11/02/20

Viherkasvien ahdinkoa, makaronilaatikkoa ja yksi ei-niin-onnistunut asu

7 39

Flunssaiset terveiset Helsingistä! Viime viikko hujahti reissussa vailla kunnollisia nettiyhteyksiä ja koska tilanne oli tiedossa jo etukäteen, jätin suosiolla läppärin kotiin,  keskityin nauttimaan matkasta ja elin hetkessä. Nyt olen taas palannut tietokoneen ääreen ja tuumin, että voisin vähän päivittää viime aikojen kuulumisia. Reissusta lupaan kertoilla myös enemmän, kunhan ehdin vähän sulatella ja purkaa omia ajatuksia rauhassa ajan kanssa.

♥ Matkan jälkeen on aina kivaa tulla takaisin kotiin. Ja onpa mahtavaa, kun on niin ihana koti, johon palata! Rakastan Helsinkiä kaikessa harmaudessaankin, mutta pieni tankkaus aurinkoenergiaa Keniassa teki kyllä hyvää etenkin mielelle. En jaksa turhia masistella tai valittaa säästä, koska se on yksi niistä asioista, joihin emme voi vaikuttaa, mutta on pakko myöntää, että joskus tämä talven pimeys ja harmaus ottaa koville. Onneksi ollaan menossa jo kevättä kohti ja valon määrä lisääntyy koko ajan!

♥ Tiedän, etten ole ainoa, jolle valon puute on välillä vaikeaa, sillä Suomen talvi on harmillisen haastavaa aikaa myös viherkasveilleni. Rehellisesti sanottuna en tiedä, miten yksikään noista raukoista on pysynyt hengissä tämän pimeyden keskellä! Myönnän, että muutama onneton kaveri on heittänyt veivinsä lopullisesti viimeisten parin kuukauden aikana. Syy voi toki olla myös hoitajassa, mutta syytän talvea! Lohtua silti tuo hiukan se, että vaikka varjoviikuna ja kumiviikuna ovat huolestuttavasti pudotelleet lehtiä, viime viikkoina ne ovat alkaneet puskea iloisesti esiin myös uutta elämää uusien lehtien muodossa. Ehkä toivo ei siis vielä ole kaikkien osalta hukkaan heitetty. Ilahduttaa myös. että hämmenyksekseni banaanipuu on tyytyväisenä tehnyt uusia lehtiä läpi talven, vaikka voisi kuvitella, että hieman trooppisemmassa ilmastossa yleensä viihtyvä kasvi olisi tästä Suomen talvesta ihan shokissa.

♥ Viherkasveista puheen ollen… Rohkaistuin myös tässä muutama viikko sitten ostamaan uuden käpypalmun, joita olen aiemmin onnistunut tappamaan peräti kaksin kappalein. Kasvin hoito-ohjeissa kerrottiin sen olevan hyvin helppohoitoinen. Näemmä poikkeus vahvistaa säännön! Toivotaan siis parempaa menestystä käpypalmun kanssa tällä kertaa.

♥ Jos listaisin kaikkien aikojen lemppareitani tv-sarjoista, Mad Men olisi ehdottomasti siellä kirkkaimmassa kärjessä. 60-luvun mainosmaailmaan sijoittuva sarja on täyttä timanttia paitsi alusta loppuun otteessaan pitävän moniulotteisen juonensa ja mahtavan näyttelijäkaartinsa, myös upean puvustuksensa ja visuaalisuutensa ansiosta. Harvan sarjan kohdalla olen pysähtynyt kesken katselun ihastelemaan kuvakulmia ja sommitteluita tai lavasteiden värimaailmaa. Katsoin sarjan kaikki kaudet 7 vuotta sitten ja muistan olleeni suorastaan hajalla, kun viimeinen kausi alkoi lähestyä loppuaan. Nyt olenkin ollut suorastaan riemuissani siitä, että poikaystäväni ei ole tullut koskaan katsoneeksi Mad Meniä, joten otimme sen hiljattain seuraavaksi katselu-urakaksi. Ja jos mahdollista, nautin siitä nyt toisella katselukierroksella jopa ensimmäistäkin enemmän. Jos siis et ole vielä nähnyt, niin vahva suositus!  Sarja löytyy tällä hetkellä ainakin  HBO Nordicin ja Netflixin valikoimasta.

