15/11/19

Tyyli-inspiraatiota menneiltä vuosilta: lokakuu 2010-2018

Like

Hupsista, lokakuu hujahti jotenkin niin vauhdilla ohi, että tajusin vasta viime viikolla unohtaneeni tyystin tehdä menneiltä kuukausilta tutun koosteen kuukauden asuista menneiltä vuosilta. Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan! Myös marraskuun kooste on vielä tämän kuun lopulla tulossa. Tajusin tässä muuten hiljattain, että tänä vuonna en ole niin kauheasti ikuistanut tyylejäni kuviksi tänne blogin puolelle. Kysynkin nyt siis teiltä, ovatko päivän asut ja tyylijutut edelleen sellaista sisältöä, mikä teitä kiinnostaisi?

Talvea kohti mennessä tyylijuttujen teko muuttuu aina astetta haastavammaksi, koska Suomen leveysasteilla talvisemmat asut ovat lähinnä iänikuisia kuvia takeista, vaikka toki syksyisistä ja talvisistakin tyyleistä saa loihdittua kiinnostavampia asusteilla, kengillä ja muilla pienillä ideoilla. Huomaan kuitenkin, että talven syksyn vaihtuessa talveksi tekee mieli lähinnä kääriytyä samoihin tuttuihin ja turvallisiin neuleisiin ja mennä päivästä toiseen tyylillisesti sieltä, missä aita on matalin.

*

Juttelin pari päivää sitten kaverin kansa näistä menneiden vuosien tyyleistä ja naureskelimme yhdessä joillekin vanhoille asukokeiluille ja poseerauksille. On kiinnostavaa, kuinka erilaiset elämänvaiheet ja oman tyylin etsiskely näkyy eri tavoin menneiltä vuosilta tallentuneissa asuissa. Jonakin vuonna tyyli on ollut selvästi naisellisempaa ja toisena androgyynimpää, yhtenä vuonna värikkäämpää ja toisena taas hyvin tummanpuhuvaa ja hillittyä. Tiettyinä kausina on tullut tehtyä enemmän rohkeita kokeiluja ja joskus taas on menty hyvin klassisella linjalla. Kyllähän osa noista vanhoista asuista herättää vähän huvittuneita tunteita ja jotkut jopa häpeänsekaista ihmetystä, että mitähän kummaa päässäni on mahtanut silloin liikkua.

Nyt kun katselen näitä vanhoja tyylejä, tuntuu, että oma tyyli on viimeisten viiden vuoden aikana vakiintunut viimein sellaiseksi, että oikeastaan kaikki menneiden viiden vuoden aikaiset lookit ovat sellaisia, joihin voisin hyvin pukeutua edelleen ja jotka koen edelleen suurimmalta osin omannäköisikseni. Sitä edeltävä aika on ollut sellaista itsensä etsimistä tyylillisesti, että välillä joukkoon on osunut oikein onnistuneita kokeiluja ja välillä aika karmeita huteja. Mutta jos ei muuta, niin voipahan nauraa itselleen, huvittuneena muistella menneitä ja todeta, että luojan kiitos oma tyyli on hiukan vuosien varrella kehittynyt parempaan. Mutta toisaalta, mistäpä sitä taas 5-10 vuoden päästä tietää, mitä näistä nykyisistä tyyli-ideoistaan mahtaa silloin tuumia…

Jos aiemmat kuukausikoosteet kiinnostavat, löydät ne halutessasi näiden linkkien takaa: maaliskuuhuhtikuutoukokuukesäkuuheinäkuuelokuu ja syyskuu. Muistatteko vielä näitä lokakuisia tyylejä vuosien takaa?

2018

Viime vuonna blogiin oli lokakuussa tallentunut vain tämä yksi asu. Tämä on sellainen mukavuudenhaluinen syystyyli: iso neule, leggingsi, lenkkarit ja pitkänä liehuva villakangastakki. On muuten yllättävää, miten valtavan paljon olen käyttänyt noita glitter-leggingsejä. Ne ovat sellainen täydellisellä tavalla vähän perusleggareita upgreidatumpi versio tällaisesta arkisesta mukavuusvaatteesta. Pitkän, takamuksen peittävän neuleen kanssa toimivat oikein passelisti housuinakin.

