25/02/20

Be A Lady, They Said

10 67

“Peitä itsesi! Miehet eivät pysty hillitsemään itseään. Näytä seksikkäältä! Älä ole niin provosoiva. Kerjäsit sitä! Käytä korkokenkiä. Olet ylipukeutunut. Olet alipukeutunut.” Tässä on vain muutama pieni ote Be A Lady -videolla kuultavista kommenteista, jotka todennäköisesti ovat tuttuja ihan jokaiselle naiselle. Paul McLeanin Girls. Girls. Girls. -lehdelle tekemästä, lehden perustajan Claire Rothsteinin tuottamasta sekä Sinkkuelämää-sarjasta tutun Cynthia Nixonin tähdittämästä videosta syntyi hetkessä viraalihitti, josta puhutaan niin somessa kuin uutisjulkaisuissakin. Vahva kannanotto tiivistää hyvin sen, millaisten ristiriitaisten paineiden ja odotusten ristitulessa naiset joutuvat päivittäin elämään ja tasapainoilemaan.

Minäkin olen miettinyt videon viestiä pitkin päivää ja laitoin videon itsekin jakoon IG-storyssani. Pelkästään se vastaanotto ja huomio, minkä video on saanut naisten keskuudessa ympäri maailman, kertoo paljon. Tämä ei ole mitään kuvitelmaa, liioittelua tai herkkähipiäistä ulinaa. Tämä on totta ja se on sitä todella monelle naiselle joka päivä.

Liitin Instagramissa videon kylkeen oman saatetekstini, jonka päätteeksi totesin, että olisipa mielenkiintoista nähdä samantyyppinen video myös miesten kokemista paineista. Lisäyksestäni syntyi mielenkiintoista keskustelua erityisesti erään miespuolisen seuraajani kanssa. Hän kommentoi asiaa tähän tapaan:

Juuri mietin, että aika monet miehet varmasti luonnostelevat omaa “vastinettaan”. Mielestäni se vain lisäisi vastakkainasettelua ja olisi liian hyvää jaettavaa materiaalia niille, jotka haluavat pönkittää valkoisen heteromiehen valta-asemaa. “Katsokaa, kyllä meihinkin kohdistuu paineita!” Joo, tietenkin kaikkiin ihmisiin kohdistuu paineita, mutta naisiin 1000 x enemmän ja 1000 x useammin. Siksi en haluaisi nähdä miesversiota. Ellei sitten miesversio olisi jollain twistillä hyvien puolella tukien tämän Be A Lady -videon viestiä. Sellainen olisi kova.

Oli todella virkistävää saada tällainen kommentti mieheltä, mutta se jätti minut miettimään, miksi tällaisiin puheenvuoroihin suhtaudutaan niin herkästi juuri vastakkainasettelun kautta. Jotenkin sitä ajattelisi, että tämä maailma olisi parempi paikka ihan kaikille, jos tuollaisista sukupuoleen sidotuista keinotekoisista ja subjektiivisista odotuksista sekä vaatimuksista luovuttaisiin.

On todennäköisesti totta, että naisiin kohdistuu paineita ihan eri mittakaavassa kuin miehiin ja tällainen naisille omistettu puheenvuoro on ehdottoman tärkeä. Silti en voi olla ajattelematta, että myös miehiä survotaan auttamattoman kapeaan muottiin. Siitäkin on hyvä keskustella, millainen mies saa olla ja millainen mies hyväksytään. Toivon suvaitsevaisempaa asennetta ihan joka suuntaan. Siitä olen kommentoijan kanssa ehdottoman samaa mieltä, että olisipa kyllä hienoa nähdä, että vastakkainasettelun, syyllistymisen ja uhriutumisen sijaan miehet nimenomaan nousisivat allekirjoittamaan tämän videon viestin ja puhumaan asian puolesta itsekin. Ennen kaikkea toivoisin näkeväni teoissa ja asenteissa konkreettisia muutoksia, joiden avulla nämä videolla nähdyt paineet voisivat lakata olemasta. Ja miksipä videosta edes olisi syytä ärsyyntyä, jos omatunto on puhdas ja itse tietää käyttäytyvänsä hyvin? Niinpä.