♥ Toinen tämän hetken sarjasuositus menee Netflix-sarja Grace & Frankielle, joka kertoo kahden kypsempään ikään ehtineen leidin tarinaa. Jane Fondan esittämä bisnesnainen Grace ja Lily Tomlinin esittämä elämäntapahippi Frankie saavat tietää aviomiestensä olevan rakastuneet toisiinsa ja siitä syntyy melkoinen myllerrys kaikkien osapuolten elämässä. En syttynyt sarjalle ihan ensikatselulla, mutta kun moni ystäväni oli hehkuttanut sitä niin kovin, päätin lopulta antaa uuden mahdollisuuden. Ja kyllä kannatti! Tämän sarjan parissa on tullut itkettyä ja naurettua ja se on nykyisin yksi suosikeistani. Ihana hyvän tuulen sarja! Ja onpa ihana huomata, että vielä 8-kymppisillekin naisille kirjoitetaan Hollywoodissa tällaisia mahtavia rooleja. Tällaista lisää! Toinen viime aikojen lemppari on Netflixin Kominsky-metodi, jossa päärooleissa puolestaan ovat mahtavat ikämiehet Michael Douglas ja Alan Arkin.

♥ Tuskailin ennen matkalle lähtemistäni, miten tietyt jutut ovat vain niin älyttömän vaikeita saada hoidetuksi. Kenkien vieminen suutariin, puuttuvan napin ompeleminen takaisin paikoilleen, matkalaukun vieminen takaisin vintille, taulujen ripustaminen seinille tai vaikkapa tietokoneen huollattaminen ovat osoittautuneet itselleni toisinaan aivan ylivoimaisiksi tehtäviksi, jotka jäävät ikuisiksi ajoiksi roikkumaan to do -listalle. Nyt voin kuitenkin ruksia listasta tuon viimeisen kohdan yli, sillä sain viimein eilen vietyä läppärini huoltoon. Oli jo aikakin, sillä sen näppäimistö on odotellut vaihtamistaan jo hyvän tovin: peräti kaksi näppäintä on kokonaan irti ja kirjoitustyöläiselle tämä on käytännössä ollut jokseenkin hankalaa.

On oikeastaan aika uskomatonta, miten kauan (monta kuukautta!) olen sinnitellyt noiden irtonappuloiden kanssa. Osittain syy on ollut aika typerä: kuvittelin, että huollossa saattaisi mennä viikkotolkulla aikaa ja läppäriä joka päivä työssään tarvitsevalle se olisi ollut melkoisen epäkäytännöllistä. Astuttuani viimein huoltoliikkeeseen selvisi kuitenkin, että läppärin saisi huollettuna takaisin parhaimmillaan jo samana päivänä tai ihan viimeistään seuraavana, joten siinä tuli oikaistua sekin harhaluulo. Nyt naputtelen postausta tyytyväisenä poikakaverini kotiläppärillä, jonka sain lainaksi huollon ajaksi, ja toivottavasti tänään illalla käytössä on jo oma kone entistäkin ehompana.

♥ Tiedättekö, kun joskus tulee ihan älytön himo johonkin sellaiseen maailman tavallisimpaan arkiruokaan? Usein tällaiset mieliteot ovat juuri sellaisia lapsuuden arkisia lemppareita, kuten makkarakastike, pyttipannu tai makaronilaatikko. Sain hiljattain aivan tolkuttoman pakkomielteen makaronilaatikosta, jota silloin tällöin teenkin ruoaksi, mutta nyt ei ollut tullut tehtyä pitkään aikaan. Ei auttanut kuin kipaista kaupan kautta kotiin ja ryhtyä tekemään. Minulla on itse asiassa aika kiva niksi, miten maustaa lihaton makaronilaatikko. Jauhelihan voi korvata soijarouheella tai vaikkapa kasvisjauhiksella ja mausteeksi sopii aivan erinomaisesti sellainen kauppojen texmex-hyllystä löytyvä tacomaustepussi, joka on tarkoitettu jauhelihan maustamiseen. Tulee ihan superhyvää! Tykkään itse käyttää munamaidossa kananmunaa, mutta korvaan yleensä myös maidon soija-, manteli-, kaura- tai riisimaidolla – kaikkia olen testannut vuosien varrella ja aina on maistunut erinomaiselta. Jos haluaa sen sijaan tehdä täysin vegaanisen version, niin kananmunan voi jättää poiskin.

Pakko jakaa vielä tässä yksi mieletön niksi, jonka joku IG-seuraajani kertoi minulle. Parasta minulle makaronilaatikossa ovat ne päällimmäiset, uunissa rapeiksi paistuneet makaronit, mutta joku vinkkasi, että jos ruoan tekeekin uunipellille ohuempana kerroksena, niitä rapeita tulee moninkertainen määrä! Tämä pitää ehdottomasti laittaa testiin seuraavalla kerralla. Mitäs muita maistuvia kasvis-arkiruokia suosittelisitte kokeiluun?

