksi, että työasiat tulivat jopa uniini. Heräsin aamuisin aivan uuvuksissa, sillä en tuntunut saavan vapautusta duunikuvioista edes nukkuessani.

Kun tätä oli töihinpaluun jälkeen jatkunut pari viikkoa, irtisanouduin työstäni. Vielä siinäkin hetkessä lupauduin kiltteyttäni antamaan aikaani irtisanomisaikaa enemmän, koska en halunnut aiheuttaa kenellekään muulle hankaluuksia. Työsuhteen päättymisen aikoihin samaan syssyyn osui vielä muutto, joka stressasi jo valmiiksi kuormittavassa tilanteessa entisestään. Kun pahin paine laukesi muuton jälkeen, sain seuraavana päivänä elämäni ensimmäisen migreenikohtauksen.

*

Maltoin olla aloillani hetken ja ajauduin sen jälkeen puolivahingossa vielä entistäkin kuormittavampaan työprojektiin, kun ystäväni kanssa suunnittelemamme REVS Magazine yhtäkkiä ottikin tuulta siipiensä alle ja realisoitui suunnitelmista toteutuksen asteelle. Fiksu ihminen olisi tässä kohtaa ottanut aidosti aikaa itselleen ja toipumiselle ja antanut itselleen hengähdystauon miettiä, mitä oikeasti elämältä haluaa. Koin kuitenkin, että oli taottava, kun rauta oli kuuma – olisihan ollut mahdollista, että lehtiprojektin momentum ei olisi enää myöhemmin toistunut.

Nyt puistelen päätäni hämmentyneenä paristakin syystä… En todellakaan tiedä, miten aikani, saati energiani on mitenkään voinut riittää tuohon kaikkeen – noihin aikoihin päivitin vielä blogiakin 2-3 kertaa päivässä! En rehellisesti sanottuna ymmärrä, miten nuppi on kestänyt poksahtamatta. Tai no, eipä kai se ihan kestänytkään. En ehkä joutunut aivan totaalisen burnoutin syövereihin, mutta kaukana se ei ollut.

Muistan erään sellaisen illan, kun olin niin hajoamispisteessä, että ajatukset lähentelivät jo itsetuhoista meininkiä. Muistan ajatelleeni, että nyt en vain jaksa enää, hyppään vain tuosta ikkunasta. Vielä tuon hetkenkin jälkeen jatkoin entiseen malliin puolen vuoden ajan.

Missä olen nyt?

Vaikka en ole enää myöhemmin saanut itseäni ihan niin toivottomaan jamaan, olen käynyt lähellä uupumista monia kertoja sen jälkeenkin. On suorastaan hämmästyttävää, miten vaikeaa niitä hälytysmerkkejä uupumisen edellä onkaan tunnistaa ja myöntää itselleen. Tunnollinen suorittaja laiminlyö ennemmin itseään kuin työtehtäviä, valitettavasti.

On ollut aika mielenkiintoista heittäytyä satunnaisista freelance-hommista täysipäiväiseksi yrittäjäksi. Rakastan olla oman itseni pomo ja vaikka yrittäjän rooli ei Suomessa ole helpoimmasta päästä, en ole katunut hetkeäkään päätöstäni ryhtyä yrittäjäksi. Omanlaisensa haasteen hyvinvoinnille aiheuttaa kuitenkin se, että nykyään kukaan muu ei vahdi työtuntejani tai työmärääni – hyvässä tai pahassa. Toisaalta voin myös vapaammin määrittää omat rajani ja työaikani ja työilmapiiriin liittyvät ongelmat loistavat poissaolollaan.

*

Olen aina ollut vähän sellainen suorittaja-persoona ja sisälläni vallitsee jatkuva ristiriita: tunnen usein olevani laiska, vaikka loppujen lopuksi saan todella paljon aikaan ja paiskin töitä varsin ahkerasti. Vaikka nykyään sallin itselleni paljon vapaita ja joutilaita hetkiä, löydän itseni liian usein miettimästä, että mitä minun kulloinkin pitäisi tehdä. Sitä taitaa aika moni viime kädessä kuitenkin olla oman itsensä pahin orjapiiskuri.

Ehkä minulle juuri se suurin haaste on opetella pitämään parempaa huolta itsestäni: nukkua enemmän, syödä paremmin ja raivata kalenteriin aikaa sekä liikkumiselle että pelkälle ansaitulle rentoutumiselle. Sallia itselleni ajatus, että on jopa tarpeellista olla joskus joutilas eikä siitä tarvitse tuntea huonoa omatuntoa. Kun harrastuksesta tulee ammatti, työn ja vapaa-ajan rajat hämärtyvät ja työaikojen puuttuessa on vaikea tehdä selkeää eroa sille, missä työaika päättyy ja oma aika alkaa. Siispä yritän nyt harjoitella ihan olemista vain, ilman syyllisyydentunteita.