2017

Tässä lookissa näkyy sellaisia klassikoita, joiden nimiin vannon varmaan vielä vanhana mummonakin: hyvin istuvat siniset perusfarkut, biker-nahkatakki, herrainkengät ja musta ohut neulepoolo. Voisin pukeutua näin varmaan vaikka joka päivä

Vihasin joskus vaaleanlilaa väriä sydämeni kyllyydestä, mutta sittemmin olen muuttanut mieleni ja nykyään vaatekaapista löytyy muutama liilakin vaate, kuten tämä neulepusero ja nuo suloiset sandaalit. Farkut ovat muuten yhdet suosikeistani: täydellinen stretchitön mutsimalli löytyi jokunen vuosi sitten &Other Storiesilta. Ostan muuten nykyisin farkkuni lähes poikkeuksetta ilman elastaania.

Nämä kaksi kokomustaa tyyliä ovat sellaisia mielikuvituksettomien päivien pelastaja-asuja. Vasemman tyylin ideoin yhteistyökampanjaa varten, mutta asun molemmat vaatteet jäivät käyttöön, eikä ihme, sillä rakastan tuollaisia leveitä rentoja housuja, jotka soveltuvat niin arkeen kuin juhlaankin ja paita puolestaan on sellainen loistava minimalistisen tyylikäs vaihtoehto niihin hetkiin, kun neuleen sijaan haluaa pukea jotain vähän siistimpää.

Oikeanpuoleinen tyyli taas on osoitus siitä, että klassikot toimivat aina: mustat pillifarkut, hyvin istuva musta bleiseri (second hand), laadukas perus-t-paita (Arela), klassinen musta käsilaukku (Lovia) sekä kauniit peruskorkkarit ovat asukriisien pelastajia. Tunnen itseni tässä yksinkertaisessa lookissa todella kotoisaksi.

2016

Lokakuussa 2016 minulla oli useampi työreissu, joten poikkeuksellisesti tuolloin nähtiin kesäisempääkin tyyliä kuin tähän aikaa vuodesta tavallisesti. Tämä kuva ikuistettiin helteisessä Kreikassa. Musta silkkitoppi on yksi vaatekaapin luottovaatteita ja perus-farkkushortsit ovat luonnollisesti kesäklassikko. Tykkään myös kesäsäillä käyttää erityisesti kaikenlaisia olkihattuja.

Punainen mekko oli ylläni Kaliforniassa lokakuussa 2016. Heräteostoksena Kööpenhaminasta löytynyt mekko on yksi ylivoimaisista kesä- ja reissusuosikeistani edelleen. Tomaatinpunainen väri sekä ajaton ja hiukan 70-lukua henkivä malli tekevät mekosta kivalla tavalla naisellisen. Nuo ATP Atelierin mustat sandaalit viiden vuoden takaa ovat myös yksi kesä- ja reissusuosikeistani. Kokovalkoinen kesälook puolestaan ikuistettiin kuvaan Kreikassa.

Arkinen perustyyli Helsingin syksyssä lienee lokakuun alusta, koska olen vielä huidellut paljain nilkoin. Nuo mustat farkut ja harmaa kashmirneule ovat olleet päällä viimeisen viikon aikana – klassikot toimivat aina. Tykkään myös tuollaisista pitkistä, rennoista kauluspaidoista.

Musta silkkitoppi ja samettihousut ovat kiva vaihtoehto mekkotyylille johonkin rennompaan juhlaan. Tämä tyyli on myös kyseisen lokakuun Kreikan reissulta, mutta voisipa tähän pukeutua esimerkiksi bleiserin kanssa Suomen syksyssä ja talvessakin.

