23/10/18

Dear Eki, milloin olisi hyvä mennä gynekologille?

27 61

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ: ASENNEMEDIA & MEHILÄINEN

Jokainen tietää, miten kiusallista omien vanhempien kanssa voi olla keskustella kaikenlaisista intiimiasioista, kukista ja mehiläisistä, menkoista… Meillä ei jostain syystä koskaan juteltu näistä asioista kauhean avoimesti – kenties vanhemmat kokivat nuo keskustelut yhtä vaivaannuttaviksi kuin teini-ikäinen tytärkin. Onneksi olennaisimmat perustiedot tarttuivat mukaan koulusta sekä Suosikki-lehden Bees & Honey –palstan legendaariselta Eki-tohtorilta.

Nykynuorilla lienee netti apunaan ja tietenkin kavereilta on kyselty kautta aikojen – joskin netistä löydettyyn tai kavereilta saatuun tietoon ei välttämättä aina voi ihan luottaa. Suosittelen siis lähdekritiikkiä ja faktan tarkistusta, jos tiedon alkuperä on yhtään epämääräinen. Eikä ainakaan kannata ryhtyä itsekseen tai kavereiden kanssa diagnosoimaan itseään… Aika usein siitä seuraa vain turhaa huolta ja vainoharhoja.

*

Olen nyt aikuiseen ikään ehdittyäni huomannut, että tietämyksessäni on edelleen aukkoja. Heräsin jossain vaiheessa hämmentyneenä siihen, että monella ystävälläni tuntuu olevan joku luottogynekologi, jolla on käyty jo vuosia. Olen tietysti itsekin käynyt vastaanotolla silloin, kun selkeää tarvetta on ilmennyt, mutta näin jälkikäteen mietittynä en ole varma, olenko koskaan päätynyt saman gynekologin pöydälle kahdesti. Ketään luottotyyppiä minulla ei todellakaan siis ole, enkä vielä pari vuotta sitten edes tajunnut, että ehkä sellainen voisi olla ihan kiva. Yhtenä päivänä myös havahduin siihen, etten oikeastaan edes tiedä, miten usein gynekologin vastaanotolla kuuluisi käydä.

En osaa sanoa, olenko itse vain jäänyt johonkin mystiseen informaatiokuoppaan vajavaisine tietoineni vai onko siellä joku muukin yhtä onneton, joka on onnistunut elämään kolmekymppiseksi asti yhtä tietämättömänä. Päätin kuitenkin, että tyhmiä kysymyksiä ei olekaan ja kaikkein fiksuinta on myöntää, ettei tiedä. Niinpä hyödynsin yhteistyöni Mehiläisen kanssa ja marssin gynekologin vastaanotolle hölmöine kysymyksineni, jotta kenenkään teistä ei tarvitsisi joutua näitä kyselemään tai yksin pähkäilemään. Ei sillä, kuten sanottua, kysyminen ei ole koskaan typerää – kysymättä jättäminen sen sijaan saattaa ollakin.

Lähdin liikkeelle ihan perusjutuista ja kyselin asiantuntijalta, millaisissa asioissa sinne gynekologin vastaanotolle sitten pitäisi mennä, miten usein siellä olisi hyvä käydä ja onko jotain muutakin, mitä olisi vielä hyvä tietää? Mehiläisen gynekologi Mira Töyli vastaili kärsivällisesti kysymyksiini ja tässä siis haastattelun pohjalta kokoamani pieni infopaketti gynehommista.

Milloin ihan ensimmäistä kertaa gynekologille?

Monesti nuoren tytön ohjaa ensimmäiselle gynekologikäynnille oma äiti. Mitään kiirettä gynekologin pakeille ei ole, jos kuukautiset alkavat normaalisti eikä niiden kanssa ole mitään ongelmia. On tyypillistä, että kuukautiset saattavat teini-iässä olla epäsäännölliset, mutta yleensä teini-iästä päästessä ne säännöllistyvät parin vuoden sisällä. Mikäli kuukautisia ei kuitenkaan 16 ikävuoteen mennessä ala kuulua ollenkaan, on hyvä selvittää yhdessä gynekologin kanssa, mistä viivästyminen johtuu. Toinen aiheellinen syy hakeutua gynekologin vastaanotolle voivat olla kovin kivuliaat tai runsaat kuukautiset. Jos tarvitsee pelätä läpivuotoja tai kivut aiheuttavat poissaoloja koulusta tai harrastuksista, ei kannata jäädä kärsimään tilanteesta yksin. Gynekologin vastaanotolla voidaan miettiä tilanteeseen ratkaisuja ja apukeinoja. Ja jos ensimmäinen gynekäynti jännittää tai pelottaa, vastaanotolle voi tulla myös äidin kanssa yhdessä.

Monelle teini-ikäiselle ensimmäinen kerta gynekologilla liittyy sopivan ehkäisyn valitsemiseen, kun seksielämä on alkanut ja kaivataan jotakin pitkäaikaisempaa ratkaisua tai vaihtoehtoa kondomeille.

Gynekologin kommentti:

Vanhemmille antaisin vinkiksi, että teinien kanssa kannattaa jutella näistä asioista avoimesti, vaikka he eivät aina vaikuttaisikaan niin vastaanottavaisilta. Vanhempien neuvoista jää aina silti jotakin korvan taakse ja on tärkeää, ettei nuori jää askarruttavien kysymystensä kanssa yksin. Netistä löytyy kyllä tietoa mutta myös paljon virheellistä informaatiota, joten vanhemman rooli tiedon suodattajana voi olla tärkeä. Toisaalta myös gynekologi voi olla nuorelle sellainen turvallinen ja neutraali aikuinen, jonka kanssa voi jutella esimerkiksi seksielämän aloittamisesta ja seksiin liittyvistä kysymyksistä, jos omien vanhempien kanssa keskusteleminen tuntuu vaikealta.

Tuleeko gynekologilla käydä säännöllisesti? Miten usein olisi hyvä käydä perustarkastuksessa?

