21/10/18

Koska nyt on pakko…

55 128

Kursori välkkyy tyhjän tekstitiedoston alussa… Olen miettinyt varmaan puolisen vuotta, että mitä sanoisin ilmastonmuutoksesta. Olen aloittanut tämän postauksen kirjoittamisen pariinkin otteeseen, mutta keskeneräiset aihiot ovat jääneet ikuisiksi ajoiksi pyörimään luonnoksiin. Tuntuu, että mitä tahansa haluaisin sanoa, se ei riitä. Ahdistaa jo valmiiksi, että yleisö odottaa ja toivoo kannanottoa ilmastokysymyksiin, mutta suurella todennäköisyydellä tuomitsee tekopyhäksi, kun vihdoin uskallan sanoa jotakin. Olen nähnyt niin monen rohkean keskustelunavauksen kääntyvän kommenttibokseissa ja keskustelupalstoilla syyttelyksi, että hetkittäin olen miettinyt, mitä tällaisella postauksella loppujen lopuksi edes voisi saavuttaa. Tai mitä uutta sanottavaa minulla mitenkään tähän kaikkeen enää voisi edes olla?

Siitä huolimatta nyt tuntuu, etten voi enää pysyä hiljaa. Tästä kaikesta pitää puhua, vaikka sitten sen uhalla, että joudun itse maalitauluksi. Koska jos postaukseni herättää edes jonkun miettimään omia kulutustottumuksiaan ja elämäntapojaan kriittisemmin, iso osa tämän postauksen tavoitteista on saavutettu. Nyt on se hetki, kun ihan jokaisen meistä pitäisi katsoa peiliin ja miettiä, mitä minä teen tällä hetkellä tämän maapallon hyväksi? Ja mitä juuri minä voisin tehdä paremmin? Miten minä voisin vähentää omaa kuormitustani? Mistä voisin luopua?

*

Kuten varmasti jokainen ajatteleva ja tiedostava ihminen, olen minäkin potenut massiivista ilmastoahdistusta. Erityisen voimallisena muistutuksena tilanteen vakavuudesta ovat toimineet ilmaston tilannetta ja luonnonvarojen hupenemista koskevat uutiset, ensin kansallisen ylikulutuspäivän tienoilla huhtikuussa (yli neljä kuukautta ennen maailmanlaajuista ylikulutuspäivää) ja nyt pari viikkoa sitten IPCC:n ilmastoraportin ilmestyttyä. Näiden tulosten jälkeen ei kellään pitäisi enää olla varaa sulkea silmiään, laittaa päätänsä pensaaseen ja olla välittämättä. Kuinka helposti ahdistus ja ajatukset sitten muutetaan konkreettisiksi teoiksi, se onkin sitten toinen juttu.

Jos kuitenkin lähdetään ihan nollasta, jo se että ajattelee ilmastoasioita ja on niistä huolissaan on ensimmäinen askel. On nimittäin huolestuttavaa, miten moni ei vielä näiden raporttienkaan jälkeen usko ilmastonmuutokseen tai ajattele, että asia varsinaisesti koskisi meitä täällä Suomessa – jopa päättäjätasolla on vallassa ihmisiä (niin Suomessa kuin maailmallakin), joita ei kiinnosta ilmastonmuutos tipan vertaa, kunhan talouskasvu saadaan turvattua. Se, jos mikä, on pelottavaa. Se on erityisen pelottavaa siksi, että IPCC:n tuorein raportti kertoo, että ihan kaikkien pitäisi tehdä PALJON ja äkkiä, jotta tilanne olisi edes jotenkin vielä pelastettavissa. Ja uskon, että siihen meillä on omalta osaltamme kansana mahdollisuus vaikuttaa. Äänestetään seuraavissa vaaleissa eduskuntaan ihmisiä, joille ilmastoasiat ovat tärkeimpien prioriteettien listalla ja vaaditaan päättäjiä kantamaan vastuu siitä, mihin suuntaan Suomen ilmastopolitiikkaa viedään nyt ja tulevina vuosina.

Ahdistusta ei vähennä se, että ilmastokeskustelussa kaikki tuntuvat kilvan syyttelevän toisiaan ja raportit ovat keskenään ristiriidassa. Milloin pahimmaksi syylliseksi nimetään lentomatkailua, milloin pikamuotia ja milloin lihansyöntiä. Toisaalta mietin, onkohan loppujen lopuksi melko epäolennaista kiistellä siitä, mikä edellämainituista on se kaikkein suurin paha, kun on selvää, että ihan kaikilla osa-alueilla on isosti skarpattavaa. Ja niiden lisäksi varmasti todella monella muullakin teollisuudenalalla.

Ahdistavalta tuntuu myös, että tällä hetkellä vastuuroolia ilmastoasioissa tunnutaan sysäävän yksilön harteille. On totta, että meillä jokaisella on vastuu ja suuretkin muutokset alkavat yksilöistä. Silti uskon, että tarvitaan myös suurempia toimia ja voimia. Ihmiset jämähtävät helposti totuttuihin tapoihinsa ja saavutetuista mukavuuksista on vaikeaa luopua. Toisaalta yksi ongelmamme ydin on se, että elämme markkinataloudessa, joka perustuu ajatukselle kuluttamisesta. Ilmastotavoitteisiin pääseminen todennäköisesti vaatisi koko nykyisenlaisen yhteiskuntarakenteen räjäyttämistä ja uudelleen luomista. Sitäkään en osaa sanoa, mitä markkinatalouden romahdus tarkoittaisi työllisyydelle, sillä tänä päivänä todella moni työ liittyy vähintäänkin välillisesti myymiseen ja ostamiseen.

*

Harva pystyy muuttamaan koko elämäänsä kertaheitolla, mutta viimeisimmän ilmastoraportin myötä on selvää, että muututtava on, ja mieluiten ennemmin kuin myöhemmin. Tässä kohtaa ihan jokaisen tulisi jo katsoa peiliin ja miettiä, miten itse kantaa vastuunsa ilmastotalkoissa. Moni osoittelee ilmastokeskustelussa mieluusti muita ja vähättelee omaa osuuttaan, mutta jos tavoitteisiin halutaan päästä, muutoksia pitäisi tehdä niin yksilötasolla, yrityksissä kuin yhteiskunnankin mittakaavassa.

Niin tärkeää kuin olisikin, että jokainen kantaa kortensa kekoon, niin ei ikävä kyllä tule tapahtumaan ilman jonkinlaista ylempää tapahtuvaa säännöstelyä, verotusta tai sanktioita. Pakko on paras motivaattori ja siksi muutoksia täytyy tehdä myös lainsäädännön keinoin. Vain se on keino pakottaa myös yrityksiä vastuuseen. Todella moni kuluttaja tekee ostopäätökset lompakollaan ja koska vastuullisuus tulee yritykselle yksinkertaisesti kalliimmaksi, halpayhtiö vie vieressä voiton hintakilpailulla. Lainsäädäntö ja verotus olisivat mahdollisuuksia pakottaa yrityksiä tasaväkisesti vastuuseen ja vastuullisuuteen. Samalla voidaan kysyä, miksi esimerkiksi liha- ja maitoteollisuutta tuetaan valtion ja EU:n voimin massiivisesti, kun sekä ilmastoraportit että terveysalan tutkimukset puhuvat yksimielisesti kasvispohjaisen ruokavalion puolesta? Viimeksi eilen julkaistiin artikkeli, jossa kerrotaan, että kasvispohjaiseen ruokavalioon siirtyminen on yksi merkittävimmistä keinoista vähentää omaa ilmastokuormaa.

*

Pikkuruisen Suomen kansalaisena saattaa tuntua, että meidän tekomme täällä pohjolassa ovat täysin merkityksettömiä suurten saastuttajamaiden ja väkiluvultaan paljon merkittävämpien valtioiden rinnalla. Ikävä tosiasia kuitenkin on, että pelkästään Suomen ilmastossa eläminen ja asuminen kuluttaa valtavasti energiaa. Länsimaisessa hyvinvointivaltiossa ja yltäkylläisyydessä on myös totuttu melkoiseen kuluttamiseen: suomalaiset ovat yksi koko maailman eniten ilmastoa kuormittavista kansoista suhteessa maamme asukaslukuun. Keskivertosuomalaisen hiilijalanjälki on kuusinkertainen verrattuna esimerkiksi intialaiseen. Toisin sanoen 5,5 miljoonan suomalaisen kulutus vastaa 33 miljoonan intialaisen kulutusta ja monessa muussa länsimaassa tilanne lienee samankaltainen. Samanaikaisesti suuri osa köyhempien maiden hiilijalanjäljestä johtuu globalisaation myötä niihin siirtyneen tuotannon päästöistä eli toisin sanoen niistä tuotteista, joita halpatuotannon maissa valmistetaan myytäväksi meille länsimaalaisille.

Kehittyvissä maissa elintaso kipuaa kovaa kyytiä länsimaiden tasolle ja globaalin keskiluokan kasvaessa miljardeilla seuraavien reilun kymmenen vuoden aikana olemme tilanteessa, jossa tällä joukolla ihmisiä on mahdollisuus pian kuluttaa samalla tavalla kuin meillä täällä länsimaissa on ollut jo vuosia. Se tarkoittaa ilmaston kannalta katastrofia, mikäli toimiin ei ryhdytä globaalisti nyt heti. Samanaikaisesti maapallon väkiluku kasvaa sellaista vauhtia ja elinolosuhteet käyvät lämpenevän ilmaston myötä monessa paikassa mahdottomiksi. On ihan relevanttia kysyä, että mihin kaikki nämä ihmiset menevät siinä vaiheessa, jos ja kun heidän kotiseudullaan eläminen käy ilmastosyistä mahdottomaksi? Monia suomalaisia ei tällä hetkellä ilmastonmuutos kiinnosta, mutta sen myötä, kun ilmastopakolaisuudesta tulee todellisuutta ja kasvava väkimäärä sekä ilmaston lämpeneminen sotkevat maatalouden ja ruokateollisuuden toimintaa, näkyvät seuraukset viimeistään täälläkin.

Blogimaailmassa ilmastokeskustelun keskiössä ovat olleet bloggaajien omat kulutustottumukset ja erityisesti lentomatkailu. Myönnän, että on välillä vaikeaa olla suurennuslasin alla kaikkine valintoineni ja on varmaa, että monessa asiassa olen kaukana täydellisestä, kuten meistä varmasti suurin osa on. Bloggaajana olen kuitenkin monelle esikuva, josta otetaan mallia – halusin tai en. Vaikka moni parjaa vaikuttaja-termiä, samanaikaisesti bloggaajia vaaditaan kantamaan vastuunsa esikuvina ja uskon, että ihan meillä kaikilla on vaikutusvaltaa omassa elämänpiirissämme – bloggaajilla vielä melkoisesti keskivertotyyppiä enemmän. Ympäristöasiat painavat omassa vaakakupissani tänä päivänä paljon ja yritän jatkuvasti tehdä entistä kestävämpiä valintoja ja kannustaa muita esimerkilläni samaan. Monessa asiassa voisin silti edelleen parantaa.

Monet valinnoistani ja arkisista teoistani ilmaston hyväksi eivät välttämättä näy täällä blogissa ja myönnän, että vaikka lajittelenkin kuuliaisesti jätteeni, syön pääasiassa kasvisruokaa ja mietin kriittisesti, kuinka kauan lämpimässä suihkussa on sopivaa seisoskella, Stellan loistavaa kirjoitusta aiheesta lainatakseni, “tunnen epämääräistä ärtymystä siitä, että kuvittelen tällä puuhastelulla voivani vaikuttaa johonkin”. Siitä huolimatta teen tämän kaiken, koska se tuntuu konkreettisimmalta tavalta kantaa korteni kekoon.

