10/01/18

Aikuinen nainen

17 111

Mietin kovasti etukäteen, mitä haluaisin tänään sanoa. Minulla nimittäin on tänään syntymäpäivä. Ikävuosia kilahtaa mittariin jo 34 muutaman minuutin ennen, kuin kello lyö ensi yönä kaksitoista. Olen tosiaan tainnut tulla vanhaksi, kun päivittelen jokaisten synttäreiden aikoihin sitä, miten nopeasti aika kuluukaan… Ja tuntuu kuluvan vuosi vuodelta vain nopeammin!

Kun pohdiskelin, mitä tähän synttäriteemaan liittyen tahtoisin kertoa, tuumasin, että olen kahdessa edeltävässä synttäripostauksessani oikeastaan sanonut jo kaiken. 32-vuotissynttäreitteni aikoihin mietiskelin sitä, kuinka ikä on loppuviimeksi ensisijaisesti korvien välissä. 33 vuotta täyttäessäni puolestaan pohdin, että elämä on monella tavalla mennyt ihan toisin kuin ehkä odotin.

Tänä päivänä mielessä pyörivät hyvin pitkälti nuo samat asiat kuin kahtena edellisenäkin syntymäpäivänä. Ikävuoteni menevät aikalailla yhteen kalenterivuosien kanssa, kun olen syntynyt näin lähellä vuodenvaihdetta ja viime vuodesta kertoilinkin omassa postauksessaan tuossa heti tammikuun alussa. Voisi siis sanoa, että toivon 34. ikävuodeltani samoja asioita kuin toivon tältä vuodelta kokonaisuudessaan: mielenrauhaa ja rakkautta, jos niin suodaan. :)

*

Jos jotain koen nyt 34-vuotiaana olevani, niin aikuinen. Ehkä ne ovat osaltaan kaikenlaiset vastoinkäymiset, jotka ovat kasvattaneet, mutta jotenkin huomaan kypsyneeni tähän ajatukseen aikuisuudesta hiljalleen. Tietenkin teknisesti olen ollut aikuinen jo vuosia, mutta mieleen ja ajatuksiin tuo tunne aikuisuudesta on hiipinyt vähitellen vasta tässä kolmekymppisenä. Ja onhan sitä tässä muutaman viimeisen vuoden aikana elämään tullut osaksi pikkuhiljaa sellaisia konkreettisempiakin asioita, jotka saavat tuntemaan olonsa aikuiseksi vähän erilaisella tavalla: omistusasunto ja oma yritys.

Minulle aikuisuus ei silti koskaan tule tarkoittamaan sitä, että tulisi lakata leikkimästä, heittäytymästä, uskaltamasta, ihastumasta, innostumasta tai nauramasta. Toivon, että voin vielä 30 vuoden päästäkin todeta olevani se sama spontaani hulluttelija, lapsen lailla innostuva höpöttäjä ja tunteella elävä seikkailija. Elämässä tulee varmasti vielä vaiheita, jolloin kaikki nuo piirteet eivät ole päällimmäisinä ja vahvimpina pinnassa, mutta uskon, että myös nämä asiat ovat ihan yhtä lailla korvien välissä kuten se ikäkin. :) Tänä vuonna juhlin synttäreitäni lähtemällä jännittävälle, spontaanille seikkailulle rakkaan ystävän kanssa Afrikkaan enkä voisi kuvitella parempaa tapaa juhlistaa sitä, että saan iloita jälleen yhdestä uudesta ikävuodesta.

Kiitos näistä kuvista kuuluu supertaitavalle Mikko Harmalle, joka ikuisti minut viime syksynä Urban Decay -meikkiprojektin tiimoilta studiossa ja sai minusta kameran edessä jälleen irti ihan uudenlaisia puolia. Vai mitä tuumitte? :)

Photos: Mikko Harma

Related posts

9/01/18

Matkalle Afrikkaan: määränpäänä Gambia

8 51

“Tiiätkö mitä Jenni… Lähde mun kanssa Gambiaan!” Tällainen viesti tupsahti puhelimeeni lokakuun lopulla ystävältä täysin puskista. Vastasin ihastuneen näköisellä emojilla sekä tarkentavalla kysymyksellä: “Milloin?” Ystäväni ehdotti tammikuuta ja kerroin olevani kiinnostunut. Pari päivää myöhemmin olimme jo ostaneet lennot. Ja nyt tuo päivä, kun lähdemme matkaan, koittaa viimein ylihuomenna.

