17/03/18

Pitkästä aikaa kuulumisia ja sekalaisia mietteitä

12 44

Terkkuja Barcelonasta! Jutun kuvat tosin ovat Meksikosta, mutta eipä tuo nyt niin vakavaa. Täällä sää ei ole ihan niin pitkällä keväässä vielä, kun Puerto Vallartassa eletään jo kesää – tosin siellä taidetaan viettää kesää melkeinpä läpi vuoden. Barcelonan kevät on vielä siinä vaiheessa, etteivät puut ole saaneet lehtiään ja yöt ovat edelleen kylmiä. Päiväsaikaan kuitenkin aurinko lämmittää niin, että voisi hetkittäin intoutua riisumaan t-paitasilleen ja kirsikankukat kukkivat jo. Toisin sanoen: pukeutuminen tähän säähän on melkoinen taitolaji, kun auringossa tulee nilkat paljainakin hiki, mutta varjossa ja tuulessa sekä illan tullen tekisi mieli pukea talvitakki. Olen nähnyt täällä saman päivän aikana niin supermuhkeaan toppatakkiin verhoutuneen paikallisen naisen kuin turistilta näyttäneen pojan t-paidassa ja shortseissa. Sen voin kertoa, että kumpainenkin näistä oli ylilyönti lämpötilan huomioiden.

En ole pitkään aikaa kertoillut ihan tavallisia kuulumisia, joten mietin, että voisi olla hyvä hetki sekalaisten mietteiden koonnille.

♥ Olen todella iloinen omassa kodissani siitä, että se on paitsi kaikin puolin ihana, se myös sijaitsee ihan huipussa taloyhtiössä, jossa asuu todella aktiivista ja mukavaa porukkaa. Talollamme on muun muassa oma FB-ryhmä, jossa keskustellaan taloyhtiön yhteisistä asioista, mutta voipa siellä välillä pyytää apua jossakin arkisessa asiassa. Olen muun muassa saanut ryhmän kautta lainaksi läppärin laturin akuutissa tilanteessa pariksi tunniksi, kun oma laturi sanoi sopimuksesa irti juuri, kun deadline puski niskaan. Itse olen puolestaan lainannut naapurille tikapuita ja lahjoittanut eteenpäin blogiprojektin tiimoilta ylimääräiseksi jääneitä leipiä, jotta ei tarvinnut heittää niitä kompostiin.

Tuntuu mukavalta ja turvalliseltakin, että tietää vähän, millaista porukkaa seinien takana asuu ja yhteishenki talossa on niin hyvä, että kokoonnuimme esimerkiksi ennen joulua viettämään porukalla kotitalon yhteisiä pikkujouluja. Vähän eri meininki kuin monissa taloyhtiöissä, joissa naapureita ei edes tervehditä.

♥ Olen suunnitellut tekeväni tästä elokuvasta ihan oman postauksensa, mutta koska en ole vielä saanut sitä aikaiseksi ja leffa TODELLAKIN ansaitsee tulla mainituksi ja suositelluksi, niin huikattakoon se nyt, että suosittelen ihan jokaiselle Oscar-gaalassakin lukuisia ehdokkuuksia sekä yhden palkinnon saanutta Call Me By Your Name -elokuvaa. Se on ollut koskettavimpia ja vaikuttavimpia kokemistani leffaelämyksistä aikoihin, ehkä jopa vuosiin. Tämä elokuva särkee sydämesi, mutta kuten ensirakkaudella on tapana, se on sen arvoista. Ihana, kaunis, visuaalisesti hurmaava ja inhimillinen rakkaustarina, jonka ei tahtoisi loppuvan – ei elokuvana eikä tarinana. Lisäksi Timothée Chalamet on roolissaan vain NIIN loistava. Huh.

♥ En ole aikoihin nukkunut niin hyvin kuin parina viime yönä. En tiedä, kuinka paljon Meksikon jälkeisellä jetlagilla (jonka kuvittelin jo selättäneeni, kunnes nukuin toissa yönä klo 11 asti aamulla) on asiaan vaikutusta, mutta jopa meluavista espanjalaisista huolimatta (miten ne voivatkin olla niin äänekkäitä yötä päivää?!) olen nukkunut pari viime yötä kuin tukki ja pitkiä yöunia. Huomaan, että minulle tekee hyvää päästä muutaman kuukauden välein viikoksi-pariksi pois omasta kodistani ja arkiympyröistäni ihan vain vähän rauhoittumaan. Kun töitä tekee yrittäjänä ja kotoa, ei koti ole samalla tavalla rentouttava ja töistä vapaa vyöhyke kuin monella muulla.

