15/05/20

Tyylikästä ja vastuullista pienellä budjetilla?

8 68

“Olisipa enemmän rahaa, niin voisin pukeutua vastuullisemmin ja tyylikkäämmin.” Kuulen tällaisia ajatuksia usein, kun puhun tyylistä tai vastuullisista valinnoista vaateostoksilla. Vastuullisesti valmistettu vaate maksaa aina vähän enemmän, sillä laadukkaat materiaalit ovat kalliimpia, ja jotta jokainen tekijä prosessin eri vaiheessa saisi työstään reilun korvauksen, vaatteen hinta ei voi olla poljettu pohjalukemiin. Siitä huolimatta vastuullisesti ja kauniisti voi pukeutua myös pienelläkin budjetilla.

Monelle tyylikkyys merkitsee yhtä kuin kalliita merkkejä ja olenkin usein kuullut samaa niin sisustuksen kuin pukeutumisenkin saralla, että “onhan se helppoa olla tyylikäs, jos on varaa ostaa kallista designia”. Mielestäni on kuitenkin harhaluulo, että pukeutuakseen tai sisustaakseen tyylikkäästi, täytyy käyttää merkkivaatteita, ostella design-kalusteita ja olla valmis käyttämään kaikkeen tähän paljon rahaa. Haluan haastaa tätä ajatusta. Varsinkin second hand -löytöjä voi tehdä todella edullisesti – ja käytettynä ostaminen on aina uutta parempi vaihtoehto luonnonvarojen näkökulmasta. Henkilökohtaisesti olen myös sitä mieltä, että usein kerroksellinen tyyli, jossa on mukana sekä uutta että vanhaa, on paljon kiinnostavampi ja persoonallisempi kuin suoraan katalogista kopioitu ja uutuuttaan kiiltävä.

Rahalla ei todellakaan voi saa tyyliä – sen tiedämme varmasti kaikki. Ja jos mietin oman ystäväpiirini kiinnostavimpia ja tyylikkäimpiä pukeutujia tai sisustajia, he ovat harvoin niitä, joilla on käytössään kaikkein muhkein budjetti. Itse asiassa uskaltaisin väittää jopa päinvastoin. Moni tyylikkäimmistä ystävistäni on itse asiassa juuri siesta vähävaraisimmasta päästä: opiskelijoita, luovan alan ammattilaisia ja taiteilijoita. Heitä kuitenkin yhdistää se, että heillä on luovuutta, hyvä tyylitaju sekä kykyä ja malttia metsästää loistavia second hand -löytöjä ja taitoa tunnistaa kirpputorien loputtomasta massasta ne parhaat palat.

Juttelin tästä aiheesta Instagram-storyn puolella pari päivää sitten ja ajatukseni herättivät todella vilkasta keskustelua. Storyn ensisijainen tarkoitus oli kannustaa huomaamaan, että myös pienellä budjetilla voi pukeutua kauniisti ja vastuullisesti, jos vain on valmis käyttämään siihen hieman aikaa ja vaivaa. Vastuulliset valinnat ovat vaateostoksilla harvoin niitä kaikkein helpoimpia, nopeimpia tai näppärimpiä – oli kyse sitten uudesta tai vanhasta vaatteesta. Vastuullinen vaate saattaa uutena maksaa enemmän, materiaaleihin täytyy ehkä tutustua hiukan ja joskus kivakin vaate jää hyllyyn, kun merkin toimintaa ryhtyy tutkimaan tarkemmin. Vastuulliset vaatteet kuitenkin tehdään paremmin ja paremmista materiaaleista, joten maksamaansa hintaa vastaan saa yleensä myös kestävämpää ja parempaa laatua. Upeimpien second hand -löytöjen tekeminen puolestaan vaatii sinnikkyyttä ja kärsivällisyyttä, mutta on parhaimmillaan todella palkitsevaa.

Pikkurahalla voi löytää aarteita, mutta se tarkoittaa, että kirppareita pitää jaksaa koluta uutterasti ja sietää lukuisia “turhiakin” käyntejä, sillä todennäköisesti suurimmalla osalla käynneistä vetää vesiperän. Joskus niiden täydellisten vintagefarkkujen löytyminen voi viedä vuosia (kuten minulla), mutta kirpputorilla ostosten tekemiseen pitääkin suhtautua vähän eri tavalla kuin tavallisissa kaupoissa asioimiseen. Se on kuin aarrejahtia – ja aina toisinaan ristiretki palkitaan, kun kohdalle osuu todellinen helmi.

