24/09/19

Vähintään 300 käyttökertaa?

18 53

*Jutun kuvissa näkyvä takki on saatu blogin kautta.

Tuollaisen laukun voisi teettää varsin edullisesti missä tahansa ompelimossa. Tällainen kommentti oli tullut Samujin joukkorahoituskampanjaa koskevaan FB-postaukseen muutama viikko sitten, kun eräässä ryhmässä kannustettiin tukemaan Samujia ja hankkimaan kaunis Tori-laukku omaksi joukkorahoituskampanjan kautta. En yleensä osallistu FB-ryhmissä keskusteluihin, mutta tällä kertaa en malttanut olla kommentoimatta:

Kyse ei ole vain tästä laukusta, vaan siitä, että olisipa mukava saada nauttia Samujin kauniista designista myös tulevaisuudessa. Juuri tämä asenne on osasyy Samujin kaltaisten hienojen brändien ahdinkoon, että suomalaista suunnitteluosaamista ja laatua ei arvosteta, vaan ostetaan sieltä, mistä halvimmalla saadaan – ja vaikka sitten kopioidaan jonkun toisen tekemä suunnittelutyö, josta ei haluta maksaa. 

Laukussa itsessään ei ole mitään valtavan ihmeellistä: se on malliltaan klassinen ja yksinkertainen, mutta laatu on kohdallaan ja muotokieli ajattomalla tavalla onnistunut. Mutta sellaisiahan ne design-klassikot usein ovat – niin yksinkertaisia ja toimivia, että maallikko saattaa erehtyä ajattelemaan, että tällaisenhan olisi voinut suunnitella kuka tahansa. Harvoin tulee ajatelleeksi, että vaatii taitoa luoda tuote, jota halutaan kopioida. Niinpä rohkenen toivoa, että tätä laukkua himoitsevat ovat valmiita tukemaan Samujia sen sijaan, että teettäisivät halpakopion jossakin toisaalla. Muuten ei ole enää ehkä koko Samujia olemassa. 

Mitä tulee Samujiin, on selvää, että yrityksen johdossa on tehty massiivisia virhearvioita, kun tilanne nyt tämä, mutta silti haluaisin ajatella, että virheistä voi oppia ja korjausliikkeitä tekemällä voi yhä nousta jaloilleen. Vaikka maailmassa tuotetaan kaiken kaikkiaan aivan liikaa vaatetta ja tavaraa, Samujin kaltaiset brändit edustavat sellaisia arvoja, joita itse haluan tukea ja kannattaa: kestäviä valintoja, laatua, ajatonta tyyliä, suomalaista suunnittelua, vastuullisuutta, ympäristön kunnioitusta ja kiltteyttä.

Puheissa suomalainen on usein suomalaisen puolella, mutta sitä toivoisi niin kovin, että arvostus kotimaista designosaamista kohtaan näkyisi sanojen lisäksi myös kulutuspäätöksissä ja maltettaisiin ajatella myös hieman hintalappua pidemmälle. Tilastot kertovat karuja lukuja: vaikka nettikeskusteluissa peräänkuulutetaan kotimaista suunnittelua ja tuotantoa, todellisuudessa hyvin harva on valmis maksamaan siitä kannattavaa hintaa. Moni harmittelee, että Samujin kaltaisten merkkien tuotteet ovat aivan liian kalliita “tavalliselle ihmiselle”, mutta mielestäni ratkaisu ei ole se, että pitäisi myydä halvemmalla. Tänä päivänä yksi vaateteollisuuden isoimmista ongelmista nimittäin on se, että pikamuodin ja halpaketjujen myötä ihmisillä on aivan vääristynyt käsitys siitä, mitä laadukas ja vastuullisesti tuotettu vaate maksaa. Me olemme yksinkertaisesti tottuneet aivan liian halpaan.

On äärimmäisen epätodennäköistä, että vaate voisi mitenkään olla yhtäaikaisesti halpa, laadukas ja vastuullinen. Oikeastaan lähes kaikkien vaatteiden pitäisi olla kalliimpia, jos haluaisimme varmistaa, että kaikki tekijät tuotantoketjussa saavat työstään reilun korvauksen tuotteen laadun kärsimättä. Pienituloiselle, työttömälle tai opiskelijalle yhtälö on ymmärrettävästi hankala. Moni ostaisi mielellään Samujin kaltaisten brändien vaatteita, mutta kukkaron nyörit eivät anna myöten. Toisaalta meistä jokainen sortuu toisinaan ajattelemaan, että ei ole varaa siihen laadukkaampaan ja kalliimpaan vaatteeseen, ja silti päädymme lopulta ostamaan samalla summalla monta kassillista kampetta halpaketjuista.