Työterveyspsykologin vinkit työuupumuksen ehkäisemiseksi

Työhyvinvoinnista puhutaan nykyään paljon myös mediassa: on keskustelua johtamisesta, alaistaidoista ja itsehuollon keinoista. Olen varoittava esimerkki siitä, kuinka tärkeää on tunnistaa uupumuksen merkit hyvissä ajoin ennen kuin tilanne pääsee liian pahaksi, mutta työhyvinvointia voi edistää ja huoltaa myös ennaltaehkäisevästi. Työterveyspsykologi Miia Rautiaisen vastaanotolla keskustelun ytimeen nousi termi resilienssi. Käytännössä kestävyyttä ja sitkeyttä tarkoittava termi merkitsee työelämän kontekstissa sitä, miten ihminen voi itse kehittää sitkeyttä kestää työelämään liittyviä pettymyksiä.

Työelämä on lyhyessä ajassa käynyt läpi ihan valtavan muutoksen ja 90-luvun kasvattien siirryttyä työelämään koko työn kulttuuri on muuttunut hurjasti. Rautiaisen mukaan tämän päivän nuoret työntekijät eivät ole niin ylikilttejä ja kuuliaisia kuin edeltäjänsä. He osaavat vaatia ja neuvotella sekä tuntevat oman arvonsa.

Muutosta ja kehitystä on mahdotonta estää ja ennusteet kertovat, että työelämän muutos jatkuu nykytilanteen viitoittamaan suuntaan: tulevaisuudessa todennäköisesti pitkät työsuhteet käyvät yhä harvinaisemmiksi ja työ tehdään enemmänkin pätkissä, koska ihmiset haluavat enemmän vapautta ja mahdollisuuksia esimerkiksi matkustella.

Vaikka uudenmuotoisessa työelämässä on myös paljon hyviä puolia, vakaisiin ja pitkiin työsuhteisiin tähtäävässä ilmapiirissä se voi aiheuttaa huolta ja ahdistusta, kun kaksi työelämän sukupolvea ovat murrosvaiheessa. Uudenlainen työkulttuuri vaatii myös työntekijöiltä myös uudenlaisia taitoja. Miia Rautiainen listasi asioita, jotka nousevat tulevaisuuden työelämässä entistäkin suurempaan rooliin:

Sosiaaliset taidot

Kun työntekijöissä on paljon vaihtuvuutta, jyvät erottuvat akanoista. Ja kun kilpailu työpaikoista on jatkuvaa, sosiaalisten taitojen merkitys korostuu. Ihminen, jonka kanssa on miellyttävää työskennellä ja joka osaa myydä omaa osaamistaan, pärjää tulevaisuuden työelämässä.

Nopeus ja tehokkuus

Työsuhteiden ollessa vaihtuvia ja töiden muodostuessa lähinnä lyhytkestoisista projekteista, on työntekijän pystyttävä hahmottamaan nopeasti kokonaisuuksia ja löytämään oma paikkansa ja roolinsa työpaikalla. Tulevaisuuden työelämä suosii nopeita ja tehokkaita tekijöitä, mutta toisaalta selkeästi alkavat ja loppuvat projektit tuovat työntekoon mielekkyyttä ja tyydytystä siitä, että asioita saadaan saatettua tehokkaasti alusta loppuun.

Vahva osaaminen

Pitkissä työsuhteissa on totuttu siihen, että työpaikka kouluttaa työntekijän tehtäväänsä, mutta tulevaisuudessa odotetaan yhä enemmän, että työntekijä astuu projektiin mukaan melko valmiina tekijänä. Kun projektit ja työsuhteet ovat lyhyitä, ei aikaa tai motivaatiota työntekijöiden kouluttamiselle enää ole samalla tavoin. Työntekijän kannalta olennaista luonnollisesti on, että osaamistaan osaa myös tuoda esiin ja markkinoida.

Mitä resilienssi käytännössä on ja miksi se on tärkeää?

Miia Rautiainen käyttää resilienssistä puhuessaan englanninkielistä ilmaisua “bounce back ability”. Tämä taito koostuu esimerkiksi tällaisista osasista:

Pettymysten sietokyky

Pärjääminen työelämässä edellyttää erityisesti sellaista harmaan alueen sietokykyä. Myös epävarmuus tulevasta ja pettymykset ovat toisinaan osa työelämää, mutta pettymyksiin takertumisen sijaan on syytä miettiä, miten pettymyksestä jatkaa eteenpäin. YT-neuvotteluiden ollessa arkipäivää voi esimerkiksi käydä niin, että esimiesasemasta tulee alennetuksi. Muutoksen kohdatessa ei välttämättä ole tarjolla minkäänlaista kompensaatiota ja yksi resilienssin avainajatuksista onkin, että joskus pärjääminen voi vaatia myös oman oikeuskäsityksen muuttamista. Älä antaudu ahdistukselle, vaan harjoita kykyäsi löytää ja keksiä uusia ratkaisuja.

Esimerkiksi Amerikassa asenteet työelämässä ovat hyvin erilaisia Suomeen nähden. Oman kohtalon surkuttelu tai häpeä esimerkiksi konkurssista ei kuulu sikäläiseen työkulttuuriin, vaan pettymyksetkin nähdään usein uutena alkuna ja mahdollisuutena. Suomalaisessa työelämässä on perinteisempää turvallisuushakuinen ajattelutapa ja muuttuvassa työelämässä tarvitaan enemmän rohkeutta nähdä mahdollisuuksia myös pettymyksissä ja uskallusta heittäytyä omiin projekteihin.