Huomaan, että minun pitää saada tyhjentää pääni ja kalenterini välillä vaikkapa viikoksi kokonaan tapaamisista, arkivelvollisuuksista ja muista mieltä ja päivärytmiä kuormittavista kiireistä, jotta saan ikään kuin oman kovalevyni nollattua ja päivitettyä, kun tuntuu, että kierroksia alkaa olla liikaa. Omalla kohdallani siihen auttaa yleensä parhaiten maisemanvaihto hetkeksi jonnekin muualle, mieluiten johonkin uudella tavalla aisteja kutkuttavaan ja ajatuksia inspiroivaan ympäristöön. En puhu edes lomasta, vaan sellaisesta viikon-parin jaksosta, jolloin voi ikään kuin keskittyä olennaiseen, hengitellä hetken ja etsiskellä vähän inspiraatiota. Omassa työssäni parasta on juuri sen joustavuus, että työt kulkevat helposti mukana, kunhan on läppäri mukana ja käytössä nettiyhteys – siksi olen halunnut yhä enemmän hyödyntää sitä mahdollisuutta, että voin pystyttää toimistoni milloin minnekin. Olen huomannut, että esimerkiksi vanhempieni luona saan kyllä levättyä, mutta siellä en ole inspiroituneessa tilassa tai kykene keskittymään työntekoon. Välttämättä ei tarvitse lähteä kauas tätä mielentilaa tavoitellessaan. Joskus riittää, että pääsee vain hetkeksi pois kotoa, joskus tarvitaan taas vähän enemmän etäisyyttä. Mutta luovan työn tekijöille suosittelen!

♥ Bloggaajien reissaaminen on puhuttanut viime aikoina paljon ja Aamukahvilla-blogin Henriikka aloittikin rohkeasti keskustelun aiheesta myös täällä blogien puolella ja haastoi samalla myös muita bloggaajia mukaan keskustelemaan. Olen itse pyöritellyt aihetta ajatuksissani ja blogini luonnoksissa jo iät ja ajat, mutta siihen tarttuminen on tuntunut vähän samalta kuin yrittäisi nielaista mammutin kokonaisena. Aihe on niin iso ja monimutkainen ja omat tiedot sekä ulosanti niin vajavaisia, että itsekriittisyydessään sitä ei todellakaan ole halunnut tyrkätä tällaisesta tärkeästä teemasta ulos mitään puolivillaista.

On ollut ilo huomata, että niin moni bloggaaja on nyt ansiokkaasti tarttunut aiheeseen ja kirjoittanut auki omia ajatuksiaan. Aihetta ovat viime päivinä käsitelleet esimerkiksi Tickle your Fancy -blogin Sara, WTD-blogin Nata sekä Salamatkustaja-blogin Satu. Totta puhuen en ihan tiedä, miten paljon uutta annettavaa ja sanottavaa minulla tästä kaikesta on enää noiden lukemieni tekstien jälkeen, mutta tuntuu tärkeältä, että aiheesta puhutaan. Olen ollut täällä Barcelonassa kiinni kuvauksissa, enkä halua tehdä tuota juttua hutiloiden, joten syvennyn aiheen äärelle sitten, kun minulla on mahdollisuus paneutua siihen kunnolla ajan ja ajatuksen kanssa.

