13/06/19

Kohun keskellä

31 100

En tiedä, kuinka moni teistä ehti kuulla viime viikolla sen podcast-jakson, joka sittemmin poistettiin, mutta veikkaan, että kovin moni ei silti ole onnistunut välttymään kohujakson ympärillä vellovalta keskustelulta. Jos joku on onnistunut missaamaan koko homman, niin Metti & Hanna -podcastissa oli viime viikolla jakso, jossa mukana oli miesvieras. Juha-nimellä esiintynyt vieras vastaili juontajien sekä heidän kuulijoidensa esittämiin kysymyksiin miehen näkökulmasta.

Idea oli hauska, mutta lopputulos osoittautuikin joksikin ihan muuksi, kun myöhemmin keskustelupalstoilla sovinisti-Juhaksikin kutsuttu miekkonen puhui naisista hyvin pinnallisesti ja tuntui arvottavan vastakkaista sukupuolta lähinnä ulkoisten avujen perusteella. Somessa nousi myrsky paitsi Juhan mielipiteistä, myös siitä, etteivät Metti ja Hanna millään tavoin keskustelun aikana haastaneet tai kyseenalaistaneet vieraansa näkemyksiä. Sen sijaan miestä kuvailtiin hauskaksi ja sanavalmiiksi, ja hänen kieltämättä aika sovinistisille ajatuksilleen naureskeltiin mukana.

*

Pahin kohu on jo laantunut, mutta olen miettinyt viikon päivät, haluanko edes työntää lusikkaani tähän soppaan. Muutaman päivän ajan somessa ei muusta puhuttukaan ja ryöpytys asian ympärillä sai melkoiset mittasuhteet. Tietenkin tapaus herätti myös minussa paljon ajatuksia – etenkin, kun ehdin kuunnella tuon kohutun jakson ennen kuin se poistettiin. Olen saanut viikon varrella muutaman viestin, joissa minun on toivottu ottavan asiaan kantaa ja sivuttiinpa aihetta myös eilen linkkaamassani Juuso Pekkisen podcastissa, jonka jaksossa vierailin viime viikonloppuna.

On ilmiselvää, että Juhan näkemykset olivat naisen (tai ihan vain kenen tahansa fiksun ihmisen) näkökulmasta tosi törppöjä. Ne edustivat paljolti sitä, mikä maailmassa on pielessä: Juhan mielestä naisen tehtävä on lähinnä näyttää nätiltä eikä muulla pääomalla ole juuri arvoa, jos naama ja kroppa eivät ole kunnossa. Henkilökohtaisesti minua puistatti jo ensimmäisten minuuttien aikana, kun pistin jakson pyörimään. Tuntui kummalliselta, etteivät Metti ja Hanna vaikuttaneet näkevän mitään kritisoitavaa vieraansa kommenteissa, kun omat niskakarvani nousivat välittömästi pystyyn ja itselleni ainoa luonnollinen reaktio olisi ollut voimallisesti haastaa miehen näkemyksiä. Ymmärrän täysin, miksi jakson sisältö herätti ihmisissä niin suurta ärtymystä ja tuohtumusta. Keskustelupalstojen vihaamiselle omistetussa myrkkytynnyrissä lietsottua someraivoa en sen sijaan ymmärrä. (Kiitos Antti Granlundille tuosta osuvasta termistä!)

Koko hommassa meni monta asiaa pieleen… Jakson runko oli suunniteltu huonosti ja podcastin pitäjille entuudestaan tuntematonta miesvierasta ei selvästikään ollut ollenkaan haastateltu etukäteen, eivätkä Hanna ja Metti ehkä osanneet edes odottaa ihan tällaisia vastauksia. Joskus yllättävässä tilanteessa sitä vain jäätyy. Joskus sitä on vierasta ihmistä kohtaan tarpeettomankin kohtelias, vaikka ei olisikaan tämän kanssa asioista samaa mieltä. On myös oikeastaan aika pelottavaa, miten sitä voi joskus vain olla niin tottunut sovinistisiin asenteisiin, että niille tulee ikään kuin sokeaksi eikä edes tajua esitettyjen mielipiteiden ahdasmielisyyttä ja sopimattomuutta. Kun ympäristö riittävästi toitottaa jotakin läpi elämän, siitä tulee helposti normaalia eikä jotain, mihin edes tajuaisi puuttua.

Tietenkin mimmien olisi pitänyt ymmärtää reagoida sovinistisiin kommentteihin jotenkin jo itse keskustelutilanteessa. Ja kun tässä epäonnistuttiin, heidän olisi pitänyt ymmärtää reagoida niihin viimeistään siinä vaiheessa, kun jakso julkaistiin. Jostain syystä näin ei kuitenkaan tapahtunut ja ainoaksi vaihtoehdoksi jäi reagoida asiaan vasta, kun somemyrsky oli jo lähtenyt kierroksille. Se ei ole koskaan ihanteellinen tilanne ja oikein kunnon someraivoon itsensä lietsoneille kritisoijille ei usein riitä mikään. Osa palautteesta on varmasti ollut asiallista, mutta aika suuri osa ei niinkään. Nettiraivon kuohahtaessa palaute menee herkästi henkilökohtaisuuksiin ja hyökkäävästi asiaa lähestyvän kanssa on vaikea käydä keskustelua. Alkuun reagointi jakson aiheuttamaan mylläkkään ei mennyt ihan nappiin, mutta lopputulos kuitenkin oli, että jakso poistettiin ja mimmit vaikuttivat olevan asiasta ihan vilpittömästi todella pahoillaan. Ja mitäpä muutakaan sitä siinä tilanteessa enää voisi tehdä kuin pahoitella, kun virhe on jo tapahtunut.

*

Monenlaisia somekanavia tehneenä ja omaa podcastiakin jo lähes pari vuotta pyörittäneenä tiedän, että formaattina podcast on hyvin erilainen esimerkiksi blogiin verrattuna. Blogissa omaa ilmaisua, sanavalintoja ja reaktioita on aikaa miettiä ja hioa. Ja siitä huolimatta väärinkäsitykset ja -tulkinnat ovat arkipäivää. Vaikka kuinka yrittäisi kieli keskellä suuta muotoilla asiansa huolellisesti, joku ymmärtää aina väärin (joko tahattomasti tai tahallaan).

Keskustelumuotoisessa podcastissa kyse on aina live-tilanteesta, vaikka jakso olisikin äänitetty etukäteen. On huomattavasti vaikeampi osata keskustelun tuoksinassa ja studiotilanteessa miettiä kaikkia mahdollisia näkökulmia tai osata aina reagoida kaikkeen reaaliajassa haluamallaan tavalla. On myös syytä muistaa, että harva podcastin vetäjä on ammattitoimittaja tai -esiintyjä ja useimpia suosittuja lifestyle-podcasteja pitävät ihan tavalliset ihmiset, jotka eivät välttämättä ole kovin kokeneita esiintyjiä tai puhujia. Ja voin lyödä vaikka vetoa että me kaikki tiedämme ne hetket, kun se napakka vastakommentti pulpahtaa mieleen vasta illalla omassa sängyssä peiton alla, eikä tietenkään siinä hetkessä ja tilanteessa, kun keskustelukumppani on siinä nenän edessä.