Toimijuus

Muista, että sinun ei tarvitse olla vain työmarkkinoiden pelinappula, vaan voit myös itse määritellä omaa arvoasi, hyödyntää osaamistasi ja käydä keskustelua työn ehdoista. Notkeat tavat ja luovat keinot kartuttaa omaa osaamista ovat työelämässä monella alalla muodollisen koulutuksen ohella vähintään yhtä tärkeitä. Etsi itse ratkaisuja ja ole joustava. Mieti, miten voisit toisella tavalla yrittää lähestyä samaa asiaa. Aseta järki ja tunteet tasapainoon: älä anna liikaa valtaa omille tunteille ja loukkaantumiselle. Niihin käytetty energia on usein työelämän tavoitteiden kannalta hukkaan heitettyä energiaa.

Terve kyky suojautua

Oma jaksaminen ja terveys sekä elämänhallinta ovat monelta osin loppujen lopuksi omissa käsissä. Muista siis pitää huolta itsestäsi ja mieti, mikä on oikeasti sinulle hyväksi pitkällä tähtäimellä. Hyvän ja tyydyttävän työnkuvan koostumuksen voi oikeastaan tiivistää kolmiosaiseen piirakkamalliin, joka havainnollistaa sitä, miltä mielekkään työn pitäisi tuntua: noin 30% työstä pitäisi olla olla mielekästä ja antoisaa, noin 40% ns. peruskauraa ja maksimissaan 30% työstä saisi olla epämieluisaa.

Mikään duuni ei ole aina mahtavaa ja antoisaa ja jokaiseen työhön kuuluu paljon myös sitä perustason suorittavaa tekemistä tai ikävämpiä hommia.  Jos kuitenkin enemmän kuin 30% työstä tuntuu kurjalta ja kuormittavalta, kannattaa miettiä, onko juuri tämä työ sinua varten tai voisiko asiasta keskustella työnantajan kanssa. Mieti, miten huonoihin puitteisiin suostut? Mitkä ovat omat rajasi? Tee itsesi kanssa psykologinen sopimus, mitä suostut ja olet valmis antamaan työlle ja mitä siltä vastaavasti odotat. Kun olet miettinyt näitä asioita etukäteen ja olet tietoinen omista rajoistasi, on helpompi pitää huolta itsestä, jos tilanne menee huonompaan suuntaan.

Miten omaa resilienssiä voi kehittää?

Työterveyspsykologi Miia Rautiainen antoi keskustelussamme myös vinkkejä, miten työelämän kannalta tärkeää resilienssiä voi kehittää ja parantaa.

Mindfulness

Meditaatio ja mindfulness-harjoitukset auttava puhdistamaan mielentilaa, huuhtelemaan pois tunnekuormia sekä tyhjentämään mieltä tunnekokemuksista. Älä kerää tunnekuormaa liian pitkää aikaa kerrallaan, vaan kevennä painolastia välillä rentoutusharjoitusten avulla. Ne auttavat neutraloimaan ajatuksia, vähän kuin inkivääriviipale sushipalojen välissä palauttaa makuaistin terävimmilleen.

Puhu ystäville

Asiat saavat usein pään sisällä yksin pohdiskellessa melkoisia mittasuhteita. Tällöin yleensä tehokkainta apua on yksinkertaisimmillaan purkaa ajatuksia esimerkiksi kaverille ja keskustellessa asioihin saa perspektiiviä. Moni unohtaa vaikeiden asioiden kanssa kamppaillessaan, ettei ihmistä ole tarkoitettu pärjäämään yksin – me olemme laumaeläimiä. Kannattaa muistaa, että yksin pärjäämisen taito ei ole mikään itseisarvo.

Hahmota oma markkina-arvosi

Muiden kanssa jutustelu auttaa myös tarkistamaan omaa markkina-arvoa. Hae viitteitä ja peilaa vaihtoehtoja omaan tilanteeseesi. Toisinaan tekee ihan hyvää miettiä, miten pärjäisi vaikka jossakin toisessa työpaikassa. Vaatisiko se toisenlaisia taitoja tai uudenlaista osaamista vai riittäisivätkö nykyiset kyvyt myös toiseen työtehtävään? Joskus voi jopa tehdä ihan hyvää testata omaa markkina-arvoa käytännössä ja hakea muita töitä kokeen vuoksi. Se auttaa hahmottamaan omia vahvuuksia ja kehityskohteita, sillä käsitys omista taidoista saattaa vääristyä (kumpaan suuntaan tahansa), jos ei ole viitteitä, mihin peilata.

Esimiesasemassa olevat jaksavat usein työntekijöitä paremmin osin siitä syystä, että heillä on enemmän mahdollisuuksia vaikuttaa omaan työhönsä. Sama logiikka toimii kuitenkin myös työntekijöillä – jos koet, että sinulla on mahdollisuuksia vaikuttaa omaan tilanteeseesi työelämässä, se auttaa jaksamaan myös hankalampien vaiheiden yli. Tekeminen tuntuu vapaammalta, jos ei koe, että on kahlittu samaan työpaikkaan eikä sen tarvitse tarkoittaa, ettei ole sitoutunut työhönsä. Se tarkoittaa vain, ettei laita itseään liian tiukkaan lokeroon.

