5/03/19

Biologisen kellon tikitystä: tiukkaa faktaa hedelmällisyydestä

27 90

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ: MEHILÄINEN FELICITAS & ASENNEMEDIA

Reilu kuukausi sitten avauduin poikkeuksellisen henkilökohtaisesta aiheesta ja poikkeuksellisen avoimesti. 35 vuotta täyttäessäni (ja jo hiukan sitä ennen) iski yhtäkkiä tajuntaan voimalla ajan rajallisuus. En ole koskaan tuntenut biologisen kellon tikitystä vauvakuumeen muodossa, mutta yhtäkkiä se maagiselta tuntuva 35 vuoden rajapyykki olikin todellisuutta, enkä käytännössä ollut vielä juuri sen lähempänä perheen perustamista kuin aiemminkaan elämässä. Kun olen vierestä seurannut minua hieman vanhempien ystävieni tilanteita sekä myös vaikeuksia raskaaksi tulemisessa, tajusin ehkä ensimmäistä kertaa jotenkin kouriintuntuvammin, ettei lapsen saaminen todellakaan ole mikään itsestäänselvyys. Enää asiaan ei voi suhtautua ihan niin huolettomasti ja tietoisuus oman iän vaikutuksesta hedelmällisyyteen on läsnä hyvin monissa mietteissä tulevaisuuteen liittyen.

Uskon, että valtavan moni kolmekymppinen nainen voi samaistua takaraivossa tykyttävään ahdistukseeni hedelmällisyyden romahduksesta. Tuntuu suorastaan absurdilta, että luonto on järjestänyt asian näin. Päällisin puolin sitä tuntee elävänsä elämänsä parasta aikaa ja olevansa kukkeimmillaan, ja samanaikaisesti munasarjat rapistuvat kovaa vauhtia. Jokainen elämäntilanne on omanlaisensa ja oli todella kiinnostavaa lukea myös muiden kokemuksia ja tarinoita tästä aiheesta omien pohdintojeni jälkeen.

*

Postauksen ja sen kommenttiboksissa virinneen keskustelun myötä minulle heräsi ajatus, että ehkä voisin ihan oikeasti tutkituttaa oman hedelmällisyyteni, jotta tietäisin missä mennään ja paljonko tässä mahdollisesti on vielä pelivaraa. Olen myös ollut kiinnostunut tietämään lisää munasolujen pakastamisesta, sillä sekä lääkäriystäväni että hedelmöityshoitojen kautta lopulta 40-vuotiaana raskaaksi tullut ystäväni ovat vakavasti suositelleet harkitsemaan sitä vaihtoehtona.

Tiedän, että nämä asiat kiinnostavat minun lisäkseni monia muitakin, joten päätin kysyä asiaan ihan ammattilaisnäkökulmaa. Olen tehnyt jo pitkään yhteistyötä Mehiläisen kanssa ja sen alaisuudessa toimii myös nimenomaan lapsettomuus- ja hedelmällisyyshoitoihin erikoistunut Felicitas. Niinpä sovin tapaamisen lääkärin kanssa, jotta voisin kysellä sekä omaa että mahdollisesti teidänkin mieltänne askarruttavia kysymyksiä asiantuntijalta. Jutussa asiantuntijana on toiminut Felicitaksessa työskentelevä gynekologi Tiina Hakala-Ala-Pietilä, joka on erikoistunut nimenomaan hedelmällisyysasioihin ja lapsettomuushoitoihin.

*

Juttelimme lääkärin vastaanotolla siitä, että on oikeasti hiukan huolestuttavaa, kuinka moni ei tajua, miten radikaalisti ikä todella vaikuttaa hedelmällisyyteen. Moni viivyttelee lapsihaaveiden kanssa puhtaasti tietämättömyyttään, vaikka tulevaisuuden toiveissa on oma perhe ja elämäntilanne sallisi helpostikin jo konkreettiset askeleet prosessissa eteenpäin. Gynekologi Tiina Hakala-Ala-Pietilän mukaan monella on hedelmällisyydestä myös paljon ihan väärää tietoa. Tutkimuksen mukaan jopa yli puolet 35-vuotiaista miehistä luulee, että naisen hedelmällisyys alkaa heiketä vasta 40 ikävuoden jälkeen. Myös osa naisista erehtyy luulemaan näin. Ei siis ole ihme, että osa herää perheenperustamissuunnitelmiin vasta varsin myöhään. Tietenkin monella syynä on esimerkiksi sopivan kumppanin puute, mutta paljon on myös vakaassa parisuhteessa olevia pariskuntia, jotka odottelevat asian kanssa suotta, kunnes tuleekin jo kiire.

Todellisuudessa naisen hedelmällisyyden lasku alkaa näkyä jo 30 ikävuoden tuntumassa ja 35 ikävuoden jälkeen se on jo erittäin huomattavaa. Viihdeuutisten Hollywood-tarinat reilusti päälle nelikymppisten naisten ensiraskauksista tukevat harhakäsityksiä, sillä useimmiten siinä iässä raskaus on mahdollinen vain luovutetun munasolun avulla. Kuitenkin tästä puhutaan vain äärimmäisen harvoin, joten moni elää uskossa, että raskaaksi tuleminen ja lapsen saaminen omilla munasoluilla on vielä täysin realistinen haave reilusti yli nelikymppiselle (43+). Hakala-Ala-Pietilän mukaan harhakäsitykset näkyvät myös klinikalla: moni ei todella tiedä, että on vaikeaa tulla omilla munasoluilla raskaaksi, jos ikä alkaa olla muutamankin vuoden päälle neljänkymmenen. Poikkeuksia toki on, mutta ne ovat tilastojen valossa harvinaisia.