Podcast-jaksosta olisi voinut syntyä hyvinkin mielenkiintoinen, jos Metti ja Hanna olisivat tajunneet haastaa vieraansa näkemyksiä. Sellaisenaan keskustelu jäi sovinistiseksi puheenvuoroksi, jolle juontajat tuntuivat vähän ujoina hymistelivän ja hihittelivän vierestä. Myös kysymykset ja niiden muotoilu kummastutti. Fiksuilla aikuisilla naisilla olisi varmasti voinut olla kiinnostavampaa ja hedelmällisempääkin keskusteltavaa vieraansa kanssa kuin nuo varsin ulkonäkökeskeiset, jo valmiiksi melko asennelatautuneet ja aika pinnallisetkin kysymykset. Toisaalta ongelmallista oli myös se, että kysymyksenasettelun kautta syntyi tunne, että Juha oli keskustelussa edustamassa koko miessukupuolta, vaikka lopulta kyseessä oli kuitenkin vain yhden yksittäisen miehen mielipide.

On luonnollisesti podcastin vetäjien vastuulla päättää, millainen näkökulma ja sävy keskusteluun lähtökohtaisesti valitaan ja sen jälkeen editoida sisältöä sekä ohjata keskustelua valittuun suuntaan. Nyt tuntui, että jakson suunnittelu oli yksinkertaisesti jäänyt puolitiehen ja oli täysin unohdettu miettiä sellaisia perustavanlaatuisia asioita kuin millaisia arvoja podcastilla halutaan välittää, kenelle podcastia tehdään ja millaisella äänellä kuulijoita halutaan puhutella. Vaikka vaikuttaja-sanaa kovasti parjataankin, tuhansia ja kymmeniä tuhansia ihmisiä tavoittavalla ihmisellä on vaikutusvaltaa, halusimme myöntää sen tai emme. Ja vallan vastaparina tulee aina vastuu.

Jokaisen somessa työtään tekevän olisi hyvä miettiä, millaisia arvoja haluaa tuottamallaan sisällöllä tukea ja edistää, ja millaisille mielipiteille ja näkemyksille haluaa omissa kanavissaan suoda palstatilaa. Ja siitä syystä oli minusta ihan fiksua, että kohua herättänyt jakso poistettiin, jotta yksikään nuori nainen ei erehdy luulemaan Juhan mielipiteiden edustavan koko miessukupuolen näkemyksiä eikä tällaisille sovinistisille ajatuksille tule annettua yhtään enempää sijaa julkisessa keskustelussa.

*

Toisaalta on hyvä kysyä, onko sekään mielekästä, että vaiennamme kaikki mielipiteet, jotka eivät miellytä meitä itseämme. Totuus taitaa kuitenkin olla, että valitettavasti varsin moni mies ajattelee Juhan tavoin. Siksi tekee itse kullekin aika ajoin ihan hyvää herätellä itseään siihen todellisuuteen, jossa elämme. Tietenkin soisin, että moiset sovinistiset möläytykset ja mietteet jäisivät jo historiaan raikkaampien, tasa-arvoisempien ja humaanimpien ajatusten tieltä, mutta siinä pisteessä ei kuitenkaan ikävä kyllä vielä olla. Toisaalta olisi myös tekopyhää väittää, etteivätkö naisetkin sortuisi sukupuolittuneisiin stereotypioihin ja esineellistämiseen, mutta valtarakenteiden näkökulmasta naisvihamieliset tai sovinistiset asenteet lienevät silti suurempi ongelma.

Somemaailman yhteydessä on puhuttu paljon kuplautumisesta ja siitä, kuinka algoritmit ja omankaltaistemme pariin hakeutuminen vääristää helposti maailmankuvaamme suodattaessaan uutisvirroista pois kaikki “väärät mielipiteet”. Se, että suljemme niiltä silmämme, ei kuitenkaan poista niiden olemassaoloa. Olisi rakentavampaa käydä vuoropuhelua ja yrittää ymmärtää, miksi vastapuoli ajattelee niin kuin ajattelee. Ehkä maltillisella keskustelulla voitaisiin jopa vaikuttaa keskustelukumppanin näkemyksiin. Itse uskon, että asiallinen argumentointi ja omien ajatusten rauhallinen perustelu on aina hedelmällisempi lähtökohta keskustelulle ja oman viestin maaliin saamiselle kuin omien ajatusten aggressiivinen tyrkyttäminen sekä henkilökohtaisuuksiin hyökkääminen.

Myönnän, että sivustakatsojana vähän hirvitti, millaisen ryöpytyksen keskelle Hanna ja Metti jakson ilmestyttyä joutuivat. Kiehuvan someraivon keskellä ole helppoa luovia. Olen aiemminkin miettinyt hiukan huolissani sitä, kuinka ankaraa suhtautuminen virheisiin on somen aikakaudella – toisin sanoen niitä ei sallita. Ja usein vilpittömätkin anteeksipyynnöt kaikuvat kuuroille korville siinä kohtaa, kun viha ja tuohtumus on päästetty ihon alle. Harva pystyy kuvittelemaan, miltä tuntuu joutua tuollaisen myrskyn keskelle, ellei ole sitä itse henkilökohtaisesti kokenut.

Matkan varrella unohtuu usein täysin, mitä raivoa herättäneen kommentin lausuja on ehkä kömpelösti muotoillulla viestillään tarkoittanut. Usein tekstiä luetaan tai ääniraitaa kuunnellaan jo niin voimakkaasti värittyneiden lasien läpi, että oma tulkinta nousee niitä konkreettisia sanoja suurempaan arvoon. Pahimmillaan omat tulkinnat tehdään tutustumatta edes alkuperäiseen tekstiin tai podcastiin ja perustetaan oma näkemys asiasta otsikoille tai muiden jo voimakkaasti asenteellisille tulkinnoille. Olen itsekin muutaman kerran joutunut tuon myllyn keskelle, kun blogijuttua on jaettu keskustelupalstoilla ja harva blogiin kommentoimaan asti päätynyt on lopulta edes lukenut alkuperäistä postausta. Aivan varmasti omat tekstini olisivat voineet olla paremmin muotoiltuja, mutta aika usein ne merkitykset ja sävyt, joita ihmiset ovat lukevinaan rivien välistä, ovat täysin heidän oman mielikuvituksensa tuotetta eikä niillä ole paljoakaan tekemistä sen kanssa, mitä olen kirjoittanut, saati sitten tarkoittanut. Ja loputtomien disclaimereiden viljely sekä rautalangasta vääntäminen tekee tekstistä yksinkertaisesti tylsää, liian varovaista ja puuduttavaa.

