2/07/20

Kauneuden teko itseäni varten

9 81

*Geelikynnet minulle tarjoaa Bio Sculpture

Eilinen postaukseni säärikarvoista ja niihin liittyvästä häpeästä on herättänyt ihan valtavan keskustelun ja kommenttiryöpyn aiheen ympärillä. Näin pari päivää ennen loman alkua ja viimeisten hoidettavien työkiireiden keskellä en valitettavasti ehdi osallistua vilkkaana jatkuvaan keskusteluun niin aktiivisesti kuin haluaisin, mutta pidän silti todella hienona asiana, että keskustelua nyt käydään. On ollut kiinnostavaa huomata, kuinka moni on asiaa pohdittuaan tajunnut, että tarve poistaa ihokarvoja saattaakin kummuta oman vapaan tahdon sijaan sisäänrakennetuista normeista, joilla ei usein ole mitään tekemistä sen kanssa, mitä me itse oikeasti haluamme tai tarvitsemme.

Moni poistaa karvansa välttyäkseen häpeältä, koska meidät on opetettu pitämään karvoja rumina ja epäsiisteinä. Useimmat poistavat karvansa, koska tuntevat, etteivät olisi viehättäviä, elleivät tekisi niin. Kaikkia kauneuteen liittyviä valintoja emme kuitenkaan tee ulkopuolelta tulevien paineiden ohjaamina. Esimerkiksi kauniit, huolitellut ja iloisen väriset geelikynnet ovat minulle asia, johon en tunne minkäänlaista painetta tai pakkoa, mutta jota teen puhtaasti omasta vapaasta tahdosta omaksi ilokseni. Värikkäät kynnet ovat minusta kauniit ja kätevät – geelien kanssa ei tarvitse murehtia lohkeilevia kynsiä, saati kynsilakkoja. Koronakevään aikana kynteni saivat olla luonnontilassa enkä käyttänyt edes kynsilakkaa, mutta nyt tuntuu kivalta taas piristää omaa olemusta värikkäillä kynsillä. Tällä kertaa loikkaan lomatunnelmiin lemmikinsinissä kynsissä. Väri on minulle ihan uusi ja näyttää kevyesti päivettynyttä ihoa vasten ihanan raikkaalta!

Oikeastaan nautin vähän siitä kontrastista ja ristiriidasta, minkä kauniit ja huolitellut kynteni ehkä joidenkin silmissä aiheuttavat, kun niitä tarkastelee ajelemattomien säärten rinnalla. Ne ovat kuin todiste siitä, että pidän huolta itsestäni ja haluan näyttää kauniilta, eikä ajelemattomia sääriäni siis voi pitää merkkinä epäsiisteydestä tai siitä, etten välittäisi ulkonäöstäni. Ei sillä, että minun tarvitsisi todistella mitään yhtään kenellekään tai että ihokarvani ilman näitä muita stereotyyppisen naisellisia tapoja (kuten meikkaaminen tai kynsien lakkaaminen) olisivat sen enempää merkki yhtään mistään muusta kuin itsemääräämisoikeudestani. Silti nautin siitä, että saan ehkä tällaisella pienellä asialla hiukan ravistella niitä ummehtuneita mielikuvia, jotka edelleen saamani palautteen perusteella ikävä kyllä vaikuttavat istuvan tiukassa.

Kävin eilen lääkärissä kädessäni olevan vamman takia ja yllätyin, kun lääkäri halusikin varmuuden vuoksi tutkia myös jalkani. Nostin karvaiset koipeni tutkittavaksi ja mietin, että tämäkin on minulle uusi tilanne. Nuoren naislääkärin ilmekään ei värähtänyt, vaan hän hoiti tutkimuksen asiallisesti ja kommentoi vain loppuun: “Onpa sulla aivan ihana sävy varpaankynsissä – niin raikas ja kesäinen!” Kommentista tuli hyvä mieli. Se tuntui sellaiselta hienovaraiselta naisten välisen solidaarisuuden eleeltä. Mieleeni muistuivat kaikki ne tarinat, joissa lääkäri on kommentoinut naispotilaansa karvoitusta jollain tapaa. Uskomatonta kyllä, minulle on viime viikkoina jaettu vaikka kuinka monia tällaisia kokemuksia.

Geelikynnet ovat minulle sinänsä tarpeeton mutta valtavasti iloa ja hyvää mieltä tuottava pieni kauneuden teko ihan vain itseäni varten. Samalla tavoin, kun tykkään esimerkiksi pukeutua kauniisti ja laittaa huulipunaa. Sen sijaan karvoillani ei ole kauneuden kanssa mitään tekemistä. Ne eivät tee minusta yhtään vähempää naisellista, viehättävää tai huoliteltua, eikä minun tehtäväni ole miellyttää jonkun muun mieltymyksiä tai kauneusihanteita.