Toimivan matkagarderobin kokoaminen on aina haastava tehtävä, mutta muistan että tällä Tukholman reissulla sain käyttää luovuuttani, kun olin pakannut matkaan vähän mitä sattuu. Tässä nähdään, miten musta pelastaa tilanteen kuin tilanteen, hattu tekee mistä tahansa asusta kiinnostavamman ja kuinka rakastamani hokema klassikoiden toimivuudesta (ja yhteensopivuudesta) pitää paikkansa. Mustat hyvin istuvat farkut, herrainkengät ja musta neulepoolo eivät suotta ole vaatekaappini luottovaatteita. Musta kaunis kietaisumekko on muuten Katri Niskasen kokoelmasta muutaman vuoden takaa.

2015

Rakastan vieläkin lokakuun 2015 tyylejä ja voisin pukea kaikki näistä lookeista ylleni uudelleen vaikka saman tien. Kaikki vaatteetkin ovat kaverille myytyä keinoturkistakkia lukuunottamatta yhä tallessa ja käytössä. Tummansiniset pillifarkut ja korkonilkkurit näyttävät olevan hyvä pohja asulle kuin asulle. Selected Femmen laukku on palvellut varmaan jo jostain vuodesta 2010 lähtien – uskomattoman näppärä ja kestävä laukku! Oikeanpuoleisessa tyylissä näkyy hauska R/H:n pörröneule sekä Never Denimin pitkä villakangastakki, jotka ovat edelleen suosikkeja. Glitter-turbaani viimeisteli tuolloin tyylin – sitä voisi hyvin taas käyttää pikkujoulukauden kynnyksellä, vaikka eipä meikäläisen vaatekaapissa glitteriä vain pikkujouluun säästellä.

Oi, tämä oli sitä aikaa, kun Adidas Superstarini näyttivät vielä valkoisilta! Pitkä Never Denimin takki, tennarit, hauska palloneule, farkut ja oranssinpunainen kashmirhuivi – tämä look pitää ehdottomasti toteuttaa myös uusintaversiona. Farkut on rakastettu polvista jo puhki, mutta seuraavaksi on suunnitelmissa tehdä niistä shorsit!

Astetta värikkäämpää tyyliä syksyn 2015 tapaan. Ihana Kelpman Textilesin villakangastakki löytyi tuliaisina Tallinnasta ja sitä voisi ehdottomasti käyttää syksyn piristykseksi enemmänkin. Kaulassa roikkuva ihana sitruunankeltainen kashmirhuivi on Arelan.

Nämä syksyiset tyylit ikuistettiin Pariisin kaduilla, missä oli vielä hitusen Helsinkiä leudompi sää. Olin Marimekon kanssa muotinäytösreissulla Pariisissa ja tietenkin matkalla piti myös edustaa Suomen väreissä. Kaunis villakangas-trenssi herättää aina ihmisten kiinnostuksen, kun se vilahtaa ylläni jossain kuvassa enkä ihmettele: malli on todellakin mielettömän kaunis. Myös mekko, vaaleanpunaiset asusteet ja silmälasit ovat Marimekon mallistoa 4 vuoden takaa. Minulla oli reissulla silmätulehdus, joten en voinut laittaa silmämeikkiä ollenkaan, joten näyttävät silmälasit toivat heti tyyliin vähän ekstraa. Näistä syksyn 2015 kuvista tuli myös inspiraatio laittaa pitkästä aikaa luumunpunaista huulipunaa!

2014

Reikäisiä farkkuja ei ole tullut käytettyä hetkeen, mutta nämä boyfriend-farkut olivat aikanaan suosikit. Tämä tyyli on taas sellaista klassikoiden juhlaa: merinovillainen seilorineule, biker-nahkatakki, siniset farkut, simppelit mustat korkonilkkurit ja punainen huulipuna eivät näyttävät vuodesta riippumatta hyvältä.