Kirpputorishoppailu vaatii siis ensisijaisesti kärsivällisyyttä, aikaa, toistoja ja viitseliäisyyttä. Suurimmalta osalta kirpputorivisiiteistäni palaan tyhjin käsin. Tykkään itse tehdä löytöjä ensisijaisesti ihan niissä oikeissa myymälöissä, mutta aarteita voi tänä päivänä etsiä helposti myös erilaisten kirppissovellusten kautta, Facebookin kierrätysryhmistä sekä lukemattomista second hand -verkkokaupoista. Ymmärrän, että kaikilla ei ole aikaa, mahdollisuutta tai kärsivällisyyttä etsiä neulaa heinäsuovasta kirpputoreilla, mutta väitän, että myös pienellä budjetilla on mahdollista pukeutua kauniisti, kiinnostavasti ja vastuullisesti, jos vain on valmis näkemään sen eteen hitusen vaivaa.

Ja jos tuntuu, että et ikinä löydä kirpputoreilta mitään tai et tiedä, mistä löytyisivät ne parhaat putiikit, kannattaa kurkata aiemmin tekemäni opas second hand -shoppailuun.

Kirpputorien lisäksi laadukkaita ja vastuullisia vaatelöytöjä voi tehdä edullisesti myös uutena. Olen ostanut itse monet merkkivaatteistani alennusmyynneistä, outleteistä tai sample salesta. Tuen mielelläni kotimaisia laadukkaita brändejä ihan täydelläkin hinnalla, mutta alennukset ja muut mahdollisuudet tehdä löytöjä vähän halvemmalla kannattaa tietenkin myös hyödyntää.

Ilman muuta aina on poikkeustilanteita. Joskus rahat ovat niin tiukilla, että edullisimmatkin kirppariostokset ovat liikaa budjetille. Jos paino ei pysy koko ajan tasaisena ja vaatekoko vaihtelee, voi kestävien vaateostosten tekeminen olla haastavaa. Haluaako vaatteisiin panostaa, jos ei voi olla varma, että ne sopivat vielä myöhemminkin? Myös se voi olla vaateostoksilla ongelmallista, jos on kooltaan tai muodoiltaan vaatteiden standardimitoituksen ulkopuolella. Tällöin niin kirpparilöytöjen tekeminen kuin ihan uusienkin kauniisti istuvien vaatteiden löytäminen voi olla vaikeaa – tästä aiheesta olen itse asiassa tekemässä vielä ihan oman erillisen postauksensa.

Tässä jutussa esitetyt vinkit ja ajatukset onkin tarkoitettu sellaiseksi yleiseksi rohkaisuksi ja kannustukseksi, että pienelläkin budjetilla voi pukeutua kivasti, jos jaksaa sinnikkäästi etsiskellä niitä helmiä kirpputoreilta. Jos tunnistat alun ajatuksista itsesi, toivon, että tämän postauksen mietteet inspiroivat näkemään asioita vähän uudelta kantilta.

Parin päivän takaiseen keskusteluun Instagramin puolella osallistui myös tutkija, joka tutkii pukeutumista ja kuluttamista kulttuurisesta näkökulmasta. Hän kertoi, että haastateltavien puheissa toistuu usein ajatus “jos olisi rahaa, kuluttaisin vastuullisemmin”. Vastuullisemmista valinnoista haaveilevat tuntuvat automaattisesti ajattelevan, että heidän silmissään vastuullisesti ja tyylikkäästi pukeutuva käyttää todennäköisesti pukeutumiseensa paljon aikaa ja rahaa, vaikka näin ei olisikaan. Tutkija totesi, että siksi onkin tärkeää avata näitä pukeutumiseen liittyviä prosesseja eli tehdä näkyväksi erilaisia tapoja etsiä, ostaa ja käyttää – esimerkiksi juuri tällaisia postauksia rustailemalla. Hän esitti ajatuksen, että juuri näiden prosessien avaaminen voisi olla yksi keino estää sitä, että eettisistä ja ekologisista vaatteista ei tulisi vain pienen joukon etuoikeus. Todella kiinnostavaa!

Keskustelu herätti valtavasti ajatuksia aiheista, joita haluaisin myös käsitellä täällä blogissa vielä ihan omissa erillisissä postauksissaan. Yksi niistä on: mitä tehdä, jos sitä tyylitajua ei vain kertakaikkiaan ole tai oma tyyli ei ole vielä löytynyt? Kävin myös todella kiinnostavia keskusteluita pluskokoisten haasteista löytää sopivia, laadukkaita ja vastuullisesti valmistettuja vaatteita  – oli kyse sitten uusista tai käytetyistä vaatteista. Tästä aiheesta on tulossa siis vielä oma postauksensa. Joku kaipaili myös postausta toimivasta kapselivaatekaapista, joten laitan sellaisenkin työn alle ja mietintämyssyyn. Lisää näistä teemoista on siis tulossa. Mutta kurkkaa sitä odotellessa nämä aiemmat postaukseni, joissa sivutaan samoja teemoja.