Jäin lääkärin kanssa juteltuani miettimään, mistä johtuu, että tieto ei tavoita ihmisiä. Tulin siihen tulokseen, että ihmiset, jotka eivät koe lasten hankkimista ajankohtaiseksi juuri nyt, eivät yksinkertaisesti hakeudu tiedon äärelle. Biologian tunneista koulussa on jo pieni ikuisuus ja toisaalta lasten hankkimiseen tai vaihdevuosiin liittyvät asiat tuntuvat vielä niin kaukaisilta teini-iässä, ettei ole ihme, jos osa faktoista unohtuu matkan varrella. Enkä ole ihan varma, miten perusteellisesti näitä asioita edes käydään läpi siellä koulun biologian tunneilla muutenkaan. Oli miten oli, moni havahtuu ymmärtämään hedelmällisyyttä koskevat realiteetit vasta siinä vaiheessa, kun perheen perustaminen alkaa tuntua ajankohtaiselta – usein vasta kolme- tai nelikymppisenä. Ja valitettavasti se voi tietyissä tilanteissa olla silloin jo aika myöhäistä. Juuri siksi on minusta erityisen tärkeää, että tämä tieto tuodaan tällaisiin kanaviin, jotka eivät ole ensisijaisesti suunnattu nimenomaan lapsen hankkimista suunnitteleville. Ehkä tätä kautta se tavoittaa sellaistakin yleisöä, joka ei muuten tulisi varta vasten hakeutuneeksi tiedon äärelle. Yleisestikin hedelmällisyydestä tulisi nykyisenlaisen elämäntyylin ja -rytmin puitteissa puhua enemmän, niin naisille kuin miehillekin.

Kaikkihan eivät toki lapsia edes halua, mutta lapsettomuuslääkäri toteaa, että on silti tärkeää olla tietoinen hedelmällisyyden kehityksestä. Toisinaan mieli saattaa myös matkan varrella muuttua: jotkut tietävät vakaasti jo nuoresta lähtien, etteivät halua lapsia, mutta osalla mielipide muuttuu, kun kriittinen 40 vuoden merkkipaalu alkaa lähestyä. ”Jos on epävarma siitä, haluaako tulevaisuudessa lapsia, mutta haluaisi pitää tämän mahdollisuuden avoimena, kannattaa miettiä asia itsekseen läpi, olisiko ennakoiva munasolujen pakastus vaihtoehto, jota haluaisi harkita”, Hakala-Ala-Pietilä toteaa.

*

Lääkäri kertoo kohtaavansa hedelmällisyyskeskustelun ympärillä samanlaisia huolia ja murheita, jotka nousivat esille monien kommenteissa myös oman kirjoitukseni yhteydessä pari kuukautta sitten: ”Moni herää näihin asioihin aika myöhään. Käytännön kysymykset ja työhön sekä rahatilanteeseen liittyvät asiat huolettavat kovasti, mutta toisaalta samanlaisten huolten kanssa on kamppailtu kautta aikojen, ja jotenkin ne asiat aina ovat järjestyneet. Moni pelkää vähän turhaankin ja rakentaa elämää hurjan pitkään valmiiksi lapsen tuloa ajatellen, ja huomaa vasta sitten, ettei raskaaksi tuleminen onnistukaan enää niin helposti.”

Oman postaukseni kommenteissa olikin ihanan kannustavia ja rohkaisevia tarinoita, joissa raskaus on yllättänyt ei-niin-otollisessa elämäntilanteessa ja kaikki on lopulta mennyt tosi hyvin, vaikkei ehkä juuri niin kuin elämäänsä oli alun perin suunnitellut. Toisaalta, harvoinpa tätä elämää niin kamalan tarkkaan voikaan (tai edes kannattaa) suunnitella: yllätykset ja odottamattomat käänteet kuuluvat asiaan. Olenkin joskus miettinyt, että yllätysraskaus saattaa jopa olla monelle lopulta se ”helpoin” vaihtoehto, koska se tavallaan vain pakottaa järjestelmään elämän tilanteen ympärille sen sijaan, että jäisi loputtomiin odottelemaan sitä ”oikeaa hetkeä”, jota ei koskaan tunnu tulevan.

*

Näin henkilökohtaisista aiheista julkisesti puhuminen on aina vähän pelottavaa. Perheasioihin ja lapsen saamiseen liittyy voimakkaita tunteita, ja toisinaan ihmiset ovat aika herkkiä neuvomaan muita omien kokemustensa pohjalta. On kuitenkin tärkeää muistaa, että kukaan meistä ei tunne toisen (varsinkaan ihan vieraan) tilannetta niin hyvin, että muita kannattaisi kovin hanakasti lähteä opastamaan. Onkin ollut hienoa huomata, kuinka hienotunteisesti ja muita kunnioittavasti tätä keskustelua on aiheen ympärillä käyty juuri täällä blogin puolella. Lämmin kiitos siitä.

Mutta siis, jos hedelmällisyysasiat mietityttävät, niin niistä voi käydä juttelemassa myös lääkärin kanssa. Oman hedelmällisyyden tilaa on myös mahdollista tutkia. Kävin itse tosiaan jututtamassa lääkäriä näistä asioista ja samalla tehtiin myös minulle tämä hedelmällisyystutkimus, jonka tuloksia vielä odottelen. Sen pohjalta mietin sitten, annanko asioiden vain edetä omalla painollaan vai harkitsenko mahdollisesti ennakoivaa munasolujen pakastusta vaihtoehtona. Prosessi on todella kallis, joten sekin hiukan mietityttää, mutta tulosten saaminen varmasti selkiyttää omia ajatuksia. Voi olla, että lopulliset päätökset asiasta pidän omana tietonani, mutta kokosin tähän juttuun tietopaketin hedelmällisyyden testaamisesta ja ennakoivasta munasolujen pakastuksesta, joten voitte tältä pohjalta sitten miettiä, voisivatko ne olla konkreettisia keinoja tuoda mielenrauhaa tai selvitellä tilannetta myös omalla kohdalla.

Hedelmällisyyden testaaminen

Naisen hedelmällisyyttä on mahdollista mitata muun muassa munasarjoja ja tiettyjä veriarvoja tutkimalla. On olemassa myös uusi geenitesti, jonka perusteella löydetään 65% niistä naisista, joilla vaihdevuodet uhkaavat alkaa ennenaikaisesti ja joiden hedelmällisyys heikkenee jo paljon aiemmin kuin normaalisti. Koska testitulos saadaan geeniperimää tutkimalla, se voidaan tehdä jopa vastasyntyneelle tytölle. Vaihdevuosien alkamiselle etuajassa voi olla muitakin syitä kuin puhtaasti geneettinen alttius: esimerkiksi tupakointi ja jotkut autoimmuunisairaudet (kuten diabetes ja reuma) saattavat altistaa ennenaikaisille vaihdevuosille, heikentää munasarjojen toimintaa tai tuhota munasoluja. Myös oman äidin ja isoäitien ikä vaihdevuosien alkaessa antaa usein osviittaa siitä, milloin omia vaihdevuosia voi odottaa alkaviksi, vaikka tietysti tilanne on jokaisella yksilöllinen. Joka tapauksessa kaikki nämä tekijät yhdistämällä, saadaan yleensä aika hyvin tietoa naisen hedelmällisyyden tilasta sekä siitä, ovatko vaihdevuodet vaarassa alkaa piankin. Myös monenlaiset muut syyt voivat vaikeuttaa raskaaksi tulemista kuten endometrioosi tai kilpirauhasongelmat.