Postauksen ensimmäisessä kuvassa näkyvä tummanvihreä muhkuneule on varmaan yksi vaatekaappini lämpimimmistä vaatteista ja sitä ei tästä syystä oikein edes voi käyttää kuin koleampina päivinä. Tässä tyylissä yhdistin ison neuleen leggingseihin ja korkonilkkureihin. Tämänkin lookin voisi pukea uudelleen tänä syksynä.

Pinkki on ollut minulle aina vähän vaikea väri… En oikein ole vieläkään varma, sopiiko se vaatteissa minulle vai ei. Siitä huolimatta kaapista löytyy edelleen tuo Balmuirin pinkki huivi, mutta pilkulliset housut olen tainnut laittaa kirpparille jokin aika sitten. Twist & Tangon liehutakki ja Filippa K:n korkonilkkurit ovat yhä vaatekaapin suosikkeja.

Vuonna 2014 juhlistin Elle-gaalaa tässä lookissa, joka on koottu Sandron topista ja H&M:n erikoismalliston hameesta. Meikin ja hiustyylin minulle oli tähän gaala-lookiin taikonut Marina Lavenius. Juhlat tosin jäivät minun osaltani lyhyeen, kun jo taksissa matkalla juhlapaikalle minulle nousi kuume ja jouduin huonovointisena lähtemään kotiin jo ennen varsinaisen ohjelman alkua. Lopulta selvisi, että minua piinaava tauti oli viheliäinen enterorokko, joka tunnetaan lähinnä lastentautina, mutta jostain olin onnistunut sen riesakseni saamaan.

2013

Hiukset olivat vielä pitkät ja näitä kuvia katsellessa on todettava, että syksyllä 2013 oli selvästi aivan mieletön ruska. Syksyn suosikkitakki oli tuo eläväpintainen papparaistakki ja lempilaukku selvästikin Lumin luumunpunainen tote-kassi. Sinisillä farkuilla, mustalla neuleella ja yksinkertaisilla korkonilkkureilla ei voi mennä vikaan.

Tämä tyyli oli aikanaan osa yhteistyötäni Filippa K:n kanssa ja päädyin lopulta ostamaan omakseni tuon raitaneuleen. Kuvauslainassa olleet kipparitakki ja musta shopper-laukku ovat sellaisia klassikoita, että näyttävät edelleen aivan yhtä ajattomilta. Punaiset Acnen nilkkurit ovat ihana syksyisten ja talvisten asujen piristys edelleen.

Lisää vaatekaapin kestosuosikkeja: Filippa K:n bombertakki, alpakkahuivi ja musta kirpparilta aikanaan löytynyt pilkkumekko, jonka olen tainnut sittemmin myydä eteenpäin. Ihanat tolppakorkonilkkurit vietiin squash-hallin pukuhuoneesta ja kyllä muuten jäi harmittamaan.

Tämän asun kaikki vaatteet ovat tainneet vuosien varrella päätyä kiertoon, vaikka niitä kovasti aikanaan käytinkin… Samujin villatakki, tuo villakangastakki ja muhkea huivi (joka oli oikeasti poncho) olivat suosikkeja noihin aikoihin, mutta niistä luopuminen ei sureta.

Nahahousut ja pörröneule löytyvät vaatekaapista yhä, joskaan en ole tuota neuletta tainnut hetkeen käyttää. Kokomusta toimii aina, mutta ehkä tämä kokonaisuus on ruskan väreistäkin huolimatta aika synkkä tuon luumuisen huulipunan kanssa… Oikeanpuoleisessa tyylissä on taas yllä klassikoita: seilorineule, nahkahousut, nilkkurit ja turvallinen värimaailma. Näitä ei tarvitse vuosienkaan jälkeen hävetä tai laittaa kirpparille.

2012

H&M:n teddykarvainen takki on vielä 7 vuotta myöhemminkin yksi vaatekaapin luottolemppareista. Tuo harmaa ympyrähuivi oli pari vuotta aiemmin blogissa ihan älytön hitti ja muistan, että monta sataa seuraajaa osti tuon samaisen huivin blogini kautta. Onko siellä yhtään tilaajaa linjoilla? Punainen huivi puolestaan on Arelan kashmiria ajalta, jolloin merkin nimi oli vielä Arelalizza. Muistaako joku?

