20/11/18

Suoraa puhetta mielenterveydestä: ahdistuneisuushäiriö ja paniikkihäiriö

49

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ: ASENNEMEDIA & MEHILÄINEN

Kysyin noin vuosi sitten, mistä terveyteen liittyvästä aiheesta lukisitte kaikkein mieluiten lisää ja ylivoimaiseksi ykköseksi toiveissa nousivat erilaiset mielenterveyteen liittyvät teemat. Olin tästä oikeastaan aika iloinen, sillä jos minulta kysytään, mielenterveydestä puhutaan yhä aivan liian vähän ja siihen liittyy edelleen valtavan paljon kaikenlaista mystiikkaa, tabuja ja häpeää. Ja olen mielelläni mukana murtamassa noita ennakkoluuloja.

Olen käsitellyt mielenterveysteemaa aiemminkin omien kokemusteni kautta ja puhunut omasta historiastani masennuksen kanssa sekä kertonut psykoterapiaprosessistani, ja saanut näistä aiheista kovasti kiitosta yleisöltä. Olen myös huomannut, että jo näiden parin-kolmen vuoden aikana, kun olen kirjoittanut avoimemmin näistä teemoista, mielenterveyttä koskevassa julkisessa keskustelussa ja ilmapiirissä on tapahtunut selvästi muutosta. Yhä useampi tekee julkisia ulostuloja erilaisten mielenterveyden ongelmien tiimoilta ja haluaa avoimesti puhua aiheista, joita on aiemmin hävetty ja salailtu. Todellisuudessa joka viides suomalainen sairastuu jossain vaiheessa elämäänsä masennukseen ja jos mukaan lasketaan muutkin mielenterveyden ongelmat, voisi kuvitella, että mielenterveyteen liittyvät asiat koskettavat meistä lähes jokaista varsin läheisestikin tässä elämän mittaisella matkalla. On aika pysäyttävää, että 49,7% suomalaisten työkyvyttömyyseläkkeistä on mielenterveysperustaisia.

Koska olen kirjoittanut masennuksesta useita kertoja aiemmin ja siitä puhutaan julkisessakin keskustelussa nykyään varsin paljon, halusin tarttua tällä kertaa johonkin toiseen mielenterveyden teemaan. Niinpä ysyin jälleen teiltä seuraajilta, mihin aiheeseen te toivoisitte minun pureutuvan. Vastauksia tuli ihan valtava määrä ja ehdotuksista riittäisi varmasti ideoita kokonaiseen juttusarjaan (mikä ei minusta olisi ollenkaan hassumpi ajatus), mutta muutama aihe toistui kommenteissa ja toiveissa erityisen usein. Itse asiassa juuri nämä samat aiheet olivat olleet minulla itsellänikin mielessä juttua suunnitellessani: yleistynyt ahdistuneisuushäiriö ja paniikkihäiriö. Molemmat niistä ovat varsin yleisiä vaivoja, mutta mielestäni niistä puhutaan liian vähän enkä oikein itsekään ole ihan tiennyt, mistä niissä on kyse. Niinpä kävin jututtamassa Mehiläisen työterveyspsykologia Maaret Puntoa, joka on toiminut asiantuntijana tätä juttua koostaessa.

Mikä on yleistynyt ahdistuneisuushäiriö?

Yleistynyt ahdistuneisyyshäiriö on oikeastaan enemmänkin yleiskäsite monentyyppisille ahdistusoireille, joille ei ole pystytty antamaan tarkempaa diagnoosia. Sanotaan, että jopa viidennes ihmisistä kärsii vähintään jossain vaiheessa elämäänsä jonkinlaisesta ahdistuneisuushäiriöstä ja yleistynyttä ahdistuneisuushäiriötä voi olla vaikeakin tunnistaa oireiden monimuotoisuuden vuoksi. Yleensä liiallisesta ahdistuneisuudesta puhutaan, kun se on pitkäkestoista ja jatkuvaa ja alkaa vaikeuttaa selviytymistä jokapäiväisessä elämässä sekä vaikuttaa työntekoon ja ihmissuhteisiin. Ahdistus ilmenee jatkuvana murehtimisena, pelkoina ja huolehtimisena, mutta se voi oireilla myös fyysisesti esimerkiksi hengenahdistuksena, sydämentykytyksenä, rintakipuina sekä jännitysniskaoireina. Monilla on ahdistuksen myötä lisäksi unihäiriöitä, keskittymisvaikeuksia, väsymystä, ärtyisyyttä ja seksuaalista haluttomuuta.

Joskus kuulee sanottavan, että ahdistus ei oikeastaan ole vielä mikään tunne, vaan sillä pyritään vain peittämään jotakin muuta, syvemmällä olevaa ja kenties vieläkin epämiellyttävämpää tunnetta. Moni pakenee ikävää olotilaa esimerkiksi toimintaan, koska ei halua kohdata näitä tuntemuksia. Ja jos todellisia tunteita ei kohdata ja käsitellä, ahdistus syvenee yleensä entisestään.

Milloin ahdistukseen olisi hyvä hakea apua?

On normaalia, että jokainen meistä tuntee ahdistusta joskus, mutta tuon tunteen äärelle olisi aina sitä tuntiessaan hyvä pysähtyä ja pohtia, onko mielen päällä mahdollisesti jotakin, mihin olisi syytä tarttua. On aina tärkeää miettiä, mistä ahdistus pohjimmiltaan kumpuaa ja ikään kuin skannata oma keho ja mieli ajatuksella läpi puntaroiden, mistä ihan oikeasti onkaan kyse.

Ihminen on psykofyysinen kokonaisuus ja ahdistus voi olla varsin fyysinenkin tunne. Joskus se oireilee enemmänkin fyysisesti, vaikka mitään erityistä syytä ahdistuneisuudelle ei edes olisi. Tällöin se voi mennä myös itsekseen ohi, mutta varsin usein fyysiset oireet kulkevat tiiviisti käsi kädessä psyykkisten tuntemusten kanssa.

Työterveyspsykologi Maaret Punto neuvoo olemaan pelästymättä ahdistusta. ”On tärkeää pystyä pysähtymään ahdistuksen tunteiden äärelle. Jos huomaat, että esimerkiksi jokin työhön liittyvä asia tai jokin vuorovaikutustilanne on jäänyt ahdistamaan, kannattaa yrittää selvittää tilanne ihan konkreettisesti. Moni sulkee keskeneräisiä tai kuormittaviksi kokemiaan asioita pois tietoisuudestaan ja usein juuri tällaiset käsittelemättä jätetyt tuntemukset ja kokemukset esiintyvät lopulta ahdistuksena”, Punto selventää. ”Ahdistuksen alle kätkeytyy usein vihaa ja aggressiota, epävarmuutta, surua tai jotakin muuta tunnetta, joka tarvitsisi ulospääsyn vaientamisen sijaan.”

Vaikka ahdistuksen tuntemukset ovat osa normaalia elämää, ongelmaksi ne voivat muodostua, kun ahdistus alkaa laskea omaa elämänlaatua. Jos omassa elämässä on enemmän huono kuin hyvä olla ja ahdistus alkaa vaikuttaa omaan toimintakykyyn, on viimeistään syytä hakea tilanteeseen ulkopuolista apua. ”Jos tuntuu, ettei oikein pysty enää menemään töihin tai ystävienkin tapaaminen ahdistaa niin, että jää mieluummin itsekseen kotiin, suosittelen painokkaasti hakemaan apua”, Punto neuvoo.

Punton mukaan lievempää ahdistuneisuutta on mahdollista itsekin helpottaa pysähtymällä tuntemustensa äärelle ja tutkailemalla sisintään. Olenko vihainen jollekulle? Loukkasiko joku minua, mutta jätin tunteen käsittelemättä? Jos patoaa asioita sisälleen käsittelemättä niitä, tilanne voi äärimmillään purkautua jopa masennuksena tai kulminoitua hallitsemattomasti aggression kautta. Jos ahdistus pääsee oikein syväksi, se saattaa viedä koko toinintakyvyn.

Ahdistus tuntuu olevan valtavan yleistä nykyään. Mistä se johtuu? Ovatko ihmiset jotenkin enemmän ahdistuneita kuin aiemmin?

Maaret Punto uskoo, että ahdistus on jossain määrin lisääntynyt. Hän näkee ahdistuksen taustalla olevan erilaisia suorituspaineita sekä osin some-maailmankin synnyttämiä mielikuvia. ”Somessa korostuvat ne elämän parhaat puolet ja esille tuodaan mielellään vain elämän huippuhetkiä, onnistumisia ja parhaita puolia itsestä. Siksi on entistäkin tärkeämpää puhua avoimesti ja rehellisesti myös siitä, kuinka elämä ei aina ole täydellistä tai helppoa”, hän pohtii. Toiseksi syyksi ahdistuneisuuden taustalla hän epäilee nykyelämän kiivastahtista rytmiä ja rikkonaisuutta. ”Koko ajan tapahtuu valtavan paljon kaikkea ja monella on tunne, että pitäisi jatkuvasti olla saatavilla ja tavoitettavissa. Kun hermosto ei saa levätä riittävästi, syntyy ylivireystila, joka voi myös ilmetä ahdistuksena.”

Miten omaa ahdistusta voi yrittää hallita ja hillitä?

Kun ahdistaa ja on huono olo, olisi tärkeä pysähtyä kuulostelemaan olon syitä ja käsittelemään niitä. Moni ei ole kovin kosketuksissa itsensä kanssa eikä malta pysähtyä itsensä äärelle hektisen arjen keskellä. ”Aikaa ja tilaa rauhoittumiselle on nykyään kovin vähän ja toisaalta samaan aikaan halutaan olla mahdollisimman tehokkaita, mitä työkin meiltä usein edellyttää. Jokainen käytettävissä oleva minuutti halutaan käyttää jotenkin hyödyksi ja oman itsensä kanssa rauhassa oleminen jää hyvin vähiin. On hyvä muistaa, että rauhoittumiselle tarvitaan oikeasti aikaa”, Punto muistuttaa.

