27/06/18

Afterwork-podcast: Hutsu vs. pelimies

13 23

Lutka, huora, helppo, kevytkenkäinen, hutsu, helppo… Miksi vielä tänäkin päivänä seksuaalisesti aktiivinen nainen saa helposti kyseenalaisen maineen, kun samanaikaisesti “pojat ovat poikia” ja pelimiehiä? Miksi sängyssä kerrytetty kokemus katsotaan useammin naisella miinukseksi ja miehellä plussaksi tai vain neutraaliksi asiaksi? Kesän viimeisellä Afterworkilla pohditaan naisen seksuaalisuutta, tasa-arvoa ja slutshaming -ilmiötä yhdessä Julia Toivolan kanssa. Ja lopuksi Täti Toivola jakaa myös muutaman totuuden, mistä voimme ottaa opiksi! Kuuntele uusin jakso ja ota kantaa keskusteluun kommenttiboksin puolella.

Afterwork jää siis pienelle kesätauolle, mutta palaa jälleen elokuussa uusin jaksoin. Aiemmin julkaistut AW-jaksot löydät tämän linkin takaa. Pääset myös kuuntelemaan podcastiamme esimerkiksi iTunesin, Acastin sekä erilaisten podcast-sovellusten kautta. :)

PS. Muistuttelen myös, että tänään kuullaan taas Radio Helsingin taajuudella 98,5 MHz Kuosissa-ohjelma klo 13-14! Toisessa jaksossamme vieraana on Lovia-brändin suunnittelija Outi Korpilaakso, jonka kanssa keskustellaan vastuullisesta muodista. Ohjelman voi kuunnella myös netistä tai jälkeenpäin podcastina. Ja jos missasit viime viikolla ensimmäisen jaksomme, jossa haastateltavana oli kenkäsuunnittelija Minna Parikka, voit kuunnella jakson täältä.

Photo: Jenny Jungell

Tags: , , , ,

Categorised in: Elämä

13 Comments

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

  • Pilli

    Kyllä. Minulla oli lukioaikana huoran maine. Mietin sitä joskus vieläkin. En osannut sitoutua niin kuin en vielä tänäkään päivänä. En mä pidä itteäni huorana. Yhdenillanjutut ovat kyllä vähentyneet huimasti. Olen ollut lukemattomia kertoja eri ihmisten kanssa sängyssä. Pistän villin nuoruuteni piikkiin. En osaa edes laskea niitä kertoja. Ihminen se minäkin vain olen.

    • Onpa tosi inhottavaa kuulla, että sinut on leimattu tuolla tavalla. Minusta pitäisi olla oikeus nauttia yhden illan jutuistakin leimautumatta, jos huoleton seksi antaa itselle iloa ja nautintoa. Nauti elämästäsi vapaasti ja muista, että kellään ulkopuolisella ei ole oikeutta tuomita tai arvostella sinua valinnoistasi, jotka koskevat omaa kehoasi! <3

  • z.

    Kiitos mielenkiintoisesta podcastista! On tärkeää, että näitä keskusteluja käydään, jotta naiset oppivat vapaammin nauttimaan seksuaalisuudestaan ja jotta miehetkin saisivat ajattelun aihetta. Itse olen huomannut, että joskus todella harvojen yhden yön juttujen jälkeen on tullut morkkis vaikka seksi olisi ollut hyvää, molemmat sinkkuja ja ehkäisyä käytetty. Pahimmassa tapauksessa oon jopa alkanut selitellä miehelle “en siis yleensä ikinä harrasta mitään yhden yön juttuja, tää on mulle tosi harvinaista”, mistä on tullut itselle aika idioottimainen olo, koska todellakin tiedostan että nainen ei tee mitään väärää ollessaan seksuaalisesti aktiivinen. Luulen että tän tyyppinen ajatusmaailma on vaan niin iskostunut sekä naisiin että miehiin, että nuo ajatukset puskevat väkisin vaikka järjellä tiedostaakin asian olevan toisin.