Värikkäitä takkeja ja kiusallisia poseerauksia syksyn 2012 tyyliin. :D Vaaleanpunaisen Sonia Rykielin takkikaunottaren löysin My o Myn alennusmyynnistä ja keltainen vintageunelma puolestaan löytyi Tukholmasta. Ympyrähuivitrendi taisi näihin aikoihin olla kuumimmillaan…

Nuo ruskeat kiilakorkonilkkurit olivat ihan suosikkikenkäni noihin aikoihin ja muistelen niiden olleen myös maailman mukavimmat jalassa. Sittemmin ne ovat päätyneet uuteen kotiin, samoin kuin tuo päheä hapsupaita.

2011

Tässä kuvassa taitaa olla teddykarvatakki ensimmäistä kertaa päällä. Oranssinpunaiset huulet näyttävät kyllä hyvältä aina! Myös tuo beige kirpparineule on yhä tallessa – maksoin siitä aikanaan kokonaisen yhden euron.

2010

Tässä tiivistyy hyvin lokakuun 2010 tyyli ja yllättävän hyvältä näyttää edelleen: maiharit, musta trenssi, harmaat neuleet, pillilahkeet sekä pitkät paidat olivat tämän syksyn juttu. Voisin periaatteessa pukeutua näin edelleen!

 

Photos: Vesa SilverAnnika Ollila, Tuija Pehkonen, Vilma P, Liisa Kivi, Marianna Mäkelä, Viena K, Sara VanninenNinan Tunnetila & Susanna Nordvall

Related posts

14/11/19

Elämänmuutoksia, tulevaisuuden haaveita ja bucket list

4 29

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ: POHJOLA VAKUUTUS & ASENNEMEDIA

Olen menneiden kuukausien aikana tehnyt suuria muutoksia elämässäni ja arjessani. Kävin nimittäin viime kesänä läpi melkoista ajatusprosessia siitä, millaista toivoisin elämäni olevan. Todellisuudessa tuota ajatustyötä oli tehty jo vuosia, mutta vasta viime kesänä tilanne kypsyi siihen pisteeseen, että sain ryhdyttyä ajatuksista konkreettisiin toimiin. Saattaa kuulostaa hassulta, mutta prosessissa olennaisena motivaattorina toimi Pohjola Vakuutuksen mainoskampanja, joka muistutteli huumorin keinoin, että elämä on nyt ja se on tarkoitettu elettäväksi.

Istuin palaverissa, kun näin mainoksen ensimmäistä kertaa ja jäin miettimään, elänkö todella sellaista elämää kuin haluan… Arki täyttyi naurettavan pitkistä työpäivistä, jatkuvasta deadline-kiireestä, loputtomista to do -listoista sekä otsalohkossa jyskyttävästä tunteesta, että ihan koko ajan pitäisi saada aikaa jotakin, tehdä jotain hyödyllistä ja olla ahkera. Kesällä vihelsin viimein pelin poikki, haistatin pitkät kaikelle ja jäin ansaitulle lomalle vähäksi aikaa.

Loman jälkeen oivalsin, että muutaman vapaan viikon lisäksi pitäisi tehdä isompiakin elämänmuutoksia, jotta elämä tuntuisi taas mielekkäältä ja muistaisin kaiken hässäkän ja kiireen keskellä itseni ja hyvinvointini. Tuntui älyttömältä, että olen oma pomoni, mutta työmääräni oli suurempi kuin koskaan. Miksi en sallinut itselleni aseman mukanaan tuomia etuja? Miksi tämän firman pomolla oli ainoastaan vaatimuksia? Mainoskampanjan slogan “kaiken voi korvata, paitsi elämän” jäi kummittelemaan takaraivoon ja kulminoitui lopulta päättäväisyydeksi tehdä muutos. Luojan kiitos.