Puutu rohkeasti

On normaalia, että työelämässä koetut pettymykset voivat pyöriä mielessä 3-4 viikon ajan tapahtuneesta, mutta jos harmistus jatkuu tätä pidempään, on asiaan syytä puuttua. Jos et pääse yli työelämään liittyvästä pettymyksestä tai huonon fiiliksen aiheuttajasta, hakeudu työnohjaukseen ja keskustele asiasta joko työterveyspsykologin ja/tai esimiehesi kanssa. On tärkeää ottaa asiat puheeksi, jotta et joudu alistumaan samanlaiselle kohtelulle jatkuvasti tai uudelleen. Voit olla työelämässä aktiivisen toimijan roolissa eikä sinun tarvitse työntekijänäkään alistua vain passiivisen vastaanottajan asemaan. Muista kuitenkin suhtautua harmistuksiin ennemmin oireina kuin totuutena ja pohdiskele asiaa kriittisesti eri näkökulmista. Onko tämä totta? Tarvitseeko minun ajatella tästä juuri näin? Tällaisilla pienillä teoilla huollat omaa fiilistäsi, ja Miia Rautiaisen sanoin työhyvinvointi on nimenomaan fiilis.

Milloin on syytä huolestua?

Kokosimme työterveyspsykologin kanssa muutamia kohtia, mihin kannattaa kiinnittää omassa arjessa huomiota, jotta uupumus tai huono fiilis työelämässä ei pääsisi pahenemaan burnoutiksi. Jos töihinlähtö aamuisin ahdistaa, työasiat pyörivät mielessä yötä myöten ja tunkevat uniin tai tuntuu vaikealta irroittautua työroolista, on syytä painaa jarrua.

Jos toistuvasti tunnet aamulla olosi kurjaksi ja tämä tila jatkuu yli viikon, olisi hyvä miettiä syitä olon taustalla. Yritä ottaa etäisyyttä ja mieti, mikä työssä aiheuttaa harmistusta. Pohdi, onko työn sisällössä jotakin, mistä voisit työnantajan kanssa neuvotella.

Herätteleviä oireita voi olla myös se, että puhut koko ajan työstäsi. Tai vielä pahempana se, että työstä puhuminen ahdistaa. Jos työstä keskusteleminen herättää ärtymystä ja ahdistusta, on se merkki siitä, että et enää kuuntele omaa sisäistä ääntäsi ja toimit sitä vastaan. Tällöin on todella syytä pysähtyä miettimään, mikä työssä ahdistaa ja mitä sille voisi tehdä.

Vaikka työelämän taitona resilienssi on tärkeä, kannattaa muistaa, että liiallinen sinnikkyys ja sietokyky on myös pahasta. Pahimmillaan liian sitkeä sissi vaientaa omat sisäiset hälytysmerkkinsä ja päästää tilanteen liian pitkälle. Ole siis valppaana oman hyvinvointisi suhteen ja muista kuunnella kehon ja mielen viestejä. Työterveyspsykologin vastaanotolta voi aina hakea perspektiiviä omille tuntemuksille sekä avaimia ratkoa pulmatilanteita, jos tuntuu, että omat keinot korjata tai muuttaa tilannetta eivät riitä.

Related posts

9/04/17

Univaikeudet, unettomuus ja väsymys – ammattilaisen neuvot uniongelmien hallintaan

28 99

Kaupallinen yhteistyö: Asennemedia & Mehiläinen

Pyörin sängyssä uskaltamatta katsoa kelloa. Seuraava aamu ja päivä ahdistavat, koska tarkistamattakin tiedän, että unen määrä jää aivan liian vähäiseksi. Yritän lukea, laskea lampaita, tehdä hengitysharjoituksia ja rentoutua, mutta uni ei vain tule. Ajatus siitä, että koko perhe/talo/kaupunki nukkuu ympärilläni, aiheuttaa entistä enemmän ahdistusta ja painetta nukahtaa.

Varmasti jokainen on joskus tuskaillut unettomana sängyssään pikkutunteina. Jo yksikin uneton yö sotkee päivärytmiä ja haittaa jaksamista, mutta pidempään jatkuneina uniongelmat vaikuttavat mielialaan, arjen toimintakykyyn ja terveyteen merkittävästi.

Kävin vierailemassa Mehiläisen uneen erikoistuneen työterveyspsykologin Miia Rautiaisen vastaanotolla ja keskustelimme unesta ja nukkumisesta hyvän tovin. Kokosin ammattilaisen opeista teille muhkean tietopaketin, jossa toivon mukaan tulee teille yhtä paljon uutta ja kiinnostavaa asiaa kuin minulle itselleni. Varoituksen sananen: juttu on pitkä, joten kannattaa varata siihen uppoutumiselle hetki aikaa. Mutta takaan, että tämän jälkeen moni teistä näkee unen ja nukkumisen ihan uusin silmin.