*

Vaikka en kutsu itseäni kasvissyöjäksi, olen suosinut kasvisruokaa jo 15 vuoden ajan ja noin neljän vuoden ajan olen korvannut ruokavaliossani melkein kaikki maitotuotteet kasvikunnan vaihtoehdoilla. Maitoa en ole juonut ikinä muutenkaan ja maitotuotteita ylipäänsä olen käyttänyt aina varsin vähän, mutta syön edelleen toisinaan juustoa, kermajäätelöä sekä kananmunia (aina luomua) ja joskus harvoin lihaakin (tosin punaista lihaa en juuri koskaan ja silloinkin harvoin yleensä riistaa). Ruokavaliostani arviolta noin 90% on kasvisruokaa ja vegaanistakin varmaan liki 80%. Jos jossain voisin vielä parantaa niin siinä, että suunnittelisin ruokaostoksiani ja aterioitani etukäteen paremmin, ettei mitään menisi pilalle ja kompostiin.

Vaikka en osta ruokakaupasta ikinä lihaa ja lähes yhtä harvoin maitotuotteitakaan, moni asia mietyttää ruokaostoksilla silti. On vaikeaa arvioida, kumpi kuormittaa ympäristöä enemmän: pienemmällä hiilijalanjäljellä lämpimässä tuotettu mutta Suomeen kaukaa kannettu vai kotimaassa kasvihuoneessa keinotekoisella lämmöllä ja valolla kasvatettu vihannes. Ahdistaa, että monien hedelmien ja kasvisten kuljettaminen Suomeen kuormittaa ilmastoa melkoisesti. Pitäisikö tiedostavana kuluttajana luopua appelsiineista vai muuttaa jonnekin muualle, että voisi hyvällä omatunnolla syödä hedelmiä? Missä menee maailmantuskan ja yksilön hyvinvoinnin välisen tasapainon raja?

Pelkästään Suomessa eläminen on ilmastosyistä melkoisen epäekologista ja yksin asuminen vieläkin epäekologisempaa. Kimppakämppään en ehkä tässä elämäni vaiheessa taipuisi, mutta olen yrittänyt vähentää asumisen hiilijalanjälkeä pienillä teoilla kuten vaihtamalla ekologiseen sähkösopimukseen ja minimoimalla vedellä lotraamista. Käyn suihkussa päivittäin, mutta en seisoskele siellä turhaan. Jos jossain voisin vielä asumisen osalta parantaa, niin kodin lämpötilaa olisi varmasti varaa hieman laskea, mutta herkästi palelevalle se tuntuu vaikealta. Asun vanhassa talossa, mutta onneksi asuntoni on sentään hyvin lämpöeristetty.

Kierrätän kuuliaisesti roskani ja olen iloinen siitä, että sekajätteen määrä on päivä päivältä pienempi. Voisin silti tehdä vielä kriittisemmin valintoja esimerkiksi sen mukaan, miten tuotteet on pakattu ja välttää siten turhaa roskaa. Kannan kaupassa mukana kangaskassia enkä ota kaupasta mukaan muovisia tai edes biohajoavia hedelmäpusseja – vihannekset ja hedelmät kulkevat kaupan korissa ja kangaskassissa irrallaankin.

*

Mitä tulee liikkumiseen ja matkailuun, arjessa elän varsin pienillä päästöillä. En omista autoa ja kuljen kaupungissa yleensä raitiovaunulla, metrolla, kaupunkipyörällä tai jalkaisin. Ylivoimaisesti suurin syntini hiilijalanjäljen suhteen on lentomatkailu. En ole varmasti matkoineni ollut koskaan sieltä pahimmasta päästä, mutta parantamisen varaa on edelleen. Olen jo nyt vähentänyt lentomatkustamistani muutaman vuoden takaisesta noin puoleen, mutta tällä hetkellä lentojeni määrää lisää parisuhde, sillä poikaystäväni asuu Ranskassa. Tietenkin yritämme miettiä ja suunnitella tapaamisiamme järkevästi myös lentomatkustamisen näkökulmasta, mutta tällä hetkellä suhteemme ylläpito valitettavasti edellyttää jonkin verran lentämistä.

Lomamatkoja minulle ei ole viime vuosina kertynyt kovin montaa, koska en ole kauheasti ehtinyt pitää lomaakaan. Sen sijaan suurin osa matkoistani viime vuosina onkin liittynyt tavalla tai toisella työhön. Työmatkojen määrää olen vähentänyt parin vuoden takaisesta alle puoleen. Tänä vuonna olen puhtaasti ilmastosyistä kieltäytynyt esimerkiksi ilmaisista matkoista New Yorkiin ja Kanariansaarille, koska tälle vuodelle kaukomatkoja kertyy yhteensä kolme muutenkin (ja sekin on mielestäni liikaa yhdelle vuodelle). Kävin tammikuussa omalla vapaa-ajan matkalla ystäväni kanssa Gambiassa tapaamassa hänen sukuaan sekä työreissulla maaliskuussa Meksikossa ja nyt loppuvuodesta tulossa on vielä työmatka hyväntekeväisyystyöhön Tansaniaan muutamaksi viikoksi.

Kieltäydyn nykyään systemaattisesti yhden päivän pressireissuista ja jos matka tuntuu työn kannalta välttämättömältä, yritän aina järjestää reissuni niin, että pystyisin jäämään kohteeseen hiukan pidemmäksi aikaa ja voisin sillä tavoin hyödyntää reissun edes vähän paremmin. Olen myös tänä vuonna alkanut maksaa kompensaatiota lentomatkoistani. Myönnän, että matkailun vähentäminen on minulle itselleni kaikkein vaikein luopumisen paikka, mutta yritän jatkuvasti suunnitella reissujani paremmin ja maksimoida paikallaoloajan niin, ettei tulisi lennettyä aivan lyhyitä pikapyrähdyksiä kuin pakon edessä. Valehtelisin silti, jos väittäisin, etteikö minulla edelleen ole jano nähdä maailmaa tai etten haaveile yhteisestä lomamatkasta poikakaverini kanssa jossain vaiheessa keskellä pimeintä talvea. Onneksi haaveet eivät vielä kerrytä hiilijalanjälkeä…

Yksi ilmastonmuutoksen pahimmista vauhdittajista on muoti- ja vaateteollisuus. Muodista ja tyylistä bloggaavana minulla on varmasti enemmän vaatteita kuin todella monella muulla ja nykyään mietinkin vaatehankintojani todella kriittisesti. Toisaalta en ole koskaan ollut sellainen viimeisten trendien perässä juoksija, joka uusii vaatekaappinsa sisällön sesongeittain, vaan uskon kestävämpään tyyliajatteluun. Vaikka minulla on paljon vaatteita, vaatekaappini on täynnä luottovaatteita, jotka ovat olleet käytössä vuosikausia ja joita voisin kuvitella käyttäväni vuosikausia tästä eteenpäinkin. Laatu on yksi tärkeimmistä kriteereistäni uusia hankintoja tehdessä.

Ostan vaatteita nykyään lähinnä käytettynä ja vain hyvin harvoin hankin mitään uutena, ja silloinkin vältän halpaketjuja. Menneen vuoden aikana melkein kaikki itse ostamani vaatteet ja tavarat olen hankkinut käytettyinä – viimeisimpänä vintage-keittiötuolini. Se ei kuitenkaan kerro koko totuutta tilanteesta. Saan nimittäin paljon kaikenlaista blogini kautta, mikä vähentää tarpeita ja himoja ostaa itse uutta. Osa tuotteista ilmestyy kotiovelleni pyytämättä ja osaan voin itse vaikuttaa. Myönnän, että olisi vaikea kieltäytyä, kun itselle mieluisa merkki tarjoaa minulle tuotetta omaksi. Toisaalta sanon jatkuvasti ei monille sellaisille brändeille, joiden arvomaailma tai tyyli ei tunnu omalta. Silti ostosteni määrä ei ole koko totuus, koska blogin myötä saan paljon tuotteita ja voi olla, että ilman näitä tuotelahjoja, tuntisin paljon suurempaa tarvetta tehdä vaateostoksia enemmän. Joka tapauksessa totuus on, että pärjäisin paljon vähemmälläkin. Paljon, paljon vähemmällä.

Paras teko ympäristölle on minimoida turha kulutus ja hankkia vain tarpeeseen ja laatua, joka kestää aikaa ja käyttöä sekä on oikeasti oman näköistä. Yksi tärkeä asia on myös pitää niistä omistamistaan tavaroista ja vaatteista hyvää huolta. Kierrätys on hyvä juttu, mutta sen idea vesittyy, jos vähän väliä on kärräämässä jotakin kierrätykseen ja hankkimassa tilalle uutta. Olen todennut joskus, että olen mielestäni epäonnistunut ostopäätöksessäni, jos tuote päätyy sesongin tai parin jälkeen eteenpäin. Tavoitteeni kelpuuttaa kaappeihini vain sellaisia asioita, joihin en kyllästy ja jotka kestävät sesonkien, trendien ja omien makumieltymysten ailahtelut. Useimmiten onnistun tässä, mutta yhä joskus tulee huteja.

*

Olen todennut, että parhaita keinoja välttää turhaa tavaranhimoa on yksinkertaisesti pysytellä poissa kaupoista ja verkkokaupoista. Useimmiten “tarve” syntyy vasta siinä vaiheessa, kun näkee jotakin, mitä himoitsee. Toisaalta on hyvä harjoittaa itsekuria ja muistutella itselleen, että ihan kaikkea ihanaa ei tarvitse omistaa itse. Monia tyyli-ideoita voi soveltaa jo olemassaolevan vaatevaraston antimilla ja itse inspiroidun jatkuvasti katumuodista, lookbookeista ja muiden bloggaajien tyyleistä yhdistelemään omia vaatteitani uusilla tavoilla.

Yritän täällä blogissa jatkuvasti miettiä sitä, miten voisin entistä paremmin tuoda esille kestävää tyyliajattelua. Varmaan paras keino on vain painottaa laadun ja oman tyylin löytämisen merkitystä sekä käyttää sinnikkäästi samoja omia lempivaatteita myös kuvissa, vaikka niiden kuvaaminen blogiin uudelleen ja uudelleen tuntuukin joskus tylsältä. Ehkä hyviä juttuideoita voisi olla tulevaisuudessa näyttää entistä enemmän esimerkkiä, miten saman vaatteen voi pukea monella eri tapaa ja auttaa siten muitakin näkemään oman jo olemassaolevan vaatevarastonsa potentiaalia. Olen myös yrittänyt painottaa entistä enemmän esimerkiksi shoppailuvinkeissäni nimenomaan kestäviä tyyli-ideoita sekä second hand– ja vintage-muotia.

Ylipäänsä olen miettinyt blogin teemojen kautta yleisemminkin sitä, millaisia arvoja haluan edistää. Siksi pyrin muotijutuissakin tuomaan aina jotakin kestävää näkökulmaa esille enkä toisaalta halua, että blogini on pelkkää pintaa. Aiheiden kirjossa haluan nostaa kauniiden ja pinnallisten asioiden ohella esille myös aineettomia iloja ja elämyksiä (kulttuuria, palveluita, hyvää musiikkia, yms.) sekä antaa ajattelemisen aihetta hyvinvointiin, terveyteen, ihmissuhteisiin ja elämään liittyen. Siksi en allekirjoita ajatusta, että bloggaaminen olisi pelkkää kuluttamiseen kannustamista. Muotia blogini sisällöstä on kuitenkin viime kädessä melko pieni osa.

