16/10/18

Pari sanaa alkoholista…

66 107

Lasillinen hyvää viiniä rentouttaa joskus ihanasti pitkän päivän tai viikon päätteeksi tai antaa ruokaelämykselle sen täydellisen loppusilauksen. Olen aina käyttänyt alkoholia varsin kohtuudella ja opiskeluvuosinakin bailasin pääasiassa vesiselvänä. Mutta turha sitä on kieltää, pienessä hiprakassa voi olla tosi hauskaa ja joskus drinkki tuo tunnelmaan juuri sen hippusen kaivattua nostetta.

Vaikka olen kohtuukäyttäjä, matkan varrelle on mahtunut myös satunnaisia ylilyöntejä – kellepä ei. Vaarallisimpia minulle ovat sellaiset illat, kun istun tyynesti paikoillani koko illan rupattelemassa mukavia ja joku täyttää koko ajan lasia huomaamattani. Lasillisten määrästä ei pysy kartalla eikä humaltumista huomaa, kun kourassa on koko ajan se yksi ja sama loppumaton lasi. Toisaalta olen myös huomannut, että vanhuus ei tule yksin ja kolmenkympin paremmalla puolen pienestäkin alkoholimäärästä toipuminen voi kestää kauan ja vaatia veronsa.

*

Nykyään jätän aika usein ottamatta sen yhden tai kaksikin lasillista siksi, etten vain kaipaa sitä. Olen lukenut alkoholin vaikutuksista yöunen laatuun ja uniongelmista kärsineenä (ja ajoittain vieläkin kärsivänä) hyvä lepo painaa vaakakupissa usein enemmän. Toisaalta en myöskään kaipaa sitä seuraavan päivän väsynyttä ja tunkkaista oloa, mikä jo paristakin lasillisesta saattaa tulla, puhumattakaan varsinaisesta krapulasta. Olen joskus sanonut, että arvostan sitä seuraavaa päivää (etenkin viikonloppuisin) liikaa, että haluaisin viettää sen itse aiheutetusta päänsärystä kärsien. Olen myös huomannut, että vähäisestäkin määrästä alkoholia saattaa nykyään aiheutua seuraavana päivänä sellaista epämääräistä alakuloa. Tutkimustulokset puoltavat tätä havaintoa – alkoholi todellakin vaikuttaa aivokemiaan.

Viime aikoina on erityisesti ollut sellainen fiilis, että alkoholi ei ole maistunut. Olen sellaisessa työssä, jossa kutsuja kaikenlaisiin kissanristiäisiin satelee sähköpostiin päivittäin ja kilistellä voisi vaikka joka päivä, mutta yhä useammin valitsen sen alkoholittoman vaihtoehdon. Usein työpäivää pitäisi vielä jatkaa tilaisuuksien jälkeen ja yksikin lasillinen vaikuttaa välittömästi keskittymiskykyyn ja vireystilaan. Työhön liittyvissä tilaisuuksissa juomattomuus yleensä ymmärretään, mutta ymmärrys ei aina ulotu vapaa-aikaan asti…

On oikeastaan aika kummallista, miten paljon muiden ihmisten juominen ja etenkin juomattomuus tuntuu kiinnostavan muita. En tiedä, onko kysessä varsinaisesti suomalainen ilmiö, mutta olen kokenut, että ainakin Suomessa moni avoimesti kummastelee tai jopa paheksuu, jos joku illaninstujaisten seurueessa päättääkin pysytellä alkoholittomalla linjalla ilman “pätevää syytä”. Selvin päin juhliva saatetaan leimata ilonpilaajaksi tai tylsäksi, vaikka hän itse olisi mukavissa juhlatunnelmissa myös ilman humalaa. Ihan fiksutkin kohtuukäyttäjät sortuvat joskus painostamiseen ja maanitteluun: “Ottaisit nyt! Aina sitä voi lasillisen tai pari juoda!”

Päteviksi syiksi täydelliseen juomattomuuteen kelpaavat usein vain raskaus tai alkoholin käytön estävä lääkitys. Raskauden mahdollisuutta epäillään vähintäänkin omissa ajatuksissa, jos sopivan ikäinen nainen valitsee alholittoman vaihtoehdon, mutta tökeröimmät saattavat kysellä suoraankin. Lääkekuuri puolestaan kuulostaa tekosyyltä, mutta vaikea siihen on vastaankaan väittää. Syiksi alkoholittomuudelle saattavat myös kelvata seuraavan päivän aikainen herätys, työvelvollisuudet tai se, että saapui paikalle autolla. Olen kuitenkin lukemattomat kerrat todistanut tilanteita, joissa nämä perustelut kaikuvat kuuroille korville. Auton voi aina hakea seuraavana aamuna ja tuskinpa muutama lasillinen haittaa töitä tai herätystä…

Yksi hyväksyttävä selitys alkoholittomuudelle on myös jonkinlainen tilapäinen lakko kuten tipaton tammikuu. Pohdimme tätä erään kaverini kanssa ja hän mietti, voisiko lakko olla selityksenä siksi monelle helpompi niellä, koska sitä leimaa aina ajatus tilapäisyydestä. Kaveri heitti kärjistetyn ajatuksen: ei tarvitse ajatella omaa juomista kriittisesti niin kauan, jos ihmiset ympärilläkään eivät tee niin. Lakon kohdalla voi ikään kuin tuudittautua ajatukseen, että toinen vielä palaa normaaleihin juomatapoihinsa kokeilun päätyttyä.

On olemassa myös yksi selitys, joka todennäköisimmin vetää vastapuolen hiljaiseksi: alkoholismi. Toipuvaa alkoholistia toivottavasti kukaan ei yllytä juomaan. Vaikka ei olisi kyse alkoholismista, joissakin alkoholi saattaa nostaa pintaan sellaisia piirteitä, jotka vaikuttavat negatiivisesti sekä omaan itseen että lähimmäisiin. Tällöin on hyvä miettiä, tekeekö satunnainenkaan juominen hyvää itselle tai omille ihmissuhteille. Yksi tuttuni lopetti alkoholin käytön, kun tajusi käyttäytyvänsä humalassa aina kuin idiootti. Humala nosti pintaan aggressioita ja alkoholin vaikutuksen alaisena hän tuli rähisseeksi turhista ja pahoittaneeksi läheisten mieliä. Oli hienoa, että hän otti vastuun käytöksestään ja jätti alkoholin, kun se ei selvästikään hänelle sopinut.

Olen miettinyt viime aikoina paljon, miksi ihmeessä minun pitäisi selitellä juomattomuuttani yhtään kenellekään. Miksi asialle pitäisi olla jokin selitys? Miksi vastaukseksi ei riitä, että tänään ei maistu tai nyt en halua? Tai miksi minun pitäisi ylipäänsä puolustella tai selitellä alkoholitonta juomaani yhtään mitenkään? Miksi ihmisiä kiinnostaa, mitä minun lasissani on? En minäkään kysy oluen tai viinilasillisen tilaavalta tuttavaltani, miksi hän juo. Jos nyt vertailua halutaan tehdä, niin useammin olen kohdannut alkoholin käytöstä koituvia ongelmia kuin sen käyttämättömyydestä johtuvia.

Alkoholittomuutta valintana todennäköisesti olisi helpompi kunnioittaa, jos julistautuisin absolutistiksi. Tosin silloinkin saisin varmasti selitellä päätöstäni, koska ihmisiä kiinnostaa, miksi joku luopuu alkoholista kokonaan. En kuitenkaan koe tällaista periaatepäätöstä tarpeelliseksi, koska edelleenkin on niitä hetkiä, joissa drinkki maistuu ja tuo tilanteeseen sopivaa nostetta tai rentoutta. Alkoholi ei kuitenkaan ole minulle synonyymi hauskanpidolle.

Kun olen keskustellut asiasta tuttujeni kanssa, osa innostuu antamaan vinkkejä, miten alkoholittoman juoman voi tilata huomaamattomasti tai millaiset juomat näyttävät hämäävästi alkoholilta lasissa. Omenamehu tai ginger ale menee tuopissa helposti siideristä ja pitkässä lasissa kivennäisvesi lime-lohkolla näyttää erehdyttävästi drinkiltä. Myös olutta saa nykyään useista baareista alkoholittomana ja tietysti baarissa voi aina tilata myös alkoholittoman mocktailin. Vinkit voivat helpottaa alkoholittomasti juhlivan iltaa ainakin siinä määrin, että muut eivät kiinnitä huomiota lasin sisältöön. Mietin silti, miksi vesilinjalla pysyttelevän pitäisi joutua piilotelemaan juomattomuuttaan tai tilaamaan alkoholilta näyttäviä juomia, jotta muille ei tulisi paha mieli?

Ystäväpiiriini kuuluu monia, jotka eivät käytä alkoholia lainkaan tai käyttävät sitä hyvin vähän. Siitä huolimatta kohtaan usein vähintäänkin kummastelua tilanteissa, joissa en halua juoda. Puolituttujen porukassa joku haluaa tarjota juoman minullekin ja kieltäydyn kohteliaasti. Hän kohottaa kulmiaan ja kysyy kummastuneena, enkö tosiaan halua mitään? Kiitän ja vastaan, että tämä vesi riittää hyvin. Ota nyt, kun tarjotaan! Lopulta vastaan, että jos hän välttämättä haluaa tuoda jotakin, voin ottaa limun. Sekin tuntuu vähän turhalta, mutta koen pääseväni tilanteessa helpommalla. Myöhemmin samantyyppinen näytelmä käydään läpi vielä pariin otteeseen samana iltana muutaman eri ihmisen kanssa. Voi tietysti olla, että tässä tilanteessa ihmiset ovat vain yrittäneet olla kohteliaita ja luulevat minun kainouttani kieltäytyneen ilmaisesta juomasta.

Poikaystäväni ei käytä päihteitä ollenkaan eikä ole koskaan edes kokeillut. Minusta se on pelkästään mahtavaa, että hän on rohkeasti pitänyt nuoresta lähtien oman linjansa. Hänen kaveripiirissään kyllä juodaan alkoholia, mutta hän itse ei vain koskaan ole tuntenut asiaa kohtaan minkäänlaista mielenkiintoa. Hän sanoo, ettei pidä ajatuksesta, että menettäisi tilanteessa hallinnan omaan itseensä. Ja todistettavasti osaa pitää hauskaa siinä, missä hekin, jotka tykkäävät tunnelmaa vauhdittaakseen nautiskella muutaman lasillisen. Poikakaverini ei myöskään paheksu tai puutu muiden juomiseen – hänen mielestään se on henkilökohtainen valinta ja muut tehkööt, mitä haluavat. Samaa asennetta toivoisin muiltakin.

Juttelin viime keväänä yhden tuttavani kanssa juomattomuudesta. Päädyimme keskustelemaan asiasta monen mutkan kautta, kun pohdiskelimme, millaiset asiat deittailumaailmassa lässäyttävät oman mielenkiinnon. Molemmat nostivat yhdeksi kiinnostusta laimentavaksi tekijäksi liiallisen päihteiden käytön. Kukin tehköön omalla elämällään mitä haluaa eikä alkoholissa ole mitään pahaa, mutta jos meininki alkaa olla sitä, että juominen kuuluu olennaisena osana kaikkeen hauskanpitoon, myönnän, että se on minulle suuri turn off.

Keskustelumme rönsyili alkoholin käyttöön yleisemmälläkin tasolla ja kaverini kertoi muuttaneensa elämäntapojaan hiljattain monessa mielessä terveellisempään suuntaan. Haasteeksi ovat kuitenkin muodostuneet työpaikan kulttuuriin kuuluvat kosteat juhlat, joissa muut helposti painostavat tai leimaavat ilonpilaajaksi, jos yhdelle ei maistu. Hän myös harmitteli, että joitakin ystäviä ei saa enää seuraksi istumaan iltaa, jos ei ole itsekin valmis juomaan. Moni ei halua ottaa skumppalasillista yksin, jos kaveri juokin vain teetä. Onko ystävän juomattomuus jonkinlainen ikävä muistutus siitä, että itsellä samanlaista itsekontrollia ei ehkä olekaan? Vai mistä tällainen ajatus kumpuaa?