Stressi vei yönunet

En ole itse koskaan kärsinyt pitkäaikaisesta unettomuudesta, mutta kausittain minulla on ollut uniongelmia. Etenkin stressi näkyy yöunissani varsin nopeasti: nukahtamisvaikeuksina, kesken yötä heräilynä, rauhattomuutena, ahdistavina unina ja etenkin liian aikaisin heräämisenä. Kun olin joitakin vuosia sitten viittä vaille burnoutin partaalla, vasta vakavat uniongelmat ja yhtäkkiä alkaneet migreenikohtaukset herättivät minut ymmärtämään tilanteen vakavuuden.

Iltaisin stressi oireili minulla nukahtamisvaikeuksina, kun tuntui, että päässä juoksi tauottomalla tahdilla niin monta asiaa ja muistettavaa tehtävää, että en saanut tuota hyrrää pysäytettyä edes pääni tyynyyn painaessani. Nukkumaanmeno ahdisti jo valmiiksi, kun tiesin makaavani laukkaavien ajatusteni kanssa valveilla vielä tunteja nukkumaanmenon jälkeenkin.

Yritin vapauttaa mieltäni stressin kierteestä kirjoittamalla aina ennen nukkumaanmenoa muistilistan päässä vellovista ajatuksista, jotta minun ei tarvitsisi aktiivisesti yrittää pitää niitä mielessä. Parhaiten nukahtamisvaikeuksiin auttoi tuolloin kuitenkin ajatushyrrän keskeyttäminen keskittymällä johonkin aivan muuhun. Silloinen poikakaverini ryhtyi kertomaan minulle pahimman stressin keskellä iltasatuja kuin lapselle ja se auttoi. Kun keskityin kuuntelemaan rauhoittavaa ääntä, en voinut ajatella samanaikaisesti muuta. Usein nukahdin kesken tarinan.

Toinen, jopa vielä pahempi unioire oli se, että vaikka nukahtamisen hetkellä olinkin saanut hyrrän pääni sisällä hetkeksi pysähtymään, se käynnistyi itsekseen uudelleen kesken unien. Saatoin herätä helposti tunnin-pari ennen herätyskellon soittoa siihen tunteeseen, että unessa olin tehnyt töitä pääni sisällä jo hyvän aikaa ennen kuin olin edes hereillä, ja herättyäni en saanut enää nukahdettua uudelleen. Olin periaatteessa virkeä ja täysin uupunut yhtä aikaa. En saanut lepoa ajatuksiltani ja stressiltäni unessakaan, vaan heräsin väsyneenä kuin olisin työskennellyt yön läpi – ja niinhän tavallaan olinkin.

Kun näitä pahempia uniongelmia oli jatkunut muutaman viikon ajan, totesin, etten voisi jatkaa samoin. Pienen harkinnan jälkeen päätin irtisanoutua työstäni, joka oli vienyt minut burnoutin partaalle. Tarkoituksenani oli toipua hetken aikaa rauhassa kuormituksesta, mutta jotenkin päädyin mukaan entistäkin vaativampaan työprojektiin ja jouduin oikeastaan vähän ojasta allikkoon. Koko vuosi meni vähän kuin sumussa – ja voin aivan uskomattoman huonosti. Työkuormituksen lisäksi kotonakin oli vaikeaa. Mietin tuolloin, että jos tilanne ei pian helpota, joudun todennäköisesti sairaalaan. Lopulta sain vihellettyä pelin poikki, mutta tuosta kaikesta toipuessa meni kauan.

Mistä tekijöistä muodostuu laadukas uni?

Uniongelmien taustalla voi olla monenlaista, mutta aika monella nukkumispulmat liittyvät stressiin ja ylikuormitukseen. Huomaan yhä stressaavien elämäntilanteiden vaikutukset unenlaadussa. Juttelin Mehiläisessä työskentelevän ja pitkään uniasioiden kanssa työskelevän työterveyspsykologi Miia Rautiaisen kanssa unesta ja uniongelmista ja sain paitsi kiinnostavaa tietoa, myös konkreettisia vinkkejä siitä, miten nukahtamiseen liittyviä ongelmia voisi yrittää ratkoa. Oli aika hämmästyttävää, miten paljon itselleni ihan uutta tietoa sain psykologin vastaanotolla ja totesin siinä keskustellessamme, että itselläni olisi selvästi unen näkökulmasta todella paljon parantamisen varaa.

Yleensä unesta puhuttaessa painotetaan riittävän unen määrää, mutta mitä jos nukkuu riittävästi, mutta on silti väsynyt? En ollut itse ehkä koskaan tullut ajatelleeksi asiaa sen enempää, mutta myös unen laatu tai unesta palautuminen voivat olla ongelma. Vaikka saisi unta suositellun tuntimäärän yössä, saattaa silti tuntea olonsa aamulla uupuneeksi, jos keho ja mieli eivät unen aikana pääse kunnolla lepoon tai palaudu siitä herätessä. Koin niin suuria valaistumisen hetkiä psykologin pakeilla, että haluan jakaa näitä oivalluksia ja faktoja teillekin.