Bloggaajat nähdään usein ilmastokeskustelussa kerskakulutuksen räikeimpänä huippuna ja välinpitämättömyydessään ja itsekkyydessään vaarallisena innoittajana seuraajilleen. On totta, että blogien ja Instagramin maailma edustaa joiltakin osin juuri näitä asioita, mutta on hiukan ristiriitaista, että usein se kriittisin palaute kohdistuu juuri heihin, jotka ovat teoillaan ja sanoillaan jo osoittaneet pohtivansa näitä asioita. Loput jatkavat onnellisina kulutusjuhlaansa ja postailevat bikinikuvia viikoittain vaihtuvista kohteista yleisön nakuttaessa tykkää-nappia ihanille auringonlaskuille rannalla ja inspiroiville asukuville, joiden vaatteita ei sen jälkeen näy kuvissa enää koskaan. Keskustelua ilmastosta ja vastuullisuudesta käydään hyvin rajatun joukon kesken ja usein he, joiden pitäisi ehkä muuttaa toimintaansa kaikkein eniten, miettivät koko asiaa kaikkein vähiten. Juuri siksi tarvitaan niitä isompia linjauksia.

Omassa kohtalaisen tiedostavassa sosiaalisessa piirissään sitä potee helposti ahdistusta ja syyllisyyttä aika pienistäkin asioista. Että tuli nyt ostaneeksi niitä toiselta puolen palloa Suomeen asti raahattuja avokadoja, syöneeksi pari kertaa kesässä kermajäätelöä, hankkineeksi halvat sukat ketjuliikkeestä, viivytelleeksi lämpimässä suihkussa minuutin-pari kauemmin kuin olisi ollut tarpeen ja reissanneeksi sillä kesän ainoalla lomaviikolla Berliiniin Tampereen sijaan. Kuten todettua, voin varmasti tehdä vielä paljon enemmän ja paremmin, kun tsemppaan lisää, mutta on silti välillä hyvä muistaa, että myös me ilmastoahdistuksen kourissa tuskailevat elämme melkoisessa kuplassa. Valitettavasti aika monella ei tässäkään maassa ole kiinnostusta tai yksinkertaisesti kapasiteettia miettiä ilmastoasioita, jos elämän prioriteetit ovat aivan toisaalla tai vaikkapa ihan tavallisesta arjesta selviytyminen tuottaa haasteita päivästä toiseen. Juuri siksi tarvitaan niitä isompia linjauksia.

Toisaalta tunnen monta ihan fiksua ihmistä, joilla olisi täysi mahdollisuus elämäntilanteensa ja -piirinsä sekä henkisen kapasiteettinsa ja materiaalisten resurssiensa puolesta uhrata muutama ajatus myös ilmastolle, mutta jotka eivät sitä syystä tai toisesta tee. Näillä ihmisillä ei ole mitään tekemistä blogien kanssa (ja veikkaan, ettei suurin osa heistä ole eläissään lukenut ainoatakaan blogipostausta tai seuraa somessa yhtäkään IG-staraa), mutta he matkustavat niin paljon kuin suinkin pystyvät, koska kokevat ansainneensa sen rentouttavan lomareissun ja haluavansa nähdä maailmaa (kukapa meistä ei) vielä, kun voivat. He reissaavat, koska elämän- ja rahatilanteen puolesta se on heille mahdollista. Minulla on kavereita ja tuttuja, jotka ovat käytännössä joka kuukausi vähintään yhden viikonloppureissun verran ulkomailla murehtimatta lentomatkojensa päästöjä pätkääkään. Tuntuu hullulta, että joku periaatteessa varsin sivistynyt ja kouluttautunut ihminen voi vielä tänä päivänä täysin vailla omantunnon tuskia elää niin. Samaan aikaan se on valitettavasti monella tapaa silmiä avaavaa. Juuri siksi tarvitaan niitä isompia linjauksia.

Vaikka kaikkien näiden suurten kysymysten ja maailmantuskan äärellä voi tuntua siltä, että yksilöllä ei tässä kokonaisuudessa ole minkäänlaisia mahdollisuuksia vaikuttaa yhtään mihinkään, kannattaa silti muistaa, että ruohonjuuritason liikehdinnästä ne suuretkin vallankumoukset on aloitettu. Omaa moraalista vastuutaan ei voi ulkoistaa vaikuttajille, “suurille saastuttajamaille”, yrityksille tai poliitikoille, vaan meillä kaikilla on valtaa ja mahdollisuuksia vaikuttaa.

Jos tästä huolestuttavasta ilmastotilanteesta on löydettävä jotain hyvää, niin vihdoin ilmastonmuutoksesta puhutaan joka puolella eikä toivon mukaan kovin moni enää voi täysin ummistaa silmiään vallitsevalta tilanteelta. Jos halutaan oikeasti saada muutosta aikaan, niin ehdotan, että tästä eteenpäin keskitytään tässä ilmastokeskustelussa syyttelyn ja sormien osoittelun sijaan ennemmin siihen, mitä itse voimme tehdä paremmin ja vaaditaan vastuuta niiltä, joille olemme äänestämällä valtaa suoneet. Kerrotaan myös yrityksille, millaisia arvoja niiltä odotamme. Yksilötasolla uskon, että syyllistämisen ja hyökkäävän osoittelun sijaan kaikkein parhaita tuloksia saavutetaan jakamalla tietoa, kannustamalla ja positiivisen kautta – hyökkäys saa usein vain aikaan vastareaktion ja kohteensa puolustuskannalle.

Muutoksia tulee tehdä, mutta kukaan ei kykene muuttamaan koko elämäänsä yhdessä yössä. Kun huomaamme, että joku on ottanut askeleita parempaan suuntaan, ei hyökätä kertomaan, mitkä kaikki asiat ovat edelleen pielessä, vaan tsempataan jatkamaan oikeaan suuntaan. Syyttely lannistaa ja saattaa lässäyttää lupaavastikin alkaneen tien kohti suurempaa muutosta. Jos jollekulle ajatus vegaaniksi ryhtymisestä on mahdoton, voisiko liharuokapäiviä vähentää viikossa seitsemästä aluksi vaikka muutamaan? Jos matkustamisesta ei ole mahdollista kokonaan luopua, voisiko tapojaan silti tutkia kriittisesti, vähentää lentämistä ja maksaa kompensaatiota matkoistaan? Jaetaan hyviä vinkkejä, neuvotaan, autetaan, näytetään myönteistä esimerkkiä ja kannustetaan kestävämpiin valintoihin.

Tätä tekstiä aloittaessani en oikein osannut sanoa, millainen siitä syntyisi. Enkä lopulta tiedä, toiko oma vuodatukseni keskusteluun juuri mitään lisää, mutta toivon, että tämän jälkeen tiedätte vähintään sen, että kyllä niitä ilmastoasioita pohditaan ja murehditaan täällä näppiksen äärellä useinkin, vaikka se ei aina kulkeudu sanoina riveille asti. Kamppailen vähän väliä itsekkäiden halujeni ja syyllisyydentuntojen ristitulessa yrittäessäni tehdä valintoja, jotka tekisivät sekä omasta elostani täällä pallon päällä helpompaa ja mukavampaa, että olisivat myös ympäristölle mahdollisimman vähän kuormittavia.

Meidän kaikkien pitää ilmastonmuutoksen edessä todennäköisesti luopua paljostakin ja muuttaa totuttuja tapojamme. Minulle esimerkiksi ravintoasiat ovat kohtalaisen helppoja mutta vaikkapa lentomatkailun vähentäminen nykyisestä vaikeampaa. Minulla ei ole omia lapsia, mutta en myöskään usko, että voisin vain ilmastosyistä luopua haaveestani saada oma perhe, vaikka uusien ihmisten tuottaminen tälle ylikansoitetulle pallolle onkin hiilijalanjäljen näkökulmasta kaikkein haitallisin asia, jonka voimme ilmastolle tehdä. Sen sijaan mietin, mitä konkreettista hyvää voisin tehdä kompensoidakseni omaa kuormitustani tällä pallolla. Ehkä ryhdyn sijoittamaan uusiutuviin energianlähteisiin… Ja muistetaanhan, että ensi vuoden eduskuntavaaleissa äänestäminen on ilmaston näkökulmasta todella tärkeä tapa vaikuttaa!

Kaikkein tärkeintä on kuitenkin se, että emme ahdistuksemme keskellä sulje silmiämme. Puhutaan tästä kaikesta läheistemme kanssa ja omissa kanavissamme, ei saarnaten ja syytellen, vaan faktoihin nojaten, ymmärrystä edistäen ja parempiin valintoihin kannustaen. Koska nyt on pakko.

Ilmastoaiheesta ovat kirjoittaneet minusta hyviä pohdintoja blogeissa muun muassa Stella Harasek, Aamukahvilla-blogin Henriikka, Happy days -blogin Ida, Madventuresin Riku Rantala, Vilma P., Destination HappinessTyhjä ajatus, Julia Toivola ja myös No Filter -podcastin uusimmassa jaksossa on pohdiskeltu ilmastonmuutosta. Myös Juliaihminen, Ida365 ja Musla lähestyvät elämää usein vastuullisista näkökulmista käsin. Muistakin kiinnostavista postauksista sekä blogeista voi vinkkailla kommenttiboksin puolella.

Alta löydät myös muutamia omia postauksiani, joissa on vinkkejä kestävämpiin ja vastuullisempiin valintoihin.

♥ Arjen ekotekoja: ekologinen sähkö + 10 keinoa vastuullisempaan sähkönkulutukseen

Opas second hand-, kirpputori- ja vintage-shoppailuun

♥ Tyylimietteitä ja vintage-löytöjä

Lempeyttä lempivaatteille eli pieni vaatteiden huolto-opas

♥ Kysymyksiä vastuullisesta muodista – vaatesuunnittelija vastaa

Photos: Jenni Rotonen, Annika Ollila & Vesa Silver

Tags: , ,

Categorised in: Elämä, Koti, Matkat, Muoti

55 Comments

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

  • Ihanan syvät ikkunalaudat, olen aina tykännyt tuollaisista.

  • Siksi vihreät

    Äänestäminen on tehokkainta mitä yksi ihminen voi tehdä, kunhan äänestää tiukkaa ilmastopolitiikkaa ajavaa ehdokasta! Äänestämällä voi luoda maailman jossa yksilön ei tarvitse miettiä valintojaan kun päätöksillä on muokattu yhteiskuntaa niin että huonoja päätöksiä ei tule tehtyä.

    • Olen ehdottoman samaa mieltä äänestämisen tärkeydestä, mutta en silti ajattele, että yksilö vapautuu äänestämällä ajattelusta. Jokaisen pitää tarkastella myös omaa toimintaansa kriittisesti eikä moraalista vastuuta voi ulkoistaa päättäjille.

  • Hanna

    Ilmastokeskustelussa itseäni ärsyttää voivotteleva ja vastuutapakoileva sävy. Ehkä tässäkin tekstissä vähän sorruttiin näihin.

    Omaa ilmastoahdistusta lieventää toimita ja oman hiilijalanjäljen seuraaminen ja kontrollointi eri laskureilla.