Ja voin kertoa, että olen tänä syksynä työtahtia rauhoitettuani ollut onnellisempi kuin todella pitkään aikaan. Kun kaikki muut vastaavat kuulumisia kysellessä päivittelemällä kiirettään (ja niin tein siis minäkin ennen, koska se oli yksinkertaisesti paras tiivistys arjestani), nykyään vastaan, että enää minulla ei ole kiire. Se on ihanaa. Ja voin kertoa, että vastaukseni on pysäyttänyt monta keskustelukumppania hämmennyksen vallassa. On niin epätavallista, että joku toteaa rehellisesti, että oikeastaan minulla ei ole yhtään kiire, vaan on aikaa istuskella, ihmetellä, miettiä, tavata ystäviä ja nauttia elämästä. Toivon, että esimerkkini innoittaa jonkun muunkin työnarkomaanin arvioimaan uudelleen elämäänsä ja prioriteettejaan. On ihanaa, jos työ on antoisaa ja vie mennessään, mutta on tehnyt hyvää muistaa, että elämään mahtuu paljon muutakin.

Nyt kun minulla on käsissäni aikaa ihan eri tavalla kuin ennen, on ollut myös mahdollisuus miettiä, mitä ihan oikeasti haluaisin tehdä, kun kaikki aikani enää ei kulukaan työntekoon. Kesälomaa edeltänyt 24 tunnin haaste oli hyvää esimakua, kun kampanjassa haastettiin pohtimaan, mihin haluaisin aikani käyttää, jos minulle annettaisiin elinaikaa vain 24h. Yksi asia oli selvää: en käyttäisi sitä töitä tehden. Sen sijaan jäin lomalle ja painuin ystävän kanssa mökille rentoutumaan. Jäin kuitenkin tuossa hetkessä miettimään, millaisia muita haaveita ja ajatuksia minulla on vielä toteuttamatta. Millaisia ovat ne harrastukset, reissut tai tavoitteet, jotka ovat aina jääneet vain odottamaan toteutustaan siihen hetkeen, kun sitten joskus olisi aikaa? On mieletöntä tajuta, että se hetki on oikeastaan nyt!

Niinpä ryhdyin ajatuksen innoittaman kokoamaan sellaista ei-niin-vakavaa bucket listiä asioista, joita haluaisin vielä jossain vaiheessa tämän elämän varrella tehdä. Osa niistä on sellaisia juttuja, joita voisi tehdä vaikka heti, kun vain ryhtyisi ja osa taas sellaisia, että ehkä vielä joskus. Osa on isompia asioita ja osa aika pieniäkin, mutta on hauskaa miettiä ja haaveilla, ja toivon mukaan pian joitakin myös toteuttaa!

Keramiikka- ja savityöt

Käsillä tekemisessä on jotakin todella rentouttavaa. Olen joskus lapsena käynyt jonkun savityökurssin ja yläasteella minulla oli myös savitöitä valinnaisena kurssina koulussa. Nyt aikuisena olen ryhtynyt taas haaveilemaan käsitöistä ja erityisesti keramiikka kiinnostaa. Olisi mahtavaa kokeilla dreijausta ja päästä luomaan jotakin itse. Eräs ystäväni on myös innostunut savitöistä, joten ehkä menen hänen mukanaan joku päivä kokeilemaan!

Lapin vaellusretki

Melkein hävettää näin suomalaisena sanoa, mutta en ole koskaan kunnolla käynyt Lapissa. Perheeni kesämökki on hieman napapiiriä etelämpänä, mutta olisi joskus kiinnostavaa lähteä esimerkiksi vaellusreissulle pohjoisemmas Lappiin. Luonnonläheisyys ja yötön yö kiinnostavat.

Revontulet

Lapista puheen ollen en ole myöskään koskaan nähnyt revontulia. Olisipa hienoa päästä joskus todistamaan niitä ihan paljain silmin!