Juttelin äskettäin myös erään toisen kaverini kanssa alkoholista. Hän kertoi huomanneensa, että miesten kesken alkoholi kuuluu usein illanviettoihin kuin oletusarvona. Hänen kaveriporukassaan yhteinen tekeminen on melkein aina sitä, että mennään oluelle. Hän oli havahtunut tähän jokin aika sitten, kun oli miettinyt, mitä itse yleensä tekee kavereidensa kanssa. Kun porukkaa ei yhdistä mikään yhteinen harrastus, ainoa luonteva aktiviteetti on istua tuopilliselle. Mietimme yhdessä, että tämä tilanne on varmaan monella muullakin miehellä, jolla ei esimerkiksi ole jotakin aktiivista harrastusta, jonka parissa tapaisi ystäviä.

Eräs tuttavani kertoi hiljattain olleensa nyt 100 päivää juomatta. Kokeilu alkoi pyrkimyksestä terveellisempään arkeen ja samalla kun liikunnan määrä lisääntyi ja ruokailutottumukset saivat päivityksen terveellisempään suuntaan, tuntui luonnolliselta myös vähentää tuntuvasti alkoholin käyttöä. Hän on kertonut olevansa todella iloinen kokeilustaan ja havainneensa, että suurimmassa osassa illallisjuhlia, after workeja, kilistelytilanteita ja muita juhlia voi aivan hyvin kohottaa maljaa myös alkoholittomalla versiolla. Eräs havainto kuitenkin pysäytti: hän huomasi juoneensa aiemmin usein vain siksi, että muut eivät loukkaantuisi. Miten hullua se onkaan! Miksi meitä kiinnostaa niin paljon, mitä toisen ihmisen lasissa on? Ja kaverin juomattomuus vaikuttaa kielteisesti omaan juhlatunnelmaan?

Kaverini myös iloitsi siitä, että kokeilun jälkeen punaviinilasillinen maistui erityisen hyvältä. Hän kertoi pyrkivänsä jatkossa terveelliseen arkeen, johon myös alkoholi voi kuulua mutta maltilla käytettynä muutaman kerran kuussa. Terveellisempää elämää tavoitellessaan hän oli mielestäni oivaltanut elämästä jotakin olennaista: loppujen lopuksi ei tarvitse luopua mistään, kunhan vain vähentää hiukan. Paitsi liikuntaa – sitä voi lisätä.

*

Alleviivaan nyt vielä tämän postauksen lopuksi, että kerron tietenkin tässä jutussa vain minun henkilökohtaisen kokemukseni sekä parin tuttavani tarinoita, mutta varmasti kokemuksia voi olla myös toisenlaisia. Ilmiö ei välttämättä ole vain suomalainen, mutta täällä se tuntuu kuitenkin olevan monelle valitettavan tuttu. Tarkoitukseni ei myöskään ole tuomita kenenkään alkoholin käyttöä eikä demonisoida satunnaisia viinilasillisia. Alkoholilla (tai ainakin punaviinillä) voi pieninä annoksina ja kohtuulla käytettynä olla positiivisiakin terveysvaikutuksia ja itsekin mielelläni nautiskelen joskus lasin viiniä tai hyvän drinkin.

Pyydän kuitenkin, että voitaisiinko lakata kyttäämästä muiden juomalasien sisältöä? Jos huomaat ärsyyntyväsi tai pettyväsi siitä, että kaverisi ei haluakaan tilata seuraksesi drinkkiä, toivon, että pysähdyt miettimään, miksi toisen juomattomuus häiritsee. Jos joku haluaa olla juomatta, hän tuskin kaipaa osakseen raskausepäilyjä, painostusta, syyllistämistä tai muutakaan erityistä huomiota valintansa takia. Eikä hänen varsinkaan tarvitse selitellä sitä sinulle tai kenellekään muullekaan.

Photos: Jenni Rotonen

Tags: , ,

Categorised in: Elämä

66 Comments

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

  • Anna

    Olen kanssasi täsmälleen samoilla linjoilla! Etenkin siinä, että arvostan vähäistä vapaa-aikaani ja nimenomaan unta ja sen laatua niin paljon, etten viitsi pilata sitä edes yhdellä lasillisella viikonloppuisin. Itselleni on täysin vieras ajatus, että viikonloppuun automaattisesti kuuluisi jonkinlainen perjantaipullo. Alkoholi kuuluukin minulla lähinnä juhlatilanteisiin ja loma-aikoihin, silloinkin vähäisessä määrin. Toki nuorempana on tullut juhlittua :)

    Olen myös seurannut alkoholismia lähipiirissä vanhempieni alkoholisoiduttua myöhemmällä iällä. Se on rumaa ja kaikin tavoin järkyttävää katsottavaa ja pilaa koko perheen. Tällä on varmasti iso rooli siinä, miten suhtaudun nykyään alkoholiin. Onneksi äitini menehdyttyä isäni raitistui ja elämä on siltä osin rauhoittunut. Mutta jälkensä se on ehdottomasti minuun jättänyt.

    • Minullekin ajatus perjantaipullosta ja jokaviikonloppuisesta humalasta on hyvin vieras. Nykyään taitavat monet nuoretkin olla yhä useammin holittomalla linjalla, mikä on hieno juttu! :)

      Alkoholismi lähipiirissä varmasti muuttaa omaa suhtautumista alkoholiin. Itsellä ei onneksi ole siitä kovin läheltä kokemusta, mutta koska kyseessä on suomalainen “kansantauti” monen ystävän kautta olen päässyt myötäelämään näitä kokemuksia.

  • Minunkohdallani on toiminut hyvin ‘kiitos ei, alkoholi maistuu suussani pahalta”ai jaa, on yleisin vastaus ja minut unohdetaan vesilaseineni :)Selvin päin on aina hauskempaa!

    • Se on varmasti ihan käypä selitys, mutta jos ei kuitenkaan ihan aina ole ilman alkoholia, tämä selitys ei välttämättä toimi. Ainahan sitä voi päästänsä keksiä jotakin, mutta oikeastaan kannustan olemaan selittelemättä yhtään mitään, koska asiahan ei muille kuulu. Mahtavaa, että osaat pitää hauskaa ilman alkoholia! Toivoisin, että ihan kaikki osaisivat. :)

  • Katri

    Mielenkiintoinen teksti! Toi on kyllä ikävää, että joutuu kokemaan sosiaalista painetta juoda. Aloin keittiöpsykologina miettiä tätä ilmiötä ja tuli mieleen, että yksi syy painostukseen voisi olla se, että alkoholia juova pelkää humalassa jotenkin nolaavansa itsensä, kun mukana yhtäkkiä onkin yksi vesiselvä “tarkkailija” joka ei ole itse samassa koheltavassa tilassa. Tai sitten painostaja hyvää tarkoittaen haluaa selvänä olevan “mukaan porukkaan” ja pelkää tämän jäävän ulkopuoliseksi muiden iloisesta hiprakasta. Ehkä taustalla siis voi olla vähän lapsellisia, mutta inhimillisiä tunnelmia, pelkojakin. Silti juominen on aina oma päätös! Ja varmaan ihmiset rauhoittuvat kun näkevät, ettei yhden juomattomuus vaikuta illan kulkuun mitenkään negatiivisesti.

    • Hyvää pohdintaa siitä, miksi muut saattavat painostaa vesilinjalla olevaa juomaan. Aina ei välttämättä tosiaan kyse ole mistään sen vakavammasta kuin että ajatellaan, että juhlijat ovat jotenkin paremmin samalla aaltopituudella, jos kaikki ovat vähän hiprakassa. Silti toivoisin, että kenenkään ei tarvitsisi joutua selittelemään tai puolustelemaan alkoholittomuuuttaan muille tai varsinkaan tuntemaan syyllisyyttä siitä, että jonkun muun juhlatunnelma menee siitä pilalle.

      • serpentiini

        Nämä! Ja sitten vielä yksi syy: jotkut ihmiset haluavat että heitä painostaa ottamaan viinin/jäämään vielä tunniksi/yms. Heille tulee siitä olo että muut porukassa todella haluavat hengailla ja juoda yhdessä. Minusta tämä tuntuu tosi kummalliselta mutta tunnen muutaman tällaisen ihmisen jotka vallan loukkaantuvat jos kukaan ei yritä taivutella heitä mukaan juomaan tai milloin mihinkin mistä he ovat kieltäytyneet.

        • Mitä ihmettä?? Tekeekö joku oikeasti tällaista? En ole itse koskaan törmännyt ja kuulostaa kyllä aika omituiselta käytökseltä. Täytyy olla aika epävarma itsestään, jos tarvitsee tällaista maanittelua tunteakseen olonsa tervetulleeksi porukkaan. Tällaisille ihmisille voisi huomauttaa, että sehän on heidän valintojensa kunnioittamista, jos ei väkisin yritetä kääntää toisen päätä, koska moni holiton ärsyyntyy tällaisesta jankkaamisesta.

          • serpentiini

            No äläpä muuta sano. Tällaista kyllä valitettavasti ilmenee ja varmaan osaltaan vaikuttaa sitten näiden jankkaajien käytökseen. Meitä on moneen lähtöön!

  • Miia

    Tosi hyvä postaus! Olen samaa mieltä. Itse en käytä alkoholia, sillä minäkään en pidä ajatuksesta, että menettäisin hallinnan itseeni. Lisäksi alkoholi ei vain kiinnosta. Muiden käyttö ei häiritse.

    Olen opiskellut muutaman vuoden yliopistossa ja harmikseni huomaan tuntevani jopa ahdistusta ja paineita siitä, että tiedossa on illanistujaiset tai opiskelijatapahtuma. Olen saanut jatkuvasti näissä tilaisuuksissa kuulla, kuinka pilaan muiden illan ja fiiliksen juomattomuudellani, vaikka en ole nillittänyt muiden juomisesta vaan jutellut iloisesti mukana. Selityksiä juomattomuuteen saa olla antamassa jatkuvasti. Olen aika herkkä ja ujo eikä tuollaiset kommentit ole tuntuneet kivoilta vaan fiilis on ollut ulkopuolinen. Aika nopeasti myös huomasin, että porukka ei pyydä minua mukaan, kun en juo. Myös vanhemmat ihmiset kertovat hyvinkin suoraan, että pitää mennä bilettämään ja juomaan, että saa nuoruudesta kaiken irti. Ei se känni kuulemma pahaa tee ja kerran sitä vain on nuori.

    Nyt olen kuitenkin löytänyt muuta toimintaa ja tapahtumia yliopistolta, joissa voi tutustua ihmisiin ja juominen ei ole tapahtuman ykkösasia. Tästä olen tosi iloinen ja ehkä vihdoinkin alan tajuta sen, että tärkeintä on se että minä nautin elämästä ja nuoruudestani. Ei muiden mielipiteet.

    • On ihan tosi surullista, että alkoholia käyttävät itse kokevat jonkun juomattomuuden ongelmaksi, vaikka et häiriinny muiden juomisesta tai ole yhtään vähemmän mukana tunnelmassa ilman alkoholiakin. Uskon, että silloin, kun muita ärsyttää jonkun juomattomuus, se herättää jotakin syyllisyydentuntoja tai huonommuutta itsessä. Ehkä ei itse osata pitää hauskaa ilman alkoholia, jolloin vähän harmittaa, että joku muu pystyy siihen. Mitään muuta järkevää selitystä en tälle keksi? On tosi tylsä kuulla, että tällaisista syistä olet jäänyt ulkopuolelle. Kivaa silti, että on löytynyt muuta mukavaa ajanvietettä ja ennen kaikkea hienoa, että olet rohkeasti pitänyt oman linjasi. :)

  • Ihanaa, että kirjoitit tästä! Tunnistan tuntemuksesi ihan täysin. Kun kerta kaikkiaan, se miten omaa kehoaan kohtelee, ei kuulu kenellekään muulle – eihän kukaan muu joudu sinun kehossasi asumaan!

    Ja toisekseen, toiveesi saada ihmiset pohtimaan miksi toisen juomattomuus häiritsee, on mielestäni ihan naulan kantaan. Itsekin uskon, että tarve toisten valintojen kommentointiin syntyy usein siitä, ettei itse sisimmässään ole aivan varma omista valinnoistaan.

