1/03/19

Pinnan alla

56 699

Ahdistaa vähän. Mielessä on jo tovin verran pyörinyt, miten tämän asian teille kertoisin… Rehellisesti sanottuna koko asiaa on pitänyt sulatella jokunen hetki itsekseen, ennen kuin olen tuntenut olevani valmis puhumaan siitä edes ystäville, saati sitten hyvän päivän tutuille tai täysin tuntemattomille. Kaiken miettimisenkin jälkeen on tuntunut vaikealta uskoa, että näin todella kävi meille ja että joskus vain kaikki se rakkauskaan ei riitä. Teen asian kanssa varmasti ajatustyötä vielä pitkään.

Vannoin joskus vuosia sitten erosurun keskellä elämän suuntaviivoja uudelleen hahmotellessani, etten enää koskaan toisi parisuhdettani esille blogissa tai blogiin liittyvissä somekanavissa. Ajattelin, etten haluaisi enää ikinä joutua tilanteeseen, jossa minun pitäisi puhua julkisesti sydämeni särkymisestä. Siinä surkeudessa, pettymyksessä ja epäonnistumisen tunteessa on riittävästi kestämistä ja käsittelemistä ilman julkista nöyryytystäkin. Sillä siltä erosta kertominen usein tuntuu: nöyryyttävältä. Että taas minulle kävi näin, vaikka olin varma, että tämä olisi se rakkaus, joka voittaa kaikki esteet.

Mutta niinhän se tapaa mennä, kuten elämä yleensäkin: vuodet vierivät ja jossain vaiheessa matkan varrella aika kultaa muistot, rakkaus sumentaa pään, tekee mieli elää hetkessä ja antaa vain mennä, tehdä juuri niin kuin sillä hetkellä hyvältä tuntuu. Ja tuntuisihan se vähän oudoltakin rajata suuri ja tärkeä osa elämästä täysin sosiaalisen median ulkopuolelle. Toisaalta, miksi edes pitäisi? Ymmärrän ihmisten tarpeen yksityisyydelle sekä halun suojella suhdettaan juoruilulta ja huhupuheilta, mutta lähtökohtaisesti avoimelle ihmiselle suhteen tietoinen piilottelu ei tunnu luontevalta. Jokainen tehköön kuten itsestä siinä hetkessä oikealta tuntuu. Miksei onni saisi näkyä? Ja miksi suhteen päättymiseen liittyy niin paljon häpeän tunteita? Ikään kuin olisi häpeä rakastaa ja uskoa rakkauteen tietämättä varmaksi tulevasta. Mutta mikäpä tässä elämässä koskaan varmaa olisi?

*

Henkilökohtaisesti minulle yksi ahdistavimmista ilmiöistä somemaailmassa on sellainen muiden ihmisten henkilökohtaisilla asioilla spekuloiminen ja tarkoitushakuisesti draamaa lietsova juoruilu. Tuntuu nöyryyttävältä, että täysin tuntemattomat ihmiset, jotka eivät tunne kumpaakan suhteen tai eron osapuolta, esittävät oman elämän henkilökohtaisimmista asioista heppoisia tulkintojaan, jotka perustavat toinen toistaan epämääräisemmille lähteille tai useimmiten vain sosiaalisen median perusteella itse tehdyille “johtopäätöksille”. Eikä tältä kaikelta tunnu voivan välttyä, vaikka erosta ja sen syistä kertoisi miten avoimesti ja rehellisesti hyvänsä. Joskus tekisi mieli muistutella, että eron yksityiskohdat tai kahden ihmisen välinen henkilökohtainen suhde eivät yksinkertaisesti kuulu muille eivätkä varsinkaan tuhansille tuntemattomille, vaikka yleisöä kuinka kiinnostaisikin tietää.

Ja mitä me loppujen lopuksi tuntemattomien suhteista tiedämmekään? Sosiaalisen median perusteella muiden parisuhteista, niiden onnellisuudesta tai kipukohdista ei voi päätellä yhtikäs mitään. Jotkut ovat parisuhteestaan ja tunteistaan avoimempia ja toiset vaitonaisempia, mutta somepresenssin perusteella ei suhteen onnea mitata. Ja vaikka rakkautta riittäisi, yksikään suhde ei ole täysin ongelmaton.

