6/08/20

Loman tärkeimpiä oivalluksia

70

Arkeen palaaminen on sujunut ilahduttavan leppoisasti, mutta sukelletaan vielä hetkeksi lomatunnelmiin. Kokosin nimittäin tähän juttuun viisi ajatusta ja oivallusta, jotka jäivät käteen tästä kesästä.

Lomailu ilman peiliä on todella vapauttavaa

Vietin hyvän siivun kesälomastani metsässä, luonnossa ja mökillä tietämättä oikeastaan lainkaan, miltä näytän. Ja se oli ihan suunnattoman virkistävää ja vapauttavaa! Voin kuvitella, että kaupunkiolosuhteissa peilittömyys ahdistaisi, mutta luonnon keskellä kukaan ei arvostele tai kummastele, jos housujen takamuksessa on vähän mutaa, hiukset ovat likaiset tai meikittömässä naamassa on finni. Vietin reissussa useamman päivän vilkaisematta peiliin kertaakaan ja ainakin somen parissa työskentelevälle se teki todella hyvää. Keskityin olennaiseen: ihastelin upeita maisemia, hätistelin hyttysiä, ratkoin ristikoita, luin kirjaa ja nautin laatuajasta parhaassa kainalossa. Arkiolosuhteissa peilittömyys voisi olla henkisesti vähän epämukavampi kokemus, mutta suosittelen vähintäänkin peilittömiä eräretkiä aina silloin tällöin.

Hillasuolle kannattaa laittaa mahdollisimman korkeavartiset saappaat

Olen lapsena ja nuorena viettänyt paljon aikaa suolla hilloja poimien. Se oli mahtava kesätienesti pienelle ihmiselle, jolla ei vielä ollut tarpeeksi ikää “oikeisiin” kesätöihin. Hilloista maksetaan aika hyvin ja omana etunani marjoja poimiessa oli vielä sekin, etten itse oikeastaan välitä hilloista ollenkaan. Niinpä ei tullut naposteltua omasta kuormasta. Tänä kesänä pääsin verestämään muistoja, kun kaikkien aikojen hillakesän kunniaksi päätimme mökkireissulla suunnata suolle. Ja kieltämättä marjaa olikin aivan uskomattoman paljon: koko suo hehkui keltaisenaan ja sain puolessa tunnissa poimittua 1,5kg. Äiti varoitteli jo ennakkoon, että matkan varrella on muutama melkoisen iso oja ja minulla sattui olemaan matkassa vain sellaiset puoleen sääreen ulottuvat kumisaappaat. Ja niinhän siinä sitten kävi, että olimme vasta suuntaamassa apajille, kun ojan yli loikatessani humpsahdin suohon niin hienosti, että kumpikin saapas imaisi varmaan noin litran vettä. Ei auttanut kuin loiskutella marjaretki loppuun kengät vedestä litisten.

Samaan yhteyteen on annettava toinenki pro tip marjanpoimintaan. Marjojen lisäksi suolla tai metsässä saattaa olla myös noin miljoona hyttystä ja mäkäräistä, joilta suojautuminen kannattaa ottaa vakavasti. Niinpä suosittelen ottamaan haltuun myös äitini innovaation: laita käteen ohuet kumihanskat ja teippaa ne hihansuista kiinni takkiin. Näin ötökät eivät pääsee iskemään ranteisiin ja etenkin näin korona-aikaan myös poiminta sujuu hygieenisemmin.

Pitkät automatkat ovat loistava hetki syventää parisuhdetta

Ajokilometrejä tuli roadtripin varrella tuhansia, joten ehdimme poikakaverin kanssa istua nököttää autossa kahdestaan tunnin jos toisenkin. Rupateltavaa riitti, mutta jossain kohtaa väsyneenä tuli tunne, että voisi keksiä jotain ihan muuta. Onnistuin metsästämään netistä jonkun parisuhdekyselyn, josta valikoin mielestäni parhaita kysymyksiä automatkan ratoksi. Mukana oli muun muassa tällaisia:

♥ Jos voisit muuttaa yhden asian menneisyydestäsi ja siitä, kuinka kasvoit aikuiseksi, mikä se olisi?

♥ Mikä on suurin asia, jonka haluaisit saavuttaa tänä vuonna?

♥ Mikä on sellainen piirre tai tapa toisessa ihmisessä, jota et missään tilanteessa siedä?

♥ Mikä on kallisarvoisin muistosi ja miksi?

♥ Jos heräisit huomenna uuden taidon tai kyvyn kanssa, minkä haluaisit sen olevan?