    On myös ollut ikävä huomata miten jotkut tapailemani miehet ovat vähän niinkuin rivien välistä vihjanneet, ettei naisen sovi olla liian seksuaalinen, ja osa sanoo sen jopa suoraan. Joskus kertoessani seksikumppanieni määrän minulle on mm. sanottu “toi on ihan sopiva määrä, ei oo liikaa”, jolloin tyyppi on mennyt aika nopeasti vaihtoon.

    • On tosi surullista, että pitää tuntea morkkista kivasta ja nautinnollisesta hetkestä vain siksi, että kulttuurimme ja sosiaalinen paine pakottaa ajattelemaan niin. Ja juuri siksi näistä asioista pitää puhua ääneen. Naisen arvoa tai arvottomuutta ei määritä seksuaalisen aktiivisuuden tai kumppaneiden määrä, eikä kellään ole oikeutta arvioida sitä näiden asioiden pohjalta. Ja on todellakin ihan hullua, miten syvällä nuo käsitykset istuvat ja ihan fiksutkin ihmiset saattavat sortua näihin iänikuisiin ajatuskaavoihin. Ihan hyvä, että olet laittanut sopimattomia kommentteja laukoneet vaihtoon!

  • MK

    Kiinnitin huomiota siihen, miten puhuitte, että naiset harrastavat toistensa slutsheimausta mutta miehet eivät toimisi samalla tavalla. Mielestäni kuitenkin nuorten poikien homottelussa on kyse samankaltaisesta ilmiöstä: toisen ihmisen nolaamisesta seksuaalisuuden kautta.

    Pohdit myös, mistä seksuaalisesti aktiivisen naisen huono leima johtuu. Minäkin uskon, että tämä on peruja ajalta, jolloin nainen oli miehen “omaisuutta” mutta luulen, että osansa asiaan on myös sillä biologisella faktalla, että nainen on etenkin ammoisina aikoina ennen ehkäisyä voinut tulla – ja usein tullutkin – vahingossa raskaaksi. Äpärälapsi on ollut suuri häpeä koko suvulle ja osaltaan tämä varmasti johtuu siitä, ettei lapsella ole ollut kunnon elättäjää perheen pään puuttuessa. Vanhat asenteet istuvat tiukassa ja asenneilmaston lämpeneminen ottaa oman aikansa. Parasta lääkettä lutkaleimalle on, että asiasta puhutaan reilusti, kuten teittekin podcastissanne. Kiitos siitä!

    • Totta, homottelu on jollain tavalla miesten vastine huorittelulle. Toisaalta siinä on kyse hieman eri asiasta. Homottelulla toki pyritään varmasti samaan asiaan ja homottelua kuullakseen ei sinänsä tarvitse välttämättä edes olla mitenkään “homomainen” tai feminiininen. Naiset myöskään harvoin homottelevat miehiä. Slutsheimausta puolestaa harjoittavat niin naiset kuin miehetkin ja jotenkin veikkaan, että sillä on usein paljon vahingollisempia vaikutuksia sekä maineelle että seksuaaliselle itsetunnolle, vaikka en haluakaan arvottaa miesten tai naisten kokemaa nolaamista. Kyse on kuitenkin mielestäni hieman eri ilmiöstä, sillä tämä naisten alentaminen pohjautuu vähän toisenlaiseen historiaan. Molemmat toki ovat todella väärin ja uskon, että herkässä kehitysvaiheessa tuollainen seksuaalinen nolaaminen voi olla nuorelle miehelle todella traumaattinen kokemus.