Työelämän aiheuttamista paineista ja alati kasvavista vaatimuksista puhutaan paljon, mutta osin nuo paineet voivat olla myös itse aiheutettuja. Ympärilleen katselemalla ja muita tarkkailemalla saattaa saada mielikuvan, että kaikki muut ovat hurjan pärjääviä, tehokkaita ja aina huoliteltuja. Tällaiset mielikuvat luovat ristiriitaisia tuntemuksia ja paineita, jos kokee, että omalla kohdalla asiat eivät olekaan niin. On tärkeää muistaa, että näemme harvoin asioista koko totuutta. ”Varsinkin nuorten, joilla on vielä kasvuprosessi kesken ja vähemmän kokemusta elämästä sekä omasta itsestä, voi olla vaikea realistisesti arvioida omia tekoja ja kykyjä suhteessa muihin sekä ulkopuolelta tuleviin odotuksiin”, Punto toteaa.

Ihmisellä on tapana helposti luoda itse päänsä sisällä liiallisia vaatimuksia itselleen, mikä on omiaan aiheuttamaan ahdistusta. Voi siis olla, että aina vaatimukset tai paineet eivät olekaan ympäristön luomia ja aiheuttamia. ”Suurin osa paineista syntyy omien korviemme välissä ja toisaalta sama tehtävä tai vaatimus voi näyttäytyä eri ihmisille eri tavalla. Oikeastaan vain harvoin kyse on asiasta itsestään, vaan merkittävämpää ja olennaisempaa on, miten asennoidumme erilaisiin tilanteisiin”, Punto valaisee. Ihmisillä on myös hyvin erilaisia taipumuksia, syntymälahjoja sekä kasvu- ja elinympäristöjä, jotka kaikki vaikuttavat kykyyn sietää paineita.

Punto vinkkaa, että olisi tärkeää olla joku, jonka kanssa omia tuntemuksia ja ajatuksia voi peilata. Jos vain yksinään ahdistuu ja murehtii, ongelmat alkavat helposti oman pään sisällä kasvaa. Joskus jo asioiden ääneen sanominen voi pienentää ahdistusta, mutta yleensä jollekulle toiselle mietteistään kertomalla saa tilanteeseen mukaan myös ripauksen realismia ja perspektiiviä. Joskus riittää, että kaveri sanoo: ”Hei, olet ihan hyvä tässä asiassa! Miten ihmeessä olet saanut päähäsi, ettet pärjäisi?” Toiselta saatu palaute tarjoaa suhteellisuudentajua ja auttaa hahmottamaan itselle asetettuja epärealistisia ja liian ankaria vaatimuksia. Myös self-help-kirjallisuudesta voi saada tukea omaan tilanteeseen, mutta se harvoin pystyy korvaamaan toiselta ihmiseltä saatua näkökulmaa ja tsemppausta.

Kuka tahansa voi ahdistua, mutta tyypillisesti siitä kärsivät erityisesti tunnollisten suorittajatyypit, jotka ovat asettaneet riman korkealle ja tottuneet olemaan hyviä kaikessa koko ajan (ja myös haluavat olla sitä). ”Tällaista ihmistä haluaisin kehottaa ajattelemaan tilannetta näin: jos olisit itsesi paras ystävä, miten puhuisit itsellesi? Oman päänsä sisällä on usein itselleen hurjan kriittinen, mutta jos pystyy katsomaan tilannettaan ulkopuolisen silmin, mukaan tulee usein aimo annos lempeyttä ja armollisuutta. Mieti, mitä sanoisit parhaalle ystävällesi, jos hän olisi samassa tilanteessa. Tämän ajatuksen kautta moni havahtuu tajuamaan, että vaatii itseltään liikaa, sillä se on helpompi sanoa toiselle kuin itselle”, Punto miettii.

Kaikki hermostoa rauhoittava tekeminen rauhoittaa myös kehoa ja mieltä. Meditaatio, tietoisen läsnäolon harjoitukset sekä kaikenlainen keskittyminen yhden asian äärelle ovat hermostoa rahoittavaa tekemistä. Toisaalta rauhoittavaa voi myös olla kirjan lukeminen, hieronta, kalassa käyminen tai vaikkapa metsässä oleilu kaikilla aisteilla aistien. Jopa oikein hyvä keskustelu, jossa todella on läsnä räpläämättä puhelinta tai touhuamatta jotakin muuta samalla, voi rauhoittaa kehoa ja mieltä.

Joka suunnalta tuleva ärsyketulva tekee mielen ja kehon levottomaksi. Punto neuvookin, että on parempi keskittyä yhteen asiaan kerrallaan vaikkapa selkeissä pätkissä kuin yrittää tehdä montaa asiaa yhtä aikaa. ”Monella saattaa olla käsitys siitä, että he ovat tehokkaampia tehdessään monia asioita yhtä aikaa, mutta asia on todellisuudessa vain hyvin harvoin näin. Se on monissa tutkimuksissakin todettu. Vaikka itsestä tuntuisi, että pystyy keskittymään todella hyvin, niin kannattaa muistaa, että hermosto ottaa koko ajan vastaan erilaisia ärsykkeitä ympäristöstä (kuten ääniä ja muita aistimuksia). Vaikka näitä ärsykkeitä ei tietoisella tasolla rekisteröisikään, kehomme ottaa ne vastaan ja ne ärsyttävät hermostoa tietämättämmekin. Siksi rauhoittuminen, lepääminen ja tietoinen keskittyminen ovat hermoston tasapainottamiselle hyvin tärkeitä”, Punto kertoo.

Joskus ahdistukseen voi liittyä myös paniikkikohtauksia. Mistä paniikkihäiriössä oikein on kyse?

Paniikkihäiriö voi olla yksi kasvaneen ahdistuksen ilmenemismuoto, jossa keho alkaa fyysisesti reagoida ahdistukseen. Paniikkihäiriön taustalla voi olla monenlaisiakin syitä ja oireet alkavat tyypillisesti vähitellen. Kohtauksiin liittyy voimakasta levottomuuden tunnetta, ahdistuneisuutta ja pakokauhunomaista pelkoa. Paniikkihäiriö oireilee yleensä hyvin fyysisesti sydämentykytyksinä, hengenahdistuksena, rintakipuina, huimauksena sekä muina fyysisinä tuntemuksina, jotka iskevät usein ilman ennakkovaroitusta. Moni luuleekin paniikkikohtauksen saadessaan, että kyse on esimerkiksi sydänkohtauksesta.

Satunnaisena ilmiönä paniikkikohtaus on melko yleinen ja jopa joka kolmas ihminen voi jossain elämänsä vaiheessa saada yksittäisen kohtauksen. Paniikkihäiriöstä puhutaan, kun kohtaukset ovat toistuvia. Pahimmillaan paniikkihäiriö voi aiheuttaa voimakasta pelkoa ja siitä kärsivät saattavat tuntea olonsa jatkuvasti ahdistuneeksi, koska paniikkikohtausten pelätään toistuvan. Moni saattaa vältellä tilanteita, joihin liittää kohtauksen mahdollisuuden: kauppojen kassajonot, julkiset kulkuneuvot ja avoimet julkiset tilat ovat monelle ahdistavia, sillä paniikkihäiriöstä kärsivä pelkää tyypillisesti tilannetta ja paikkaa, josta nopea poispääsy voi olla vaikeaa.

Mitä paniikkikohtauksen aikana tapahtuu?

Paniikkikohtauksia voi olla erilaisia ja osa ihmisistä reagoi enemmän mielellä ja osa enemmän keholla. Tyypillisesti paniikkikohtauksessa fyysinen kokemus on kuitenkin hyvin vahva ja oireita voivat olla esimerkiksi sydän- ja hengitysoireet. Kohtauksiin liittyy usein äärimmäisen voimakasta ahdistusta sekä jopa kuolemanpelkoa. On varsin tavallista, että paniikkihäiriöstä kärsivillä on yleistä ahdistuneisuutta sekä pelkoa sellaisia tilanteita kohtaan, joissa he ovat joskus saaneet kohtauksia aiemmin.

Kohtauksia voi olla eri tasoisia, mutta pahassa paniikkikohtauksessa syke voi esimerkiksi nousta hyvin korkeaksi ja saada aikaan tuntemuksen ja pelon todellisesta sairauskohtauksesta. Edes sairaanhoidon ammattilainen ei pysty välttämättä suoraan tunnistamaan, milloin kyse on paniikkikohtauksesta ja milloin todellisesta fyysisestä ongelmasta. Toisinaan paniikkikohtauksesta kärsivä saatetaan viedä ambulanssilla sairaalaan ja tilanne paljastuu vasta, kun mitään fyysistä vikaa ja selitystä oireille ei löydykään. Itse kohtaus kestää useimmiten vain noin kymmenisen minuuttia, minkä jälkeen oireet alkavat yleensä helpottaa.

Mistä paniikkikohtaus tulee?

Paniikkihäiriön taustalla voi olla niin perinnöllisiä tekijöitä, psykologisia syitä kuin aivokemiallisia muutoksiakin. Moni potilas luulee vilpittömästi kärsivänsä jostakin vakavasta fyysisestä sairaudesta ensimmäiset kohtaukset saatuaan, mutta todellisuudessa oma kokemus oireista on usein suhteettoman vakava, mikä puolestaan lisää ahdistusta. Olennaista kuitenkin olisi, ettei antaisi paniikkikohtauksen pelon alkaa rajoittaa elämäänsä.

Paniikkihäiriön taustalla saattaa olla kovaa stressiä tai syvälle sisimpään padottuja tunteita sekä kykenemättömyyttä tunnistaa ja käsitellä niitä. Tällöin tilanne voi äärimmäisillään purkautua kehossa asti tuntuvana paniikkikohtauksena. Paniikkihäiriötä ei kuitenkaan voida selittää vain psykologisena ilmiönä, vaan taustalla voi olla perinnöllistä alttiutta tai somaattisia syitä.

