8/03/19

Elämä ilman väkivaltaa – kaikille naisille

5 53

HYVÄNTEKEVÄISYYS-YHTEISTYÖ: SOLIDAARISUUS & ASENNEMEDIA

Tiesitkö, että joka kolmas nainen Suomessa on kokenut parisuhdeväkivaltaa, jonka tekijänä on nykyinen tai entinen kumppani? Luku on järkyttävä. Ja sen suuruuden hahmottaa kunnolla vasta, kun sitä soveltaa omaan elämänpiiriin: katselee vieraita naisia bussipysäkillä, ruokakaupan jonossa tai kahvilan pöydässä. Käytännössä 33% tarkoittaa, että kolmasosa kaikista tuntemistani naisista on todennäköisesti jossain vaiheessa joutunut omassa parisuhteessaan väkivallan uhriksi. Väkivallanteot tapahtuvat kuitenkin kotien “suojissa”, näkymättömissä katseilta ja häpeä pitää huolen, että suuri osa väkivallan uhreista vaikenee kokemastaan. Kun näistä teoista ei tiedä eikä ole omakohtaisesti kokenut, on pelottavan helppo unohtaa, että sellaista ylipäänsä tapahtuu. Siksi tuntuu tarpeelliselta painottaa: joka kolmas.

Parisuhdeväkivalta on vain yksi naisten kokeman väkivallan muodoista ja todellisuudessa suomalaisista naisista peräti 47% kertoo kokeneensa fyysistä väkivaltaa 15 ikävuoden jälkeen. Kotimaamme on myös niittänyt erittäin kyseenalaista huomiota kansainvälisissäkin tutkimuksissa, sillä Suomi on kattavan EU-tutkimuksen mukaan koko Euroopan Unionin toiseksi turvattomin ja väkivaltaisin maa naisille. Ja lisää aiheeseen liittyviä tutkimustuloksia löytyy THL:n nettisivuilta. Miten ihmeessä tällaiseen tilanteeseen on päädytty?

*

Todella huolestuttavalta tuntuu myös, että aivan tuoreen tänään julkistetun kyselytutkimuksen mukaan kolmannes suomalaisista miehistä ajattelee, että naisen kokema väkivalta on joskus tämän omaa syytä. TNS Kantarin toteuttamassa kyselytutkimuksessa kartoitettiin suomalaisten asenteita naisiin kohdistuvaa väkivaltaa kohtaan täällä Suomessa ja maailmalla, ja tämä oli yksi kyselyn tuloksista. Onneksi kaikki tulokset eivät olleet ihan yhtä synkkiä: 96% suomalaisista on sitä mieltä, että naisiin kohdistuva väkivalta on aina väärin, 95% ajattelee, etä henkinen väkivalta voi olla yhtä vakavaa kuin fyysinen ja 74% haluaa tukea kaikkialla maailmassa näkyvästi naisiin kohdistuvan väkivallan vastaista työtä.

Tänään vietetään kansainvälistä naistenpäivää ja tämä päivä on erityisen hyvä hetki vilkaista näitä lukuja ja muistuttaa itselleen, että edelleen on tasa-arvon, ihmissoikeuksien ja naisten kunnioittamisen tiimoilta työsarkaa – niin maailmalla kuin meillä täällä Suomessakin. Liian monen naisen elämää kehystää väkivalta ja jokaisella pitäisi olla oikeus elää turvassa omassa kehossaan. Kotimaan väkivaltatilastot pysäyttävät ja tulevat luonnollisesti lähemmäs itseä, mutta naisiin kohdistuva väkivalta on aivan yhtä tuomittavaa, tapahtui se sitten seinän takana naapurissa tai toisella puolen maapalloa. Väkivalta on globaali ongelma ja jokainen tyttö sekä nainen on yhtä arvokas asuinpaikasta tai etnisyydestä riippumatta.