    Suurin ilmastoteko on äänestäminen, mutta arjessa tehtävät valinnat on oikeasti isoja, joten omaa kierrättämistä, kasvissyöntiä ja autottomuutta ei kannata vähätellä. Näillä teoilla myös rakennetaan ja ennakoidaan tulevaa vähäpäästöisempää yhteiskuntaa. Itse olen onnistunut pitämään (laskureiden mukaan laskettuna) hiilijalanjälkeni suomalaisen keskiarvon alapuolella arkisilla valinnoilla siitä huolimatta, että opiskelen ulkomailla ja lennän muutaman kerran vuodessa.

    • Hmm, mitä tarkoitat voivottelevalla sävyllä? Ilmastonmuutos on todella ahdistava ja iso asia, ja jos olen ihan rehellinen, tilanne vaikuttaa minusta tällä hetkellä aika toivottomalta, kun katsoo, millaisia päättäjiä maailman suurimmissa valtioissa on vallankahvassa. Jokaisen teoilla on merkitystä, mutta kyllä minua silti ahdistaa tämä kokonaisuus ihan todella paljon. En halua lietsoa toivottomuutta, joten yritin lähestyä tässä postauksessa aihetta rakentavasti ja positiivisen kautta, mutta todellisuus on se, että ihan kaikkien valtioiden globaalisti tulisi sitoutua ilmastotavoitteisiin, jotta ilmastonmuutosta saataisiin hillittyä riittävän nopeasti. Ja olen jossain määrin skeptinen, että tämä onnistuu, vaikka yksilötasolla tehtäisiin millaisia valintoja. Voivottelun sijaan koen, että olen asiassa ennen kaikkea realisti.

      Olet kuitenkin erittäin oikeassa siinä, että näillä arkisilla valinnoila on iso merkitys ja jos jokainen suomalainen tekee parempia valintoja ympäristön ja ilmaston näkökulmasta, siinä on jo 5 miljoonaa ihmistä maailman eniten kuluttavien kansojen joukossa pienentämässä hiilijalanjälkeään. Sen merkitystä ei todellakaan parane vähätellä. Hienoa, että olet onnistunut pitämään oman hiilijalanjälkesi aisoissa. Olen itse tehnyt myös konkreettisia tekoja pienentääkseni hiilijalanjälkeäni niissä asioissa, jotka Sitran testissä nousevat suurimmiksi päästöjen aiheuttajiksi. Jostain syystä oma hiilijalanjälkeni tuntuu laskurin mukaan olevan varsin iso jo pelkästään asumisen puolesta (yksin asuminen ja vanha talo kenties nostavat lukua melkoisesti?). Lennot kasvattavat ymmärrettävästi hiilijalanjälkeä ja niitä väistämättä tulee tällä hetkellä parisuhteesta johtuen, vaikka vähentäisin muista matkoista vielä entisestäänkin. Olen tehnyt vain tuon Sitran testin, mutta jos on vinkata muita hyviä, niin olen utelias kokeilemaan!

      • Hanna

        Ehkä kokemasi toivottomuus on se, mikä tuntuu voivottelulta – esim että päättäjät ovat suuressa roolissa ja yksilön tekemisillä ei ole paljoa väliä. Monet ihmiset perustelevat tällä mitään tekemättömyyttään, ja siksi se on mielestäni ikävää retoriikkaa. Toisaalta kyllä, päättäjien on helpointa vaikuttaa näihin asioihin. Mutta olen lukenut joskus, että 60% kaikista Suomen päästöistä on johdettavissa suoraan kotitalouksien kulutukseen, en tosin nyt muista mistä lähteestä tämän luin. Itse näen asian niin, että yksilöt tekevät arjessaan valintoja, joita päättäjät toimillaan esim ympäristön suojelun näkökulmasta joko helpottavat tai vaikeuttavat. Vaikka Suomessa tuetaan lihan ja maidon tuotantoa, voin silti olla ostamatta niitä, vaikka vastaavan kasvistuotteen hinta tuntuisikin epäreilulta. Toisaalta joku varmasti silti ostaisi eläinperäisiä tuotteita, vaikka niiden hinnat saataisiin keikautettua oikealle tasolle. En ole vielä niin optimistinen, että uskoisin näitä tuotteita kiellettävän kokonaan. ;)

        Mutta tästä sepustuksestani hatarasti ilmi käyvä pointtini on se, että kaikkien pitäisi tehdä se, mitä pystyvät, ei sen enempää tai vähempää. Jos lentomatkailu kuuluu elämään pakollisena pahana, niin on kuitenkin paljon mahdollisuuksia vaikuttaa muilla keinoin jokapäiväisessä elämässä. Vegaanius ja kulutuksen suitsinta ovat niistä ehdottomasti helpoimmat. Keskustelussa voitaisiin keskittyä siihen, mitä voi tehdä, tavallaan käytännön vinkkeihin ja konkreettisiin tekoihin. Tietoa meillä on jo. Mutta ymmärrän kyllä pelkosi maalitauluksi joutumisesta, jos jengi syyttää tekopyhyydestä ekotekojen kohdalla kun lennät yms, eli ei ehkä tunnu siltä että haluaisi jakaa ekovinkkejä. Mutta tällaiset syytökset ovat aivan naurettavia ja tulevat luultavasti niiltä ihmisiltä, ketkä kokevat piston omassatunnossaan. Hyvät teot eivät mitenkään nollaudu siitä, että tekee välillä omassa elämässään välttämättömiä mutta ympäristön kannalta huonoja valintoja.

        • Olen kanssasi tismalleen samaa mieltä kaikesta, paitsi siitä, että näiden faktojen toteaminen sinänsä olisi voivottelua. Jutussa nimenomaan korostin yksilön vastuuta ja pidän erittäin tärkeänä sitä, että jokainen tekee näitä valintoja arjessaan. Itseäni ärsyttää esimerkiksi se, että lihan hinta on keinotekoisesti tukien avulla hilattu liian alas ja se osaltaan lisää lihan kulutusta. Olen aivan varma, että jos lihan hintaa nostettaisiin, se toimisi “pakkokeinona” ihmisille alkaa suosia kasvisruokaa, vaikka varmasti lihaakin edelleen kulutettaisiin. On epärealistista odottaa, että kaikki ryhtyisivät kasvissyöjiksi, mutta jo lihankulutuksen merkittävä vähentäminen olisi iso askel ilmastoasioissa. Minusta siis esimerkiksi hintojen ja verotuksen merkitystä ei suinkaan tule vähätellä tässä yhtälössä.

          Tämä juttu oli tällainen yleinen avautuminen aiheesta, mutta toki tästä voi sitten jatkossa tehdä niitä konkreettisempiin tekoihin kannustavia juttuja – tosin onhan niitä tarjolla aika laajalti jo ympäri nettiä tälläkin hetkellä ja muutamia sellaisia jaoin tuossa omankin juttuni lopussa linkkien kautta. Kiitos tsempeistä, tässä bloggaajan roolissa on usein aika epäkiitollisessa asemassa, koska teit niin tai näin, niin se on aina jonkun mielestä väärin. Tärkeintä on silti minusta herätellä keskustelua ja olla työntämättä päätänsä pensaaseen ahdistuksissaan. Juuri tällaista rakentavaa keskustelua kaipaan! Kaikesta ei tarvitse olla samaa mieltä, mutta kaikesta voidaan keskustella ja kannustavalla, positiivisella asenteella päästään syyttelyä pidemmälle. Hyvät teot eivät mitenkään nollaudu siitä, että tekee välillä omassa elämässään välttämättömiä mutta ympäristön kannalta huonoja valintoja. Aamen. <3

  • Virpi Abouzeid

    Ihanaa syksyä Suomeen täältä Saudi Arabiasta! Kiitos tästä postituksesta! Jospa postituksesi herättelisi ihmisiä ajattelemaan ja inspiroisi toisiakin muoti bloggareita kirjoittamaan aiheista jotka todella merkitsevät.

    • Amanda

      Tälläiset kommentit labeleillä juuri pistää syyttelyn makua aiheisiin johon bloggareita ryhmitellään tietyn aihealueen mukaan.

      Ainakin itse olen lukenut monta “muotibloggarin” postausta jotka koskevat esimerkiksi kiusaamista, masennusta, ekotekoja, turvaseksiä, kestävää muotia, veganismia, vaihtoehtoisia tuotteita maitotuotteille, orgaanista kosmetiikkaa, kotimaisia tuotteita, metoo-liikettä, bodyshamingia, sijoittamista, tasa-arvoa ja you name it.

      Moni myöskin oman tyylin omaava ja jopa muodikas vaikuttaja osaa ottaa ja ottaakin kantaa todella moniin asioihin “jotka todella merkitsevät” eihän ilmastonmuutos ole vain se ainut maailmaamme koskeva vääryys. Se nyt vaan on tässä hetkessä kaikkien huulilla, aivan kuin me too- liike vuosi sitten.

      Ihmiset seuraavat mielellään momipuolisia kirjoittajia joilla on omia mielipiteitä ja jotka pystyvät luomaan keskustelua. Niin lehdissä kuin blogeissa. Sen väheksyminen ei ole ok. Vaikuttajat parhaimmillaan lisäävät puheenvuoroja tai pitävät omalta osaltaan keskustelua yllä tärkeistä aiheista ja mahdollisista tabuista. Se että nämä esimerkiksi koulukiusaamisesta puhuvat ihmiset näyttävät seuraavassa postauksessa uutta takkiaan ei tee heistä tekopyhää tai pelkkää muotibloggaajaa vaan mahdollisesti erilaisia seuraajia kiinnostavan monipuolisen yksilön jota kiinnostaa erityyppiset aihelueet. Sitähän ihmisyys on. Inhimillistä. Ei varmasti kaikki vegaanitkaan halua kuulla olevansa vain vegaaneja vaikka se aina kysymyksiä tuokin eteen :)

      • Tässäkin on pointtia. Olen itse kirjoittanut melkein kaikista näistä mainitsemistasi aiheista, vaikka blogini onkin “vain” muoti- ja lifestyle-blogi. Eli ei se tosiaan aina sitä labelia katso, miten tärkeistä tai syvällisistä aiheista kukakin kirjoittaa. Kiitos hienosta blogien puolustuspuheenvuorosta Amanda! :)

    • Kiitos palautteesta Virpi! Ite asiassa aika monikin muotibloggaaja on jo tarttunut tähän teemaan. Tuossa postauksen lopussa listasinkin joitakin muita bloggaajia, joitka ovat kirjoittaneet lähiaikoina ilmastonmuutoksesta. Muotibloggaajien joukkoon mahtuu onneksi myös tosi fiksua ja tiedostavaa porukkaa! :)

  • Miia

    Hyvä teksti!

    Ja vaikka näitä kannanottoja on jo paljon niin tästä asiasta ei niitä voi suinkaan olla liikaa. Mitä useampi tuo tätä esille, sitä parempi!

  • Noora

    Eilen katsoin sattumalta Netflixistä aiheeseen liittyvän dokkarin Cowspiracy (v. 2014), jossa avataan kasvipohjaisen ruokavalion merkitystä ilmastonmuutoksessa. Suosittelen vannoutuneita lihansyöjiä, kuten itsekin olen, tutustumaan dokkariin. Myllerrys pään sisällä on melkoinen.