Haastavaksi keskustelun (sekä laadun arvioimisen) tekee se, että hinta ei nykyisin välttämättä korreloi laadun kanssa. Siksi vaatii myös kuluttajalta melkoista valveutuneisuutta selvitellä, mistä oikeasti kannattaa maksaa korkeampaa hintaa. Toisaalta myös halpaketjusta voi tehdä laadukkaan löydön, etenkin jos tuntee materiaalit ja tutkii ostohetkellä saumat. Viime kädessä olennaisinta on aina vaatteen käyttöikä ja elinkaari. Huonolaatuisesta vaatteesta tulee nopeasti roskaa eikä jatkuva kierrättäminenkään ole ekologista, jos se tarkoittaa sitä, että vaatteet päätyvät kirpputorille vain muutaman käyttökerran jälkeen.

Ennen vaatteet teetettiin mittojen mukaan räätälillä ja valmisvaatteetkin tehtiin kestämään. Kun vaatteita oli rajallisesti ja niistä maksettiin kovaa hintaa, motivaatio pitää niistä huolta syntyi kuin itsestään. Samaa logiikkaa voi soveltaa tänä päivänä: vaatetta kunnioittaa ihan eri tavalla ja siitä haluaa pitää hyvää huolta, kun siitä on maksanut korkean hinnan. Viiden euron topeista ja t-paidoista tulee kertakäyttötavaraa, jolla ei ole niin väliä, koska uuden vastaavan saa pikkurahalla.

Miettiä kuitenkin sopii myös, miten ylipäänsä on mahdollista, että esimerkiksi t-paidan voi saada alle 10 eurolla, kun ottaa huomioon, että hintaan sisältyvät niin suunnittelu-, materiaali-, valmistus-, pakkaus-, kuljetus-, myymälävuokra- ja palkkakulut, puhumattakaan siitä, että verottajakin vie joka käänteessä omansa. Tyhmempikin tajuaa, että tällaisessa yhtälössä kaikki ei voi olla kohdallaan, jos vaatteen hinta jää kovin pieneksi.

Kävin aiheesta hiljattain keskustelua Instagramin puolella ja eräs seuraaja totesi hyvin: Kyllä se opiskelijana kirpaisee maksaa “kallis” hinta Sauson nahkahansikkaista, mutta samalla se pakottaa myös huolehtimaan omistamastaan tavarasta paremmin. Halpislaadun kanssa niin ei tule tehtyä, koska on niin helppo vain ostaa tilalle uutta sen sijaan, että pitäisi huolta ja korjaisi vanhaa. 

Ikävä kyllä keskustelussa esiin nousseen Sauson tilanne kuulostaa samantyyppiseltä kuin Samujin. Verottaja on hakenut 90 vuotta täyttänyttä perinteikästä suomalaisyritystä konkurssiin. Se on valtavan surullista, sillä Sauson hansikkaat ovat juuri niitä, jotka periytyvät sukupolvelta toiselle, kun niistä pidetään huoli. Sauson liikkeestä kerrottiin minulle keväällä, että liikkeessä huolletaan ja korjautetaan jopa isovanhemmilta perittyjä hansikkaita, jotka ovat kestäneet käytössä vuosikymmeniä. Siihen mielestäni tulisikin pyrkiä, että vaate tai asuste oikeasti kestäisi vuosikymmeniä ja parhaimmillaan vanhemmilta jälkipolville. Luonnollisesti se tarkoittaa myös sitä, että sitä tulee huoltaa ja mahdollisesti korjauttaakin matkan varrella. Mutta juuri tästä syystä kannustan itse etsimään vaatteita käytettyinä: jos vintage-vaate on kestänyt hyvänä jo kymmeniä vuosia, sopii odottaa, että sillä on vielä runsaasti käyttövuosia myös jäljellä tulevaisuudessa.