Tanssitaidot

En ole tanssinut paritansseja sitten vanhojentanssien, mutta joku paritanssikurssi kiinnostaisi. Tähän asti homma on tyssännyt tanssiparin puutteeseen, mutta aion vielä etsiä itselleni partnerin tähän hommaan! En osaa juuri valssia kummempaa, joten ihan perusjutut lattareista tangoon ja muihin klassikoihin kiinnostavat, mutta villeimmissä unelmissani siintää lindy hop. Lähdetään nyt kuitenkin ensin liikkeelle niistä simppelimmistä…

Ompelukone haltuun taas

Olen joskus ollut tosi innokas käsitöiden tekijä ja olin lapsena jopa käsityökerhossa, jossa vain ommeltiin kaikenlaisia käsityöprojekteja. Harmittaa, että taidot ovat vuosien saatossa päässeet unohtumaan, enkä rehellisyyden nimissä enää osaa käyttää edes ompelukonetta. Olisi mahtavaa päästä jossain vaiheessa verestämään muistoja ja ottaa taito uudelleen haltuun.

Mato-ongelle

En syö itse kalaa, mutta olen aina rakastanut onkimista. Vedenpinnan tuijottelu hiljaa odottaen ja jännityksellä pinnan väreilyä seuraten on meditatiivista puuhaa. Olen viimeksi käynyt mato-ongella joskus varmaan 25 vuotta sitten, mutta olisi kiva käydä vielä joskus uudelleen.

Ulkomailla asuminen

Viihdyn todella hyvin Suomessa enkä koe mitään suurta kaukokaipuuta, mutta viimeksi Pariisin reissulla heräsi tunne, että voisi olla mukava joskus vielä asua joku lyhytkin pätkä jossakin ulkomailla. Voisin hyvin kuvitella asettuvani hetkeksi aikaa esimerkiksi Pariisin, Berliiniin tai vaikkapa jonnekin päin Portugalia.

Uuden kielen oppiminen

Olen opiskellut elämäni aikana aika montaa kieltä, mutta en voi sanoa osaavani niistä sujuvasti kuin englantia. Ehkä oppisin sen ranskankin oikeasti, jos muuttaisin hetkeksi Ranskaan asumaan – edelliseen kohtaan viitaten…

Omat maalausprojektit

Jostain syystä minulla on älyttömän korkea kynnys tehdä mitään “taiteellista” itse. Olen ihaillut sivusta kavereita, jotka vain tarttuvat pensseliin ja ryhtyvät sutimaan, mutta minua tällaiset luovat projektit jännittävät. Haluaisin päästä yli tyhjän kanvaksen pelosta ja uskaltaa rohkeasti vain kokeilla ilmentää luovuuttani.

Matka Australiaan ja Uuteen-Seelantiin

Vaikka tässä maailman hetkessä lentomatkailua kritisoidaan kovasti, koen silti, että uusien paikkojen näkeminen, eri kulttuureihin tutustuminen ja oman maailmankuvan avartaminen on parhaimmillaan todella antoisaa. Minulla on vielä loppuelämän varrelle joitakin matkahaaveita ja yksi niistä suuntaa Australiaan ja Uuteen-Seelantiin, missä en ole koskaan käynyt. Muutama hyvä ystäväni asuu Australiassa ja olisi kivaa päästä vielä joskus moikkaamaan heitä siellä ja lisäksi minulla on sukua Uudessa-Seelannissa, joten samalla reissulla voisi ehkä käydä piipahtamassa sielläkin upean luonnon äärellä. Maailmassa on valtavan monta paikkaa ja muutama maanosakin, joihin en ole vielä päässyt tutustumaan, mutta ehkä jonakin päivänä vielä.

*

Useimmat näistä bucket listin asioista ovat sellaisia juttuja, joiden kanssa tarvitsee vain tehdä päätös ja ryhtyä tuumasta toimeen. Jotkut isommat jutut saattavat vaatia enemmän suunnittelua, vaivaa ja uskallusta. Viime kesän elämänmuutoksesta sisuuntuneena olen päättänyt, että nyt on aika elää ja tehdä eikä jäädä ikuisiksi ajoiksi suunnittelemaan.