*

Naisiin kohdistuvalla väkivallalla on monenlaisia muotoja ja vaikka sitä ei välttämättä ensimmäisenä tulisi ajatelleeksi, myös sukuelinten silpomisperinne on osa globaalia naisiin kohdistuvaa väkivaltaa. Yli 200 miljoonaa naista ympäri maailman elää silvottuna ja kulttuurisesta sekä historiallisesta taustastaan huolimatta silpominen on osa laajeempaa ilmiötä ja globaalia naisiin kohdistuvaa väkivaltaa. Silpominen usein eritellään omaksi kuplakseen eikä sitä edes ajatella osana keskustelua, kun puhutaan naisiin kohdistuvasta väkivallasta yleisemmällä tasolla. Todellisuudessa se on kuitenkin epätasa-arvon äärimmäisimpiä ilmentymiä.

Olen kirjoittanut silpomisesta sekä Solidaarisuuden Silpomaton-kampanjasta useampaan otteeseen, mutta aihe ei vanhene eikä siitä voi puhua liikaa. Väkivallan kokemus on pohjimmiltaan sama, oli kyseessä sitten raiskaus, perheväkivalta tai sukuelinten silpominen: kipu, rikottu luottamus, pelko, nöyryytys, häpeä. Eikä silpominen ole vain etäinen ilmiö tuolla jossakin kaukana, vaan se on läsnä myös suomalaisessa yhteiskunnassa. THL:n raportin mukaan arvioidaan, että myös Suomessa jopa yli 3000 tyttöä saattaa olla silpomisuhan alla. Meillä ei ole varaa sulkea asialta silmiämme ja tänään, kansainvälisenä naistenpäivänä, haluan muistuttaa, että me kaikki voimme kantaa kortemme kekoon väkivallan vastaisessa taistelussa, solidaarisuudesta naisia kohtaan.

*

Loppujen lopuksi väkivallan kitkeminen alkaa aina vaiettujen asioiden nostamisesta rohkeasti puheenaiheeksi sekä jäykkien sukupuoliroolien haastamisesta. Naisiin kohdistuva väkivalta on monin paikoin niin syvälle juurtunutta ja sosiaalisesti hyväksyttyä, ettei sitä edes osata pitää ongelmana. Erityisesti Somalimaassa ja Keniassa toimiva Solidaarisuus yrittää tästä syystä pureutua epätasa-arvon juurilla piileviin syihin ja vaikuttaa niihin: työ alkaa naisten heikon aseman parantamisesta. Hyvin konkreettisia tapoja vaikuttaa naisten asemaan omassa yhteisössään ovat esimerkiksi luku- ja kirjoitustaidon opettaminen. Ilman näitä taitoja on vaikea pitää huolta omista asioistaan, saada kirjallista tietoa omista oikeuksistaan tai edes tehdä rikosilmoitusta. Naisten taloudellisen itsenäisyyden tukeminen on myös konkreettinen keino mahdollistaa heille enemmän päätäntävaltaa omasta elämästään.

Toisaalta tarvitaan myös suurempaa yhteiskunnallista asennemuutosta. Sukupuolten välinen epätasa-arvo ilmenee esimerkiksi Somalimaassa rajulla tavalla siten, että raiskauksen uhri joutuu usein yhteisönsä syrjimäksi ja raiskaaja selviää rangaistuksetta. Yksi Solidaarisuuden tähtäin onkin saada aikaan muutoksia ihan lainsäädännön tasolla: yksi tärkeistä tavoitteista on silpomisen kieltävä laki Somalimaassa. Naistenpäivän kunniaksi starttaavan Solidaarisuudesta-kampanjan tavoite on kerätä varoja Somaliassa ja Keniassa tapahtuvaan valistustyöhön, josta voitte lukea tarkemmin aiemmin tekemistäni postauksista. Jokaisella naisella on oikeus elää ilman väkivaltaa.