Moni on opetettu siihen, että kerran vuodessa olisi hyvä käydä gynekologin vastaanotolla tarkistamassa perusasiat. Tästä on alalla hiukan vaihtelevia näkemyksiä ja Töylin mukaan perustarkastusta ei välttämättä tarvitse tehdä ihan näinkään usein. Hän neuvoo, että kerran 1,5-2 vuodessa riittää useimmille, mutta mikäli omassa terveydentilassa tapahtuu selkeitä muutoksia tai ilmenee oireita, ne on tietenkin hyvä käydä läpi ja tarkistaa ongelmien ilmetessä. Esimerkiksi oman verenpaineen yleinen taso on sellainen asia, mistä kannattaa olla tietoinen, jotta muutoksia siinä on helpompi tarkkailla. Verenpaineen lisäksi muun muassa vuoto-ongelmat, kivut tai toistuvat päänsäryt ovat sellaisia asioita, joiden tiimoilta on aina hyvä hakeutua tarkistukseen. Myös voimakkaisiin kuukautiskipuihin kannattaa hakea apua.

Ehkäisystä keskustellessa käydään aina melko tarkasti läpi myös sukutaustaa: onko tukoksille altistavia tekijöitä tai sydän- ja verisuonitauteja, naistenalueen syöpiä tai migreeniä. Tällaiset tekijät vaikuttavat sopivan ehkäisymenetelmän valintaan. Kaikille ei siis automaattisesti määrätä e-pillereitä, vaikka tällaisia harhaluuloja joskus kuuleekin. On olemassa tilanteita, joissa yhdistelmäehkäisypillerit voivat aiheuttaa veritulpan ja sen myötä hengenvaaran, mikäli geeniperimässä on tukoksille altistavia tekijöitä. On siis hyvä olla tietoinen, jos omassa suvussa on tällaisia riskitekijöitä.

Millaisissa tilanteissa olisi hyvä hakeutua gynekologin pakeille?

VOIMAKKAAT KUUKAUTISKIVUT TAI RUNSAAT KUUKAUTISET

Kovista kivuista tai todella runsaista vuodoista ei tarvitse kärsiä yksin. Gynekologin kanssa voidaan miettiä yhdessä vaihtoehtoja tilanteen helpottamiseksi.

KUUKAUTISET PUUTTUVAT

Jos kuukautiset jostain syystä jäävät pois yli kolmen kuukauden ajaksi, vaikka et käytä e-pillereitä ja raskauden mahdollisuus on poissuljettu testillä, on tärkeää käydä gynekologin pakeilla ja selvittää, mistä tilanne johtuu. Syitä kuukautisten pois jäämiseen voi olla monia: kilpirauhasen vajaatoiminta, korkea maitohormonitaso, ylipaino, alipaino tai esimerkiksi liiallinen treenaaminen. Vaikka urheilijat saattavat treenata todella kovaa, myös terveellä urheilijanaisella tulisi lääkärin mukaan olla kuukautiset, kun keho toimii niin kuin sen pitää.

Yleensä kuukautisten puuttuminen kertoo matalasta estrogeenitasosta, mikä kielii siitä, että munasarjoissa on jokin ongelma. Matala estrogeenitaso vaikuttaa varsin lyhyelläkin aikavälillä esimerkiksi luuston tiheyteen ja jo puolen vuoden tauko kuukautisissa näkyy luuston tiheysmittauksessa alenemana. Jos kuukautiset jäävät pois pitkäksi aikaa, altistaa luuntiheyden aleneminen jopa osteoporoosille. Vaikka kuukautisten poisjääminen ei välttämättä tunnu niin isolta jutulta, sillä todellakin voi olla kauaskantoisia terveysvaikutuksia, joten siihen kannattaa suhtautua vakavasti. Silloin kun naisen keho toimii kuten sen kuuluisi, kuukautiskierto tapahtuu automaattisesti. Jos näin ei tapahdu, on asia syytä tutkia.

VUOTOHÄIRIÖT TAI PITKITTYNEET KUUKAUTISET

Jos kuukautiset pitkittyvät tai niiden välillä tai yhdynnöissä ilmenee ylimääräistä vuotoa, on tilanne hyvä tarkistaa. Välivuodot voivat olla harmittomia ovulaatiovuotoja, joita joillakin saattaa ilmetä munasolun irtoamisen yhteydessä, mutta aina paras tutkia, ettei kohdussa ole mitään vikaa. Joskus välivuotoja saattavat aiheuttaa myös polyypit, myoomat, endometrioosi tai esimerkiksi emätintulehdus, johon voi verenvuodon lisäksi liittyä myös normaalista poikkeavaa, epämiellyttävän hajuista ja koostumukseltaan oudon näköistä valkovuotoa. Joskus vuoto (etenkin yhdynnän jälkeen) voi viitata myös solumuutoksiin kohdunkaulalla, mikä on aina syytä tarkistaa papakokeella. Välivuotoja saattavat aiheuttaa myös kilpirauhasen vajaatoiminta, jotkut muut sairaudet tai lääkitykset. Myös epämiellyttävä tuoksu tai outo koostumus valkovuodossa voi olla hyvä syy piipahtaa gynekologin vastaanotolla tarkistuksessa.

SOPIVAN EHKÄISYTAVAN TAI E-PILLERIMERKIN VALINTA

Jos kaipaat pitkäaikaisempaa ehkäisyvaihtoehtoa, kannattaa asiasta aina neuvotella gynekologin kanssa. Vaihtoehtoja ovat esimerkiksi e-pillerit, minipillerit, kupari- tai hormonikierukka sekä ehkäisykapseli.