Jani Niipola kirjoitti taannoin hyvin blogissaan näyttelijä Colin Firthin vaimona julkisuudessa tunnetun ja vastuullisen muodin puolesta avoimesti puhuvan Livia Firthin aloittamasta #30wears-haasteesta, jonka ideana oli, että jokaista hankittua vaatetta tulisi käyttää vähintään 30 kertaa. Niipola oli haastatellut vintagesovellus GEMin taustavoimiin kuuluvaa Liisa Jokista, jonka tuomio haasteesta oli, että 30 käyttökertaa ei riitä mihinkään – sen sijaan pitäisi puhua 300 käyttökerrasta. Niinpä Niipola aloitti itse #300wears-haasteen ja haastoi ostamaan vain sellaista, jolle tietää kertyvän käyttökertoja vähintään 300. Olen itse tismalleen samoilla linjoilla ja tuo ohjenuora onkin loistava uutta (tai käytettyä mutta itselle uutta) vaatetta hankkiessa. Kysy itseltäsi: voisinko nähdä käyttäväni tätä vaatetta vähintään 300 kertaa? Tai edes sen 30 kertaa? Jos et, jätä ostamatta.

Rehellisyyden nimissä en osaa varmaksi sanoa, kuinka monia vaatteistani olen käyttänyt mitenkin monta kertaa, mutta tänä vuonna aloittamani postaussarja menneiden vuosien tyyleistä antanee osviittaa siitä, miten pitkäikäisiksi monet vaatehankinnoistani ovat osoittautuneet ja miten mukavalla tavalla oma tyyli on pitänyt linjansa vuosien ja trendien myllerryksessä. Myöhemmin tällä viikolla on taas luvassa kooste syyskuisista tyyleistä menneiltä vuosilta.

*

Yksi muotiteollisuuden suurimpia ongelmia on nimenomaan alati vaihtuviin trendeihin perustuva sesonkiajattelu. Se on luotu synnyttämään ihmisten ajatuksissa tarpeita: aina pitäisi hankkia uutta, jos haluaa pysytellä ajan hermolla ja osoittaa tuntevansa trendit. Siksi yritänkin itse löytää ennemmin sen oman ajattoman tyylini kuin heittäytyä aina uusimpien ja väistämättä ennen pitkää hohtonsa menettävien trendivillitysten kelkkaan. Vielä ongelmallisempaa trendeihin perustuvasta muodin “kiertokulusta” tulee, kun muotiviikoilla nähdyt ideat kopioidaan surutta pikamuodin parissa. Halpaketjut ovat tavallaan “demokratisoineet” muodin: enää ei ole varallisuudesta kiinni, kuka voi näyttää trendikkäältä.

Olet ehkä kuullut joskus sanonnan “köyhällä ei ole varaa ostaa halpaa”, ja siinä tiivistyy minusta hyvin juuri se ajatus, mitä vaateostoksilla olisi hyvä soveltaa. Säästämällä vaatehankinnoissa, päädymme usein lopulta ostamaan huonolaatuista ja kun vaate ei sitten kestäkään käytössä tai kulahtaa surkean näköiseksi ennen aikojaan, löydämme itsemme jälleen vaatkaupoilta. Loppujen lopuksi päädymme todennäköisesti kuluttamaan edullisiin vaatteisiin yhteenlaskettuna moninkertaisesti sen saman summan, jolla olisimme saaneet laadukasta alun alkujaan.

Toinen valtava ongelma on se, että tavaraa tuotetaan aivan liikaa, suorastaan järjettömiä määriä. Ja kun se ei mitenkään edes voi mennä kaupaksi, mitä tapahtuu kaikelle vaatehävikille? Mihin joutuvat myymättä jääneet vaatteet? Entä mitä tapahtuu kaikelle sille huonosti ja kehnoista materiaaleista tehdylle tekstiilijätteelle, jota ei voikaan jatkokierrättää ja uusiokäyttää?

Olen ylpeänä ja uteliaana seurannut suomalaisen muodin kenttää, jolla tapahtuu jatkuvasti kaikkea mielenkiintoista ja syntyy oivaltavia ideoita nimenomaan vastuullisen tuotannon ja kuluttamisen näkökulmasta. Nousevat suomalaiset brändit eivät pelkää tehdä asioita totutusta poikkeavalla tavalla ja on mahtavaa voida sanoa, että ekologisen vaihtoehdon ei enää tarvitse tarkoittaa kompromissia tyylin näkökulmasta.