      Kiinnostavaa pohdintaa siitä, että raskaaksi tulemisen mahdollisuus olisi myös johtanut nykyisenlaiseen asenneilmapiiriin. Vastaavanlaista riskiä raskaaksi tulemiselle ei enää ole (joskin se riski on AINA seksiä harrastaessa olemassa, ehkäisystä huolimatta), mutta edelleen vahinkoraskauksista syy sälytetään varsin usein naisen harteille. On ollut ihan järkyttävää lukea Iidan matkassa -bloggaajan osakseen saamaa törkyä tilanteestaan ja raskaudestaan. Joten todellakin näistä pitää puhua!

  • Sofia S

    Jotkut ihmiset (varmastikin vähemmistössä, mutta silti) kyllä pitävät siitä että genitaalien tuoksu on voimakas, eli suomeksi sanottuna ja nykyihmisen mittapuulla paikat on jopa vähän likaiset. Kulttuurimme on kuitenkin aika kliininen ja hygieniahysteerinen. Toki ymmärrän Julian pointin, mutta toisaalta spontaania seksiä ja hyvää itsetuntoa kyllä verottaa, jos täytyy aina kipaista pesulle ennen seksiä. Ikävää jos “yli vartti sitten suihkussa käynyt” on yhtä kuin likainen.

    • Ilman muuta preferenssejä on monenlaisia, mutta ehkä varminta on kuitenkin pitää omasta hygieniasta huolta. Jos sitten ilmenee, että toinen pitää voimakkaista tuoksuista, tilannettahan on helppo muuttaa toivottuun suuntaan.

      Tietenkään vartti tai edes muutamia tunteja sitten peseytynyt ei ole likainen ja spontaanius tekee seksistä innostavaa. On kuitenkin minusta myös huomaavaisuutta toista kohtaan pitää omasta puhtaudesta lähtökohtaisesti huolta eikä sen tarvitse onneksi tarkoittaa paikkojen kuuramista joka käänteessä. En itsekään pidä ylihygieenisestä ja bakteerikammoisesta vouhotuksesta, mutta yllättävän monella olisi ihan perushygieniassakin vähän parantamisen varaa. Joka päivä kun pesaisee intiimialueet, niin se on jo ihan hyvä lähtökohta. Mutta jos nyt on aamulla käynyt suihkussa ja hikoillut vaatteissaan pitkän päivän, niin ei se välttämättä ole huono ajatus freesata paikkoja hiukan ennen romanttisia treffejä, jos siihen on mahdollisuus.

  • Cha

    Rohkea avaus, kiitos siitä! Itsellä on vähän erilainen kokemus. Korostan, että yksilön kokemus, joka ei esim pyri kumoamaan slutshaming-ilmiön todenperäisyyttä tms.

    Olen kolmenkympin kieppeillä, ja sellaiset pitkät, tiukan yksiavioiset parisuhteet kokematta. Suhteita on kyllä ollut … Koen, että olen aina ollut seksuaalinen (itselle enemmän henkinen kuin seksiaktien määrässä näkyvä asia), enkä ole liiemmin lyönyt lukkoon suuntautumistanikaan. Koska ei tarvitse. Keskustelen seksistä mielelläni ja avoimesti ihmisten kanssa, jopa ja ehkä erityisesti silleen “hyvin korkealentoisesti”. Mutta: en koe, että painetta “jarruttelulle” olisi koskaan ollut, missään tilanteessa (perheillallisia lukuun laskematta). Päin vastoin. Koen, että altistuin jo aika nuorena seksuaalisille sisällöille ja ajatukselle, että Sinkkuelämää-Samantha on cool ja Charlotte estynyt ja nolo. Minulla on aina ollut miespuolisia kavereita, ja koen saaneeni sekä naisilta että miehiltä enemmän hyväksyntää olemalla jotenkin ronski, peittämällä herkkyyden ja epävarmuuden (jotka liittyvät siihen, kuka todella olen).

    Nautin vapaudestani, enkä kohtaa mitään paheksuntaa, vaikka ammatinkini puolesta sitä saattaisin kohdata. Eniten hävettää oma haavoittuvaisuus, se, että joskus seksi “menee tunteisiin”. Häpeän myös seksiin toisinaan liittyvää kipua, jonka syy on epäselvä. Sitä ei saisi olla, koska se ei ikään kuin “sovi kuvaan” – kipu on itselle suurempi tabu kuin kumppaneiden määrä.

