Related posts

5/08/18

Sisustussunnuntai: Koti sellaisena kuin se on

37 64

Terveisiä Berliinistä! Lomalainen on palannut kotiin matkoiltaan ja kylläpä olikin mukavaa herätä tänään ensimmäistä kertaa omasta sängystä kymmenen todella hikisissä tunnelmissa katkonaisesti nuokutun yön jälkeen. Ei ole kodin ja oman sängyn voittanutta – varsinkaan, kun täällä Helsingissä yölämpötila on reilusti matalampi kuin Berliinissä. Kiva nähdä taas, Helsinki!

Lomaillessani bongasin Instagramista Julia Toivolan starttaaman haasteen esitellä koti juuri sellaisena kuin se on tällä hetkellä ilman siivousta ja järjestelyä. Instagram ja blogit ovat täynnä kauniita ja aina yhtä siisteiltä näyttäviä unelmakoteja ja Julia tuumasi, että voisi olla virkistävää nähdä kuvia, joissa kaikki on rehellisesti juuri niillä sijoillaan, mille ne ovat käytön jälkeen jääneet eikä ennen kuvien ottamista ole siivottu tai siirrelty pyykkitelineitä, epämääräisiä kasoja tai viemättömiä roskapusseja pois maisemaa rumentamasta. Moni onkin tarttunut haasteeseen ja ajattelin, että tämä voisi olla hauska idea lomaltapaluupostaukselle!

Näissä kuvissa näette siis, miltä meikäläisen koti näyttää matkan jälkeisenä aamuna rehellisesti ilman siistimistä tai sensuuria. On tosin huomautettava, että oman mittapuuni mukaan kämppä on tällä hetkellä ihan kohtalaisen siisti, koska yritin vähän pistää paikkoja ojennukseen lähtökiireen keskellä ennen reissua, sillä on aina kivempi palata siistiin kotiin kuin kaaoksen keskelle. Minua itseäni aina ahdistaa ajatus siitä, että ensimmäisenä kotiin päästessä pitäisi alkaa siivota. Siinä on loman aikana hankittu rentous tipotiessään, jos vastassa on kotiovella hävityksen kauhistus.

Olen yleensäkin siisteyskäsitykseltäni vähän boheemimpaa koulukuntaa, eikä kodissani nähdä juuri koskaan niitä päiviä, kun ihan kaikki olisi tiptop. Viihdyn ensisijaisesti siistissä kodissa enkä pidä kaaoksesta, mutta olen vain vähän liian kiireinen ja huoleton pitääkseni kotini jatkuvasti järjestyksessä. Koen, että minulla on yksinkertaisesti parempaakin tekemistä ajallani kuin olla koko ajan siivoamassa ja järjestelemässä. Ihailen heitä, jotka jaksavat kärsivällisesti aina laittaa tavarat paikoilleen heti käytön jälkeen tai joilla ei koskaan kerry nurkkiin sekalaista sälää, paperipinoja, vaateröykkiöitä tai muitakaan epämääräisinä ajelehtivia kasoja… Minä en kuulu heihin.

En ole varmasti ollenkaan pahimmasta päästä sotkuineni ja tavarakasoineni, mutta en myöskään missään nimessä mikään siivousfanaatikko. Olen joskus esitellyt muinoin Snapchatin puolella tuhat kertaa pahempiakin sotkuja kuin näissä kuvissa. Lohdullista on, että pahimmankin kaaoksen keskellä poikakaveri on tyynesti todennut, että “Eihän tilanne ole vielä edes paha – lattiaa näkyy yhä!” En viihdy sotkuisessa kodissa, mutta en vain ole kovin taitava ylläpitämään siisteyttä. Pidän perussiisteydestä kyllä huolta, mutta usein noudatan esimerkiksi kaikenlaisten kertyneiden röykkiöiden raivaamisessa sellaista taktiikkaa, että annan sotkun ensin hiukan eskaloitua ja siivoan sitten antaumuksella inspiraation iskiessä vaikka kokonaisen viikonlopun putkeen.

Sotku ja sen sietokyky, jos mikä, on suhteellista, mutta hieman epäjärjestelmällisenä tyyppinä myönnän rehellisesti joskus ärsyyntyväni, kun joku AINA täydellisen siisti kaveri pahoittelee sotkua mennessäni kylään ja se sotku tarkoittaa käytännössä jotakin yhtä tiskaamatonta astiaa ja yhtä vaatetta siististi viikattuna tuolin selkänojalla. Mietin aina tuolloin mielessäni, että okei, mitähän tämä tyyppi mahtaa ajatella minun sotkuistani… Toisaalta, harvapa sitä muiden sotkuja kohtaan on yhtä kriittinen kuin omiaan. Harvoin menemme muiden koteihin arvostelemaan siisteyttä ja toisen kotona pieni epäjärjestyskin voi vaikuttaa kivalla tavalla boheemilta, siinä missä omassa kodissa sotku helposti ahdistaa. Samanaikaisesti omassakin kodissa voi toisinaan olla ilahduttavan epälooginen siinä, mitkä asiat ahdistavat: oma viikkoja lojunut vaatepino sohvan nurkassa alkaa tuntua jo osalta sisustusta siinä, missä poikaystävän yhdet likaiset sukat keskellä lattiaa ovat aivan liikaa.

