30/08/18

Sieniretkiä, taidevinkkejä sekä tuomiopäivän tarhurin paluu

25 22

Syksy on pyörähtänyt niin vauhdilla käyntiin, että hetkittäin miettii, kuinka itse edes pysyykään perässä. Tänään on taas sopiva tovi koota yhteen sekalaisia mietteitä menneestä ja tulevasta. Tällä kertaa onkin paljon kaikenlaista mielen päällä!

♥ Olen intohimoinen sienten ystävä ja ainoa miinuspuoli lämpimässä ja sateettomassa kesässä on ollut sen vaikutus luontoon. Jos ei sada, niin sieniä ei tule! Onneksi nyt on vähän saatu syyssateitakin, sillä sen myötä peli ei ehkä vielä ole ihan menetetty sienisadon suhteen. Lähdin vähän spontaanisti pitkästä aikaa kyläilemään vanhempieni luo viime viikonlopuksi haaveissani päästä sienimetsään, mutta saalis jäi melko vaatimattomaksi. Löysin silti kantarelleja noin kolmen sienipastan aineksiksi eli ei ihan turha reissu! Harmi, etten täällä Helsingin suunnalla oikein tiedä, missä parhaat sienimaastot sijaitsevat… Ymmärrän, että nämä ovat niitä salaisuuksia, mitä ei parane muille jakaa, mutta jos joku raaskii antaa vinkkejä, niin niitä otetaan ilolla vastaan kommenttiboksin puolella tai privaatimmin sähköpostitse!

♥ Liekö kyse kuusta tai tähtien asennosta, mutta olen jostain syystä viime aikoina nukkunut tosi huonosti. Uni ei meinaa illalla tulla ja aamulla herään usein jo kauan ennen herätyskelloa. Tällaisia uniongelmia minulla ilmenee yleensä vain, kun olen stressaantunut, mutta nyt en koe itseäni kovin stressaantuneeksi. Töitä on paljon, mutta olo on silti kohtalaisen levollinen, joten en usko, että unipulmat johtuvat siitäkään. Olen kuullut, että moni muukin on tällä viikolla nukkunut huonosti. Mitenkäs te siellä ruudun toisella puolen? Hämmentävää kyllä, viime viikonloppuna vanhempieni luona nukuin kuin tukki ja juurikaan heräilemättä koko yön läpeensä – teki hyvää! Viime yönä sain myös pitkästä aikaa kunnolliset unet omassa sängyssä. Mahtoikohan illalla nappaamastani melatoniinitabletista olla apua…

♥ Pääsin tällä viikolla blogin tiimoilta PR-reissulle vähän toisenlaisiin maisemiin, kun Lagom vei minut ja muutaman muun bloggaajan eräretkelle Liesjärven luonnonpuistoon. Tällä kertaa ei siis kilistelty shamppanjalaseilla tai liihoteltu cocktail-kutsuilla, vaan puettiin ylle villasukat ja mentiin yöpymään luonnon äärelle telttaan. Ja jos minulta kysytään, tämä oli yksi kivoimmista retkistä, mitä blogin kautta olen päässyt tekemään. Matkan ohjelmaan kuului metsäjoogaa, saunomista, uimista, nuotiolettujen paistamista sekä tietysti yöunet teltassa makuupussin uumenissa.

Mietin, että edellisen kerran olen tainnut yöpyä tätä ennen teltassa luonnon äärellä joskus 25 vuotta sitten pienenä partiolaisena, jos kahta viimeiseen 15 vuoteen mahtunutta festaritelttailua ei lasketa mukaan. Jotenkin täällä kaupungin hälinässä ja arkisen kiireen keskellä aina unohtuu, miten rauhoittavaa ja ihanaa luonnossa oleilu onkaan. Nyt sain metsäterapiaa viikonvaihteessa kuitenkin ihan pariin otteeseen, ensin sienimetsällä ja sitten telttaretkellä. Retkestä jäi kyllä kipinä lähteä luonnon äärelle useammin – ja ehkä nyt vihdoin ja viimein jossain vaiheessa toteutan sen vaellusretken Lappiin, mistä olen haaveillut.

