17/03/20

Kevättunnelmia neljän seinän sisällä

2 99

Tuntuu, että melkein jokaisen viimeaikaisen postaukseni otsikossa on sana “kevät”, mutta koettakaa kestää. Olen nimittäin täällä vapaaehtoisessa kotikaranteenissa neljän seinän sisälläkin ihan kevätpäissäni. Omaan arkeeni tämä sisätiloissa pysyttely ei vaikuta niin älyttömän paljon, koska teen muutenkin työni täällä kotitoimistolla, joten sama meininki jatkuu nytkin. Vaikka koronatilanne on tietysti vakava ja pelottavakin, yritän löytää tästä jotakin positiivista ja nauttia siitä, että nyt on aikaa rauhassa kotoilla, kun kaikki ylimääräiset menot on peruttu. Poikakaverini naureskeli tuossa viikonloppuna, että vaikutan lähinnä vain tyytyväiseltä siitä, että ei tarvitse mennä minnekään ja saa hyvällä omatunnolla nysvätä kotona. Saattoipa olla oikeassa…

Mutta se kevät! Se tekee tuloaan ympärillä vallitsevasta sekamelskasta huolimatta. Linnut sirkuttavat ikkunan takana niin innolla, että laulu kuuluu sisälle asti ja kevätaurinko on näyttäytynyt viime päivinä ilahduttavan usein. En tiedä montaa yhtä ihanaa asiaa, kuin herätä auringonpaisteeseen pimeiden ja harmaiden talvikuukausien jälkeen.

Muutama viherkasveistani kupsahti talvikuukausina valon puutteeseen, mutta nyt heti valon lisäännyttyä moni on heräillyt ihan uuteen kukoistukseen. Moni on vinkkaillut erilaisista kasvivaloista talvista pimeyttä helpottamaan, mutta toistaiseksi en ole löytänyt sellaista, jonka kelpuuttaisin tänne omaan kotiini. Iloitsen siis siitä, että luonnonvalon lisääntyessä jo kuolleiksi luulemani varjoviikunatkin ovat ryhtyneet tekemään uusia lehtiä sankoin joukoin. Hauskaa nähdä, millainen kasvupyrähdys onkaan edessä, kunhan vaihdan tässä lähiviikkoina kasveilleni tuoreet mullat.

Myös suloinen lintulamppu ilahduttaa aurinkoisinakin hetkinä. Parhaita juttuja tässä uudessa valaisimessani onkin juuri se, että se on niin kaunis katsella, vaikka siinä ei olisi valoakaan. Polttelen kyllä ahkerasti yhä myös kynttilöitä iltaisin: vaikka joka ilta voi syödä kynttiläillallista, jos vain haluaa!

Ostan hyvin harvoin kotiin mitään uutta muuten kuin tarpeeseen, mutta ihastuin hiljattain niin kovasti Marimekon keväiseen tyynynpäälliseen, että päätin sulostuttaa sillä sisustustani. Lisäksi olen tehnyt viimeisen kuukauden aikana muutaman uuden taidehankinnan. Esittelinkin kaksi uutta teosta pari viikkoa sitten, mutta päädyin ostamaan myös Taidemaalariliiton Teosvälityksestä yhden ihanan maalauksen. Liisa Kuuselan kaunis ja vahvan värinen kukkamaalaus jäi kummittelemaan ajatuksiin vielä pari yötä nukuttuani ja marssin lopulta takaisin näyttelyyn toiveikkaana, josko Ruusut-teos olisi vielä vapaana. Ja olihan se! Nyt maalaus sulostuttaa minun kotiani ja mietiskelen, miten asettelisin kaikki nämä kauniit taulut seinilleni. Voi olla, että pitää hommata isompi kämppä…

Mitäs teille muille kuuluu? Kuinka moni on pystynyt jäämään minun tapaani kotiin? Mistä itse löydätte iloa tämän huolen ja hässäkän keskellä?

 

Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia

Tags: , , , , ,

Categorised in: Elämä, Koti, Kulttuuri

2 Comments

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

  • Anna

    Hei,
    Aivan ihana postaus, kiitos siitä :).
    Yksi kysymys; mistä nuo keittiön vanerilaatikkohyllyt on peräisin?

    • Kiitos! :) Hyllyt jätti tänne asuntoon edellinen asukas, mutta ymmärtääkseni ne on tehty itse ihan vain vanhoista puisista viinilaatikoista.

Related posts