15/02/19

Lately

34

Tiedättekö, kun joskus ajautuu sellaiseen tilaan, että päässä on paljon ideoita ja ajatuksia, mutta niitä on oikeastaan niin paljon, ettei saa sieltä järkevästi ulos yhtäkään… Tekisi mieli laittaa lappu luukulle ja todeta, että palataan asiaan ensi viikolla! Sitä hetkeä odotellessa, että ajatukset järjestyvät järkeviksi lauseiksi postauksen muotoon asti, jaan kuitenkin biisin, joka on tässä viimeisen viikon aikana ilahduttanut.

Ihastuin joitakin vuosia sitten POLIÇAn Lay Your Cards Out -kappaleeseen, mutta sittemmin en ole tainnut mihinkään uudempaan materiaaliin mimmiltä törmätä, vaikka hän on musiikkia kyllä julkaissut. (On muuten huvittavaa, kun tuo ajatuksissa “joitakin vuosia sitten” paljastuu itse asiassa 7 vuodeksi, haha.) No mutta siis, tummasävyistä ja vähän raskassoutuista Lay Your Cards Outia kuunneltuani olin vähän yllättynyt, kun paljastui, että sellaisen kevyen ja ilmavan Lately -biisin taustalla olikin samainen artisti. Pari-kolme vuotta sitten julkaistulla United Crushers -levyllä ilmestynyt kappale tuli vastaan Spotifyssa seikkaillessani ja sen hauska rytmi ja kuulas laulanta sytyttivät heti ensikuulemalla. Tässä siis mainio musasuositus jakoon myös teille! :)

Lisää biisisuosituksiani pääset kuuntelemaan täältä sekä täältä.



Related posts

13/02/19

Afterwork-podcast: Laiska ja saamaton?

47

Kasvava pyykkivuori, kesken eräinen remppa tai to do -lista, joka tykyttää takaraivossa ennen nukkumaanmenoa. Laiskottelu voi lannistaa, mutta joskus se tekee oikeasti ihan hyvää! Afterworkilla jaetaan omakohtaisia kokemuksia saamattomuudesta ja hyviä vinkkejä siihen, miten saa härkää tartuttua sarvista kun aika on!

Aiemmin julkaistut AW-jaksot löydät tämän linkin takaa. Pääset myös kuuntelemaan podcastiamme esimerkiksi SpotifyniTunesinAcastin sekä muiden podcast-sovellusten kautta. :)

Photo: Jenny Jungell

Related posts

12/02/19

Ystävän kotona: Joonaksen tehokas pikkuyksiö

14 129

Tänään pääsette taas kurkistamaan yhteen helsinkiläiskotiin, sillä ystäväni Joonas raotti oveaan ja päästi minut vierailulle kameroineni. 21-neliöinen tehoyksiö Helsingin Vallilassa kätkee sisäänsä valtavan määrän viherkasveja, näppärän parviratkaisun sekä lukuisia kiinnostavia vintage-löytöjä.

Joonas saattaakin olla teille monelle tuttu tyyppi myös omien somekanaviensa ja bloginsa kautta @pesojoonas-nimimerkin takaa. Epäilen kuitenkin, että moni teistä ei taida tietää, että olemme itse asiassa Joonaksen kanssa tainneet tuntea jo peräti 13 vuotta? Ystävyytemme alkoi työkavereina Jyväskylässä opiskeluaikoina ja on jatkunut monien vaiheiden kautta läheisenä tähän päivään asti. On hassua, että olen tuntenut Joonaksen teini-ikäisestä asti ja tiesin heti häneen aikanaan jo tutustuessani, että tämä tyyppi tulee vielä pääsemään elämässä pitkälle. Joonaksessa on aina ollut sellaista valloittavaa positiivista energiaa ja karismaa, joka voittaa puolelleen. Ja harva tyyppi on oikeasti ystävänä yhtä huomaavainen ja välittävä. Joonas on juuri se ihminen, joka jaksaa lähettää postikortin toiselta puolen maailmaa, tulee pyytämättä auttamaan maalausurakassa ja tarjoutuu käymään kaupassa flunssapotilaan puolesta. En sano tätä tarpeeksi usein, mutta näin ystävänpäiväviikon kunniaksi kerrottakoon se ihan julkisesti: Joonas, olet tosi hyvä, rakas ja tärkeä ystävä.