Vaikka uni onkin ihmiselle elintärkeä asia, olisi ehkä parempi puhua riittävästä levosta, sillä palautuakseen ja virkistyäkseen ihmisen keho ja mieli tarvitsevat palautumisen hetkiä myös muulloin kuin yöllä. Työterveyspsykologi totesikin ensi töikseen, että univaikeuksista keskusteltaessa kannattaa oikeastaan pelkän yön ja nukkumisen sijaan tarkastella vuorokautta kokonaisuutena: saatko riittävästi palautumisaikaa jo päivällä ja millainen päivärytmi sinulla on?

Kolme tärkeää unihormonia

Unen anatomian keskeisessä roolissa ovat käytännössä kolme hormonia, joiden kulloinenkin määrä elimistössämme säätelee nukahtamista, unta ja heräämistä. Näistä kolmesta melatoniini onkin varmasti monelle tuttu, mutta sen lisäksi unen kannalta tärkeitä vaikuttavia hormoneja ovat kortisoli ja adenosiini. Kerron seuraavaksi hieman tarkemmin, miten nuo kolme hormonia vaikuttavat uneen ja miten unihormonien tasapainoa on mahdollista parantaa omilla päivärytmiin liittyvillä toimilla.

KORTISOLI

Kortisolin määrä on kehossa kaikkein korkeimmillaan aamuisin ja juuri se herättää meidät aamulla unen jälkeen virkeinä. Kortisolista puhutaan joskus stressihormonina, mutta sopiva määrä kortisolia veressä on ihmiselle tarpeen nimenomaan aamuisin: se tarjoaa sellaisen hyvän lähtölaukauksen päivälle.

Ongelmaksi kortisoli voi muodostua, jos hormonin määrä kehossa on liian koholla illalla nukkumaan mennessä, sillä tällöin se estää nukahtamista ja palautumista. Kortisolin määrä veressä laskee iltaa kohden ja lähtee uuteen nousuun unen ja levon aikana. Jotta kortisoliarvo laskisi iltaa kohden unen kannalta optimaaliseksi, on tärkeää pitää myös pitkin päivää pieniä taukoja kuormituksesta, jotta kortisolin määrä ei pääse kohoamaan päivän aikana liian korkeaksi. Kortisolin tuotantoa päivän aikana rauhoittavat esimerkiksi rentoutusharjoitukset sekä palauttava liikunta.

Miten esimerkiksi stressi sitten näkyy kortisolilukemissa? Uupumus ja pitkään jatkunut stressi nostavat kortisolilukemat pysyvästi korkealle, jolloin vuorokauden normaalia vaihtelua ei enää tapahdu. Jo lyhyestäkin erityisen stressaavasta hetkestä palautumiseen voi mennä useampi viikko. Ihmisen vireystila näkyy hormonien lisäksi myös aivosähkössä. Paineistettu ja stressaantunut tila sähköistää aivojen oikeaa lohkoa, mutta aktivoimalla itseään muilla tavoin, auttaa ohjaamaan sähköä aivoissa muualle ja helpottaa tilan laukeamista.

MELATONIINI

Melatoniini on monille tuttu hormoni, vähintäänkin unensaantia auttavien kapseleiden kautta. Se on kolmesta unihormonista juuri se, joka auttaa nukahtamaan ja pitämään ihmisen unessa aamuun asti. Jos kortisolivarastot täyttyvät nimenomaan levossa, melatoniinia alkaa kehittyä kehossa iltaa kohden, ja se kuluu yön aikana levossa pois. Kirkasvalolamppua suositellaan käytettäväksi aamuisin juuri siksi, että se käytännössä polttaa kehosta viimeisetkin melatoniinin rippeet aamulla ja tästä syystä virkistää.

On kuitenkin joitakin tekijöitä, jotka haittaavat melatoniinin tuotantoa päivän mittaan ja voivat täten vaikeuttaa nukahtamista tai haitata unenlaatua. Esimerkiksi kahvi, led-valot ja sininen valo pilkkovat melatoniinia, joten niitä kannattaa vältellä ilta-aikaan ennen nukkumaanmenoa jo hyvissä ajoin. Esimerkiksi niistä sovelluksista, jotka muuttavat tietokoneen tai kännykän valon väriä iltaisin, on siis ihan oikeastikin hyötyä nukahtamisen ja unen kannalta.

ADENOSIINI

Itselleni tuntemattomin unihormoneista on adenosiini, jonka vaikutus käytännössä väsyttää ihmistä. Adenosiinia kerääntyy kehoon päivän mittaan ja väsymyshormoni pilkkoutuu pois unessa ja levossa yön aikana. Käytännössä adenosiini siis kertoo keholle, milloin olisi syytä levätä ja auttaa nukahtamaan. Tämän väsymystä aiheuttavan hormonin tuotantoa edistää se, että rasittaa itseään päivän mittaan myös fyysisesti esimerkiksi liikkumalla.

Unen anatomia

Mistä sitten tunnistaa, onko unta ollut riittävästi ja onko sen laatu ollut hyvä? Uni on ollut palauttavaa silloin, kun aamulla herää virkeänä, kesken päivän ei tunne väsymystä ja mieliala on korkealla.