    • Minunkin pitäisi jossain välissä katsoa tuo – olen kuullut siitä niin paljon. Omalla kohdalla liha ei siis kuulu ruokavalioon juuri muutenkaan ja muitakin eläinkunnan tuotteita käytän hyvin vähän ja satunnaisesti, mutta olen kuullut todella monen jättäneen lihan tuon dokkarin nähtyään. Ilmeisesti on siis hyvin vaikuttava pläjäys!

  • Saara

    Erittäin hyvä ja tärkeä kirjoitus. Tuota juuri mietin joskus itsekin, että ne joilla olisi eniten petrattavaa päästöjen suhteen eivät ole vielä tuntuneet heränneen kunnolla. Itsellänikin on näitä useampi lähipiirissä, ja vaikka ilmasto ahdistaisi heitä eivät he silti ole mitenkään merkittävästi esim. vaihtaneet lihan syöntiä kasvispainoitteeseen ruokaan, vaikka aivan hyvin voisivat sen ainakin osittain tehdä. Toisaalta tuntuu, että itsellänikin on ollut hieman viime aikoina pää pensaassa, ja tuo IPCC:n raportti kiskaisi minut niskavilloista sieltä pois. Aion esimerkiksi koittaa vaihtaa työttömänä hankkimani määräaikaisen tavallisen sähkösopimukseni ekosähköön (katsotaan miten sähköyhtiö tähän suhtautuu) ja vähentää juuston syöntiä, josta minun on vaikea luopua. Myös kulutustottumukset ja muka-tarpeeseen ostaminen menevät uuteen tarkasteluun.

    Oletko muuten katsonut vielä Yle Kioskin Ilmastouutiset-sarjaa? Siinä dokumentoidaan vuoden ajan vähäpäästöistä elämäntapaa ja käsitellään ilmastoahdistusta huumorin kautta.

    • Kiitos kivasta kommentista Saara ja hienoa, että olet nyt heräillyt itsekin miettimään, mitä voisit tehdä paremmin. Uskon ja toivon, että monelle viimeistään nyt tämä tuoreinta IPCC-raporttia koskeva uutisointi on toiminut herättelijänä tilanteeseen. Harmillisesti tosi moni edelleen sulkee silmänsä ja pitää sinnikkäästi kiinni vanhoista tavoistaan, vaikka ne kuormittaisivatkin ympäristöä ja ilmastoa kohtuuttomasti. Uskon kuitenkin siihen, että mitä enemmän tästä puhutaan, sitä varmemmin saadaan yhä useampia talkoisiin mukaan.

      Ja tämä Yle Kioskin Ilmastouutiset ei ollutkaan tuttu. Pitää tsekata! Kiitos vinkistä. :)

  • Entä turhakkeet kuten mopot, skootterit, veneet, moottorikelkkailu yms.? Näistä ei mainita vaikka ovat pahempia saastuttajia kuin autot. Ja yleensä hankittu huvitteluun.

    • Totta. Autot ovat varmasti isompi ongelma tässä kokonaisuudessa, mutta on totta, että näitä perinteisesti miesten huvituksina pidettyjä turhakkeita ei juuri näillä listoilla ja raporteissa näy. Voisi kuvitella, että myös elektroniikkateollisuus tuottaa melkoisesti saastetta.

  • Irkku

    Tuohon ylikansoituksen hillitsemiseksi kävisi myös adoptio ja onhan kodittomia lapsia muutenkin liikaa maailmassa, mutta ymmärrän että moni haluaa biologisen lapsen eikä siitä voi ketään tuomita.
    Myös koira ja kissa adoptiot on parempia vaihtoehtoja kuin kasvattajalta ostettu, niin eettisesti kuin ekologisestikkin.

    • Adoptio on tietysti aina vaihtoehto. Jostain syystä se biologinen lapsi silti tuntuu joltain sellaiselta primitiivisellä tavalla luontaiselta jutulta. Voisin silti kuvitella mahdollisesti myös adoptoivani. Tosin kaikki adoptiolasta haluavat eivät valitettavasti sellaista saa. Tai siis on hyvä, että seula on tiukka, mutta monilla ei ole esimerkiksi taloudellisia resursseja adoptioon tai joku muu syy estää tämän mahdollisuuden.

  • Emma

    Hyvä, rehellinen teksti. Kiitos.
    Kiitos myös että kerroit kriittisyydestäsi yhteistyökumppaneiden valinnassa, mm. kieltäytymisestä turhista lentomatkoista – varmasti ne houkuttelisi ketä vain, joten hienoa.
    Yksi pieni ilmastoystävällinen teko, jonka itse aion tehdä on jättää jatkossa lukematta blogit – ja siten tukematta – joista näkee heti ettei tämä puoli ole bloggaajalle ollenkaan tärkeä. Eli luen ja tuen jatkossakin mielelläni blogiasi!
    Myös tiedon lisääminen auttaa, kuten kirjoititkin. On niin paljon asioita joita ottaa huomioon omissa valinnoissa mikä välillä uuvuttaa.
    Tämä oli tällainen iltamyöhän sekava kommentti, mutta tarkoitukseni oli kiittää!

    • Kiitos kivasta palautteesta Emma. Se on totta, että monet valintani esimerkiksi yhteistöiden suhteen eivät näy seuraajille, sillä tietenkään en normaalisti raportoi, mistä kaikesta kieltäydyn. Jätän tosi monia kivoja juttuja tekemättä, koska koen, että ne eivät ole linjassa arvojeni kanssa, joten ehkä tosiaan oli hyvä tuoda esille tätäkin puolta. Tietenkin mmyös minä olen altis houkutuksille ja joihinkin yhteistyötarjouksiin tartun, toisiin en. Ehkä ensi vuonna on taas mahdollista miettiä jotakin kauemmaskin suuntautuvaa reissua, mutta tällä hetkellä sellainen ei ole suunnitelmissa.

      Kyllä nämä vastuulliset arvot ovat paljon täällä blogin puolella esillä kaikenlaisissa omissa valinnoissani ja juttuaiheissani, vaikka en aina niitä alleviivaten ilmaston näkökulmasta käsittelekään. :)

  • Annariina

    Mielestäni on mahtavaa, että vastuulliset bloggaajatkin ovat ottaneet ilmastonmuutoksen puheeksi, vaikka tokihan se tuntuu vähän siltä, että ”miksi vasta nyt?”.

    Tarkoitan, että tämä ilmiö kuvastaa hyvin sitä, että vasta kun asioista on ”pakko puhua”, niin sitten vasta puhutaan (poikkeuksiakin toki on, eikä tämä ollut syytös, vaan sattumalta mieleeni tullut huomio). Tein siis juuri saman huomion itsestänikin, sillä olen vasta viimeisten muutaman kuukauden ajan alkanut jakaa omassa henkilökohtaisessa somessani ilmastonmuutokseen liittyvää uutisointia, vaikka olen itse työssäni (vaatesuunnittelijana) erikoistunut nimenomaan vastuullisuuteen ja nykyisin työskentelenkin jo osittain vastuullisuuden asiantuntija- ja opetustehtävissä. Jotenkin olen pelännyt sitä, että koko facebook-verkostoni pitää minua ihme ituhippinä ja ilmastonmuutossaarnaajana (vaikka tyylini ei ole kyllä saarnata, vaan ennemminkin jakaa ajatuksiani ja pohdintojani).

    Tässä muutama kuukausi sitten päätin, että siinäpä pitäkööt, ja olen huomaamattani alkanut hyvin aktiivisesti postata uutisia ja omia ajatuksiani aiheeseen liittyen. Koska nyt on pakko. Siinä pakon keskellä on pieni paha, jos joku kaukainen serkkuni seuraa elämääni Facebookista ja pitää mua hihhulina. Summattuna tämä ajatusteni kulku: pakko on paras motivaattori, kuten itsekin sanoit.

    Minusta on lopulta ilahduttavaa, kuinka nimenomaan muotibloggaajilta löytyy rohkeutta jakaa ajatuksiaan tästä aiheesta. On varmasti piinallista olla niin sanotusti kaiken kansan arvostelun alla omine valintoineen, me jokainen lukija voimme vain yrittää kuvitella, miltä se omalta kohdalla tuntuisi ja osaisiko muka oikeasti itse reagoida ja toimia ”yleisön vaatimalla tavalla”.

    Itse koen piinalliseksi työskennellä vastuullisuuden parissa, sillä alani on maatalouden jälkeen toiseksi saastuttavin teollisuuden ala. Mielestäni tässä kuitenkin tullaan lopulta tuohon sanaan ”vaikuttaja” – sitä te bloggaajat olette ja sitä minä olen aivan toisella tavalla opettaessani tätä aihetta alan opiskelijoille ja pyrkimällä työssäni ajamaan vastuullisia arvoja käytännön toimiksi vaatetusalan yrityksessä. Lopulta tämä nykyinen asemani omalla urallani on ollut myös itselleni se suurin motivaattori pyrkiä parantamaan omia kulutustottumuksiani myös muualla kuin oman alani piirissä. Muutos voi siis tulla tällä tavoin ikään kuin sisältäpäin.

    Aloitin tämän kommenttini kysymällä, miksi vasta nyt me, jotka olemme jo pidempään aiheesta ahdistuneet, jaamme ajatuksiamme julkisesti? Siitäkin huolimatta tahdon kiittää Jenni sinua siitä, että blogisi kasvun myötä nämä aiheet kestävyyden parissa ovat aina kulkeneet matkassa. Mielestäni jollain tavalla vastuulliset arvot monessa asiassa ovat yksi blogisi kantavimmista teemoista. Olet yksi harvoista, jotka ovat jo pitkään puhuneet kestävän tyylin puolesta ja oman tyyli dna:n tärkeydestä myös kestävyyden näkökulmasta. Minun mielestäni olet näyttänyt hyvää esimerkkiä. Ehkä tässä jutussa käsiteltiin paljon jo julkilausuttuja ajatuksia, mutta mielestäni tämä kirjoitus oli avoin ja rehellinen. Olen samoilla linjoilla kanssasi siitä, että syyttelyn olisi nyt hyvä loppua. Mielekkäämpää on jatkaa toinen toistaan tukien eteenpäin.

    Ps. Kiitos myös taannoisesta hyvästä keskustelusta Instagramin puolella mielenterveyspäivään liittyen!❤️

    • Suurin syy asiaan tarttumisen vaikeudelle monilla bloggaajilla lienee juuri tuo, mitä parissa ensimmäisessä tekstikappaleessa pohdiskelinkin. Kun on riittävän monta kertaa joutunut kommenttiboksissa henkilökohtaisten hyökkäysten ja syyttelyn kohteeksi milloin mistäkin, sitä alkaa kuin vaistomaisesti vältellä sellaisia tulenarkoja aiheita, joista tietää ihmisillä olevan hyvin vahvoja näkemyksiä. Tässä aika tarkalleen vuosi sitten julkaisemassani jutussa avaan vähän taustoja: http://pupulandia.fi/2017/10/19/terveisia-kadenlampoisesta-blogiskenesta/

      Itseäni ei siis tippaakaan haittaisi leimautua hihhuliksi, mutta en jaksaisi taistella kommenttiboksissa ihmisten kanssa, joiden pääpointti tuntuu olevan tehdä bloggaajasta syypää koko ilmastonmuutokseen ja rakentavan yleisen keskustelun sijaan osoitella hänen henkilökohtaisia valintojaan. Valitettavan usein blogikeskusteluissa käy juuri näin. Siksi onkin ollut ilahduttavaa huomata, että nyt tämän ilmastoteeman yhteydessä keskustelu on sekä täällä, että useimmissa muissakin näkemissäni postauksissa ollut varsin rauhallista ja asiallista.