Miten paniikkihäiriötä voidaan hoitaa ja millaisia rauhoittumisen keinoja voi itse opetella?

On tärkeää, että paniikkihäiriö todetaan ja hoidetaan ajoissa, sillä oikealla hoidolla voidaan hillitä kohtauksien syntyä, poistaa niihin liittyvää pelkoa sekä niihin varsin tyypillisesti liittyvää masentuneisuutta. Oikealla hoidolla voidaan siis merkittävästi parantaa paniikkihäiriöstä kärsivän elämänlaatua ja toimintakykyä. Paniikkihäiriön hoitoon on nykyään tarjolla monenlaisia keinoja terapiasta lääkitykseen. Samoin kuten esimerkiksi masennusta tai ahdistusta voidaan lievittää lääkehoidolla, lääkityksestä voi olla merkittävä apu myös paniikkihäiriön hoidossa.

Terapian lisäksi itsensä rauhoittamista ja oireiden tunnistamista voi opetella myös itsekseen. ”Olennaisinta esimerkiksi rentoutus- ja hengitysharjoituksissa sekä tietoisessa keskittymisessä ja rauhoittumisessa on se, että näitä taitoja harjoittelee silloin, kun olo on ihan hyvä”, työterveyspsykologi Maaret Punto kertoo. ”Kun tulee taitavaksi siinä, miten normaalitilanteessa osaa rentoutua ja rauhoittua, näitä taitoja pystyy soveltamaan myös silloin, kun tuntee mahdollisia esioireita paniikista.”

Voiko paniikkihäiriöstä päästä eroon?

Paniikkihäiriön taustalla voi olla myös perinnöllisiä ja aivokemiaan liittyviä syitä, mutta mitä aiemmin paniikkikohtauksiin pystytään puuttumaan, sitä tehokkaammin sitä voidaan hoitaa ja uusien kohtausten syntyä estää. ”Paniikkikohtausten yhteydessä on usein mahdollista löytää jokin tietynlainen kaava, mihin kohtaus liittyy, mistä se saa alkunsa ja millaisissa tilanteissa näitä tuntemuksia tulee. Kohtaukset saattavat tuntua tulevan tyhjästä, mutta kun asiaa ryhtyy tutkailemaan syvemmin, pystyy usein havaitsemaan tiettyjä tuntemuksia, aistimuksia ja oireita ennen varsinaista kohtausta. Jos löytää keinoja rauhoittaa mielensä ja tilanteen pystyy pysäyttämään jo näiden varhaisten ja hienovaraisten oireiden kohdalla, pystyy myös ehkäisemään kohtausta syntymästä”, Punto toteaa.

Psykologin neuvoja ahdistusta kokeville

”Suosittelen hakemaan apua matalalla kynnyksellä, sillä mitä aikaisemmin tarttuu toimeen ja ryhtyy selvittämään ongelmatilannetta sitä lievemmillä oireilla siitä yleensä selviää. Joskus keskusteluavuksi riittää vaikka ystäväkin, mutta jos olo on oikeasti todella paha, suosittelen hakeutumaan lääkärin pakeille. Tärkeintä on, että asioiden kanssa ei jää yksin”, Mehiläisen työterveyspsykologi Maaret Punto painottaa.

Punto korostaa, että ajan ottaminen itselle ja omalle hyvinvoinnille on kiireisen ja tehokkuuteen pyrkivän arjen keskellä todella tärkeää. Joskus aikaa rauhoittumiselta vievät asiat voivat olla mukavia ja kiinnostaviakin, mikä johtaa siihen, ettei malta lainkaan pysähtyä. ”Terapian etu on se, että tapaamisessa on tavallaan luvan kanssa oikeus keskittyä hetki omaan itseen ja olla läsnä omalle itselleen jonkun muun vielä auttaessa siinä prosessissa”, hän huomauttaa.

Psykologi muistuttaa, että on ihan normaalia, että elämässä tulee toisinaan vastaan erilaisia kehityksellisiä kriisejä tai etsikkoaikoja, jolloin haluaa kyseenalaistaa omia valintoja, pohtia oikeaa suuntaa ja miettiä, mitä oikeasti haluaa elämältä. Etenkin tällaisissa elämän hetkissä sekä yllättävissä kriisitilanteissa kuten eron tai kuoleman kohdatessa voi olla hyödyllistä käsitellä asioita myös ammattiauttajan kanssa. Terapeutti voi auttaa tilanteista nopeammin eteenpäin sekä tarjota käyttöön sellaisia työkaluja, joita voi hyödyntää erilaisissa vastoinkäymisissä myöhemminkin elämässä.

Punto kehottaa myös miettimään esimerkiksi omaa puhelimenkäyttöä. Hallitseeko se vapaa-aikaa? Tarvitseeko jokainen tyhjä hetki täyttää jollakin tekemisellä tai kännykän selaamisella? Hän suosittelee rauhoittamaan omaa elämää aktiivisilla ja tietoisilla päätöksillä siitä, mihin ja miten omaa aikaansa haluaa käyttää ja miten suuren roolin antaa esimerkiksi kännykälle elämän arkisissa tilanteissa.

*

Hyvä lukuvinkki mielenterveysasioista kiinnostuneille on esimeriksi Mielenterveystalo.fi-sivusto, joka tarjoaa paljon infoa mielenterveyteen liittyvistä asioista, erilaisia testejä sekä itsehoito-oppaita. Myös Mielenterveysseuran sivuilla on hyvin tietoa ja neuvoja erilaisten mielenterveyden haasteiden selättämiseen. Myös Mehiläisen nettisivuilta löydät lisää tietoa mielenterveyteen liittyen esimerkiksi tässäkin jutussa käsitellyistä ahdistuksesta ja paniikkihäiriöstä.

Lisää luettavaa:

Olen aiemmin tehnyt Mehiläisen kanssa yhteistyössä juttuja muun muassa näistä terveyteen liittyvistä teemoista:

Univaikeudet, unettomuus ja väsymys – ammattilaisen neuvot uniongelmien hallintaan

Miltä burnout tuntuu?

Uskalla! Ajatusia rohkeutta vaatineista elämäntilanteista

Pirullisen yleinen naistenvaiva: endometrioosi

Milloin olisi hyvä mennä gynekologille?

 

Mielenterveys- ja masennusteemaa on käsitelty blogissani muun muassa näissä jutuissa:

♥ Omia kokemuksia psykoterapiasta

♥ Minun masennustarinani

♥ Puhetta masennuksesta

♥ Mielenterveys-tabua rikkomassa

♥ Nuorten mielenterveys ja Sekasin-kampanja

♥ Avointa keskustelua mielenterveydestä, osa 1

♥ Avointa keskustelua mielenterveydestä, osa 2

♥ Tukea masentuneelle ja masentuneen läheisille

Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia

Related posts

23/10/18

Dear Eki, milloin olisi hyvä mennä gynekologille?

27 62

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ: ASENNEMEDIA & MEHILÄINEN

Jokainen tietää, miten kiusallista omien vanhempien kanssa voi olla keskustella kaikenlaisista intiimiasioista, kukista ja mehiläisistä, menkoista… Meillä ei jostain syystä koskaan juteltu näistä asioista kauhean avoimesti – kenties vanhemmat kokivat nuo keskustelut yhtä vaivaannuttaviksi kuin teini-ikäinen tytärkin. Onneksi olennaisimmat perustiedot tarttuivat mukaan koulusta sekä Suosikki-lehden Bees & Honey –palstan legendaariselta Eki-tohtorilta.

Nykynuorilla lienee netti apunaan ja tietenkin kavereilta on kyselty kautta aikojen – joskin netistä löydettyyn tai kavereilta saatuun tietoon ei välttämättä aina voi ihan luottaa. Suosittelen siis lähdekritiikkiä ja faktan tarkistusta, jos tiedon alkuperä on yhtään epämääräinen. Eikä ainakaan kannata ryhtyä itsekseen tai kavereiden kanssa diagnosoimaan itseään… Aika usein siitä seuraa vain turhaa huolta ja vainoharhoja.

*

Olen nyt aikuiseen ikään ehdittyäni huomannut, että tietämyksessäni on edelleen aukkoja. Heräsin jossain vaiheessa hämmentyneenä siihen, että monella ystävälläni tuntuu olevan joku luottogynekologi, jolla on käyty jo vuosia. Olen tietysti itsekin käynyt vastaanotolla silloin, kun selkeää tarvetta on ilmennyt, mutta näin jälkikäteen mietittynä en ole varma, olenko koskaan päätynyt saman gynekologin pöydälle kahdesti. Ketään luottotyyppiä minulla ei todellakaan siis ole, enkä vielä pari vuotta sitten edes tajunnut, että ehkä sellainen voisi olla ihan kiva. Yhtenä päivänä myös havahduin siihen, etten oikeastaan edes tiedä, miten usein gynekologin vastaanotolla kuuluisi käydä.

En osaa sanoa, olenko itse vain jäänyt johonkin mystiseen informaatiokuoppaan vajavaisine tietoineni vai onko siellä joku muukin yhtä onneton, joka on onnistunut elämään kolmekymppiseksi asti yhtä tietämättömänä. Päätin kuitenkin, että tyhmiä kysymyksiä ei olekaan ja kaikkein fiksuinta on myöntää, ettei tiedä. Niinpä hyödynsin yhteistyöni Mehiläisen kanssa ja marssin gynekologin vastaanotolle hölmöine kysymyksineni, jotta kenenkään teistä ei tarvitsisi joutua näitä kyselemään tai yksin pähkäilemään. Ei sillä, kuten sanottua, kysyminen ei ole koskaan typerää – kysymättä jättäminen sen sijaan saattaa ollakin.