    Kirjoitin elintapoja koskevasta kommentoinnista joskus myös itse, tosin enemmän syömistapojen näkökulmasta, mutta samat pointit tuntuvat silti pätevän yhtä kaikki. :)
    https://www.kaikkisesuklaa.com/blog-1/2017/12/12/asia-joka-ei-lainkaan-kuulu-sinulle

    • Itsekin uskon, että tarve toisten valintojen kommentointiin syntyy usein siitä, ettei itse sisimmässään ole aivan varma omista valinnoistaan.

      Tämäpä juuri! Tämä pätee ihan todella moniin muihinkin omaa henkilökohtaista elämää koskeviin valintoihin. Halutaan ikään kuin varmistella ja vahvistaa näkemystä siitä omasta toimintatavasta hakemalla tukea omille valinnoille muilta ja tällöin toisella tavalla toimiva voidaan kokea jopa uhkaksi. Tämä näkyy erittäin selvästi esimerkiksi äitiyttä ja lasten kasvatusta koskevissa keskusteluissa, kun ihmisillä on paha tapa nähdä vain se oma toimintatapa ainoana oikeana.

      • V

        Tai sitten voihan myös olla, että kun olen varma valinnastani, muiden valinnat eivät ole arvomaailmani mukaisia. Ts. en arvosta alkoholilla läträämistä ja mielestäni alkoholilla läträäminen on noloa. Toki asia sitten erikseen, tuoko valintojansa esille. Vaikken arvosta alkoholilla läträämistä ja sitä, että jotkut valitsevat niin, tarvitseeko minun tuoda tätä juuri näille ko. henkilöille framille ja hieroa tätä heidän naamaansa tmv.

        • Oman päänsä sisällä saa tietenkin ajatella muiden tekemisistä, mitä lystää, mutta kuten toteatkin tässä, niin fiksu osaa pitää suunsa tällaisissa tilanteissa kiinni.

          Ihmisten omaa terveyttä, perhettä ja muita henkilökohtaisia valintoja ja arvoja koskevat päätökset ovat aina heidän omiaan eikä niistä huomauttelu ole koskaan hyvien tapojen mukaista, vaikka itse ei samaa mieltä olisikaan. Avoin ja ystävällinen pohdiskelu sekä keskustelu on asia erikseen, mutta kaikenlainen paheksunta ja huomauttelu on aina epäsopivaa. Jos toisen toiminta ei suoranaisesti aseta ketään vaaraan ja kysymys on lähinnä näkemyseroista ja arvoista, mölyt on parempi pitää mahassaan.

          Ihmiset tuppaavat olemaan eri mieltä monista asioista ja useimmiten se oma tapa tuntuu oikeammalta ja paremmalta kuin muiden. Avoin keskustelu saattaa auttaa ymmärtämään eriäviä näkökulmia, mutta toisinaan joutuu vain toteamaan olevansa perustavanlaatuisesti eri mieltä. Erilaisuutta hyväksymällä ja muita kunnioittamalla pääsee pitkälle. Aina voi sitten itse tehdä sellaisia arvovalintoja, että esimerkiksi ei vietä vapaa-aikaansa tieten tahtoen sellaisten ihmisten kanssa, joilla on hyvin erilainen näkemys hauskanpidosta kuin itsellä.

  • terhi

    Olipa hyvä kirjoitus. Itse juon todella harvoin ja monet pikkujoulut, tupaantuliaiset ja muut kemut ovat menneet selvänä. Nykyään multa ei juuri enää kysellä juomattomuudesta, ja olenkin ehkä huomannut, että ihmisten suhtauminen on hieman muuttunut. Olin muutama viikko sitten häissä, eikä kukaan kiinnittänut mitään huomiota siihen, mitä lasissani oli. Tosin suhtautuminen riippuu varamasti paljon seurasta ja porukasta. Omat kaverit eivät harrasta enää mitään villiä biletystä:)

    Yleensä en selittele mitään, mutta joskus olen sanonut vaikkapa, että olen menossa aamulla treenaamaan. Olen samaa mieltä siitä, että mieluummin ei kannata selitellä mitään, koska asia ei muille kuulu :)

    • Kiitos! Uskon, että kyselyt ovat todennäköisempiä, jos elämäntavassa selkeästi tekee muutoksen. Jos aiemmin on juonut alkoholia ja yhtäkkiä ei enää juokaan, on ymmärrettävää, että se herättää ihmisissä kysymyksiä. Uskon, että monessa tilanteessa ympäristö sopeutuu uusiinkin tapoihin, mutta yleisesti ottaen tuntuu hiukan vinoutuneelta se ajatus, että juomattomuutta pitäisi jotenkin selitellä.

  • Vivie

    Kyllä! Siis tämä. Olen kyllä huomannut muuallakin kuin Suomessa ihan samaa. Jotenkin se alkoholi kuuluu oletusarvona, ja kenties joku tuputtajista sitä tekee kokee pienen piston sydämessään siitä että pitäisi ehkä itsekin vähentää? Toki monet varmasti tarjoavat myös ihan tavasta, tai mielestään kohteliaisuudesta. Omasta vinkkelistäni on kuitenkin kohteliasta tarjota taikka kysyä mitä toinen haluaisi, muttei koskaan tuputtaa. Kyllä aikuinen ihminen on päätöksensä tehnyt. Ja juuri tuo myös että naisten sitten heti epäillään olevan raskaana ja siitä kysytään suoraan tai sitten nyökkäillään muka tietäväisenä… Vinkkinä näille tyypeille että älä ikinä kysy naiselta onko hän raskaana, siitä ei voi seurata yhtään mitään hyvää. Itseäni tämä satutti monta kertaa varsinkin kun yritettiin raskautta, jopa niin paljon että aloin vältellä tiettyjä tuttuja. Mutta summa summarum, loistava kirjoitus taas kerran Jenni!!!

    • Veikkaan, että monissa muissakin kulttuureissa, joissa alkoholia on tapana käyttää, voi olla näitä samoja piirteitä. Kiinnostavaa siis kuulla kokemuksia myös Suomen ulkopuolelta! Olen ehdottomasti kanssasi samaa mieltä, että kohtelias tarjoaminen on kaunis ele, mutta tuputtaminen ei koskaan. Ja mitä tulee noihin raskausuteluihin tai -vihjailuihin, ne eivät KOSKAAN ole ok. Tästäkin aiheesta olen jo ehtinyt blogissa aikanaan avautua. :D Tuon jutun pääsee halutessaan lukemaan täällä: http://pupulandia.fi/2016/03/24/milloin-aiot-hankkia-lapsia/

      • Babonari

        Tuputus on niin tuttua! Minä olin pitkään absolutisti, koska en pitänyt alkoholista ja koin ahdistavaksi sen, että alaikäisenä jo minua painostettiin juomaan. Jos ei juonut oli tylsä hissukka tms. Yliopistoaikoina en oikein päässyt porukoihin sisään, kun en osannut “bilettää”. Join alkoholia varsinaisesti ensimmäisen kerran vasta yli parikymppisenä ollessani vaihdossa, tuolloinkin aloitin lähinnä koska en halunnut jäädä ulkopuoliseksi.

        Mitä muihin kulttuureihin tulee, kuulemani ja omien kokemisteni perusteella Koreassa, jossa muutenkin on edelleen arkipäivässä vahvasti mukana kungfutselainen hierarkia-ajattelu, ei juomisesta käytännössä voi kieltäytyä ilman pätevää syytä, jos vanhempi tai muuten korkeammassa asemassa oleva henkilö (esim. pomo) tarjoaa alkoholia (tai mitään muutakaan). Ikäeron ei tarvitse edes olla kuin vuosi. Ja tätä valtaa myös oikeasti käytetään esim. työpaikkaporukan illanistujaisissa. Koreassa on myös vallalla ajatus, että ihminen on humalassa jossain määrin syyntakeeton ja rangaistus rikoksestakin on lievempi. Meillä yleensä ajatellaan että humala on itse aiheutettu tila, mutta kenties juuri tästä valta-asetelmasta johtuen Koreassa humaltuminen on useammin vastentahtoista.

        • Itse onnistuin opiskeluaikoina olemaan juomatta jotenkin sillä tavalla “huomaamatta”, että muut eivät asiaan kiinnittäneet suuremmin huomiota, koska kävin ulkona varsin paljon. Mutta moni on kertonut näitä kokemuksia, että on jäänyt jopa kutsumatta tilaisuuksiin vain siksi, että on jättänyt alkoholin arjestaan pois. Se on aika surullista!

          Tuo on kaikkein epämiellyttävintä, jos paine juoda tulee jostakin oman itsen ulkopuolelta, ja jos tuntuu, että tilanteessa ei voi kieltäytyä. Olisi kamalaa, jos joutuisi esimerkiksi työpaikan tilaisuuksissa tuntuisi, että olisi PAKKO juoda, jotta ei loukkaisi esimiestään.

  • Tuuli

    Minakin ennen luulin, etta tata tapahtuu vain Suomessa, mutta aivan samanlaista ihmettelya tapahtuu myos muualla. Nain ulkomailla asuvana voi jopa olla hankala tutustua uusiin ihmisiin, jos ei aina haluaisi tavata viinilasillisen merkeissa. Olen jopa jattanut kavereiden kanssa treffeja tekematta sen takia, koska en ole kokenut etta he hyvaksyvat jos olen vesilinjalla. Taallakin on helpompaa jos on systemaattisesti juomatta, mutta kun kylla minakin joskus sen lasillisen tykkaan nauttia, niin sehan vasta herattaakin ihmetysta.

    • Uteliaisuudesta kyselen, että missä ulkomailla asut? Ja siis tuntuu todellakin ihan kauhealta, että moni jättää menemättä tiettyihin sosiaalisiin tilanteisiin kokonaan, jos kokee tulevansa aina jotenkin syyllistetyksi tai painostetuksi käyttämään alkoholia.

      • Tuuli

        Asun Sveitsissa ja taalla on todella vahva apero-kulttuuri, jossa kilistellaan viinilla vahan harva se paiva. Taalla ei varmastikaan maarallisesta ainakaan kerralla juoda niin paljon kuin Suomessa, mutta alkoholi on muuten todella jokapaivaista. Olen itse tyotilaisuuksissa kayttanyt juurikin sita keinoa, etta olen tilannut alkoholittomia drinkkeja, jotka nayttavat tarpeeksi silta ettei herata kyselyita.

        • Veikkaan, että aika monessa maassa, jossa alkoholin käyttö on arkipäiväistä, alkoholittomuutta kummastellaan tai ei oikein ymmärretä. Mutta onneksi ollaan koko ajan menossa siihen suuntaan täällä Suomessakin, että nuoret käyttävät jo fiksummin ja juomattomuus on nykyään huomattavasti tavallisempaa ja hyväksytympää.

  • Saara

    Mietin, että eikö ne alkoholin tyrkyttäjät ihan oikeasti tajua siinä hetkessä, että monesti ihmisellä on ihan oikea syy kieltäytyä siitä alkoholillisesta vaihtoehdosta. Niitä syitä kun ei puolitutuille tai ihan tuoreille tuttavuuksille tosiaan viitsi kertoa. Itse jätän paniikkihäiriön ja ahdistuksen takia alkoholin lähes aina väliin, koska pieni hiprakkakin voi laukaista kohtauksen. Mitäs jos joskus menisi hermo tyrkyttäjiin ja toteaisin ihan pokalla, että “en mä ku mulla on noita mielenterveysongelmia” :D Luulisi, että siinä menisi tunnelma enemmän pilalle kuin mun juomattomuudesta. Oma kaveriporukka on onneksi jo tottunut siihen, että menen useimmiten holittomalla linjalla.

    Ja onneksi alkoholittomia juomia on nykyään enemmän tarjolla, tosin edelleen turhan usein tarjotaan vain teetä (keltaista liptonia) tai limpparia. Luulisi, että baaritkin alkaisivat tajuta, että holittomatkin on aikuisia ja haluavat hyviä, itselleen sopivia juomavaihtoehtoja.

