30/06/19

Mitä tekisit, jos sinulla olisi vain 24h aikaa?

2 41

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ: POHJOLA VAKUUTUS & ASENNEMEDIA

Mitä asioita ihmiset katuvat kaikkein eniten kuolinvuoteellaan? Olen viime vuosina lukenut useita artikkeleita, joissa ihmiset ovat elämänsä ehtoopuolella jakaneet, mitkä asiat ovat eletyssä elämässä jääneet harmittamaan tai kaduttamaan. Mitä on jääty kaipaamaan? Mitä olisi tehty toisin? Monissa vastauksissa tuntuvat toistuvan hyvin samanlaiset asiat: useimmat ovat jälkikäteen todenneet, että jos voisivat vielä tehdä jotain toisin, he tekisivät vähemmän töitä, viettäisivät enemmän aikaa rakkaidensa kanssa ja eläisivät elämäänsä enemmän itseään varten ja vähemmän muiden odotuksia kuunnellen. Näitä mietteitä on aina aika pysäyttävää lukea… Mitä jäisin itse kaipaamaan, jos elämä päättyisikin yllättäen? Tekisinkö itse jotain toisin?

Olen miettinyt parin viime vuoden aikana paljon ihan tietoisesti sitä, millaista elämää haluan elää. Mitkä asiat ovat minulle oikeasti tärkeitä? Millaista toivon jokapäiväisen arkeni olevan? Ja tekevätkö arkiset valintani minut onnelliseksi? Ne ovat aika tärkeitä kysymyksiä, mutta unohtuvat kummasti oravanpyörässä, jossa tukka putkella vain suorittaa velvollisuuksia, to do -listoja ja rutiineja päivästä toiseen. On ymmärrettävää, että arkisen aherruksen keskellä ei jatkuvasti ehdi uhrata aikaa elämän merkityksellisyyden pohdiskelemiselle, mutta silloin tällöin tekisi varmasti itse kullekin ihan hyvää pysähtyä valintojensa äärelle ja miettiä, mitä ne antavat.

Joskus kohtaa ihmisiä, jotka etsivät elämältä jatkuvasti kaikenlaisia extreme-elämyksiä, mutta en itse koe, että elämän pitäisi olla jatkuvaa ilotulitusta ollakseen mielekästä. Loppujen lopuksi ihan tavallinen arki on aika ihanaa, kun siitä tekee omannäköistä ja oppii iloitsemaan pienistä asioista. Vaikka muistojen virrassa matkat, juhlahetket ja kaikenlaiset erityistilanteet erottuvat selkeämpinä muistijälkinä, usein huomaan silti itse kaipaavani jälkikäteen niitä ihan tavallisia pieniä asioita: iltakävelyitä hyvässä seurassa, rakkaan ihmisen kainalosta heräämistä, yhdessä nauramista, syvällisiä keskusteluita, arkisia onnistumisen kokemuksia, yhteisiä ruoanlaittohetkiä ystävien kanssa ja luonnon äärellä rauhoittumista.

Rakastan työtäni ja olen ihan hitsin onnekas, että asiasta, jota tekisin ilolla muutenkin, on tullut minulle ammatti. Silti, kun harrastus muuttuu työksi, tekemisen luonne muuttaa väkisinkin muotoaan. Ja kun työtään tekee intohimosta, se helposti nielaisee ajankäytöstä leijonaosan. Niin paljon kuin pidänkin työstäni ja arjestani, olen viime vuosina pohtinut, että ehkä silti kaipaisin vähän enemmän vapaa-aikaa, jolloin ei tarvitsisi miettiä työasioita lainkaan. Olen jo monena kesänä peräkkäin miettinyt, että olisipa ihanaa pitää oikein kunnollinen loma ja ylipäänsä arjen keskelläkin sallia itselle enemmän työstä täysin vapaata aikaa, mutta käytäntö on laahannut pahasti haaveiden ja suunnitelmien perässä.

Tahtotila ja tavoite on siis ollut vähemmän kiirettä ja stressiä, ja enemmän vapautta, luovuutta ja lomaa. Olen muutaman viime vuoden aikana ottanut pieniä konkreettisia askeleita näitä tavoitteita kohti, mutta vielä on ollut matkaa päämäärään. Ja tiedän, että suurin este näiden tavoitteiden toteutumiselle on omien korvieni välissä. Juttelin loppukeväästä erään yrittäjä-tuttavan kanssa, joka tokaisi aikovansa pitää tänä vuonna kuusi viikkoa lomaa sekä kaksi etätyöviikkoa siihen päälle. Kuuntelin suunnitelmia ihaillen ja vähän kauhuissani. Seuraavana päivänä merkitsin tuttavastani inspiroituneena työkalenteriini 4 viikon loman.