Suurin osa meistä naisista kyllä tietää, mitkä videolla kuulluista kommenteista ovat tulleet miesten suusta. Ikävä kyllä ihan samanlaista palautetta saa silti usein kuulla myös muilta naisilta. Todellisuudessa naisiin kohdistuvien paineiden takana on sekä miehiä että naisia. Olemme naisina myös ihan itse luomassa sitä kulttuuria, joka määrittelee, millainen naisen tulee olla ja millainen puhe sallitaan. Naiset arvostelevat toisiaan kovin sanoin ja vaatimukset ovat usein ihan yhtä ristiriitaisia kuin videolla kuullut kommentit, vaikka aiheet saattavatkin joskus olla toisenlaisia.

En halua yhtään vahvistaa typerää myyttiä, että nainen olisi naiselle susi, mutta myönnän klassisen sanonnan käyvän mielessäni joskus, kun lueskelen naisten kansoittamia keskustelupalstoja. Olen usein ihan aidosti järkyttynyt, miten ankaraa ja armotonta arvostelu toisia naisia kohtaan voi olla. Ehkäpä samankaltaista keskustelua käydään myös miesten kesken, mutta ajattelen naisen aseman ja elintilan olevan tässä maailmassa ihan riittävän ahdas ilman, että meidän tarvitsisi sitä vielä itse kaventaa. Loppujen lopuksi tämä ei kuitenkaan mielestäni ole varsinaisesti mikään sukupuolikysymys: kaikista sukupuolista löytyy huonosti käyttäytyviä törppöjä ja ihan kaikkia tulisi kohdella kunnioittaen sukupuoleen katsomatta.

Tällaiset Be A Lady -videon kaltaiset puheenvuorot ovat tarpeellisia. Ne luovat sitä yhteistä tahtotilaa ja antavat rohkeutta kuuluttaa, että emme suvaitse tällaista kohtelua enää. Me Too -liike on ollut hyvä esimerkki siitä, miten joukkovoimalla voidaan aikaansaada muutosta. Siitä huolimatta toivoisin, että kaikkien sukupuolten leirissä unohdettaisiin tarpeeton vastakkainasettelu ja ymmärrettäisiin, että loppujen lopuksi tavoite on yhteinen. On ihan kaikkien etu, että kaikilla sukupuolilla ja yksilöillä on tilaa ja vapautta olla juuri sitä, mikä itsestä tuntuu hyvältä ja että muut kohdataan arvostuksella.

En keksi mitään muuta järkevää syytä toisten tuomitsemiselle ja muiden olemiseen puuttumiselle kuin sen, että ihmisellä on pakko itsellään olla todella paha olla tai että tuntee  omasta olemisestaan sekä valinnoistaan ja elämäntavastaan niin suurta epävarmuutta, että kaikki erilaisuutta edustavat tuntuvat uhkalta omalle identiteetille. Jonkinlaisesta pelosta kai se erilaisuuden tuomitseminen aina kumpuaa.

Joku seuraajistani vinkkasi, että miesnäkökulmasta samaa aihetta on sivuttu aiemmin muun muassa Gilletten mainosvideossa, jossa kysytään: “Onko tämä todella parasta, mihin me miehinä pystymme?” Viime vuonna julkaistu mainoselokuva (katsottavissa alla) sai vastaansa valtavan vihaviestien ryöpyn, josta ei voi olla ajattelematta muuta kuin että videolla esitetty kritiikki taisi osua monella arkaan paikkaan. Samoja mietteitä herätti nyt pari viikkoa sitten julkaistun SASin mainoskampanjan osakseen saama raivo. Aika monella tuntui olevan niin kiire loukkaantua, että videon perimmäinen viesti meni ohi kovaa ja korkealta. Se kertoo paljon tämän päivän maailmasta, vaikka jälkimmäisen mainoksen viesti ei sinänsä tämän postauksen aiheeseen liitykään.