    • No tämä! Syyt kieltäytyä alkoholista voivat olla hyvin henkilökohtaisiakin, eikä kukaan ole tilivelvollinen toiselle omaa kehoaan tai terveyttään koskevista valinnoista. Toisaalta voisi olla pysäyttävä vastaus täräyttää suoraan, että alkoholi aiheuttaa mielenterveyden ongelmia, niin kyllä varmaan menisi kyselijä hiljaiseksi. Ja ehkä olisi hyväkin puhua alkoholin tällaisista sivuvaikutuksista ääneen, koska voi olla, että moni ei edes ymmärrä alkoholin pahentavan ahdistusta tai olevan osatekijänä paniikkihäiriökohtausten laukeamisessa.

  • Suomalaisten alkoholinkäyttöä jonkin verran opintojen kautta tutkineena asiaa olisi kommentti jos toinen, mutta mennään omilla kokemuksilla.

    Vähän samanlaista ilmiötä olen havainnut karkeasti verraten sekasaunomisessa -tai alasti saunaan menemisessä enemmän tai vähemmän vieraassa porukassa. Jos olet se, kuka menee vähemmän tuttujen seurassa (tai miksei tuttujenkin) bikinit päällä (tai miehillä uimapöksyt) löylyihin, saat lähes poikkeuksetta kommentteja. Erotut laumasta, sinä olet siinä porukassa poikkeava ja käytös on muista poikkeavaa eli “ei normaalia”. Yhtäkkiä sinä olet se kenen tulee perustella tapaasi olla, ja miksi se poikkeaa muista. Alkoholin kanssa sama juttu.

    18-22v ikäsenä en jaksanut perustella vesi-tai limulinjaani kaikille, sillä kävin joka vkl kuitenkin baarissa ystävien kanssa. Ei siellä maakunnassa muutakaan tekemistä ollut. :D Pyysin baarimikkoa laittamaan limulasiin jonkun härpäkkeen, ja se meni heti drinkistä. Minua luullaan varmaan vieläkin aivan edesvastuuttomaksi, sillä tottakai illan päätteeksi menin autolla aina kotiin! :D Minut saa tarpeen tulle tanssimaan pöydällä musiikin tahtiin, oli pohjalla vettä tai yksi mieto juoma. Ei mitään eroa. Mikään alkoholijuoma ei maistu hyvältä, joten en koe syytä maksaa niistä tai juoda niitä. Saan sekoiltua ihan ilman sitäkin.

    Loppuun vielä maininta yksistä hämmentävimmistä häätarjoiluista missä olen ollut. Baarin tarjonta oli ilmainen kaikille vieraille, mutta limut maksoivat! :’D Voit arvata, vedinkö pienen herneen nenään ja tyydyin juomaan ilmaista vettä.

    • Apua, naurattaa ajatus siitä, että kaverisi ovat luulleet sinun autoilleen humalassa, vaikka todellisuudessa joit salaa pelkkiä alkoholittomia juomia. Toisaalta vähän kauhistuttaa, ettei kukaan ole millään tavalla yrittänyt puuttua asiaan. Mutta joo, Suomessa se alkoholin juominen on kyllä oletusarvo ja siitä poikkeaminen rikkoo vallitsevaa normia. Tätä oletusta toivon mukaan myös tällä keskustelulla vähän kyseenalaistetaan ja murretaan.

  • Sanni

    Hyvä kirjoitus. Itse olen jättänyt johdonmukaisesti väliin työpaikan illanvietot. En siinä määrin huumaannu ilmaisen viinan mahdollisuudesta, että uhraisin arvokasta vapaa-aikaani nähdäkseni millaiseksi liika alkoholi työkavereitani muuttaa. En selitä osallistumattomuuttani, koska kyse on omasta vapaa-ajastani. Käytän kyllä alkoholia, mutta olen todella tarkka siitä, kenen seurassa sitä nautin, koska haluan pitää sen nautintona. Voin lähteä työkaverin kanssa kahville jutustelemaan. Ja allekirjoitan juuri samat perustelut, hyvä olo fyysisesti ja henkisesti, ovat liian arvokkaita uhrattaviksi. Nautinnollista syksyä!

    • Nämä ovat hankalia juttuja, koska joskus voi tuntua, että jää porukan ulkopuolelle, jos ei koskaan osallistu sellaisiin yhteisiin illanviettoihin, mutta ymmärrän täysin valintaasi – etenkin jos porukassa homma usein näyttää lähtevän lapasesta. Mutta kivaa, jos työkavereiden kanssa pääsee viettämään lähemmin aikaa omaehtoisesti pienemmälläkin porukalla ja sillä tavalla voi sitten ylläpitää heihin hyviä ja läheisiä välejä myös työajan ulkopuolella. :)

  • Erppa

    Mä tykkään joskus nauttia itseksenin lasillisen hyvää punaviiniä, mihinkään varsinaiseen kalsarikänneilyyn ei ole tarvetta. Ja joskus tietenkin illanistujaisissa kuluu myös viiniä lasillinen tai useampi. Olen kuitenkin huomannut, että alkoholi masentaa. Vaikka joisi vain sen yhden lasillisen, yhtäkkiä huomaa että ajatukset menevät synkiksi tai surullisiksi, ja tunnelma lopahtaa siinä. Alkoholi ei selvästikään sovi minun aivokemialleni. Ja jo 27 vuotiaana mietin myös tulevaa – miten myös kohtuullinen alkoholinkäyttö saattaa vaikuttaa terveyteen? Haluan elää skarppina ja hyvinvoivana myös eläkkeellä, jos olen täällä niin pitkään, enkä edesauttaa muistisairauksia tai muita kroonisia sairauksia. Nyt yritän järjestää kavereiden kanssa näkemistä esimerkiksi salilla tai kävelyllä, jossain muualla kuin aina lasillisella. Absolutisti en edelleenkään ole, eikä minusta varmaan semmoista tule, mutta yritän rajata juomisen vain oikeisiin juhlatilaisuuksiin ja nauttia hyvälaatuisista viineistä.

    • Alkoholin vaikutuksista aivokemioihin ja mielenterveyteen puhutaan aivan liian vähän. Todella moni ei varmaankaan edes tajua, että pienikin määrä alkoholia voi olla syynä seuraavan päivän masikseen tai ahdistukseen. Ja vastaavasti jatkuvilla ylilyönneillä voi olla myös pitkäkestoisempia vaikutuksia, jotka näkyvät sitten myöhemmässä iässä ja vanhuudessa. Tuntuu kummalliselta, että itsestään huolta pitämistä ja kohtuukäyttöä usein ajatellaan jonakin pingottamisena. Meillä on jokaisella oikeus tehdä sellaisia valintoja, jotka tuntuvat omalle mielelle ja keholle hyvältä ilman, että siitä tarvitsee tuntea syyllisyyttä tai tilivelvollisuutta muiden ihmisten takia.

  • Itse juon harvoin alkoholia, vaikka nyt lomalla tulikin juotua kolme lasillista valkkaria ja eräänä iltana ruokaryyppy. Tavallisesti kuitenkin ehkä juon yhden lonkeron kerran parissa kuukaudessa. Poikaystäväni ottaa viikonloppuisin muutaman kaljan ja paukun, mikä on mulle ihan ok. Joskus voin seuraksi juoda alkoholittoman siiderin.

  • H

    Joo tää on kyllä käsittämätöntä, miksi juomattomuutta pitäisi perustella, miksei toisin päin? Mutta alkoholiton kulttuuri selvästi (heh) nostaa päätään täälläkin, ehkäpä vähän ajan päästä kukaan ei enää ihmettele.

    • Tämä todella ihmetyttää minuakin. Luulisi, että loogisempaa olisi joutua perustelemaan keholle haitallisia valintoja enemmän kuin toisinpäin.

  • Markkis

    Olet tosi fiksun oloinen ihminen! Itse olen lestadiolainen, joten alkoholista kieltäytyminen nyt on vaan aina vakio. Haastavaksi sen tekee kuitenkin se, ettei ole myöskään hirveän trendikästä perustella juomattomuutta uskonnolla, siksi sitä useimmiten vaan ohittaa asian mielummin sanomalla, ettei lapsuuden kodissa käytetty alkoholia ja samalla linjalla on jatkettu Itsekin toivoisin, että ihmiset vain lopettaisivat kyselyn siitä, miksi kieltäytyy alkoholista – mielestäni se olisi muutenkin ihan sivistynyttä olla kyselemättä. Erittäin tärkeä kirjoitus, en törmänneeni aiemmin kenenkään bloggaajan kirjoitukseen aiheesta! Kiitos!

    • Kiitos. <3 Ymmärrän, että uskonto voikin olla kinkkinen juttu tällaisessa keskustelussa. Vakaumusta usein pidetään vähän sellaisena ankeana syynä juomattomuudelle. Ajatellaan, että se on jokin ulkopuolisen tahon sanelema sääntö, mihin sinä vain alistut sen sijaan, että se olisi oma valintasi. Toisaalta on monia muitakin uskontoja, joihin alkoholinkäyttö ei kuulu ja uskon, että esimerkiksi maahanmuuton seurauksena yleistyy entisestään se ajatus, että nuoren on ihan ok olla juomatta ilman, että se leimaa häntä jotenkin epäcooliksi. Ylipäänsä olen ymmärtänyt, että nuorten keskuudessa alkoholi ei enää ole sellainen automaatisesti ihailua ja mielenkiintoa herättävä asia, vaan asenteet ovat menossa huomattavasti terveempään suuntaan siltä osin. Moni nuori suhtautuu nykyään alkoholiin fiksummin kuin moni aikuinen, ja hyvä niin, että kehityssuunta on tämä.

  • Minttu

    Hyvää pohdintaa mielenkiintoisesta aiheesta. Itse juon hyvin harvoin, ehkä lasillisen tai pari muutaman kerran vuodessa. Minullakin alkoholi vaikuttaa pieninäkin annoksina heikentävästi uneen ja myös seuraavan päivän oloon. Tajusin, että tässä kuitenkin piilee myös syy siihen, miksi toisten juomattomuus välillä ärsyttää. Kun itse valitsen juoda sen lasillisen, olen huolettomassa olotilassa, jossa ei seuraavan yön nukkumattomuutta tai aamun olotiloja saati treenin väliin jäämistä harmitella. Kun joku tuttu, jonka tiedän toisinaan alkoholia nauttivan, kieltäytyy selvästi näitä asioita pohtien, tunnelma jotenkin lässähtää. En voi sille mitään, mutta ajattelen heti hänen olevan eri moodissa kuin itse olen huolettomuuteni kanssa. Tämä ei tietenkään päde absolutisteihin, mahdollisesti raskaana oleviin tai ylipäätään vieraampiin ihmisiin. Tuputtaminen tai syiden utelu ei missään tilanteessa ole korrektia. Kyse on vaikkapa miehestäni, jonka kanssa olisi kiva nauttia siideri puoliksi lasten mentyä nukkumaan. Kun toinen kieltäytyy, tulee olo, että yhteistä aikaa tärkeämpi on seuraavan päivän treeni tai ylioptimoitu itsekontrolli. Ehkä näin ruuhkavuosia elävänä sellainen hetkeen heittäytyminen on harvinaista herkkua, johon soisi toisen ilolla yhtyvän. :D

    • Kiitos ihanan rehellisestä kommentista, johon uskon monen samaistuvan. Ymmärrän tavallaan näkökulmasi, mutta mielestäni teet ehkä vähän liikaa tulkintaa muiden syistä olla juomatta. Tai tuntuu vähän harmilliselta, että alkoholittomuus valintana yhdistyy mielessäsi automaattisesti ylikontrollointiin ja pingottamiseen tai siihen, että toinen ei ole samalla tavalla läsnä kanssasi yhdessäolon hetkessä. Ethän sinä kysymättä tiedä, miksi joku valitsee olla juomatta juuri siinä nimenomaisessa tilanteessa. Miksi sinulle siinä hetkessä on niin tärkeää itse saada ottaa se alkoholijuoma? Voihan sitä olla huolettomassa olotilassa ilman alkoholiakin?