MUNASARJAT

Ultraäänitutkimuksen avulla tutkitaan, kuinka paljon munasarjoissa on lähteviä pieniä munarakkuloita. 35-vuotiaalla hyvä tulos on vähintään 5 rakkulaa munasarjaa kohden eli yhteensä MINIMISSÄ 10 rakkulaa. Se kertoo, että munasarjat eivät ole lähteneet vanhenemaan ennenaikaisesti.

S-FOLLIKKELIA STIMULOIVA HORMONI

Vaihdevuosihormoniksi kutsuttu hormoni indikoi sitä, miten lähellä vaihdevuosien alkaminen on. Normaaliarvo on alle 9, mikä tarkoittaa, että vaihdevuodet eivät todennäköisesti ole vielä lähitulevaisuudessa alkamassa. Jos arvo puolestaan on 9-14 välillä, se tarkoittaa, että toiminta alkaa jo heiketä, mutta voidaan vielä hyvin saada raskaus onnistumaan. Kun luku alkaa olla 14 tuntumassa tai sen yli, niin raskaustulokset huononevat merkittävästi.

S-ANTI-MULLERIAN-HORMONI

Tämä veriarvo kertoo samaa kuin ultraäänitutkimus eli kuinka paljon munasarjoissa on lähteviä munarakkuloita eli sen avulla voidaan arvioida, kuinka monta munasolua voitaisiin saada talteen yhdellä keräyskerralla ennakoivaa munasolun pakastusta ajatellen. Normaaliarvo on yli 2, jolloin munarakkuloita on saatavilla vielä hyvin. Lukeman ollessa 0,7-2 välillä kannattaa jo miettiä raskautta. Jos tulos on alle 0,7, niin alkaa jo olla kiire, sillä munasoluja on enää vähän jäljellä.

Ennakoiva munasolujen pakastus

Ennakoiva munasolujen pakastaminen tarkoittaa käytännössä sitä, että naiselta kerätään punktion avulla talteen hyväkuntoisia munasoluja mahdollista myöhempää käyttöä varten, sillä sekä niiden määrä vähenee että laatu huononee iän myötä. Yleensä 35 on järkevä yläikäraja munasolujen pakastamiseen, sillä sen jälkeen niiden laatu alkaa olla sen verran huono, ettei onnistunutta raskautta voida kovin suurella varmuudella taata. Hedelmöityshoitoja ilman muuta tehdään vielä yli 35-vuotiaillekin, mutta ennakoivaa pakastusta ei siinä vaiheessa yleensä enää suositella.

Ennakoivasta munasolujen pakastuksesta on käyty paljon keskustelua ja Suomen Fertiliteettiyhdistys (SFY) on laatinut hyvän toimintatavan periaatteet, joita hoitoja tehdessä noudatetaan. Ennakoivalla munasolun pakastamisella voidaan siis käytännössä siirtää lapsen hankkimista muutamalla vuodella eteenpäin, mutta on tärkeää muistaa, että tietenkään hoito ei automaattisesti takaa raskaaksi tulemista tai lapsen saamista. On kuitenkin melko todennäköistä, että jos munasoluja on ja veriarvot ovat kohdallaan, saadaan talteen hyviä munasoluja, joilla raskaaksi tuleminen on mahdollista. Yleensä pakastamista varten otetaan talteen noin 20-25 munasolua, jotta varmistetaan yksi onnistunut raskaus. Nykyinen uusi pakastusmenetelmä vitrifikaatio on todettu varsin menestyksekkääksi ja se säilyttää munasolut paljon parempikuntoisina kuin aiemmat menetelmät, jolloin myös raskaaksi tuleminen pakastetuilla munasoluilla on nykyisin hyvin paljon todennäköisempää.

On hyvin yksilöllistä, mikä määrä munasoluja saadaan kultakin asiakkaalta talteen yhdellä hoitokerralla. Jos kuitenkin kaikki on kunnossa, keskimäärin munasoluja saadaan yleensä kerättyä yhdellä kertaa noin 10. Yleensä tarvitaan kuitenkin kolme hoitokertaa, jotta saadaan talteen 20-25 munasolua, joiden avulla yksi raskaus voi olla mahdollinen. Toisinaan vielä 40-vuotiaaltakin voidaan saada kerättyä paljon munasoluja, mutta niiden laatu on yleensä jo sen verran heikentynyt, että suurin osa on käyttökelvottomia. Osa iäkkäämmistä asiakkaista voi joutua käymää läpi useampiakin keräyskierroksia, jos munasolujen laatu on kovin heikko. Iäkkäämmän naisen munasolut eivät myöskään kestä yhtä hyvin pakastusta.

Naisen hedelmällisyys alkaa jyrkemmin laskea 30 ikävuoden jälkeen ja erittäin jyrkästi 35 ikävuoden jälkeen. ”Jos katsotaan ikäryhmää 35-39 ja lasta aletaan yrittää siinä iässä, niin noin 30% ei tule saamaan biologista lasta. Jos alkaa yrittää raskautta vasta 40-44 vuoden iässä, niin riski jäädä lapsettomaksi on 64%. Toki raskaaksi voi tulla myös lahjoitetulla munasolulla, jos se tuntuu sopivalta vaihtoehdolta”, hedelmällisyyshoitoihin erikoistunut gynekologi Tiina Hakala-Ala-Pietilä kertoo. ”Tänä päivänä monet alkavat yrittää lasta vasta nelikymppisenä ja haluaisivat useampia lapsia. Joissakin paikoin se on mahdollistakin. Esimerkiksi USA:ssa on klinikoita, jotka toimivat niin, että nelikymppiseltä kysytään heti alkuun, montako lasta tämä haluaisi saada ja kerätään ensin talteen riittävästi alkioita, jotta on mahdollista yrittää raskautta useampi kerta. Vasta sen jälkeen aletaan siirtää alkio yksi kerrallaan kohtuun. Toisin sanoen alkiota ei siis siirretä heti, vaan kerätään suurempi määrä viidennen päivän alkioita pakkaseen, jolloin on hyvin todennäköistä, että sieltä saa myös toisen lapsen. Kaikki tämä kertoo maailman muutoksesta.