      On todella ilo kuulla, että nämä kestävät arvoni ovat välittyneet sinulle vuosien varrella myös niissä postauksissa, joissa varsinaista ilmastoasiaa ei ole alleviivattu. Uskon, että jokainen, joka on tekstejäni oikeasti lukenut, voi allekirjoittaa tämän. Silti on aina suuri ilo kuulla, että olen onnistunut tavoitteessani. Itselle osa näistä asioista tällaisena koontina tuntuukin vähän vanhan tutun toistolta, mutta toisaalta minunkin on hyvä muistaa, että moni varmasti lukee blogia vain harvakseltaan tai satunnaisesti, jolloin aina juuri nämä postaukset eivät välttämättä ole sattuneet silmään, joissa aihetta on sivuttu. Ja toisaalta, ehkä on myös tärkeää tehdä tällainen avoin julkilausuma, jotta kenellekään ei jää epäselväksi, mikä oma linjani on.

      Kiitos myös sinulle hyvistä keskusteluista ja mahtavaa, että jaksat kommentoida ja keskustella! <3

      • Annariina

        Just näin! Muistankin tuon linkkaamasi postauksen ja muistan miettineeni, kuinka surkeaa on, kun joutuu varomaan sanomisiaan. Se on täysin ymmärrettävää ja siksi minusta onkin hienoa, että ne, jotka ovat avanneet ajatuksiaan aiheesta, ovat tehneet sen nimenomaan rehellisestä ja ns. haavoittuvaisesta näkökulmasta – siis kertoen siitä tilanteessa, missä valtaosa meistä on. Minusta se on ihailtavaa ja rohkeaa, vaikka se olisikin sitä, että on ns. pakko viimein puhua. Silti niin moni valitsee olla puhumatta.

        Tulipa vielä sellainen pointti mieleen näitä muita kommentteja lueskellessani, että itse olen huomannut toivottomuuteen olevan vain yksi lääke: samasta asiasta kiinnostuneiden (ehkä myös aiheesta enemmän tietävien) kanssa keskustelu avoimesti. En tiedä, saanko pointtiani tekstillä välitettyä, mutta esimerkiksi Docventuresin tämän kauden viimeisen jakson keskustelua seuratessa heräsi se sama toiveikas olo, kuin silloin, kun osallistun ammattini puolesta erilaisiin vastuullisuutta ja kiertotaloutta käsitteleviin seminaareihin tai innovointitilaisuuksiin. Yleensä aiheesta hyvin perillä olevat asiantuntijat ja tutkijat ovat varsin optimistisia, sillä he keskittävät valtaosan kapasiteetistaan tulevaan, ei menneeseen.

        Itselläni usein on sellainen olo, että vaikkapa vaatetusalalla pitkään työskennelleet ovat jo hyvin kyynistyneitä alan muutosta kohtaan (välillä tuo epätoivo valtaa minutkin massiivisen muodin systeemin pyörteissä), mutta alan tutkijoiden, keksijöiden ja muiden asiantuntijoiden kanssa keskustelu valaa uskoa tulevaan.

        Olenkin päättänyt itsekin uskoa tulevaan ja yrittää pyristellä liiasta ahdistuksesta ilmastonmuutoksen suhteen. Toki ahdistus täytyy purkaa, ymmärtää ja ehkä kanavoida johonkin. Toimiin ryhtyminen lieneekin paras tapa kanavoida ahdistusta ja lopulta ei ehkä ahdistakaan enää niin paljon! Toki ahdistus voi tässä olla hyödyllinen sysäys ryhtyä toimiin ja vähintäänkin tarkastelemaan omia tapoja ja tottumuksiaan.

        • Kiitos rohkaisevasta kommentista. On totta, että asiantuntijat yleensä pyrkivät katsomaan tilanteita optimistisesti ratkaisujen näkökulmasta. Ja sekin on totta, että tavallaan tämä joukkoahdistus on hyvä asia, koska uskon, että moni viimein kanavoi sitä tekoihin.

  • Milla

    Hieno, rohkea puheenvuoro! Itse ajattelen, että syyttely ja sormella osoittelu ylipäätään ovat vain harvoin hedelmällisiä ja vaikuttavia tekoja, oli kyse sitten pienistä tai isoista ongelmista – vaikka ilmastoasioissa päättäjiä, yrityksiä ja muita isoja toimijoita saa ja ehkä pitääkin vähän osoitella. Yksittäisistä ihmisistä puhuttaessa minusta on kuitenkin viisaampaa tavoitella tiedon levittämistä ja ajatusten herättämistä. Sekään ei tarkoita, että istuttaisiin hiljaa, vaan että voimavarat kannattaisi suunnata ennemmin siihen, mitä voimme tehdä kuin siihen, missä ja kenellä on mennyt pieleen.

    • Olen täysin samaa mieltä. Nettikeskustelussa kommentointi menee helposti sellaiseksi lynkkaukseksi ja asiat saavat ihan kohtuuttomia mittasuhteita, kuten monessa nettikohussa on tähän mennessä jo nähty. Tässä asiassa yksittäisten ihmisten syyllistäminen ei kuitenkaan mielestäni ole ratkaisu, vaan mietitään, mitä itse voimme tehdä oman elämämme puitteissa asian hyväksi ja laitetaan sitä painetta nimenomaan yritysten ja poliitikkojen harteille, joilla on valtaa tehdä suurempia linjauksia ja muutoksia. Yksittäisistä ihmisistä puhuttaessa minusta on kuitenkin viisaampaa tavoitella tiedon levittämistä ja ajatusten herättämistä. Sekään ei tarkoita, että istuttaisiin hiljaa, vaan että voimavarat kannattaisi suunnata ennemmin siihen, mitä voimme tehdä kuin siihen, missä ja kenellä on mennyt pieleen. Hyvin sanottu!

  • Minna

    Kiitos tästä kirjoituksesta. En yleensä mihinkää mitään kommentoi, mutta nyt oli pakko. Nämä on juuri täsmälleen samoja ajatuksia joiden kanssa painin päivittäin. On kuin olisi lukenut omaa ajatuksen virtaa (tosin vain miljoona kertaa paremmin ilmaistuna). Olisipa ihanaa kun olisi joku app tmv. Johon voisi luottaa ja se kertoisi onko valinta jonka olet tekemässä vastuullinen ja ilmastoystävällinen (esim. Just ruokakaupassa kotimainen kasvihuonetuote vs ulkomainen kausikasvis). Olen ehdottomasti sitä mieltä, että myös yksilön tekemillä valinnoilla on iso merkitys. Vaikka ollaankin maailman mittakaavassa pieni valtio ja meidän kulutus on prosentuaalisesti melko merkityksetön, tulisi meidän valintojen ja ratkaisujen toimia esimerkkinä kaikille muille. Toivottavasti tähän saada pian muutosta

    • Luulen, että me kaikki vähänkin tiedostavat ja uutisia seuraavat tunnemme tällä hetkellä melkoista maailmantuskaa ja painiskelemme tällaisten arkisten valintojen äärellä. Ja aina se ei tosiaan ole niin yksiselitteistä, että mitkä valinnat ympäristön näkökulmasta sitten ovatkaan kaikkein parhaita ja vastuullisimpia. Itse asiassa uskon, että jotain tällaisia sovelluksia valintoja helpottamaan varmasti jossain vaiheessa tuleekin! Jos haluaisi miettiä ravintoa pelkästään ekologisuuden näkökulmasta, niin parasta olisi tietysti suosia vain satokausikalenterin mukaisia lähituotettuja vihanneksia ja juureksia, mutta tuntuisihan sekin tietysti aika surkealta, jos Suomessa ei saisi syödä hedelmiä koko pitkän talven aikana lainkaan.

  • Anni

    Kiitos, melkeinpä jopa liikutuin tästä tekstistäsi! Lähestyit asiaa ihanan ymmärtäväisesti ja inhimillisesti. Luin sattumalta eilen hyvin erilaisen blogitekstin ilmastonmuutokseen liittyen ja koin suurta harmitusta siitä, miten välinpitämättömiä ja tietämättömiä ihmiset voivat olla. Onneksi tämä sinun kirjoituksesi tuli vastaan ja antoi toivoa siitä, että ihmiset välittävät. Allekirjoitan kaiken mitä tekstissäsi kirjoitat, olen itse pyöritellyt päässäni näitä samoja asioita päivittäin. En kovinkaan paljon seuraile bloggaajia, mutta sinua (Juliaihmisen lisäksi) olen seuraillut jo pidempään. Ja näin teen jatkossakin. Kiitos vielä ja ihanaa alkanutta viikkoa! :)

    • Kiitos kauniista palautteesta. <3 Olen myös itse törmännyt muutamaan blogitekstiin, jotka ovat herättäneet lähinnä ihmetystä siitä, miten tietämättömiä ihmiset voivatkaan olla. Toivon, että sen myötä, että yhä useampi puhuu ja kirjoittaa, saadaan myös valistettua tietämättömiä. Ihanaa viikkoa myös sinulle!

  • Mun mielestä on niin tärkeää että tästä puhutaan enemmän ja enemmän blogeissa(somessa), koska uskon niiden tavoittavan eri yleisön kuin esimerkiksi Hesarin uutisten. Henkilökohtaisesti (myös blogia kirjoittavana) koen että bloggaajalla/vaikuttajalla on vastuu miettiä siitä minkälaista sisältöä hän tuottaa ja minkalaisia vaikutuksia sillä on seuraajakunnalleen, olivatpa he kuinka medialukutaitoisia hyvänsä. Blogien suosion perusta (kaupallisessa mielessä) on juurikin se, että heillä on vaikutusta seuraajiinsa ja sen vuoksi koen erittäin tärkeäksi ja hienoksi että Suomessa bloggaajat on ottaneet tätä asiaa aktiivisesti nyt esille. Joten kiitos siitä, että kirjoitit tämän teksin ja toivon ja uskon, että sun lukijakunta on aika viisasta porukkaa jotka osaavat ottaa tämän vastaan.
    Haluan vielä muutaman sanan sanoa, liittyen kommenttiisi miten koet vaikeana yhdistää muotiblogi-osion ja eettisemmän kuluttamisen. Kirjoitan itse muotiblogia ja olen ottanut itselleni sen kannan että en halua kannustaa lukijoitani ostamaan mitään uutta. Tämän vuoksi en esimerkiksi merkitse vaatteiden ostopaikkoja ja esittelen niitä samoja vaatteita erilaisissa kokonaisuuksissa usein blogini puolella. Tiedän että tämä valinta on minull ns. helppo, koska ne kirjoita blogia työkseni, koska tämä valinta nimenomaan estää sen ja siksi ymmärrän miksi se ei ole helppo tie heille jotka kirjoittavat blogiaan ammatikseen. Pääpaino blogissani on se, että haluan inspiroida lukijoitani yhdistelemään vaatteita eri tavalla (tämän vuoksi samat vaatteet näkyy usein blogissa), kannustamaan heitä miettimään kuluttamistaan uudestaan ja kokeilemaan käytettynä ostamista. Tiedän että sun arvot on tässä asiassa aika samansuuntaiset kuin mun, joten sulle voisi olla mahdollista yrittää viedä sun muoti-osaa tähän suuntaan? Kerroit että ostat juurikin paljon käytettynä ja vaalita ns. ajatonta tyyliä, mikä on aivan loistava pohja. Omasta mielestä meidän jokaisen olisi helppo aloittaa ekologisempi elämä siitä, että kuluttaa vähemmän (muotia yms.) ja sitä haluan kannustaa mun lukijoitani tekemään :–) En ole varma sainko kuinka hyvin mun pointin esiin tässä kommentissa, mutta toivottavasti onnistuin viestimään sitä, että mun mielestä muotiblogiessa parasta on aina ollut se inspiroituminen ja miten omaa vaatekaappiaan voi käyttää monipuolisesti ja se on valitettavasti kaupallisuuden myötä kadonnut aika paljolti.