      Esimerkiksi minulla itselläni ei useimmissa tilanteessa ole syynä mitään muuta kuin se, ettei vain tee mieli. En välttämättä ajattele huomista yhtään sen enempää kuin sinäkään, mutta juuri siinä hetkessä ei vain tee mieli alkoholia yhtään. Ja ajatus siitä, että ottaisin viiniä vain siksi, että toinen ihminen pahastuu minun juomattomuudestani, tuntuu absurdilta. Kehotan miettimään tilannetta jonkun toisen esimerkin kautta: harmittaisiko, jos otat itse kahvin, mutta toinen haluaakin juoda vain kivnnäisvettä? Tai sinun tekee mielesi hampurilaista, mutta toinen valitseekin salaatin? Ihmiset herkästi olettavat, että syynä on nyt se, että toinen pingottaa ja tarkkailee vaikkapa juomisiaan/syömisiään, mutta voihan olla, että hänellä ei vain ole niin suuri nälkä, että jaksaisi juuri siinä hetkessä syödä niin isoa annosta. Moni haluaa omalle, vähän epäterveelliselle valinnalleen kuin “rikoskumppanin”, jonka kanssa se omakin teko tuntuu jotenkin sallittavammalta. Mutta miksi sitä hyväksyntää ja tukea omille mieliteoille pitäisi joutua hakemaan oman itsen ulkopuolelta?

      On myös hyvä tiedostaa, että alkoholin negatiiviset vaikutukset ovat monelle ihan todellisia. Monelle vähäinenkin määrä alkoholia aiheuttaa alakuloa tai ahdistusta ja joillakin se voi jopa aiheuttaa paniikkikohtauksia, jos on taipumusta paniikkihäiriöön. Joku saa krapulan jo yhdestä lasilisesta ja toinen ei pidä siitä tunteesta, miltä kehossa tuntuu alkoholin vaikutuksen alaisena. Me emme voi tietää, miten alkoholi vaikuttaa muissa ja kaikki eivät välttämättä saa siitä lasillisesta sitä samaa rentouden ja huolettomuuden olotilaa, mitä se sinulle edustaa. Ymmärrän, että tietyissä tilanteissa siihen pariin viinilasilliseen liittyy juuri se sellainen heittäytymisen ja “yhteisen synnin ilo”, ja silloin ei varmasti tunnu samalta, jos toinen päättääkin pysytellä vesilinjalla. Mutta sanoisin silti, että jos oma tunnelma lässähtää toisen alkoholittomasta juomasta, niin ehkä silloin voisi kriittisesti hiukan pohtia myös sitä omaa asennetta.

  • Henna

    Hyvä kirjoitus ja olen kyllä samaa mieltä. Itsekin joutunut joskus vaikeisiin tilanteisiin ja selittelemään työkavereille juomattomuutta, mikä on todella kiusallista ja ärsyttävää!

    Voin kuitenkin tunnustaa että toisten juomattomuus on myös häirinnyt itseäni joissakin tilanteissa. Mainitsit itsekin mielestäni (ig:n puolella), että voit joskus lasin kohottaa jos on syytä juhlaan tai muuten spesiaali tilaisuus tms. Kun kaveri, joka ei ole täysin alkoholiton, yhteisessä illanvietossa päättääkin olla vesilinjalla niin minulle on kyllä
    muutamissa tilanteissa tullut tunne, että kokoontuminen ei ole ollut hänelle yhtä tärkeä ja merkittävä syy kilistellä. Että hän säästää kilistelynsä joihinkin itselle merkityksellisempiin juttuihin ja on paikalla vaan ikään kuin velvollisuudesta. Usein nämä samat kaverit ovat myös niitä, jotka alkavat ensimmäisenä tehdä lähtöä parin tunnin päästä.

    Onko ajatukseni ihan tyhmä?

    • Ehkä on hyvä tiedostaa, että tulkinnat toisen syistä jättää juomatta ovat aina omassa päässäsi ja välillä aivan pielessäkin. On varmasti luonnollista, että ihmismieli tuppaa tekemään tällaisia tulkintoja vähän kuin itsestäänkin. Olen varmasti myös itse syyllistynyt joskus moiseen. Mutta miksi siihen tarvittaisiin alkoholia, että voisit tuntea toisen olevan aidosti mukana hetkessä?

      Ymmärrän tavallaan tätä ajatusta, jos kyseessä on jokin itselle tärkeä hetki, jota haluaisi juhlistaa pitkän kaavan kautta. Toisaalta on hyvin itsekeskeinen tapa ajatella, että muiden valinnat liittyisivät aina jotenkin omaan itseen. Ihmiset yksinkertaisesti saattavat olla eri vireystilassa, elämäntilanteessa tai mielialalla – ja usein sitä ei oikeasti ulkopuolisena voi tietää, mitä kaiken taustalla on. Ehkä tällä ihmisellä on ollut kamalan raskas viikko, hänellä on juuri mielen päällä murheita eikä vain ole juhlatunnelmissa tai ehkä hän on yksinkertaisesti niin kuormittunut ja uupunut, että tarvitsee lepoa. Eikö kuitenkin ole arvokasta, että hän on saapunut paikalle sinun tai yhteisen asian takia ja haluaa osoittaa tukensa ja olla mukana tärkeässä yhteisessä hetkessä, vaikka ei voisikaan olla mukana ihan aamuun asti? Olisiko helpompi hyväksyä, että toinen ei tulisi paikalle ollenkaan vai tuntuisiko silloin, että asia ei ole hänelle ollenkaan tärkeä (jos ei siis ole jotakin pakottavaa syytä jäädä pois)? Harvan syyt tällaisissa tilanteissa loppujen lopuksi johtuvat mistään muusta kuin omasta itsestä ja elämästä, mutta on tietysti jossain määrin luonnollista, että ihmiset tekevät tulkintojaan sieltä omasta navasta käsin ja helposti olettavat, että toisen valinta automaattisesti kertoo jotakin hänen suhtautumisestaan MINUUN.

      Olen usein itse se tyyppi, joka ei välttämättä jaksa jäädä juhlimaan pikkutunneille asti. Työviikot ovat todella täynnä ohjelmaa ja harva normaalissa päivätyössä käyvä näkee, miten pitkiä päiviä minä paiskin päällepäin helpolta näyttävän blogityön kanssa. Eikä aina kyse ole edes työn määrästä – oma mieli voi uupua muistakin kuin työhön liittyvistä syistä tai voida huonosti sellaisessakin tilanteessa, jossa päällisin puolin kaikki on hyvn. Minua baareissa notkuminen ei ole kiinnostanut enää aikoihin satunnaisia hetken mielijohteita lukuunottamatta. Useimmiten olen yksinkertaisesti niin uupunut, että fyysisesti en vain yksinkertaisesti pysy hereillä tai jaksa valvoa kovin pitkään. Silti haluan olla mukana ystävieni tärkeissä hetkissä ja antaa heille aikaani. Toisaalta kaikkein mieluiten teen ystävieni kanssa jotakin ihan muuta kuin lähden juhlimaan: vietän kahden kesken leffailtaa, menen yhdessä illaliselle tai vaikkapa pitkälle kävelylenkille. Eri ihmisillä on hyvin erilaisia tapoja viettää vapaa-aikaa ja erilaisia kiinnostuksenkohteita ja ystävyys tarkoittaa aina myös kompromisseja. Minulle usein jo se on iso efortti, että tulen paikalle iltakekkereihin tilanteessa, jossa mieluiten vain kaivautuisin peiton alle lepäämään. Siksi tuntuu tosi kurjalta, jos toinen kokeekin, etten arvosta häntä tai “säästelen” kilistelyitäni johonkin tärkeämpään tilanteeseen. Toivoisin siis, että ihmiset osaisivat asettua tällaisissa hetkissä myös toisen asemaan ja muistaisivat, että muiden henkilökohtaisilla valinnoilla (varsinkaan omaa hyvinvointia koskevilla) on hyvin harvoin mitään tekemistä sinun kanssasi.

      • Jäin nyt vielä miettimään tätä asiaa enemmänkin… Voisiko tätä ajatella siitäkin näkökulmasta, että ihmiset myös muuttuvat? Vaikka joskus käsitys hauskanpidosta olisi ollut bailaamista pikkutunneille, jossain vaiheessa sitä saattaa kaivata elämältä jotakin muuta eivätkä samat hauskanpitotavat enää tunnu omalta. Tai yhtälailla myös oma suhde alkoholiin voi muuttua – vanhemmiten sivuvaikutukset ja seuraukset pahenevat, eikä hetken noste enää tunnu sen arvoiselta, että seuraavan päivän joutuu viettämään alakulon syövereissä ja/tai päänsäryssä.

        Itse yritän hyväksyä sen, että ystäväni eivät kaikissa asioissa ole samanlaisia kuin minä. Yhden kanssa tehdään tavatessa yhdenlaisia juttuja, toisen kanssa toisenlaisia ja jonkun kanssa milloin mitäkin, eikä sen tarvitse tarkoittaa, että joku suhde olisi toista huonompi. Jos tiedät, että jotkut ystävistäsi eivät ole innokkaita bilehirmuja, ehkä heidän kanssaan voi nauttia toisenlaisista yhdessäolon hetkistä. Toisaalta taas, jos ystävän käytös yhtäkkiä muuttuu ihan erilaiseksi kuin aiemmin, niin voihan asiaa lähestyä myös siitä näkökulmasta, että kysyy miten toisella menee. Onko töissä ollut rankkaa tai onko kotona kaikki hyvin? Uskon, että moni arvostaa ystävältä huolenpitoa ja välittämistä tilanteessa, jossa oma energia on vähissä syystä tai toisesta. Suuri osa ihmissuhteissa syntyvistä ongelmista on puhtaasti väärinkäsityksiä ja suora kommunikaatio on useimmiten paras keino välttää niitä ja pulmatilanteita. Jos ystävän käytös mietityttää, niin tällaisessa tilanteessa suosittelen pahastumisen sijaan ensisijaisesti miettimään tilannetta hänen näkökulmastaan ja sen jälkeen juttelemaan hienotunteisessa hengessä hänen kanssaan suoraan mutta syyllistämättä. :)

  • Mia

    Hyvä kirjoitus tärkeästä aiheesta, johon omalla kohdallakin kokemusta.

    Yksi asiavirhe jäi vaan tekstissäsi vaivaamaan.. Itselläni on omakohtaisia kokemuksia alkoholismista. En siis itse juo, mutta yksi perheenjäseneni on pilannut vuosia kestäneellä alkoholismillaan oman terveytensä (pysyvä aivovaurio) ja sitä myöten koko menestyksekkään työuransa, sekä aiheuttanut traumoja ja elinikäisiä haavoja läheisilleen. Se, kun pääkoppa pakottaa kumoamaan kolme pulloa kirkasta viinaa päivässä, vaikka tiedät että sä menetät kaiken ympärilläsi, on alkoholismia. Se, että käyttäytyy huonosti humalassa ei ole.

    Humalatilan hakeminen sosiaalisen paineen alaisena ei tulisi olla rinnastettavissa alkoholismiin. Alkoholismi on ruma, itsekäs, vakava sairaus, ja valitettavasti myös osittain periytyvä sellainen. Alkoholismista aiheutuvat kulut yhteiskunnalle on todella päätähuimaavat.

    Kuten sanottua, pidin tekstiä tosi hyvänä ja ajankohtaisena, mutta tää kappale alkoholismista saa kyseisen sairauden näyttämään pieneltä, korjattavissa olevalta ongelmalta, sikailulta kännissä, mikä on totuudesta kaukana:
    “On olemassa myös yksi selitys, joka todennäköisimmin vetää vastapuolen hiljaiseksi: alkoholismi. Toipuvaa alkoholistia toivottavasti kukaan ei yllytä juomaan. Yksi tuttuni lopetti alkoholin käytön, kun tajusi käyttäytyvänsä humalassa aina kuin idiootti. Humala nosti pintaan aggressioita ja alkoholin vaikutuksen alaisena hän tuli rähisseeksi turhista ja pahoittaneeksi läheisten mieliä. Oli hienoa, että hän otti vastuun käytöksestään ja jätti alkoholin, kun se ei selvästikään hänelle sopinut.”