Amerikkalaispoliitikko Bernice King (joka muuten sattuu olemaan kansalaisoikeustaistelija Martin Luther Kingin tytär) on kommentoinut Gillette-mainoksen aikaansaamaa kohua ja vastarintaa näin: “This commercial isn’t anti-male. It’s pro-humanity.” Vapaasti suomennettuna viesti kuuluu: Tämä mainos ei taistele miehiä vastaan vaan ihmisyyden puolesta. Samalla viestillä voisi vastata myös siihen kritiikkiin, jota Be A Lady -video on varmasti jo kohdannut ja tulee kohtaamaan.

Jutun kuvat ovat kuvakaappauksia Be A Lady -videolta.

Tags: , , ,

Categorised in: Elämä, Kulttuuri

10 Comments

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

  • Ambe

    Olen katsonut tämän videon eilisestä lähtien moneen kertaan. Joka kerta se saa aikaan kylmät väreet, koska samaistun kaikkeen, mitä se viestii. Toki olisi kiinnostavaa nähdä miesten versio myös, mutta toisaalta olen seuraajasi kanssa samaa mieltä: nämä asiat ovat raadollisen totta eivätkä ne vähennä miesten kokemia paineita. Kuten sanoit, naisten asema on jo valmiiksi ahtaalla, vaikka täältä länsimaisesta näkökulmasta se joskus tuntuu kaukaiselta asialta (vaikka tämä videohan juuri summaa myös sitä problematiikkaa). Tasa-arvo on toki sitä että kaikkien ääni tulee kuulluksi, mutta ei se lopulta tarkoita että ne koetut paineet tässä asiassa välttämättä olisivat tasavertaisia keskenään. Tällä kommentilla en väheksy miesten kokemia paineita. Yksi tällaista miesten kokemaa painetta käsittelevä dokumentti muuten on Docventuresinkin esittämä ”Work” joka käsittelee mm. sitä, kuinka ahtaalle miehet ovat joutuneet tunteidensa näyttämisen suhteen – miehen tunteille ei ole tilaa.

    Tämä video oli itselleni tosi ajankohtainen. Luin vastikään tämän blogipostauksen, joka sivuaa samaa aihealuetta ja se sai minussa aikaan paljon ajatuksia, vahva suositus: https://www.musiikistajamuusta.com/blogi/musiikista-ja-seksuaalisesta-hirinnst

    Tuo linkkaamani blogipostaus sai minut yllättäen ymmärtämään jotain itsestäni: sen, että olen 30-vuotiaan elämäni aikana oppinut ”pienentämään” itseäni ja persoonaani. Jotta en vain provosoisi ketään pukeutumisellani, meikilläni, asenteellani, sanavalinnoillani, käytökselläni, hiusten värilläni ja saattaisi ketään muuta vaikeaan asemaan. Olen pelännyt näyttää liian seksikkäältä, rajoittanut pukeutumistani silloin jos joku on huomannut minut sen vuoksi tavalla, joka minusta on tuntunut epämukavalta.
    Ja olen oppinut tekemään tätä kaikille ja kaiken aikaa: oli kyse sitten miehistä, naisista, vanhemmista tai työyhteisöstä. Kuin kameleontti olen oppinut sulautumaan ympäristööni siten, etten tuota kellekään pettymystä, en provosoi, enkä aseta ketään vaikeaan asemaan. En ole ollut oma itseni, koska pelkään mitä se muissa aiheuttaa. Pelkään juuri noita videolla kuultuja kommentteja.