Lähdin liikkeelle ihan perusjutuista ja kyselin asiantuntijalta, millaisissa asioissa sinne gynekologin vastaanotolle sitten pitäisi mennä, miten usein siellä olisi hyvä käydä ja onko jotain muutakin, mitä olisi vielä hyvä tietää? Mehiläisen gynekologi Mira Töyli vastaili kärsivällisesti kysymyksiini ja tässä siis haastattelun pohjalta kokoamani pieni infopaketti gynehommista.

Milloin ihan ensimmäistä kertaa gynekologille?

Monesti nuoren tytön ohjaa ensimmäiselle gynekologikäynnille oma äiti. Mitään kiirettä gynekologin pakeille ei ole, jos kuukautiset alkavat normaalisti eikä niiden kanssa ole mitään ongelmia. On tyypillistä, että kuukautiset saattavat teini-iässä olla epäsäännölliset, mutta yleensä teini-iästä päästessä ne säännöllistyvät parin vuoden sisällä. Mikäli kuukautisia ei kuitenkaan 16 ikävuoteen mennessä ala kuulua ollenkaan, on hyvä selvittää yhdessä gynekologin kanssa, mistä viivästyminen johtuu. Toinen aiheellinen syy hakeutua gynekologin vastaanotolle voivat olla kovin kivuliaat tai runsaat kuukautiset. Jos tarvitsee pelätä läpivuotoja tai kivut aiheuttavat poissaoloja koulusta tai harrastuksista, ei kannata jäädä kärsimään tilanteesta yksin. Gynekologin vastaanotolla voidaan miettiä tilanteeseen ratkaisuja ja apukeinoja. Ja jos ensimmäinen gynekäynti jännittää tai pelottaa, vastaanotolle voi tulla myös äidin kanssa yhdessä.

Monelle teini-ikäiselle ensimmäinen kerta gynekologilla liittyy sopivan ehkäisyn valitsemiseen, kun seksielämä on alkanut ja kaivataan jotakin pitkäaikaisempaa ratkaisua tai vaihtoehtoa kondomeille.

Gynekologin kommentti:

Vanhemmille antaisin vinkiksi, että teinien kanssa kannattaa jutella näistä asioista avoimesti, vaikka he eivät aina vaikuttaisikaan niin vastaanottavaisilta. Vanhempien neuvoista jää aina silti jotakin korvan taakse ja on tärkeää, ettei nuori jää askarruttavien kysymystensä kanssa yksin. Netistä löytyy kyllä tietoa mutta myös paljon virheellistä informaatiota, joten vanhemman rooli tiedon suodattajana voi olla tärkeä. Toisaalta myös gynekologi voi olla nuorelle sellainen turvallinen ja neutraali aikuinen, jonka kanssa voi jutella esimerkiksi seksielämän aloittamisesta ja seksiin liittyvistä kysymyksistä, jos omien vanhempien kanssa keskusteleminen tuntuu vaikealta.

Tuleeko gynekologilla käydä säännöllisesti? Miten usein olisi hyvä käydä perustarkastuksessa?

Moni on opetettu siihen, että kerran vuodessa olisi hyvä käydä gynekologin vastaanotolla tarkistamassa perusasiat. Tästä on alalla hiukan vaihtelevia näkemyksiä ja Töylin mukaan perustarkastusta ei välttämättä tarvitse tehdä ihan näinkään usein. Hän neuvoo, että kerran 1,5-2 vuodessa riittää useimmille, mutta mikäli omassa terveydentilassa tapahtuu selkeitä muutoksia tai ilmenee oireita, ne on tietenkin hyvä käydä läpi ja tarkistaa ongelmien ilmetessä. Esimerkiksi oman verenpaineen yleinen taso on sellainen asia, mistä kannattaa olla tietoinen, jotta muutoksia siinä on helpompi tarkkailla. Verenpaineen lisäksi muun muassa vuoto-ongelmat, kivut tai toistuvat päänsäryt ovat sellaisia asioita, joiden tiimoilta on aina hyvä hakeutua tarkistukseen. Myös voimakkaisiin kuukautiskipuihin kannattaa hakea apua.

Ehkäisystä keskustellessa käydään aina melko tarkasti läpi myös sukutaustaa: onko tukoksille altistavia tekijöitä tai sydän- ja verisuonitauteja, naistenalueen syöpiä tai migreeniä. Tällaiset tekijät vaikuttavat sopivan ehkäisymenetelmän valintaan. Kaikille ei siis automaattisesti määrätä e-pillereitä, vaikka tällaisia harhaluuloja joskus kuuleekin. On olemassa tilanteita, joissa yhdistelmäehkäisypillerit voivat aiheuttaa veritulpan ja sen myötä hengenvaaran, mikäli geeniperimässä on tukoksille altistavia tekijöitä. On siis hyvä olla tietoinen, jos omassa suvussa on tällaisia riskitekijöitä.

Millaisissa tilanteissa olisi hyvä hakeutua gynekologin pakeille?

VOIMAKKAAT KUUKAUTISKIVUT TAI RUNSAAT KUUKAUTISET

Kovista kivuista tai todella runsaista vuodoista ei tarvitse kärsiä yksin. Gynekologin kanssa voidaan miettiä yhdessä vaihtoehtoja tilanteen helpottamiseksi.

KUUKAUTISET PUUTTUVAT

Jos kuukautiset jostain syystä jäävät pois yli kolmen kuukauden ajaksi, vaikka et käytä e-pillereitä ja raskauden mahdollisuus on poissuljettu testillä, on tärkeää käydä gynekologin pakeilla ja selvittää, mistä tilanne johtuu. Syitä kuukautisten pois jäämiseen voi olla monia: kilpirauhasen vajaatoiminta, korkea maitohormonitaso, ylipaino, alipaino tai esimerkiksi liiallinen treenaaminen. Vaikka urheilijat saattavat treenata todella kovaa, myös terveellä urheilijanaisella tulisi lääkärin mukaan olla kuukautiset, kun keho toimii niin kuin sen pitää.

Yleensä kuukautisten puuttuminen kertoo matalasta estrogeenitasosta, mikä kielii siitä, että munasarjoissa on jokin ongelma. Matala estrogeenitaso vaikuttaa varsin lyhyelläkin aikavälillä esimerkiksi luuston tiheyteen ja jo puolen vuoden tauko kuukautisissa näkyy luuston tiheysmittauksessa alenemana. Jos kuukautiset jäävät pois pitkäksi aikaa, altistaa luuntiheyden aleneminen jopa osteoporoosille. Vaikka kuukautisten poisjääminen ei välttämättä tunnu niin isolta jutulta, sillä todellakin voi olla kauaskantoisia terveysvaikutuksia, joten siihen kannattaa suhtautua vakavasti. Silloin kun naisen keho toimii kuten sen kuuluisi, kuukautiskierto tapahtuu automaattisesti. Jos näin ei tapahdu, on asia syytä tutkia.

VUOTOHÄIRIÖT TAI PITKITTYNEET KUUKAUTISET

Jos kuukautiset pitkittyvät tai niiden välillä tai yhdynnöissä ilmenee ylimääräistä vuotoa, on tilanne hyvä tarkistaa. Välivuodot voivat olla harmittomia ovulaatiovuotoja, joita joillakin saattaa ilmetä munasolun irtoamisen yhteydessä, mutta aina paras tutkia, ettei kohdussa ole mitään vikaa. Joskus välivuotoja saattavat aiheuttaa myös polyypit, myoomat, endometrioosi tai esimerkiksi emätintulehdus, johon voi verenvuodon lisäksi liittyä myös normaalista poikkeavaa, epämiellyttävän hajuista ja koostumukseltaan oudon näköistä valkovuotoa. Joskus vuoto (etenkin yhdynnän jälkeen) voi viitata myös solumuutoksiin kohdunkaulalla, mikä on aina syytä tarkistaa papakokeella. Välivuotoja saattavat aiheuttaa myös kilpirauhasen vajaatoiminta, jotkut muut sairaudet tai lääkitykset. Myös epämiellyttävä tuoksu tai outo koostumus valkovuodossa voi olla hyvä syy piipahtaa gynekologin vastaanotolla tarkistuksessa.

SOPIVAN EHKÄISYTAVAN TAI E-PILLERIMERKIN VALINTA

Jos kaipaat pitkäaikaisempaa ehkäisyvaihtoehtoa, kannattaa asiasta aina neuvotella gynekologin kanssa. Vaihtoehtoja ovat esimerkiksi e-pillerit, minipillerit, kupari- tai hormonikierukka sekä ehkäisykapseli.

Yleisin ja suosituin ehkäisymenetelmä ovat e-pillerit, mutta joskus sopivaa pillerimerkkiä saattaa joutua etsiskelemään kokeilujen kautta. E-pillereiden hormonipitoisuuksissa voi olla suuriakin eroja ja on hyvin yksilöllistä, mikä kenellekin sopii parhaiten. Estrogeeni-, testosteroni- ja keltarauhashormonimäärien keskinäiset suhteet vaihtelevat eri valmisteissa ja tästä syystä myös eri merkkien välisissä sivuvaikutuksissa voi eri ihmisillä ilmetä suuriakin eroja. On täysin mahdollista, että toisen unelmapillerit voivat olla toiselle kauhistus. Yleensä kolmen kuukauden kokeilujakso riittää kertomaan, sopiiko merkki itselle.

Itselle sopimattomien e-pillereiden kanssa ei kannata jäädä kärvistelemään, vaan jutella gynekologin kanssa vaihtoehdoista. Itselle sopimaton pillerimerkki voi esimerkiksi aiheuttaa voimakkaita mielialanvaihteluita, mutta vastaavasti sopiva valmiste puolestaan saattaa tasoittaa selvästi PMS-oireilua. E-pillereiden ei-toivottuja sivuvaikutuksia voivat olla myös esimerkiksi haluttomuus tai limakalvojen kuivuminen (joka puolestaan voi aiheuttaa yhdyntäkipuja).