    Kaverisi teki hyvän teon jättämällä alkoholin, jos se tuolla tavoin häneen vaikutti, mutta tuon maininnan alkoholismista olisin jättänyt tässä asiayhteydessä kokonaan pois, tai vaihtoehtoisesti ottanut faktatietoja siitä selville ja viitannut siihen eritavalla. Kyllähän se alkoholin viihdekäyttö antaa varmasti puitteet alkoholismille, varsinkin jos geeniperimässä kantaa taipuvuutta riippuvuudelle, mutta rinnakkain näitä kahta ei silti voi mainita.

    Tarkoitus ei ollut kritisöidä – aihe oli rehellinen ja suora, mutta tuo pienehkö asiavirhe osui vähän henkilökohtaisesti, nimim. viikottaisessa terapiassa alkoholismin vuoksi – enkä ole ainoa.

    Mukavaa loppuviikkoa:)

    • Ikävä kuulla, että olet joutunut kokemaan alkoholismia lähipiirissäsi. Se jättää aina jälkiä. Pahoittelen väärinkäsitystä, koska missään tapauksessa en ole tarkoittanut rinnastaa alkoholismia sosiaalisesta paineesta johtuvaan juomiseen. Kun tekstissä puhuin alkoholismista, puhuin nimenomaan alkoholismista sairautena. Ystäväni valinta jättää alkoholi pois syistä, että se ei hänelle sopinut, ei siis suoranaisesti liittynyt alkoholismiin mitenkään. Se oli vain ihan erillinen esimerkki tilanteesta, jossa alkoholilla on ollut haitallisia seuraksia ihmisen ja hänen läheistensä hyvinvointiin – ja jossa tässä tapauksessa henkilö onneksi itse on ymmärtänyt jättää alkoholin pois elämästään. En siis tarkoittanut, että tämä nimenomainen ystävä olisi alkoholisti, vaan että aina ei tarvitse olla kyse alkoholismista, ja silti alkoholin vaikutukset voivat olla haitallisia sosiaalisesta näkökulmasta sekä itselle että läheisille. Ehkä tämä olisi pitänyt eritellä tekstissä jotenkin selkeämmin, jotta virhetulkintoja ei syntyisi. Aina sitä ei kirjoittaessa hoksaa kaikkia väärintulkintojen mahdollisuuksia, kun omassa päässä ajatus tietenkin on ihan kirkas ja selkeä – muokkaan siis tekstiä tältä osin!

  • Sisa

    Itse kulutan alkoholia todennäköisesti keskimääräisesti enemmän, mutta sosiaaliseen piiriini kuuluu paljon ihmisiä, jotka eivät joko luo alkoholia lainkaan tai saattavat toisinaan ottaa 1-2 lasia. Henkilökohtaisesti ei tulisi mielenkään kommentoida asiaa saati kysellä juomattomuuden syitä – ellei kyseessä ole todella läheinen ihminen ja asia tulisi luontevasti puheeksi. Mutta tuollainen tilanteessa painostaminen/numeron tekeminen tuntuu todella kummalliselta ajatukselta, enkä muista törmänneeni tällaiseen käytökseen (ainakaan aikuisiällä) muidenkaan osalta. Tosin juuri nuo henkilöt, jotka eivät täysin kieltäydy alkoholista saattavat kommentoida vaikka ennen illanistujaisia etteivät nyt aio juoda. Eli selkeästi jonkinlainen paine selitelyyn on kysymättäkin ja siksi tämä juttu osui mielestäni kiinnostavaan ilmiöön. Mielenkiintoista on myös se, että ihmiset saattavat painostuksesta johtuen jäädä ennemmin kokonaan pois sosiaalisista tilanteista, joka on todella ikävä ajatus. On hyvä muistaa, että toisen valintoja on syytä kunnioittaa tilanteessa kuin tilanteessa, eikä “oman hyvän fiiiksen” kustannuksella ole ikinä oikeutta painostaa toisia epämukavuusalueelle.

    • Tämä on minusta hyvä ohjenuora, että toisen juomista tai varsinkaan juomattomuutta ei ole tarpeen ottaa puheeksi, ellei ole hänen kanssaan tosi läheinen ja tilanne sillä tavalla luonnollinen. Luulen, että kokemukset juomattomuutta koskevasta kommentoinnista riippuvat hyvin paljon siitä omasta sosiaalisesta piiristä ja tilanteesta. Toisaalta jos itse käyttää alkoholia “normaalisti” eikä itse syyllisty uteluihin, ei välttämättä tule kohdanneeksi sellaisia tilanteita, missä alkoholittomuuden valitseva näitä kommentteja kohtaa. Itsekin olen huomannut vasta omakohtaisen kokemuksen myötä näitä tilanteita, joihin ei välttämättä siinä illanvieton tuoksinassa tilanteesta ulkopuolisena olisi kiinnittänyt huomiota. Mutta tämä on todellakin kiinnostava ilmiö ja kuten sinäkin kerrot huomanneesi, niin moni kokee tarpeelliseksi jotenkin selittää alkoholittomuuttaan tai sulkea jo valmiiksi pois mahdolliset suostuttelut kertomalla tilanteesta jo heti illan alkajaisiksi.

      Mielenkiintoista on myös se, että ihmiset saattavat painostuksesta johtuen jäädä ennemmin kokonaan pois sosiaalisista tilanteista, joka on todella ikävä ajatus. On hyvä muistaa, että toisen valintoja on syytä kunnioittaa tilanteessa kuin tilanteessa, eikä “oman hyvän fiiiksen” kustannuksella ole ikinä oikeutta painostaa toisia epämukavuusalueelle. Olen tismalleen samaa mieltä ja toivon, että kaikki kunnioittavat muiden omia valintoja fiilistä painostamatta tai syyllistämättä.

      • Sisa

        Pakko vielä tarkentaa, että vaikka en itse ole kohdannut ihmettelyjä lähipiirissäni/omakohtaisesti, en missään nimessä vähättele muiden kokemuksia. Tämä onkin hyvä muistaa oikeastaan missä tahansa tilanteessa, jossa itse edustaa enemmistöä ja valtavirtaa. Oikeastaan tämän keskustelun innoittamana jäin vielä pohtimaan, että mikäli joku jatkossa “selittelee” minulle juomattomuuttaan, pyrin tekemään hyvin selväksi ettei tilanne sitä vaadi.

        • Pakko vielä tarkentaa, että vaikka en itse ole kohdannut ihmettelyjä lähipiirissäni/omakohtaisesti, en missään nimessä vähättele muiden kokemuksia. Tämä onkin hyvä muistaa oikeastaan missä tahansa tilanteessa, jossa itse edustaa enemmistöä ja valtavirtaa.

          Tämä on erittäin hyvä pointti! Moneen muuhunkin teemaan ja keskusteluun kuin vain tähän. <3

  • RR

    Olipas hyvä ja tärkeä kirjoitus. Itse olen ollut alkoholiton koko elämäni, ja vaikka taustani on uskonnollinen, en joisi, vaikka näin ei olisi. Alkoholinkäyttö ei vain yksinkertaisesti kiinnosta minua. Syyt tähän ovat monenlaiset: lapsuudenkodissani ei ole käytetty alkoholia, joten en ole ikinä tottunut sen käyttöön. Lisäksi 90 % kaveripiiristäni ei käytä alkoholia – alkoholi ei siis pääasiassa ole läsnä millään muotoa kaveripiirini tekemisissä, enkä sitä ole tähän mennessä elämääni osannut edes kaivata. Minulla on myös ystäviä, jotka käyttävät alkoholia, eikä se tietenkään ole minulle mikään ongelma, ja he myös kunnioittavat valintaani olla käyttämättä. Kukin tehköön näissä asioissa täysin oman mielensä mukaan ja kunnioittakoon toisen päätöstä.
    Tunnistan hyvin näitä kuvailemiasi tilanteita, minustakin aika usein ympäristö etsii syitä juomattomuudelle. En koskaan selittele juomattomuuttani millään, otan vain holittoman vaihtoehdon ja totean hymyillen, etten juo ollenkaan, jos joku ihmettelee. Yleensä aina seurueessa on ollut muitakin holittomia, toki pääasiassa itsellä nämä ovat olleet työtilaisuuksia. Jos kaveripiirini ei olisi ollut aina niin alkoholiton, uskon että ympäristön suhtautuminen olisi ahdistanut minua aika isosti, erityisesti opiskeluaikoina. Vaatii aika isoa pokkaa olla erilainen, ja ottaa vastaan se, että sinut sanattomasti (tai sanallisesti) luokitellaan juomattomuudestasi joksikin. Yliopistovaihdossa ollessani olin normaaliin elämääni poiketen paljon tilanteissa, joissa alkoholia kului. Olin juomattomana (colan juojana) kaikkien silmissä se “superterveellinen urheilija -tyyppi” (vaikka elän aivan keskivertoa perusterveellistä elämää). Mutta muistan kyllä, etten kovin myöhään iltaisin jaksanut erilaisissa juhlissa notkua – juttujen taso ei vesiselvänä tuntunut tietyn pisteen jälkeen enää valvomisen arvoiselta. :)
    Haluaisin sinun tavoin toivoa, ettei arvosteltaisi toisen ihmisen juomattomuutta ja tehtäisi asioista sen kummempia johtopäätöksiä – jokainen tehköön sitä, mikä tuntuu parhaalta itselle. Ja muistetaan myös, että vaikka “syy” juomattomuuteen olisi uskonnollinen, se ei tarkoita, etteikö tämä voisi olla henkilön oma valinta. Pakko vielä sanoa, että koen, että monikulttuuristuneen Suomen myötä me kantasuomalaiset ymmärrämme entistä paremmin monenlaista erilaisuutta ympärillämme (ja erilaisiin valintoihin törmää tavallista useammin), mikä on tosi hienoa.
    Ihanaa päivää kaikille. <3

    • Luulen, että monen on jopa helpompi hyväksyä päätös olla kokonaan juomatta ja kunnioittaa sitä. Vaikempaa tuntuu olevan suhtautua ihmiseen, joka joskus juo ja joskus ei – juuri tällaisiin ihmisiin usein kohdistuu tätä painetta, että no ottaisit nyt, kun joskus kuitenkin otat! Ihmiset tykkäävät luokitella ja tunkea asioita selkeisiin raameihin. Siksi on niin helppoa sanoa olevansa absolutisti, vegaani tai kasvissyöjä – tällöin asia on mukavan selkeä ja helposti käsitettävässä muodossa sekä rajoissa ja raameissa. Tällaiset luokittelut ovat kuitenkin myös hyvin rajaavia. Olen itse pääasiassa kasvissyöjä, joka syö suurelta osin vegaanisesti, mutta toisinaan myös lihaa, kananmunia, juustoa ja kermajäätelöä, vaikka valitseekin arjessa suurelta osin pelkkiä kasvikunnan tuotteita. En halua tunkea itseäni kasvissyöjän tai vegaanin muottiin vain siksi, että joku muu kokee tarpeelliseksi ja tärkeäksi voida siististi luokitella kaiken itselleen selkeisiin (ja ahtaisiin) ryhmiin. Yhtälailla olen ihminen, joka tykkää vain harvoin käyttää alkoholia ja elelee suurimman osan ajasta alkoholitta mutta nauttii silti satunnaisesta viinilasillisesta tai parista tai vaikkapa hyvästä drinkistä. Samaa luokittelua tehdään usein uskonnollisista lähtökohdista ja siinä on se harmillinen ongelma, että moni unohtaa ihmisen olevan yksilö paljon muutakin kuin se pelkkä vakaumuksensa. Vastaavasti voi pitää joitakin arvoja tärkeinä, vaikkei absoluuttisesti haluaisikaan julistautua tietyn rajaavan aatteen edustajaksi.