*

Osa bloggaajista ja uutissivustoista on viime vuosina kaikenlaisen öyhötyksen ja häiriköinnin takia sulkenut kommenttiosionsa kokonaan. Joskus sekin voi olla toimiva kikka. Toisaalta se voi myös tarkoittaa, että keskustelu vain siirtyy muille areenoille, jolloin sitä on vieläkin vaikeampi hallita. Ja toisaalta, esimerkiksi minulle vuorovaikutus on ollut yksi bloggaamisen parhaita asioita, joten tuntuisi kummalliselta siirtyä tarkoituksellisesti yksinpuheluun. Onneksi oma kommenttiboksi on pääosin pysynyt asialinjalla, mutta kyllähän sitä nykyään aina saa vähän olla varuillaan ja peloissaan siitä, milloin joku oma harmittomaksi tarkoitettu juttu saakin liikkeelle raivoisan myrskyn. Toisinaan tilanteita osaa ennakoida, mutta aika usein kohut syntyvät asioista, joita ei itse olisi hoksannut sisältöä tuottaessaan edes tulla ajatelleeksi.

Olen törmännyt viimeisen vuoden aikana pohdintoihin siitä, pitäisikö esimerkiksi uutisten kommenttiosiota muokata niin, että artikkelia voisi kommentoida vasta, kun on osannut vastata oikein kolmeen sitä koskevaan kysymykseen. Tällä vältyttäisiin siltä, että ihmiset syöksyvät meuhkaamaan kommenttiboksiin vain otsikon luettuaan ja itse asiaan täysin perehtymättä. Ehkä samaa voisi soveltaa blogeissakin.

Jos palataan vielä viime viikon kohuun, niin Juha pysytteli omaksi onnekseen podcast-keskustelussa anonyymina ja säästyi siten pahimmalta myllytykseltä, vaikka hetkeksi varmaan pääsikin keskustelupalstojen vihatuimman miehen asemaan. Vaikka sovinismi on hanurista ja Hanna ja Metti tekivät virhearvion julkaistessaan tällaista sisältöä, heihin kohdistunut raivo tuntuu silti aika ylimitoitetulta. Tuntuu myös erikoiselta, että Marmai veti kohuun mukaan podcastin pitäjien yhteistyökumppanit, kun tähän jaksoon ei kuitenkaan liittynyt minkäänlaista yhteistyötä. Tosin kysymys somevaikuttajan ja mainostajan arvomaailmojen yhteentörmäyksistä on kyllä sinänsä mielenkiintoinen.

Jakso ei enää ole kuunneltavissa ja hyvä niin. Podcastin pitäjät ovat pyytäneet anteeksi ja minusta meidän tulee vilpitön anteeksipyyntö myös hyväksyä. Nyt on aika jatkaa eteenpäin. Jos jotain hyvää tästä nettikeskustelun nopeasta rytmistä pitää löytää, niin tämäntyyppisten myrskyjen pahin huippu laantuu yleensä aika äkkiä. Reilun viikon takainen kohu tuntuu jo vanhalta jutulta siitäkin huolimatta, että internetin muisti on ikuinen.

Tsemppiä mimmit! Tuollaisen hullunmyllyn keskelle joutuminen on kamalaa ja hetken aikaa varmaan tekisi mieli vajota maan alle ja pysyä siellä. Mutta muistakaa, että ei se maailma tähän kaadu ja kaikki me teemme virheitä joskus. Tästä jatketaan eteenpäin taas vähän viisaampina.

Suosittelen jokaista miettimään mielessään, millaista keskusteluilmapiiriä me itse haluamme omalta osaltamme edistää: inhimillistä, hyväksyvää sekä oppimiseen kannustavaa vai ankaraa, tuomitsevaa ja osoittelevaa? Miten toivoisit sinua kohdeltavan, jos kohun keskelle jonakin päivänä joutuisitkin sinä itse tai joku läheisesi? Sillä jos jokin on varmaa, niin se, että virheitä tosiaan sattuu kaikille.

*

Lainaan tähän loppuun itseäni noin kuukausi sitten julkaisemastani blogitekstistä ja suosittelen lukemaan myös nuo aiemmat tätäkin teemaa sivuavat blogijuttuni:

Nettimaailmassa moni ajatus tiivistyy mustavalkoisen oikeaksi tai vääräksi, vaikka väliin mahtuisi loputtomasti harmaan sävyjä. Keskusteluilmapiiri on hyvin tuomitseva vääriä mielipiteitä mutta myös inhimillisiä erehdyksiä ja virheitä sekä tietämättömyyttä kohtaan. Ihmettelen vähän sitä “nettikansan raivoa”, koska erehdykset, virheet ja mokailu kuuluvat ihmiseloon. Haluaisin nähdä sen ihmisen, joka ei koskaan ole töpännyt. Harva mielipide, moka tai möläytys sentään on niin anteeksiantamaton, että siitä ansaitsisi osakseen ihan sellaista raivoa ja ristiinnaulitsemista kuin tänä päivänä usein on vastassa.

Monenlaisia keskusteluita sivusta seuranneena ja niiden pyöritykseen itsekin eksyneenä olen joskus miettinyt, että monelta tuntuu unohtuvan yksi olennainen juttu: elämä on yhtä oppimista eikä meistä kukaan voi tietää kaikesta kaikkea. Tiedonjanoiselle maailma ei koskaan tule valmiiksi. Siksi haluaisin peräänkuuluttaa vähän lempeyttä ja armoa kaikkeen netissä käytävään keskusteluun. Joku tietää kaiken kvanttifysiikasta, toinen feminismistä ja kolmas pikkuisen monesta asiasta. Meillä on monenlaisia kiinnostuksia, vahvuuksia ja osaamista – se on rikkautta ja mahtavaa kyllä, voimme oppia toisiltamme eikä se matka pääty kuin vasta kuolinvuoteella.

Photos & garments: KM by Lange

Tags: , , ,

Categorised in: Elämä

31 Comments

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

  • En ole seurannut tätä kohua mutta voin antaa ammattilaisen näkökulman. Mä olen toimittaja ja radiojuontaja, juonnan paikallisradion aamulähetyksiä.

    Ammattitoimittajan tärkeimpiin taitoihin kuuluu juuri tuo mitä mainitsit että pitää osata reagoida heti haastateltavien sanomisiin.

    Ennen live-haastattelua teen usein pienen esi-haastattelun jotta saan taustatietoja ja fiiliksen ihmisestä. Katson taustoja. Mietin kysymyksiä. Paljon aikaa tähän yleensä ei ole.

    Haastattelutilanteissa olen aina korvat höröllä ja pyrin reagoimaan heti siihin mitä haasteltava sanoo.

    Toimittajan työssä pitää osata jättää pois tietty sellainen kiltti kohteliaisuus joka arkielämässä saa hymistelemään mukaan. Samalla pitää kuitenkin olla ystävällinen ja tulla toimeen haastateltavan kanssa! Eli radiohaastattelujen tekeminen vaatii taitoja.