Jos saat e-pillereitä käyttäessäsi aurallisia migreenikohtauksia, jo yksi kohtaus on syy tulla gynekologin vastaanotolle ja tarkistaa tilanne, sillä aurallisen migreenin kanssa ei saisi lainkaan käyttää yhdistelmäehkäisypillereitä. Tällöin on tarpeen vaihtaa ehkäisymenetelmä johonkin toiseen. Vaikka sinulla ei olisikaan aurallista migreeniä, ehkäisymenetelmän vaihtamista kannattaa harkita, jos saat päänsärkyjä tiheästi ja toistuvasti.

KYHMY RINNASSA

Jos havaitset rinnoissasi jotakin poikkeavaa, muutoksia tai jonkinlaisen patin, mitä et ole aiemmin huomannut, kannattaa tarkistuttaa tilanne gynekologilla. Rinnat voi tutkia myös itse kotona noin 2-3 kuukauden välein ja paras hetki tarkistukselle on noin viikko kuukautisten jälkeen. Rintoja tutkiessa kannattaa kiinnittää huomiota muutoksiin. Jos rintaan ilmestyy jokin kova pahkura, joka ei oikein kunnolla liiku tai on kivulias, on gynekologin syytä tutkia rinnat. Myös ärhäkän näköinen punoitus rintojen iholla tai jos rinnoista alkaa erittyä veristä vuotoa tai maitoa, on tilanne hyvä tarkistaa. Maitoa voi tulla rinnoista myös synnyttämättömillä naisilla – se voi olla merkki esimerkiksi aivolisäkkeen kasvaimesta, mutta myös jotkut lääkeaineet voivat aiheuttaa sitä.

Jotkut gynekologit tutkivat automaattisesti rinnat aina muun tarkastuksen yhteydessä, mutta jos lääkärisi ei näin tee, rintojen tutkimusta voi myös erikseen pyytää lääkärikäynnin yhteydessä.

ENDOMETRIOOSI-EPÄILY

Jos epäilet, että sinulla saattaisi olla endometrioosi, tauti pystytään yleensä toteamaan ultraäänitutkimuksella ja sisätutkimuksella gynekologin vastaanotolla. Voit lukea tarkemmin endometrioosista tästä aiemmin tekemästäni jutusta.

VAIHDEVUODET

Tyypillisesti 45-55 ikävuoden haarukassa nainen alkaa siirtyä kohti vaihdevuosia, jolloin hedelmällisyys ja kuukautiset lakkaavat. Tähän prosessiin voi liittyä erilaisia oireita, joihin voi myös hakea helpotusta gynekologin vastaanotolta. Tyypillisiä vaihdevuosioireita ovat esimerkiksi vuotohäiriöt ja mielialanvaihtelut. Kuukautisten epäsäännöllisyys on tavallista niin kuukautiskierron alkuvaiheessa teini-ikäisenä kuin sen loppuvaiheessakin ennen kuukautisten loppumista kokonaan. Yleisin aika vuotohäiriöille on muutama vuosi ennen kuin ne jäävät kokonaan pois ja häiriöitä voi olla monenlaisia: tiputteluvuotoa, todella runsaita kuukautisia tai joskus jopa hyvin pitkittyneitä kuukautisia, että ne jäävät ikään kuin ”päälle”. Gynekologi voi auttaa pohtimaan ratkaisuja näiden oireiden helpottamiseksi.

LAPSIHAAVEET

Jos suunnitelmissa tai haaveissa on perustaa perhe, asiasta voi olla hyvä jutella myös gynekologin kanssa. Aihe on monelle hyvin herkkä ja riippuu hieman gynekologista, miten tottuneita he ovat keskustelemaan ja ottamaan esille tällaista teemaa. Jotkut gynekologit saattavat kysyä asiasta oma-aloitteisestikin. Useimmat naiset tiedostavat ajan rajallisuuden lasten hankkimisen näkökulmasta, joten on hyvä jossain vaiheessa käydä itsekseen läpi se ajatusprosessi ja miettiä, mikä on tilanne omalla kohdalla toiveiden ja elämäntilanteen osalta. Gynekologin kanssa kannattaa jutella lapsihaaveista ainakin, jos oma hedelmällisyys mietityttää tai lasten hankkimisen kanssa alkaa jo olla iän puolesta kiire.

Todennäköisyyksiä oman hedelmällisyyden tilanteesta voi pienillä helpoilla keinoilla selvitellä hiukan itsekin tutkimalla oman suvun historiaa sukupolven tai parin verran taaksepäin. Ovatko oma äiti tai isoäiti tulleet raskaaksi helposti? Onko suvussa paljon lapsia pari sukupolvea taaksepäin (aikana, jolloin ehkäisyä ei juuri ollut käytössä)? Minkä ikäisenä suvussa on saatu viimeiset lapset? Entä minkä ikäisenä äiti tai isoäiti ovat saaneet viimeiset kuukautisensa? Nämä kysymykset saattavat auttaa hahmottamaan, miten pitkään itsellä on mahdollisesti vielä aikaa miettiä perheenlisäystä.

Nykyään on myös mahdollista pakastaa munasoluja mahdollista tulevaa tarvetta varten. Se on kallis prosessi ja sen yhteydessä käydään läpi koeputkihedelmöityksen hoito, mutta tällä menetelmällä on mahdollista säilyttää nuorempia ja parempikuntoisia munasoluja, jos elämäntilanne ei juuri nyt tunnu lasten hankkimiselle sopivalta tai tulevaisuus on tältä osin vielä avoinna. Munasolut säilyvät pakastettaessa sen ikäisinä kuin itse on niiden talteenoton hetkellä ollut.

Gynekologin kommentti:

Naiset ovat kyllä tietoisia iän vaikutuksesta hedelmällisyyteen – samaa ei voi sanoa miehistä. Naisia syyllistetään toisinaan siitä, että lapsia ei tänä päivänä hankita ajoissa, kun nykynaiset haluavat vain luoda uraa ja valitsevat työn, matkustelun ja itsenäisen, vapaan elämän perheen sijaan. Oma kokemukseni kuitenkin vastaanotolla kuulemieni tarinoiden pohjalta on, että monella on haaveissa oma perhe, mutta sopivan kumppanin löytäminen voi olla todella vaikeaa. Monilla on takanaan pitkiäkin parisuhteita, mutta kun pitäisi ryhtyä miettimään perheen perustamista, toinen ei olekaan siihen valmis ja suhde kariutuu tästä syystä. Moni päälle 35-vuotiaskin saattaa löytää itsensä tällaisesta tilanteesta.

Moni alkaa miettiä näitä asioita kolmekymppisenä, kun usein perinteisesti aletaan vakiintua, mutta ihan kenen tahansa kanssa tällaiseen suureen sitoumukseen ei haluta ryhtyä. Kohtaan vastaanotolla naisia, joilla on kova kaipuu omalle perheelle, mutta sopivaa kumppania ei meinaa löytyä. Moni haluaa lapsen ensisijaisesti parisuhteessa, mutta osalla on myös haaveissa oma lapsi johonkin tiettyyn ikään mennessä – oli suhdetta tai ei. Näissä tilanteissa on monenlaisia ratkaisuja: jotkut päätyvät raskaaksi kotikonstein esimerkiksi ystävän avulla, mutta osa naisista hakeutuu myös yksin hedelmällisyyshoitoihin. Tämä päivänä ei ole enää mikään tabu, että itsenäinen nainen hankkii lapsen yksin. Moni hedelmöityshoitoihin hakeutuva on jo valmiiksi miettinyt, millaisia turvaverkkoja läheltä löytyy tueksi tarvittaessa. Hedelmöityshoidon onnistumiseksi tarvitaan tietenkin lahjasolu, mutta sen lisäksi naisen terveydentila käydään läpi niin fyysisesti kuin henkisestikin.

Kuinka usein papakokeessa tulisi käydä?

Papakokeella tutkitaan ja ennaltaehkäistään kohdunkaulansyöpää ja nykysuositus papakokeelle on viiden vuoden välein. Jos kuitenkin on korkean riskin papilloomaviruksen kantaja, on papakoe syytä ottaa tiheämmin. Kaikki eivät kuitenkaan tiedä kantavansa papilloomavirusta, joten on tärkeää käydä säännöllisesti testeissä.

Jos aiemmassa papakokeessa on havaittu jotakin poikkeamaa, seuraava koe on syytä ottaa pikemmin, yleensä noin vuoden päästä edellisestä. Jos muutoksia puolestaan on useana vuonna peräkkäin, saatetaan tehdä kolposkopia, mikä tarkoittaa kohdukaulan ja emättimen tarkempaa tutkimusta. Kunnallisella puolella yleensä postiluukusta tipahtaa automaattisesti seuraavana vuonna kutsu seulontoihin, jos edellisvuoden tuloksessa on ollut jotakin poikkeamaa, mutta tilanteesta on hyvä pysytellä kartalla myös oma-aloitteisesti, jos ei kuulu automaattisten seulontojen piiriin. Suomessa kohdunkaulan syöpien määrä on tehokkaalla seulonnalla saatu merkittävästi laskuun ja tässä tärkeimpänä tekijänä ovat nimenomaan säännölliset papakokeet.

Onko tärkeää olla oma luottogynekologi?

Harva käy aina säännöllisesti samalla yleislääkärillä, mutta monella naisella on oma tuttu gynekologi, jonka luona on saatettu käydä vuosia vuosia ja joskus jopa koko perheen naiset saattavat käydä saman luottolääkärin vastaanotolla. Myös gynekologeja on moneen lähtöön: toiset pitäytyvät napakasti asialinjalla ja toisilla on kokonaisvaltaisempi lähestymistapa, eträ ”alapään lisäksi hoidetaan myös yläpäätä”. Tärkeintä on löytää se itselle sopiva henkilö, jonka kanssa kemiat kohtaavat.