Lovia valmistaa superkauniit laukkunsa ylijäämänahasta vastuullisesti Italiassa käsityönä ja ideana on hyödyntää nimenomaan sellaisia materiaaleja, jotka muuten joutuisivat roskiin. Pohjoisesta estetiikasta inspiraationsa ammentava Hálo ei usko perinteiseen sesonkiajatteluun tai alennusmyynteihin, vaan mallisto elää ja kehittyy vapaamuotoiseen rauhaisaan tahtiinsa. Ideana on, että laadukkaat ja ajattomat vaatteet ovat aina hintansa arvoisia.

Ivalo on ottanut kunnianhimoiseksi tavoitteekseen olla koko maailman suurin ja kiinnostavin vastuullisen ja nousevan muodin kauppapaikka. GEM-sovellus puolestaan tekee vintage-shoppailusta ympäri maailman entistäkin helpompaa ja houkuttelevampaa. Rakastan myös Arkive Atelierin konseptia, joka on omistettu nimenomaan vaatehuollolle ja siinä tarvittavalle tietotaidolle sekä välineistölle.

*

Yhtenä uusista kiinnostavista konsepteista Suomi-muodin kentällä on Pre-o-porter, jonka ideana on tarjota muutaman kuukauden välein tunnettujen suunnittelijen luomia, eksklusiivisia mallistoja, jotka myydään asiakkaille tilaustöinä. Ensimmäisenä tulokkaana oman kokoelmansa julkaisi Mert Otsamo, jonka mallistosta juuri tämä kuvissa näkyvä takkikin on peräisin. Ideana siis on, että malliston vaatteita voi ennakkotilata Pre-o-porterin kautta ja niitä tuotetaan siis vain tilausten mukainen määrä. Samalla konseptilla on Suomessa yrittänyt ponnistaa pinnalle jokunen merkki aiemminkin, mutta luulen, että nyt vastuullisuuden ollessa nyt muotiteollisuuden kuuma teema ilmapiiri on kypsempi tällaiselle idealle ja Otsamo on jo niittänyt siinä määrin mainetta suunnittelijana, että konseptilla on hyvät mahdollisuudet menestyä.

Käytännössä systeemi minimoi vaate- ja materiaalihävikin sekä pienentää itsenäisen vaatesuunnittelijan taloudellista riskiä, kun kaikki tuotetut vaatteet on valmistusvaiheessa jo varmuudella myyty. Asiakkaalle systeemissä puolestaan on se etu, että tilaamansa vaatteen saa muutaman viikon kuluessa ja valmistusvaiheessa voidaan huomioida asiakkaan yksilölliset mitat. Vaatteet valmistetaan vastuullisesti Virossa ja ennakkotilaajat saavat vaatteensa 40% alennuksella, jos tilaus tehdään 18.10.2019 mennessä. Jos tekee muuten mieli mennä kurkkaamaan, sovittelemaan tai hypistelemään näitä myös livenä, niin ensi viikolla 30.9.-6.10.2019 on Helsingin Kämp Gardenissa avoinna pop up -showroom sitä varten.

Harva meistä tarvitsee tänä päivänä mitään uutta. Ja ekologisesta näkökulmasta tarkasteltuna onkin aina paras vaihtoehto jättää ostamatta kokonaan tai hankkia tarvitsemansa käytettynä. Jos kuitenkin tuntuu tarpeelliselta ostaa jotakin uutena, niin suosittelen miettimään ostopäätöksiä tehdessä laatua ja vaatteen tulevaa elinkaarta. Mahtaako vaatteelle kertyä käyttökertoja vähintään 300? Tekeekö vaatteesta mieli pitää huolta? Voisiko sitä kuvitella korjaavansa tai korjauttavansa ajan saatossa? Olisko aarteesta perintökalleudeksi käyttöön myös jälkipolville?

Vinkkaan tässä myös, että Instagramin puolella on meneillään kisa, jossa voi voittaa omakseen tämän upean kuvissa näkyvän takin, joten kannattaa käydä kurkkaamassa.

Jos parempiin ja vastuullisempiin valintoihin liittyvät mietteet kiinnostavat, niin suosittelen tsekkaamaan myös nämä postaukset:

Arjen pieniä ekotekoja vaatekaapilla: 26 vinkkiä ja ideaa

Opas second hand-, kirpputori- ja vintage-shoppailuun

♥ Tyylimietteitä ja vintage-löytöjä

♥ Lempeyttä lempivaatteille eli pieni vaatteiden huolto-opas

♥ Kysymyksiä vastuullisesta muodista – vaatesuunnittelija vastaa

Täydellisen t-paidan metsästys

Afterwork-podcast: ekologisempia valintoja vaate- ja tekstiiliostoksilla

Photos: Vesa Silver

Tags: , , , ,

Categorised in: Muoti

18 Comments

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

  • Liisa

    Todella tärkeä aihe. Kiitos tästä jutusta!