Muutoksesta kielivät myös tilastot, sillä vielä 4 vuotta sitten yli 40-vuotiaiden asiakkaiden osuus Felicitas-klinikan koeputkihoidossa olevista potilaista oli 19% luokkaa, mutta tänä päivänä lähes 50 % on yli nelikymppisiä. Neljässä vuodessa on siis tapahtunut suuri muutos, joka heijastelee niin epävarmuutta työmarkkinoilla kuin suurempiakin muutoksia asenteissa ja elämäntyylissä. Väestöliiton toteuttamaa Perhebarometriä varten tehdyn kyselyn mukaan varsin suuri osa ihmisistä lykkää lapsihaaveita nykyään siksi, että haluaa nauttia elämästä ja matkustella.

*

Joskus käy niin, että hoitoja läpikäynyt kohtaa sopivan kumppanin yllättäen melko piankin ja Hakala-Ala-Pietilä neuvoo tällöin pohtimaan huolellisesti omia vaihtoehtoja. ”Jos munasoluja on pakastanut jo aiemmin ja tapaakin potentiaalisen kumppanin, riippuen hieman iästä ja tilanteesta kannattaa miettiä, kannattaisiko raskautta ensin yrittää luonnollisin keinoin. Pakastettuja munasoluja voi hyödyntää mahdollisesti sitten myöhemmin, jos näyttää siltä, että on tarvetta tai haluaisi vielä useammankin lapsen”, hän neuvoo. ”On kuitenkin tärkeää muistaa, että myöhemmällä iällä myös raskauteen liittyy erilaisia riskejä. Kannattaa keskustella oman hoitavan lääkärin kanssa, mikä on järkevin ratkaisu omassa tilanteessa.”

On myös hyvä tiedostaa, että Kela ei korvaa näitä hoitoja, joten asiakas maksaa kaikki lääkkeet ja hoidot täysimääräisesti itse. Ja se ei ole ihan halpaa lystiä, sillä prosessiin hoitoineen, lääkkeineen ja tapaamisineen saattaa helposti mennä keskimäärin jopa 10 000 euroa kaiken kaikkiaan, ja tämä summa kattaa siis vain munasolujen pakastuksen. Itse hedelmöitys on sitten ihan oma erillinen prosessinsa. On tärkeää myös muistaa, että munasolujen pakastaminen ei itsessään ole vielä lupaus, että niitä voidaan välttämättä käyttää. Jos hedelmällisyyshoitolain mukaan ilmenee jokin este, voi hedelmöityshoito olla mahdoton tästä näkökulmasta. Tällaisia esteitä voivat olla esimerkiksi se, että raskaus olisi äidille vaarallinen, mikä voi olla seurausta esimerkiksi liian korkeasta iästä tai esimerkiksi jostakin kroonisesta sairaudesta. Myös ongelmat huumeiden tai alkoholinkäytön kanssa ovat painavia esteitä hedelmöityshoidoille. Jokaisen tilanne tutkitaan aina henkilökohtaisesti ja samalla arvioidaan myös lapsen kasvuolosuhteita. Lapselle pitää pystyä takaamaan kohtalaisen normaali kasvuympäristö, joten esteitä hedelmöityshoidoille voi olla esimerkiksi perheväkivalta tai toisen vanhemman vakava psyykkinen sairaus, joka ei pysy hallinnassa. Lapsen oikeudet menevät aina vanhempien oikeuksien edelle. ”Useimmiten kaikki on kunnossa, mutta toisinaan tällaisia tilanteita tulee vastaan”, lääkäri kertoo.

*

Hedelmällisyystestien tulosten saamisessa vierähtää pari viikkoa, minkä jälkeen on mahdollista katsoa, haluaako asiakas edetä hoitoon asti ja mikä ajankohta voisi olla hoidolle sopiva. Ennakoiva munasolujen pakastusprosessi suunnitellaan yhdessä lääkärin kanssa ja siihen kuuluvat samat säännöllisesti otettavat pistokset kuin hedelmöityshoitoihinkin. Pistosten avulla pidetään huoli siitä, että kypsiä munarakkuloita on keräysvaiheessa riittävästi saatavilla. Hoito suoritetaan kierron kahden ensimmäisen viikon aikana ja yleensä toisena vuotopäivänä aloitetaan pistokset. Keskimääräinen stimulaatioaika on 11 päivää, mikä tarkoittaa, että sen jälkeen munarakkulanesteet kerätään talteen punktion avulla. Munarakkulanesteiden joukosta etsitään laboratoriossa mikroskoopin alla munasolut, jotka voidaan pakastaa. Itse punktio kestää vain noin 5-15 minuuttia ja se on yleensä erittäin tehokkaan kivunlievityksen ansiosta melko kivuton. Punktio voidaan tehdä tarvittaessa myös nukutuksessa, mutta sitä ei yleensä tarvita.

Yleensä munasolujen keräysprosessi kestää 4-6 kuukautta, sillä kunkin hoitokerran välissä pidetään 1-2 välikiertoa ja keräyskertoja joudutaan yleensä tekemään kaksi tai kolme. Harva saa pistoksista minkäänlaisia mainittavia oireita, sillä ne sisältävät vain kehon omaa aivolisäkehormonia. ”Et tunnista lääkettä, mutta tunnistat sen vaikutukset. Toisin sanoen vatsa voi olla hiukan kipeä tai turvonnut, mutta fyysisesti kaikki menee tavallisesti todella hyvin. Enemmän ihmiset taitavat jännittää operaatiota siksi, että toivotaan esimerkiksi kovasti raskautta. Pari päivää punktion jälkeen vatsa voi tuntua aralta, mutta muutamassa päivässä pitäisi jo olla normaali olo”, Hakala-Ala-Pietilä rauhoittelee.