Yleisin ja suosituin ehkäisymenetelmä ovat e-pillerit, mutta joskus sopivaa pillerimerkkiä saattaa joutua etsiskelemään kokeilujen kautta. E-pillereiden hormonipitoisuuksissa voi olla suuriakin eroja ja on hyvin yksilöllistä, mikä kenellekin sopii parhaiten. Estrogeeni-, testosteroni- ja keltarauhashormonimäärien keskinäiset suhteet vaihtelevat eri valmisteissa ja tästä syystä myös eri merkkien välisissä sivuvaikutuksissa voi eri ihmisillä ilmetä suuriakin eroja. On täysin mahdollista, että toisen unelmapillerit voivat olla toiselle kauhistus. Yleensä kolmen kuukauden kokeilujakso riittää kertomaan, sopiiko merkki itselle.

Itselle sopimattomien e-pillereiden kanssa ei kannata jäädä kärvistelemään, vaan jutella gynekologin kanssa vaihtoehdoista. Itselle sopimaton pillerimerkki voi esimerkiksi aiheuttaa voimakkaita mielialanvaihteluita, mutta vastaavasti sopiva valmiste puolestaan saattaa tasoittaa selvästi PMS-oireilua. E-pillereiden ei-toivottuja sivuvaikutuksia voivat olla myös esimerkiksi haluttomuus tai limakalvojen kuivuminen (joka puolestaan voi aiheuttaa yhdyntäkipuja).

Jos saat e-pillereitä käyttäessäsi aurallisia migreenikohtauksia, jo yksi kohtaus on syy tulla gynekologin vastaanotolle ja tarkistaa tilanne, sillä aurallisen migreenin kanssa ei saisi lainkaan käyttää yhdistelmäehkäisypillereitä. Tällöin on tarpeen vaihtaa ehkäisymenetelmä johonkin toiseen. Vaikka sinulla ei olisikaan aurallista migreeniä, ehkäisymenetelmän vaihtamista kannattaa harkita, jos saat päänsärkyjä tiheästi ja toistuvasti.

KYHMY RINNASSA

Jos havaitset rinnoissasi jotakin poikkeavaa, muutoksia tai jonkinlaisen patin, mitä et ole aiemmin huomannut, kannattaa tarkistuttaa tilanne gynekologilla. Rinnat voi tutkia myös itse kotona noin 2-3 kuukauden välein ja paras hetki tarkistukselle on noin viikko kuukautisten jälkeen. Rintoja tutkiessa kannattaa kiinnittää huomiota muutoksiin. Jos rintaan ilmestyy jokin kova pahkura, joka ei oikein kunnolla liiku tai on kivulias, on gynekologin syytä tutkia rinnat. Myös ärhäkän näköinen punoitus rintojen iholla tai jos rinnoista alkaa erittyä veristä vuotoa tai maitoa, on tilanne hyvä tarkistaa. Maitoa voi tulla rinnoista myös synnyttämättömillä naisilla – se voi olla merkki esimerkiksi aivolisäkkeen kasvaimesta, mutta myös jotkut lääkeaineet voivat aiheuttaa sitä.

Jotkut gynekologit tutkivat automaattisesti rinnat aina muun tarkastuksen yhteydessä, mutta jos lääkärisi ei näin tee, rintojen tutkimusta voi myös erikseen pyytää lääkärikäynnin yhteydessä.

ENDOMETRIOOSI-EPÄILY

Jos epäilet, että sinulla saattaisi olla endometrioosi, tauti pystytään yleensä toteamaan ultraäänitutkimuksella ja sisätutkimuksella gynekologin vastaanotolla. Voit lukea tarkemmin endometrioosista tästä aiemmin tekemästäni jutusta.

VAIHDEVUODET

Tyypillisesti 45-55 ikävuoden haarukassa nainen alkaa siirtyä kohti vaihdevuosia, jolloin hedelmällisyys ja kuukautiset lakkaavat. Tähän prosessiin voi liittyä erilaisia oireita, joihin voi myös hakea helpotusta gynekologin vastaanotolta. Tyypillisiä vaihdevuosioireita ovat esimerkiksi vuotohäiriöt ja mielialanvaihtelut. Kuukautisten epäsäännöllisyys on tavallista niin kuukautiskierron alkuvaiheessa teini-ikäisenä kuin sen loppuvaiheessakin ennen kuukautisten loppumista kokonaan. Yleisin aika vuotohäiriöille on muutama vuosi ennen kuin ne jäävät kokonaan pois ja häiriöitä voi olla monenlaisia: tiputteluvuotoa, todella runsaita kuukautisia tai joskus jopa hyvin pitkittyneitä kuukautisia, että ne jäävät ikään kuin ”päälle”. Gynekologi voi auttaa pohtimaan ratkaisuja näiden oireiden helpottamiseksi.

LAPSIHAAVEET

Jos suunnitelmissa tai haaveissa on perustaa perhe, asiasta voi olla hyvä jutella myös gynekologin kanssa. Aihe on monelle hyvin herkkä ja riippuu hieman gynekologista, miten tottuneita he ovat keskustelemaan ja ottamaan esille tällaista teemaa. Jotkut gynekologit saattavat kysyä asiasta oma-aloitteisestikin. Useimmat naiset tiedostavat ajan rajallisuuden lasten hankkimisen näkökulmasta, joten on hyvä jossain vaiheessa käydä itsekseen läpi se ajatusprosessi ja miettiä, mikä on tilanne omalla kohdalla toiveiden ja elämäntilanteen osalta. Gynekologin kanssa kannattaa jutella lapsihaaveista ainakin, jos oma hedelmällisyys mietityttää tai lasten hankkimisen kanssa alkaa jo olla iän puolesta kiire.

Todennäköisyyksiä oman hedelmällisyyden tilanteesta voi pienillä helpoilla keinoilla selvitellä hiukan itsekin tutkimalla oman suvun historiaa sukupolven tai parin verran taaksepäin. Ovatko oma äiti tai isoäiti tulleet raskaaksi helposti? Onko suvussa paljon lapsia pari sukupolvea taaksepäin (aikana, jolloin ehkäisyä ei juuri ollut käytössä)? Minkä ikäisenä suvussa on saatu viimeiset lapset? Entä minkä ikäisenä äiti tai isoäiti ovat saaneet viimeiset kuukautisensa? Nämä kysymykset saattavat auttaa hahmottamaan, miten pitkään itsellä on mahdollisesti vielä aikaa miettiä perheenlisäystä.