*

Vaikka minun suhteessani on ollut valtavasti rakkautta ja onnea, menneen vuoden varrelle on mahtunut myös vaikeuksia. Etäisyys on aina parisuhteelle ekstrahaaste, mutta sen voi hallita, kun asenne on kunnossa ja elämän peruspalikat kohdallaan. Haastavammaksi se saattaa käydä, jos toinen kamppailee burnoutin, masennuksen tai jonkin muun erityisen kuormittavan elämäntilanteen kanssa. Sellainen on aina melkoinen koettelemus myös parisuhteelle, puhumattakaan siitä, jos kahden ihmisen välillä on tuhansia kilometrejä. Ja tällaiset asiat näkyvät harvoin päällepäin – ne käsitellään yleensä somemaailman ulkopuolella.

Jokainen masennuksen itse läpikäynyt tietää ne ahdistavat syyllisyyden tunteet ja riittämättömyyden kokemukset, jotka saavat työntämään juuri niitä itselle kaikkein läheisimpiä etäämmälle, jottei tulisi omalla surkeudellaan myrkyttäneeksi heidänkin ilmatilaansa. Olen itsekin tehnyt masennuksen keskellä juuri niin: puskenut rakastamani ihmisen kauemmas, jotta en ainakaan satuttaisi häntä omalla rikkonaisuudellani. Ja vaikka ymmärrän oman kokemukseni kautta masentuneen mielenmaisemaa, tuntuu hyvin vaikealta joutua itse tilanteeseen, jossa minun läheisyyteni aiheuttaa toiselle noita samoja syyllisyyden tuntemuksia. Lopulta pitää kuitenkin muistaa, että vaikka masentuneelle ja uupuneelle voi olla tukena, toista ei voi korjata. Sitä voi olla vaikea välillä hyväksyä kaiken toisesta kannetun huolen ja murheen keskellä. Jokainen kuitenkin käsittelee näitä asioita omalla tavallaan ja läheisen rooliksi jää vain kuunnella sekä tarjota parhaan kykynsä mukaan tukea ja tilaa.

En aio avata suhteeni yksityisasioita julkisesti tämän enempää, mutta kerron silti mieluummin tilanteesta tällä tavalla itse kuin odottelen, että jossain vaiheessa huhumylly lähtee pyörimään omalla painollaan. Rehellisesti sanottuna en tiedä, onko suhteen tämänhetkinen tilanne pysyvä vai tilapäinen. Enkä tiedä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan – sen kaiketi näyttää vain aika. Luonnollisesti olen kuitenkin tilanteesta kovasti surullinen, joten arvostaisin suuresti hienotunteisuutta saada käsitellä tätä asiaa omassa rauhassa.

Photos: Camilla Bloom

Tags: ,

Categorised in: Elämä

56 Comments

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

  • Muru <3 jos tarttet kahvi/tee/viini/IHANMITÄVAAN seuraa, niin tällä olen. Olisi muutenkin aika, tehdä vaikka Kallio-Punavuori-iltama! Hali!

  • Ambe

    Voimia prosessin läpikäymiseen.<3

    ihanasti kirjoitettu teksti. Minusta onni saa näkyä, toisaalta myös suru. On kurjaa, jos joudut miettimään tai kokemaan sellaista, että tuntemattomat ryhtyvät spekuloimaan sinun henkilökohtaisia asioitasi sillä verukkeella, että ”itsepähän asian toit esille.” Tuntuu, että asioiden kertominen julkisesti on monelle oikeutus niin arvosteluun kuin sellaisten asioiden puimiseen, joista olisi parempi pitäytyä poissa.

    Halauksia, lämpimiä ajatuksia ja aurinkoa sitten kun sydämessä on sille taas tilaa.<3

  • karkkinen

    tsemppiä ja voimia haastavaan tilanteeseen. Itse tunnistan hyvin tuon ihmeellisen häpeän tunteen tai oikeastaan tunnistan nyt terapian jälkeen. En ymmärtänytkään, kuinka paljon omista tunteistani linkittyi häpeään eikä esimerkiksi pelkoon suhteen päättymisestä tai toisen menettämisen tuskaan. Myös toisen tukeminen hankalassa elämäntilanteessa on tuttua. Joten ainakin minä arvostan sinua vielä entistä enemmän tämän postauksen jälkeen. Kiitos rohkeudestasi.

  • Emmi

    Voi että, olen niin pahoillani puolestasi Jenni. Vaikutat ihanalta ihmiseltä, joka ansaitsee rakkautta. Toivottavasti saatte vielä asiat korjattua. Tsemppiä kovasti<3

  • J.