Munasoluja voi siis pakastaa nuorempanakin, mutta jos arvot ovat hyvät, niin vielä 35-vuotiaana pakastus voi onnistua. Neljänkympin tuntumassa pakastamista kannattaa kuitenkin harkita tarkoin, sillä munasolujen laatu ja määrä on yleensä siihen mennessä jo alkanut heikentyä, jolloin kallis prosessi voi olla turha.

*

Onko kukaan teistä pakastanut munasoluja tai käynyt tutkituttamassa hedelmällisyyttään? Tai kiinnostaisiko tämä vaihtoehto? Olisi kiinnostavaa kuulla mietteitänne!

Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia

Tags: , ,

Categorised in: Elämä

27 Comments

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

  • Elena

    Kiitos tärkeästä kirjoituksesta :) Täällä samojen asioiden kanssa kamppailuaan niin yksityiselämän kuin työelämänkin saralla. Ihanassa työssäni kätilönä pääsen kyllä lieventämään vauvakuumetta, mutta yksityiselämässä odotamme pitkästä ja hyvästä parisuhteesta huolimatta edelleen sitä ”oikeaa hetkeä”. Juuri niin kuin sanoit, ei sellaista oikeaa aikaa oikein koskaan tunnu olevan, liikaa huolestuttaa oma työ ja taloudellinen tilanne, oman vapauden menetys ja vaikka mikä.. ei ole kyllä helppo juttu, mutta tärkeä ensiaskel on ainakin oman hedelmällisyyden rajallisuuden tiedostaminen, niin miehen kuin naisenkin ikää ajatellen.
    Tästä ei vain voi puhua liikaa! <3

  • Jaana B

    Hei Jenni!

    Arvostan todella, että otat aiheen esille blogissasi, perusteilla, jotka mainitsit. Sydämiä Sinulle!!

    Olen käynyt hedelmöityshoidon ensimmäiseen raskauteen endometrioosin takia. Olen nyt kahden iloisen lapsenn joskus vähän väsynyt mutta onnellinen, äiti.

    • Jaana B

      Kysymykseesi vielä vastaan. Hoidoista jäi pakkaseen munasoluja, joita emme enää tarvitse. Olen miettinyt, mitä niille tapahtuu. Oletan, että sairaala ottaa vielä yhteyttä, jos haluamme ne luovuttaa muille. Sitten täytyy taas miettiä uusia tärkeitä asioita.

  • Sara

    Minulla on lapsiluku niin sanotusti täynnä, joten pakatus ei ole omalla kohdallani vaihtoehto, mutta on hyvä, että tuot esille eri vaihtoehtoja. Sekin on hyvä mieltää, että hedelmällisyys ei aina katso pelkkää ikää. Joku tilastopoikkeamiksi laskettava nainen voi tulla helposti raskaaksi yli 40-vuotiaana, toinen on lapsettomuushoidoissa 25-vuotiaana. Omalla kohdallani kesti 1,5 vuotta ennen kuin tulin raskaaksi vähän yli 30-vuotiaana.

    Minun mielestäni on aivan mahtavaa, että nostat näitä herkkiä, henkilökohtaisia asioita esille! On hienoa, että näistä asioista puhutaan niin tieteelliseltä kantilta ja ennen kaikkea jaetaan omia kokemuksia.

  • tsup

    Kiitos Jenni, että otit aiheen esille. Kuten jo mainitsitkin, naisen hedelmällisyydestä on valtaväestöllä ihan liian ruusuinen. Löysit myös tosi tehokkaan tavan tuoda tilastoja esille. Kukapa ei tuntisi kolmea yli 35v naista (tai kaveria) jotka haluavat ehkä lapsia. Kun näille kolmelle antaa kavereideb kasvot, on suorastaan kylmäävää ajatella, että yksi enää tilastojen valossa ehdi saada lasta. Mukavaa oli myös se, että luovutusasiasta oli rehellistä ja totuudenmukaista dataa. Harva kun tajuaa, että pakastuskaan ei välttämättä ole se pelastava enkeli, kun 35v tulee täyteen. Vielä painottaisin sitä, että valitettavasti edes luovutetuilla sukusoluilla ei vältämättä tule raskaaksi, ja esim. munasoluluovutuksia on hirveän vaikea saada. Jopa suomalaisesta spermaa joutuu odottamaan tällä hetellä odottamaan, mikäli on siis lähtenyt leikkiin ns. itsellisenä naisena, tai puolison spermassa on ongelmia. Seuraava juttu olisi kiva saada vaikka sukusoluja luovuttaneista naisista, miten prosessi Suomessa hoituu. On nimittäin aikamoinen lahja! :)

  • Äiti

    Tulin raskaaksi 33-vuotiaana, kun pariskuntana elämäntilanteemme oli siinä kunnossa, että lapsi oli tervetullut. Vuosi meni yrittämisessä ja ehdimme jo käymään yksityisellä tutkimuksissa, koska pelkäsimme mahdollista lapsettomuutta niin paljon. Maailman rakkain lapsemme on nyt parivuotias.

    Jossakin kohtaa lasta yrittäessämme pyörittelimme myös adoption mahdollisuutta mielessämme. Sekin vie prosessina valtavan kauan aikaa ja on kaiken lisäksi aika raskas.

    Nyt olen jo hyväksynyt sen tosiasian, että lapsilukumme on täynnä yhden lapsen jälkeen. En uskaltaisi enää riskeerata omaa, enkä mahdollisen lapsen terveyttä. Lisäksi uskoisin raskausajan olevan raskaampaa, mitä vanhempi olen. Se kun ei ollut helppoa 33-vuotiaanakaan.

  • Venla

    Kiitos, että jatkat kirjoittamista tästä tärkeästä aiheesta <3

    Omassa lähipiirissä tuntuu, että me vähän alle 30v naiset tiedostetaan faktat ja ajan rajallisuus tosi hyvinkin, mutta miehet onkin sitten taas asia erikseen…. Kunpa heillekin saisi tämän viestin menemään perille ilman mitään "painostajan" leimaa, huoh.

  • BT

    Hankin lapsen lopulta yksin, viiden viikon ikäinen pienokainen imee juuri maitoa samalla kun kirjoitan tätä.
    En voinut enää jäädä odottamaan miestä rnkä kyllä usko enää että sellaista koskaan löytyykään.