Nykyään on myös mahdollista pakastaa munasoluja mahdollista tulevaa tarvetta varten. Se on kallis prosessi ja sen yhteydessä käydään läpi koeputkihedelmöityksen hoito, mutta tällä menetelmällä on mahdollista säilyttää nuorempia ja parempikuntoisia munasoluja, jos elämäntilanne ei juuri nyt tunnu lasten hankkimiselle sopivalta tai tulevaisuus on tältä osin vielä avoinna. Munasolut säilyvät pakastettaessa sen ikäisinä kuin itse on niiden talteenoton hetkellä ollut.

Gynekologin kommentti:

Naiset ovat kyllä tietoisia iän vaikutuksesta hedelmällisyyteen – samaa ei voi sanoa miehistä. Naisia syyllistetään toisinaan siitä, että lapsia ei tänä päivänä hankita ajoissa, kun nykynaiset haluavat vain luoda uraa ja valitsevat työn, matkustelun ja itsenäisen, vapaan elämän perheen sijaan. Oma kokemukseni kuitenkin vastaanotolla kuulemieni tarinoiden pohjalta on, että monella on haaveissa oma perhe, mutta sopivan kumppanin löytäminen voi olla todella vaikeaa. Monilla on takanaan pitkiäkin parisuhteita, mutta kun pitäisi ryhtyä miettimään perheen perustamista, toinen ei olekaan siihen valmis ja suhde kariutuu tästä syystä. Moni päälle 35-vuotiaskin saattaa löytää itsensä tällaisesta tilanteesta.

Moni alkaa miettiä näitä asioita kolmekymppisenä, kun usein perinteisesti aletaan vakiintua, mutta ihan kenen tahansa kanssa tällaiseen suureen sitoumukseen ei haluta ryhtyä. Kohtaan vastaanotolla naisia, joilla on kova kaipuu omalle perheelle, mutta sopivaa kumppania ei meinaa löytyä. Moni haluaa lapsen ensisijaisesti parisuhteessa, mutta osalla on myös haaveissa oma lapsi johonkin tiettyyn ikään mennessä – oli suhdetta tai ei. Näissä tilanteissa on monenlaisia ratkaisuja: jotkut päätyvät raskaaksi kotikonstein esimerkiksi ystävän avulla, mutta osa naisista hakeutuu myös yksin hedelmällisyyshoitoihin. Tämä päivänä ei ole enää mikään tabu, että itsenäinen nainen hankkii lapsen yksin. Moni hedelmöityshoitoihin hakeutuva on jo valmiiksi miettinyt, millaisia turvaverkkoja läheltä löytyy tueksi tarvittaessa. Hedelmöityshoidon onnistumiseksi tarvitaan tietenkin lahjasolu, mutta sen lisäksi naisen terveydentila käydään läpi niin fyysisesti kuin henkisestikin.

Kuinka usein papakokeessa tulisi käydä?

Papakokeella tutkitaan ja ennaltaehkäistään kohdunkaulansyöpää ja nykysuositus papakokeelle on viiden vuoden välein. Jos kuitenkin on korkean riskin papilloomaviruksen kantaja, on papakoe syytä ottaa tiheämmin. Kaikki eivät kuitenkaan tiedä kantavansa papilloomavirusta, joten on tärkeää käydä säännöllisesti testeissä.

Jos aiemmassa papakokeessa on havaittu jotakin poikkeamaa, seuraava koe on syytä ottaa pikemmin, yleensä noin vuoden päästä edellisestä. Jos muutoksia puolestaan on useana vuonna peräkkäin, saatetaan tehdä kolposkopia, mikä tarkoittaa kohdukaulan ja emättimen tarkempaa tutkimusta. Kunnallisella puolella yleensä postiluukusta tipahtaa automaattisesti seuraavana vuonna kutsu seulontoihin, jos edellisvuoden tuloksessa on ollut jotakin poikkeamaa, mutta tilanteesta on hyvä pysytellä kartalla myös oma-aloitteisesti, jos ei kuulu automaattisten seulontojen piiriin. Suomessa kohdunkaulan syöpien määrä on tehokkaalla seulonnalla saatu merkittävästi laskuun ja tässä tärkeimpänä tekijänä ovat nimenomaan säännölliset papakokeet.

Onko tärkeää olla oma luottogynekologi?

Harva käy aina säännöllisesti samalla yleislääkärillä, mutta monella naisella on oma tuttu gynekologi, jonka luona on saatettu käydä vuosia vuosia ja joskus jopa koko perheen naiset saattavat käydä saman luottolääkärin vastaanotolla. Myös gynekologeja on moneen lähtöön: toiset pitäytyvät napakasti asialinjalla ja toisilla on kokonaisvaltaisempi lähestymistapa, eträ ”alapään lisäksi hoidetaan myös yläpäätä”. Tärkeintä on löytää se itselle sopiva henkilö, jonka kanssa kemiat kohtaavat.

Onko oma tuttu gynekologi sitten hoidon näkökulmasta tärkeä asia? Ei ole mikään välttämättömyys käydä aina saman henkilön vastaanotolla, mutta omalle luottogynekologille on usein helpompi jutella kaikenlaisista elämän varrella kohdalle osuvista pulmatilanteista. Hyvä asia tutussa ja pitkäaikaisessa gynekologissa on se, että hän tuntee historiasi eikä hänen kanssaan tarvitse aina aloittaa alusta asti. Toisaalta, kun gynekologi tietää jo mahdolliset riskit, hän osaa huomioida herkemmin erilaisia muutoksia kehon toiminnassa. Joskus myös kehon muitakin ongelmatilanteita saatetaan havaita gynekologin vastaanotolla.