Mitäs pidätte tästä lemmikinsinisestä kesäsävystä?

Aiempia kynsi-inspiksiä pääsette selailemaan tämän linkin kautta. Ja kiinnostuneille tiedoksi, että käyn laitattamassa omani Bio Sculpture Salongissa Helsingissä.

Tags: , , ,

Categorised in: Elämä, Kauneus, Kulttuuri

9 Comments

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

  • Butterfly girl

    Laitetut kynnet on sua ittees varten mut karvattomuus on muiden painostuksesta johtuvaa ja opittua ettei niitä pidä olla. Onpa huvittavaa! Näyttänee hyvältä tuo lakka karvasten jalkojen kanssa hih

    • Etkö todella ymmärrä tässä mitään eroa? Kynsilakatta kulkeminen ei ole asia, josta minua kutsuttaisiin epäsiistiksi, vastenmieliseksi tai rumaksi – toisin kuin sheivaamattomista sääristä. Näin ollen minulla ei myöskään ole ulkopuolelta tulevaa painetta käyttää kynsilakkaa. Mikä tässä on niin vaikea ymmärtää? Ja kiitos kyllä, lakatut varpaankynnet näyttävät oikein kivalta – oli karvoja tai ei! :)

      Ja kun selvästikin nyt vain kommentoit eri nimimerkeillä samaa asiaa (näen, että viestit tulevat samasta IP-osoitteesta), niin voin kertoa, että mielipiteesi on jo tullut selväksi.

    • Miia

      En siis vaan voi käsittää ihmisten kommentteja aiheen ympärillä. En tiedä eivätkö Butterfly girlin kaltaiset halua ymmärtää vai eivätkö vain ymmärrä, huolestuttavaa joka tapauksessa.

      Ja vielä huolestuttavampaa on tuo, että nainen tulee mollaamaan toista naista, kun meidänhän nimenomaan tulisi pitää yhtä.

      Ps. Ihana sävy ja ihanaa lomaa!

  • Tuuli

    Aivan ihana sävy! Pitääkin katsoa jos minun kynsistudiosta löytyisi samaa sävyä. En ole vielä koronatilanteen alettua käynyt laittamassa käsien kynsiä, mutta pedikyyrissä kävin jo – ah!

  • Marianne

    Karvojen ajelu, hiusvärit, meikki, geelikynnet, muotiin pukeutuminen. Kaikilla edellä mainituilla on lähes sama tarina ja niistä riittää jeesustelua mikä on oikein ja väärin, ketä varten ja onko ekologista vai itsekästä. Jokainen noista on valintakysymys. Itselleni tulee huoliteltu olo kun noita toteuttaa. Voin hyvin myös olla ilman niitä, mutta en halua.

  • Pauliina

    Minusta on ihana että näytät karvasi. Tästä aiheesta kyllä kumpuaa pitkät ajatusprosessit siitä, mikä on alunperin luonnollista, kaunista, muiden sanelemaa vai itsensä hoitamista. Olemme niin aikakautemme tuote, että vallitsevat kauneuskäsitteet vaikuttavat ajatteluumme. Tärkeintä on minusta tuoda esiin, mikä on totta ja luonnollista, vaikka pidämme “laittautumisesta”. Some ja arkitodellisuus kaipaa selluliittia, katkenneita verisuonia, maharöllyköitä, kuivuneita käsiä & kantapäitä, keltaisia hampaita, karvoja jne. Jotain tällaista löytyy jokaiselta tallaajalta ja ne kuuluvat elämään. Joskus oli muka rohkeaa julkaista kuva ilman meikkiä, nyt se ei ole mitään. Jospa tämä todellisuuden tajuaminen näin etenee karva kerrallaan.

  • eve

    Ehkäpä pitkän liiton salaisuus onkin se, että yrittää miellyttää myös kumppania eikä vain tehdä sen mukaan mikä itsestä tuntuu hyvältä. Kukapa ei pitäisi siistiä ja huoliteltua ulkomuotoa miellyttävänä katsella oli kyseessä sitten mies tai nainen. Jos ihan rehellisiä siis ollaan.

    • Ninni

      Mieheni kasvatti pitkän parran, joka ärsytti minua, koska se oli mielestäni “epäsiisti”. Onneksi hän piti päänsä, sillä nykyään en voisi kuvitellakaan häntä ilman muhkeaa partaansa, joka on selvästi osa hänen identiteettiään. Nyt jälkeenpäin toivon, että olisin osannut olla kritisoimatta toisen ulkonäköä. Rakastetaan toisiamme sellaisina kuin olemme. (Henk. koht. hygienia on asia erikseen, mutta harvoin mikään todellinen ongelma parisuhteessa.)

Related posts