Mitä tulee tähän haasteeseen, niin henkilökohtaisesti en ole koskaan ihan tajunnut, miksi ihmiset niin kovasti haluavat nähdä muiden sotkuja sosiaalisessa mediassa. Kyllähän kaikki tietävät, ettei kenenkään kotona ole aina siistiä. Meillä kaikilla on kotona joskus pyykkitelineitä, villakoiria sängyn alla ja tavarapinoja, jotka odottavat setvimistä. Minä näen niitä riittävästi kotona, joten en koe tarpeelliseksi tirkistellä niitä vielä muiden kuvissakin. Toisaalta, ehkä se on sinänsä lohdullista huomata ihan konkreettisesti kuvien kautta, että muutkaan eivät ole täydellisiä, vaikka somen perusteella joskus siltä saattaisi tuntuakin.

On ymmärrettävää, että sisustuskuvissa väärissä paikoissa lojuvat tavarat tai muut sotkut häiritsevät silmää, joten kuvattua tulee usein nimenomaan siivouksen jälkeen. En silti koe, että se tekee kuvista mitenkään vähemmän aitoja. Kyllähän useimmat siivoavat kotinsa silloinkin, kun aikovat kutsua vieraita kylään. Ja tällaiselle siisteyttä rakastavalle mutta vähän liian kaoottiselle taloudenpitäjälle mikä tahansa motivaatio pistää kämppää kuntoon on tervetullut, oli kyse sitten sopivan puolitutusta kyläilijästä tai blogikuvista. Joskus jopa kutsun ihan tarkoituksella jonkun ei-niin-tutun ihmisen kylään vain, jotta saisin itseni innostettua siivoamaan – toimiva kikka, suosittelen!

Monen haasteeseen tarttuneen bloggaajan kodit ovat näyttäneet näissä sensuroimattomissakin kuvissa minun silmääni todella siisteiltä, mutta ehkä he vain ovat lähtökohtaisesti siistimpiä ihmisiä kuin minä. Näissä kuvissa kuitenkin nyt meikäläisen koti rehellisesti tänään kuvattuna – ei pahasti sotkuisena, muttei nyt ihan siistinäkään.

Yksin nukkuessani avaan laiskana päiväpeitteen vain toiselta puolelta – helpottaa huomattavasti petaamista seuraavana aamuna! Etualalla lojuvat reissun käsimatkatavarat vielä purkamattomina.

Pölyjen pyyhkiminen ja imurointi voisi olla parin viikon poissaolon jälkeen paikallaan…

Yksi kotini murheenkryyneistä on tuo työpöytä, johon kertyy aina kaikenlaista paperisälää. Olen huono heittämään pois lippulappusia, joita saatan vielä tarvita ja näille ei ole oikein vielä löytynyt järkevää säilytyspaikkaa.

Matkalaukku odottaa eilisillan paluun jälkeen vielä purkamista olohuoneen lattialla.

Hän ei voi oikein hyvin, vol. 1.

Hän ei voi oikein hyvin, vol. 2.

Keittiön tasolle on kertynyt kampetta…

Melkein hävettää esitellä näin nestepainotteinen jääkaappi… Puolustuksekseni muistutettakoon, että palasin melkein kahden viikon matkalta eilen illalla enkä ole vielä ehtinyt kauppaan. Päätin myös yön tunteita jostain syystä eilen tyhjentää pahvilaatikollisen yhteistyön kautta saamiani juomia jääkaappiin – kaiketi koska se ammotti sopivasti tyhjyyttään ja halusin eroon keittiön lattialla kuukausitolkulla nököttäneestä pahvilaatikosta. PS. Miten ärsyttävä pieni vika jääkaapin suunnittelussa, että tuohon oveen ei mahdu normaalikorkuinen viinipullo (tässä tapauksessa täynnä äidin tekemää mehua) pystyyn! Eikö tällaisten seikkojen nyt pitäisi olla designissa ihan perusasioita… Näemmä edellinen asukas ei ole tullut tsekanneeksi tällaisia pikkujuttuja jääkaappia valitessaan.

Kengät saattoivat jäädä vähän keskelle lattiaa myöhään illalla kotiin palatessani.

Yksi haaste tällaisten avonaulakoiden käytössä komeron sijaan on tämä: naulakko näyttää aika nopeasti melko räjähtäneeltä, jos takkeja ei koko ajan organisoi siihen jotenkin vähän järjestelmällisemmin. Tämä tosin on helppo ja nopea siivota.

Eteisen lipaston päälle on kertynyt menneen viikon posteja sekä kaikenlaista pikkusälää avaimista koruihin ja huulipunista irtokolikoihin.