      Uskon myös, että vähitellen ihmiset oppivat hyväksymään erilaisuutta paremmin, kun se tulee lähemmäs itseä. Ja tarkoitan nimenomaan aidosti lähemmäs. Kun tuntee henkilökohtaisesti jonkun toisin ajattelevan ihmisen tai toisesta kulttuurista peräisin olevan henkilön, on tämän arvomaailmaa ja ajatuksia aina helpompi ymmärtää ja niihin on helpompi samaistua. Itselle vieraan ajatusmaailman, uskonnon tai kulttuurin edustajat on helppo yksinkertaistaa omissa ajatuksissa yhdeksi homogeeniseksi joukoksi ihmisiä, joiden kanssa ajatukset eivät kohtaa, vaikka yksilötasolla voisimme hyvinkin löytää paljon yhteistä myös eri lähtökohdista olevan kanssa.

  • Sara

    Moi Jenni!

    Ihan todella tärkeä aihe ja kommenttien määrästäkin voi päätellä, että asia koskettaa monia. Kommentteja lukiessani en voinut olla pohtimatta, miksi keskusteluun ei ole tullut kommentteja niiltä, jotka käyttävät alkoholia yleensä tai niiltä, jotka “kannustavat” muita juomaan. Näitä näkökulmia olisi myös todella mielenkiintoista lukea. Nyt kommentoijien kesken näyttää vallitsevan suuri samanmielisyys ja tekstissä esille nostettu ilmiö loistaa poissaolollaan. En odota vastausta kysymykseeni tai tähän kommenttiin, koska kysymys on osoitettu niille, jotka keskusteluun eivät osallistu. Halusin vaan tuoda ihmetykseni asiasta mukaan keskusteluun.

    Ihanaa syksyn jatkoa!

    • K.

      Itse voisin kommentoida sellaisena henkilönä joka käyttää alkoholia, joskus vähemmän ja joskus enemmän, riippuen omasta fiiliksestä.

      Arvostan ja ymmärrän jos joku ei halua juoda, mutta ymmärrän ja osittain samaistun siihenkin tunteeseen mitä joku aikaisemmin kommentoikin että tunnelma voikin “lässähtää” jos vaikka illanviettoseuralainen ei juo. Toki kuulostaa jokseenkin tyhmälle, mutta minkä sitä ihminen tunteilleen voi. Tämä pettymyksen kokeminen ei mielestäni sinäänsä liitykään mitenkään alkoholiin, vaan enemmänkin siihen että mitä odotuksia illalle on ollut, ja kun ne ei vastaakaan todellisuutta, saattaa tulla jonkinlainen pettymys (selittää ehkä myös sitä miksi spontaanit “juopottelureissut” yleensä onkin niitä parhaita). Kuten aikaisemmissa kommenteissa tulee ilmi, moni myöntää että ei jaksa selvin päin juhlia yömyöhään ja ymmärrettävästi hiprakassa/humalassa olevien jutut ei aina ole sieltä älykkäimmästä päästä, joten aika vaikea löytää silloin sitä samaa aaltopituutta.

      Näitä samanlaisia pettymyksen tilanteita tulee elämässä muutenkin vastaan kun suunnitelmat/toiveet siitä mitä tehdään eivät aina vaan kohtaa, eikä alkoholilla ole niissä asioissa mitään tekemistä. Ainakaan omalla kohdalla tämä ei myöskään liity mitenkään siihen että kokisin oman juomisen jotenkin ongelmallisena ja sen takia “suuttuisin” ja alkaisin kyseenalaistamaan omaa juomistani jos joku muu ei juo. Jos näin on, niin silloin luultavasti jonkinlaisia ongelmia alkoholin kanssa löytyy ja omaa juomistaan onkin hyvä miettiä. Kaikilla noita ongelmia ei kuitenkaan ole ja alkoholi on vain yksi nautintoaine muiden mukana. Ymmärrän kyllä että alkoholi on meille suomalaisille jotenkin arka paikka kun noita ongelmia tuntuu niin paljon olevan ja todellakin olen törmännyt myös siihen vastakkaiseen ilmiöön että muiden juomista avoimesti paheksutaan ja pidetään alkoholia käyttäviä ihmisiä jotenkin huonompana. Onko sitten ihme jos tälläistä henkilöä ei haluta mukaan yhteisiin illaviettoihin joissa on tarkoitus käyttää alkoholia… En ehkä muutenkaan noin tuomitsevan ihmisisen kanssa olisi ystävä, mutta minulla on kyllä myös sellaisia ystäviä jotka eivät juomisesta niin välitä ja heidän kanssaan teemmekin yleensä jotain muuta, esim. käymme drinkkien sijaan kahvilla ja se on ihan yhtä mukavaa.

      Itse myös monesti ulkona ollessa tarjoan mielelläni juomia myös muille ja saatan esim. kysyä kahdesti jos joku kieltäytyy ensin, että onko hän varma että ei halua. Toivon kyllä että tätä ei pidetä mitenkään tuputtamisena tai toisen kyseenalaistamisena, koska tarkoituksena on todellakin olla vain kohtelias, jotkut kun myös muka kohteliaasti kieltäytyvät aina siitä ensimmäisestä tarjouksesta. Olen saattanut myös kysyä että miksi joku ei joskus juo, mutta tätäkään en ole kyllä tarkoittanut mitenkään painostavana, vaan ihan tavallisena keskusteluna. Ja jos vastauksena on ollut vaikka että ei huvita, niin se on ihan ok. Ei tarvitse mitään tekosyitä lähteä keksimään. Itse olen myös tyyppiä “kaikista asioista voi keskustella”, enkä ole tajunnut että tuon kysyminen olisi jotenkin moukkamaista. Vierailta ihmisiltä tosin harvemmin kyselen mitään tuollaista, vaan tässäkin on kyse jo paremmasta tuttavasta. Itse tosiaan harvemmin tulee ns. lasiin syljettyä, eli ei ole omakohtaista kokemusta siitä miltä tuollainen “utelu” tuntuu, mutta en myöskään pahastuisi siitä jos joku kysyisi miksi minä haluan juoda (ei kyllä varmaan koskaan ole kysytty). Se toki on vain yksinkertaisesti huonoa käytöstä jos ei hyväksy sitä että joku ei juo tai oikeasti painostaa toista juomaan, luulisi tämän olevan selvä juttu. Toki se minkä kukakin tuntee painostavaksi käytökseksi tai pitää ei hyväksyttynä on yksilöllistä.

      Mutta pointtina kai että annetaan kaikkien kukkien kukkia ja mieluummin keskustellaan asioista kuin tehdään oletuksia ja laitetaan sanoja toistemme suuhun. Siitä kyllä hyvä juttu että en tiennyt tämän olevan näin iso ongelma sellaisille henkilöille jotka eivät välttämättä juo. Ja toisaalta asiasta olisi selkeästi kiva keskustella tälläisten henkilöiden kanssa, mutta koetaanko sitten taas että ei muka hyväksytä juomattomuutta tai että siitä ei kuitenkaan saa kysyä?

      • Kiitos K, että pohdit asiaa näin perusteellisesti ja avasi omaa ajatteluasi meille muille. Ehkä tässä on se asian ydin, että ihmiset ylipäänsä tykkäävät viettää aikaa eri tavoin ja jos toiselle tärkeää ja mieluisaa on ollut se yhteinen “irrottelu” ja hieman villitkin seikkailut, joihin hiprakassa saattaa ajautua, on toiveissa ja haaveissa kokea tällaisia iltoja lisää. Ja silloin, kun toinen päättää jättää yhtälöstä sen hiprakan väliin, illan luonne joiltakin osin muuttuu väistämättä, ellei toinen sitten satu olemaan vain hurjapäinen ja yllytyshullu seikkailijaluonne ihan selvinpäinkin – myös sellaisia on. Minä olin sellainen nuorempana (myös selvinpäin) – ja nykyään vähän vähemmän, ainakaan baari-iltoina, mutta piirre tulee välillä esille toisenlaisissa elämäni valinnoissa. Tuomitseminen puolin ja toisin on tympeää käytöstä – tykkää toinen sitten ottaa sen lasillisen tai ei. Suurin osa aikuisista ihmisistä kykenee tekemään tällaiset päätökset itse ilman, että muiden tarvitse olla vahtimassa tai syyllistämässä suuntaan taikka toiseen.

        Minusta kuulostaa siltä, että sinun käyttäytymisesi juomattomia kohtaa on kunnioittavaa, vaikka oletkin utelias keskustelemaan aiheesta. Ehkä ongelma on se, että yksittäiselle kysyjälle aihe on hurjan kiinnostava ja kyseleminen tuntuu sinänsä harmittomalta, mutta sitä ei välttämättä tule ajatelleeksi, että “joukosta poikkeava” saattaa joutua vastailemaan samoihin kysymyksiin ja selittelemään samaa asiaa ihan jatkuvasti lukuisille eri ihmisille ja tällöin sitä ehkä toivoo joskus, että edes yhden illan pääsisi alusta loppuun ilman, että se oma juomattomuus on aina huomion keskipisteenä ja keskustelun aiheena. Tietenkään se yksittäinen kysyjä ei voi tietää tai ei välttämättä mitenkään tule ajatelleeksi, että toinen joutuu puhumaan aiheesta kyllästymiseen asti. Ehkä tämä on sellainen näkökulma, mitä ei vain voikaan tietää, jos ei ole ollut sen toisen saappaissa.

        Tästä teemasta tulevat etäisesti mieleen esimerkiksi arkipäivän rasismia koskevat keskustelut, joita olen käynyt erään ystäväni kanssa, jolle puolestaan tuo teema on henkilökohtaisella tasolla tuttu. Moni valkoinen kokee, että rasismi on Suomessa marginaali-ilmiö, koska he eivät yksinkertaisesti kohtaa sitä satunnaisia sivusta todistamiaan huuteluita lukuunottamatta. Mutta kun ihminen itse on siinä tilanteessa, että hänen suomalaisuutensa kyseenalaistetaan päivästä toiseen ulkoisen olemuksen takia ja Suomessa syntyneelle aletaan joka päivä puhua jossakin tilanteessa automaattisesti englantia tai kysellään sinänsä ihan viattomastikin, mistä tämä on kotoisin (no Suomesta), niin ystävälliseksikin aiottu keskustelu saattaan alkaa jossain vaiheessa kyllästyttää, kun se pyörii päivästä toiseen saman asian ympärillä. Tässäkään tapauksessa nuo asialliset kyselijät tai vahingossa englantia puhuvat harvemmin tarkoittavat mitään pahaa, vaan päinvastoin ovat kiinnostuneita ja ystävällisiä, mutta kun joudut päivittäin selittelemään tai puolustelemaan omaa olemistasi, toivot, että jonakin päivänä tätä keskustelua ei tarvitsisi käydä ja tulisit nähdyksi ihan tavallisena ihmisenä ja suomalaisena ihonväristäsi tai ulkonäöstäsi rippumatta. Tämä on tietysti paljon isompi asia kuin satunnaiset omaa alkoholittomuutta koskevat kyselyt, mutta pienessä mittakaavassa alkoholia käyttämätön saattaa joutua vähän samankaltaisen hyrrän keskelle.

        Asiasta saa keskustella ja alkoholittoman juoman valitsevalta saa kysellä, kunhan sen tekee kunnioittavasti. Ehkä on kuitenkin hyvä pitää mielessä, että tämä ihminen saattaa joutua vastailemaan näihin kysymyksiin monta kertaa saman illan aikana, JOKA ILTA. Tilannetta ei siis täysin voi verrata siihen, että joku kysyisi sinulta alkoholijuomastasi, koska et joudu selittelemään juomistasi jokaisen lasillisen kohdalla tutuille ja puolitutuille jokaisena baari-iltanasi. Kun oletusarvo on se, että ihminen juo alkoholia, se on se normi, jota ei kyseenalaisteta kuin poikkeustilanteissa. Kyse ei siis ole siitä, etteikö aiheesta voisi keskustella ja uskon, että moni juomaton silloin tällöin ihan mielelläänkin käy fiksua keskustelua tästä kaikesta, mutta uskon myös, että monella on toiveissa vain mukava baari-ilta kavereiden kanssa ihan muista tavallisista teemoista rupatellen ja hauskaa pitäen, kuten yleensäkin.