    Ikävä kuulla, voimia Jenni! <3 Tuli itsellenikin itku tätä lukiessa. En osaa sanoa muuta kuin muista hengittää ja hetki kerrallaan. Se helpottaa vielä.

  • Paljon tsemppiä täältä, Jenni! <3

  • Sara

    Paljon voimia! Vaikka itse olen varsin pidättyväinen kertomaan omista tunteistani, arvostan suuresti, että sinä uskallat näyttää myös ne surullisemmat puolet elämässä. Toivon sinulle kaikkea hyvää!

  • Minna

    Voimia ja tsemppiä vaikeaan tilanteeseen! ❤️

  • Marjukka

    Toivon sinulle kaikkea hyvää ja jaksamista kaiken surun, kaipauksen ja pettymyksen keskellä. Minäkin erosin viime vuonna pitkästä suhteesta, ja vasta silloin todella ymmärsin, miten vaikeaa asian käsitteleminen on ja miten erilaisia tuntemuksia eroon liittyy. Mutta ajan kanssa sydänsurutkin haalenevat mielestä ja elämä alkaa taas näyttää valoisammalta.

  • Heini Jammeh

    Voimia ja lempeyttä itseään kohtaan, sitä tarvitaan. Teet parhaasi ja kuljet omaa polkuasi, elämä kantaa!!♥

  • Laura

    Voi Jenni,

    Otan osaa erosuruusi. Itse juuri painin eropäätöksen kanssa ja tuntuu että lähikuukaudet näyttävät miten meille käy. Miten on päässytkään unohtumaan tämä raastava erosurun tunne ja ajatukset siitä, että miten luopuminen jostain rakkaasta onkin ihan sietämättömän tuntuista. Erityisesti minua kosketti tuon burn oot ja masennusteema, koska minun miehenikin niistä on viimeiset puolivuotta kärsinyt. Olen itsekin ollut uupunut aiemmin elämässä, mutta kun joutuu tälle puolelle itse ja seuraamaan vierestä miten oma rakas muuttuu täysin eri ihmiseksi, syyttää ajoittain minua tilanteesta ja työntää pois, niin se on ollut sydäntä särkevää. Välillä oli jo valoa tunnelin päässä näkyvissä, mutta nyt taas kovin vähän. Kiitos kun jaoit oman tilanteesi, se kosketti juuri tänään minun erityisesti. Paljon voimia ja tsemppiä sinulle! <3

  • Anne

    Minulle on aina välittynyt näin somen kautta sinusta todella viisas, rohkea ja tunneälykäs kuva. Minusta on pelkästään kaunista, että uskallat luottaa ja uskoa rakkauteen, eihän tulevasta koskaan tiedä. On upeaa, että olet osannut ja uskaltanut näyttää aitoja tunteitasi myös somessa.

    Itse aikoinani rakastuin nykyisen elämänkumppanini jo heti alkumetreillä osoittamaan luottamukseen orastavaa suhdettamme kohtaan, hänellä oli kaikki kortit avoinna pöydällä ja hän todella uskoi rakkauteen, vaikka hänelläkin oli pettymyksiä takanaan. Se on todella kaunista ihmisessä, toivon ettet sinä tai kukaan muukaan koskaan häpeäisi sitä!

  • elsary

    Oon niin pahoillani, tä sattuu muhunkin. Kaikkea parasta sulle ja paljon rakkautta täältä ❤️

  • Jenni

    Paljon tsemppiä! Onneksi ero on aina mahdollisuus jollekin uudelle. Oli se sitten tilapäinen tai pysyvä <3

  • H

    ❤️ Kovasti voimia ja pieniä helliä sysäyksiä kohti parempaa.

  • Pilvi

    <3
    Blogisi on ehdottomasti yksi ihanimmista!

  • Katih

    Voimia, Jenni.

  • Ulla-Maija

    Toivottavasti kevätaurinko pääsee lämmittämään sinua tänä vuonna oikein suloisesti. Voimia tähän elämänvaiheeseen ja kiitos rohkeudestasi, se inspiroi myös itseäni.