Opas second hand-, kirpputori- ja vintage-ostoksille

Arjen pieniä ekotekoja: 26 ideaa ja vinkkiä vaatekaapilla

Miksi oman tyyli-identiteetin löytäminen on kaikkein paras ekoteko?

Miksi tyylillä on merkitystä?

Löytöjä omasta vaatekaapista

Lempeyttä lempivaatteille – pieni vaatteiden huolto-opas

Luonnonmukaista puhtautta kodille ja vaatteille

Ja vielä muutama sananen tästä kuvissa näkyvästä asusta… Tässä lookissa näkyvät takki ja farkut ovat niitä sellaisia harvinaisia vintage-aarteita, joita osuu kohdalle aina joskus. Kotimainen takki lienee peräisin jostain 70-luvulta ja vintage-Levikset löytyivät vuosien etsiskelyn jälkeen toissa kesänä pariisilaisesta second hand -ketjusta. Ja kyllä muuten kannatti odotella ja etsiskellä niitä täydellisiä farkkuja, sillä nämä istuvat kuin hanska. Moni on kysellyt farkkujen mallista ja se on Levi’s 610.

Kannattaa muuten huomioida, että vintage-vaatteissa kokomerkinnät saattavat poiketa nykymitoituksista kovastikin ja uusienkin vaatteiden mitoituksissa on ihan valtavasti eroja eri merkkien välillä, joten ei kannata liian orjallisesti tuijotella kokolappuja. Nykymitoituksella farkkukokoni on yleensä vyötäröltä 26 tai 27, mutta näissä farkuissa koko puolestaan on 30/31 (vyötärö/pituus) – ja tosiaan istuvat kuin hanska. Aina kannattaa siis sovittaa!

Takista maksoin kirpputorilla 3€ ja farkuista 30€. Nanson Boxi t-paidan olen saanut blogin kautta pari vuotta sitten, mutta sen hinta normaalihintaisena on 45€ (joskin se näyttää sattumalta olevan nyt tätä postausta kirjoittaessani tarjouksessa 31,49€ ja kokoja löytyy XS-XXXL). Moni saattaa yllättyä, että asuni kallein vaate on juuri t-paita. Vinkkaan kuitenkin, että juuri laadukas ja jämäkästä puuvillasta (tai muusta luonnonkuidusta) valmistettu t-paita on juuri se vaate, johon kannattaa sijoittaa. Halvat ja huonolaatuiset t-paidat on yleensä viimeistään vuodessa käytetty loppuun, mutta laadukas paita palvelee vuodesta toiseen ja maksaa itsensä matkan varrella todennäköisesti takaisin. Muutaman halpispaidan hinnalla ostaa helposti jo sen yhden laadukkaamman. Nanson lisäksi erinomaisia t-paitoja tekee kotimainen Arela.

Photos: Annika Ollila

Tags: , , , , ,

Categorised in: Muoti

8 Comments

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

  • Raisa Brandt

    Mietin tätä teemaa vielä aika paljon ja pohdin, että tärkeintä kulutuksen vähentämisessä olisi kuitenkin ostaa tarpeeseen.
    Itse olen ainakin ollut sellainen, että ostan vaatteita, koska ne näyttää kivalta, en siksi että olisin erityisesti tarvinnut niitä.
    Tarpeeseen ostaminen korostuu mielestäni tietenkin uusien vaatteiden kohdalla. Koska kirppikselle ei voi mennä tekemään täsmäiskuja, niin siellä sallittakoon enemmän ;)

    Suosittelen muuten kaikille jonkinlaista ostolakkoa. Olin vuoden lakossa ja sen jälkeen oli kristallinkirkasta, mitä vaatekappaleita tarvitsin jokapäiväiseen arkeen.

    • Tämä on todella tärkeä pointti. Tätä ajatusta olenkin tuonut paljon esille muissa aihetta käsittelevissä postauksissa. :) Toisaalta melko harvoin tällainen hyvinvointiyhteiskunnan asukki ihan oikeasti todella tarvitsee juuri mitään, mutta kannustan silti harkitsevaan kuluttamiseen – oli sitten kyse uusien tai käytettyjen vaatteiden hankkimisesta. Ostolakko on ihan hyvä idea, tai ainakin jonkinlainen oman kuluttamisen rajoittaminen. Esimerkiksi sallii itselleen vain tietyn määrän ostoksia vuodessa, tms.

      Toteutin itse 10 vuotta sitten sellaisen 6 vaatteen haasteen, jossa elettiin kuukauden verran kuudella vaatekappaleella (poislukien alusvaatteet, päällysvaatteet ja urheilukamat). Jo se auttoi hahmottamaan, mitä vaatteita olisi kaivannut ja mille taas ei ehkä ollutkaan niin paljon käyttöä. En ajattele, että kaikkien tarvitsee pyrkiä täydelliseen minimalismiin enkä itse koe sitä kovin mielekkääksikään (enkä myöskään oman työni puolesta täysin mahdolliseksi) – myös tämä oli yksi kokeilujakson aikana tekemistäni havainnoista. Mutta oman kuluttamisen ja pukeutumisen kriittinen tarkastelu tekee hyvää itse kullekin aina säännöllisin väliajoin.