Uni koostuu käytännössä kolmesta asiasta: nukahtamisesta, heräämisestä ja unen laadusta. Palauttavan REM-unen sykli kestää kerrallaan noin 1,5 tuntia eikä välttämättä ole aina niin olennaista, että ihminen saa yhtäjaksoisena pötkönä 8 tunnin paketin unta. Tärkeämpää on, että unta kertyy päivän mittaan hyviä pätkiä, vaikka sitten osissa yön aikana.

Ihmisen vuorokausirytmi muuttuu iän myötä ja on tavallista, että esimerkiksi vanhemmiten rytmi herkistyy ja ihminen heräilee yön aikana unesta helpommin. Toisaalta vanhemmiten unta myös tarvitsee vähemmän, joten heräilystä ei välttämättä tarvitse olla huolissaan. Melatoniinikapselit voivat auttaa nukkumaan sikeämmin, jos uni häiriintyy herkästi yön aikana. Melatoniinia ei tarvitse ottaa kuin aivan pieni 0,2 mg ”ärsykeannos”, joka herättää kehon tuottamaan melatoniinia itse.

Päiväunien ottaminen herättää usein keskustelua ja periaatteessa myös aikuinen voi hyvin ottaa nokoset päivän aikana, jos tuntee tarvitsevansa lepoa. Ihanteellisin kesto päiväunille on 15 minuuttia, josta vireystilaan on vielä helppo palautua.

Miten määritellä laadukas uni?

Käynti työterveyspsykologin pakeilla herätti minussa oikeastaan sekä huojennusta että kauhua. Ammattilaisen neuvoja kuunnellessa mietin, että olen tehnyt elämässäni todennäköisesti ihan kaiken väärin unen näkökulmasta, mutta toisaalta konkreettiset neuvot antoivat näkökulmaa, miten tilannetta voisi pienillä teoilla parantaa.

Myönnän, että olen pitänyt kaiken maailman univouhotusta vähän turhana. Koska meditoiminen, tietoinen rauhoittuminen ja työtahdin hillitseminen on minulle, sataa palloa ilmassa yhtä aikaa heittelevälle sähköjänikselle liki mahdoton ajatus, olen antanut neuvojen mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Olen uskonut vakaasti uniasioiden olevan ihan hyvässä jamassa, kun nukahdan tällä hetkellä iltaisin ongelmitta ja herään kohtalaisen virkeänä aamulla. Oli kuitenkin aika pysäyttävää nähdä psykologin itse tekemä unitutkimus omasta unestaan. Yhtäjaksoisesti nukuttu yö ei nimittäin välttämättä vielä kerro paljoakaan unen laadusta.

Käytännössä unenlaatua voidaan mitata sydämen sykeväleissä tapahtuvaa värähtelyä tutkimalla. Kuulostaa ehkä sekavalta, mutta tarkoittaa käytännössä sitä, että kun sydän pompottaa rinnassa, jokaisen sykähdyksen välillä tapahtuu värähtelyä, jos ihminen on levollinen ja rentoutunut. Jos uni ja lepo ei puolestaan ole laadukasta, sydän ei jaksa värähdellä sykäystensä välillä. Itseäni auttoi asian hahmottamisessa mielikuva iloisesti hyppelevästä sydämestä, joka poukkoilee metsätietä eteenpäin vihellellen. Huonosti levänneen ihmisen sydän ei jaksa hypähdellä: vaikka se kyllä liikkuu, askel on raskas ja jähmeä.

Psykologi Miia Rautiainen oli itse testannut oman unensa laatua tätä sykevälin värähtelyä tutkimalla ja kun pääsin katselemaan tutkimuksen seurauksena syntyneitä kaavioita ja käyriä, oli näky aika pysäyttävä. Tutkimusjakso osoitti konkreettisesti, kuinka unta voi kertyä ajallisesti riittävästi, mutta laadukkaan levon määrä voi silti jäädä lähes nollaan – ja tästä kieli tutkimusjakson aikana tuon sykevälin värähtelyn puute.

Oli helppo huomata kaaviosta todella konkreettisella tavalla, kuinka kesken päivän pidetty tauko puutarhatöiden parissa tai tietoinen rentoutusharjoitus näkyivät selvästi paitsi kyseisen hetken käyrissä mutta myös seuraavana yönä unen laadussa. Oli mielenkiintoista myös havaita, kuinka esimerkiksi alkoholi vaikuttaa unen laatuun: se saattaa auttaa nukahtamaan, mutta unen laatua jo yksikin alkoholiannos heikentää merkittävästi.

Näihin kaavioihin tutustuminen oli minulle itselleni varsin pysäyttävä kokemus. Tuli tunne, että vaikka nukun ehkä määrällisesti riittävästi (enkä aina sitäkään), en nykyisellään ainakaan päivän aikana edistä uneni laatua omilla toimillani. Pisti toden totta miettimään ja sai ensimmäistä kertaa ihan vakavissaan harkitsemaan, että tarttis tehdä jotain.

Millaisin toimin univaikeuksia voi estää tai helpottaa?