Sarjassamme laatikoita ja sälää, jotka ovat matkalla… johonkin.

Alkaisi olla aika tyhjentää paperiroskis.

Asuntoni heikoin lenkki on kylppäri, jossa ei ole kaappi- tai hyllytilaa oikeastaan lainkaan. Suunnitelmissani on jossain vaiheessa tehdä kylppäriin pieni remppa.

Aikaansaamattomuuden multihuipentuma: olen viritellyt suihkuverhon sellaiseen pikkupyykin kuivatustelineeseen, josta vain levitän sen pesukoneen ja pyykkikorin suojaksi käydessäni suihkussa. Vain, koska en ole saanut aikaiseksi hankkia verholle kiskoa kattoon. Eihän tässä ole asuttu kuin vajaa 1,5 vuotta…

Kasoja, kasoja ja kasoja…

Tavaroita, joita en ole saanut laitettua kaappiin asti.

Odotan innolla sitä aikaa, kun kaikki elektroniikka toimii ja latautuu langattomasti.

Romupurkki, jonka uumeniin kätkeytyy kaikkea mahdollista tulitikuista klemmareihin ja saippuasta (?) vara-avaimiin.

Vaikka olen muuten vähän suurpiirteinen kodin siistinä pitämisessä, niin sängyn petaan joka päivä. Lakanat vain tuntuvat jotenkin paremmalta, kun ne ovat välissä olleet siististi pedattuina. Lisäksi, yksiössä pedattu sänky tekee heti kokonaisilmeestä siistimmän. Kuvaa ottaessa en tosin ollut vielä ehtinyt…

Sängyn rungossa oleva laatikko toimittaa yöpöydän virkaa.

Olen asunut tässä melkein 1,5 vuotta, mutta taulut odottavat yhä laittamistaan seinälle. Ja yksi kehyksistä jo hajosikin, kun siivotessa kaatui lattialle – kuten näkyy.

Keittiön nurkassa on kierrätettäviä pulloja ja kirjapinoja puolestaan on ympäri asuntoa vähän joka paikassa – ne tosin ovat oikeastaan jonkin sortin sisustuselementti.

Musta ritilähylly odottaa yhä, että saisin aikaiseksi laittaa sen seinälle.

Jälleen yksi kasa, jemmattuna ovelasti tuolille keittiön pöydän alle.

 

Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia

Related posts

3/08/18

Musiikkia yhden hengen olohuonebailuihin

2 17

Yksi kuluneiden kuukausien suosikeista Spotify-listoillani on ollut Montrealista kotoisin oleva Clarianin biisi Ver (11Am Mix), jonka soljuva melodia ja tanssihaluja nostattava biitti ovat aivan omiaan yhden hengen olohuonejameihin. Kappale on julkaistu vuonna 2015 ja uudemmilla levyillä on enemmän sellaisia 80-luvusta muistuttavia soundeja ja Chromatics-viboja, joten jos nuo avainsanat herättävät positiivisia tuntemuksia, kannattaa tsekata herran uudempikin tuotanto.

Saattaisit tykätä tästä biisistä, jos meikäläisen musiikkimieltymyksille tyypilliset melankoliset melodiat, elektrosoundit ja yhdistettynä tanssittavaan rytmiin sytyttävät. Assosioin itse tämän biisin jotenkin samoihin tunnelmiin aiemmin julkaisemieni Fort Romeaun ja Kiasmoksen biisien kanssa. Vahva suositus myös niille!


Related posts

1/08/18

Kurkistus syksyyn: Samuji AW18

22

Näiden hellekelien keskellä talvitakit ovat ehkä kauimpana ajatuksista kuin kuvitella saattaa, mutta ajattelin väläyttää silti pienen syksyisen inspiraatiopläjäyksen kesäpäivien keskelle. Ehkä nämä Samujin syksyiset lookbook-kuvat saavat pukeutumisideoita jo aluilleen kolempia kelejä odotellessa.

Ihastuin tämän syksyn Samuji-kokoelmassa erityisesti stailauksesta, jossa vaatteita on rohkeasti kerrostettu päällekkäin ja yhdistelty vähän yllättäviksikin kokonaisuuksiksi. Valitsin lookbook-kuvista itseäni eniten puhutelleen tyylit jakoon teillekin. Jostain syystä erityisesti tuollainen alla olevan kuvan rennon letkeä tyyli puhuttelee. Lisäksi tykästyin vintage-muodista muistutteleviin hartialinjoihin, ruututakkeihin, leveisiin housuihin ja jännittäviin pilkullisiin saapikkaisiin. Myös oranssi väri on miellyttänyt silmää jo pidemmän aikaa. Voitte olla varmoja, että kokeilen toteuttaa jotakin tämän tyylistä oman vaatekaappini aarteilla heti, kun helteet hellittävät.

Mitäs muut tuumitte?

Photos: Samuji AW18

Related posts