Tärkeitä vinkkejä gynekologikäynneille

Gynekologille SAA mennä, vaikka kuukautiset olisivatkin päällä. Joskus ongelmatilanne voi vaatia selvittelyä myös kuukautisten aikana. Jos ongelmana on esimerkiksi se, että vuoto ei ota loppuakseen, niin missään nimessä ei tarvitse tai pidä odottaa vuodon loppumista ennen lääkärille tulemista. Kuukautiset eivät estä tutkimuksen tekemistä – ainoastaan papakoetta ei pystytä välttämättä ottamaan kuukautisten aikana.

Moni on opetettu siihen, että gynekologille mentäessä pitäisi aina olla täysin puhdas ja puunattu (ja ehkä sheivattukin). Gynekologi kuitenkin kehottaa tulemaan ujostelematta sellaisena kuin on! Joskus esimerkiksi tulehdustapauksissa näytteen ottaminen on helpompaa, jos alapäätä ei ole jynssätty aivan puhtaaksi, koska pestessä häviää iholta ja limakalvolta myös osa niistä bakteereista, joita saatetaan tarvita diagnoosia varten näytteeseen.

Gynekologi muistuttelee, että on todennäköisesti nähnyt jo ihan kaiken, joten noloiltakaan tuntuvia vaivoja tai tilanteita ei tarvitse häpeillä. On esimerkiksi ihan tavallista, että tamponi, kondomi tai kuukuppi voi jäädä jumiin. Kannattaa siis vain rohkeasti mennä käymään, jos jokin askarruttaa!

*

Toivottavasti tästä tietopaketista oli teille iloa ja hyötyä, ja mukana oli edes jokin ihan uusi tiedonmurunen. Itse opin gynevisiitin aikana montakin uutta asiaa ja sain paljon tarkennusta hiukan hämäräksi jääneisiin asioihin! Kiitos vielä Mehiläisen omalle gynekologille huiman kiinnostavasta keskustelusta!

Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia

Tags: , ,

Categorised in: Elämä

27 Comments

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

  • Mmie

    Maidon tuotanto synnyttämättömillä naisilla johtunee kuitenkin aivo- eikä maitolisäkkeessä olevasta kasvaimesta ;) Kivan informatiivinen juttu aiheesta, jonka suhteen pitäisikin ottaa itseäni niskasta kiinni.

  • TKL

    Moikka! Mahtavaa että alapään vaivoista puhutaan, sillä terveystiedon oppitunneista huolimatta nämä jutut on jääneet monille epäselviksi. Terveyskeskuslääkärin näkökulmasta haluaisin kuitenkin kommentoida, että esim. raskaudenehkäisyn aloittamiseksi ei ole yleensä syytä hakeutua gynekologin (= naistentautien erikoislääkärin) vastaanotolle, vaan yleensä terveyskeskuksissa on oma ehkäisyneuvola, jossa yleislääkärit tutkivat ja hoitavat näitä asioita. Mielestäni neuvot siitä että gynekologilla pitäisi käydä parin vuoden välein, ovat vähän hassuja, sillä eiväthän terveet ihmiset käy muidenkaan yksityisten erikoislääkärien vastaanotoilla muuten vaan ilman että jokin on vinossa. Itse en ole koskaan käynyt oikean gynekologin vastaanotolla, e-pillerit ja muut jutut ovat hoituneet terveyskeskuksessa. Tietysti jos on jokin yllä mainituista ongelmatilanteista, on järkevää hakeutua lääkäriin, mutta monia gyneongelmia saadaan hoidettua ilman erikoislääkärille lähettämistä.

    • LL

      Loistava kommentti! T. Kollega

      • Hessu

        Olen ajatellut olevani outolintu 37 vuotiaana, perheellisenä naisena, eikö koskaan vielä käyntiä gynekologilla.

        • Sanna

          Olen 51v enka ole ikina kaynyt gynella. Pillerit aikoinaan terveyskeskuksesta, muutava vuosi sitten oli valivuotoa, senkin tutki ‘tavallinen laakari’. Papa kokeessa kayn walk-in klinikalla. Jos epailisin jotain olevan vialle menisin ensin yleislaakarille joka varmaan osaisi ohjata minut oikealle erikoislaakarille tarvittaessa.

          • Näinhän tämä usein etenkin kunnallisella puolella toimii. Erikoislääkärille sinänsä ei ole tarvetta mennäkään, jos mitään erityistä vaivaa ei ole. Puhekielessä moni varmasti sanoo menevänsä gynekologille, kun menee vain gynekologiseen tarkastukseen, vaikka sen tekisikin yleislääkäri. :)

    • Kiitos tarkentavasta kommentista! :) Monella tuntuu olevan luottogynekologi, mitä olen ystävien kanssa jutellut, mutta on totta, että useat perusvaivat pystyy hoitamaan myös terveyskeskuslääkäri eikä lääkäriin tietenkään tarvitse hakeutua, jos mitään vaivaa ei ole. Moni ei kuitenkaan hoksaa hakeutua edes näiden tässä mainittujen oireiden pohjalta, joten on ihan hyvä muistutella, että tällaiset selkeät muutokset terveydentilassa kannattaa tarkistuttaa.

  • LN

    Olen ihan eri mieltä kahden edellisen kommentoijan kanssa. Gynekologilla ultraäänellä voidaan havaita ajoissa muutoksia, mitä muuten ei löytyisi peruslääkärillä. Esimerkiksi munasarjasyöpä on mahdollista havaita varhaisessa vaiheessa ainoastaan ultralla. Suomessa siihen sairastuu vuodessa useita satoja naisia, joilla tauti havaitaan vasta pitkälle levinneenä, koska oireita tulee vasta sitten, kun se on levinnyt. Siksi munasarjasyövän ennuste on naisten syövistä huonoin, koska tautia ei juuri koskaan havaita tarpeeksi ajoissa. Olen sairastanut ko. taudin, joka oli ehtinyt levitä 3. asteelle saakka ennen kun oireet alkoivat, ja kadun luultavasti koko loppuikäni etten mennyt aiemmin gynelle ihan rutiinimielessä, jolloin se olisi havaittu aiemmin ja olisin selvinnyt huomaattavasti vähemmällä.