Yksi olennaisimmista asioista uniongelmien ehkäisyssä on pitää päivän mittaan taukoja työnteosta ja tehdä töiden ja velvollisuuksien lomassa myös mukavia asioita, jotka tuottavat mielihyvää. Fyysisestä kunnosta huolehtiminen ja kehon sopiva väsyttäminen auttavat myös ehkäisemään univaikeuksia.

Kun puhutaan, että olisi hyvä pitää lepohetkiä päivän aikana, se ei välttämättä tarkoita nukkumista tai paikoillaan olemista. Palauttava toiminta voi yhtälailla olla aktiivista tekemistä, kunhan se vain on jotakin muuta kuin kuormittavaa ajattelua. Esimerkiksi puutarhatyöt, kävelylenkki tai vaikkapa sudokun ratkominen aktivoi aivoja ihan eri tavalla kuin työpulmien pohdiskelu.

Ylipäänsä liian paljon yhtä ja samaa asiaa on kehon ja aivojen kannalta huono asia. Kaikkein parhaiten mieli ja keho voivat, kun ne saavat vaihtelua: vuorotellen lepoa ja aktiivisuutta, istumista, seisomista ja liikkumista.

Psykologi puhuu unihygieniasta, mikä tarkoittaa sitä, että illalla tietynlaiset toistuvat, tutut rituaalit ja rutiinit auttavat rauhoittumaan uneen. Esimerkiksi unihypnoosi tai delta-aaltoa toistava ääninauha voi auttaa nukahtamaan. Muita hyviä unta edistäviä rituaaleja voisivat olla esimerkiksi lämmin suihku tai venyttely, jotka viestivät aivoille, että nyt on lupa relata.

Yksi myös jännityksen hallinnassa käytetty rauhoitusmetodi on 4-7-8-hengitysharjoitus, jossa hengitetään ensin sisään 4 sekunnin ajan, pidätetään hengitystä 7 sekunnin ajan ja hengitetään ulos 8 sekunnin ajan. Tämä rytmi muistuttaa hengitystämme unen aikana ja toimii tehokkaana rauhoittajana myös valveilla ollessa, kun mieli kaipaa rentoutusta.

Ota rennosti

Tapaamisemme aikana mietin vain koko ajan, kuinka olen tehnyt elämässäni tähän asti suunnilleen KAIKEN ihan väärin unen kannalta. Työterveyspsykologi Miia Rautiainen kuitenkin muistuttaa, että oikeaoppisesta nukkumisestakaan ei ole syytä ottaa paineita tai stressiä. Elimistö kestää kyllä huonojakin unijaksoja ja monenlaista kuormitusta.

Kiireisen ihmisen voi olla mahdotonta muuttaa elämäänsä unen näkökulmasta kaikilta osin ihanteelliseksi, mutta koko elämää ei levon nimissä välttämättä tarvitsekaan rauhoittaa – riittää, että muistaa rauhoittaa aivojaan säännöllisesti. Stressaavassa elämäntilanteessa voi esimerkiksi auttaa se, että skannaa läpi kaikki mieltä painavat huolet ihan tarkoituksella ennen nukkumaanmenoa ja päättää palata niihin myöhemmin.

Ennen kaikkea psykologi muistuttaa kuuntelemaan omaa itseä. Tutki, mikä toimii sinulle ja opi omasta elimistöstäsi. Ei kannata nojata liikaa tutkimuksiin, sillä ne ovat käytännössä todennäköisyysteorioita, joiden tulokset pitävät paikkansa monessa tapauksessa mutta eivät kaikissa. Käytännön kokeilujen kautta löytyy yleensä se itselle sopivin olemisen tapa.

Älä yritä muuttaa koko unitottumuksiasi yhdellä kertaa, vaan kokeile vaikka yhtä asiaa kerrallaan kolmen viikon jaksoissa. Yksi tapa ei välttämättä toimi kaikille eikä itselle joskus tepsinyt keino tehoa välttämättä koko loppuelämää. Psykologi neuvoo suhtautumaan uniasioihin uteliaisuudella ja rohkeasti kokeillen sekä pohdiskellen, mikä tuntuu itsestä toimivalta ja hyvältä. Rentoutta ja hyvinvointia ei voi painostaa tai pakottaa, sitä voi vain sallia ja tehdä mahdolliseksi.

Uniongelmien kanssa ei onneksi tarvitse jäädä yksin, vaan yhdessä asiantuntijan kanssa on mahdollista pureutua ongelmakohtiin ja siihen, miten tilannetta voisi auttaa. Moni pystyy saamaan univaikeudet hallintaan ilman lääkkeitä, joten jos unesta on tullut ongelma tai mietit, miten voisit tuntea itsesi virkeämmäksi, ei välttämättä ole ollenkaan huono ajatus käydä juttelemasta asiasta vaikkapa työterveyspsykologin vastaanotolla.

Juttu on ollut pitkä kuin nälkävuosi, mutta olisipa mielenkiintoista kuulla teiltä, jotka jaksoitte lukea loppuun asti, että tuliko tässä mitään uutta asiaa tai herättikö juttu ajatuksia?

Photos: Vesa Silver

Related posts

:)