Rehellisesti sanottuna olen vielä näihin päiviin asti ollut epävarma lomatavoitteeni toteutumisesta, mutta muutama viikko sitten istuin työpalaverissa, jossa ajatus kirkastui entisestään. Maailma tai edes meikäläisen ura ei takuulla romahda muutamaan lomaviikkoon – miksi sitä niin helposti ottaa ihan tarpeetonta stressiä kaikesta ja asettaa itselleen niin kovia vaatimuksia? Kun on itse oma pomonsa, sen ainaisen ankaruuden sijaan voisi nauttia myös niistä tilanteen tuomista vapauksista ja eduista kuten vaikka siitä, että lomaa voi pitää juuri silloin kuin haluaa ja juuri niin paljon kuin itse haluaa – ainakin melkein. En halua olla yksi heistä, jotka kuolinvuoteellaan miettivät, että olisinpa tehnyt vähemmän töitä.

Miksi mietin tällaisia asioita juuri nyt? Olette saattaneet nähdä telkkarissa Pohjola Vakuutuksen pysäyttävän mainoksen, jossa muistutellaan siitä, että elämä on nyt ja se on elämistä varten. Miksi ihmeessä lykkäämme asioita aina vain jonnekin tulevaisuuteen? Oli kyse sitten lomasta, savityökurssista, uuden kielen opettelusta, tunteistamme puhumisesta, unelmien matkasta tai uramuutoksesta. Pidämme elämää ja huomista niin kovin helposti itsestäänselvyytenä, että on ihan tarpeen välillä muistutella itseään siitä, että ainoa, mikä on varmaa, on vain tämä hetki. Jos elämä päättyisi huomenna tai ensi viikolla, olisinko ehtinyt tehdä niitä asioita, joista oikeasti nautin?

Vaikka olen aina sanonut olevani huono haaveilemaan, ideoita tulvii kummasti mieleen, kun mietin, mitä haluaisin vielä ennen kuolemaani ehtiä tehdä. Mitä tekisin elämälläni, jos saisin tietää, että aikani on rajallinen. Tuntuu ironiselta herätä todellisuuteen ja tajuta, että aikani ON rajallinen. Mitä siis vielä odottelen? NYT on se aika antaa itselle vähän armoa, pitää se loma, viettää aikaa rakkaiden ihmisten kanssa, kokeilla uutta, mennä sinne keramiikkakurssille, lakata keksimästä tekosyitä ja lykkäämästä asioita aina vain tulevaan. Tänä kesänä pidän piru vie sen neljän viikon loman, joten on paras varautua jo nyt siihen, että meikäläisen some hiljenee hetkeksi ensi viikon jälkeen. Ei ehkä ihan kokonaan, sillä yritän valmistella vähän juttuja myös lomani ajaksi, mutta joka tapauksessa aion antaa itselleni luvan unohtaa koko blogin hetkeksi aikaa. Uskon, että pieni paussi tekee hyvää sekä minulle itselleni että luovuudelle ja työvireelle.

Pohjola Vakuutuksen slogan kuuluu: “Kaiken voi korvata, paitsi elämän.” Eletään siis nyt. Unohdetaan tekosyyt, selitykset ja pelot ja ryhdytään tekemään, toteuttamaan ja elämään niitä haaveita ja tavoitteita todeksi. Millaiset asiat jäisivät harmittamaan, jos elämä päättyisikin yllättäen? Millaisia asioita te muut olette lykänneet aina vain tulevaan? Haluan haastaa myös teidät mukaan:

♥ Kerro asia, jonka tekemättä jättäminen kaduttaisi ja tee se nyt! Haasteen aloittamiseen on aikaa 24h. Ratkaisevaa ei ole se mitä teet, vaan miksi teet! Se voi olla hyvinkin pieni asia, kunhan olet oikeasti haastanut itsesi tekemään jotain sinulle tärkeää.

♥ Ota kuva itsestäsi tekemässä tai aloittamassa haastetta, jaa kuva Instagramissa tai Facebookissa ja tägää kolme kaveria, joiden haasteen haluaisit myös nähdä.

♥ Käytä tageja #eläse ja @pohjolavakuutus, niin olet mukana kisassa, jossa palkitaan viikoittain sykähdyttävimpiä tekoja niihin sopivalla tavalla. Muista siis kertoa, MIKSI juuri tämä teko on sinulle tärkeä. (Muista myös, että profiilisi/postauksesi on oltava julkinen, jotta kuva näkyy myös muille.)

Kilpailun säännöt löydät täältä.

Photos: Jenni Rotonen & Viena K

Tags: , ,

Categorised in: Elämä

2 Comments

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

Related posts