    Tämä ikään kuin erilaisena äänenä :) Ajattelen, että seksuaalisesti aktiivisen “Samanthan” viitta on olemassa ja tarjolla tänä päivänä. Mutta se(kin) on ahdas, ja seksittömyyteen ja/tai haluttomuuteen saattaa myös liittyä häpeää ja sellaista epäsuoraa sheimaamista. Voi olla, että miehet kokevat tätä keskimäärin naisia enemmän.

    • Hienoa, että olet saanut elää näin seksuaalisesti vapautuneessa ilmapiirissä! Toivotaan, että maailma on menossa yhä enemmän siihen suuntaan, että ihmiset saavat tuntea olevansa vapaasti omia itsejään ja nauttivansa seksuaalisuudestaan itselleen sopivalla tavalla ilman tuomitsemisen pelkoa. Valitettavasti varmaan suurimmalla osalla naisista on toisenlaisia kokemuksia, joten keskustelulle todella on paikkansa.

      Ympäristö ja muut ihmiset vaikuttavat kasvuumme ja kokemuksiimme, joten tietenkin se riippuu älyttömän paljon juuri niistä tyypeistä, joita omalle kohdalle on osunut, millaiseksi se oma kasvutarina muotoutuu. Herkkyydessä ja haavoittuvaisuudessa ei ole mitään väärää, mutta olen itsekin saanut lapsesta asti kärsiä omasta herkkyydestäni ja tunteellisuudestani, jota muiden tuntuu välillä olevan vaikea hyväksyä. Onneksi nykyään tilanne on toinen ja koen herkkyyden enemmänkin voimavarana ja rikkautena – ja ympärilläni on läheisiä, jotka osaavat arvostaa sitä.

      Kaikki yksipuoliset mielikuvat siitä, millainen “pitäisi” olla tai millaista on hyväksyttävää olla, ovat jollain tapaa vahingollisia. Nyky-yhteiskunnassa parisuhdekeskustelu ja ja ylipäänsä kaikki romanttisiin tai ei-kaverillisiin läheisiin suhteisiin liittyvä keskustelu pyörii todella paljon seksin ympärillä. Seksi on toki monelle tärkeä juttu, mutta minusta sen rooli ja merkitys korostuu monessa keskustelussa aivan liikaa. Alati seksin ympärille kietoutuva keskustelu luo myös sellaisia olettamia ja mielikuvia, että ollakseen normaali ja jotta parisuhde olisi hyvä, seksiä pitäisi haluta ja harrastaa, ja mielellään paljon. Ihmisillä on todella erilaisia libidoja ja uupumus sekä haluttomuus ovat tämän päivän stressaavassa työkulttuurissa on erittäin yleisiä ilmiöitä. Myös haluttomuudesta, matalasta libidosta ja aseksuaalisuudesta pitäisi keskustella enemmän, ja naisten vapautus siitä ahdasmielisestä huora/madonna-roolista on yksi askel oikeaan suuntaan.

  • LAU

    Kiitos mielenkiintoisesta keskustelunavauksesta! Mulla on ehkä vähän erilainen kokemus tästä asiasta.

    Asun Portugalissa ja mielestäni asenneilmapiiri on Suomessa (tai ehkä sittenkin vain omassa kaveripiirissäni?) tämän asian suhteen tosi normaali ja vapautunut – suorastaan kehuskelen suomalisten slutshaming-tyhjiöllä jutellessani eteläeurooppalaisten kanssa. En muista koskaan olleeni osa keskustelua jossa olisi tuomittu tai arvosteltu naisia seksin harrastamisesta.

