16/04/20

Sitten, kun elämä palautuu normaaliksi

8 109

“Sitten, kun voidaan taas elää kuten ennen elettiin, haluatteko te yhä elää niin?” Ystäväni heitti Facebookissa ilmoille kiinnostavan kysymyksen, joka jäi pyörimään ajatuksiin koko päiväksi. Oli yllättävää huomata, että yksikään postaukseen vastanneista ei haluaisi palata entiseen sellaisenaan. Vaikka kamalasta tilanteesta ei tarvitse hampaat irvessä yrittää löytää jotakin myönteistä, aika moni tuntuu silti löytäneen.

Elämä on kummasti asettunut tämän hullunmyllynkin keskellä uomiinsa ja mukautunut vallitseviin olosuhteisiin. Vaikka kaipaan ystäviä ja harrastuksia, normaalissa arjessa on myös paljon asioita, joita en ikävöi pätkääkään. Viihdyn älyttömän hyvin kotona ja nautin siitä, että kiire ja paikasta toiseen suhaaminen ovat jääneet päivistä pois. Sen sijaan on enemmän aikaa keskittyä, olla läsnä ja tehdä rauhassa. Olen myös havainnut tämän kaiken nostavan ihmisissä pintaan uudenlaista lämpöä, yhteisöllisyyttä ja lähimmäisenrakkautta.

Ystäväni totesi iloitsevansa siitä, ettei tarvitse tuijotella kelloa vähän väliä ja että voi keskittyä 100% siihen, mitä kulloinkin on tekemässä. Uskon, että moni on tullut koronakriisin myötä ulkoilleeksi ja liikkuneeksi luonnossa aiempaa enemmän. Ehkä osalla meistä on myös enemmän aikaa läheisille ja lemmikeille. Takuuvarmasti emme ainakaan enää pidä monia arjen iloja itsestäänselvyyksinä.

Tiedän olevani onnekkaassa asemassa, koska voin tehdä töitä kotoa käsin eikä kriisi ole vielä merkittävästi vaikuttanut omaan työtilanteeseeni. Voin kuvitella, että tästä kaikesta voi olla vaikea löytää hopeareunusta, jos kriisi kolahtaa omalle kohdalle kovemmin. Lomautukset, työttömyys, rahahuolet, huoli omasta tai läheisen terveydestä, epävakaat kotiolot, lastenhoidon ja etäkoulun pyörittäminen töiden rinnalla tai pitkät ja raskaat työpäivät tilanteen kannalta kriittisellä alalla ovat varmasti asioita, joiden keskellä on vaikea jaksaa pysyä reippaana ja positiivisena. Myötätuntoni on kaikkien teidän puolella.

Veikkaan, että kun tämä joskus on ohi, näemme monia asioita kirkkaammin, osaamme arvioida elämän tärkeysjärjestystä kriittisemmin ja arvostamme monia pieniä asioita ihan uudella tavalla. Olemme saaneet teollisuuden ja tehotuotannon hetkellisen hiljentymisen myötä välähdyksen siitä, millainen maailma voisi olla, jos vähän rauhoittaisimme tahtia ja luopuisimme jatkuvan talouskasvun vaatimuksesta. Ilmansaasteet tappavat normaalisti vuosittain miljoonia ihmisiä ympäri maailman ja on arveltu, että tästä syystä koronakriisi saattaa jopa pelastaa enemmän ihmishenkiä kuin tappaa. Himalajan vuoristo näkyy Intiassa ensimmäistä kertaa vuosikymmeniin, kun ilma on kirkastunut teollisuuden hiljentymisen myötä. Terveys, rakkaus ja luonto voivat lopulta kuitenkin olla voittajia tässä kriisissä, kunhan pahimman yli selvitään. Ainakin toivon niin.

Haluammeko enää palata siihen maailmaan, jossa elimme ennen koronaa? Sitten, kun voidaan taas elää kuten ennen elettiin, haluatteko te yhä elää niin? Miten sinä vastaisit?

Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia

Tags: ,

Categorised in: Elämä

8 Comments

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

  • Emili

    Mielenkiintoinen kysymys! Itse kyllä haluaisin pitkälti elää samalla tavalla. Ehkä vähän enemmän yrittäisin nähdä perheellisiä sisaruksiani. Ite oon sinkku ja asun eri maakunnassa kuin sisarukset. Helposti tulee nähtyä useammin ystäviä kuin perhettä.
    Oman perheen kyllä haluaisin entistä kovemmin nyt kun sinkkuuden huonot puolet korostuu, mutta sitä oon kyllä toivonut jo ennen poikkeusolojakin, mutta ei ole siunaantunut edes poikaystävää.