    Olen koko elämäni ajan saanut kuulla kommentteja ulkonäöstäni: lapsena ja teininä olin ”luuviulu”, aina liian laiha, anorektinen (en sairastanut anoreksiaa). Kun yläasteiässä saavutin normaalipainon, olin ”päästänyt itseni lihomaan” ja minulla oli ”pömppömaha”. Kommentteja ovat laukoneet ihan kaikki: etunenässä sukulaiset, tytöt, pojat, kouluterveydenhoitaja… Samaan aikaan olin kärkikahinoissa ala-asteella luokan poikien äänestyksessä ”luokan kaunein tyttö”. Yläasteella koin ensimmäistä kertaa seksuaalista häirintää ja se oli lähes päivittäistä. Vasta me too-liikkeen kautta ymmärsin, ettei ollut minun vikani, että luokkalaiseni poika sulki minut kerran kotitaloustunnilla kylmiöön kanssaan, jotta voisi katseilta piilossa puristella peppuani ja rintojani. Ajattelin tuolloin, että olin käytökselläni ja pukeutumisellani provosoinut häntä ja tämän jälkeen muutin pukeutumistani ja käytöstäni jotten enää ajautuisi samaan ahdistavaan tilanteeseen. Häirintä loppui vasta, kun mukauduin tiettyyn muottiin.

    Ei ole mikään ihme etten ole tuossa arvioinnin ja arvostelun ristitulessa koskaan löytänyt itsenäni ja olen tullut todella tietoiseksi omasta olemuksestani ja ulkonäöstäni. Huomaan usein ajattelevani näyttäväni ”liian kivalta” ja yleensä silloin teen jotain muokatakseni ulkoista olemustani: vaihdan lyhyen hameen pidempään, korot mataliin kenkiin, punaisen huulipunan nudeen. Yritän mukautua, etten herättäisi epätoivottua huomiota.

    Tämän kaiken ymmärtäminen on ollut suuri järkytys. Mutten mitenkään koe, että tuntemukseni olisi miesten vika. Vika on jossain paljon syvemmällä, se on tietyllä tapaa jotain isovanhempien, vanhempien ja koulumaailman tuomaa normistoa, joka on niin sitkeästi kaikkialla, että sitä on vaikeaa paikantaa. Se elää kiinni kaikessa – seksuaalikasvatuksesta (joka oman kokemukseni perusteella on pelkkiä uhkakuvia) liikuntatunteihin (tytöt eivät ainakaan minun lapsuudessani saaneet pelata koulussa jääkiekkoa). Se elää perintönä, jonka me olemme niin naisina kuin miehinäkin alitajuisesti perineet vanhemmiltamme ja isovanhemmiltamme. Ja siksi se elää meissä kaikissa sukupuoleen katsomatta – tiedostamattakin toteutamme tuota normistoa, joka ajaa lopulta meidät kaikki ahtaalle.

    Kiitos Jenni kun tuot blogissasi esiin ajankohtaisia ja tärkeitä aiheita. Arvostan myös suunnattomasti sitä, että sinulla on aina fiksuja ja uudenlaisiakin näkökulmia aiheeseen kuin aiheeseen.

    • Todella hyvää ja tärkeää pohdintaa. Ja olet oikeassa, on totta, että hyvin usein tällaisten kannanottojen yhteydessä joku kääntää huomion automaattisesti myös miehiin. Tein sen tällä kertaa itse, mutta ajatuksena taustalla oli nimenomaan tuo humaani ajattelutapa sukupuoleen katsomatta. Mutta se tosiaankin on totta, että maailma ei edelleenkään ole näiden odotusten ja vaatimusten suhteen tasa-arvoinen ja naisiin paineita kohdistuu huomattavasti enemmän. Osin varmaan juuri siksi, että myös me naisina olemme patriarkaalisen yhteiskunnan kasvatteja ja se kaikuu monien naistenkin arvoissa ja asenteissa usein varmasti edes tajuamatta, että käyttäytyminen opittujen mallien mukaan saattaa toisinaan olla hyvinkin ahdasmielistä, jopa naisvihamielistä.

      Omatkin ajatukset aiheesta ovat tässä vuorokauden sisällä hahmottuneet tarkemmin, kun olen käynyt keskustelua aiheesta useamman ihmisen kanssa. Tein asiasta eilen myös IG-postauksen, jonka kuvatekstissä peräänkuulutin nimenomaan naisten omaa vastuuta suunnannäyttäjinä tässä muutoksessa. Niin kauan, kun myös itse tuomitsemme toistemme pukeutumista, käyttäytymistä ja tapaa olla nainen, on vaikea nähdä, että muutosvaatimusten olevan kovin kestävällä pohjalla.

