2/05/18

Afterwork-podcast: Uskonto ja kulttuurierot ihmissuhteissa

12 39

Kuinka suuri merkitys uskonnolla tai kulttuurilla on ihmissuhteissa? Afterworkin äärellä pohdiskellaan tällä kertaa uskontoa, elämänarvoja sekä kulttuurieroja blogimaailmastakin tutun vieraan kanssa, sillä studioon istahti tällä kertaa kanssamme vanhoillislestadiolaisessa yhteisössä kasvanut ihana bloggaajaystäväni Viena. Poikkeavatko Vienan kokemukset omistamme? Entä voiko esimerkiksi eri uskontokunnista tulevilla olla sittenkin aika paljon yhteistä? Noin puolen tunnin mittainen juttutuokio jää usein vähän pintaraapaisuksi ja tästä aiheesta olisi voinut jutella vaikka tuntitolkulla, mutta keskusteluahan voi hyvin jatkaa kommenttiboksin puolella ja vaikkapa vielä jossakin toisessa jaksossa myöhemmin!

Aiemmin julkaistut AW-jaksot löydät tämän linkin takaa. Pääset myös kuuntelemaan podcastiamme esimerkiksi iTunesin, Acastin sekä erilaisten podcast-sovellusten kautta. :)

Tags: , , , ,

Categorised in: Elämä

12 Comments

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

  • RO

    Kiitos tuhannesti teidän podcast sarjasta. <3 Viimeinen kuukausi on ollut henkisesti todella raskas ja teidän podin kuuntelu on auttanut pääsemään omista ajatuksista hetkeksi pois. Kiitos siitä. <3

    • Voi miten mukavaa on kuulla, että podcastimme on tarjonnut sopivan levähdyshetken omien murheiden keskellä. Valtavasti voimia ja halauksia raskaiden aikojen keskelle! Toivon kovasti puolestasi, että pian helpottaisi. <3

  • emzi

    Mäkin haluan kiittää teitä teidän ihanasta ja raikkaasta podcastista, ootte ihan heittämällä suomalaisista parhaita! <3 kunpa vain jaksot olisivat pidempiä… :-)

    • Miten kivaa palautetta, kiitos! :) Olemme yrittäneet miettiä jaksojen pituuden sellaiseksi, että mahdollisimman monella olisi aikaa kuunnella jakso kokonaan, mutta onneksi näitä tulee uusi joka viikko! <3

  • NT

    Kiitos kiinnostavasta keskustelusta ja raikkaista näkemyksistä, niin tässä kuin aiemmissakin podcasteissanne :)

    Tämänkertainen aihe koskettaa itseäni varsin läheisesti, sillä mieheni on kristityssä perheessä kasvanut ja edelleen uskossaan aktiivinen, kun taas itse olen ateistivanhempien jälkeläinen. Tämä maailmankatsomusero tuntui rakastumisen ensi hetkinä molemmista mahdolliselta kynnyskysymykseltä. Mies pelkäsi ajautuvansa kauemmas asiasta, joka hänelle on niin tärkeä, ja minä taas ennakkoluuloisena vierastin sitä ahdasmielisyyttä, jonka olin tottunut kaikenlaiseen uskonnollisuuteen yhdistämään.

    Onneksi tarina ei kuitenkaan päättynyt tähän, vaan erilleen ajautumisen sijaan ryhdyimme puhumaan. Luimme yhdessä filosofisia tekstejä ja keskustelimme niiden herättämistä pienistä ja suurista kysymyksistä. Lähdin välillä miehen mukaan kirkkoon kohdatakseni omat ennakkokäsitykseni ja ymmärtääkseni paremmin sitä maailmaa, josta näin upea ihminen oli elämääni ponnahtanut. Missään nimessä en koe, että olisin yhteisessä elämässämme menettänyt itsestäni mitään – päinvastoin, olen kasvanut avoimemmaksi, suvaitsevaisemmaksi ja ajattelevammaksi ihmiseksi. Olemme molemmat saaneet elämäämme ihania ihmisiä, joihin tuskin muuten olisimme koskaan törmänneet. En edelleenkään osaa vastata kysymykseen siitä, mihin uskon vai uskonko mihinkään, mutta olen aivan valtavan kiitollinen siitä, ettemme joitakin vuosia sitten heittäneet hanskoja tiskiin. Päivääkään en vaihtaisi.