    • Kuvaamasi taidot ovat juuri sitä toimittajan ammattitaitoa ja hyvä haastattelija osaa ohjata keskustelua taitaen ja reagoida haastateltavan sanomisiin nopeasti. En näe mitään vikaa siinä, että myös harrastelijat voivat tuottaa audio-sisältöjä ja selvästi tällaiselle kevyelle ja jutustelevalle, ei niin toimitetulle sisällölle on kysyntää. Tämä nimenomainen podcast-jakso kuitenkin paljasti hyvin haastatteluiden ja tämän tyyppisten keskusteluiden sudenkuopat. Ihailen suuresti toimittajia ja juontajia, jotka hallitsevat tällaiset live-tilanteet, se on todellista ammattitaitoa.

      Tässä nimenomaisessa keississä ongelmana oli varmasti kokemattomuus tällaisten haastattelutilanteiden osalta – olisiko kyseessä ollut peräti ensimmäinen jakso koskaan, jossa oli mukana joku vieras? Tällä kertaa oppi meni valitettavasti perille kantapään kautta.

  • Kate

    Mä en voi sille mitään, mutta mun mielestä Hanna ja Metti saivat juuri sitä mitä tilasivat. Tiedän, että tämä voi kuulostaa julmalta etenkin kuin se tulee naisen suusta sanottuna. Mutta tämä ko. jaksoi kertoi enemmän heistä kuin “Juhasta” ja heidän tietämättömyydestään. Ko. naiset elävät maailmassa, jossa harva suomalainen nainen elää. He on kauniita ja taloudellisesti todella hyvin toimeentulevia Suomen mittakaavassa ajatellen. He elävät elämää, josta hyvin harva suomalainen nainen tai mies tietää yhtään mitään eikä koskaan tule tietämäänkään. Heidän kikattelunsa tai Juhan kyseenalaistaminen kertoo vaan siitä, että he eivät tiedä minkälaista sinkku naisen elämä todellisuudessa on ja kuinka naisia arvotetaan tai kohdellaan. Heidän elämänsä on täydellistä ei heidän tarvitse miettiä sellaisia asioita. Heillä on miehet, lapset ja koko täydellinen elämä. Hyvähän heidän on naureskella. Ei koske heitä, ei ole meidän ongelma. Se, että he pyytävät nyt anteeksi käytöstään ja ko. jaksoa, anteeksi vaan, mutta en usko, että he todella tarkoittavat sitä.

    • Olet osittain varmasti oikeassa. Kaunis, nuorena jalkapalloilijan kanssa avioitunut ja onnellista perhe-elämää viettävä, monella tapaa etuoikeutettu nainen ei varmasti täysin ymmärrä, mitä on elää sinkkunaisena tämän päivän maailmassa tai millaista kohtelua miehiltä joutuu kohtaamaan. Sitä en kuitenkaan usko, että kenenkään elämä on täydellistä. Heillä ei ehkä ole samoja ongelmia kuin minulla, mutta aivan varmasti heilläkin on ongelmia. Jokaisella on.

      Minusta kukaan ei ansaitse joutua kaamean somemyrskyn keskelle, eikä tämä Hannan ja Metin “rikos” niin kammottava kuitenkaan ollut, että tästä olisi syytä heitä ikuisuuksia rankaista. Varsinkin Hanna on ollut minusta hyvin vilpitön ulostuloissaan ja uskon, että keskustelu aiheen ympärillä on saanut hänet miettimään monia asioita uudesta näkökulmasta. On minusta aika julma ajatus, että ihminen ei saisi mokata, oppia virheestään, pyytää anteeksi ja saada anteeksi. Toivoisit varmaan, että sinäkin saisit anteeksi mokattuasi? Miksi et sitten soisi sitä myös muille.

    • PiaX

      Olen samaa mieltä siinä, että oman tuotoksen esiarviointia olisi varmasti voinut tehdä kriittisemmin. Toisaalta, voi olla vaikeaa tietynlaisessa fiiliksessä kyseenalaistaa sitä, mikä on tietyllä tavalla oma pikku puheenvuoro pienessä porukassa tai niin sanotusti “hetken tuote”. Toki se, että sen lataa podcast-alustalle muuttaa tuotoksen luonnetta.

      Ammattinäkökulmasta tämä on toki varomatonta, ehkäpä tyhmää myös. Mutta kuten Jennikin sanoi: täysin inhimillistä. Lisäksi jokaisen meistä parhaita opettajia ovat kokemukset – sekä kiitolliset että vaikeat. Jokaisella on oikeus tulla unohdutuksi, loppujen lopuksi yhdenkään ihmisen elämä ei _oikeasti_ muuttunut tai vaarantunut yhden ihmisen naiskuvan esittelyn vuoksi. Toki vaikuttajilla on vastuuta, mutta toisaalta niin on vastaanottajillakin. Ihan myrkytön reagointi ei ollut ruudun toisellakaan puolella.

      On tärkeää kasvaa myös näkemään, mihin reagoi. Että ehkä minuun sattui tuo kommentti, koska se herättää itsessä tutun muiston asiasta tai tilanteesta, joka ei varsinaisesti liity aiheeseen.

      Äitillä ja isälläni oli tapana riidellessä aina käydä läpi kaikki vanhat jutut tämän “uuden” riidanaiheen lisäksi. Ikinä mistään ei päästy eteenpäin. Tapeltiin vuosikausia samoista asioista, pyydettiin anteeksi, ajateltiin, että okei, tässä se oli: kaikki on _nyt_ hyvin. Voin sanoa kokemuksesta, että se on TODELLA kuluttava tapa olla olemassa – koskaan ei voi tietää, minkä vanhan synnin toinen vetää heikolla hetkellä eteen. Ehkäpä reagointitapa on siis inhimillistä, mutta ei tottavie hedelmällistä!! :D

      Eli se, että reagoi podcastiin sen _vaikutuksen_ vuoksi, ei sen, mitä kaikkea liittää siihen 5000 vuoden ajalta. Se ei ole minusta kohtuullista. Ja anteeksipyyntö ja -antaminen, ovat tärkeitä osia tässä stoorissa. Hanna ja Metti varmasti muistavat tämän lopun elämänsä – ja en tarkoita tätä tuomitsevasti, vaan että heidän elämäänsä tämä on jo vaikuttanut parhaalla mahdollisella tavalla. Ei ole yleisön tehtävä tuomita tuomitsemisen vuoksi: mistä kukaan tietää tarkoittavatko todella anteeksipyyntöä? Loppujen lopuksi sillä ei edes pitäisi olla väliä. Oma kokemukseni on, että harvoin toinen ihminen todella näkee toisen pinnan alle. Olemme niin virittäytyneitä lukemaan asioita omista lähtökohdistamme, ja usein todella todella kriittisesti…

      Minusta myös nuorille on hyvä nähdä, että omat idolit välillä mokaa ja toisaalta pyytää anteeksi. Parhaimmillaan kuulijan oma fiilis kertoo, että tässä ei nyt ole kaikki kohdallaan, että en ole ihan tätä mieltä. Se riittää, tämä kokemus on aito (jaettiinpa sitä mediassa tai ei). Loppujen lopuksi jokaisen pitäisi aina palata itseensä kaikessa reflektoinnissa, eikä vain mitä asiasta kirjoitetaan. :)

  • “Tuntuu myös erikoiselta, että Marmai veti kohuun mukaan podcastin pitäjien yhteistyökumppanit, kun tähän jaksoon ei kuitenkaan liittynyt minkäänlaista yhteistyötä.”