      Eräs mies kommentoi kuvatekstin alle juuri sitä, että kaipaisi tällaista samanlaista keskustelua myös miehiin kohdistuvista paineista ja odotuksista, vaikka ei halunnutkaan viedä keskustelua sivuraiteille. Hän korosti sitä, että muutokseen tarvitaan meidän kaikkien panosta ja rakenteet muuttuvat vain, kun niitä yhdessä muutetaan. Olen samaa mieltä hänen kanssaan, mutta jäin samalla myös miettimään, MIKSI miesten kokemista paineista on ehkä vaikeampi saada aikaan näin isoa yhteiskunnallista keskustelua, vaikka ongelmat ovat varmasti siinäkin asiassa todellisia. Itse arvelen suurimmaksi haasteeksi sitä, että miehet itsekin jakautuvat kokemustensa kanssa kahteen kovin erilaiseen leiriin. Osa miehistä itse vastustaa esimerkiksi puhetta toksisesta maskuliinisuudesta ja se koetaan jopa uhkaksi heidän omalle “miehuudelleen” tai tavalleen olla mies. Siinä missä Be A Lady -videolla esitelty kokemus on naisten kesken hyvin universaali ja todellisuutta suurimmalle osalle naisista, miesten kesken kokemuksissa on enemmän hajontaa. Osa miehistä kokee edelleen voimakkaasti olevansa patriarkaalisessa systeemissä voittajapuolella, jolloin muutosta vastustetaan ihan itse. Siksi miehillä ei ehkä ole sellaista yhtenäistä “ääntä”, joka puhuisi saman asian puolesta yhtenä rintamana. Toisaalta tämä on sitten oma hyvin kiinnostava ongelmansa, koska kuvittelisi, että lopulta myös miesten olisi helpompi elää maailmassa, jossa annettaisiin jokaiselle tilaa olla yksilöllisesti juuri sitä, mitä sisimmässään haluaa ja tuntee olevansa.

      Luin eilen sattumalta myös artikkelin naisesta, joka päätti lakata ajelemasta karvojaan ja olla sosiaalisessa mediassa karvoineen päivineen. Se vihapostin määrä, mitä hän saa päivittäin, on jotakin ihan järkyttävää – ja sitä tulee pääasiassa miehiltä. Rehellisesti sanottuna on vaikea nähdä, että tällaista vastaavaa ilmiötä voisi olla toisinpäin. Että naiset kokisivat asiakseen sanella tuntemattomalle miehelle julkisella foorumilla, miltä tämän kuuluisi näyttää ja solvaisivat miestä julkisesti tämän ulkonäöstä. Väitän, että tämän tyyppinen vaatimusten kulttuuri miesten ja naisten välillä on hyvin yksisuuntaista. Samanaikaisesti naiset sen sijaan sortuvat toimimaan toisiaan kohtaan samaan tapaan kuin miehet: kritisoidaan ja solvataan muiden naisten ulkonäköä, käyttäytymistä ja tapaa pukeutua – todennäköisesti juuri niiden patriarkaalisten kaikujen läpi edes tajuamatta sitä itse, sillä siihen on kasvettu ja totuttu. Naisiin kohdistuu siis vihaa ja täysin ristiriitaisia vaatimuksia sekä miesten että naisten suunnalta teit sitten niin tai näin, tai varsinkin jos teet juuri kuten itse haluat. Vaikka miehiinkin kohdistuu paineita, kyse on silti aivan eri mittakaavan ilmiöstä.

