13/07/18

Parempi överit kuin vajarit?

6 30

En koe olevani tyylillisesti mikään sellainen älytön räväyttäjä. Olen joskus kuvaillut tyyliäni siten, että pukeudun periaatteessa aika klassisesti ja tyylissäni on paljon sellaista pohjoismaista selkeyttä yhdistettynä ripaukseen ranskalaishenkistä naisellisuutta, kepeää tyttömäisyyttä ja näyttävämpiä yksityiskohtia sekä värejä. Kuitenkaan en ole koskaan ollut se tyyppi, joka havittelee paikkaa huomion keskipisteenä – enemmänkin ihmisten katseet saavat minut kiusaantumaan.

Olen joskus joutunut kokemaan vähän ristiriitaisiakin fiiliksiä sen suhteen, että jokin asia tyylillisesti tuntuu omalta ja kiinnostavalta, mutta samanaikaisesti sen herättämä huomio olisi minulle epämukavaa. Muistan edelleen sen tilanteen, kun vajaat 10 vuotta sitten bussikuski repesi nauruun minun astuessa bussiin. Mitään niin älyttömän omituista minulla ei edes ollut päälläni, mutta ilmeisesti näyttävä hiuskoristeeni oli herralle liikaa. :D

Bussiepisodin jälkeen kävin kiinnostavan keskustelun tyylistä äitini kanssa. Äiti sanoi ihailevansa rohkeuttani pukeutua juuri oman näköisesti, mutta totesi, ettei itse voisi ikinä vetää ylleen sellaisia asusteita kuin minä. Hän kertoi mieluummin sulautuvansa joukkoon kuin erottuvansa siitä. Hänelle ajatus muiden katseista ja huomion herättämisestä tuntui niin epämukavalta, että se muokkaa myös pukeutumistyyliä.

Suhtautumiseni omaan tyyliin on varmasti muuttunut jonkin verran vielä noistakin ajoista – onhan tuosta keskustelusta ja tilanteesta jo liki 10 vuotta. Oman tyylin ydin on terävöitynyt vuosien varrella entisestään ja ikä on tuonut itsevarmuutta luottaa omaan makuun ja valintoihin riippumatta siitä, mitä muut minusta mahtavat ajatella. En edelleenkään kaipaa huomion keskipisteeksi, mutta enää omat erikoisemmat tyylivalinnat eivät jännitä yhtä paljon.

En tiedä olisinko 10 vuotta sitten tohtinut laittaa päälleni tätä kuvien asua: kukkakuvioitua housupukua ja hullunkurista pinkkiä hattua. Nyt tämä tyyli kuitenkin tuntuu ihan omalta ja mukavalta. Hatun ostaminen vaati aluksi hieman pohdiskelua ja sulattelua, mutta kun makutuomarit näyttivät iloisesti peukkua, rohkenin hankkimaan. Olen huomannut, vaikka päätän omasta tyylistäni aina itse, läheisten ja ystävien reaktioilla voi olla omaan pukeutumiseen vaikutusta. Minun tapauksessani vaikutus on ollut lähinnä positiivinen juuri siten, että kun minulle rakkaat ihmiset tuntuvat innostuvan vähän erikoisemmistakin kokeiluista ja kannustavan niihin, antaa se rohkeutta olla reilusti vain oma itsensä. Kiitos siis siitä.

Vieläkin on niitä hetkiä, kun arastelen pukea ylle jotakin erikoisempaa tai näyttävämpää, vaikka niitä onkin jatkuvasti vähemmän. Ja harva tyyleistäni loppujen lopuksi on todella mitenkään kovin erikoinen, vaikka tämä asu osuukin ehkä enemmän sinne överit kuin vajarit -osastoon. Voisiko se olla osa tätä vanhakantaista suomalaista pukeutumiskulttuuria, että erottumista ei lähtökohtaisesti pidetä välttämättä mitenkään positiivisena asiana, vaan mieluummin juuri sulaudutaan joukkoon ja ollaan huomaamattomia? Olisi kiinnostavaa kuulla, millainen suhde teillä muilla on omaan tyyliin? Oletteko mieluiten räväyttäjiä, seinäruusuja vai jotakin siltä väliltä?