♥ Kuten varmasti moni teistä tietää ja loputkin osaavat aavistaa, kaukosuhteessa eläminen ei aina ole ihan helppoa. Olen tosin muutaman kerran todennut, että elämä kaukosuhteessakin tuntuu tämän oman kumppanini kanssa helpommalta kuin suurimman osan ihmisistä kanssa ihan tavallisessa lähisuhteessa. Kun on todellinen halu olla yhdessä sekä positiivinen asenne kohdallaan, tuntuu kaikki muu vain järjestelykysymykseltä. Valehtelisin silti, jos väittäisin, että toisesta pitkiä aikoja erossa oleminen on helppoa. Kyllä siinä koetellaan kärsivällisyyttä ja jaksamisen rajoja, mutta jälleennäkemisen hetki tuntuu sen jälkeen sitäkin kallisarvoisemmalta. Viime aikoina kärsivällisyyttä on toden totta koeteltu, sillä hiukan poikkeuksellisten olosuhteiden ja tilanteiden takia emme ole pystyneet näkemään toisiamme yli kahteen kuukauteen! Siksi olen nyt ihan suunnattoman onnellinen, että näen poikakaverini jälleen ensi viikolla. Ja sen jälkeen arki palautunee onneksi normaaleihin uomiinsa. Tällä hetkellä tuntuu, että olen kuin lapsi joulun edellä. :D

♥ Olen viikonloppuna menossa eräisiin tärkeisiin juhliin… Nimittäin ystäväni tytär täyttää 6 vuotta! Minulla ei ole hajuakaan, mitä kuusivuotiaalle voisi antaa synttärilahjaksi, joten kaipaisin teiltä ideoita. En haluaisi ostaa mitään turhaa krääsää tai leluja lapselle, jolla niitä on ennestään jo kasapäin. Olisi kiva antaa jotakin vähän erilaista, kestävämpää – jotakin, mistä voisi olla iloa pidemmäksikin aikaa. Muutama vuosi sitten annoin jonkun Mauri Kunnaksen kirjan, joita itse rakastin lapsena yli kaiken, mutta pikkuneitiä kiinnostavat vain prinsessat ja Frozen, eivätkä Kunnaksen hauskat tarinat ja kuvitukset tuntuneet kiinnostavan pätkääkään. Höh! Tuleeko mieleen kivoja ideoita vähän persoonallisempaa lahjaa ajatellen?

♥ Haluan vinkata teille kivasta taidenäyttelystä, joka on vielä tämän ja ensi viikon ajan meneillään täällä Helsingissä Galleria Katariinassa (Kalevankatu 16). Galleriassa on esillä ystäväni Sanni Sepän näyttely “Elän tässä talossa”, jonka pieniin maalauksiin hän on ikuistanut hetkiä menneen vuotensa varrelta. Jollekulle Sanni saattaa myös olla tuttu Lilyssä majailevan bloginsa kautta. Tyylillisesti hiukan naiivit mutta realistiset akryylimaalaukset muistuttavat kuin maalausmuodossa olevaa Instagramia: on aamiaiskulhoja, lintuperspektiivistä kuvattuja varpaita, iloisia hetkiä ystävien kanssa, selfieitä, lemmikkejä ja asetelmia.

Värikkäiden töiden ensisilmäyksellä iloisena välittyvä tunnelma saa kuitenkin moninaisempia vivahteita, kun tietää, että taiteilija on puhunut hyvin avoimesti taistelustaan masennuksen kanssa. Aivan kuin sosiaalisessa mediassa, hän valitsee itse ne hetket, jotka haluaa jakaa kuvien kautta elämästään yleisölle. Iloisten värien, kauniiden kuvien sekä elämän huippuhetkien lomaan mahtuu häivähdyksiä puuduttavaa arkea, ahdistuksen tunteita ja paketti masennuslääkkeitä, kun vain malttaa katsoa tarkkaan. Suosittelen! “Elän tässä talossa” -näyttely on siis avoinna Galleria Katariinassa 9.9.2018 asti, käykää piipahtamassa!