  • Leena

    Kiitos että jaoit rakkausenergiaa silloin kun sitä syntyi. Toi paljon valoa myös mun päiviin. Mikään täällä ei ikinä kestä ikuisesti. Tärkeimpiä on ne hetket ja muistot. Niitä kukaan ei vie pois vaikka ympärillä mitä tapahtuisi. <3

  • Pin

    Kiitos paljon, kun kerroit asiasta ja ollaan saatu seurata teidän tarinaa. Olen tosi pahoillani ja otan osaa suruusi. Häpeä on kaukana siitä mitä tilanteestasi ajattelen: olet ollut rohkea ja avoin, uskaltanut elää ja rakastaa <3 Elämä kantaa, silloinkin kun ei siltä tunnu.

  • Paula

    Niin tuttu ajatus tuo, miksi minulle taas kävi näin. On kamalaa tulla työnnetyksi pois, oli syy mikä tahansa. Onneksi ihmismieli toimii niin, että kun aika kuluu, huomaa että pikku hiljaa tuska alkaa hellittää, mutta oman aikansa se kestää aina.

    Ihanaa ja aurinkoista kevättä sinulle, ja pidä huolta itsestäsi! :)

  • Mari

    Eihän rakkaudessa ole mitään hävettävää. Aina se ei kestä, mutta ei se silti tarkoita, ettei se olisi ollut rakkautta. Itselläkin moni suhde on päättynyt. Yksi oli sellainen, josta todella ajattelin, että tässä se on. Loppuelämän suhde. Se sattui. Mutta ihan yhtä paljon on sattunut ystävyyssuhteiden päättyminen. Käytän tässä tilaisuuden hyväksi ja kiitän ihanasta Trendin ystävyysjutusta, jossa olit Anna Perhon kanssa. Siinä oli todella hyviä ajatuksia. Tsemppiä ja kaikesta huolimatta ihanaa kevään odotusta sinulle Jenni!

  • RO

    Halit sinne. <3 Sain itse todella vaikean eron kohdalla sun eroa ja surua käsittelevistä postauksista ihan älyttömästi voimia oman eron läpikäymiseen, joten suuri kiitos sulle siitä, miten avoimesti kirjoitat tänne. <3 Kaikkea hyvää!

  • Saratickle

    Voi Jenni <3 Paljon paljon tsemppiä ja haleja täältä! Mä oon naapurissa jos kaipaat juttuseuraa <3

  • Evv

    Tsemppiä <3 Itsekin eron läpikäyneenä viime vuoden lopulla, osaan samaistua fiiliksiisi täysin. Mua helpotti ajatus siitä, että en todellakaan oo ainut joka näitä ajatuksia käy läpi ja jolla sydäntä riipii. Ja niin hiton kliseistä ja ärsyttävää kuin sitä onkin kuulla, niin aika helpottaa. Oo surullinen niin kauan kuin surettaa mutta onneksi aurinkokin jo pian paistaa <3 halit!

  • Venla

    Paljon voimia ja lämpöä <3

  • Minttu

    Voi, miten ikävä kuulla murheistasi. Ihanaa kuitenkin, että tuot tuntemuksesi meille esiin rehellisinä ja raakoina. Niistä on arvaamatonta apua, rohkaisua ja ajatuksia herättäviä asioita.

    Voimia päivien kohtaamiseen. Tai itseasiassa, onhan sinulla myös oikeus olla voimaton raskaissa hetkissä, minkä vuoksi voimatoivotus voi olla vähän korni. Ehkä sanonkin vaan, että en voi todella tietää mitä kaikkia kokemuksia ja tunteita käyt läpi tällä hetkellä (eikä minun tarvitsekaan), jakamasi kirjoitus kuitenkin kosketti minua syvältä, kiitos siitä. Ja rauhaa asian käsittelyyn.

  • Jenni

    Mulle tuli kyyneleet silmiin tästä. Vaikutat ihanalta ihmiseltä ja toivon sinulle (teille) kaikkea hyvää. Tsemppiä! ❤️

  • Sara

    Moni on jo niin hienosti kiittänyt siitä, että jaoit niin rohkeasti ja avoimesti tämän asian. ❤️ Toivon kovasti, ettet ainakaan tuntisi häpeää tai nöyryytystä siksi, että kerrot siitä tai sen takia, että ainakin nyt näyttäisi silttä, että olette eroamassa, Olet uskaltanut elää ja antautua rakkaudelle. Siinä ei ole mitään hävettävää tai noloa. Toivon sinulle sydämestäni voimia!