    Tärkeintä tässä kaikessa on ollut ja on edelleen molemminpuoleinen kunnioitus toisen ajatuksia ja näkemyksiä kohtaan: se, että kumpikin kokee voivansa sanoa asiat juuri sellaisina, kuin ne oikeasti kokee. Se, että oma aatemaailma, oli sillä sitten selkeä nimi tai ei, on aivan yhtä oikea ja tärkeä kuin toisenkin – eri mieltä saa toki olla. Ja myös tietynlainen nöyryys: kukaan meistä ei kai voi tietää varmasti, mistä tässä kaikessa lopulta on kyse, eikä ylimielinen omien mielipiteiden jyrääminen yleensä johda mihinkään rakentavaan.

    Toki tämä, kuten kaikki ihmisten välinen kanssakäyminen, on todella tapauskohtaista, mutta halusin kuitenkin kertoa, miten meillä kahden ”kulttuurin” yhteiselo on saatu toimimaan. Ainakin omassa lähipiirissämme tällainen kokoonpano on hyvin poikkeuksellinen, muttei siis missään nimessä mahdoton :)

    Ihanaa ja aurinkoista kevään jatkoa!

    • Olipa rohkaiseva ja inspiroiva tarina. :) Näin se nähdään, että avoimen mielen ja ennakkoluulottomuuden kautta voi löytää yhteyden sellaisenkin ihmisen kanssa, jonka kanssa ei ole kaikesta samaa mieltä. Kaikkea hyvää teille ja tämä toimikoon inspiraationa minulle ja monelle muullekin! <3

    • AKK

      Hei NT!

      Olipa ihanan helpottavaa lukea tämä sinun kommentti. Ihana kuulla, että olette löytäneet tavan elää yhdessä toisen uskoa kunnioittaen ja avoimesti keskustellen <3

      Olen itse juuri tutustunut mieheen, joka on hyvin vahvassa kristinuskossa, kun taas omassa elämässäni usko ja uskonto ei ole missään roolissa. Tunteet toista kohtaan on todella vahvat, mutta tämä usko-asia pelottaa ja mietityttää molempia. Ollaan puhuttu paljon, että miten rakentaa yhteistä elämää, kun arvomaailmat eroavat toisistaan niin paljon. Ja etenkin, miten kasvattaa mahdolliset tulevat lapset. Saanko kysyä, onko teillä lapsia ja jos on, niin millä tavalla sinun ja miehesi maailmankatsomukselliset näkemyserot näkyvät kasvatuksessa?

      Itselläni on jo yksi vakava ja tärkeä parisuhde loppunut uskonnon takia. Mies oli Jehovan todistaja, emmekä löytäneet keinoa olla yhdessä (suurin ongelma oli niin erilaiset näkemykset mahdollisten lasten kasvatuksesta). Joten todella mielelläni kuulisin teidän kokemuksista lisää.

      P.S. Podcast menee myös kuunteluun tän viikonlopun aikana, todella mielenkiintoinen aihe :)

      -AKK

      • Minustakin tämä tarina oli todella inspiroiva ja loistava esimerkki keskustelun voimasta ja siitä, miten haastavistakin tilanteista voidaan ymmärryksen ja suvaitsevaisuuden avulla selviytyä yhdessä eteenpäin. :) Toivottavasti viihdyt myös podcastimme parissa!

  • Char

    Teillä on ihan huippuhyviä podcasteja! Piti kuunnella useampi podcasti peräkkäin, kun jäin niihin heti koukkuun :) Upeeta työtä!

  • Maria

    Ihana, ihana podcasti! Kiitos! Lestadiolaisena miellyttää kuunnella välillä asiallista ja fiksua keskustelua aiheesta, Vienakin vaikuttaa niin valtavan ihanalta ihmiseltä! Kunnioitus ja ymmärrys toisia kohtaanhan ne on kaikkein tärkeimpiä asioita joilla pääsee jo pitkälle Oot valtavan fiksun ja hyväsydämisen oloinen nainen, Jenni! Kaikkea hyvää!

Related posts