    Itse olen kyllä ollut tietoinen hedelmällisyyden faktoista, mutta vielä vuosi sitten tähän aikaan keskustelin näistä jutuista nelikymppisen miehen kanssa jonka mielestä meillä ei ollut vielä kiire, hän 40v ja minä 37…

  • Valkoinen tähdikki

    Tämä on tärkeä aihe. Kiitos Jenni, että olet rohkeasti nostanut tämän (niin herkän ja henkilökohtaisen) aiheen esille.

    Itse olen nyt 36-vuotias, ja esikoiseni on alle puolivuotias. Olen esimerkkitapaus siitä, kuinka työ ja muu elämä olivat etusijalla pitkään. En myöskään ollut aiemmin vakuuttunut siitä, haluanko itse lapsia, vaikka kovasti lapsista pidänkin. Mies minulla on ollut rinnallani jo vuosia, ja hän ehtikin toivoa yhteistä lasta jo jokusen vuoden ajan. Lopulta innostuin ajatuksesta, ja päätimme mieheni kanssa yrittää lasta. Olin kuitenkin hyvin varovainen lapsitoiveen suhteen, koska tunsin tilastot. Otinkin hyvin rennon asenteen asiassa, ja ajattelin, että kyllä tässä aivan varmasti menee useampi kuukausi ennen kuin tärppää (jos tärppää ollenkaan). Keskityimme siis pitämään hauskaa mieheni kanssa. ;) Suureksi yllätyksekseni olinkin raskaana melkein heti ehkäisyn poisjättäminen jälkeen. Eli itselleni kävi ”hyvin”, mutta ystäväpiirissäni on useita naisia tai pariskuntia, joilla tilanne on toinen. En siis missään nimessä liputa sen puolesta, että lastenhankintaa kannattaisi lykätä! Koen, että itselläni kävi hyvä tuuri. Mieheni toivoisi vielä toista lasta, mutta en ole vielä kyennyt ajattelemaan niin pitkälle. En pidä itsestäänselvyytenä, että toinen raskaus sujuisi yhtä mutkattomasti kuin ensimmäinen!

  • Maisa

    Hyvä aihe! Itse en ole vielä kolmeakymmentä, mutta tiedostan hedelmällisyyden laskun olevan lähivuosina edessä.

    En ollut varsinaisesti kuullut/tajunnut omien munasolujen pakastusta iän vuoksi myöhempää käyttöä varten, vaikka esimerkiksi syöpähoitojen yhteydessä olen kuullut niin tehtävän. Luulin jotenkin, että ylipäätään vanhempana raskautuminen on riskialtista.
    Voisin harkita tätä mahdollisuutta, jos haluaisin todella pitää “ovet avoinna”. Toisaalta prosessin kalleuden vuoksi miettisin vakavasti myös yksin raskautumista hedelmöityshoidoilla, jos todella haluaisin lapsen, mutta kumppania ei ole. Koska niinkuin sanoit, oikeaa aikaa ei välttämättä tule, vaikka sitä odottelee.

  • Mymmeli

    Itsellä on ikää vasta 25v, enkä edes vielä tiedä haluanko omia lapsia. Siitä huolimatta välillä ahdistaa, kun miettii että reilussa viidessä vuodessa pitäisi päästä tilanteeseen jossa olisi vakaassa parisuhteessa jos lapsia varmuudella haluaakin. Lasten hankinta tuntuu vielä todella kaukaiselta, ja tähän asti aina sinkkuna eläneenä parisuhteen löytyminenkin kaikkea muuta kuin varmalta. Viihdyn hyvin yksinkin, enkä (vielä) kaipaa omaa perhe-elämää, joten harmittaa että biologinen kello on pään kanssa niin epätahdissa!

  • Mamma

    Kiitos, että nostat tärkeän aiheen esiin ja uskallat kertoa omista tunteistasi. Tämä menee ohi munasolujen pakastusaiheesta, mutta haluaisin tuoda näkökulmaksi vielä lapsiluvun. Omaa hedelmällisyyttä kannattaa miettiä ajoissa siksikin, että toivotun perhekoon hahmottaa ehkä paremmin sitten, kun se esikoinen tuhisee pinnasängyssä.

    • Äiti

      Tämä on aivan totta! Minä olin aina ajatellut, että yksi lapsi on oikein hyvä määrä. Minun tapauksessani tunne vain vahvistui lapsen syntymän jälkeen. Meidän perhe on näin valmis.

      Mutta tunnen monia, jotka olivat suunnitelleet yhtä lasta, mutta lapsen syntymän myötä tajusivatkin haluavansa tälle sisaruksen, enkä useammankin. Näiden tuttujeni kohdalla lapsettomuus toisen tai kolmannen haaveillun lapsen kohdalla on ollut todella raastavaa, vaikka ovatkin samalla olleet ikionnellisia lapsestaan/lapsistaan.

    • Mar

      Minulle kävi juuri näin: ajattelin että yksi lapsi riittää, mutta nyt kun on yksi pieni vauva olen yllättänyt itseni toivomalla että saisimme vielä toisenkin. En olisi arvannut tätä etukäteen.

  • Anna

    Todella hyvä kirjoitus, kiitos Jenni! Itselläni on kaksi kultaista poikaa, jotka olen saanut verrattain nuorena. Minulla kävi aikamoinen tuuri, täytyy sanoa! Mutta pystyn samaistumaan monien lähipiirini naisten kautta aiheeseen ja on mielestäni tärkeää, että tästäkin puhutaan avoimesti. On harmi, miten paljon esimerkiksi työelämän paineet vaikuttavat ihmisten perheenperustamishaluihin. Toki aina kaikki asiat eivät osu oikeaan aikaan kohdilleen, joten on hyvä, että vaihtoehtoja on. Kiitos, kun tuot niitä keskusteluun!❤️

    • Liian tunnollinen

      Itselleni juuri työelämänpaineet ovat saaneet muutamalla kuukaudella siirtämään toisen lapsen yrittämistä. Nyt tätä postausta lukiessa alkoi hikikarpalot nousta otsalle miettiessä sitä, että onko kyseinen lykkäys liian pitkä aika näin 37-vuotiaana. Ensikertaa raskaaksi tullessa olin 34 ja puolivuotias, ja se tapahtui paljon helpommin kuin olisin uskaltanut toivoa (eli heti tärppäsi), mutta nyt saattaakin olla, että tuon maagisen rajapyykin ohitettuani, raskaaksi tulo ei enää olekaan niin helppoa. Olen kyllä edellisen puolen vuoden aikana painiskellut asian kanssa viikoittain ja välillä päivittäin yrittäessäni miettiä, mikä olisi sekä työpaikan että perheemme kannalta optimaalisin vaihtoehto, vaikka oikeasti minun tulisi miettiä vain perhettäni. Ei ole naisilla helppoa, ei varsinkaan, kun vakipaikkaa ei vieläkään ole.