    Tämä juuri! Todella kummallinen temppu.

    Olen itsekin sitä mieltä, että jakso oli mauton, mutta tuntuu, että vähän yllättävätkin tahot lähestyivät somemyrskykokkoa bensakanistereidensa kanssa. Toki aiheesta saa uutisoida, mutta miksi pitää vetää mukaan osapuolia, joilla ei ole jakson kanssa mitään tekemistä.

    No, ehkä näistä opitaan.

    • Kieltämättä kyseisestä jutusta tuli vähän sellainen olo, että haluttiin hyödyntää klikkaukset aiheen ympärillä hyvässä imussa ja hypessä, joten keksittiin vain jokin lähestymiskulma, jolla teema saatiin uskottavasti sovitettua mukaan lehden sisältöä. Vähän ikävä juttu, mutta onneksi tällä viikolla useimmilla lienevät mielissä jo uudet otsikot ja kaikki pääsevät tästä eteenpäin.

    • Roosa

      Miten niin?
      Miten ihmeessä muka yhteistyökumppanit eivät liity siihen miten bloggaaja toimii? Vaikka juuri tietyssä postauksessa ei ole virallista yhteistyötä?

      On jo korkea aika, että te vaikuttajat ja suuri yleisö ymmärtävät vaikuttajaroolin, sen tuoman vallan – ja vastuun!

      • Uskon, että suuri osa vaikuttajista ymmärtää myös roolin mukanaan tuoman vastuun. Virhearvioita sattuu kuitenkin joskus kaikille ja on varmasti tässä vaiheessa käynyt selväksi, että podcastin pitäjät kyllä ymmärtävät mokanneensa. Tässä kohtaa voi vain pyytää anteeksi, oppia virheestä, jatkaa eteenpäin ja yrittää toimia jatkossa fiksummin.

        Yhteistyökumppaneita varmasti kiinnostaa, millaisia arvoja vaikuttajat edustavat ja toivon, että niin brändeille kuin vaikuttajillekin arvomaailmojen kohtaaminen on yksi tärkeä kriteeri yhteistyökumppaneita valitessa. Tässä tapauksessa mielipiteet olivat kuitenkin ensisijaisesti podcastissa vierailleen miehen – juontajathan eivät oikeastaan ottaneet niihin itse keskustelussa mitään kantaa. Se on jo todettu, että moni asia meni siltä osin pieleen ja reagoimattomuus herätti paljon kysymyksiä ja epäilyksiä mimmien omasta arvomaailmasta, mutta koska tytöt ovat pyytäneet anteeksi ja korjanneet näitä virheellisiä käsityksiä, yhteistyökumppaneiden vetäminen mukaan tähän soppaan tuntui hiukan erikoiselta tässä kohtaa. Olisi tuntunut reilummalta, että asiaa olisi käsitelty vaikkapa ihan erikseen omana tästä irroitettuna juttunaan, missä olisi syvennytty näiden arvokysymysten äärelle laajemminkin ja ehkä myös vaikuttajien näkemyksiä asiasta kartoittaen. Nyt jäi lähinnä mielikuva, että haluttiin klikkiotsikoiden aikakaudella vain ottaa kohusta kaikki irti.

  • Pertti

    Oikeastaan pitäisi miettiä, onko somekohun kärkäimmät kommentoijat, sen parempia ihmisiä, kuin somekohun aiheuttanut henkilö.

    Olipa julkaisupohja mikä media tahansa, niin haastattelijan olisi aina hyvä pystyä haastamaan vasta argumentaatijalla tai tarkentavalla kysymyksellä haastatelta.

    Välillä on hyvä tuulettaa asioita ja tunteita kärjekkäästikkin, mutta aina pitää muistaa kunnioittaa muita ihmisiä, sekä heidän mielipiteitänsä. Eikä pidä alentua loukkaamaan toista vaikka, hänen sanomisensa loukkaisi omia arvoa ja maailman katsomusta.

  • En sattunut kuulemaan tuota kyseistä jaksoa vaan tutustuin syntyneeseen hullunmyllyyn vasta jälkijunassa. Oli järkyttävä nähdä miten ihan jo koti-Suomessakin lähdetään suoraan sanottuna lynkkaamaan ja lokaamaan näin runsaalla kädellä ihmisiä. Vauvapalstoilla tätä nyt on ollut aina, mutta ilmiö näytti nyt leviävän muuallekin.

    Mitä on jenkkitubea seurannut, on siellä samantyylistä keskustelutaidottomuutta esiintynyt jo pitkään etenkin Twitterin puolella. Ylipäätään tuntuu, että nykyään kaikki “totuus” haetaan sosiaalisen median kautta, edes anteeksipyynnöt eivät riitä ja virheille ei ole varaa kuten sanoit.

    Nuo viimeisimmät kaksi kappalettasi tiivistävät aika hyvin omat ajatukseni myös tästä. Keskustelua saa herättää, mutta nykyään tuntuu että heti lähdetään väärille urille ja keskustelusta muuttuu huutoa sekä mollaamista. Some on mahtava paikka, mutta nykyään myös todella pelottava.

    hanna
    https://hannamariav.vaikuttajamedia.fi

    • Ymmärrän, että loukkaavista mielipiteistä nousee meteli, mutta nettikeskusteluiden lietsoma lynkkausmieliala ei kyllä palvele yhtään ketään. Mittasuhteet katoavat siellä “myrkkytynnyrissä” täysin. Loppujen lopuksi puhutaan kuitenkin useimmiten vain mielipiteistä, eikä mistään sen suuremmasta. Ei sillä, etteikö mielipiteillä olisi väliä, mutta en ymmärrä, mihin on kadonnut normaali keskustelu. Ultimaattisen mustavalkoinen maailmankuva ei jätä tilaa keskustelulle tai nyansseille, vaikka loppujen lopuksi nimenomaan keskustelemalla niihin mielipiteisiin voitaisiin vaikuttaa.

  • Kate

    En missään nimessä väitä olevani sen parempi ihminen kuin ketään mukaan. Mutta on raivostuttaa, että ihmiset, joilla ei ole mitään todellisista käsitystä siitä todellisuudesta missä monet sinkku sekä naiset että miehet elävät, ikään kuin antavat olettaa he, että he tietävät. Nämä ihmiset elävät aivan toisenlaisessa “todellisuudessa” kuin suurin osa muista. Minun mielestäni tämä ko. jakso ainoastaan nöyryytti naisia julmasti, tavalla jota nämä ko. naiset eivät koskaan tule ymmärtämään. Ja mikä lisää asian käsittämättömyyttä on, se että sekä Hannalla että Metillä on omia lapsia. Miten he vanhempina ajattelevat, jos heidän lapsiaan kohdeltaisiin ja nöyryytettäisiin, samoin “Juha” teki. En vain voi käsittää.