Mutta sitten siihen itse asuntoon… Joonas muutti kompaktiin kämppäänsä pari vuotta sitten ja asunto oli jo muuttohetkellä aikalailla valmis sellaisenaan, eikä mitään kummempaa remonttia ole tarvinnut tehdä pientä maalailua lukuunottamatta. Vanhan talon huonekorkeus ja parvi-ratkaisu tuovat vähiin neliöihin tilan tuntua ja parven alle on kätevästi saatu sijoitettua keittiö, joka onkin Joonaksen lempiasioita kodissaan. “Pieneksi yksiöksi keittiöni on iso ja se on ehdottomasti kotini sydän. Tykkään kokkailla paljon ja oikeastaan juuri keittiö oli se lopullinen syy, joka sinetöi päätökseni ostaa tämä asunto”, Joonas paljastaa. Hän kehuu myös edellisen asukkaan remontoimaa kätevää keittiösaareketta, johon kätkeytyy säilytystilaa sekä uuni ja liesi – ja jonka ympärille pystyy kokoamaan isommankin joukon ystäviä syömään ja istumaan iltaa. “Parhaimmillaan tänne 21 neliöön on ahtautunut kerran yli 20 tyyppiä yhtä aikaa, kun järjestin tupaantuliaiskekkerit”, Joonas nauraa.

Toinen lempiasia Puu-Vallilan kyljessä sijaitsevassa asunnossa on juuri sen sijainti. Ikkunasta avautuvat näkymät vanhojen puutalojen suuntaan, joten kotona voi tuntea olevansa kaukana kaupungin hälinästä. “Vallila on tosi sympaattinen alue ja yksi lempparipaikoistani tässä kotikulmilla ovat Vallilan kalliot. Jos on kiirettä ja stressiä, niin tieni käy usein kallioille istuskelemaan. Siellä voi rauhassa katsella maisemia ja rauhoittua. Se auttaa irtautumaan hetkeksi arjesta”, Joonas kertoo.

Joonaksen pikkukodissa silmiin pistää ensimmäisenä viherkasvien määrä – kämppä on kuin keidas, joka loistaa vehreänä keskellä ankeinta talvea. “En tiedä, olenko varsinaisesti mikään viherpeukalo, mutta luovan työn tekijälle konkreettinen käsillä tekeminen tuntuu tervetulleelta tasapainolta. Kukkien hoito on minulle kuin meditaatiota – se rauhoittaa mieltä. Varsinkin pitkiltä reissuilta palatessa on ollut aina tunne, että pitää ensimmäiseksi saada hoitaa kukkia ja vähän jutella niille. Olen itse kotoisin Korpilahdelta luonnon keskeltä, joten tuntuu, että viherkasvit tuovat palasen luontoa kotiin”, Joonas miettii.

Kasvit ovat olleet myös Joonaksen ja hänen iäkkään mummonsa yhteinen harrastus ja hän arvelee, että mummolta on tarttunut mukaan myös jokunen oppi kasvienhoitoon liittyen. “Etenkin talvella kasveja on Suomen olosuhteissa haastavaa pitää hengissä, mutta ehkä mummolta saadut opit ovat auttaneet tässä asiassa. Silti on vielä paljon opettelemista! Mummo on nykyisin palvelukodissa, mutta siellä on yhdessä sovittu, että hän saa tuoda mukanaan kasveja omaan huoneeseensa ja käydä kukkakaupassa palvelukodissa asuessaankin. Hänelle on tärkeää, että kukat ovat edelleen mukana elämässä”, Joonas kertoo.

Joonas kertoo koettavansa jatkuvasti vähentää tavaraa ja ostavansa mahdollisimman paljon omaisuudestaan käytettynä. “Voisin vuorata kotini vain viherkasveilla ja pelkistää sisustusta vielä entisestään. Hankin enemmän viherkasveja kuin ostan tavaraa”, hän paljastaa. Itse asiassa myös suuri osa kasveista on löytynyt Facebookin kierrätysryhmistä. Joonas kuitenkin sanoo joutuneensa rajoittamaan myös hiukan uusien kasvien hankkimista. “Olen laatinut itselleni sellaisen säännön, että uuden kasvin saa ostaa, jos on todella huono päivä. Tai vastaavasti, jos on jokin sellainen hetki elämässä, että haluan hiukan palkita itseäni esimerkiksi päätökseen saatetun ison projektin jälkeen. Olen siis päättänyt, että huvikseen kasveja ei saa ostaa, vaan vain iloon tai vitutukseen. Voi sitten yrittää arvailla, kummasta syystä niitä on hankittu enemmän”, Joonas nauraa.

Pieneen yksiöön ei oikeastaan kalusteita ihan hurjan paljon mahdukaan ja se sopii Joonakselle hyvin, sillä hän pitää pelkistetystä ja minimalistisesta tyylistä. Suurin osa asunnon kalusteista on löydetty Facebookin kierrätysryhmistä ja erilaisista kotimaisen designin myyntiryhmistä. Joonas kertoo pitävänsä siitä, että tavaroilla on palanen historiaa mukanaan ja tarinoita kerrottavanaan. Myös moniin asunnon pieniin esineisiin ja tuliaisina maailmalta tuotuihin muistoihin liittyy paljon tunnearvoa sekä unohtumattomia tarinoita omasta elämästä.