Onko oma tuttu gynekologi sitten hoidon näkökulmasta tärkeä asia? Ei ole mikään välttämättömyys käydä aina saman henkilön vastaanotolla, mutta omalle luottogynekologille on usein helpompi jutella kaikenlaisista elämän varrella kohdalle osuvista pulmatilanteista. Hyvä asia tutussa ja pitkäaikaisessa gynekologissa on se, että hän tuntee historiasi eikä hänen kanssaan tarvitse aina aloittaa alusta asti. Toisaalta, kun gynekologi tietää jo mahdolliset riskit, hän osaa huomioida herkemmin erilaisia muutoksia kehon toiminnassa. Joskus myös kehon muitakin ongelmatilanteita saatetaan havaita gynekologin vastaanotolla.

Tärkeitä vinkkejä gynekologikäynneille

Gynekologille SAA mennä, vaikka kuukautiset olisivatkin päällä. Joskus ongelmatilanne voi vaatia selvittelyä myös kuukautisten aikana. Jos ongelmana on esimerkiksi se, että vuoto ei ota loppuakseen, niin missään nimessä ei tarvitse tai pidä odottaa vuodon loppumista ennen lääkärille tulemista. Kuukautiset eivät estä tutkimuksen tekemistä – ainoastaan papakoetta ei pystytä välttämättä ottamaan kuukautisten aikana.

Moni on opetettu siihen, että gynekologille mentäessä pitäisi aina olla täysin puhdas ja puunattu (ja ehkä sheivattukin). Gynekologi kuitenkin kehottaa tulemaan ujostelematta sellaisena kuin on! Joskus esimerkiksi tulehdustapauksissa näytteen ottaminen on helpompaa, jos alapäätä ei ole jynssätty aivan puhtaaksi, koska pestessä häviää iholta ja limakalvolta myös osa niistä bakteereista, joita saatetaan tarvita diagnoosia varten näytteeseen.

Gynekologi muistuttelee, että on todennäköisesti nähnyt jo ihan kaiken, joten noloiltakaan tuntuvia vaivoja tai tilanteita ei tarvitse häpeillä. On esimerkiksi ihan tavallista, että tamponi, kondomi tai kuukuppi voi jäädä jumiin. Kannattaa siis vain rohkeasti mennä käymään, jos jokin askarruttaa!

*

Toivottavasti tästä tietopaketista oli teille iloa ja hyötyä, ja mukana oli edes jokin ihan uusi tiedonmurunen. Itse opin gynevisiitin aikana montakin uutta asiaa ja sain paljon tarkennusta hiukan hämäräksi jääneisiin asioihin! Kiitos vielä Mehiläisen omalle gynekologille huiman kiinnostavasta keskustelusta!

Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia

Related posts

14/08/18

Pirullisen yleinen naistenvaiva: endometrioosi

8 36

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ: ASENNEMEDIA & MEHILÄINEN

Kysyin viime syksynä Snapchatin puolella teiltä Pupulandian seuraajilta, millaisista terveyteen liittyvistä asioista te haluaisitte blogistani lukea. Sain valtavan määrän vastauksia ja yksi toivotuimmista aiheista oli monelle naiselle tuskallisen tuttu endometrioosi. Toiveenne on kuultu ja tässä jutussa pureudutaan endometrioosiin.

Tilastojen mukaan noin 10% naisista kärsii endometrioosista, mutta vaiva on edelleen lääketieteelle melkoinen mysteeri, eikä sen aiheuttajaa ole pystytty täysin selvittämään. “Endometrioosi voi pahimmillaan olla erittäin invalidisoiva ja monioireinen sekä kipujen takia jokapäiväistä elämää hankaloittava tauti”, kertoo synnytysten ja naistentautien erikoislääkäri Teija Lehmonen. Lopullista parantavaa hoitoa endometrioosiin ei ole vielä kyetty löytämään, mutta yksin kipujen kanssa ei onneksi kuitenkaan tarvitse jäädä, sillä oireita voidaan lievittää sekä taudin etenemistä hillitä oikeanlaisella hoidolla.

Mitä endometrioosi on, miten se oireilee ja miten sitä voi hoitaa? Entä miten Frida Kahlo liittyy tähän kaikkeen? Näihin kysymyksiin löydät vastauksia tästä jutusta. Lämmin kiitos Teija Lehmoselle ajasta ja rautaisesta asiantuntemuksesta.

Mitä endometrioosi on ja millaisia oireita siihen liittyy?

Endometrioosi on yksi yleisimpiä naistentauteja ja taudin oireet kytkeytyvät naisen hormonitoimintaan ja sitä kautta kuukautiskiertoon. “Endometrioosi saa tavallaan ravintonsa kuukautiskierrosta ja oireet vaivaavat pääosin juuri kuukautisten aikana”, Lehmonen kuvailee.

Endometrioosia (eli suomeksi kohdun limakalvon pesäkesirottumatautia) sairastavilla kohdun limakalvon kaltaista kudosta ajautuu syystä tai toisesta väärään paikkaan kohdun ulkopuolelle. Kudosta voi esiintyä esimerkiksi munasarjoissa, munanjohtimissa tai muualla kohdun ympäristössä ja koska muualle kehoon joutunut kudos käyttäytyy samaan tapaan kuin kohdun limakalvo kuukautisten aikaan, se voi aiheuttaa voimakasta kipua.

Tyypillisimpiä oireita endometrioosille ovat kuukautisia edeltävät alavatsakivut lantionpohjan alueella, erittäin voimakkaat kuukautiskivut, liikkumiseen liittyvät ”tärinäkivut” sekä yhdyntäkivut. Endometrioosi voi aiheuttaa myös kipua ulostaessa tai virtsatessa. Kipujen lisäksi endometrioosi saattaa vaikeuttaa raskaaksi tulemista sekä aiheuttaa myös lapsettomuutta. Lapsettomuuden tai kipujen vuoksi tutkimuksiin hakeutuneilta naisilta jopa 20-30 prosentilla todetaan endometrioosia. Vaikka endometrioosin yhteydessä puhutaan usein juuri kipuoireista, sairaus voi joskus olla myös oireeton.

Lapsettomuuspotilaista jopa puolella löydetään lapsettomuuden syyksi endometrioosia. Endometrioosi saattaa aiheuttaa lapsettomuutta vaikuttamalla munasarjan tai munajohtimen poikkeavaan rakenteeseen, ovulaatiohäiriöihin, munasolujen kypsymishäiriöihin. Lisäksi lapsettomuudessa voi olla tekijöinä myös monimutkaisia immunologisia tai mikrobiologisia syitä. Vaikka endometrioosipotilailla ilmenee lapsettomuutta ja vaikeutta tulla raskaaksi, toisaalta silti 50% endometrioosia sairastavista tulee spontaanisti ja ongelmitta raskaaksi.

Lehmosen mukaan endometrioosipotilas hakeutuu tavallisimmin vastaanotolle nimenomaan voimakkaiden kipujen takia. On yleistä, että endometrioosikivut alkavat hieman ennen kuukautisten alkua ja hellittävät kuukautisten ensimmäisten päivien jälkeen. Kipuja kuvaillaan usein tavallisia kuukautiskipuja voimakkaampina. “Potilaat kuvaavat kipua yleensä polttavaksi, supistavaksi ja teräväksi – kuin joku iskisi veitsellä vatsaan”, Lehmonen kertoo. Esimerkiksi Frida Kahlo on kuvannut taiteessaan osuvasti endometrioosia: joissakin maalauksissa hänen vatsastaan tulee läpi piikkejä tai teräviä veitsenkärkiä. Kahlon kipukuvia käytetäänkin paljon endometrioosin kuvailussa.

Endometrioosia voi ilmetä myös pieninä sirottumapesäkkeinä lantionpohjan limakalvoilla tai esimerkiksi virtsarakon tai suolen päällä. Endometrioosi voi aiheuttaa terveissäkin kudoksissa ärsytystä, jonka seurauksena elimistöön saattaa muodostua arpikudosta ja kiinnikkeitä. Tällaiset kiinnikkeet voivat liimata yhteen esimerkiksi eri elimiä, mistä aiheutuu voimakasta kipua.

Endometrioosipesäkkeet saattavat muodostaa elimistöön myös kystia. Riippuen kystien sijainnista ne voivat olla täysin oireettomia tai hyvinkin kivuliaita. Lehmosen mukaan endometrioosikystat on helppo havaita gynekologisessa tutkimuksessa ja paikantaa ultraäänitutkimuksen tai vartalon magneettitutkimuksen avulla. Jos kudos puolestaan on levittynyt kehoon pistemäisenä sirottumana, näitä muutoksia on vaikeampi havaita, eivätkä ne näy välttämättä edes ultraäänen avulla.

Vaikka jopa 10% naisista kärsii endometrioosista, oireiden kirjo on hyvin laaja ja yksilöllinen, eikä kipujen voimakkuus korreloi aina pesäkkeiden määrän tai koon kanssa. Joillakin pistemäisiä endometrioosipesäkkeitä löytyy vain vähän, mutta oireet voivat silti hyvin voimakkaita. Toisilla taas esimerkiksi leikkauksen yhteydessä löytyy lantionpohjan alueelta runsaasti pesäkkeitä ja siitä huolimatta potilaalla on hyvin vähän oireita. Syytä tähän ei ole kyetty selittämään. Vaikeimpina ja kivuliaimpina pidetyissä endometrioositapauksissa pesäkkeet saattavat porautua elimistön pehmytkudoksiin ja levitä varsin etäällekin lantionpohjan alueelta.

Mistä endometrioosi johtuu ja miten se diagnosoidaan?

Endometrioosin syntyyn liittyy paljon avoimia kysymyksiä, eikä sen syitä ole pystytty täysin selvittämään. Yhtenä potentiaalisena syynä on pidetty esimerkiksi runsaita kuukautisia, mikä on tyypillistä monille endometrioosipotilaille, vaikka myös poikkeuksia löytyy. Erään teorian mukaan on arvioitu, että kuukautisvuodon mukana kohdun limakalvokudosta voi joutua esimerkiksi vatsaonteloon, jossa limakalvon solut kiinnittyvät ympäristöönsä ja kasvavat kuukautiskierron yhteydessä, aiheuttaen oireita ja lähielimien vaurioita.