    • Hienoa, että olet saanut ajoissa avun vaivaan, joka voi koitua joillakin kohtaloksi! Uskon, että näissä on vähän näkemyseroja, että miten usein tarkastettavana olisi syytä käydä. Mutta tosiaan, jos esimerkiksi tällaisissa vaivoissa säännöllisillä tarkastuksilla voi olla iso merkitys, että tilanne havaitaan ajoissa.

  • lääkäri

    Kiitos hyvästä jutusta, tärkeää asiaa.

    Haluaisin myös kommentoida siihen että terveen ihmisen säännöllinen gynellä käynti ei välttämättä ole tarpeen vaikka yksityispuolen gynet niin väittäisivät saadakseen enemmän asiakkaita.

    Mä olen myös lääkäri ja meille on opetettu yliopistossa että gynellä ei tarvitse rutiininomaisesti käydä vaan vain jos on jotain vaivaa. Eli jos on vuotohäiriöitä, kipuja, tai muusta syystä epäilee gynekologista sairautta niin sitten käynti voi olla aiheen. Yksityisellä gynen käynti ultraäänen kanssa voi maksaa reilusti yli 200e ja jos on sairauden oireita voi hakeutua myös terveyskeskuksen kautta lähetteellä julkisen puolen gynelle. Tietenkin ymmärrän että jos rahasta ei ole pulaa niin on helpompi ja nopeampi mennä suoraan yksityiselle.

    Esimerkiksi ehkäisy tosiaan hoituu ihan ilmaiseksi ehkäisyneuvolassa tai vaihtoehtoisesti yleislääkärillä. PAPA-koetta ei yleensä suositella ollenkaan alle 25-30 -vuotiaille (poikkeustapauksissa oireisilla potilailla lääkäri voi määrätä PAPAn jos katsoo tarpeelliseksi). PAPA-kokeeseen tulee ainakin Helsingissä 5v välein kutsu, koe on täysin ilmainen ja kannattaa ehdottomasti hyödyntää.

    Totta kai joskus yksittäistapauksissa voidaan sattumalta löytää tutkimuksessa syöpäkasvain ym, mutta toisaalta voidaan löytää myös vaarattomia kasvaimia joista herää turhaa huolta ja “turhia” jatkotutkimuksia joihin voi liittyä komplikaatioita (esim. vatsaontelon tähystysleikkaus). Tämä pätee kaikkeen oireettoman ihmisen lääketieteelliseen tutkimiseen “varmuuden vuoksi” – se ei aina ole hyödyllistä. Tieteellinen näyttö on todennut terveiden oireettomien naisten rutiininomaiset gyne käynnit kannattamattomiksi väestötasolla. Itse lääkärinä en käy säännöllisesti gynekologilla, menen jos jotain vaivaa ilmaantuu.

    • Kiitos kommentista ja tarkennuksista. Mukavaa, että ammattilaisetkin ovat innostuneet mukaan keskustelemaan! :) Ensisijaisesti lääkärille hakeudutaan tietysti silloin, kun on jotakin selkeää vaivaa, mutta osalla ihmisistä tuntuu olevan tapana käydä esimerkiksi gynekologilla säännöllisesti. Useimpiin perusjuttuihin avun saa ilman muuta myös kunnalliselta puolelta ja yleislääkäriltä. Uskon, että on kuitenkin hyvä muistutella, minkä tyyppiset vaivat kannattaa tsekkauttaa lääkärillä tai gynekologilla, jos oireita ilmaantuu. Moni sinnittelee turhaan sellaisten ongelmien kanssa itsekseen, joihin voisi saada helposti apua tai odottelee avun hakemisen kanssa liian pitkälle ja tilanteet ehtivät pahentua.

      Monen maallikon silmissä gynekäynti on yhtä kuin gynekologinen tutkimus, jonka toki voi suorittaa myös yleislääkäri. Tätä en ehkä hoksannut jutussa riittävästi tarkentaa. :)

    • Lähes valmis gyne

      Hei, kiva että täällä on lääkäreitä kommentoimassa! Olen edellisen kommentoijan kanssa samaa mieltä. Itse olen loppuvaiheen erikoistuva lääkäri ja siis piakkoin valmistuva gynekologi. Oireettomien ihmisten gynekologiset tarkastukset eivät tosiaan ole kustannusmielessä järkeviä. Ja usein gynekologisissa ultrissa löytyy oireettomilta potilailta vaarattomia munasarjakystia, joita sitten kontrolloidaan kontrollin perään ja ehkä leikataan poiskin, vaikkei niistä mitään pahanlaatuista koskaan olisi kehittynytkään.

      Toisaalta vuosittaiset ultrat eivät myöskään ole tehokkaita ehkäisemään munasarjasyöpää, koska munasarjasyöpä voi kehittyä hyvinkin nopeasti, ja olisi vain hyvää tuuria, jos se sattuisi olemaan ultrausvaiheessa alkutekijöissään. Olen nähnyt potilaita, jotka ovat käyneet alle vuoden sisään gynekologilla eikä poikkeavaa ole todettu, ja silti laajalle levinnyt munasarjasyöpä on ehtinyt kehittyä.

      Toki jos tulee jotain oireita, niin voi valita meneekö suoraan gynekologille privaattipuolelle, vai terveyskeskukseen ja sieltä tarpeen mukaan lähetteellä sairaalan gyn. polille. Itse asiassa privaattigynekologit lähettävät aika paljon potilaita myös julkiselle puolelle, koska esim. laajemmat näytteiden otot tai toimenpiteet tulisivat privaattipuolella aika kalliiksi.

      Ehkäisyasiat hoituvat useimmiten ehkäisyneuvolassakin (vieläpä ilmaista). Toki sieltäkin voidaan lähettää julkisen puolen gynekologille, jos on jotain asioita, jotka ei neuvolassa ratkea.

