31/03/20

Mielikuvitusmatkalla

38

Katselen likaisesta ikkunasta sisään kajastavaa auringonpaistetta. Oikeastaan en tarvitse mitään muuta: iloitsen vain tuosta valosta. Moni karkaisi auringon perässä ja arkitodellisuutta pakoon lomalle jonnekin kauas, jos voisi. Minä en juuri nyt haikaile oikeastaan minnekään eikä tarvitse harmitella peruuntuneita lomareissuja, kun sellaisia ei ole ollut suunnitteillakaan. Matkailussa on oma viehätyksensä, mutta kiinnostavaa on myös opetella ihan vain olemaan. Itse olen tainnut tarvita sitä paljon reissuja enemmän. Satunnaiset kävelyt ulkona, tämä oma koti ja se pölykerroksen läpi sisään paistava kevätaurinko riittävät oikein hyvin juuri nyt. Saan lisääntyvästä valosta valtavasti puhtia ja energiaa. Pyöritellessäni tuota ajatusta päässäni päästän ilmoille valtaisan haukotuksen. Ristiriita naurattaa ja syytän haukottelusta lounaan jälkeistä raukeutta, joka painaa silmäluomia. Pitäisiköhän ottaa nokoset…

Olen aina ollut huono haaveilemaan ja vielä huonompi olen suunnittelemaan tulevaa. En ymmärrä, kuinka joku osaisi kertoa, missä on ja mitä tekee viiden vuoden päästä. Itse en osaa kaavailla elämääni edes viiden kuukauden päähän. Joskus viikkokin tuottaa haastetta. Minulle on aina ollut ominaisempaa elää hetkessä ja tunnustella, mikä, mikä milloinkin tuntuu hyvältä. Toistaiseksi se on johtanut hyviin paikkoihin ja oikeilta tuntuvien asioiden pariin. Uskon, että liian selkeästi määriteltyjen suunnitelmien puuttuminen on säilyttänyt elämässä mahdollisuuden nähdä eteen tupsahtavat tilaisuudet ja uskalluksen tarttua niihin.

Vaikka tulevaan tähtäävä unelmointi ei ole minulle kovin ominaista, osaan kyllä retkeillä kuvitelmissani, heittäytyä tunnelmiin, eläytyä sivustakatsojana tilanteisiin ja nauttia päänsisäisistä seikkailuista muiden ikuistamien kuvien maisemissa. Pelkästään kauniiden kuvien ja asioiden katselu on elämys, jos sen haluaa nähdä sellaisena. Kaikkea ei tarvitse omistaa, koskettaa tai kokea itse voidakseen silti nauttia siitä. Varsinkin tällä hetkellä tuo taito tuottaa suurta iloa.

Saan ihan valtavasti iloa pelkästään kuvien katselusta. Viikonloppuna sukelsin ajatuksissani matkalle näiden kuvien kesäisiin maisemiin. Espanjalaisen Kolonaki Madrid -merkin SS20-kevätmalliston vaatteitakin kelpaa ihastella. Olen joskus kutsunut Kolonakia Samujin espanjalaisserkuksi: laadukasta, käsintehtyä ja ajattoman tyylikästä ripauksella ihastuttavaa vintage-tunnelmaa. En ole (vielä) koskaan ostanut Kolonakilta mitään, mutta olen nautiskellut heidän visuaalisesta maailmastaan senkin edestä. Niinpä kutsun teidätkin mukaan matkalle noille paahteisille heinäpelloille, merivedestä kosteille rantahietikoille, kiipeilemään kallioille, siristelemään silmiä ilta-aurinkoon ja kuuntelemaan aaltojen kuohuntaa ja heinäsirkkojen siritystä. Annetaan mielikuvituksen viedä.

Photos: Kolonaki Madrid SS20

Tags: , , ,

Categorised in: Elämä, Muoti

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

Related posts