♥ Mistä asiasta tai saavutuksestasi olet kaikista ylpein?

Näitä löytää ihan googlailemalla ja itse voi helposti keksiä uusia. Koen, että opin kysymysten avulla paljon uutta kumppanistani ja vastauksista syntyi todella kiinnostavia keskusteluita, jollaisten äärelle emme välttämättä olisi muuten tulleet päätyneeksi.

Lisävinkki: jos ei ihan koko ajan jaksa jutella, myös äänikirjojen kuuntelu yhdessä on mukavaa. Ja mikäli on leikkisällä tuulella, lapsuudesta tutut sanaleikit ovat yllättävän viihdyttäviä myös näin aikuisena. Klassikkoleikki “laiva on lastattu” toimii aina ja kerran saimme varmaan kaksi tuntia kulumaan tavuleikkiä pelaten. Idea on yksinkertainen: keksikää nelikirjaimisia sanoja niin, että seuraava sana alkaa aina tavulla, johon edellinen päättyi (esim. kuva – valo – loma – maja). Tätä voi muuten leikkiä myös kouluikäisten lasten kanssa.

Menneisyyden kohtaaminen voi olla jännittävää – ja mahtavaa

Tiedättekö sen tunteen, kun kynnys tavata vaikkapa vanhaa ystävää tai sukulaista kasvaa, mitä kauemmin edellisestä kohtaamisesta on kulunut? Jossain vaiheessa voi tuntua, että aikaa on vierähtänyt niin kauan, että uudelleen näkeminen alkaa jo jännittää. Mitä jos toisen seurassa ei osaakaan olla luontevasti? Osaako hänen kanssaan enää kaikkien vuosien jälkeen jutella? Mitä jos toinen osoittaakin pettymystä siitä, että yhteydenpito on matkan varrella vähentynyt tai jopa jäänyt kokonaa unholaan? En tiedä teistä, mutta minulla on joskus paha tapa luisua tällaisiin ajatuksiin ja niiden seurauksena kynnys ottaa yhteyttä kasvaa vielä entisestäänkin.

Tänä kesänä kuitenkin päätin haastaa nuo hölmöt epävarmuudet ja tein monta nostalgista sukellusta omaan lapsuuteeni, kun seikkailin synnyinsijoillani Oulussani ja sukuni kesäpaikassa Pohjanmaan länsirannikolla – ja kohtasin siinä samalla myös joukon ihmisiä, joita en ollut nähnyt vuosikausiin. Näin jälkikäteen kaikki nuo ennakkoon tunnetut epävarmuudet ja pelot tuntuivat ihan hölmöiltä. Kaikki olivat pelkästään tosi ilahtuneita jälleennäkemisistä, enkä tiedä, mistä moiset katastrofiajatukset olivat edes päähäni juolahtaneet, mutta olen onnellinen, että uskalsin astua sen hölmön kynnyksen yli. Ja pidän huolen, että seuraava kohtaaminen koittaa edellistä pikemmin.

Navigaattori on maailman paras keksintö

Mietin monta kertaa roadtripillämme, etten tiedä, olisiko parisuhteemme selvinnyt kesäreissusta yhtenä kappaleena, jos minä olisin ollut kartanlukuvastuussa. Olen ikuisesti kiitollinen siitä, että navigaattori on keksitty! Uskon, että säästyimme todella monelta kinalta, eksymiseltä ja harhaan ajamiselta (ajoimme kyllä jokusen risteyksen ohi navigaattorin kanssakin, kun huomio oli päässyt herpaantumaan). Rehellisesti sanottuna en tiedä, miten parisuhteet ovat selvinneet minkäänlaisista automatkoista aikana ennen navigaattoria ja kännykän karttapalveluita. Kyse ei ole edes siitä, että kartan lukeminen olisi jotenkin mahdoton tehtävä (vaikka voi se monelle olla sitäkin), vaan siitä, että minulla ei yksinkertaisesti riittäisi kärsivällisyys toljottaa karttaa maisemista ja keskusteluista nautiskelun sijaan. Puhumattakaan siitä, että tulen helposti matkapahoinvoivaksi, jos en saa katsella ajaessa eteenpäin. Niin että kyllä, navigaattori on ehkä maailman paras keksintö. Ja rakkolaastarit myös.

*

Oletteko samaa mieltä? Entä mitäs mietteitä teillä on jäänyt käteen tästä kesästä?

Tags: , , ,

Categorised in: Elämä, Matkat

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

Related posts