      Joukkopapaseulonnoissa tulisi sen sijaan kaikkien käydä. Osallistumisprosentit ovat harmillisen huonoja edelleeen. Nuorilta ja oireettomilta (ainakaan alle 25-vuotiailta) papakokeita ei yleensä kannata ottaa, kuten yllä jo mainittu. Suurin osa nuorista saa hpv-tartuntoja (kondomikaan ei estä), ja nuorilla niistä valtaosa paranee itsestään. Poikkeavat papatulokset nuorilla voivat johtaa turhiin tutkimuksiin.

      Itsekään en ole käynyt varsinaisesti koskaan gynekologilla. Tosin työkaveri on kierukan minulle työpäivän päätteeksi laittanut, mutta sitä ei ehkä lasketa :)

  • Tulvahti muistoja mieleen, kun mainitsin Suosikin Ekin. Minä en häntä tosin muista Suosikin lääkäripalstalta, vaan lastenlääkärinä Mehiläisestä, ennen kuin hän muutama vuosi sitten jäi eläkkeelle. Erikoinen persoona hän oli sielläkin, innokas jakamaan neuvoja ja lasten kanssa mainio.

    • Eikä! Sielläkö se Eki sitten Suosikista eläköidyttyään on vaikuttanut. :) Onpa hauska sattuma, että hän toiminut nimenomaan Mehiläisessä lääkärinä – en tiennyt tätä ollenkaan, vaikka Mehiläisen kanssa toteutetusta yhteistyöstä onkin kyse.

  • Mumu

    Kiitos sinulle asiallisesti kirjoitetusta jutusta. Mukavaa tällaisena klikkiotsikkoaikakautena, että vaikuttajat haastattelevat asiantuntijoita näihin.

    Virkistävää huomata myös se, että kollegat ovat aktivoituneet kommenttipalstalla. Samoja ajatuksia itsellänikin. Ihan suotta käydä gynellä alvariinsa oireettomana (en nyt ihan suoranaisesta mainonnasta kollegaa syyttäisi, mutta onhan se kannattavaa privagynekologeille, että gynekologialla tällainen erityisasema on). Papa-seulonnat 30v alkaen sitten tietysti kannattaa käydä. Jos ei ole rahasta kiinni niin voi gynellä käydä usein ja hienoa, jos löytyy hyvä luottamuksellinen vuosien hoitosuhde. Mutta vertailun vuoksi saa jokainen vaikka otattaa kokovartalomagneetinkin joka vuosi (munasarjasyöpäkommentoijalle lähinnä tämä, ymmärrän sinua, hyvin valitettavaa, että sairastuit), kaikkeen ei ole kaikilla resursseja, oireiset toki tutkitaan siltä osin kuin tarvis. Valtaosa vaivoista hoituu yleislääkärillä tai julkisen puolen gynellä lähetteellä tai konsultaation kautta. Samat ohjeet pätevät yleislääkärillä tk:ssa tai neuvolassa, ei tarvitse olla puunattu tai liikoja jännittää. Ja usein kannattaa mainita, jos jännittää. Lääkäri osaa sitten selittää mitä tekee (ellei muutenkin) ja rauhoitella jännitystä paremmin.

    Kuitenkin pääosin oikein kiva lukea tällaista asiaa. Monelle hyödyllistä tietoa. Eritoten ilahduin näin isolla levikillä tuosta aurallisesta migreenistä kertovasta kappaleesta. Yllättävän moni ei tätä tiedä (onko lie pillerialoituksessa unohdettu kysyä vai kerrottu ja potilas ei muista/tiedä palata asiaan esioireisen migreeniin alettua) suotta tulee laskimotukoksia tai keuhkoveritulppia. Ehkä joku välttää sellaisen, vaarallisenkin komplikaation, tämän juttusi perusteella asiaan havahduttuaan.

    Tuli mieleen, että kierukoista et nyt maininnut mitään, mutta jos jatkoa tällaisille jutuille tulee niin niistäkin on monella (ja minulla henk.koht.) hyviä kokemuksia. Moni tulee vuodottomaksi hormonikierukalla (huom. tässä kohtaa se ei ole luustolle tai muutenkaan huono asia) ja luotettavuus vastaa sterilisaatiota eikä sisällä estrogeenivalmisteiden riskiä. Monenlaista myyttiä kierukoihin liittyy ja jotkut pelkäävät hormonikierukkaa erilaisten huhujen vuoksi. Jotkut toki kuparikierukallakin selviävät, vaikka keskimäärin se lisää kipuja ja vuodon määrää. Harmi, kun ei gynekolgoin kannanottoa kierukoista mahtunut tähän juttuun. Ehkä joskus myöhemmin :)

    • Todella mukavaa saada tällaista palautetta, erityisesti alan ammattilaisilta. :) Ja huippua, että olette innostuneet myös kommentoimaan! Ilman muuta perusvaivoihin saa apua myös kunnalliselta puolelta ja yleislääkäriltä, ja ensisijaisesti hoitoon tulee hakeutua silloin, kun on oireita. Jutun pääpointti olikin enemmän muistuttella niistä asioista, joiden tiimoilta apua kannattaa hakea ja tilanne tsekkauttaa (oli se sitten gynekologilla tai yleislääkärillä).

      Tämän jutun ei sinänsä ollut tarkoitus käsitellä ehkäisyä sen tarkemmin (se on niin laaja aihe, että sille voisi omistaa kokonaan oman postauksensa), mutta koska useimmilla naisilla käytössä ovat juuri e-pillerit ja niihin puolestaan saattaa liittyä tiettyjä terveysriskejä ja muita käytännön haasteita, niitä sivuttiin tässä hiukan laajemmin. Ohimennen tuolla toki kierukkakin mainittiin. :) Mutta tämä ehkäisyteema voisi olla johonkin muuhun juttuun hyvä!