Miksi kaikista maailman paikoista juuri Gambia? Siihen onkin ihan erityinen syy, sillä ystäväni on puoliksi gambialaista syntyperää. Hän on käynyt maassa muutaman kerran aiemminkin, mutta edellisesä visiitistä on jo vuosia. Keskellä harmainta lokakuuta hän oli selvitellyt Gambian lentolippujen hintoja ja päättänyt, että haluaisi palata sinne uudelleen. Ja keksi minun ilokseni pyytää meikäläistä mukaan seikkailuun.

Olemme ystäväni kanssa tienneet toisemme pitkään, mutta tutustuimme kunnolla oikeastaan vasta viime kesänä ja siksi olin vähän yllättynyt, kun hän pyysi matkalle mukaansa juuri minua. Meistä tuli tutustumisemme jälkeen varsin nopeasti hyvin läheisiä, mutta kysäisin silti häneltä, mikä sai pyytämään reissuseuraksi kaikista ystävistä nimenomaan minua. Ystäväni naurahti, että “No sinä vaikutat juuri siltä, että voisit olla hauskaa matkaseuraa. Ja olet sellainen sopivan seikkailuhenkinen!” No siinä hän oli oikeassa. Minusta löytyy tosiaan sellainen spontaani seikkailija, eikä tällekään reissulle tarvinnut houkutella mukaan kuin noiden kahden lyhyen tekstiviestin verran.

Nyt on sitten liuta rokotteita piikitetty käsivarteen ja malarialääkitys matkassa, ja ylihuomenna olisi tarkoitus lentää ensin Lontooseen ja sieltä seuraavana päivänä Gambian pääkaupunkiin Banjuliin. Yövymme sekä mennen että palatessa yhden yön Lontoossa, sillä lennot lähtevät Lontoosta niin aikaisin aamulla ja palaavat sinne niin myöhään illalla, että Helsingistä ei pääse sinne riittävän aikaisin tai Lontoosta riittävän myöhään enää Helsinkiin. Mutta maksimoimme reissupäivien hyödyt ja varasimme lentomme niin, että ehdimme viettää kokonaisen päivän Lontoossa kumpaankin suuntaan mennessä.

Jos jollekulle ei Gambia nimenä soita suoraan kelloja, niin se on siis Afrikan mantereen pienin valtio, joka sijaitsee jännästi keskellä Senegalia. Käytännössä maa on sellainen alle 50 km kapea kaistale rannikolta sisämaahan, jonka sekä pohjoinen että eteläinen rajanaapuri on Senegal. Rehellisesti sanottuna jouduin sen ensimmäisen viestittelyn jälkeen itsekin googlaamaan tarkistaakseni, että missäspäin Afrikkaa tämä matkakohteemme sijaitseekaan. Luonnollisesti ennen tämän selvityksen tekemistä olin jo ehtinyt suostua mukaan. Perus.

Gambia on viime aikoina ollut kovassa nosteessa matkailukohteena ja viimeksi tuossa loppuvuodesta se pääsi ihan otsikoihinkin, sillä ilmeisesti monet keski-iän ylittäneet naiset ovat innostuneet matkaamaan sinne nuoren rakastajan tai aviomiehen toivossa. Meillä ei nyt kuitenkaan ole mitään romanssisuunnitelmia tai avioaikeita reissumme varalle. :D

Odotan ihan superinnoissani tätä reissua! Olen käynyt aiemmin vain Pohjois-Afrikassa, Marokossa ja Egyptissä, mutta on tosi kiehtovaa päästä vähän syvemmälle Afrikkaan. Ystäväni tunteekin Banjulia aiempien reissujensa pohjalta jonkin verran ja mukanamme on toki hänen perheensä ja sukunsa kautta myös paikallisoppaita, joten matkasta tulee varmasti tosi mielenkiintoinen. Jos kuitenkin siellä teillä lukijoilla on heittää kehiin ihan lyömättömiä Gambia-vinkkejä, niin antakaahan tulla! :) Mieluusti saa myös jakaa hyviä ideoita, mitä tehdä Lontoossa, kun aikaa on vain yksi päivä!