On myös arvioitu, mitkä muut mekanismit voisivat lisätä tai aiheuttaa endometrioosia ja toinen teoria on, endometrioosi leviäisi verenkierron tai imusolmuketiehyiden välityksellä. On myös viitteitä siitä, että endometrioosi voisi olla perinnöllistä, sillä sairastumisriski on jopa 6-9-kertainen naisilla, joiden äidillä tai sisarella on todettu endometrioosi.

Sairauden kehittyminen edellyttää, että kehossa on estrogeenia eli naishormonia ja tästä syystä endometrioosi voi kehittyä vasta murrosiän jälkeen. Ja vastaavasti endometrioosi häviää vaihdevuosien myötä, kun estrogeenitasot jälleen laskevat. Tutkimusten mukaan kolmasosalla potilaista endometrioosia alkaa kehittyä ennen 20. ikävuotta, mutta koska tautia voi olla vaikea tunnistaa, oikea diagnoosi voi myöhästyä ja saadaan usein vasta myöhemmin, jopa 7-8 vuoden viiveellä. Monilla naisilla sairaus kestää koko hedelmällisen iän ja joillakin se voi vaivata vielä vaihdevuosien jälkeenkin. Kyseessä on krooninen sairaus ja spontaani paraneminen endometrioosista on harvinaista.

Endometrioosia osataan usein epäillä jo potilaan oireiden perusteella – kannattaa siis kertoa lääkärille aina avoimesti kuukautiskierron ongelmista ja kaikista mahdollisista oireista, jotka mitenkään voisivat liittyä yhteen. Jos gynekologisessa tutkimuksessa yhtään on epäilystä endometrioosista, jatkotutkimuksena tehdään yleensä ultraäänitutkimus. ”Jos ultraäänessä ei havaita mitään mutta on silti syytä epäillä endometrioosia, tehdään tähystystutkimus, jossa pystytään havaitsemaan myös sirottumatyyppinen endometrioosi”, Lehmonen kertoo.

Miten endometrioosia voi hoitaa?

Endometrioosiin on jo kauan yritetty etsiä täsmälääkettä toistaiseksi tuloksetta. Lääkärin kanssa kannattaa aina yhdessä miettiä yksilöllinen paras henkilökohtainen hoitosuunnitelma. sillä oireet ovat hyvin yksilöllisiä. Aina endometrioosi ei vaadi erityistä hoitoa ja joskus se voi myös parantua itsestään. Jos oireet ja kivut kuitenkin ovat häiritseviä, niiden hillitsemiseen ja lievittämiseen on olemassa monia tehokkaita hoitokeinoja.

Lääkäreiden mukaan tärkein hoidon onnistumisen edellytys on endometrioositapauksissa sitoutua lääkehoitoon. Koska endometrioosi on krooninen sairaus, lääkitys tulisi tästä syystä suunnitella pitkäkestoiseksi, sillä lääkityksen keskeyttäminen palauttaa yleensä kipuoireet entiselleen. Vaikka oireet tuntuisivatkin lääkityksellä paranevan, tästä syystä lääkitystä on tärkeää jatkaa myös sen jälkeen, kun oireet ovat helpottuneet. Hoito myös tehoaa sitä paremmin, mitä varhaisemmassa vaiheessa lääkitys on aloitettu. Tästä syystä on olennaista hakea endometrioosioireisiin apua mahdollisimman aikaisin.

Endometrioosikipujen lievittämiseen käytetään yleensä ensisijaisesti tulehduskipulääkkeitä ja erilaisia kipulääkekombinaatioita. Lehmonen kuitenkin toteaa, että tavalliset kipulääkkeet eivät välttämättä tepsi endometrioosikipuihin ja potilaat saattavat tarvita todella voimakkaitakin kipulääkeyhdistelmiä tuskiensa helpottamiseksi. Moni endometrioosipotilas saa lievitystä kipuihinsa myös liikunnasta, ruokavaliomuutoksilla sekä vaihtoehtoisten hoitomuotojen kuten akupunktion, vyöhyketerapian ja shiatsuhieronnan avulla.

Yksi tehokkaimmista keinoista hillitä endometrioosin kehitystä ja oireita ovat kuitenkin yhdistelmäehkäisypillerit. Pillereiden avulla voidaan vaikuttaa luonnolliseen kuukautiskiertoon ja lievittää täten sekä oireita että estää taudin etenemistä. Yhdistelmäehkäisypillereiden hormonipitoisuudet ovat matalia ja niiden avulla pystytään vähentämään kuukautisvuoto minimaaliseksi. Niillä voidaan myös vaikuttaa kuukautiskiertoon harventamalla kuukautisten väliä tai jättämällä kuukautiset kokonaan pois. Sen lisäksi niillä on selkeä positiivinen vaikutus kuukautiskipuihin, mikä myös estää tautia pahenemasta. Myös muita hormonaalisia hoitoja kuten minipillereitä, hormonikierukkaa ja -kapselia ja munasarjojen reseptoreiden toimintaan vaikuttavia hormoneja käytetään endometrioosin hoidossa.

”Ihmisillä on valtavan paljon ennakkoluuloja e-pillereitä kohtaan ja vaikka mediassa puhutaan paljon e-pillereiden negatiivisista sivuvaikutuksista, niillä on myös paljon tutkitusti terveyttä edistäviä vaikutuksia: moni nainen saa e-pillereistä ehkäisyn lisäksi helpotusta kuukautiskipuihin ja runsaisiin tai epäsäännöllisiin kuukautisiin”, Lehmonen muistuttaa. ”Jos e-pillereiden kanssa tulee ongelmia, kannattaa aina kokeilla toista merkkiä, sillä e-pillereitä on todella monenlaisia ja niitä on helppo vaihtaa. Joidenkin potilaiden kanssa joudutaan kokeilemaan useampaakin merkkiä, ennen kuin löytyy se sopiva”, hän kertoo. Lehmonen haluaa myös oikaista harhaluuloja ja sanoo, että pillereistä saadut hormonit eivät nykyisissä matalahormonisissa valmisteissa mitenkään kasaudu kehoon, vaan vaikutus häviää yleensä elimistöstä jo seuraavana päivänä pillereiden lopettamisesta. ”Jos kuukautiset ovat pillereiden lopettamisen jälkeen epäsäännölliset, todennäköisemmin kyse on omien luontaisten hormonien epätasapainosta, jota pillerit ovat vain käytön aikana tasoittaneet”, hän toteaa.

Jos potilaalla on kivuliaita munasarjakystia tai sirottumatyyppistä endometrioosia, hoitomuotona käytetään myös leikkausta. Endometrioosia hoidetaan kuitenkin aina ensisijaisesti hormonaalisella lääkityksellä, jonka tavoitteena on vähentää kuukautisvuoto minimiin tai olemattomaksi, ja leikkaushoitoon turvaudutaan vain, jos lääkehoidosta ei ole apua. Kaikkia pieniä endometrioosikystia ei kuitenkaan välttämättä tarvitse leikata.

Ensisijaisesti endometrioosileikkaukset tehdään tähystysleikkauksina, mutta poikkeuksellisen vaikeissa tapauksissa voidaan joutua tekemään myös avoleikkaus. Viimeisenä ja äärimmäisenä apukeinona, jos mikään muu ei tehoa, saatetaan joutua poistamaan kohtu ja munasarjat kokonaan, jotta saadaan katkaistua endometrioosin kehittyminen. Leikkaushoidon jälkeen aloitettu hormonaalinen hoito ehkäisee taudin uusiutumista.

Endometrioosi voi aiheuttaa myös vaikeuksia tulla raskaaksi tai lapsettomuutta ja tutkimukset ovat todistaneet, että erityisesti endometrioosipotilaat hyötyvät koeputkihedelmöityksestä ja tulokset raskaaksi tulemisessa ovat usein paremmat kuin luonnollisin keinoin tai verrattuna muista syistä lapsettomuudesta kärsiviin. Vaikeassa endometrioosissa harkitaan yksilöllisesti koeputkihedelmöityshoitoa, kirurgista hoitoa tai molempia, mutta on hyvä muistaa, että toistuvaa kirurgiaa tulisi silti välttää. Raskaus itsessään helpottaa monilla endometrioosipotilailla oireita huomattavasti, mutta oireet saattavat kuitenkin palata entiselleen synnytyksen jälkeen.

Tukea endometrioosin kanssa elämiseen

Endometrioosi on uusiutuva, krooninen ja vakava sairaus, jota ei ole syytä vähätellä. Vaikka osalla endometrioosia sairastavista naisista ei ole mitään vaivoja tai kipuja, suurin osa kuitenkin kärsii vakavista oireista, jotka vaikuttavat merkittävästi elämänlaatuun. Jostain syystä endometrioosia pidetään toisinaan synnyttämättömien uranaisten sairautena, mutta tämä ei pidä paikkaansa. Myytin syntymiseen on todennäköisesti vaikuttanut se, että sairaus aiheuttaa monille lapsettomuutta.

Endometrioosi aiheuttaa elimistössä monenlaisia ja -asteisia vaurioita ja niiden aiheuttama kipu on todellista. Endometrioosin oireet eivät kuitenkaan ole pelkästään fyysisiä, sillä lapsettomuus ja krooniset kivut vaikuttavat ihmiseen kokonaisvaltaisesti. Fyysisesti kivulias sairaus vaikuttaa usein myös ihmisen henkiseen hyvinvointiin ja kipujen sietämiseen voi saada apua myös terapiasta.