♥ Annanpa samaan syssyyn toisenkin taidevinkkauksen, nimittäin Kalasatamaan viime vuoden lopulla avatussa Kohta-galleriassa on myös meneillään mielenkiintoinen näyttely. Pudasjärveltä kotoisin olevan Martti Aihan näyttely “Omakuva” on mielenkiintoinen kokoelma pitkän linjan taiteilijan tuotantoon, sillä esillä on niin veistoksia, maalauksia, videoteos kuin runsas määrä luonnoksia taiteilijan pitkän uran varrelta.

Erityisen kiehtovia olivat omasta mielestäni moniulotteiset, melkeinpä joltakin biologiselta tutkielmalta vaikuttavat kromatut patsaat sekä seinille ripustetut lukemattomat luonnokset. Itse galleriatila on myös todella kiinnostava upean valon luovine kattoikkunoineen. Jos satutte Teurastamon alueelle, niin kannattaa ehdottomasti käymään tsekkaamassa. Paikka saattaa olla hiukan haastava löytää, mutta galleria Kohta sijaitsee siis Teurastamon alueella Kalasatamassa ja tarkka osoite on Työpajankatu 2 B, rakennus 7 ja 3. kerros. Martti Aihan näyttely on avoinna yleisölle 30.9.2018 asti.

♥ Tuomiopäivän tarhuri on palannut meikäläisen huusholliin, sillä vaikka muutamat viherkasveistani kukoistavat ja kasvaa porskuttavat oikein onnellisina, pari kasveistani on huolestuttavan heikossa hapessa kastelupalloista ja parhaista elvytysyrityksistäni huolimatta. Varjoviikunani pudotti yhtäkkiä talvella kaikki lehtensä ja ryhtyi puskemaan isosta puuvarresta ohuempaa uutta vartta, johon kasvatti uudet lehdet. Tuumasin asioiden olevan kuitenkin reilassa, kun uutta lehteä puski näkyviin. Nyt kesällä tyyppi kuitenkin yhtäkkiä pudotti nuo uudetkin lehdet ja on raukka tällä hetkellä tyystin kalju. Kastelusta on vastannut kastelupallo, mutta joskus ne huonosti asetettuna saattavat päästää läpi liikaa vettä ja kun tunnustelin multaa sormella, se tuntui aika kostealta, joten kuivuuteen ei ole varjoviikunani ainakaan nuukahtanut. Voiko siis olla, että se on saanut liikaa vettä? Ja onko tässä vaiheessa mitään enää tehtävissä? Hjäpl!

Toinen kovan onnen kaveri kotiviidakossani on rahapuu. Rakastan rahapuita, mutta en kertakaikkiaan osaa pitää niitä hengissä. Epäilen kastelevani liikaa, sillä rehevinä rehottavat rahapuut pudottelevat lehtiä ja saattavat jopa pudottaa kokonaisen suuren oksan. Miten harvoin tuota pirulaista oikein pitäisi kastella, että sen saisi pidettyä hengissä näännyttämättä kuitenkaan kokonaan? Tietäjät, jakakaa viisautenne.

♥ Kukanhoito-ohjeiden ja synttärilahjavinkkien lisäksi tarvitsisin myös toisenlaista jeesiä, sillä olen aiemmin käynyt säännöllisesti hieronnassa helpottamassa kroonista läppärityöläisen niskajumiani. Nyt kuitenkin vuosia palvellut hierojani päätti jokin aika sitten lopettaa toimintansa, joten olen jäänyt vähän tyhjän päälle ja niskat huutavat hoosiannaa. Kaipaisin osaavaa ja järkevän hintaista hierojaa täältä Helsingin kantakaupungin alueelta eli jos jollakulla on suositella omaa luottotyyppiä, niin otan ilolla suosituksia vastaan!