    • Se on totta, että näillä naisilla ei varmasti ole täysin käsitystä siitä todellisuudesta, missä sinkku tänä päivänä elää. Toisaalta, hehän eivät itse ottaneet jaksossa kantaa oikeastaan mihinkään, joten puhumisen hoiti käytännössä lähes yksin tämä heidän vieraansa. Uskon, että Hanna ja Metti ajattelivat nimenomaan haastateltavan miehen kautta saavansa ja pystyvänsä tarjoamaan ikään kuin sukelluksen siihen maailmaan, joka on varsin kaukana heidän omastaan. Pieleen meni totaalisesti, kun taustatyö tehtiin niin huonosti eikä haastateltavan näkemyksiin perehdytty ollenkaan etukäteen. Mimmit suhtautuivat koko keskusteluun käsittämättömän naiivisti ja itselläni lähinnä heräsi ajatus, että kyllä huomaa, että sinkkuja on oltu viimeksi joskus häthätää parikymppisenä. Uskon itse, että mimmien suhtautuminen miehen kommentteihin jaksossa oli yhdistelmä ammattitaidon puutetta, ajattelemattomuutta ja täydellistä kykenemättömyyttä nähdä ehkä hiukan yllättävässä tilanteessa kokonaiskuva. Siitä olen samaa mieltä, että on aika käsittämätöntä, että mimmit eivät ole miettineet asiaa lainkaan siitä näkulmasta, millaista esimerkkiä he haluavat tulevaisuudessa antaa esimerkiksi omille lapsilleen tai ihan vain jaksoa kuunteleville nuorille naisille. Mutta tässä palataankin siihen, miksi on niin tärkeää, että vaikuttaja miettii tietoisesti omia arvojaan sisältöä tuottaessaan.

      Virheissä on yksi hyvä puoli: ne tekevät meistä inhimillisiä ja niistä voi oppia. Uskon vakaasti, että tällaisen myllytyksen keskelle jouduttuaan sekä Hanna että Metti ovat joutuneet miettimään omia arvojaan sekä sitä, millaista maailmankuvaa he haluavat omilla sisällöillään edistää ja välittää. Kyllä, kyseinen podcast-jakso oli melkoinen pohjanoteeraus, mutta anteeksi on pyydetty, voitavat korjausliikkeet on tehty ja nyt on aika katsoa eteenpäin. Suosittelen siis päästämään suuttumuksesta irti, antamaan anteeksi ja jatkamaan eteenpäin.

  • Sarana

    Kiitos Jenni tästä tekstistä. On mahtavaa, että tartut näin rohkeasti, viisaasti ja pohdiskellen tärkeään aiheeseen. Sinulla on hieno kyky tuoda esille erilaisia näkökulmia säilyttäen samalla käsitys siitä, mikä on ok ja mikä ei.

  • M-M-M

    Todella fiksusti sanottu Jenni. Toivon, että tämä tapaus toimii esimerkkinä siitä, miten ei tule toimia. Olisikin varmasti ihan järkevää asettaa podcastillekin omat arvot, aivan kuin esim yritykselle ja järjestöille. Niiden kautta voisi olla helpompi aina peilata mitä haluaa julkaista ja mitä niillä julkaisuilla viestiä. Vaikutusvaltahan heillä on kieltämättä suuri, kuten postauksessasikin kirjoitit.

    • Kiitos. Olen samaa mieltä: tämä tapaus toimii varmasti varoittavana esimerkkinä monelle muulle ja ennaltaehkäisee vastaavia mokia tulevaisuudessa. Toistaiseksi useimmat ajautuvat vaikuttajan rooliin vähän vahingossa eikä siihen ole olemassa mitään koulutusta, joten virheitä sattuu. Ja niitä takuulla sattuu myös siksi, että koko ilmiö on uusi ja monia asioita yksinkertaisesti tehdään kokeilemisen, erehdyksen ja oppimisen kautta. Valitettavasti mokaaminen ja erehtyminen on tämän tyyppisessä roolissa hyvin julkinen tapahtuma ja seuraukset ovat sen mukaiset. Omien arvojen pohdiskelu hyvissä ajoin ja niiden pitäminen mielessä kaikkea sisältöä tuotettaessa toimii aika hyvänä kompassina matkan varrella.

      Sivuhuomiona on todettava, että on muuten mielenkiintoista, että kovin moni pyörittelee silmiään vaikuttaja-sanalle ja väheksyy somea työkseen tekevien vaikutusvaltaa. Kuitenkin, kun vaikuttaja tekee virheen tai esittääkin näkemyksiä, jotka koetaan haitallisiksi, vaikutusvallan merkitystä korostetaan. Ikään kuin tämän vaikutusvallan olemassaolo haluttaisiin myöntää vain silloin, kun se voidaan kääntää jotakuta vastaan. Jännittävä ilmiö! Tämä ei siis viitannut sinun kommenttiisi, vaan heräsi vain huomiona tässä yhteydessä.

  • En ehtinyt kuulla kyseistä jaksoa enkä suoraan sanottuna ole lukenut suurinta osaa sen ympärille syntyneestä keskustelustakaan. Tietyiltä jutuilta ei kuitenkaan ole voinut välttyä ja se on kyllä käynyt selväksi, että ihmiset ovat reagoineet tähän todella vahvasti. Mielestäni on pelottavaa, miten vähän, jos lainkaan, somemaailmassa on tilaa virheille. Toki tämän kokoista virhettä on mahdoton jättää huomiotta, eikä varmasti ole syytäkään jättää, mutta liekö tämä kuitenkaan päättömän someraivon arvoinen asia – varsinkaan kun tekijät ovat ottaneet vastuun toiminnastaan.

    • No tätä juuri itsekin olen pohdiskellut, että somemaailman ankaruus virheitä kohtaan on oikeasti aika pelottavaa. Virheitä ei tarvitse eikä tulekaan jättää huomiotta, mutta asiat paisuvat netin “tuomioistuimessa” täysin ulos mittasuhteistaan.

  • Minna

    Jenni, kiitos tästä valtavan tärkeästä tekstistä ja kyvystäsi ottaa kantaa vaikeisiinkin asioihin kaikkia osapuolia huomioiden, ketään lynkkaamatta.

    Toivon, että tekstisi tavoittaa mahdollisimman monen silmät, ehtivät he kuunnella kyseisen jakson tai eivät. Tasa-arvo ja toisten ihmisten kunnioitus eivät vielä toteudu, valitettavasti..

    Someraivo ja nopea lynkkaaminen ovat aikamme sairaus. Toisaalta nopea reagointi mahdollistaa myös todella ajantasaisen keskustelun ajankohtaisiin aiheisiin. Kokonaisuutta ei ole helppoa hallita, vaikka yrittäisi ottaa kaikki näkökulmat huomioon.

    Kiitos tästä tekstistä ja upeasta blogistasi! Aiheen ohi on pakko mainita tekstin kuvista -kauneimpia ja sielukkaimpia valokuvia en ole hetkeen nähnyt -ne täydensivät tekstiä upeasti.