*

Kampanjan visuaalisen ilmeen takana on kansainvälistäkin mainetta helsinkiläistaiteilija Anna Salmi, joka on tehnyt gif-animaatioita muun muassa Gwen Stefanille ja TED Talksille, ja vilahtanut muuten täällä Pupulandiankin puolella jokunen vuosi sitten. Hän on suunnitellut kampanjan upeat kuvitukset, joista yksi koristaa myös kampanjan hyväksi myytävässä “vaimonhakkaaja-topissa”. Miettikää, että arkikielessä puhumme “vaimareista” ajattelematta sen kummemmin, että sanavalinnalla naureskellaan todellakin naisiin kohdistuvalle väkivallalle.

Solidaarisuudesta-kampanja alkaa siis tänään ja osallistua voit lahjoittamalla keräykseen TÄÄLLÄ tai ostamalla 50€ hintaisen kampanja-paidan, jota on saatavilla rajoitettu erä sekä miehille että naisille. Kampanjan tuotto ohjataan naisiin kohdistuvan väkivallan vastaiseen työhön sekä naisten taloudelliseen voimauttamiseen Somaliassa ja Keniassa.

Mitä sinä olisit valmis tekemään solidaarisuudesta väkivaltaa kokevia tyttöjä ja naisia kohtaan?

Tags: ,

Categorised in: Elämä, Kulttuuri

5 Comments

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

  • Erppa

    Mä olen kokenut vakavaa fyysistä väkivaltaa oman veljeni kautta, ja kahdessa parisuhteessa henkistä väkivaltaa. Viimeisimmän narsistin takia käyn edelleen terapiassa. Voisi sanoa, että elämässäni joka kolmas mies on ollut väkivaltainen, tavalla tai toisella… :)

  • Niina

    Minusta on hyvä, että viime vuosina on alettu yleisemmin käyttää termiä lähisuhdeväkivalta, sillä kaikki väkivalta ei tapahdu parisuhteissa. Itse koin väkivaltaa lapsuudenkodissa veljeni tekemänä ja monia vuosia koin ulkopuolisuutta kokemuksistani, kun en sopinut parisuhdeväkivallan muottiin. Minun kokemukselleni ei alkuun ollut edes sanaa olemassa.

    On ihan eri asia puhua ihmisille kokeneensa lähisuhdeväkivaltaa kuin aloittaa kertominen painottamalla, etten ole kokenut parisuhdeväkivaltaa, mutta… Kokemuksiani vähäteltiin ja mitätöitiin aikanaan ja jotenkin se sama jatkui omissa puheissani juurikin oikean termin puuttuessa.

  • erica

    En olisi valmis tekemään yhtään mitään NAISTEN eteen, väkivallan uhreja kohtaan kyllä. Miehet kokevat paljon enemmän väkivaltaa kaikilla elämän osa-alueilla. Ei ole sympatioita tuollaisia ylisukupuolitettuja syrjiviä voivotuksia kohtaan. Voitaisiinko puhua yleisesti väkivallan uhreista. Eikö naistenpäivä sitäpaitsi ole joku muinaisjäänne ajoilta kun akat olivat nyrkin ja hellan välissä vailla ihmisioikeuksia. En tajua kuka sellaisen juhlimiseen haluaa osallistua!

    • Sarana

      Hienoa erica, että haluat auttaa väkivallan uhreja! Voimia tuohon tärkeään auttamistyöhön. Viestistäsi välittyy aikamoinen viha jotakin asiaa kohtaan. Ehkä olet kokenut elämässäsi vääryyttä, jota olisi syytä vielä käsitellä? Termit ylisukupuolitettu syrjivä voivotus” sekä “akka” kertovat siitä, että asiaan liittyy todella vahva tunnelataus ja luulen, että näiden tunteiden käsittely vapauttaa energiaa ja myötuntoa myös tuohon väkivallan uhrien auttamiseen, josta puhuit.

      Kiitos Jennille tärkeästä aiheesta ja hyvin toteutetusta postauksesta jälleen kerran.

Related posts