  • Mamaxx

    Tuli yllätyksenä tuo nykysuositus käydä papa-kokeessa viiden vuoden välein! Ihan mielenkiinnosta kyselen: miten kauan suositus on ollut ja mihin se perustuu? Olen 34-vuotias ja käynyt monessa papa-kokeessa (terveyskeskuksessa)! Jostain aikanaan kuulin, että pitäisi käydä kahden vuoden välein ja ensimmäinen käyntikin on ollut joskus vähän päälle parikymppisenä. Nykyisessä asuinmaassani kutsu papa-kokeeseen tulee kolmen vuoden välein.

    • Googlailin vähän tätä asiaa ja selvisi, että koska kohdunkaulan syöpä kehittyy varsin hitaasti, viiden vuoden seulontaväli on riittävä heillä, joilla mitään poikkeamaa ei ole aiemmissa papakokeissa havaittu. Tavallisesti papakoetta suositellaan otettavaksi 3-5 vuoden välein. Suomessa 30-60-vuotiaat naiset kutsutaan seulontoihin automaattisesti viiden vuoden välein ja seurantaväliä tarvittaessa tihennettään, mikäli kokeessa havaitaan jotakin sellaista, mitä tulisi tarkkailla. Löysin aiheesta Lääkärilehdessä julkaistun artikkelin, jossa asiantuntijat tuntuivat olevan yksimielisiä seulontavälin pituudesta. https://www.laakarilehti.fi/ajassa/ajankohtaista/papa-koetta-ei-tarvita-tiuhaan/

  • mrht

    Kiitos hyvästä postauksesta! Itse olen enemmän sitä gynellä alvariinsa ravaavaa tyyppiä. Kotimaassani pääsen yleisellä terveyskeskusmaksulla yksityiselle gynekologille helposti ja käytän tätä mahdollisuutta jos jokin asia askarruttaa. Mitä jäin postauksesta kaipaamaan, on ne aiheet joiden vuoksi olen itse käynytkin useamman kerran: erilaisten tulehdusten aiheuttamat vuotohäiriöt ja sukupuolitaudit. Näistä liikuu monenlaista väärää tietoa ja kotikonstia pitkin netin keskustelupalstoja, ja ovathan ne kiusallisia asioita. Itse tuppaan kehittelemään kamalan stressin näistä jutuista ja lykkäämään sitä ajan varausta, vaikka sieltä gyneltä yleensä tuleekin aimo annos tervejärkistä faktaa ja empatiaa jolla saa mielenkin rauhoitettua :)

    • Tämäpä onkin kätevää, jos terveyskeskusmaksulla pääsee yksityiselle gynekologille tarkastukseen! Vuotohäiriöistä tässä jutussa toki puhuttiinkin ja kerrottiin, mistä ne esimerkiksi voivat johtua, mutta sukupuolutaudit jäivät tällä kertaa käsittelemättä. Koen itse, että niissä asioissa valistus on omalla kohdalla mennyt sen verran hyvin perille, etten edes hoksannut kysellä gynekologilta erikseen niistä, mutta olet oikeassa, että niistäkin liikkuu paljon vähän epämääräistä tietoa.

  • Kaisla

    Hienoa, että käsittelitte jutussa myös hedelmällisyyttä, hedelmällisyyden laskua sekä sinkkunaisten lastenhankintaa.

    Kovin tarkkoja päätelmiä suvun muiden naisten lastenhankintahistoriasta ei kannata ehkä kuitenkaan vetää, koska tilanteet voi olla yksilöllisiä. Oma äitini sai lapsen vielä nelikymppisenä, mutta itse huomaan alle 35-vuotiaana olevani todella vähän hedelmällinen – tai minkä termin itselleni sitten annankaan. Vastaavia tarinoita kuulee paljon. Mitään varmuutta omasta hedelmällisyydestä ei ole ennen kuin kokeilee raskaaksituloa jonkun tovin.

    Joka tapauksessa hienoa käsitellä asiaa fiksussa ja naisia syyllistämättömässä muodossa.

    • Joo, näistä aiheista ei voi koskaan puhua liikaa! Ja se on totta, että hedelmällisyys on lopulta hyvin yksilöllinen asia, mutta suvun historia saattaa antaa osviittaa myös omasta hedelmällisyydestä, joten sinänsä siitä ei ole haittaa, että on tietoinen omien esiäitiensä tilanteesta. :)

  • elsary

    Ihana että kirjotit tästä jutun! Ja pakko kommentoida, että rakastan tän jutun kuvitusta ihan järjettömän paljon.

    • Kivaa kuulla, että juttu oli mieluisa! Ja kuvitus myös. :) Näihin terveysaiheisiin on välillä haastavaa keksiä kivaa kuvitusta, mutta tällä kertaa tykkäsin itsekin! :)

  • Peikonlehti

    Minua kiinnostaisi tietää mitkä ovat ne munasarjasyövän varhaiset oireet, joiden takia pitäisi kääntyä lääkärin puoleen?

    • Kysäisin tätä Mehiläisen gynekologilta Mira Töyliltä vielä jälkikäteen ja hän vastasi kysymykseen näin:

      “Tämä onkin vaikea kysymys. Varhaisvaiheen munasarjasyöpä on hyvin pitkään oireeton tai vähäoireinen. Oireet ovat hyvin epämääräisiä, lievät alamahakivut, väsymys tai ruokahaluttomuus. Eli oireita, joita kenellä tahansa voi olla ohimenevänä. Kasvain voi olla vatsassa suhteellisen suuri ennenkuin se näkyy ulospäin.

      Taudin edetessä voi olla kipua, vatsan turvotusta, täyteläisyyttä. Tyypillisiä oireita ovat myös suoliston toiminnan häiriöt, tiheävirtsaisuus. Nesteen kertyminen vatsaan turvottaa mahaa.

      Eli jos vatsassa on pidemmän aikaa epämääräisiä tuntemuksia, ne kannattaa käydä lääkärin kanssa läpi. Suurimmalla osalla taustalla on vaaraton syy, mutta silloin tällöin taustalta löytyy munasarjoissa oleva hyvän – tai pahanlaatuinen kasvain. Munasarjamuutokset näkyvät hyvin gynekologisessa ultraäänessä.”

Related posts