    • Kiitos kauniista sanoistasi Minna. Juuri tuota toisten ihmisten kunnioitusta peräänkuuluttaisin. Vaikka jonkun mielipiteet eriäisivätkin omien kanssa tai hänen sanansa kokisi loukkaaviksi, ei minusta koskaan ole kovin hyvä lähtökohta millekään keskustelulle alentua itse tietoisesti lynkkaamaan ja loukkaamaan toista. Kuten tekstissä totesinkin, niin rauhallisella argumentoinnilla ja omat näkemyksensä asiallisesti perustelemalla pääsee yleensä paljon pidemmälle ja saattaa oikeasti saada aikaan sellaistakin keskustelua, jolla niitä näkemyksiä muutetaan.

      Nettiaikakauden nopeus ei missään nimessä ole vain huono asia ja keskustelu ajankohtaisista asioista on ehdottoman tervetullutta ja kiinnostavaa, kunhan vain muistetaan ne käytöstavat ja muiden kunnioitus.

  • Pekka

    Lifestyle-blogit myyvät samoja asioita joista Juha puhui suoraan. Kauneutta.

    Aika tekopyhää suuttua kun joku puhuu karkeasti siitä miten ihmisen parinvalinta suurin piirtein toimii. Kauneudella ja komeudella saa paljon. Ehkä joku järkyttyi tästä tiedosta?

    Metti ja Hanna eivät ihmetelleet miehen puheita koska tietävät miten maailma pyörii kauniiden naisten ympärillä

    • Kukaan ei ole kiistänyt ulkonäön merkitystä parinvalinnassa tai etenkin ensivaikutelmien luomisessa. Ja varmasti on olemassa paljon ihmisiä, joille parinvalinnassakin ykköskriteerit ovat nimenomaan ulkoisia. Aika monelle ihmisen arvoa määrittävät kuitenkin ulkonäön rinnalla monet paljon tärkeämmätkin asiat, ja se niissä Juhan kommenteissa särähti monella korvaan. Hän suoraan sanoi, ettei muilla kauniilla ominaisuuksilla ole käytännössä hänelle merkitystä, jos naisen ulkonäkö ei ole kohdallaan. Tietenkään ulkonäkö ei useimmille ole täysin yhdentekevä asia ja jokainen meistä viehättyy kumppanissaan jostakin – onneksi makuja ja mieltymyksiä on monia. On kuitenkin kyseeenalaista tässä ulkonäköpaineiden kyllästämässä maailmassa välittää viestiä, että vain ulkonäöllä on merkitystä. Kyllä, kauneus ja komeus varmasti auttavat ihmisiä elämässä monella tapaa (myös deittailun maailmassa), mutta ihminen on aika paljon muutakin kuin se ulkoinen kuori.

  • Minttu

    Mä olen tutustunut kohuun IL:n jutun verran. Eli kai aika vähän. Enkä ole aloittamassa kyseisen podcastin seuraamista. ;)

    Onkohan kukaan kyseenalaistanut sitä, että Metti ja Hanna eivät muka tuntisi Juhaa? Kuka vieraan oli sitten heille hankkinut ja mistä? Luulisi, että heidän tuttavapiiristä olisi löytynyt pilvin pimein sopivia cis-heteromiehiä – ja tutun kanssa olisi varmaan kivempi rupatellakin. Ja kyllä minäkin suojelisin kaveria, jos paska osuisi tuulilasiin.

    Ja mun mielestä on ihan selvää, mikseivät Metti ja Hanna kyseenalaistaneet Juhan mielipiteitä. En usko, että kyse on mistään jäätymisestä tai vieraanvaraisuudesta. Metti ja Mikluhan ovat koulukirjaesimerkki Juhan maailmankuvasta: rikas mies ja nuori vaimo. Tuskin tytöt ovat osanneet pitää Juhaa mielipiteineen mitenkään normista poikkeavana. Ja siksi kaikki kuitattiin kikattelulla. Mutta onneksi Metti ja Hanna ovat vielä nuoria. Ehkä se oma mielipide vielä kehittyy.

    • Olen nähnyt kommentteja, joissa on kyseenalaistettu tieto siitä, oliko Juha todella podcastin pitäjille entuudestaan tuntematon. Näin Metti ja Hanna ovat kuitenkin itse kertoneet ja olen myös kuullut luotettavasta lähteestä, että näin todella oli. Tämän tiedon varassa siis olemme ja tuntuisi epäreilulta syyttää ketään valehtelusta, kun mitään todisteita tätä tietoa vastaan ei sinänsä ole. Täysin tuntemattoman ihmisen kutsuminen vieraaksi oli tietenkin jo lähtökohtaisesti aika erikoinen ratkaisu ja kuvittelisi, että mimmit olisivat halunneet hiukan etukäteen tutustua miehen mietteisiin ja arvomaailmaan, mutta kuten on todettu, jakson valmistelu oli selvästi jäänyt aivan puolitiehen, osin varmasti ammattitaidottomuudesta ja osin puhtaasti ajattelemattomuudesta johtuen.

      On totta, että siinä maailmassa, missä Metti ja Hanna itse elävät, tällainen Juhan edustama ajattelutapa ja maailmankuva ovat varmasti yleisiä. Huomautan kuitenkin, että esimerkiksi Hanna on miehensä kanssa suunnilleen samanikäinen, on itse kouluttautunut ja luonut omaa uraa miehensä rinnalla ja samalla perheestä huolehtien, joten tämä “rikas mies ja nuori vaimo” -stereotypia ei ihan istu esimerkiksi hänen tilanteeseensa. Metin näkemyksissä sen sijaan on joskus ollut aiemminkin kuultavissa melko konservatiivisia kaikuja. Siinä olet kuitenkin varmasti oikeassa, että osin Juhan arvoja ei osattu kyseenalaistaa ihan vain siksi, että ne ovat monelle naisellekin tämän päivän maailmassa niin normi.

      “On myös oikeastaan aika pelottavaa, miten sitä voi joskus vain olla niin tottunut sovinistisiin asenteisiin, että niille tulee ikään kuin sokeaksi eikä edes tajua esitettyjen mielipiteiden ahdasmielisyyttä ja sopimattomuutta. Kun ympäristö riittävästi toitottaa jotakin läpi elämän, siitä tulee helposti normaalia eikä jotain, mihin edes tajuaisi puuttua.”

      Uskon kuitenkin, että viimeistään tämän kohun jälkeen molemmat ovat oikeasti joutuneet miettimään omia arvojaan tältä osin ja tajuavat ajatella asiaa myös siltä kantilta, millaista esimerkkiä heidän omat puheensa antavat esimerkiksi heidän omille lapsilleen. Ja millaista esimerkkiä heidän kanavansa välittävät nuoremmille seuraajille. Mutta mikään ei ole elämässä niin varmaa kuin muutos ja uskaltaisin väittää, että suurin osa meistä on (toivon mukaaan) elämänsä aikana muuttanut mieltään jostakin opittuaan uutta, ja uskon, että tässä on myös podcastin pitäjille otollinen oppimisen paikka.