  • Anni

    Kiitos ihanasta ja erittäin tärkeästä postauksesta.
    Itse olen nyt käynyt mieheni kanssa läpi ensimmäinen IVF hoito, tuloksena 0 munasolua. Lapsettomuus ja kaikki tähän liittyvät hoidot ovat todella raskaita, varsinkin kun haave saada lapsia on niin suuri, ja yritys on ollut 6 vuotta.
    Mielestäni lapsettomuudesta puhutaan aivan liian vähän, vaikka tänä päivänä tästä aiheesta monessa blogissa.
    Olen itse 32v, eli yritys alkoi kun olin 26v, eli mielestäni hyvissä ajoissa . Mutta jos olisin silloin ymmärtänyt kuinka vaikeeta on saada lapsia, ja että lapsen saaminen ei ole itsestään selvää, niin olisin käynyt munasolujenpunktiossa ja pakastanut munasoluja jo silloin.
    Tässä nyt odotellaan että lääkäri suunnittelee seuraava hoito. Ei voi muuta kun toivoa että munasoluja tulisi paljon että saadaan pakkaseen ja alkion siirtoon.

  • salla

    Tärkeä aihe. Ihanaa, kun kirjoitit tästä :) Itse olen vasta muutaman kuukauden päästä 25-vuotias, mutta silti hedelmällisyysasiat mietityttää sekä omien että puolison terveysasioiden vuoksi. Alkaa olla sen ikäinen, että omassa tuttavapiirissä yhä useampi alkaa hankkia lapsia – tai haaveilemaan niistä. Ja ai että kuinka ärsyttää, jos vauvahöpinöiden yhteydessä käytetään sanaa “hankkia”. Surullisen moni on mullekin todennut, kuinka aikoo HANKKIA lapsen sitten gradun jälkeen tai sitten kun sitä ja tätä. Harvalla tuntuu olevan ymmärrystä siitä, kuinka vaikeaa se voi olla.

    Me ollaan puolison kanssa jo monta vuotta mietitty, että onkohan meissä jotain vikaa. Ollaan jätetty ehkäisykin pois, mutta mitään ei oo kuulunut. Viime gynekäynnillä nostin huoleni esille ihan sivulauseessa, ja gynekologi tarttui siihen heti, ja laittoi lähetteet erilaisiin verikokeisiin, siemennestetutkimukseen yms, ja olin kyllä vastaanottokäynnin jälkeen aivan ymmälläni, ja vähän huolestunutkin, että mitä just tapahtui. Vielä en ole missään tutkimuksissa käynyt, koska kyseessä on yksityinen lääkäri, ja tutkimuksista tulis aikas kalliit. Täytyy siis vielä pohtia :D Ei vaan haluais odottaa liian pitkään. Aika menee niin nopeasti…

  • Tjugoåttaåring

    Kiva että kirjoitat aiheesta. Jotenkin mun on vaikea uskoa, että naiset oikeasti olisivat tietämättömiä hedelmällisyyden laskusta. Koen, että yleisessä keskustelussa (en tarkoita nyt sinun kirjoitustasi) vain halutaan tässäkin asiassa syyllistää ja opettaa naisia setämäisesti ylhäältä käsin. Että “tässäpä viisaat ammattilaiset nyt kertovat teille hieman tyhmille naisille että nyt pitäisi kuules alkaa tehdä lapsia.” Yleensä kun ne ovat juuri vanhemmat ihmiset ja jopa miehet (poliitikot) jotka eniten ovat äänessä.

    Vajaan kolmenkymmenen vuoden iässä tämä lisääntymiskeskustelu tuntuu puskevan joka puolelta iholle ja ihon alle, joten vaikea tosiaankaan kuvitella että joku vain sokkona menisi elämässä eteenpäin uhraamatta teemalle ajatustakaan. Luulen, että moni sanoo lääkärille että ei ole tullut ajatelleeksi asiaa tai ettei “tiennyt”, ettei kokisi ainakaan syyllistämistä siitä, että ei aikaisemmin ole halunnut lapsia tai että järkisyyt pakottivat lastenhankinnan lykkäämiseen.

    Sinun kirjoituksesi taas on oikein hyvä, koska olet itsekin siinä tilanteessa että teema selkeästi mietityttää.

    • hula

      Tästä on kyllä ihan tehty tutkimuksia, joissa on yksiselitteisesti huomattu että sekä naisilla ja miehillä on liian positiivinen kuva hedelmällisyyden säilymisestä ja hedelmöityshoidoista. Miehillä menee vikaan enemmän, naisilla viisari heittää sen 5v, miehillä 8v. siis naiset ajattelevat, että lapsia kannattaa viimeistään alkaa ajattelemaan 35v, biologian puolelta ikä on kuitenkin jo 30v. Tämä ihan oikea tiedon puute näkyy myös lääkäreiden vastaanotolla. T.(nais)lääkäri

