1/06/18

Musiikillisesta sielunyhteydestä

7 32

Kun minulta kysellään musiikkimaustani, koen kysymykset kamalan vaikeiksi vastata. Suurin syy lienee, etten osaa tunkea mielimusiikkiani selkeästi mihinkään tiettyyn olemassaolevaan genreen. Toisaalta taas lempibiiseistäni tai -artisteistani useat ovat sellaisia, ettei moni ole niistä koskaan kuullutkaan, joten nimien listaaminen on turhaa. Mieluiten lähettäisin kyselijöille soittolistan. :)

Olen joskus kuvaillut lempimusiikkiani jotenkin niin, että kuunteen enimmäkseen indie- ja elektromusiikkia, joskus myös folkia, jazzia, soulia, klassista ja deep housea. Olen kertonut, että pidän sellaisista synkistä ja tummista, unenomaisista äänimaailmoista. Ja jos okein olen innostunut selostamaan, niin olen saattanut mainita tykkääväni sellaisesta melankolisesta, kaleidoskooppisena hitaasti rakentuvasta instrumentaalimusiikista, jossa on paljon tasoja ja mielellään selloja, kellopelisoundeja sekä ehkä vaskipuhaltimia ja/tai saksofonia. Yleensä jo vastapuolen vastauksista pystyn päättelemään, olemmeko lainkaan samalla aaltopituudella musiikillisissa asioissa ja kannattaako ryhtyä lähettelemään esimerkkibiisejä.

*

Niin hankalaksi kuin koenkin kuvailla omaa mielimusiikkiani, riemu on sitäkin suurempi, kun kohdalle osuu joku musiikillinen sieluntoveri, joka tykkää samanlaisesta musiikista ja ehkä jopa tuntee joitakin mainitsemistani nimistä. Arjessa tällaisia tyyppejä tulee vastaan melko harvoin, mutta veikkaan, että siellä ruudun toisella puolen on muutamakin musiikillinen sielunsisko tai -veli. Aika moni pitää kuuntelemaani musiikkia “hyvänä taustamusiikkina”, tylsänä ja liian melankolisena. Ehkä juuri siksi aika helppo tie tämän naisen sydämeen on juuri musiikin kautta.

Uskon, että olen ihastunut monta kertaa elämässäni pitkälti siksi, että olen jakanut sen toisen kanssa nimenomaan musiikillisesti jonkinlaisen syvemmän yhteisymmärryksen. Toisaalta ei ole minulle maailmanloppu, jos toinen ei yhtä intohimoisesti fiilistele biisejäni kuin minä, kunhan niitä pystyy sietämään. ;) Tai ei, pelkkä sietäminen ei ehkä riitä… Riittää, kunhan niistä tykkää edes vähän. Myönnän, että minun olisi tosi vaikea nähdä itseäni parisuhteessa ihmisen kanssa, joka haluaisi kotona kuunnella örinäheviä, trancea, radion suomiräppiä tai stadionrockia, koska musiikki on vain minulle itselleni niin suuri intohimo. Kirjoitin tästä joskus blogiin ihan jutunkin ja siitä heräsi varsin mielenkiintoinen keskustelu.

*

Uusin biisi-ihastukseni on sitä sellaista musiikkia, mitä moni varmaan kuvailisi mitäänsanomattomaksi taustamusiikiksi, mutta minua sytyttää. Ihana melodia, lempeän rauhallinen tunnelma, jossa on silti jotain sellaista jylhän mahtipontista kehitystä biisin edetessä sekä kauniina taustalla kiertävä kitarasoundi. Just hyvä! :)

Ja kuinka kauniisti tuo FAVELAn levynkansi sopiikaan tämän jutun teemaan, omaan musiikilliseen sielunmaisemaani ja tähän nimenomaiseen biisiin.

Tags: , ,

Categorised in: Elämä, Musiikki

7 Comments

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

  • SH

    Know the feeling :) Mulla on niin samanlainen musiikkimaku. Ystävät aina sanovat, että kuuntelen niin melankolista musiikkia, mutta ai että se uppoaa sieluun. Aivan ihana tämä Gong <3

  • Satup

    Musiikkijutut on parhautta! Musiikilla on jotenkin niin mahtava voima, että se hetki, kun tajuat jonkun muun ymmärtävän niitä fiiliksiä, joita itse saat joistain biiseistä, ei loppua fiilistelylle meinaa tulla. Itse myös koen diggaavani sellaista indie-alternative poppirockia, melankolisia fiiliksiä, jotka herätellään uusiin ulottuvuuksiin. Biiseissä usein onkin se joku huippukohta, joka saa sydämen pakahtumaan kerta toisensa jälkeen.

    Sinun kauttasi olen löytänyt monia uusia mielenkiintoisia artisteja, joita en ole aina ennen onnistunut bongaamaan – kiitos niistä. <3

  • Anne

    Musiikkimakua koskeviin kysymyksiin vastaaminen on todella vaikeaa, koska en myöskään tiedä, miten sitä kuvailisin, mutta tuo sinun kuvauksesi vaikutti hyvältä – ehkä alan käyttää sitä jatkossa :D Näiden musapostausten perusteella koenkin juuri tätä musiikillista sielunyhteyttä kanssasi. Ihania biisejä ja mahtavaa, että jollain muullakin on näin samanlainen musamaku! :)

  • Katri

    Kiitos kun heittelet blogiin kuunneltavaa! Oma makuni sivuaa sun musiikkimakua ja tulikin mieleen kysyä, että onko sulla soittolistoja Spotifyihin kun ei musiikinnälässä täältä malta hakea yksittäisiä kappaleita. Oispa ihanaa jos olis! Luen säännöllisen epäsäännöllisesti niin maininnat niistä on saattanut mennä ohi.

    • Satup

      Pitää tähän väliin kommentoida, että Jennin nimellä etsimällä, Spotifystä löytyy profiili ja sieltä “Kaikki hyvät biisit” -soittolista. Ainakin itselläni se on ollut seurannassa jo vuosia :)

  • Milla

    Olen monesti miettinyt, että meillä on selvästi aika erilainen musiikkimaku, mutta silti kovin usein mieltymyksemme jotenkin hassusti leikkaavat toisensa. Jokunen ehdoton lempikappaleeni on näkynyt täällä Pupulandiassakin, mutta paljon tavallisempaa on, että suosituksesi ovat minusta mukavaa kuunneltavaa, vaikkeivät saakaan minua aivan täydellisesti lumoihinsa. Ehkä itse – pääsääntöisesti – vierastan elektromusiikkia, mutta muuten omat suosikkini taitavat tulla tyylisuunnaltaan melko lähelle sinun musiikkimakuasi. Minulle(kin) musiikissa on tosi tärkeää se, millaisia tunnelmia se tuntuu maalailevan ja rakastan myös selloja ja kellopelejä.

    Joka tapauksessa tämän havainnon pohjalta teki kai mieli sanoa ainakin, että vaikka esimerkiksi minä kuulunen usein noihin ihmisiin, jotka eivät aivan täysin saa kiinni siitä, mikä musiikkisuosikeissasi on niin mahtavaa, ero niiden ja omien lemppareiden välillä ei välttämättä aina ole isokaan! Olen muuten aika varma, että minunkin suurimmat ihastukseni keräisivät musiikkikeskusteluissa lähinnä sellaisia “ihan ok taustamusaa” -kommentteja. :D

Related posts