      • Kate

        Tämä oli täysin oikea kuvaus Metistä. Elämässä ei ole huolen häivää, kun on kaunis ja rinnalla on rikas mies. Mitään ei tarvitse tehdä itse. Siinä tilanteessa on hyvä naureskella muille “vähempiarvoisille” ihmisille.

        • Minusta olet nyt kyllä tarpeettoman ankara. Jokaisella on elämässä huolia – eri ihmisillä ne ovat vain erilaisia. Eivät kauneus tai varakkuus välttämättä tee onnelliseksi emmekä me tiedä somen perusteella toisen ihmisen elämästä kovinkaan paljon. Mielestäni Metti ei ole missään kohtaa naureskellut “vähempiarvoisille” ihmisille, joten olisiko nyt syytä vain päästää asiasta irti ja miettiä vaihteeksi ihan muita juttuja. Mukavaa ja aurinkoista kesää sinulle!

  • Missie

    Hei Jenni,

    Kiitos hienosta postauksesta ja lempeästä otteestasi näinkin vaikeasta aiheesta.
    Hienoa myös, että maltoit odottaa näin pitkään ennen kuin kommentoit kohua. Suurin kohuhan on jo laantunut ja pian se jo unohdetaankin.

    Eiköhän tämä asia ole aika pitkälle loppuunkäsitelty meidän kommentoijien ja lukijoiden/kuuntelijoiden osalta. Odotan kyllä mielenkiinnolla, että molemmat Hanna ja Metti jossain vaiheessa vielä antavat omat analyysinsä aiheesta. Varmaan on vielä paljonkin mitä he ovat tästä ammentaneet/oppineet tai vielä oppivat.

    Pidän molemmista naisista. Hehän ovat sen lisäksi, että ovat “varakkaissa naimisissa” (tai ns. Suomen täykkärit)osoittaneet, että voi luoda omaa uraa, olla koulutettu ja ansaita oman elantonsa ns. täykkärinäkin.

    Se miksi tämä kohu sai niin valtavat mittasuhteet on tietysti se, että he molemmat ovat tavattoman suosittuja ja seurattuja. Tuhannet suomalaiset naiset seuraavat heitä. Ja surullistahan on nyt se, että he tavallaan paljastuivatkin sisimmältään sellaisiksi “täykkäreiksi”, jollaisen imagosta he ovat pyrkineet eroon. Vähän vahingossa, mutta silti.
    Kyllähän noissa keskustelupalstojen kommenteissa paistoi myös vahingonilo.

    Jokaisella ihmisellä on se oma kasvunpaikkansa ja tämä on varmaankin nyt heillä se.
    Jos on eletty kuplassa, onhan se nyt poksahtanut kunnolla. He voivat nousta tästä uudelleen ja uskon, että vahvempina ja empaattisimpina “tavallisempi” naisia kohtaan kuin aiemmin.
    Kun elämässä kohtaa vastoinkäymisiä (somekohu,nolo paljastuminen tai mikä tahansa) siihen suhtautumisesta riippuu miten siitä noustaan.
    Uskon, että molemmilla on nöyryyttä ottaa tämäkin ikävä tapahtuma vastaan ja taito käsitellä ns. paljastuminen ja he pystyvät jatkamaan.Vilpitön anteeksipyyntö oli hieno ensimmäinen askel.

    Paluuseen varmaan menee aikaa, mutta kyllä sieltä vielä noustaan.
    On tässäkin pilvessä hopeareunus! Niissä aina on!

    Jos heiltä on mennyt viime vuosien painotukset esim. kehopostiivisuudesta tai muista vähän feministisemmistä aiheista ohitse, ei varmasti mene enää.

    Vaikuttaminen on taitolaji. Mihin arvoihin uskoo? Mihin haluaa vaikuttaa? Ja miten? Siinä on pohdintaa kenelle tahansa, jolla on tuhansia seuraajia. Jos menestys tulee nuorena ja nopeasti, voi iskeä vauhtisokeus.
    Kun suosio on suurta ja jatkuvaa, on voinut tulla vaikutelma, että mihin tahansa koskeekin muuttuu kullaksi. Ja joskus paukut eivät kuitenkaan riitä.
    Silloin on hyvä pysähtyä ja miettiä asioita ehkä uudelleen. Joskus on aihetta tarkentaa suuntaa, meillä kaikilla.

    Eivät he kuitenkaan olisi ansainneet moista ryöpytystä. Molemmat ovat upeita leidejä, rakastavia perheenäitejä! Onneksi se kohu on tainnut laantua jo.
    Toivon (ja toivokaamme me kaikki) heille ja heidän rakkailleen kaikkea hyvää ja ihanaa, onnellista kesää!

    Ja sitä samaa sinulle, Jenni!

    • Kiitos, kun jaoit mietteitäsi! Uskon sinun tapaasi, että tästä on varmasti opittu ja eiköhän moni sivullinenkin ole joutunut pohtimaan omia arvojaan tämän kohun siivittämänä. Siitä olen samaa mieltä, että ehkä podcastin pitäjät eivät ole tosiaan omassa elämänpiirissään niin valtavasti miettineet tällaisia feministisiä näkökulmia tai kehopositiivisuutta osin siksi, ettei heidän ole “tarvinnut”. Moni näistä asioista ei ehkä ole koskettanut heitä kovin henkilökohtaisesti ja tietysti niin omat sosiaaliset piirimme ja kiinnostuksemme kuin halumme sivistää itseämme ohjaavat sitä, millaisten teemojen äärelle elämässä päädymme. Kieltämättä tuntuu, että moni elää aika tynnyrissä ja itseä hämmentää, että joku voi kuunnella Juhan kaltaista sovinistia reagoimatta, mutta kuten totesit, se kupla varmasti poksahti nyt tähän kohun myötä ainakin näillä mimmeillä. Lainaan itseäni eräästä aiemmasta kommentista:

      “Virheissä on yksi hyvä puoli: ne tekevät meistä inhimillisiä ja niistä voi oppia. Uskon vakaasti, että tällaisen myllytyksen keskelle jouduttuaan sekä Hanna että Metti ovat joutuneet miettimään omia arvojaan sekä sitä, millaista maailmankuvaa he haluavat omilla sisällöillään edistää ja välittää. Kyllä, kyseinen podcast-jakso oli melkoinen pohjanoteeraus, mutta anteeksi on pyydetty, voitavat korjausliikkeet on tehty ja nyt on aika katsoa eteenpäin. Suosittelen siis päästämään suuttumuksesta irti, antamaan anteeksi ja jatkamaan eteenpäin.” Olen varma, että mimmit joutuvat tämän äärellä arvioimaan omia ajatuksiaan ja toimintaansa uudelleen. Joskus oppiminen voi olla kivuliastakin, mutta kuten totesit, tästä voi parhaimmillaan syntyä paljon hyvääkin. :) Ihanaa ja onnellista kesää myös sinulle!

Related posts