♥ Tänään on illalla tiedossa mukavia hetkiä, kun rakas ystäväni Martina päätti tupsahtaa Tukholmasta spontaanille yllätysvisiitille. Tavallinen torstai-ilta saa siis ihanan upgreidauksen, kun aiomme viettää tyttöjen leffailtaa täällä minun luonani yökyläilyn merkeissä. Kuka sanoi, että pyjamabileitä voi pitää vain viikonloppuisin?

paita // shirt BikBok*

farkut // jeans Monki*

hattu // hat KN Collection*

kaulakoru // necklace By Biehl*

kengät // shoes Whyred

* saatu blogin kautta / gifted

Photos: Annika Ollila

Tags: , , , , , , ,

Categorised in: Muoti

25 Comments

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

  • Elinakoo

    En väitä olevani kasviexpertti, vaikka meillä niitä useita onkin. Minä usein ennemminkin unohdan kastella rahapuita ja silti ne vaan kukoistavat, eli uskoakseni ne siis pitävät kuivahtamisesta kastelukertojen välillä.

    • Luulen, että rahapuuni ovat närkästyneet siitä, että innostuin jokin aika sitten suihkuttelemaan. En ole niitä juurikaan kastellut, mutta päivän-parin välein suihkutellut hiukan samalla, kun muitakin kasvejani. Ja sen jälkeen on alkanut alamäki eli vaikka multa sinänsä tuntuu kuivalta, niin veikkaan, että tuokin vähäinen vesi on ollut niille liikaa. Pitäisi päästää kunnolla vain ensin vähän nahistumaan ennen uutta kastelua varmaan.

  • Tiina

    Mä kun olen nyt parin viime vuoden aikana onnistunut saamaan oman kasvikokoelmani pysymään hengissä, niin voin jopa jakaa pari vinkkiä Olin aiemmin viherkasvien sarjamurhaaja, ja syy oli juurikin liikakastelu (tai kasvin unohtaminen kokonaan) Nykyisin kun ostan uuden viherkasvin, selvitän onko sillä jotain erikoisvaatimuksia (esim. että sitä ei saa siirtää tai on pidettävä koko ajan kosteana jne.) Yleisohjeena voisi sanoa, että kastelen kaikki viherkasvini vain kerran viikossa, niin että multa kastuu kunnolla, en ollenkaan siinä välissä. Laitan niille ravinnepuikon huhti-syyskuussa kerran viikossa tai kahdessa, ja loka- maaliskuussa kerran/kk, nämä hoito-ohjeet pätevät aika suureen osaan huonekasveista (lukuunottamatta kaktuksia jotka pärjäävät paljon vähemmällä kastelulla) Kastelukertojen välissä suihkutan kasveja vielä sumutepullolla ja pyyhin kostealla liinalla vahapintaisten kasvien lehtiä.. Ja leikata kannattaa toisinaan, ja nyppiä pois huonoja lehtiä! Toivottavasti näistä vinkeistä oli apua

    • Muiden viherkasvien kanssa ei niinkään ole ollut ongelmia ja näyttävät kukoistavan hyvin, mutta noille rahapuille taitaa tuo kerran viikossa -kastelukin olla liikaa. :/ Kiitos silti vinkeistä! Näitä voi soveltaa ainakin noihin muihin viherkasveihin. :) Sumutepullolla olenkin rahapuitani sumutellut, mutta ilmeisesti eivät siitä tykänneet, koska pian sen jälkeen alkoivat pudotella lehtiä ja oksia.

  • Minni

    Lahjaideaksi 6-vuotiaalle tytölle tuli mieleen Sankaritarinoita tytöille (ja kaikille muille)-kirja. En ole vielä lukenut, mutta vaikuttaa tosi hyvältä! Omat kummilapset on ehkä vielä vähän liian pieniä, mutta 6-vuotiaalle voisi mennä hyvinkin. Pienet tytöt tarvitsevat kipeästi samaistuttavia sankareita, ehkäpä sen takia Frozenkin on niin suosittu.