  • Pin

    Minun tarinani on tällainen: hakeuduin lapsettomuustutkimuksiin yksityiselle klinikalle puolisoni kanssa puolen vuoden yrittämisen jälkeen 34 vuoden iässä. Mulla oli aina ollut jostain syystä tunne, että raskautuminen ei tule olemaan kohdallani itsestäänselvyys ja siksi halusin tutkimuksiin nopeasti (julkiselle pääsee jonoon vuoden yrittämisen jälkeen). Tehtiin rutiinikokeet, joista selvisi että mulla oli merkkejä ennenaikaisista vaihdevuosista (hormonipitoisuudet, vähäinen follikkelien määrä suhteessa ikään). Munajohtimien aukiolotutkimuksessa tuli viimeinen tuomio: molemmat olivat tukossa. Varsinaista syytä ei ehditty selvittää (mahdollisuuksina vanha tulehdus, endometrioosi tms.) sillä laparoskopiaan jonottamisen sijasta valitsimme IVF:n pikaisella aikataululla. Olimme onnekkaita, sillä ekassa hoidossa saatiin 9 munasolua, joista 4 hedelmöittyi. Alkioista 2 oli elinkelpoisia siirtopäivänä, joskin lääkäri kehotti meitä miettimään pitkään siirretäänkö molemmat vai vain yksi, kuten yleensä tapana on. Lääkäri kuitenkin tuumasi, että toinen alkioista tuskin selviäisi pakastuksesta (oli jakautunut huonommin kuin toinen), joten siirsimme molemmat. Olin tietoinen kaksosraskauden mahdollisuudesta, mutta olin silti shokissa kun ekassa ultrassa todellakin näkyi kaksi sydämensykettä. Puoliso oli innoissaan, minä kauhuissani. Raskaus oli vaikea monin tavoin ja lapset syntyivät pari kuukautta etuajassa vaikean raskausmyrkytyksen vuoksi. Nyt meillä on kuitenkin ihanat, normaalisti kehittyneet 2,5 -vuotiaat lapset. Raskausaika, vaikea synnytys ja ensimmäinen rankka vuosi ovat vieläkin vahvasti mielessä, mutta pikku hiljaa vaikeiden muistojen tilalle syntyy koko ajan uusia, hyviä muistoja. Voi kuulostaa oudolle, mutta identiteetissäni kannan edelleen “lapsettoman” leimaa ja surua siitä, että en saanut enkä saa kokea “tavallista raskautumista” taikka synnytystä, jossa saisin lapsen heti syliini synnytyksen jälkeen. Tiedän kuitenkin, että olen ollut monin tavoin onnekas, ja toivon sydämestäni onnea muillekin jotka painivat samanlaisten asioiden äärellä. Kiitos Jenni kun kirjoitit tärkeästä aiheesta <3

    • Pin

      Lisään vielä sen verran, että matkamme varrella saimme todella paljon kannustusta ja rakkautta läheisiltämme. Kerroimme tilanteestamme avoimesti lähes kaikille, jotta välttyisimme ikäviltä kysymyksiltä ja uteluilta. Monesti ihmiset unohtavat, että kaikki eivät ole lapsettomia mukavuudenhalustaan tai omasta valinnastaan. Utelulla voi satuttaa toista tahtomattaan. Lasten saaminen on todella henkilökohtainen asia ja uskon että ihmiset ottavat sen puheeksi jos ja kun kokevat sen tarpeelliseksi. Tahattomasta lapsettomuudesta kärsivien omaisille sanoisin, että ei tarvitse yrittää keksiä korjaavia sanoja tai ratkaisuja. On hyvä olla vain läsnä, kuunnella ja myötäelää surussa. Todeta, että on pahoillaan toisen tilanteesta. Moni hyvää hyvyyttään alkaa puhua esim. adoption mahdollisuudesta. Itseäni puheet adoptiosta satuttivat, sillä lapsettomuus oli meille silloin vielä tuore uutinen. Haave omasta lapsesta oli nimenomaan se “oma”, meidän yhteinen luomus jossa näkisin piirteitä puolisostani ja itsestäni. Luopumisen tuska on suuri, kun kuulee ettei se olekaan mahdollista tai on epävarmaa.

  • Tosi tärkeä aihe ja paljon hyvää tietoa! Itselläkin kolmenkympin iän ylitettyäni tullut näitä juttuja pohdittua ja seurattua läheltä myös ystävien puolesta.

  • teea

    Itse olen miettinyt samoja asiota. Olen ollut hyvinkin tietoinen hedelmällisyyden heikkenemisestä, mutta elämäntilanne ei ole ollut oikea aiemmin. Olin sinkkuna pitkään ja ajattelinkin, että jään lapsettomaksi kumppanin puuttumisen takia. Ihana kumppani kuitenkin löytyi ja päätimme aloittaa yrittämisen, kun täytin 35. Koska tosiaan olin tietoinen hedelmällisyyden heikkenemisestä (ja ehkä koska olen luonteeltani realisti), minulla oli tunne, että raskaaksi tuleminen ei käy helposti. Nyt yhdeksän kuukauden ja yhden keskenmenon (ikä lisää myös keskenmenon riskiä) jälkeen olemme hakeutuneet lapsettomuustutkimuksiin. Ymmärrän todellakin, että lapsia ei noin vain “hankita”.

  • Nimetön

    Itselleni ei tule yllätyksenä, että 35. vuoden jälkeen alkaa tsäänssit heikentyä. Se mikä on ollut ehkä vähän inhottavaa on, että niin moni olettaa, että lapset on “jätetty tekemättä” rahan, työn tai vapaan elämäntyylin vuoksi. Omalla kohdallani lapsettomuuteen on yksi valtava syy, ja se on etten ole löytänyt puolisoa. Koskaan. 35+ ikisinkkuna on tavallaan kaksi murhetta yhtä aikaa, puolisottomuus ja lapsettomuus. “Kukaan ei tykkää minusta ja sen vuoksi en myöskään lasta saa” ei ole kiva tunne (yksin minusta ei siihen ole). Rahaa ei myöskään ollut pakastukseen kun hintaa prosessilla on melkein vuoden palkka. Olen prosessoinut asiaa jo pitkään ja nyt alan olla aika sujut sen kanssa, että minua ei ole tarkoitettu äidiksi. Eipä sille oikein mitään voi. Tsemppiä kaikille asian kanssa painiville!

  • Haavelilija

    Kiitos tästä tektistä. Olen viimeisey pari vuotta lukenut kaikki mahdolliset artikkelit aiheesta mutta tässä oli silti uutta, tarkkaa tietoa. Olen 31 ja elämäni ei ole mennyt ns. “normaalia” reittiä. Minulla on nyt ollut vauvakuume 2,5v mutta olen sinkku. Haluaisin 2-3 lasta mutta tiedän että yksikin jo olisi enemmän kuin suuri onni. Luulen että ryhdyn pakastusprosessiin reilun kahden vuoden päästä. Nyt elämäntilanne ei sitä salli. Pelkään, että jään lapsettomaksi. Se surettaa koska olen aina tiennyt että haluaisin lapsia.

  • Sofia T

    Olen pakastanut munasoluja 33- vuotiaana 10kpl. Nyt olen 35- vuotta ja haluan kerätä lisää munasoluja mahdollisimman pian. Tämä herätti minut siihen etten halua enään siirtää toista keräystä. Toivottavasti ei ole liian myöhäistä.

Related posts