    Olen myös huomannut, että suomalaiset naiset sanallistavat seksin tarvetta suoremmin kuin muualla varttuneet kanssasisaremme. Ainakin omat kaverini saattavat kertoa jos sattuu panettamaan, eikä asiaan liity muuta problematiikkaa kuin se, mistä tähän ongelmaan löytyisi apu. Noh, ehkä olen tosiaan kasvanut jossain kuplassa, mutta silti uskallan väittää että asenneilmapiiri on täällä pohjolassa aika paljon sallivampi. Miespuoliset ulkkarikaverini ovat esimerkiksi olleet Helsingin yöelämässä positiivisen shokin vallassa, koska naiset ovat lähestyneet heitä iskumielessä!

    • Kokemukset tässä asiassa ovat varmasti yksilöllisiä ja uskon, että Suomessa tasa-arvo näkyy osaltaan myös siinä, että monilla tällaisia kokemuksia slutshamingista ei kauheasti ole. Varmasti ihmiset myös valitsevat ensisijaisesti ympärilleen ja ystävikseen sellaisia tyyppejä, jotka jakavat samaa elämäntyyliä ja arvomaailmaa, jolloin ehkä juuri ystäväpiirien sisällä tätä ilmiötä ei niin paljon ymmärrettävistäkään syistä ilmene. Toisaalta itse näen JOKA PÄIVÄ esimerkiksi nettikeskusteluissa ihan järkyttävää slutshamingia niin miesten kuin naistenkin taholta naisia kohtaan. Naisia tuomitaan niin pukeutumisen, poseerausten, suhdekuvioiden, treffikäyttäytymisen, kumppanien määrän, raskaaksi tulemisen ja ties minkä perusteella. Myös suomalaisessa kulttuurissa edelleen tosi moni syyllistää naista yhdestä sun toisesta seksuaalisuuteen liittyvästä asiasta. Toki täällä pohjoismaisen tasa-arvon piirissä ollaan edellä monia muita maita (etenkin jos katolisiin maihin verrataan, ja näihin kaiketi Portugalikin kuuluu), mutta se ei tarkoita, etteikö edelleen olisi silti paljon tekemistä sen todellisen tasa-arvon saavuttamiseksi.

      Vaikka nämä kokemukset eivät olisi aina henkilökohtaisia, koen että muidenkin naisten saamat kommentit ovat meidän kaikkien yhteinen asia. Jo ihan yleisen hyvän takia, mutta myös siksi, että kun näemme muiden naisten tulevan tuomituksi pukeutumisestaan, seksikäyttäytymisestään tai suhdekuvioistaan, se ohjaa ja rajoittaa samalla (ehkä tiedostamatta) itseämmekin, sillä kaikki nuo inhottavat kommentit luovat niitä henkisiä rajoja, jotka määrittävät, millainen minun on sopivaa olla ja millainen käytös/olemus/toiminta on ulkopuolisten silmissä hyväksyttyä. Ja tämä taas kuin automaattisesti rajoittaa meitä ja ohjaa käyttäytymistämme tiettyyn suuntaan, koska viime kädessä jokainen haluaa tulla hyväksytyksi. En ole saanut itse osakseni ollenkaan pahimman luokan kommentteja omassa elämässäni, mutta sekin vähä, mikä kohdalleni on osunut, on liikaa ja on aiheuttanut huonommuuden tunteita ja ahdistusta. Ja on osaltaan vaikuttanut esimerkiksi siihen, miten avoimesti tai vapautuneesti koen voivani puhua seksistä ihmisten kanssa, joita en tunne läheisesti.

      Paljon seksiä vapautuneesti harrastaneelle naiselle on edelleen ihan realistinen pelko, että esimerkiksi kumppanikokelas ei voisi hyväksyä entisten kumppanien suurta määrää. Vastaavasti taas osalle paineita voi aiheuttaa myös se, jos kumppanien määrä on kovin pieni tai olematon, vaikka tuolla luvulla suuntaan taikka toiseen ei pitäisi olla kenellekään muulle mitään merkitystä. Ja siihen haluaisin itse myös tämän keskustelun avulla pyrkiä, että jokainen ymmärtäisi, etteivät tällaiset asiat määritä ketään millään tavalla.