      Monet kommentissa kuvailemasi kokemukset ovat tuttuja myös minulle. Ja uskon samoin kuin sinä, että systeemi on ns. rikki paljon syvemmällä kuin moni tajuaakaan. Kuten todettua, näitä samoja oppeja, totuttuja malleja ja ajatusrakenteita toteuttavat niin miehet kuin naisetkin ja vasta nyt eletään sitä aikaa, että joku on alkanut uskaltaa kyseenalaistaa tässä mittakaavassa. Eikä se palvele lopulta kenenkään etua, vaan lisää ihan kaikkien pahoinvointia ja kasvattaa ymmärtämättömyyden kuilua miesten ja naisten välillä. Ja siksi näitä puheenvuoroja ja tätä keskustelua tarvitaan.

      • Ambe

        Ihailen kyllä kykyäsi syventää ajatteluasi tällaisten suurten asioiden äärellä, todella hyvää pohdintaa! Itse mietin eilen juurikin tuota samaa, että mitä se videolle tiivistettävä sisältö miesten kokemista paineista oikein olisi. Pohdin ensin, etten ehkä vain tiedä siitä mitään, mutta mielestäni tuo on todella kiinnostava ja loogiselta tuntuva näkökulma, että sitä hajontaa on kerrassaan niin paljon ettei sellaista yhtenäistä ääntä/tiivistettävää ongelmaa välttämättä olekaan. Ja tämä ei tarkoita tosiaan sitä, ettenkö ajattelisi miestenkin kokevan paineita. Lopulta kuitenkin, se naisiin kohdistuva vaatimusten määrä on nimenomaan universaalia kuten sanoit ja toisaalta kukapa tietää, mikä vaikutus tällä on esimerkiksi nuorten naisten uupumisen osalta. Ihan vastikään YLE aamussa käsiteltiin nuorten uupumista ja sille, miksi naiset uupuvat miehiä enemmän, ei ole löydetty selitystä. Kukapa tietää, jos vaikka selitys piilisi monen muun syyn ohella myös näissä naisten kokemissa paineissa: kun et elämässäsi oikein koskaan saa kokea sitä tunnetta, että olet “onnistunut naiseudessa”, koska ne rajat ja normit ovat niin tiukalle säädetyt jokaisessa elämäntilanteessa. Ja ne raamit kulkevat näissä yhteiskunnan rakenteissa niin tiiviisti, että niistä on todella vaikeaa pyristellä pois. Ne elävät myös meidän naisten alitajunnassa, vaikka muutoin liputtaisimmekin yksilöllisyyden puolesta.

        Olen esimerkiksi seurannut keskustelua äitiydestä järkyttyneenä (vaikka minulla itselläni ei ole lapsia). Se vihan ja arvostelun määrä, mitä muut äidit toisiaan kohtaan lataavat, on järkyttävää. Minun on vaikeaa kuvitella, että isät saisivat yhtä paljon paskaa niskaansa tai syytöksiä huonosta isyydestä, ellei asiat todenteolla olisi niin pielessä ettei kykene lapsestaan lainkaan huolehtimaan. En voi uskoa, että edes naiset arvostelisivat miehiä/isiä tässä kohtaa noin rajusti, mitä toisia naisia/äitejä. Yksi tässä kirjoittaessani mieleeni noussut esimerkki: meidän kulttuurissamme on ihan ok, että isä lähtee suurinpiirtein synnäriltä suoraan viettämään omia varpajaisiaan ja äiti jää yksin lapsen kanssa. Tottakai äidin ja lapsen biologinen kytkös puhuu tässä puolestaan, mutta toisaalta koko varpajaisperinne on aika vanhanaikainen. Kun taas äiti haluaa yhdeksi yöksi kunnon yöunet tai itselleen jotain hemmottelua vauva-arjen keskellä, sitä pidetään herkästi todella vastuuttomana äitiytenä. Tuntuu, että koskaan et tee oikein.