  • LauraK

    Onnistuin itse lähes listimään oman varjoviikunani juuri kastelupallon avulla. Kasvi ehti tiputtaa lähes kaikki lehtensä ennen kuin tajusin ottaa pallon pois ja alkaa käyttää vadilta altakastelua melko harvoin. Tämän jälkeen lehtien putoilu lakkasi ja uusiakin lehtiä on tullut. Rahapuuta voi niin ikään kastella harvoin ja se tykkää välissä kunnon kuivahtamisesta. Nämä ovat kasveja, jotka herkästi mätänevät juurakosta liialla kastelulla ja silloin tiputtavat lehtensä. T. entinen tuomio-tarhuritoveri

    • No hittolainen, kun ensin tuo varjoviikuna oikein yltyi kukoistukseen sen kastelupallon ansiosta, mutta nyt tilanne on täysin toinen. Mutta otinkin nyt sen pallon pois, kun epäilin että saattaa antaa kukkaselle liikaakin vettä. Katsotaan onko peli ihan jo menetetty vai saisinko tuon vielä jotenkin elvytettyä uuteen nosteeseen!

  • Milla

    Hmm. Voisiko jokin sopivan hintainen, kaunis mutta yksinkertainen koru olla pikkutytön mieleen? Sellaista hän voisi käyttää vielä aikuisenakin, jolloin lahja saisi todella arvoa, jos koru ei tunnu liian arvokkaalta ja hienolta annettavalta. Totta puhuen minustakin tuntuu kyllä tosi vaikealta keksiä kestävää lahjaa 6-vuotiaalle prinsessatytölle, paitsi jos lahja voi olla aineeton. Silloin vaihtoehtoja voisivat olla vaikka jokin pieni harrastuskurssi tai yhteinen vierailu katsomaan balettia tai jotakin kivaa näyttelyä (Barbie-näyttely taitaa jo olla ohi, mutta ehkä jotakin muuta innostavaa löytyy!)

    Kasvien kanssa en osaa auttaa, mutta oletko muuten koskaan käynyt faskiakäsittelyssä hoidattamassa niskan ja hartioiden seutua? Itselläni on sellaisesta niin hyviä kokemuksia, että suosittelen ehdottomasti kokeilemaan. :) Itse olen käynyt Unitaksessa Hilppa Venholla, joka tosin taitaa tällä hetkellä olla vielä äitiyslomalla.

    • Kiitos kivoista ideoista! :) Varmasti näiden täällä jaettujen ehdotusten joukosta löytyy joku passeli lahja 6-vuotiaalle! Ja kiitos myös niska-hartiaseudun hoitovinkistä. Faskiakäsittely onkin minulle entuudestaan ihan tuntematon juttu.

  • Sanni

    Rahapuu tykkää viettää kesän ulkona. Omat rahapuuni kestävät talven kuivan huoneilman kun ne saavat olla toukokuulta elokuun lopulle villeinä ja vapaina ulkona. Olen varannut anoppilan pihan nurkasta varjoisan katveen rahapuiden kesäsiirtolaksi. Pari kertaa kesän aikana olen niitä kastellut.

    • No hitsi, minulla ei oikein ole lähellä ulkoilutusmahdollisuuksia kukkasilleni, mutta jos joskus on sellainen koti, missä on parveke, niin täytyy pitää tämä mielessä. :)

  • Iidak

    Urheiluhieroja Kaiku Apollonkadulla Töölössä on mun suositus mielestäni järkevät hinnat lokaatioonsa nähden!

  • Tuija

    Annoin omalle 6-vuotiaalle kummitytölleni lahjaksi korvikset. Hän kun oli juuri saanut reiät ja korvissaan oli harjoituskorvikset. Ilme oli näkemisen arvoinen. Mietin myös ihan rannekelloa hänelle, jotta oppisi kellon myös ihan hahmottamisen kannalta (ei vain kännykän numeroista). Toisaalta myös kiva kokemus voisi olla ihan yhdessä leffassa käynti ja popparit.