♥ Jouduin ennen matkoille lähtöäni hankkimaan (taas) uuden passin, sillä onnistuin (taas) hukkaamaan edellisen passini (älkää kysykö, miten tässä onnistun). Tilitin edellisen kerran passin kadotettuani sitä, kuinka järkyttävän rumia passikuvat aina ovat ja kyseenalaistin ajatuksen siitä, että passikuvien rumuus vain pitäisi hyväksyä jonkinlaisena luonnonlakina. Muutama lukija vinkkasi tuolloin, että Helsingissä Porthaninkadulla on kuulemma jokin valokuvaamo, jossa otetaan hyviä passikuvia ja tarjotaan erinomaisen mukavaa palvelua. No muistin tämän ja marssin joitakin viikkoja sitten Linjan kuvaan todetakseni saman kuin blogiin suosituksiaan jättäneet. Näin hyvää palvelua en ole passikuvaa otettaessa saanut koskaan! Valokuvaaja otti useita kuvia, antoi mahdollisuuden tutkia otettuja kuvia ja neuvoi ilmeessä, asennossa, kampauksessa (jota vaihdettiin peräti kolme kertaa, kun ei vain toiminut kovien valojen takia kuvassa) ja kappas vain, nyt koristaa uutta kuvaa elämäni onnistunein passikuva! Muistakaa siis Linjan kuva, kun seuraavan kerran pitää uusia passi. :)

♥ Mainitsin jo tuolla aiemmin ohimennen meluavat espanjalaiset, mutta sille asialle on omistettava vielä ihan oma kohtansa. Siis en vain tajua, miten yksi kansa voi olla niin uskomattoman äänekästä porukkaa? :D Kaikki keskustelu käydään meuhkaamalla kovaan ääneen kellonajasta riippumatta, roska-autot jyristelevät ikkunan alla keskellä yötä ja koirat haukkuvat. Ehkä tämä mekkala tuntuu entistäkin kovemmalta siitä syystä, että äänieristys näissä taloissa on olematon. Mutta silti, rakkaat naapurit, jos liikuskelette aamuyön tunteina keskellä arkiviikkoa asuintalon käytävässä, niin pliis älkää huutako… Enemmänhän tämä siis naurattaa, kun on vain tilapäistä, mutta jaksaa silti ihmetyttää. Naurattaa myös viime kesänä Espanjassa reissanneen kaverini tuskastunut tokaisu, kun puhelun taka-alalla räksytti paikallinen koira: “Even dogs are louder in Spain!”

♥ Kuvissa minulla on ylläni viime vuoden Barcelonan reissulta ostamani mekko, josta tuli yksi suosikeistani sekä lempparikesähattu, joka Meksikon helteessä tuli itse asiassa ihan tarpeeseen, koska suuri lieri suojaa mukavasti myös hartioita auringolta. Jakauksenihan onnistuin polttamaan hatuttomina päivinä niin, että jouduin ihan vain siitä syystä vaihtelemaan jakauksen paikkaa pitkin reissua. :D Nenällä puolestaan ovat Specsaversin loppusyksystä lanseeratusta Balmain-kokoelmasta lainatut aurinkolasit. Jos nuo Balmainin lasit kiinnostavat, niin lisää malleja voi kurkata aiemmin tekemästäni postauksesta.

mekko // dress Zara

hattu // hat A+more (Stockmann)*

laukku // bag Topshop (Zalando)*

kengät // shoes Terhi Pölkki*

aurinkolasit // sunglasses Balmain (Specsavers)**

* saatu blogin kautta / gifted

** kuvauslainassa / borrowed

Photos: Isatou Jeng

Tags: , , , , , , , , ,

Categorised in: Elämä, Matkat, Muoti

12 Comments

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

  • Jari

    Sinä et juurikaan kotimaassa viihdy. ;)

    Eipä sillä, jos olisi varaa yms, niin lähtisin jonnekin muualle, lopullisesti. Itävaltaan, Tanskaan, kenties kuitenkin Australiaan (jossa sukua). Pitää olla Unelmia. ;)

    Nimim. Moneen asiaan Suomessa kypsähtänyt, liika on liikaa. Ennen kaikkea nykyiseen hallitukseen.

    Sinulle toivon oikein viihtyisää lomaa. Ja minun on jälleen pakko kehua kuviasi. Näissä kuvissa näytät jotenkin elegantisti menneiden aikojen filmitähdeltä. :)

    • Haha, itse asiassa viihdyn kotimaassa hyvinkin, mutta usein nämä reissut tuntuvat osuvan samaan ryppääseen. Barcelonan matka oli jo buukattu viime syksynä, kun Meksikon reissu puolestaan tuli parin viikon varoitusajalla vähän yllättäen. Mutta myönnettävä on, että Suomen ilmasto on kuvaushommien ja ihan vain mielialankin kannelta hieman haastava talviseen aikaan.