        Olen niin iloinen näiden aiheiden noustua julkisuuteen, vaikka minua pelottaa edelleen sekä miesten että naisten käytös aiheen ympärillä. Aina löytyy niitä, jotka haluavat sulkea ongelmalta silmänsä ja kohdistavat ilkeät sanansa ja vaatimuksensa muihin. Ilman tällaista keskustelua, mitä me too-liike ja tämä video ovat nostattaneet, en olisi itsekään ehkä herännyt sieltä rakenteiden ja rajojen verkostosta, jossa itse naisena olen ollut ahdettuna. Nyt kun tiedostan tämän kaiken, aion ehdottomasti jatkossa alkaa taistella näitä rakenteellisia ongelmia vastaan jatkamalla aiheesta keskustelua ja pohtimalla, missä kaikessa nämä normit elämääni edelleen alitajuisesti ohjaavat.

        • Mahtavaa keskustelua, kiitos! :) Uskon, että myös miesten parista on helppo löytää sellaisia teemoja, jotka olisivat puettavissa samaan esitysmuotoon kuin tällä Be a Lady -videolla. Juttelin yhden kaverin kanssa Instagramin puolella aiheesta ja keksimme tällaisia:

          “Be a man, they said. Don’t cry. Get a job. Support your family. Be big. Be bigger. Be strong. Show emotion. Don’t show emotion. Be tough. Don’t be a pussy. You’re too feminine. Men don’t cry. You’re too soft. Be the boss. Be a leader. Own it. Take her. Be respectful. No means no. But sometimes no means yes. You know she really wants it. Don’t be a dick. You should know better. I like bad guys. Stop being an asshole. You’re too nice. That’s boring. That’s not exciting. Be a man, they said.”

          Keksin nämä minun ja kaverini keskustelun pohjalta parissa minuutissa ja lisää vois varmaan listata helposti. Uskon, että moni nainen tunnistaa myös nämä ristiriitaiset odotukset, joita miehiin kohdistuu. Kuten itsekin sanoit edellisessä viestissäsi, ongelma on tosi syvällä ja siitä kärsivät ihan kaikki. Toisaalta uskon, että miesten kesken näissä kokemuksissa tosiaan on enemmän hajontaa, sillä osa haluaa itsekin pitää kiinni siitä perinteisestä miehisen miehen roolista ja ehkä siinä sivussa myös vähättelee toisin kokevia, mikä tietysti jarruttaa sellaisen yhteisen tahtotilan ja universaalin kokemuksen muodostumista.

          Tuo naisten uupumista koskeva havainto on kiinnostava ja kävisi mielestäni pelkästään järkeen, että erilaisten odotusten välissä tasapainoilu on omiaan kuormittamaan mieltä ja kehoa. Ja toden totta, äidit ovat tässä tuomitsemisen kulttuurissa aivan erityinen ryhmä! Olen sinun tapaasi ihan järkyttynyt siitä, millaista tuomitsemista ja arvostelua nimenomaan äidit keskenään harjoittavat. On todellakin vaikea kuvitella, että miehet arvostelisivat toistensa isyyttä samaan tapaan. Äitejä sen sijaan kritisoivat kaikki. Huh.

          Tämä keskustelu on niin tärkeä ja olen niin iloinen, että tästä kaikesta viimein puhutaan. Esimerkiksi Me too -kampanja toi todella näkyväksi sitä syyllistämisen kulttuuria, josta myös itse olen saanut kärsiä ja joka on sävyttänyt hyvin monia omia ahdistavia kokemuksiani menneessä. Monille vaikeille kokemuksille ei ole ollut edes sanoja, koska häpeä on syöpynyt niin syvälle, että monet nuoruuden ajatuksista ja kokemuksista on yrittänyt vain haudata jonnekin muistojensa pimeimpään sopukkaan. Siksi Me too -keskustelu on ollut varmasti monelle todella vapauttava kokemus. On todellakin pelottavaa, miten moni vieläkin pitää kiinni alistavien rakenteiden raunioista, mutta vaikenemisen ja vaientamisen aika on nyt ohi.