Pää pilvissä ja jalat maassa – siinä on minusta aika hyvä elämänasenne. Vaikka vakuutukset eivät ole mikään maailman kiehtovin asia, ne ovat silti sellainen juttu, joka kannattaa hoitaa kuntoon ennen kuin lähtee kulkemaan haaveita kohti hattaraisin miettein. Tuntuu turvallisemmalta lähteä toteuttamaan unelmia, kun perusasiat ovat hoidossa, etenkin maailmalle suunnatessa. Matkavakuutus on asia, josta en koskaan tingi, sillä haluan olla varma, että jos jotakin yllättävää sattuu, en joudu toisella puolen palloa pulaan vain omaa huolimattomuuttani tai pihiyttäni. Laukut joutuvat kadoksiin, kamera menee rikki tai sattuu jokin haaveri – näitä sattuu ja huojentaa mieltä tietää, että kaiken voi korvata.

Erityisesti reissujen varalta haluan muistutella, että matkalle ei koskaan kannata lähteä ilman matkustajavakuutusta. Sairaanhoidon kustannukset ulkomailla voivat olla yllättävän suuria puhumattakaan vakavista onnettomuustilanteista, joissa kotiin saattaa joutua palaamaan ambulanssilennolla. Toisaalta jos matkalle ei pääse lähtemään lainkaan äkillisen sairastumisen vuoksi, saattaa vakuutus korvata jopa koko matkan hinnan. Myös matkatavaroille kannattaa ottaa erillinen vakuutus. Jos matkaan sisältyy useita vaihtoja, matkatavarat saattavat toisinaan jäädä matkan varrelle ja saapua kohteeseen vasta myöhemmin. Tällöin voi perille päästyä ostaa ensihätään välttämättömyystarvikkeita ja saada niistä korvausta vakuutuksesta. Vakuutus korvaa myös kokonaan kadonneet tai varastetut matkatavarat.

Tekevälle sattuu ja jos jokin on varmaa niin se, että asiat eivät koskaan mene kuten suunnittelee, eivät elämässä eivätkä matkatessa, joten on vain fiksua varautua. Mutta pelko ei ole hyvä jättää tekemättä ja lähtemättä. Kiitos Pohjola Vakuutus, että rohkaisette elämään, tekemään ja uskaltamaan. Joskus sitä tarvitaan vähän sysäystä, kuten minun tapauksessani.

Millaisia asioita te muut listaisitte oman elämänne bucket listille? Löytyykö samoja juttuja?

Photos: Jenni Rotonen & Annika Ollila

Related posts

13/11/19

Afterwork-podcast: Q&A – kuulijat kysyvät

13

Tällä kertaa Afterworkin äärellä vastataan kuulijoiden kysymyksiin! Millaisia haaveita meillä on tulevaisuuden varalle? Entä osallistuisimmeko me Big Brotheriin? Jaksossa jutellaan myös muun muassa adoptiosta, kaamoksen piristysvinkeistä sekä siitä, kyllästyttääkö podcastin tekeminen koskaan.

Afterwork-podcast on muuten mukana myös Instagramissa, joten tule ystäväksemme myös siellä. Löydät profiilimme nimellä @afterworkpodcast.

Aiemmin julkaistut AW-jaksot löydät tämän linkin takaa. Pääset myös kuuntelemaan podcastiamme esimerkiksi SpotifyniTunesinAcastin sekä muiden podcast-sovellusten kautta. :)

Photo: Janita Autio

Related posts

11/11/19

Viikon ajatus: olettamuksista

1 24

Ennen kuin oletat,

mitä jos kokeilisit sellaista

ihan hullua metodia,

jota kutsutaan kysymiseksi.

 

Photo: Jenni Rotonen / Pupulandia

Related posts