      Tällä hetkellä viihdyn Suomessa hyvin, varmasti osittain tuon oman kotini ansiosta, mutta myönnetään, että poliittinen ilmapiiri turhauttaa. Aikaansaamaton ja häikäilemättömästi omaa etua ajava mentaliteetti saa näkemään punaista, mutta toisaalta, jokaisessa maassa on omat ongelmansa. En pidä ollenkaan mahdottomana ajatusta ulkomailla asumisesta jossain vaiheessa, mutta ihan vielä se ei tunnu ajankohtaiselta.

      Kiitos kauniista sanoista ja toivotuksista! :) Useimmat reissuni eivät ole ihan puhdasta lomaa, sillä teen töitä yleensä matkoiltanikin, mutta kun tapaamiset ja arkiset velvollisuudet jäävät pois, niin työpäivien kesto on täällä matkalla lähempänä normaalia kuin koto-Suomessa. :D Tämä reissu on on ollut tällainen rennohko työreissu eli onneksi on aikaa vähän nauttia Barcelonastakin!

  • katri87

    entäs jos se tarina olisi kerrottu näin:

    17 vuotias tyttö
    35-40 vuotias mies

    call me by your name on pedofiilia propagoiva leffa. mutta kun kaikki homouteen liittyvä on in, ihmiset eivät tajua, että jos olisi tehty leffa 17 vuotiaasta tytösta ja 35-40 miehestä, kysessä olisi pedofiilia ja kaikki naispuoliset henkilöt huutaisivat me too.

    • Lumi

      Öö, Euroopassa suojaikäraja on yleensä 14-17 vuoden paikkeilla (esim. Italiassa 14, Suomessa 16) eli yleisesti 17-vuotiaan katsotaan olevan kypsä antamaan suostumuksensa seksuaaliseen kanssakäymiseen. En minä kyllä tästä mitään pedofiliaa löydä, oli kyseessä sitten 17-vuotias tyttö tai poika.

    • Oletkohan nähnyt kyseistä leffaa? Sillä kommenttisi perusteella vaikuttaa, että et. Kyseessä on yksi kauneimmista koskaan näkemistäni rakkaustarinoista, eikä siinä ole henkilöiden sukupuolella tai iällä mitään tekemistä. Ja tosiaan, kuten nimimerkki Lumi tuossa ehtikin jo mainita, niin seksin suojaikäraja on 16 vuotta (ja ilmeisesti Italiassa vieläkin alempi) eli sen ikäinen katsotaan kypsäksi päättämään omasta seksuaalisesta kanssakäymisestään eikä häntä tulkita enää lain nimissä lapseksi. Tässä tarinassa henkilöinä ovat 17-vuotias poika ja 29-vuotias (ei siis 35- eikä varsinkaan 40-vuotias) mies eli molemmat täysin kypsiä ja kykeneviä päättämään keskinäisestä, vapaaehtoisesta suhteestaan.

    • Hilla

      Itse asiassa Oliverin hahmo on elokuvassa 24-vuotias, ei 35-40.

  • Helmi

    Heippa Jenni!

    Kiitos ihan ensimmäiseksi kivasta blogista ja varsinkin afterwork-podcastista. Sen kuuntelu on tuonut paljon iloa hiihtolenkeille ja siivoiluun. :) Tuohon bloggaajien matkustus juttuun liittyen kuulisinkin mielelläni myös afterworkeilla jotain kestävänkehityksen aiheeseen liittyvää, jos sellaisesta juttelu tuntuu teistä mielenkiintoiselta. Täältä löytyy ainakin yksi kuuntelija, joka velloo välillä aiheen kanssa hiukan syvissä vesissä. Olisikin kiva kuulla teidän kolmen positiivisella energialla varustettua pohdiskelua aiheesta.

    Ihanaa ja aurinkoista kevättä sulle!

    • Kiitos aihetoiveesta! Laitetaan mietintämyssyyn. :) Ihanaa kuulla, että olet tykännyt podcastistamme ja kivaa kevättä myös sinne suunnalle!

Related posts