  • Maija

    Vie kuusivuotias jollekin “isojen” retkelle, esimerkiksi ravintolaan ja Tanssiteatteri Hurjaruuthin talvisirkukseen. Olen nähnyt monta talvisirkusta, ja ne on aina olleet sekä lasten että aikuisten mielestä aivan huikeita kokemuksia.

    Tänä vuonna aiheena on rakkaus, vaikuttaa kivalta! Isyyspakkauksen Tommi kävi tyttönsä kanssa viime vuonna katsomassa esityksen, hehkutuksen voi käydä lukemassa täällä: https://www.lily.fi/blogit/isyyspakkaus/huikea-talvisirkus-play

    Liput ja muut infot löytyvät sen sijaan tästä: http://www.hurjaruuth.fi/talvisirkus/

    Suosittelen!

    Muita vinkkejä: yhteiset retket vaikka metsään tai teatteriin, leffa + namit, Papershopin askartelupaja tms., vaatekaupasta mitä tahansa, omat piirustus/maalausvälineet… Isyyspakkauksen tyttö on saman ikäinen, sieltä varmasti löytyy myös ajatuksia!

  • Rahapuu on mehikasvi eli se ei tarvitse vettä todellakaan joka viikko! Kastelen omaa, ikkunalaudalla majailevaa rahapuutani vain kerran kuussa, jolloin annan vettä niin kauan kuin ruukussa oleva multa sitä jaksaa altakasteluastiasta imeä. Sumuttelua en harrasta mehikasvieni kohdalla lainkaan, eivätkä ne sitä ole kaivanneet. :)

    Kannattaa seurailla oman rahapuun lehtiä. Jos ne ovat pulluraisia ja terhakasti ylös päin, ei vettä tarvitse antaa. Hieman nuupallaan olevat ja ohuelta näyttävät lehdet kielivät vedenkaipuusta.

    • Aivan saman ohjeen olin tulossa antamaan rahapuun hoidosta. Omalleni, joka on viimeisten 14 vuoden aikana kasvanut pikkuruisesta kahden lehden pistokkaasta jo mekoiseksi vänkyräksi, annan vettä noin kerran kuussa ja reilusti kerrallaan. Jos rahapuuta kastelee liikaa, se voi alkaa mätänemään sisältä päin. Erityisesti seisova vesi on pahasta. Suihkuttelua ei rahapuu kaipaa. Lehdet on hyvä indikaattori veden tarpeesta :)

      • Riariina

        Saimme poikaystäväni kanssa rahapuun tuparilahjaksi viisi vuotta sitten hänen äidiltään ja sain loistavan vinkin puun hoitoon: kastele rahapuuta aina palkkapäivänä eli kerran kuussa. Vaikka olen tappanut kaikki muut viherkasvit, mitä olen tähän asti omistanut, rahapuu porskuttaa edelleen tällä ohjeistuksella.

      • Kiitos hyvistä nikseistä ja neuvoista! Ja maltan siis mieleni nyt myös sen suihkepullon kanssa. :D

    • Joo, rahapuun ja muiden mehikasvien hoitoon eivät tosiaan päde nämä normaalit kerran viikossa -ohjeet, mutta kiitos hyvistä neuvoista ja toivotaan, että näillä vinkeillä saan pidettyä jatkossa kasvini hengissä! :D

  • Sun upea asu yhdistettynä lokaation värimaailmaan tekee noista kuvista ihan käsittämättömän upeita!
    Kyttäsin kuvia ihan suu auki.

    On onni, että olet löytänyt miehen, jonka kanssa etäsuhdekin toimii. <3 Välillä tuntuu, että on lähes mahdoton löytää sopivaa ihmistä edes normaaliin suhteeseen. haha. :D

Related posts