  • Johanna

    Todella tärkeä ja hyvä teksti! Itseäni nykyajan kulutus ahdistaa melko usein, kun sata kertaa vuodessa tulee milloin mitäkin trendejä jne. Monet somevaikuttajat tekevät vähän väliä yhteistöitä, joissa on alennuskoodeja, jotka on viikon voimassa ja nyt äkkiä ostamaan näitä uutuuksia. Mitä mieltä olet tästä?

    • Kiitos. :) Tämä on hyvä kysymys. Mietin itse asiaa siitä näkökulmasta, että elämme houkutusten ja mainosten ympäröimässä maailmassa, mutta vastuu ostopäätöksistä on kuitenkin viime kädessä aina jokaisella itsellään. Siksi on hyvä miettiä jokaista kulutuspäätöstä tehdessä, onko kyse aidosta tarpeesta tai perustellusta hankinnasta vai ruokitaanko sillä vain ohimenevää mielitekoa. Ostamme tänä päivänä varsin harvoin absoluuttisen todelliseen tarpeeseen, mutta ennen kassalle marssimista olisi hyvä kysyä itseltään vaikkapa sitten tuo kysymys: voinko kuvitella käyttäväni tätä vähintään sen 300 kertaa tai jopa reilusti enemmän? En näe alennusmyynneissä tai -koodeissa itsessään mitään pahaa, sillä esimerkiksi monelle pienituloiselle nimenomaan ne voivat mahdollistaa jonkun hiukan laadukkaamaan ja vastuullisemman tuotteen hankkimisen. Siksi pidänkin tärkeämpänä sitä, että ensisijaisesti bloggaajana ja vaikuttajana teen yhteistöitä vain sellaisten brändien kanssa, jotka istuvat omaan arvomaailmaani.

  • Ahh, kiitos tästä! Niin paljon samoja asioita pyörii myös omassa päässä tämän asian tiimoilta, että on mukava päästä lukemaan niitä hyvin jäsennettynä tekstinä.

    Tuo 300 käyttökerran haaste vaikuttaa mielenkiintoiselta. Tänä vuonna olen listannut kaikki ostamani vaatteet ja asusteet, mutta ensi vuonna ajattelin listata käyttämieni vaatteiden käyttökerrat. Sillä saisi ainakin konkreettisen tiedon siitä, että mitä vaatteita ihan oikeasti käyttää ja mistä voisi itselleen turhana jo luopua.

    Ja tuo takki on kaikinpuolin U P E A. <3

    • Uskon, että nämä ovat asioita, joita tosi moni miettii tänä päivänä. Kiitos siis mukavasta palautteesta! :) Tuo ideasi omistettujen vaatteiden ja niiden käyttökertojen listaamisesta kuulostaa todella mielenkiintoiselta! Toisaalta itse en usko välttämättä sellaiseen ajattelutapaan, että kaikki joksikin aikaa sivuun jääneet vaatteet pitäisi automaattisesti heti kiikuttaa kierrätykseen. Luopuminen ja turhan hamstraamisen välttäminen ovat hyviä asioita, jos ne selkiyttävät ajatuksia ja kirkastavat mieltä, mutta esimerkiksi omassa vaatekaapissa moni pariksikin vuodeksi sivuun jäänyt vaate on myöhemmin saattanut löytää tiensä aktiivikäyttöön.

      • Nette

        Mä olen pitänyt syksystä 2018 asti kirjaa vaatteideni käyttökerroista. Excel-taulukosta näen kätevästi, mitä vaatteita omistan, kuinka paljon niitä olen käyttänyt kuluneen vuoden aikana, koska vaate on ostettu ja paljonko se on ostettaessa maksanut. Otin linjaksi kirjata vaatteet ylös taulukkoon vasta, kun ne on ekaa kertaa sen vuoden aikana päällä, eli taulukkoa ja vaatekaappia vertailemalla huomaa myös nopeasti, mitä vaatteita ei tule oikeasti käytettyä lainkaan.