      • LAU

        Joo, olet ihan oikeassa siinä että todellista tasa-arvoa ei olla saavutettu seksuaalisuusasioissa(kaan), ja on ihan todennäköistä että olen pitänyt kotimaatani tässä asiassa huomattavasti edistyksellisempänä kuin mitä se tosiasiassa on. Ei liene ainoa ulkosuomalainen harhani. :D

        Jäin kuitenkin miettimään tuota mitä sanoit nettikeskustelusta ja siitä miten se on pullollaan slutshaming-retoriikkaa ja netin ja sosiaalisen median roolia tässä ilmiössä. Kasvoin itse ennen sosiaalisen median valtakautta ja nykyäänkin seuraan keskustelua lähinnä fiksuiksi mieltämissäni kanavissa (joihin tämä blogi ehdottomasti kuuluu, kiitos siitä!). Olen kuitenkin tietoinen siitä että netti on pullollaan ihan järkyttävän urpoa aivokuraa jossa ruoditaan julmasti ihmisten ulkonäköä, valintoja, arvomaailmaa ja varmaan napanöyhdän laatuakin pelkkien kuvien tai blogitekstien perusteella, eikä minun ole vaikea uskoa että seksiasiat ovat näissä keskusteluissa oikein käypää ja hedelmällistä revittelymateriaalia. Mietinkin vaikuttaako tällaisen keskustelun suuri määrä myös naamatusten käytäviin keskusteluihin ja yleiseen asenneilmapiiriin? Nuoruudessani en muista että toisten seksuaalikäyttäytyminen olisi ollut ainakaan mitenkään merkittävästi ruodinnan kohteena (homottelua ja huorittelua valitettavasti esiintyi, mutta jännästi ne eivät tuntuneet olevan yhteydessä seksuaaliseen suuntautumiseen tai seksikumpapanien määrään – itse sain kuulla olevani pihtarihuora, mikä onneksi nauratti jos silloin) mutta ehkä anonyymien nettikeskustelujen ja -kommenttien lukeminen normalisoi tuollaista keskustelua myös “oikeassa elämässä” .

        Minua kiinnostaa erityisesti, mitä tämän asian korjaamiseksi voi tehdä? Kaikki huorittelu ja muiden (tai pahimmillaan itsensä!) slutsheimaaminen on inhottavaa ja oma pieni kapinani sitä vastaan on ollut aina yrittää tukea tällaisen kohtelun uhreja äänekkäästi. Olin vastikään bileissä joissa kävi ilmi että yksi itselleni entuudestaan tuntematon tyttö oli sanonut kaverilleen aikaisemmin että “man, sometimes i just need to feel balls on my face” ja tämä sound bite sitten toitotettiin isolle joukolle naureskelevia tuntemattomia ihmisiä vähän kuin vitsinä. Huomasin että kyseinen mimmi oli ihan superkiusaantunut, jolloin sanoin vaan kuuluvasti että no just niin, todellakin sitä välillä vaan tarvitsee pallit naamalle! Tyttö vaikutti helpottuneelta ja tilanne meni ohi nopeasti. Onko kellään jotain muuta toimivaa kapinaideaa, jolla tukea slutshaming-uhreja?

        Tuli muuten mieleeni että miehiä häpäistään samaan tyyliin yleensä esim. valtavirrasta poikkeavista seksimieltymyksistä. Yksi miestuttuni tykkää peggingistä (eli seksistä strap on-dildoa käyttävän naisen kanssa) ja kun tieto tuli julki joutui hän ihan tajuttoman nolaamisen ja pilkan kohteeksi sekä miesten että naisten taholta. Ja siis ihan aikuisista koulutetuista ihmisistä kyse. Käsittämätöntä!

Related posts