        Eli saa keskustella ja saa kysyäkin, kunhan sen tekee kunnioittavasti. Mutta ehkä joskus voi myös kyseenalaistaa sitä “normaalia” ja miettiä, että miksi alkoholittomuudesta ylipäänsä pitäisi keskustella. Ehkä toinen kiinnostava näkökulma keskustelulle voisi olla, että miksi monelle alkoholi on niin olennainen osa hauskanpitoa ja ikään kuin itseisarvona “kuuluu” asiaan. Miksi kulttuurissamme humaltuminen on niin normaali ja hyväksytty ja jopa tavoiteltu asia? Tässä vain muutamia muita näkökulmia, miten omaa ajattelua voi haastaa ja avartaa. :) Kiitos vielä hyvästä kommentista!

    • Muutama muiden juomattomuutta satunnaisesti harmitteleva onkin käynyt täällä kommentoimassa ja näissä kommenteissa on minusta aika hyvin avattu sitä ajatusmaailmaa tällaisten reaktioiden takana. Varsinkin K tässä minusta hyvin avasi omaa ajatusmaailmaansa, kiitos siitä. :)

  • Hanna

    Hyvä kirjoitus, ja olet jälleen kerran ihan samoilla linjoilla oman ajatusmaailmani kanssa:)

    Minulla juominen jäi vähitellen kokonaan pois kun ne nuoruuden biletysvuodet olivat menneet. En ole koskaan julistautunut absolutiksi, mutta lasi jotain alkoholipitoista tulee otettua ehkä kerran vuodessa jos silloinkaan.

    Syitä on monia, juurikin näitä sinunkin listaamia huonosta olosta/väsymyksestä seuraavana päivänä turhaan rahanmenoon (itse koen aika turhaksi laittaa rahaa alkoholiin), mutta suurimpana syynä on kyllä ihan terveydelliset seikat. Ei kai kukaan aikuinen ala jankuttamaan esim. tupakoimattomalle ystävälle että polttaisit nyt yhden edes, kyllä yhden aina voi polttaa… Ehkä alkoholin haittoja nyt ei täysin voi verrata tupakkaan, mutta ei se terveellistäkään ole. Alkoholin ystävät siteeraavat mielellään änkyräkännissä sitä miten punaviini on terveellistä sydämelle tai jotain vastaavaa, mutta jättävät siitä argumentista kätevästi pois sen faktan että se heilahtaa äkkiä terveyden kannalta negatiiviselle puolelle kun sitä punaviiniä vedetään pullo päivässä pari kertaa viikossa. Ja varsinkin huomiotta jätetään tutkimukset joissa on todettu että jo kohtuukäyttökin lisää syöpäriskiä, saati sitten se änkyräkänni. Eikös tässä lähiaikoina juuri joku maa (olisiko ollut Norja?) miettinyt alkoholituotteiden merkkaamista “aiheuttaa syöpää”-leimalla. Ihan tupakan tapaan siis.

    Kyllä tätä jankutusta ilmenee ainakin muissakin pohjoismaissa, mutta Suomessa se minusta korostuu. Yksi tuttu juurikin Suomessa ihmetteli miten minulla voi olla sosiaalista elämää jos en juo. Täytyy sanoa että menin ihan sanattomaksi, mutta mietin asiaa jälkikäteen ja onhan se surullista jos sitä sosiaalista elämää on ainoastaan silloin kun juo. Kyseessä juurikin mies joka mitä luultavimmin tapaa kavereitaan ainoastaan oluttuopin äärellä.

    Luulen että miehet kokevat tätä painostusta vielä naisia enemmän. Oma mieheni kyllä juo silloin tällöin mutta niinä kertoina kun hän ei halua juoda niin hän tilaa juurikin vaikkapa alkoholittoman oluen välttyäkseen kuulemasta sitä jankutusta. Mutta täytyy sanoa että henkilökohtaisesti minua ärsyttää että aikuisten ihmisten pitää hiipiä ja piilotella sen alkoholittomuuden kanssa. Itse olen sen verran tomera että en tätä harrasta, vaan tilaan ihan avoimesti mitä haluan. Jos jollakin on tähän jotain sanomista niin sitten voidaan käydä se keskustelu alkoholin terveellisyydestä :)

    • Kiitos oman tarinasi jakamisesta ja hyvästä pohdinnasta! Minullakin alkoholin käyttö on vähentynyt koko ajan vähitellen, vaikka nuorenakin olin usein baarissa juomatta. Ehkä se jäi monilta muilta tuolloin huomaamatta, koska nuoruuden energiaa uhkuvana alkoholittomuus ei näkynyt bileinnossa tai juhlatunnelmassa mitenkään ja saatoin notkua yökerhoissa ja baareissa tanssimassa pikkutunneille 3-4 iltaakin viikossa, ihan veden voimalla vain. Mutta niin sitä muuttuu ja minusta on tullut vanha ja väsynyt. :D

      Myönnän, etten itsekään enää oikein pidä kovin hauskana tai fiksuna sellaista kännäämistä, mikä kuitenkin nuorempana oli monille kavereille ihan tavallista baari-illan aktiviteettia. Toisaalta ehkä ne pahimmat änkyröinnit ovat ihan siinä omassa lähimmässä kaveripiirissäni aina loistaneet poissaolollaan ja suurin osa on osannut pitää hauskaa juomatta kuitenkaan siinä määrin liikaa, että se vaikuttaisi negatiivisesti yhteistunnelmaan. Mutta nykyään ryypiskely ajanviettotapana ei vain oikein kiinnosta minua, osin terveyssyistä ja osin vain siksi, että arvostan aikaani ja ystäviäni enemmän toisissa merkeissä. Olet muuten varmaan oikeassa siinä, että miesten kesken tätä painostusta kohdataan varmasti vieläkin enemmän.

  • Sintti

    Hei Jenni , kiinnostaisi sun kanta kaiken muun ohella tähän ilmastokeskusteluun? Kuitenkin hyvät mahdollisuudet sinulla myös seurattuna toimijana ja vaikuttajana käyttää puheenvuoro tähän? Vai onko se juuri niin ettet halua sellaista puolta vetää tänne blogiin?

    • Tämä on sellainen teema, mikä on pyörinyt jo pitkään ajatuksissa, mutta kovin kärkästä keskustelua kommenttibokseissa ja keskustelupalstoilla sivusta seuranneena aiheeseen tarttuminen on suoraan sanottuna tuntunut ahdistavalta, kuten se itse aihekin. Usein tuntuu, ettei tästä teemasta voi kirjoittaa saamatta syytösten ryöppyä niskaansa, ellei ole täydellinen malliesimerkki, miten pitäisi toimia – ja harvahan meistä on. Siitä huolimatta ilmastonmuutoksesta ja sen vaatimista teoista itse kunkin elämässä olisi tärkeää puhua. Tällä hetkellä paine tarttua aiheeseen on kova pari viikkoa sitten julkaistun ilmastoraportin jälkimainingeissa, mutta minulla ei yksinkertaisesti ole ollut aikaa syventyä tämän tekstin kirjoittamiseen muilta työkiireiltäni, sillä tämä on sellainen juttu, mitä en halua kirjoittaa hutiloiden tai kiireessä. Toisaalta esimerkiksi Stella on jo kirjoittanut mietteensä sanoiksi paremmin kuin minä osaisin, joten oman jutun tekeminen tästä tuntuisi vain samojen lauseiden toistelulta. Mutta kyllä tämä teema tuolla luonnoksissa pyörii. Se vain taitaa nyt ottaa aikansa (kirjaimellisesti), kunhan ehdin kypsytellä ja naputella mietteeni postauksen muotoon asti. Sitä odotellessa suosittelen lukemaan esimerkiksi tuon Stellan hyvän kirjoituksen aiheen tiimoilta.

  • K

    Yksi syy voi olla ihmisen tarve jakamiseen. Vaikka menisin teebaariin kaverin kanssa ja kaveri ilmoittaisi, että ei tee nyt yhtään teetä mieli, olisin pienesti pettynyt, kun hän ei jakaan teennauttimiskokemusta kanssani. Toki kunnioittaisin hänen fiilistään. Itse en oo juonut ollekaan vuosiin, mutta hyvin harvoin törmännyt painostukseen. Voin silti hyvin uskoa, että sitä esiintyy.

    • Tämä on varmasti yksi syy, että monella on vahva tunne jaksaa se tismalleen sama elämys toisen ihmisen kanssa. Toisaalta on myös hyvä muistaa, että ne elämykset eivät kaikille vain koskaan ole samanlaisia. Se teelaatu/ruoka-annos/drinkki/elokuva/mikä ikinä, joka on omasta mielestä aivan fantastinen, voi toisen mielestä olla umpisurkea tai vähintäänkin aika blaah. Ja varsinkin kun puhutaan asiasta, jolla on monelle jonkinlaisia negatiivisia terveysvaikutuksia fyysisesti ja/tai henkisesti, on ymmärrettävää, että jokaisella pitää olla vapaus tehdä nämä valinnat itse ilman ulkopuolista painostusta.

      Jos luisun hiukan sivuun tuosta sinun kommenttisi pointista, heräsi tällainen ajatus… Alkoholia ei usein ajatella samalla tavalla ajatella päihteenä kuin vaikkapa huumeita, mutta sitähän se todellisuudessa on. Se on vain niitä ainoita päihteitä, jotka tässä yhteiskunnassa syystä tai toisesta on päätetty laillistaa. Mietin joskus sellaista ääriesimerkkiä, että mitäpä jos joukkopaine porukassa puskisikin ottamaan jotakin huumetta. Bilehuumeet ainakin Helsingissä ovat todella yleisiä ihan tavallisten nuorten aikuisten keskuudessa. Monen olisi helpompi ymmärtää ja hyväksyä tällaisesta päihteestä kieltäytyminen, koska se on laitonta ja itselle ehkä vähän vierasta ja pelottavaa sekä ennen kaikkea siksi, että huumeiden käyttäminen ei ole samanlainen vallitseva normi. Kuitenkin kyse on yhtälailla päihteestä. Moni ei tule sitä ajatelleeksi, mutta esimerkiksi krapulahan on lievä alkoholimyrkytys. Se, että päätä särkee, voi pahoin ja olo on seuraavana päivänä kamala, on sitä, että olet aiheuttanut itsellesi MYRKYTYSTILAN. Onhan se aika hullua, kun asiaa oikeasti miettii…

      Myös alkoholin väärikäytöllä on erittäin haitallisia seurauksia, mikä usein unohtuu, koska alkoholi on laillista ja siksi monen silmissä turvallista. Kuitenkin alkoholimyrkytyksiin ja muihin alkoholista johtuviin syihin kuoli vuonna 2016 yli 1700 henkeä Suomessa, mikä on tuorein saatavilla oleva tilasto tällä hetkellä. Se on aika paljon huomioiden, että alkoholi on laillinen päihde. Suurin osa ihmisistä lienee kohtuukäyttäjiä, mutta Suomessa juominen on lähtökohtaisesti yleensä vähintäänkin lievästi humalahakuista.

      • K

        Juu, tuo on ihan totta, että alkoholi on huume/päihde siinä missä muutki huumeet eikä todellakaan mieto. Tää on jo vähän oma iso keskustelunsa, vaikkakin postaukseenkin toki täysin oleellisesti liitettävä…. Mutta joo siitä kulttuurisesta kontekstista käsin mihin ihmiset on kasvatettu ja oppineet ja aivopesty, ni voin inhimillisestä näkökulmasta ymmärtää ensireaktiona tulevan tunteen “ai et sä otakkaa”. Toki moni varmasti tajuaa, että jos toisen ei tee mieli juomaa ni kokemus ei sitten olisi sama.Ja kuten sanottua, en todellakaan painostaisi ikinä ketään tai edes mielessäni kyseenalaistaisi toisen omaa tahtoa, toisen vapaus on mulle pyhä asia. Selvennetään nyt vielä, etten kommentillani halunnut puolustaa juomattomuuden kyseenalaistamista, vaan koittaa ymmärtää tunnetasolla inhimillisiä reaktioita.

  • Sipulisopuli

    Kiitos. Niin asian ytimessä. En ymmärrä miksi se on kellekään ongelma jos ei juo. Alkoholi on kuitenkin myrkky loppupeleissä :)

Related posts