1/03/20

Pysähdy, ja saatat yllättyä

9 79

Tässä ikuisen marraskuun keskellä joskus unohtuu, miten kaunis Helsinki on kaikessa harmaudessaankin, jos vain malttaa pysähtyä katsomaan. Jopa talvisen karu luonto ja lehdettömät puut voivat näyttää kauniilta, kun tutkii puunrunkojen pintoja ja monivivahteisia värejä, kivien muotoja, kaislikoita, pieniä yksityiskohtia. Kävimme ystäväni Annan kanssa viikko sitten kävelyllä Töölönlahdella ja ensimmäisen kävelykierroksen teimme kuulumisia vaihtaen ja ulkoilmasta nauttien. Toisella kierroksella intouduimme tutkimaan ja ihastelemaan luontoa. Ja miten kauniilta kaikki näyttikään! Tuntui, että sain linssini läpi tallennettua sellaisia värejä, maisemia ja hetkiä, joita ei rauhassa syventymättä välttämättä edes näkisi.

Rakastan ystäväni tapaa katsella maailmaa. Taiteen parissa työskentelevä graafikkoystäväni jaksaa innostua lapsen lailla ympärillään näkemistään väreistä, muodoista, tekstuureista ja yksityiskohdista, ja se innostus tarttuu. Myönnän, etten ole hetkeen pysähtynyt ihailemaan koivunrungon vivahteikkaita sävyjä tai puuhun kasvaneen jäkälän kauniinväristä pintaa.

Liian usein sitä vain viilettää päivästä toiseen omiin ajatuksiinsa uppoutuneena, kiireisenä ja ympärilleen katselematta. Siksi tekee joskus hyvää oikein pysähtyä kaiken ihan tavanomaisen äärelle ja katsella asioita kuin uusin silmin. Mihin kiinnittäisi huomiota, jos katselisi kohdetta ihan ensimmäistä kertaa? Näkisikö asioita, joita ei yleensä näe?

Olen joskus miettinyt, että haluaisin dokumentoida ystävääni kuviin useamminkin. Hän on niin kaunis ja aito, vilpitön ja leikkisä. Ja tiedättekö, kun jotkut ihmiset inspiroivat omaankin luovuutta ja saavat näkemään asioita vähän tavallista kauniimpina. Sellainen vaikutus Annalla on minuun. Moni asia on hänen kanssaan vähän erityislaatuisempi kuin ihan itsekseen.

Parin tunnin “luontoretkeltämme” kertyi valtava määrä kuvia, mutta tuntuisi väärältä antaa sen kauneuden vain unohtua kuva-arkistoihin. Niinpä saatte tässä aikamoisen määrän luontoa kuvina – toivottavasti edes hippunen sitä tunnelmaa meidän kävelyltämme välittyy teillekin.

Haastan teitä muitakin seuraavalla kävelyllä kaiken harmauden keskellä kiinnittämään huomiota yksityiskohtiin ja väreihin. Ja voi olla, että tuttu maisema näyttäytyykin ihan uutena.

Photos: Jenni Rotonen

Tags: , ,

Categorised in: Elämä

9 Comments

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

  • Lukija

    Pysäyttävän kauniita kuvia ja ihana ystävä!

  • Taina

    Ystäväsi musta laukku näyttää aivan täydelliseltä basic-laukulta! Ei sulla sattuisi olemaan tietoa, mistä se on? :D

  • Miten hyvä idea ottaa kamera mukaan lenkille! Taidan hyödyntää sitä itsekin joskus. :)

  • Mäntymetsä

    Kauneutta on. Itselle vastaava kokemus oli, kun mentiin 2-vuotiaan kanssa loppusyksystä lähipuistoon ja hän jaksoi istua ainakin kymmenen minuuttia katsomassa, miltä puiden latvat näyttävät taivasta vasten.

  • Voi, miten kauniita kuvia! Vaikka ulkona tosiaan näyttäisi olevan välillä vain monotonisen harmaata, niin kyllä niitä värejä, kuoseja ja kauneutta löytyy kunhan vain katsoo tarkemmin. <3

    Pysähdyin viimeisimmällä metsäkävelylläni tuijottamaan pitkäksi aikaa puun latvaa, jossa tikka paukutti. Näytin varmaan aika samanlaiselta ihmettelijältä kuin ystäväsi tuossa ensimmäisessä kuvassa. :D

  • Kerttu

    Ihana juttu ja hyvä muistutus älypuhelinsukupolvelle pysähtymisen merkityksestä!:)

Related posts