  • Lennup

    Toisaalta onhan se parisuhteen toinen osapuoli myös ystävä. Jos rakkaus loppuu, eikö ystävyys jää? Ja jos ystävien kanssa jaettuja hetkiä voi jakaa blogissa, miksei sitten myös niitä hetkiä jotka jakaa sen kaikkein erityisimmän ystävän kanssa. Oma mummoni tapasi aina kutsua poikaystäviäni vain ystäviksi. Se oli hänen tapansa sanoa että tämä on se erityinen ystävä, ainakin tämän hetken.

  • Koo

    Olen vain yksi monista monista lukijoista, mutta voin luvata, että minun osaltani sinä, kuten kuka tahansa muukin julkisuuden henkilö, saa käsitellä nämä(kin) henkilökohtaiset asiat aivan rauhassa. Arvostan rohkeutta kertoa asiasta ja sitä, kuinka tuosta tekstistäsi huokui toisaalta herkkyys ja toisaalta asian jäsentyneisyys. Olen itse ollut jossain määrin samassa tilanteessa ja voi kuinka tunnistankaan tuon suorastaan tuskan siitä, kun toisen voimat ovat vähissä ja itse et voi muuta, kuin olla vierellä. Voimia sinne, meni tilanne mihin suuntaan tahansa. <3

  • Sanna

    Better to love and lose than not have loved at all. Hurts like hell now but in time you appreciate the love that was!

  • Jenni <3 Miten kauniisti kirjoitit vaikean keskellä. Kosketti erityisesti: ”uupuneelle voi olla tukena, mutta toista ei voi korjata”.” Valtava halaus virtuaalisesti kunnes nähdään ensi kerran <3 Tukea löytyy täältä kyllä❤️

  • Johanna

    Arvostan suuresti rohkeuttasi ja tapaasi kirjoittaa asioista niin kauniisti. Toivon sinulle kaikkea hyvää Jenni ❤️

  • iduska

    Olen niin samaa mieltä niin monen kanssa ettei ei todellakaan ole mitään hävettävää ❤️ Olet ollut vain rohkea ja uskonut hyvään. Nämä kaikki kommentit palauttavat kyllä myös uskon siihen, että ihmiset haluavat hyvää. Paljon voimia ❤️

  • Miia

    Olet jotenkin niin ihanan aito ihminen – jaat sekä onnen hetket mutta myös sen kolikon kääntöpuolen.
    Sinuun on helppo samaistua, koska olet inhimillisesti ihminen ja ehkä juuri siksi oletkin suosikkini blogimaailmassa.

    Ja kuinka olen pahoillani puolestanne, voimia kaiken keskelle ja luottoa siihen, että elämä kantaa ❤️

  • Outi

    Halauksia Jenni ❤️ Tunnistan niin vahvasti tuon surun ja kivun, niin monta kertaa olen itseni kokoon kerännyt ja palasista taas rakentanut. Olen tosi pahoillani sun puolesta vaikka en sua tunnekkaan. Vaikutat vaan niin kovin ihanalta ja aidolta ihmiseltä. Tsemppiä tosi paljon, kaikki menee hyvin.

  • Carina

    Kiitos kun jaat vaikeatkin asiat kanssamme. Mutta muista toisaalta, että sellaista velvoitetta ei ole, että yksityisimpiä asioita pitäisi täällä puida. Sinulla on täysi oikeus pitää herkimmät ja yksityisimmät asiat ihan ominasi.
    Toki ymmärrän, että mieluummin kerrot itse kuin annat juorujen levitä keskustelupalstoilta.
    Ehkä tämä on niitä miinus-puolia julkisessa ammatissa.
    Voimia sinulle tähän elämäntilanteeseen. Hengittele. Lepää ja anna voimien palautua. Ja tee kivoja, ilahduttavia asioita. Anna ajan parantaa haavat.
    Sieltä taas noustaan, usko tai älä!

  • Piio

    Hei Jenni, kirjoitat surustasi niin aidosti ja rohkeasti, että väkisinkin mykistyn. Tekstistä huokuu haurautesi ja vahvuutesi.
    Paljon lämpimiä ajatuksia sinulle!