♥ Kun olen tehnyt noita koosteita menneiden 10 vuoden asuista, olen huomannut, että oman tyylin löydyttyä ja vakiinnuttua ei tule enää kokeiltua niin paljon uutta. Sitä urautuu tuttuihin, turvallisiin ja toimiviin asuyhdistelmiin, vaikka tekisi ihan hyvää haastaa välillä itseään kokeilemaan jotakin erilaista. Enkä tarkoita sitä, että uutta kokeillakseen tarvitsisi hankkia mitään uutta. Kokeiluun riittää ihan vain se, että yhdistelee vaatekaappinsa aarteita joskus vähän uudella tavalla tai pukee ylle jotakin, mitä ei ole tullut pukeneeksi pitkään aikaan. Joskus kokeilut eivät kuitenkaan mene ihan nappiin, kuten tällä kertaa. Yleensä näitä ei-niin-onnistuneita asuja ei tule jaettua lainkaan yleisölle, mutta päätin, että esitellään nyt tämäkin, vaikka itse en oikeastaan tykkää tästä tyylistä yhtään. Pidän kyllä minttuisen takin, oranssin pipon ja vaaleanpunaisen laukun värikkäästä yhdistelmästä, mutta väljät mutsifarkut ja lenkkarit eivät mielestäni sovi niiden kanssa yhteen ollenkaan. Puin kiireessä eikä olo ollut tässä lookissa yhtään kotoisa, mutta ehkä kengät ja housut vaihtamalla tästäkin kokonaisuudesta voisi saada käyttökelpoisen. No mutta, tulipahan ainakin puettua vähän väriä tätä harmaata säätä piristämään.

takki // coat Katri Niskanen (2015)*

laukku // bag Marimekko (2019)*

pipo // beanie Samuji (2019)*

farkut // jeans vintage (2019)

lenkkarit // sneakers New Balance (2017)*

* saatu blogin kautta / gifted

Photos: Annika Ollila

Tags: , ,

Categorised in: Elämä

7 Comments

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

  • Äläs nyt. Tän asun harmoniattomuus ja hauska tasapainottomuus tekee siitä hyvällä tavalla kiinnostavan. :)

  • Riikka

    Mustakin asu on kiva! Harmaat farkut tuovat hyvää vastapainoa väreille. Kengät ehkä vaihtaisin siroihin maihareihin tai korkeavartisiin tennareihin. Kiitos tyylipostauksista! Niitä on ollut kiva katsella vuosien varrella. :)

  • Vaula

    Menestystä käpypalmulle! Se on kyllä todella hieno kasvi ja joskus olisi hauska saada sellainen itsellekin. Kunnioitukseni käpypalmuja kohtaan nousi melkoisesti kun luin niiden myrkkyarsenaalista:
    “Tätä kasvia harkitessaan on kuitenkin parasta muistaa, että se on pidettävä kaukana lapsista ja lemmikeistä. Käpypalmut ovat vuosimiljooniensa mittaan kehittäneet sellaisen määrän myrkkyjä, että ne vaikuttavat lähinnä vainoharhaisilta. Voi olla, että ne ovatkin kehittyneet puolustautumaan todella suurilta eläimiltä, esimerkiksi sauropodidinosauruksilta, eivätkä ole vaivautuneet sen koommin myrkkypitoisuuksiaan laskemaan.

    Ne eivät tyydy edes yhteen myrkylliseen yhdisteeseen. Niillä on saponiineja, samoja luonnon saippuayhdisteitä, joita on pesupähkinöissä ja kotimaisessa suopayrtissä (Saponaria officinalis). Niillä on aivan oma, karsinogeeninen, maksavaurioita ja suolistoärsytystä aiheuttava myrkkynsä nimeltä kykasiini. Lisäksi ne hyödyntävät symbioottisten syanobakteeriensa tuottamaa hermomyrkkyä. Muitakin myrkyllisiä yhdisteitä niillä on, eikä kaikkia täysin tunnetakaan.”

    http://www.viidakkokirjeet.fi/2014/08/kaikki-mita-halusit-tietaa.html?m=1

    • Ooh, tämäpä olikin mielenkiintoista! :) Itselleni selvisi myös hiljattain, että käpypalmu on ilmeisesti kotoisin Japanista. Sekin oli mielenkiintoinen pieni tiedonmurunen!

  • Oona

    Grace ja Frankie on nii hauska! Noissa pääosarooleissa olevat mimmithän on myös tuottamassa sarjaa, että aikamoisia teräsnaisia

Related posts