    • Kiitos kommentistasi Reetta! Löysin itse asiassa sinun blogisi juuri eilen ja tykkään todella paljon. Ihan todella kiinnostavaa ja kaunista sisältöä!

      Olen samaa mieltä, että tästä aiheesta on tosi tärkeää puhua ja olen samaa mieltä siitä, että bloggaajana minulla todellakin on vastuu siitä, millaista sisältöä tuotan seuraajilleni ja millaisia arvoja blogini kautta eteenpäin välitän. On totta, että kaupallisuus ja ekologiset arvot ovat asioita, joiden välillä ammatikseen bloggaavana joutuu jatkuvasti tasapainoilemaan. Toisaalta uskon siihen, että kun välitän näitä kestäviä ja harkitsevaan kuluttamiseen kannustavia arvoja blogissani systemaattisesti, ei kaupallisuus automaattisesti vesitä edustamaani arvopohjaa. Jos ihminen muuten harkitsee ostoksiaan, tuskin erilaisten vaihtoehtojen esitteleminen automaattisesti saa sekoamaan ja ostelemaan yhtäkkiä harkitsemattomasti. Yritän usein yhteistyöpostauksissakin tuoda esille aitoon tarpeeseen ja harkintaan pohjaavaa ajattelua sekä sitä oman tyylin tuntemista korostavaa tyyylifilosofiaa, johon itsekin vakaasti uskon. Toisaalta mietin yhteistöiden toteutuksia tarkkaan ja monissa varsinaisesti tuote ei ole pääroolissa, vaan yritän keksiä kaikkiin yhteistyöjuttuihin jotakin muutakin kiinnostavaa sisältöä, jolloin itse artikkelista voi nauttia sellaisenaankin, vaikka kaupallinen sisältö ei kiinnostaisi.

      Ylipäänsä valitsen yhteistyökumppanini tosi tarkkaan ja loppujen lopuksi hyvin harva niistä on vaateteollisuutta. Tällä hetkellä ainoat pidempiaikaiset vaatepuolen yhteistyökumppanini ovat Marimekko, Nanso ja Stockmann. Itse tuon omaa arvomaailmaani tyylijutuissa esille juuri sitä kautta, että käytän vuodesta toiseen niitä tuttuja vaatteita, panostan laatuun, ostan itse vaatteita lähinnä käytettynä ja kannustan oikeasti miettimään oman tyylin ydintä, koska kun tuntee itsensä ja tyylinsä, tulee vähemmän hutiostoksia. Haluan omalla esimerkilläni osoittaa ajattoman ja omannäköisen tyylin kestävyyden ja kannustaa luovuuteen omalla vaatekaapilla. Haluan osoittaa, että tyyli voi olla kaunis ja kiinnostava, vaikka ei lähtisikään mukaan kaikkiin viimeisimpiin trendivillityksiin. Tai että trendeistäkin voi inspiroitua oman vaatekaapin jo olemassaolevaa sisältöä hyödyntäen.

      Olen itse asiassa jonkun aikaa jo miettinyt, että pitäisikö asupostauksista jättää pois merkit kokonaan (ja olen joskus vuosia sitten tätä kokeillutkin), mutta silloin lopputulos on yleensä aina se, että kommenttiboksi täyttyy kysymyksistä. Toisaalta, merkkien listaaminen harvoin auttaa minun tapauksessani ketään, koska suurin osa vaatteistani on vanhoja, joten niitä ei enää edes saa. Mietiskelin myös toista vaihtoehtoa, että pitäisikö alkaa merkitä vaatetietojen yhteyteen, miltä vuodelta se on peräisin (jos pystyn vuoden vielä muistamaan) tai merkitä sen yhteyteen vaikkapa, että tuote on vanha, jotta ihmiset näkisivät kuinka itse hyödynnän omaa olemassaolevaa vaatevarastoani? Vaikka jotkut varmasti etsivät blogeista myös katalogityyliin konkreettisia ostosvinkkejä, uskon, että suurin osa poimii enemmänkin sovellettavissa olevia tyyli-ideoita, joita voi sitten hieman varioida oman garderobin puitteissa. :)

      • Nyökkäilin yhtenään kun luin tätä sun vastausta, oon samaa mieltä sun kanssa että sun blogissa kulkee kaupallisuus ja eettisyys aivan loistavasti käsi kädessä, mikä onkin yksi syy miksi seuraan sua niin mielelläni! Kaupallisuus ei todellakaan mun mielestä tarkoita sitä, että arvomaailma olisi sitten heti “huono”, vaan juurikin tällä tavalla ajattelevasti ja harkiten toteutettu kaupallinen sisältö, jossa on muutakin sisältöä kuin vain se “tässä kiva tuote”, on lukijalle arvokasta ja myös mielekästä luettavaa. Mun mielestä juuri sun blogista paistaa lävitse se sun arvomaailma ja että sun yhteistyökumppanit on linjassa sen kanssa, mikä ei valitettavasti aina muualla tule esille. Tällöin se kaupallinen sisältö onkin juuri onnistunutta ja olenkin itse pitänyt periaatteena sitä että jos voisin kuvitella käyttäväni tuotetta/vaatetta ilman yhteistyötä niin on ok esitellä sitä sitten blogissa kaupallisessa mielessä. Mutta summa summarum, oon tosiaankin sitä mieltä että sun blogissa eettisyys ja kaupallisuus on loistavassa tasapainossa ja koen että kaupallinen sisältö on myös antavaa eikä vain pakollinen paha (mikä on valitettavasti jossain blogeissa se keissi).
        Mä jätin aikoinaan juuri siitä syystä ne mekrinnät pois, koska iso osa vaatteistani on vanhoja tai kirppareilta, joten niistä ei ole kenellekkään mitään iloa :—D Ja yllättäen kovin montaa kyselyä vaatteen alkuperään liittyen ei ole tullut (tietenkin lukijamäärät vähän erit mulla). Uskon myös, että mun lukijat tietää mun tapauksessa mistä siinä on kyse ja ovat ns. oppineet siihen että merkintöjen puuttuminen ei ole heiltä pois. Huomaan itse sen, että kun luen muiden blogeja joissa merkinnät ovat esillä, tulee mulle isompi houkutus klikata nettikauppaan katsomaan kyseistä tuotetta verrattuna siihen tilanteeseen että tätä ärsykettä ei ole. Uskon että tällöin ainakin mun blogissa lukija joutuu miettimään että oisko hänellä jotain vastaavaa (tod näk on koska mun tyyli on aika basic), sen sijaan että saisi helpon ratkaisun ja mahdollisuuden ostaa kyseinen vaate. Mun mielestä on aika loistava idea se, että merkitsee sen että kuinka vanha kyseinen vaate suunnilleen on! Täähän juurikin kannustaisi siihen että niitä vanohja vaatteita on myös ok käyttää ;–) Ja osoittaisi sen, että bloggaajallakaan ei aina tarvitse olla jotain uutta päällä. Uskon myös, että suurinosa lukijoista etsii niitä tyylivinkkejä ostolinkkien sijaan (ainakin oman lukijakunnan perusteella)!
        ja lopuksi vielä pitää sanoa että, aivan uskomattoman ihanaa kuulla että pidät blogistani. Kiitos <3

        • Lämmin kiitos Reetta, on tosi huojentavaa ja mukavaa kuulla, että se oma arvomaailma välittyy täältä blogista niin riveiltä kuin niiden välistäkin – myös kaupallisissa postauksissa. Tuo on aina ollut oma ohjenuorani yhteistöitä valitessa, että jos voisin kuvitella itse ostavani tuotteen/palvelun ilman yhteistyötäkin, kaupallisen yhteistyön tekeminen saman brändin tiimoilta on luontevaa. Uskottavuus on ammatikseen bloggaavalle tärkein työkalu ja vaikka itsellä tämä aitous tulee aikalailla selkärangasta, näitä asioita on hyvä silloin tällöin aktiivisesti palautella mieleen itse kunkin.

          Ehkä mietin uusia tapoja merkitä näitä blogissa näkyviä tuotteita, jotta ihmiset saisivat paremmin käsitystä siitä, miten monipuolisesti oma vaatekaappi on käytössä ja miten paljon minulla on sellaisia vanhoja luottovaatteita. Mietin vielä tätä ja toteutustakin, koska ihan kaikkien vaatteideni alkuperää tai hankinnan ajankohtaa en mitenkään valitettavasti pysty muistamaan. Yllättävän monen silti!

  • Pauliina

    Aivan loistavaa, että vihdoin myös bloggaajat puhuvat aiheesta – tämä teksti on todella osuva ja ajankohtainen. Osoitat omalla esimerkilläsi, etteivät pienet teot vaadi paljon. Monilla pienillä teoilla on jo kuitenkin iso vaikutus!

    Lauseesi: “Missä menee maailmantuskan ja yksilön hyvinvoinnin välisen tasapainon raja?” oli tekstisi parhaimmmistoa. Ymmärrän asian ongelman. Haluttaisiin tehdä parempia valintoja, mutta samalla kamppaillaan oman hyvinvoinnin ja jaksamisen kanssa. Hyvinvoinnistakin (erityisesti kuluttamiseen liittyvästä) voi varmasti jokainen meistä karsia, mutta on muistettava, että kaikkea ei tarvitsekaan yksin jaksaa ja pystyä. Parempi saada toinen tai kolmaskin ihminen tekemään edes jokin parempi valinta, kuin itse pyrkiä kaikkeen ja samalla uupua.

    Mielestäni sinun ei tarvitse yhtään tuntea huonoa omaa tuntoa asiasta kirjoittaessasi. Olet äärimmäisen oikealla ja kestävällä tiellä jo nyt!

    Kaikkea hyvää loppusyksyyn ja pidä asia näkyvillä jatkossakin!