  • Camilla

    Tää kolahti jotenkin tosi kovaa. Oon parisuhteessa, joka saavuttaa kohta jo kolme vuotta, mutten oo koskaan uskaltanut laittaa someen mitään poikaystävästäni. Jotenkin oon aina pelännyt niin paljon sitä eroa ja nimenomaan sitä ihme “häpeää”, mikä siitä seuraa jos ero tulee, että oon sitten vaan pitänyt koko suhteen tavallaan meidän juttuja. Kyllä lähimmät ystävät ja perhe tietää, mutta välillä tuntuu vähän ahdistavalta se, että vaikuttaako tää “keeping it low” homma siltä, että häpeän meitä tai jotain. Äh, pitäisi olla rohkeampi tässä asiassa.

    Ja tuo masennushomma, ymmärrän täysin mitä käyt läpi ja samaistun siinäkin kyllä kympillä. Meillä on ollut silkkaa vuoristorataa kohta jo puoli vuotta poikaystävän masennuksen takia, mikä koettelee aivan kaikkea. Näytetään ulospäin täydelliseltä pariskunnalta, mutta pinnan alla usein mietin miten tätä oikeasti jaksaa, vaikka toista rakastaakin niin paljon.

    Voimia eron käsittelyyn. <3 Pois ne häpeän tunteet ja se fiilis, että olisi jotenkin epäonnistunut ja huono! <3

  • M

    Hei Jenni,
    Täällä kyyneleet valuu poskia pitkin eikä loppua näy. Mulla on niin samanlainen tilanne että melkein naurattaisi jos ei itkettäisi. Ranskalainen poikaystäväni sanoi eilen ne sanat mitä olen jo jonkin aikaa pelännytkin. Vuosi takana yhteistä matkaa, josta 5kk asuttiin samassa kaupungissa (ja maassa) ja loput etäsuhteessa, kun piti tulla suorittamaan opinnot loppuun. Itse olisin niin halunnut jatkaa yhdessä, suunnittelin tulevaisuutta ja Ranskaan muuttoa innoissani. En ole tätä vielä kunnolla sisäistänyt ja toivon, että ero ei olisi lopullinen ratkaisu.
    Ongelmien taustalla myös hyvin samankaltaisia asioita, joista puhuit ja pahimmassa tapauksessa tietenkin sen kokee niin, etten itse ole haluttu tai riittävä, kun toinen työntää kauemmas ja kauemmas oman pahan olonsa takia.
    En tiedä, miten saan kasattua itseni ja kerrottua tästä edes läheisimmille ihmisille. Tuntuu, että olen taas epäonnistunut ja jollain lailla syytän itseäni siitä, että olen tässä pisteessä jälleen…
    <3

  • mustalintu

    Olen hyvin iloinen, että olet kertonut kaikista näistä asioista! Myös aiemmat erokirjoituksesi ovat auttaneet minua omissa eroissani, ja minusta tuntuu, että tämän laita on samoin, kävi sitten oman tänhetkisen kriisini kanssa kummin vain. Tuo häpeän tunne on myös aivan liian totta, tulin vasta nyt ajatelleeksi, kuinka paljon se vaikuttaa omiin valintoihin ja siihen, miten uskaltaa mistäkin ihmisille kertoa. Vielä uudestaan, kiitos kirjoituksistasi. Olet vahva ja arvokas <3

  • Livia

    Kaunis ja rehellinen kirjoitus kipeästä aiheesta. Puhuttelet niin monien tunteita avoimuudellasi, kiitos siitä. Erot on lähes aina pieniä kuolemia, etenkin sellaiset, joissa rakkaus ei vielä loppunut, vaan muut syyt johtivat suhteen päättymiseen. Kävin sellaisen eron läpi muutama vuosi sitten ja siihen liittyivät myös toisen osapuolen mielen ongelmat. Toipuminen kesti kauan ja yksi kaunis ajatus, jonka löysin matkalla oli se, että entä jos rakkauden ei tarvitse päättyä koskaan, vaan se voi elää valona ja hyvinä muistoina sydämessä, vaikka tulisi uusia rakkauksia. Voimia raskaaseen vaiheeseen ja lisääntyviä ilonpilkahduksia kevään myötä!

  • Kaisa

    moi jenni,
    kuten jo aiemmin sanottu, ihailen sinua, ennen kaikkea rehellisyyttäsi, rohkeuttasi ja vahvuuttasi (vaikkei sinusta aina tältä tuntuisikaan). vielä koittaa uusi aika, egotripin biisissä(kin) lauletaan. valoa ja voimia kevääseesi, kaunokainen! /kaisa

Related posts