Tämä hauska pyjaman ja housupuvun välimaastoon tyylillisesti asettuva kukka-asu on yksi tämän kevään suosikeistani. Olen pitänyt housuja ja takkia yhdessä sekä erikseen ja kokonaisuutta on helppo muunnella yhdistämällä asun molempia osia erilaisten ylä- ja alaosien kanssa.

Hanna Sarénin suunnitteleman ÉN-merkin huopahattu puolestaan sopii oikeastaan hullunkurisuudessaan melkein mihin tahansa tyyliin. Rakastan ÉN-merkin värikästä hattuvalikoimaa, jossa on kaikenlaisia vaihtoehtoja moneen makuun – hauskimpia minun silmääni ovat nuo Pekka Puupää -tyyliset vähän korkeammalla kuvulla varustetut päähineet. Myös lierejä on eri levyisiä ja muotoisia, mutta itse valitsin itselleni tämän hiukan taivutetun lierin, jonka voi halutessaan kääntää osoittamaan myös alaspäin.

Yksi parhaista puolista näissä ÉN-hatuissa on niiden muunneltavuus. Pehmeää huopaista kupua voi muotoilla oman maun mukaan miten itse haluaa: jättää ylväästi korkeaksi, painaa uralle stetson-tyyliin tai tuikata lommolle Panama-hatun tapaan tai keksiä vaikka ihan jonkun oman jutun. Niinpä yhdessä hatussa saa oikeastaan vaikka kuinka monta päähinettä, sillä hatun voi joka kerta pukea vaikka eri tavoin. Jos jotakuta kiinnostaa, niin tällä hetkellä näitä myydään ainakinMy oMy -putiikissa Helsingin keskustassa sekä merkin työhuoneella Korkeavuorenkadulla. Myös merkin Facebook-sivuilta on mahdollista ostaa hattuja. Syksyllä ÉN avaa ihan oman liikkeen Helsingin keskustaan eli sitä odotellessa!

PS. Muistuttelen tässä välissä, että Kuosissa-muotiohjelman kaikki ilmestyneet jaksot ovat kuunneltavissa myös Radio Helsingin nettisivuilla. Suosittelen tsekkaamaan etenkin viime viikon todella mielenkiintoisen jakson, jossa keskustellaan antropologi Viola Strandbergin kanssa siitä, miten kulttuuri määrittää käsitystämme muodista ja siitä, millainen tyyli on esimerkiksi hyvän maun mukaista. Aivan uskomattoman mielenkiintoinen vieras ja keskustelu eli todella painokas suositus! :)

kukkahousut ja -takki // floral outfit Samsøe & Samsøe*

silkkitoppi // silk top Twist & Tango

nahkalaukku // leather bag A+more (Stockmann)*

hattu // hat ÉN

kengät // shoes Dorateymur (Minimal Nordic)

* saatu blogin kautta / gifted

Photos: Vesa Silver

Tags: , , , , , , , , , ,

Categorised in: Muoti

6 Comments

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

  • Mju

    Tunnetko saavasi enemmän positiivisia kommentteja niistä hiukan räväkemmistä valinnoista? Itsestä ainakin tuntuu, että tuntemattomat kehaisevat (silloin harvoin, kun joku kehuu :p) juuri niitä vaatteita, joista itse on miettinyt vielä ulko-ovella, että ehtisikö vielä vaihtaa…

  • Kaunis tuo kukkapuku eikä mielestäni lainkaan huomiota herättävä.

    Mielestäni persoonallinen pukeutuminen ja oma tyyli on hieno asia, oli kyse sitten harmaavarpuslookista tai värikkäästä pukeutumisesta. Itse olen yleensä ennemmin värikäs ja tunnen sellaisissa vaatteissa oloni omimmaksi. Teinilapseni joskus ihmetteli joitakin vaatteitani, että ”eihän nuo ole sinun tyyliäsi.” Mutta eihän minulla ole vain yhtä tyyliä, eikä tarvitsekaan olla. Jokaisella saa olla monta tyyliä :)

    Mukavaa viikonloppua!

  • Mirjam

    Ihana tyyli! Itse noudatan ja myös vuolaasti jaan muille yhtä ainoaa tyylineuvoa; pue päällesi mitä haluat:)!