Muista, että et ole sairautesi kanssa yksin. Endometrioosipotilaille on Suomessa oma yhdistys, joka tarjoaa vertaistukea ja pyrkii antamaan tietoa sairaudesta. Lisäksi Suomessa on todella korkeatasoista gynekologista osaamista endometrioosin hoitoon ja esimerkiksi tähän juttuun haastattelemani Teija Lehmonen on Mehiläisessä operatiivisen gynekologian vastuulääkäri, jolla on kokemusta hyvin vaikeidenkin endometrioositapausten hoitamisesta. Jos sinulla on oireita, jotka viittaavat endometrioosiin, kannattaa ehdottomasti ottaa välittömästi yhteyttä lääkäriin, jotta asiaa voidaan tutkia ja oireisiin löytää helpotusta. Mehiläisen sivuilla on myös tietoa endometrioosista ja lisäksi Uskalla-kampanjan yhteydessä endometrioosia sairastava Tiia jakoi oman tarinansa.

Tuliko jutussa teille uutta ja hyödyllistä tietoa? Yhteistyöni Mehiläisen kanssa jatkuu myös syksyllä, joten tässä yhteydessä on myös mahdollisuus esittää toiveita juttuaiheista, jos jotakin erityistä tulee mieleen.

Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia

Related posts

23/04/18

Uskalla!

18 61

Kaupallinen yhteistyö: Asennemedia & Mehiläinen

Lapsena sitä kuvitteli, että rohkeus ja uskallus tarkoittavat sellaisia suuria voimankoitoksia, kiipeämistä tosi korkealle tai jostakin muusta jännittävästä ja mahtavasta suorituksesta selviämistä. Ovat ne toki sitäkin, mutta aikuistuttuaan sitä on tajunnut, että suurimmat taistelut uskalluksen kanssa käydään usein hiljaa oman pään sisällä ja ihan toisenlaisissa asioissa: rohkenenko puhua ääneen todellisista ajatuksistani, kehtaanko näyttää avoimesti kaikenlaiset tunteeni, kykenenkö myöntämään virheeni tai uskallanko olla muiden edessä myös heikko ja pyytää apua.

Palasin Mehiläisen Uskalla-kampanjan innoittamana pohdiskelemaan elämäni varrelle osuneita tilanteita, jotka ovat vaatineet erityisesti uskallusta. Ensimmäisten joukossa mieleen tulevat esimerkiksi nämä:

Menin rippileirille, jolta en tuntenut ainoatakaan ihmistä. Olimme muuttamassa uudelle paikkakunnalle kesken yläasteen kesäloman aikana ja ajattelin, että leiri olisi mahdollisuus tutustua uusiin ihmisiin. Kokemus oli kuin hyppy altaan syvään päähän heti kertaheitolla, mutta helpotti kouluunmenoa syksyllä, kun uudessa koulussa oli edes muutama tuttu naama.

Uskalsin myöntää olevani umpikujassa ja hakea apua mielenterveysasioissa, kun tarvitsin sitä. Opiskeluaikana masennuin ja vaikka en ymmärtänyt tilaani tuolloin masennukseksi, uskalsin myöntää, että jotakin oli pahasti pielessä ja ymmärsin hakea apua ennen kuin tilanne pääsi eskaloitumaan huonosta vieläkin huonommaksi. Etsin myös myöhemmin terapiasta apua elämän solmukohtiin, vaikka mitään akuuttia ongelmaa ei ollutkaan ilmassa. Ja yllättäen löysin itseni keskeltä kolmen vuoden psykoterapiaprosessia – itsensä löytämisen kaikissa merkityksissä. Tällä viikolla on kolmen vuoden terapiajakson viimeinen käynti ja koen, että tämä tutkimusretki itseeni ja omaan hyvivointiini on ollut paras lahja, minkä olen voinut itselleni antaa.

Irtisanouduin työstä, joka sai minut uupumaan ja voimaan henkisesti pahoin. Heittäydyin jossain määrin tyhjän päälle irtisanoutuessani vuosia sitten päivätyöstäni, kun uupumus oireili jo siinä määrin, että pelkäsin tilanteella olevan pian vakavampiakin seurauksia ja todellinen burnout kolkutteli jo nurkan takana. Migreenikohtaukset, jatkuva ahdistus, unettomuus ja muistiongelmat herättelivät ymmärtämään, ettei mikään työ ole sen arvoista, että kannattaisi uhrata ja menettää oma terveytensä. Myöhemminkin olen kamppaillut työuupumuksen kanssa useaan otteeseen ja oikeastaan vasta viimeisen vuoden aikana on alkanut tuntua, että elämä on taas oikeasti omassa hallinnassa ja minulla on keinoja vaikuttaa siihen. Siihen tarvittiin useampi vuosi terapiaa sekä vähän lomaa.

Uskalsin kokeilla jotakin uutta ja luottaa omiin kykyihini. Olen ryhtynyt muutaman kerran elämässäni aika kunnianhimoisiin ja uhkarohkeisiinkin projekteihin, sellaisiin kuten oman muotilehden perustaminen. Vaikka en enää ole lehden tiimissä mukana, REVS Magazine on edelleenkin yksi niistä asioista, joista olen kaikkein ylpein elämässäni. En ihan vieläkään meinaa uskoa, kuinka hienosti onnistuimme tässä ihan pähkähullussa tavoitteessa ja ylitimme sen vielä moninkertaisesti. Toinen uskallusta vaatinut uraliike oli loikata blogini kanssa omilleni portaalin suojista. Se osoittautui kuitenkin parhaaksi päätökseksi ikinä, sekä oman työmotivaation puolesta että ihan taloudellisestikin.

Irroittauduin suhteesta, joka oli monella tapaa hyvä, muttei silti tuntunut minulle oikealta. Sellaiseen ihan hyvään tilanteeseen olisi ollut helppo jämähtää, mutta jokin sisimmässä harasi vastaan. Koen, että oli lopulta meille molemmille parempi päätös lopettaa suhde, jossa jokin sellainen varmuus oli kateissa. Epäilen, että tuo tunne olisi nakertanut sisintä ja johtanut ennen pitkää isompiin ongelmiin.

Olen puhunut julkisesti esimerkiksi mielenterveydestä, terapiasta ja yksinäisyydestä. On todella vaatinut rohkeutta puhua täällä blogin puolella ääneen sellaisista asioista, jotka yhä edelleen ovat tabuja ja leimaavat ihmisiä. Olen halunnut tietoisesti omalla esimerkilläni paitsi antaa vertaistukea samankaltaisissa tilanteissa oleville, myös osoittaa, että emme koskaan tiedä, millaisia henkilökohtaisia kamppailuja kukin sisimmässään käy läpi. Olen halunnut hälventää näihin asioihin liitettyä stigmaa sekä mielikuvaa siitä, millasia ihmisiä mielenterveyden ongelmista kärsivät tai yksinäiset ovat. Ulkokuori tai menestys eivät suojaa elämän vastoinkäymisiltä eikä sosiaalisen median tai pelkän pinnan perusteella tiedä toisen ihmisen elämästä paljoakaan. Ennen kaikkea olen silti halunnut antaa rohkaisevan esimerkin siitä, että elämä voi muuttua myös paremmaksi, monista vaikeistakin tilanteista voi selvitä ja toivoa on.

Elämässä tulee ihan jatkuvasti vastaan tilanteita, joissa uskallus ja voimat ovat koetuksella. Jos olen jotain kaiken kokemani pohjalta oppinut niin sen, että rohkeuden ja sinnikkyyden rinnalla elämässä tarvitaan lempeyttä, armollisuutta ja hyväksyntää. Juuri niitä asioita olen opetellut pitkän kaavan kautta siellä psykoterapiassa viimeiset vuodet ja koen, että nyt elämä on kaikella tapaa paitsi parempaa ja tasapainoisempaa, osaan ja uskallan myös asettaa omalle jaksamiselleni rajoja, pitää parempaa huolta itsestäni ja hellittää hiukan. Se on ensiarvoisen tärkeää, sillä minulla on omakohtaista kokemusta siitä, kuinka liiallinen vaativuus voi sairastuttaa.

Juuri näihin samoihin arvoihin uskoo Mehiläinen, joka haluaa Uskalla-kampanjansa kautta tukea erityisesti naisia erilaisissa elämäntilanteissa ja käännekohdissa. Kampanjan avulla halutaan muistuttaa, että uskallus ja rohkeus on nimenomaan sitä, että uskaltaa kertoa ääneen, miltä tuntuu sekä tunnustaa myös sen, jos ei enää jaksa. Myös erilaisten sairauksien ja oireiden kanssa (näkyivät ne sitten päällepäin tai eivät) on mahdollista olla reilusti oma itsensä ja sinut itsensä kanssa. Mehiläisestä muistutellaan, että sinne voi aina mennä niin pienten kuin isojenkin huolien kanssa, tyhmiä kysymyksiä ei ole olemassakaan ja vastauksen saa aina.

Uskalla-kampanjan sanomaa on haluttu välittää valokuvien kautta ja projektia varten valokuvaaja Viivi Huuska on kuvannut erilaisia ja erilaisisten terveyteen liittyvien haasteiden ja sairauksien kanssa kamppailleita naisia. Miltä näyttää nainen, joka on täysin auki ja läsnä peittämättä ominta itseään? Koskettava valokuvasarja käsittelee haavoittuvaisuutta, rohkeutta ja uskallusta pitää huolta itsestään ja omasta terveydestään. Sen avulla pyritään samalla nostamaan esiin melko yleisiä terveyshuolia, joista moni kärsii muttei uskalla tai kehtaa puhua ääneen, kuten endometrioosia, uupumusta ja aikuisiän aknea – ja tähän kuvien sekä niiden rinnalla kerrottujen tarinoiden avulla toivotaan muutosta.

Viivi Huuskan ottamat valokuvat ovat esillä 26.4.-6.5.2018 Bassoradion pop up -tilassa Helsingissä (Torikortteli, Unionkatu 25).  Näyttelystä löydät lisätietoa sen omalta Facebook-sivulta.

Photos: Liisa Kivi

Related posts

:)