Jutun kuvaamisen jälkeen Joonaksen elämässä on ehtinyt tapahtua melkoinen mullistus asumisen saralla, sillä hän laittoi tilapäisesti oman asuntonsa vuokralle ja muutti helmikuun alussa hotelliin asumaan. Clarionin kanssa solmitun diilin myötä Joonas siis asuu vuoden verran Jätkäsaaren kupeessa sijaitsevassa hotellissa. Mukaan hotelliin matkasivat Joonaksen muuttokuormassa vain vaatteet ja viherkasvit sekä joitakin omia tärkeitä esineitä ja matkamuistoja, jotka muistuttavat tärkeistä hetkistä. Muuton yhteydessä tuli laskettua viimein myös viherkasvien kokonaismäärä: luku kohosi yli 40:een.

Joonas on tosiaan melkoinen someaktiivi, joten jos kiinnostaa seurailla hänen juttujaan somessa, niin kannattaa laittaa seurantalistalle hänen bloginsa sekä IG-kanavansa.  Sieltä voi muun muassa seurata, millaista on elää vuoden verran hotellissa.

Vanha suomalainen tuoli löytyi design-kirpputorilta.

Teollista henkeä huokuva lattiavalaisin on todellisuudessa vanha studiovalo.

Asunnon parvi on mitoitettu niin, että siellä mahtuu myös istumaan ja chillailemaan. Sängyn lisäksi sinne mahtuu lisäksi muutakin ja ylös vievät pelkkien tikapuiden sijaan kunnolliset portaat, mikä saa konkreettisemmin tilan tuntumaan siltä, että asunto on todella on kahdessa kerroksessa.

TRE-putiikista löytyneen Hakolan hyllyn pyöreä muotokieli miellyttää Joonasta ja innoitti lopulta ostopäätökseen.

Hyllykön reunalla nököttävältä hymypoikapatsaalta puuttuu nenä, koska Joonaksen ensimmäisen asunnon tupareissa joku oli vahingossa kaatanut patsaan. Aamulla sitten huomattiin, että patsaalta puuttuu nenä. Kaveri tunnusti myöhemmin häpeissään kaataneensa patsaan ja piilottaneensa humalapäissään irronneen nenän jonnekin roskikseen, eikä sitä sitten koskaan enää löytynyt. “Mutta se on elämisen jälkiä, ja ne kuuluvat asiaan”, Joonas toteaa.

 

Suurin osa maljakoista ja muista pikkuesineistä on löytynyt kierrätyskeskuksesta.

Vanha kaappi löytyi aikanaan kierrätysryhmästä Huittisista. Huvittavaa ja hieman erikoista kaapin historiassa on se, että myyjä oli sattumalta aiemmin asunut kaappinsa kanssa Helsingissä tässä nimenomaisessa talossa, josta Joonas osti oman asuntonsa. Nyt kaappi päätyi sitten takaisin “kotiin” samaan taloon, missä se on ennenkin majaillut.

Pienet mitalit löytyivät newyorkilaisesta vintage-kaupasta. “Kun ei ole omasta takaa mitaleja suotu, niin piti sitten ostaa”, Joonas vitsailee.

Joonas kertoo, että Pojat-kirja on ollut hänelle pysäyttävä kokemus ja suuri inspiraation lähde. “Helsingin Sanomien kaksi kuvajournalistia on tehnyt kirjan, johon on koottu kuvia ja tarinoita poikien elämästä. Monilla näistä pojista elämä on pahasti kesken ja he tulevat vaikeista lähtökohdista, on päihdeongelmia ja syrjäytymistä. Tarinat ovat hyvin koskettavia ja avaavat sitä taustaa, miten monenlaisista syistä elämä voi ohjata väärille raiteille. Aihepiiri kiinnostaa minua kovasti ja olen oivaltanut itse tämän kirjan kautta tosi paljon. Kirja myös muistuttaa minua siitä, mitä kohti haluan itse ammatillisesti kulkea”, Joonas kertoo.

Myös Harri Koskisen design-klassikko Block-valaisin löytyi kierrätysryhmästä. “Oli kesäloma ja säät olivat surkeat, joten oli aikaa bongailla kierrätysryhmistä kaikkea kiinnostavaa”, Joonas paljastaa.

Tuolikaksikko löytyi Oriveden työväenteatterin jäämistöstä. Koko katsomon 50-60-luvulta peräisin olevat tuolit myytiin pois remontin alta viiden tuolin pätkinä, mutta Joonas sai myyjän kanssa neuvoteltua, että tämä tuunasi hänelle henkilökohtaisesti kahden hengen istuttavan version, sillä yksiöön ei mahtunut enempää. Työväenteatterin puuhamies toi tuolit peräti henkilökohtaisesti Helsinkiin asti kotiinkuljetuksella: se tuntui olevan hänelle tärkeää, sillä kalusteiden myötä myös palanen teatterin historiaa jäi taakse.

Joonaksen kukkienhoidon salaisuus: paljon rakkautta, jutustelua ja huomiota kasveille.

Toinen klassikkovalaisin, Yki Nummen Lokki, löytyi myös Facebookin kierrätysryhmästä.

Photos: Jenni Rotonen

Related posts

Related posts