  • koo

    Olen oikeastaan toivonutkin tätä aihetta osaamatta pukea sitä sanoiksi itsellenikään :). Monet sun asut on sellaisia, että on kai tehnyt mieli kysyä, mistä saat rohkeutta, tai mitä mietteitä sulla on näistä kehtaamisasioista.
    Itse koen aika tärkeäksikin venyttää omaa rohkeuttaan pukeutumisen suhteen, tosin ehkä aikasemmin tuli tehtyä sitä enemmän ja nyt on oma tyyli jo enimmäkseen sitä kautta löytynyt. Tarkoitan siis, että jotkut jutut joista on joskus ollut silleen voinko mä pitää tätä, on ihan arkipäivää, mikä on itseasiassa ihana huomata!
    Tietysti, vaikka on tärkeää venyttää mukavuusaluettaan, on myös tärkeää, ettei siltä joudu liian kauas, on ihan kauheeta lähteä johonki liian epämukavassa olossa tai jossakin upeassa, jota vain ei ole vielä valmis pitämään. Myös päivä ja mielentila vaikuttaa aika paljonkin, joinakin päivinä kaipaa piristystä jostain näyttävästä korusta vaikka, joinakin ei vaan jaksa. Tai on menossa selleseen seuraan esim. että haluaa laittaa jotain huomiota herättämätöntä.
    Aika aina läsnäoleva juttu pukeutuminen tässä ku alkaa miettii, vaikka parhaimmillaan päällään olevia vaatteita ei tarvi miettii.
    Tosta mukavuusalueen venyttämisestä tuli vielä mieleen, että kerran näin yhen lapsuuden hyvän ystävän ja se oli ihan ihmeissään mun vaatteista, en meinannu eka tajuu yhtää miks, mut ilmeisesti se ei olis voinu kuvitella sille joskus tuntemalleen ihmiselle sellasia vaatteita. Mulle tuli jotenki tosi ylpeä olo siitä sen reaktiosta, tuntu että oon tulla pitkälle.

    Pinkki hattu on tosi söpö ja cool ja kiva!Koko asu aivan ihana, mutta sellainen jonka itse varmaan kehtaisin laittaa vaan johonkin spesiaaliin tilaisuuteen.

  • M.L.

    Heips :) Tämä kommentti ei suoranaisesti liity tähän postaukseen, vaan Afterwork-podcastiin. Kiitos älyttömän viihdyttävästä podcastista, se on pelastanut monta Turku-Helsinki-bussimatkaa. Toiset matkustajat tosin saattavat joskus ihmetellä, kun hihittelen yksinäni kuulokkeet korvilla..;) Minulle on tullut mieleen monta ideaa/toivetta, mutta olen ehtinyt unohtaa jo suurimman osan.:D Sellainen ajatus kuitenkin muistuu nyt mieleen, että kun palaatte kesätauolta, olisi kiinnostavaa kuulla teidän arkisista rutiineistanne, esimerkiksi aamu- ja iltarutiineista. Vaikkei sitä itse aina tajua, omat rutiinit saattavat olla toisten mielestä hyvinkin hassuja.:D Ja se on minusta myös kiinnostavaa, miten paljon ihmiset eroavat siinä, kuinka paljon heillä on rutiineja, ja millaisia ne ovat. Valitettavasti en nyt muista muita toiveitani, joita olen pohtinut, mutta ehkä ne palaavat mieleen, kun palaan seuraavan kerran Afterworkin pariin.:) Ihanaa kesää!

  • K

    Persoonalliset pukeutujat ovat aivan ihastuttavia! Itse kyllästyn niin nopeasti etten raaski värikkäitä asioita usein ostella, kirpparikassiin päätyvät useimmat väri-ilottelut vuoden sisään. Pukeudun mieluiten kokonaan harmaaseen ja saan kehuja pukeutumisestani pari kertaa vuodessa kun olen kerrankin ostanut kirjavan kukkamekon, heleän puuterisen vaaleanpunaisen neuleen tai pirteän raitapaidan. Elegantti venepääntie tai täydellinen harmaan sävy ei juurikaan kirvoita kommentteja. En kyllä huomiota kaipaakaan. Onkohan niin että jotain erikoista vaatetta on erityinen tarve/ kohteliasta kommentoida? Jos yllättäen pukeutuu vaikka punaiseen paitaan niin taatusti joku sanoo jotain.

Related posts