  • Katri K

    Alennusmyyntejä ja kampanjoita kannattaa todellakin hyödyntää. Itse ostan lähes kaikki vaatteeni jonkinlaisesta tarjouksesta. Kun vaatteesta saa 20-50 prossan alen normaalihinnasta, kalliimman ja vastuullisemmin vaatteen ostaminen kirpaisee vähemmän. Aleissakaan ei silti kannata sortua ostamaan jotakin vain siksi, että vaate on nyt halvempi. Tsekkaan usein uutuusmallistot, spottaan sieltä suosikkini ja alen aikaan tarkistan, onko suosikkejani vielä tarjolla. Sillä välin on usein myös kirkastunut, onko kyseessä pelkkä uutuuden houkutus vai vaate, jota tulee käyttämään pitkään.

    Täytyy silti sanoa, että joidenkin vastuullisten merkkien hinnat ovat niin korkeat, että budjettini ei niihin taivu, vaikka kuinka olen siirtynyt ostamaan harvemmin ja laadukkaampaa.

    Kirppiksiltä löydän harvoin mitään, sillä kuten keskustelussa mainittiin, vaatteet ovat usein todella pientä kokoa. Vaikka en varsinaista plussakokoa olekaan, kirppisvaatteet ovat usein väliltä 34-38. Muutaman kivan vaatteen olen silti löytänyt ja ne ovat poikkeuksetta vuosia käytössä.

    • Todella hyviä vinkkejä tuli myös tässä! Etenkin tuo, että alennusmyynneissäkään ei kannata haksahtaa ostamaan mitään vain siksi, että se on nyt edullisempaa. Moni sokaistuu alehinnoille ja ostaa turhaan sellaista, mille ei sitten oikeasti olekaan kaapissa käyttöä.

      Ymmärrän, että vastuullisempien merkkien hinnat voivat tuntua liian korkeilta, jos budjetti on rajallinen, mutta juuri tuo kuvaamasi harvemmin ja laadukkaampaa kuulostaa erinomaiselta filosofialta. :)

  • m___

    Minusta olisi kiva kuulla enemman korjausompelusta ja raataloinnista: harvat vaatteet istuvat itselle kuin hanska ja joskus mietityttaa onko kannattavaa ostaa/pitaa jokin vaate ja kayttaa se ompelijalla muokkaamassa istuvammaksi, jos speksit muuten osuvat kohdilleen.

    Anoppi oli esimerkiksi loytanyt kevatsiivouksen yhteydessa poikaystavan teinivuosina ostaman Burberryn vintagetrenssin, joka valitettavasti siipalle nykyaan liian pieni ja itselleni auttamattoman iso hartioista. Harmittaisi myyda muuten taydellista takkia eteenpain, mutta en ole myoskaan uskaltanut vieda ompelijalle, koska en tieda olisiko lopputulos oikeasti hyva (ja kuinka alyttoman paljon se tulisi maksamaan).

    Pahkinankuoressa: pieni infopaketti ammattiompelijoiden hyodyntamisesta olisi huikea!

    (Pahoittelut pisteiden puuttumisesta, tyolappari ei tue skandiaakkosia :-)

    • Tämä on kiinnostava aihe – tosin en ole varma, olenko oikea ihminen kertomaan tästä enempää, koska itsellä ei ole kokemusta ompelijoiden hyödyntämisestä. Pistetään silti mietintämyssyyn!

      • Mä oon käyttänyt ompelijan palveluita muutamaankin kertaan. Ensin ompelutin kaksiosaisen hääpuvun toiveitteni mukaan. Ja kaksi muuta työtä oli korjausompelua. Mummini vanha vintagetakki muokattiin paremmin minun mittoihin sopivaksi ja mekon kaulukset vaihdettiin minua paremmin pukevaan venepääntiehen.

        Ammattilainen pystyy tekemään vaatteelle todella paljon istuvuuden parantamiseksi. Toki ihmeisiin ei ompelijakaan pysty, esim huonolaatuinen materiaali ei muutu hyväksi ja jos saumanvaroja ei ole, ei vaatetta pysty välttämättä siististi suurentamaan. Jotkin muutokset voi olla hyvinkin työläitä ja vaatia vaatteen purkamista osiin, jolloin tietysti työllekin tulee lisää hintaa. Ammattilaisen työstä kyllä maksaa mielellään ja oikealla tavalla istuvaa, omaan tyyliin sopivaa vaatetta tulee käytettyä varmasti.

Related posts