          • VL

            Pakko kommentoida tuota äitikulttuuria. Joo, somessa voi näyttäytyä tuolta, mutta oma kokemukseni on, että äitiys on tuonut naisten keskinäisen solidaarisuuden ihan uudelle tasolle. Ja yhdistää! Ihan tuntemattomiltakin äideiltä saa apua ja tukea usein ja pyytämättä ♥️

            Ja muuten, ihan parasta keskustelua somessa vähään aikaan

  • Sisa

    (Mainos)videon puhuttu sisältö on hyvinkin tunnistettavaa, mutta sen sijaan siinä esitetty kuvasto on hämmentävää ja ainakin itselle ristiriidassa ydinsanomaa vastaan. Se ei millään tasolla pyrkinyt tarjoamaan moninaisuutta, vaihtoehtoisia representaatioita tai muutenkaan haastanut, päinvastoin toisti varsin tyypillistä ja kapeaa muoti- ja mainosestetiikkaa. Sama toistui lehden Instaa selaillessa, jossa siitä kerrottiin näin: “Girls. Girls. Girls. brings back a time when women in fashion were all about the polish, the luxury and the total fantasy. When fashion magazines were a pure indulgence and envious aspiration. It promises to bring back some much-needed escapism from a far too real world, photographically speaking.

    No grunge, just glamour.”

  • Minna

    Mielestäni tämä oli tosi hyvä video herättelemään ylipäätään huomiota jatkuvasta arvostelukulttuurista, joka vallitsee somessa, keskustelupalstoilla, uutisten kommenttikentissä jne. Toki videoon oli valittu kulmana naiset ja heihin kohdistuvat odotukset, mutta minulle tosiaan ei tullut tästä sellaista vastakkain asettelua miesten kanssa vaan ylipäätään jatkuva arvosteleminen jokaista tekemisestä tai olemista kohtaan. Kannanotto siihen, kuinka jokaisella on aina mielipide millainen jonkun kuuluisi olla sen sijaan että annettaisiin hänen olla. Koin sen enemmän viestiksi: Miksi emme vihdoin antaisi ihmisten, niin naisten kuin miesten, olla juuri sellaisia joiksi he ovat syntyneet, kasvaneet tai tietoisesti päättäneen tulla. Niin ikävää, että usein juuri naiset ovat kaikkein ilkeimpiä toisilleen. Olisi hauska nähdä videototoutus, joka toimisi esimerkkinä, miten jatkossa voisimme puhua toisillemme ystävällisesti tai vähintäänkin toisia kunnioittaen! Tosin sitä pidettäisiin varmaan aika tylsänä – sitäkin on mielenkiintoista miettiä miksi näin on?!?

  • O

    En ole niin herkkä kohdistamaan huomiota näihin asioihin, mutta minunkin pöyristyskynnykseni ylittyi, kun huomasin Pamela Tolan instassa keskustelun, joka koski Teräsleidit-elokuvaa koskevaa Hesarin otsikkoa. “Ryppyiset mummot panevat ranttaliksi juomalla viinaa ja harrastamalla seksiä” Miksimiksi ryppyiset?Miksi se on oleellista, varsinkin, kun kyseessä on tuon ikäset ihmiset? Miksei voi lukea vaan “Mummot..”. Ja jos kyseessä olisi vanhojen miesten roadleffa, kommentoitaisiinko ulkonäköä noin.Ei.

  • ida

    Näin myös kyseisen videon ja olin lähellä jakaa sen. Todella taitavasti tehty video tärkeästä aiheesta josta on syytäkin keskustella. Mielestäni videon sisäötä ja julkaisija (girls gurls girls magazine) on pahasti ristiriidassa videon viestin kanssa. Videossa näytetään ainoastaan kuniita, hoikkia, mallinmitoissa olevia naisia – mikä korostaa juurikin sitä mallia mihin naisten odotetaan mahtuvan. Girls girls girls magazinen instagram tili, joka on täynnä enemmän ja vähemmän vähäpukeisista naisista vain vahvistaa tätä ristiriitaa. Ulkipuolelle jäävät nimenomaan kaikki tämän muotin ulkopuolelle jäävät naiset (plus-kokoiset, vanhemmat etc naiset). Kuten sanottu, videon sanoma on tärkeä, mutta olisin toivonut enemmän diversiteettiä videossa esitettyihin naismalleihin.

Related posts