Ajattelin tämän matkani ajan yrittää ihan puhtaasti lomailla, ainakin pääpiirteittäin. Blogissa loma ei sinänsä näy, koska olen valmistellut juttuja reissuni ajaksi ja saatanpa päivittää jotain matkakuulumisia tuoreeltaan myös matkan aikanakin, jos siltä tuntuu. En kuitenkaan aio esimerkiksi vastailla kauheasti kommentteihin reissuni aikana, koska ensisijaisena tarkoituksena on kuitenkin ottaa vähän vapaata ja voida unohtaa työvelvollisuudet hetkeksi. Kommentteja saa silti mieluusti jättää ja niitä ilolla lueskelen, kuten aina! :) Instagram päivittynee reissusta huolimatta eli jos Gambian tunnelmat kiinnostavat tuoreeltaan, niin kannattaa seurailla IG-tiliäni.

PS. Nämä ihanat kesäiset lomakuvat ovat viime kesältä Portosta. En tajua, miten se on mahdollista, mutta olin unohtanut kokonaisen valtavan kansiollisen käsittelemättömiä kuvia tietokoneen syövereihin ja löysin ne vasta tuossa viime viikonloppuna. Eli näitä on varmaan luvassa tässä lähiaikoina enemmänkin. :D Kuvat ovat Vinicius Souzan kamerasta ja kannattaa klikkailla herra Instagramissa seurattavien listalle, sillä tili on täynnä toinen toistaan upeampia reissu- ja tunnelmakuvia.

Photos: Vinicius Souza / Tribeguys.co

Related posts

8/01/18

Viikon ajatus: käsistä

5 42

Eikö olekin outoa, että meillä on yksi käsi,

joka osaa tehdä kaiken,

ja sitten on se toinen käsi,

joka vain hengailee paikoillaan tyyliin

“En tiedä, miten pidellä kynää”?

 

 

Photo: Jenni Rotonen / Pupulandia

Related posts

7/01/18

Sisustussunnuntai: neonvalo tuli taloon!

4 53

Muistatteko viime keväisen postaukseni neonvaloista? Uuden kodin sisustusjuttuja mietiskellessäni onnistuin kehittelemään itselleni jonkinlaisen pakkomielteen siitä, että halusin tänne kämppään neonvalon. Sopivaa valmistajaa tuntui kuitenkin olevan vaikea löytää ja osan valoista hinnat hipoivat pilviä. Bongaamani neonvaloputiikki katosi pian postaukseni jälkeen Etsystä kuin tuhka tuuleen ja hautasin hetkeksi suunnitelmani. Päätin hoitaa muuton alta ensin pois ja pähkäillä asiaa sitten uudemman kerran.

Etsiskelin kohtuullisen hintaisia neonkylttejä ympäri internetiä ja tällä kertaa järkevimmän oloinen vaihtoehto löytyi eBaysta. Puntaroin asiaa aikani ja lopulta tuossa syksyllä laitoin lampun tilaukseen – Kiinasta. Jännitti vähän, että mahtaisikohan mokoma tulla ikinä oikeasti perille, kun toimitusajaksikin ilmoitettiin mitä tahansa kuukauden ja kahden välillä. Mutta kappas vain, tuossa juuri ennen joulua ovikello pirahti ja oven takana seisoi postin setä kainalossaan sen näköinen paketti, että nyt taisi tulla lähetys maapallon toiselta puolen. Ja sieltä tuo ihana valkoinen pilveni tulla tupsahti!

Olin toivonut, että valon sävy olisi enemmänkin sellainen lämmin valkoinen, mutta tämä on kyllä nyt aika kylmä. Kuviin lamppua oli todella vaikea ikuistaa järkevästi valaistuna, mutta saatte varmaan ideaa silti. :) Tuikkasin pilven nyt tuohon sohvan ylle tilapäisesti, kun halusin testata, että se varmasti toimii, mutta tuohon en kuitenkaan ajatellut sitä lopullisesti sijoittaa.

Lamppu on muuten erinomaisen toimiva, mutta siinä on USA:n pistoke – tosin ongelma nyt hoitui superhelposti adapterilla. Lampun johdossa on kätevä katkaisija eli ei tarvitse aina irroitella töpseliä seinästä. Valon taustapleksissä on joku pieni sumentuma yhdessä kohtaa, mutta sekään ei valkoista seinää vasten näy lainkaan tai häiritse, joten enpä jaksa moisesta nostaa meteliä tai ryhtyä lähettelemään lamppua takaisin Kiinaan asti. :D Nyt pitää vielä keksiä valolle jokin hyvä paikka täällä kotona.

Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia

Related posts