    • Kiitos ihanan kannustavasta kommentista Pauliina! <3 Uskon, että moni samaistuu näihin mietteisiin, mutta samalla haluan nimenomaan muistutella, ettei niiden parempien valintojen tekeminen lopulta ole niin hurjan vaikeaa. Täydellisyyttä emme voi odottaa keneltäkään, mutta jo sillä, että kaikki vähentäisivät lihasyöntiä ja lisäisivat kasvipohjaisia tuotteita ruokavalioonsa, jättäisivät turhia (ja huonolaatuisia) tavaroita ja vaatteita ostamatta sekä pyrkisivät vastuullisuuteen arkisessa liikkumisessa sekä lomailussa, otettaisiin varmasti huimia harppauksia kohti parempaa. Eli jatketaan keskustelua ja kannustetaan muitakin rakentavassa hengessä osallistumaan. :)

  • Mmie

    Hyvin kirjoitettu ja arvostettavaa, että uskallat tarttua aiheeseen syyttelyn pelosta huolimatta. Käytännön vinkki liittyen hedelmien ja vihannesten syönnin ympäristökuormituksen vähentämiseen: kannattaa hankkia satokausikalenteri, jollet sellaista jo omista. Ei varmastikaan sinulle tai monelle muullekaan mikään uusi juttu, mutta itse huomaan välillä tarvitsevani tässä asiassa hieman muistuttelua :)
    Muistelen sinun joskus maininneen, että pitäisi tehdä juttu kuukupista. Idea on mielestäni mainio ja siinä on asia, jonka suhteen tietoa pitäisi todellakin levittää, paitsi ympäristön, myös jo naisten ja tyttöjen hyvinvoinnin ja mukavuuden vuoksi. Samaan juttuunhan voisi vaikka koota muitakin pieniä arjen ekotekovinkkejä. Itselle tuli tovi sitten uutena juttuna, että on olemassa pesupusseja, jotka keräävät pestäessä tekokuituvaatteista mikromuovin. Ihan loistojuttu kaltaiselleni helposti palelevalle villa-allergikolle, joka joutuu pakon edessä kylmillä keleillä turvautumaan inhoamiinsa fleeceihin…

    • Satokausikalenteri on loistava, mutta harmillisesti se ei auta hedelmien kaipuussa. En ole itse valmis elämään täysin ilman hedelmiä, vaikka olenkin sattunut syntymään Suomeen. Mutta satokausikalenteri kyllä on hyvä apu siinä, jos miettii, mitkä kasvikset ovat milläkin hetkellä ekologisin valinta. :) Eikä vain ekologisin mutta myös parhaimmillaan!

      Kuukuppi-aiheinen juttu on edelleen suunnitteilla, sillä olen vannoutunut kuukupin käyttäjä jo liki kymmenen vuoden ajalta. Kuulisin muuten mieluusti lisää näistä pesupusseista, sillä itse en ole tällaiseen koskaan törmännyt!

      • Mmie

        Olin muistavinani, että satokausikalenteriin ainakin joskus oli listattuna myös hedelmien satokausia, mutta ehkä kalenteri on muuttunut tai sitten muistan väärin. En ole pariin vuoteen sellaista enää omistanut, kun osaan aika hyvin ulkoa lempivihannesten ja -hedelmien satokaudet.
        Pesupusseja löytyy ainakin Guppyfriend-nimisiä ainanin Citymarketeista ja Partioaitoista ja voisin kuvitella, että myös terveyskaupat myisivät noita.

        • Aaa, aivan joo! Siinä taitaa olla niitä hedelmiäkin, mutta harva silti kasvaa Suomessa, jos siis vain ekonäkökulmaa miettii. Mutta pitää nyt hankkia taas, niin pysyvät tuoreina mielessä nuo kaudet paremmin. :) Ja kiitos vinkistä pesupussien suhteen!

      • marjaraj

        Isyyspakkauksen Tommi ihan juuri tässä jonakin päivänä esitteli Instagramissa ensi vuoden Satokausikalenteria ja siinä on mukana myös ulkomaisia hedelmiä:)

  • Moi Jenni!

    Kiitos hyvästä kirjoituksesta, paljon hyviä pointteja ja itsellenikin uusia ajatuksia mietittäväksi.

    Haluaisin vielä kuulla lisää, mitä ajattelet kaukosuhteesta ja sen tulevaisuudesta. Elin itse kaukosuhteessa 2012 – 2015, jonka jälkeen päätin muuttaa pysyvästi kumppanini kotimaahan Hollantiin.En edes uskalla laskea, kuinka monta kertaa kaukosuhdevuosien aikana lensin Hollannin ja Suomen väliä. Ja nyt kun asun Hollannissa, ahdistaa se, että eihän tämä lentäminen tietenkään tähän lopu. Käymme Suomessa 2-3 kertaa vuodessa, ja perheeni käy täällä 1-2 kertaa vuodessa. Muuten voisin ihan hyvin luopua lentomatkustelusta, kun täällä keski-Euroopassa pääsee junalla ja autollakin jo pitkälle, mutta nuo Suomen lennot nyt eivät tuosta vain jää väliin.

    Eli point being – mitä sinä ajattelet faktasta, että vaikka kaukosuhde joskus muuttuisikin “tavalliseksi” suhteeksi, niin joka tapauksessahan se lentomatkustaminen jatkuu joko omalta tai kaukana asuvan perheen osalta? Tällaisia asioitahan ei todellakaan tule ajateltua siinä ihastumisen ja rakastumisen hetkillä..

    • Kiitos mukavasta palautteesta. :) Tämä kaukosuhde-asia on vähän sellainen, että rakkaudellehan ei mitään mahda enkä usko, että kukaan pystyy sen ollessa vaakakupissa miettimään ilmastoasioita tai asettamaan niitä oman tärkeimmän ihmissuhteensa edelle. Meillä yhteenmuutto ei vielä ole tuntunut ajankohtaiselta asialta, mutta olemme siitäkin toki jo puhuneet ja jossain vaiheessa pitää tehdä jotakin pysyvämpiä ratkaisuja asian suhteen. Se hetki ei kuitenkaan ole ihan vielä. Ja aivan varmasti tästä syystä tulee myös perheen takia lennettyä tulevaisuudessakin, mutta se on asia, jolle ei vain oikein mahda mitään, kun olosuhteet ovat mitkä ovat. Perheen takia lentomatkat ovat joka tapauksessa varmasti paljon vähäisempiä kuin parisuhteen, koska näemme toki poikakaverini kanssa paljon useammin kuin pari-kolme kertaa vuodessa. Ihan kaikkea ei elämässä voi suunnitella ja optimoida (ainakaan rakkautta), vaikka kuinka haluaisikin. Mutta tällä hetkellä otetaan nyt suhteessa päivä kerrallaan ja katsotaan, millaisia ratkaisuja asioiden edetessä keksitään.

  • Anansie

    Pohdiskelit, miten saisit blogiisi lisää kestävään tyyliin liittyviä juttuja. Olen juuri kaivannut sellaisia ekologiset arvot huomioivia tyyliblogeja. Huomaan, että tyyliblogeissa pyörivät jatkuvat uudet hankinnat (ja lahjat) ahdistavat; ne sekä upeat matkakuvat saavat kaipaamaan materiaa ja matkoja itsellekin. Kuitenkin tykkään katsoa kauniita kuvia ja insipiroitua niistä omaankin tyyliini (mieluiten juuri muokkaamalla vanhoista vaatteista jotain tyyliä mukailevaa). Ehdotit, että tekisit lisää kirjoituksia siitä, miten saman vaatteen voi pukea monella eri tapaa. Se on mielestäni hyvä idea. Minua kiinnostaisivat myös vaatteiden huolto- ja korjausvinkit, koska olen jotenkin itse aika huono missään kädentaidoissa. Entä vaatelainaamot? Joka tapauksessa, mukavaa, jos jatkossa saadaan lukea yhä enemmän kestävästä tyylistä.

    • Tavallaan koen, että nämä asiat ovat läsnä blogissani jo nyt. Samoja vaatteita näkyy jatkuvasti postauksesta ja vuodesta toiseen, mutta en ehkä ole koostanut juttuja niin, että samassa jutussa näkyisi aina monta asua saman vaatteen ympäriltä, koska sellaisten tekeminen on vain huomattavan paljon työläämpää kuin sen päivän asun kuvaaminen ja postaaminen yksi kerrallaan. Mutta ehkä voisi välillä tehdä sellaisia koonteja, että näissäkin asuissa tämä vaate on nähty, tms. Vaatteiden hoitovinkkeihin tämän postauksen lopussa olikin linkki, mutta itse asiassa vaatehuollosta on suunnitteilla vielä toinenkin juttu hiukan eri näkökulmasta viimeistään ensi vuoden puolella. Vaatelainaamoja ei tällä hetkellä taida Helsingissä kauheasti olla aktiivisena – tai jos onkin, niin itselläni sinänsä ei niille ole niin tarvetta, koska omasta vaatekaapista löytyy sen verran mukavasti vaihtoehtoja. Mutta mietitään, josko tuostakin näkökulmasta keksisi lisää jutun juurta.

  • Ilmastoahdistusta podettu myös täällä! Kirjoitin ja pohdin itsekin viime viikolla juurikin siitä, miten syyttelyn (jolla on toki aikansa ja paikkansa tämän aiheen tiimoilta) ja siihen käytetyn energian voisi mielummin muuttaa konkreettisiksi teoiksi. Ja jos ei muuten, niin ainakin siten, että reflektoisi ja syyttäisi omia valintojaan perinpohjin ennen kuin hyökkää muiden kimppuun.

  • Elina

    Hei, hyvä, pohdiskeleva ja ajatuksia herättävä postaus. Ilmastoahdistus on pyörinyt omassa mielessäkin jo hetken aikaa. Sitä pohtii, että onko näillä kaikilla omilla teoilla kuitenkaan mitään merkitystä, kun julkaistaan aina näin murskaavia raportteja. Pakko on silti yrittää.

    Vähän pitää kuitenkin kommentoida tuota liha- ja maitoteollisuuden tukemista EU-rahoin. Viljelijätukien saaminen vaatii viljelijältä useita erilaisia ympäristötekoja: mm. monipuolinen viljelykasvivalikoima, ekologista alaa sekä pysyvän nurmen säilyttämistä. Nämä siis velvoittavat viljelijää, eikä niistä makseta mitään erillistä rahaa. Vaikka maatalous siis tuottaa kasvihuonekaasupäästöjä, niin toisaalta maatalouden ekosysteemi samalla sitoo hiiltä vähentäen ilmakehän kasvihuonekaasuja. Tämäkään ei siis ole täysin mustavalkoinen asia. Lisää tietoa täältä: https://mmm.fi/maaseutu/maatalouden-ymparistotyo ja https://www.luke.fi/tietoa-luonnonvaroista/maatalous-ja-maaseutu/maatalouden-ekosysteemipalvelut/

  • Leena

    Hei, mahtava postaus! Blogisi on kyllä (muoti)blogien aatelia juurikin ekologisuuden huomioimisen vuoksi.
    Hedelmien ja vihannesten ostamisesta ilman muovipussia tuli mieleeni vinkata kestohedelmäpusseista. Vaikka on totta, että useimmat hedelmät ja kasvikset saa vietyä kotiin ihan ilman pussia, on esimerkiksi isompaa määrää tomaatteja tai sipuleita ym ostaessa mielestäni kätevää käyttää kestohedelmäpussia. Itse myös suosin irtona myytäviä kasviksia (jotka pakkaan itse sinne kestohedelmäpussiin) valmiiksi pakattujen sijaan, koska näin voin helposti välttää turhaa pakkausmateriaalia.
    Täytyy kyllä samaan kommenttiin myöntää, että vaikka yritänkin olla tarkka vihanneksieni pakkauksista tai tarkemmin sanottuna niiden puuttumisesta, on minulla vielä paljon parantamisen varaa ekologisuudessani ja koenkin välillä suurta maailmantuskaa ja ahdistusta omista valinnoistani.

  • Juliette

    Hyvä että tästä puhutaan ja sitä kautta toivottavasti muutostakin tapahtuu. Vaaleihin liittyen kannattaa muistaa eduskuntavaalien lisäksi myös ensi vuoden europarlamenttivaalit, koska EU:n vaikutus näihin asiohin on vielä paljon suurempi kuin Suomen yksinään. Ja yksi vinkki helposta päivittäisestä ekoteosta on vaihtaa google ecosiaan (ecosia.org), joka käyttää mainostulot puiden istuttamiseen eri puolilla maailmaa :)

Related posts