        Tää on ollut ihan supermielenkiintoinen projekti ja oon oppinut itsestäni kuluttajana ja pukeutujana paljon. Helposti sitä kuvittelee, että käyttää jotakin vaatetta paljon, mutta huomaakin taulukosta käyttäneensä lempipaitaansa ainoastaan 12 kertaa vuoden aikana! Lisäksi esiin nousee selkeitä kategoroita, joiden vaatteet saavat eniten käyttökertoja – omalla kohdallani erityisesti yksinkertaiset tennarit, sateenpitävä takki, merinovillaiset neuletakit ja suorat farkut on käyttökertojen kärjessä. Tää auttaa myös uusien tarvittavien hankintojen edessä – taulukosta voi päätellä, mitkä vaatteet kestävät kulutusta ja arkista käyttöä (aina jos luovun jostain vaatteesta, kirjaan ylös poiston syyn).

        Suosittelen tällaista kokeilua jokaisella, jos ei jatkuvaan käyttöön niin ainakin esim. puolen vuoden ajaksi. :)

        • En taida itse olla riittävän Excel-orientoitunut ihminen, että minusta olisi moiseen, vaikka kuulostaakin ihan mielettömän kiinnostavalta! Katsotaan, jos saisin haastettua itseni… :)

        • Kerttu

          Samankaltaisia havaintoja olen tehnyt itsekin nyt, kun olen käyttänyt n. vuoden Your closet -appia, johon voi kuvata vaatteet ja kirjata ostovuoden, hinnan, merkin, materiaalin jne. Vain kolmea tuotetta olen käyttänyt vuoden aikana yli 100 kertaa: villahuivia, aurinkolaseja ja ratsastusnilkkureita (jotka siis arkikäytössä). Top 25 käytetyimmät vaatteet listalla on itseasiassa hyvin vähän perusvaatteita. Kahden neuleen, kotishortsien ja leggingsien lisäksi muut käytetyimmät vaatteet ovat syyskengät, lenkkarit, kolme eri villakangastakkia ja erilaiset korvikset, laukut ja nahkahanskat. Myös pipo ja sandaalit ylsivät käytetyimpien vaatteiden joukkoon.

          Tämä tulos (:D) vain vahvistaa sen, että jatkossakin aion panostaa laadukkaisiin ulkovaatteisiin ja pitää perusvaatemäärän minimissä.

          Rinna Saramäen Hyvän mielen vaatekaappi on auttanut itseäni vaatesuunnittelussa valtavasti. Ei tule enää hutiostoksia, kun en osta kuin suunnitellusti ja laatua ja kaikki vaatteet on lempivaatteita.

          Loppuun: tosi hyvä kirjoitus! 300-haaste on Super. Laittaa todella miettimään omaa kulutuskäyttäytymistä. Miten pienellä määrällä vaatteita selviäisikään, jos jokainen vaate pääsisi käyttöön tuon 300 kertaa…

  • Stiina

    Olet tyyli/muotiblogien maailmassa hyvä esimerkki siitä, että voi pukeutua tyylikkäästi ilman, että menee mukaan joka trendiin. Uskon ja näyttää vahvasti siltä, että ostat paljon vähemmän uutta kuin esim. Metti, Hanna (strictly style) tai Sofia Ruutu tai Kaisa (si moda). Edellä mainituissa blogeissa osassa puhutaan klassisesta tyylistä, mutta niin vain jatkuvasti esitellään uusimpia trendejä ja mennään niihin mukaan. Esim. kuka muistaa enää röyhelöneuleita parin vuoden takaa? Niinpä. Niitäkin ostettiin eri väreissä, koska “neuleita tarvii aina” mutta koska kyseinen trendi meni ohi niin veikkaan että neuleet meni sinne kirppiskassiin mitä säännöllisesti näyttää osalla kertyvän (miksikään…). Ehkä oletkin enemmän tyyli kuin muotibloggaaja. Sinulta saan enemmän inspiraatiota pukeutumiseen kuin trendien perässä juoksijoita, koska sellainen en ole itsekään.