  • Laura

    Kiva kirjoitus ja hyvä kysymys! Itsekin viihdyn hyvin kotona ja voin nyt ottaa rauhassa kun ei tarvitse miettiä että “pitäisi kutsua kavereita kylään ja pitäisi olla sosiaalisempi”. Mutta varmasti näen enemmän ystäviä tämän jälkeen. Toinen juttu on myös, että vaikka teen nyt täyttä työpäivää ja oma työ on turvattu, niin tämän jälkeen voisi siirtyä 6 tunnin työpäiviin, eikö sillä saisi myös enemmän työttömäksi joutuneita töihin, useammalle olisi töitä ja kaikilla olisi enemmän vapaa-aikaa :)

  • Västis

    En haluaisi. Vaikka kaipaankin jotain pre-korona asioita kovasti, en ole jäänyt kaipaamaan itseaiheutettua hektisyyttä. Olen jo jonkin aikaa tarkastellut omaa ajankäyttöäni kriittisesti ja pandemia-aika on vahvistanut ajatusta, että vähemmälläkin pärjää. On ollut aikoja, jolloin kalenteri on ollut buukattuna täyteen sinänsä kivoja menoja, joista olen ollut kykenemätön nauttimaan kunnolla uupumuksen vuoksi.

    Ehkäpä tosiaan koronakriisi muuttaa ihmisten arvoja. Voi olla, että ihmiset osaavat olla kiitollisempia (ainakin jonkin aikaa) niistä kaikista upeista asioista, jotka ovat usein itsestäänselvyyksiä. Parhaimmassa tapauksessa voi löytyä ihan uusia kiinnostuksen kohteita ja harrastuksia.

    Ilmansaasteiden väheneminen korona-aikana on konkretisoi hyvin sen, miten paljon jatkuvaan kasvuun perustuva taloutemme ja elintapamme todella kuormittaa luontoa.

  • Anu

    Nyt kun uuteen arkeen on sopeutunut, se tuntuu ihan hyvältä. Eniten kaipaan urheilupaikkoja, vaikka on kotijoogakin toiminut ihan hyvin.

  • Niina

    Tää on ollut ihanaa, kun saa elää kotihiirulaisen arkeaan ilman takaraivossa jyskyttävää ajatusta, että pitäisi mennä ja tehdä jotain tuolla jossain. Siltä osin haluan kaikkien palaavan entiseen elämäänsä tämän jälkeen, ettei luontopoluilla olisi enää ruuhkaa ja voisin jatkossa taas halutessani paeta ihmisiä metsään :D

  • Nina

    Olen jo vuosikaudet tehnyt asioita sen eteen, että eläisin itseni näköistä elämää, johon kuuluu myös itselleni sopiva sosiaalinen kuormitus. Tämän vuoksi kommentit pakon edessä löydettyistä elämän rauhoittamisen eduista tuntuvat hassuilta. Toki ymmärrän, että esim. Pahasta fomosta kärsiville tämä aika on helpotus, ja toki on oma matkakuumekin helpottanut, kun ympärillä ei sähistä kaikenlaisista matkasuunnitelmista :)

    Toivon koko sydämestäni, että vallitseva solidaarisempi asenneilmapiiri säilyy yhteiskunnassamme, samalla toivon materian merkityksen hiipuvan. Tämä aika on myös näyttänyt, että yksilön teoilla todella on vaikutusta, toivottavasti tämä kantaa jatkossa erilailla hedelmää ilmastonmuutoksen hoidossa.

    Sen sijaan työpaikkani ja turvatun taloudellisen tilanteeni haluaisin takaisin heti. Tämä aika on myös epätasa-arvon aikaa.

  • Eva

    En kaipaa kiiretta mika oli arkipaivaa ennen koronaa. Viihdyn hyvin kotona ja olen ollut tosi tyytyvainen, etta saan tehda toita kotoa kasin. Saan paljon aikaan ja pystyn keskittymaan paljon paremmin kuin toimistolla.

    Kun tama joskus loppuu niin toivon, etta sama yhteisollisyys mika nyt on tullut pysyisi. Autetaan toisiamme ja esimerkiksi naapuria tai tuntemattomia. Toisaalta ihmisten itsekkyys on myos tullut karulla tavalla vastaan pandemian aikana esimerkiksi paniikkiostamisella, ihmisten rynnimisella kauppaan aikaan joka on tarkoitettu vain vanhuksille ja jattaen tyhjat hyllyt jalkeensa. Toivottavasti tama muistuttaisi ihmisia siita, etta muut pitaa ottaa huomioon.

    Asun Lontoossa ja haluan myos nahda Suomessa olevaa perhettani useammin tai tehda visiitteja jotka ovat pidempia kuin viikonloppu. Toivon myos, etta voin jatkossa tehda enemman toita kotoa kasin, koska julkinen liikenne ruuhka-aikaan on kamalaa tungosta ja aika ahdistavaa.

Related posts