    • Stiina

      (*miksiköhän)

    • Kiitos mieltä kovasti lämmittävästä palautteesta. :) Uskon itse lujasti oman tyylin löytämisen voimaan. Välillä ajattelen, että viimeisimpien trendien mukaan pukeutuvilla ei tavallaan ole lainkaan omaa tyyliä, sillä jos tyyli vaihtuu sesongin mukana ja sitä sanelevat ulkopuolelta määritellyt trendit, voidaanko edes puhua omasta tyylistä? Toivon, että voin omalla esimerkilläni näyttää, että on mahdollista pukeutua kauniisti ja kiinnostavasti, vaikka ei ostaisikaan koko ajan uutta tai haksahtaisi kaikkiin viimeisimpiin trendivillityksiin. On aina ihana kuulla, että oma kestävä tyyliajatus välittyy myös sinne ruudun toiselle puolen ja inspiroi muitakin. <3

  • Katja

    Mitä se vastuullisuus, kestävyys tai suomalainen laatu on, jos tuote valmistetaan Virossa tai Italiassa (puolet halvemmalla palkalla)? Sanahelinää.

    • Oletko tosissasi sitä mieltä, että vain Suomessa valmistettu tuote voi olla kestävä, laadukas tai vastuullinen? On aika päivittää käsitykset nykyaikaan. :)

      • Katja

        Tarkoitin kommentillani lähinnä sitä, että on nurinkurista puhua suomalaisesta laadusta, vastuullisuudesta, kestävyydestä samassa lauseessa kun tuotanto ja työvoima tulevat aivan jostain muualta kuin Suomesta.

        • Miksi nimenomaan suomalainen valmistus on mielestäsi niin tärkeä itseisarvo? Globaalissa kilpailussa ja Suomen palkkatasolla on hyvin epärealistista, että Suomessa pystyttäisiin tuottamaan kilpailukykyisen hintaisia tuotteita, kun korkealaatuista pystytään valmistamaan muuallakin. Tässä tekstissä puhutaan vastuullisuudesta, korkeasta laadusta ja suomalaisesta suunnitteluosaamisesta – ne kaikki mahtuvat erinomaisesti samaan tuotteeseen, kun pidetään huoli siitä, että materiaalit ovat kunnossa ja valmistusprosessin kaikissa vaiheissa tekijät saavat työstään asianmukaisen korvauksen ja saavat tehdä työtään hyvissä työskentelyoloissa.

          Pidän itse melko vanhanaikaisena ja menneeseen jämähtäneenä ajatuksena, että vain Suomessa valmistettua voi pitää suomalaisen osaamisen ja laadun näytteenä. Meillä on täällä valtavasti hienoa suunnitteluosaamista, vaikka tuotanto ymmärrettävistä syistä onkin globaalissa kilpailuasetelmassa valunut monelta osin toisaalle. Edes Suomessa valmistettujen vaatteiden materiaalit tai materiaalien raaka-aineet eivät yleensä ole Suomesta, joten miksi juuri tämä ompeluprosessi on mielestäsi suomalaisuuden näkökulmasta niin tärkeä?

          Kaikki Suomesta tuotantonsa muualle siirtäneistä merkeistä ovat tehneet tämän ratkaisun pakon edessä, sillä valmistuksen säilyttäminen Suomessa ei mahdollista kilpailukykyisiä hintoja. Syyt muutoksiin tuotannossa ovat siis olleet puhtaasti kannattamattomuudesta johtuvia, sillä yksikään yritys ei voi menestyä, jos menot ovat suuremmat kuin kassavirta. Pienillä premium-brändeillä kotimainen valmistus voikin vielä pienten tuotantomäärien ansiosta olla paikoin mahdollista, mutta Suomessa ei myöskään ole enää tuotantokapasiteettia suurempiin tuotantomääriin, jollaisia suuremmat brändit tarvitsisivat.

          Valitettava fakta vain on, että kuten tekstissä totesinkin, niin vaikka moni peräänkuuluttaa suomalaista valmistusta, hyvin harva olisi valmis maksamaan tuotteista sitä summaa, mihin lukemiin kotimainen valmistus hintatason nostaisi. Esimerkiksi Finlaysonilla oli laskettu, että kotimainen valmistus nostaisi nykyhintoja kolmasosalla. Kun katsotaan, millaisia määriä suomalaiset käyttävät rahaa vaatteisiin ja tekstiileihin tänä päivänä, haikailemasi ajatus taitaa ikävä kyllä olla melko kaukana realismista. Maailma muuttuu ja toimintatavat sen mukana.

          Suosittelen kuuntelemaan Afterwork-podcastin jakson parin viikon takaa. Siinä asiantuntija avaa aika hyvin tätä asiaa.
          http://pupulandia.fi/2019/09/04/afterwork-podcast-ekologisempia-valintoja-vaate-ja-tekstiiliostoksilla/

Related posts