6/02/18

Kurkistus hattukuvauksiin ja mietteitä kulissien takaa

8 42

Jos joku olisi sanonut minulle 20 tai edes 10 vuotta sitten, että tulen päätymään vielä katalogikasvoksi useammankin muotibrändin kuvastoon, olisin varmaan nauranut. Tai tuhahtanut huonolle vitsille. Jos jotain on todettava, niin blogi on vienyt elinkaarensa aikana ja etenkin viime vuosina minua tosi yllättäviin paikkoihin.

On jotenkin hullua, että se sama hontelo ja epävarma tyttö, joka kartteli kameraa kuin ruttoa ja vihasi jokaista itsestään otettua valokuvaa, on nyt niin kotonaan kameran edessä ja poseeraa kuvissa osittain työkseen – se ihan tavallinen tyttö, joka ei millään tavalla ole mallin mitoissa tai muutenkaan täydellinen. Sillä tytöllä on nyt ikää jo 34 vuotta ja edelleen mustelmia polvissa, finnejä naamassa, tummat varjot silmien alla, huonoja hiuspäiviä ja selluliittia takapuolessa. Ja siitä huolimatta sinne katalogien sivuille on päästy ja päädytty, vaikkei sellaisesta oikein osattu koskaan haaveillakaan.

Muistan reilu vuosi sitten, kun olin matkalla Vero Modan kampanjakuvauksiin Tanskan Aarhusiin ja tuijotin naamaani lentokentän vessan peilistä. “Tämä väsyneen, näppyisen ja kiiltävän kolmekymppisen naamanko ne tosiaan haluavat kuvastonsa kanteen?” muistan naureskelleeni. Jotenkin se huvitti, että niin tuikitavallinen mimmi voi päätyä tuollaiseen tilanteeseen, ison brändin kasvoksi ja kansainvälisen huippukuvaajan ikuistettavaksi. Mutta osaavan kuvaajan ja meikkaajan kanssa yhteistyössä se väsynytkin naama muuttui kameran edessä joksikin ihan muuksi.

KN Collection -hattumerkin bosslady ja minun pitkäaikaisin ystäväni Kati kertoi juuri noiden katalogikuvien sinetöineen sen päätöksen, että hän haluaisi minut joskus vielä oman hattumallistonsa kasvoksi. Ja nyt tässä vuodenvaihteessa koitti viimein se päivä, että minä pääsin hattumalliksi Katin kokoelmalle.

En tiedä miksi, mutta jotenkin otin näistä kuvauksista paineita paljon enemmän kuin niistä Vero Modan kuvauksista aikanaan, vaikka tavallaan kyseessä oli paljon pienempi projekti. Ehkä se oli se, että tiesin ystäväni luottavan minuun vankasti ja toisaalta KN Collection on aiemmin käyttänyt vain ammattimalleja. Jännitys (ja kiire viimeisten kuvausvalmisteluiden edellä) eskaloitui viimeisenä iltana olohuoneessani, kun saimme Katin kanssa stressaantuneina jonkinasteiset itkupotkuraivarit toisillemme. :D Ehkä se oli juuri se, mitä siinä hetkessä tarvittiin, koska pienen tuuletuksen ja molemminpuolisen itsensä kokoamisen jälkeen homma luisti ja kuvauspäivänä kaikki sujui superhyvin.

Kuvauspäivä meni siis tosi nappiin, vaikka etukäteen jännittikin. Ja miten ihanaa olikaan työskennellä niin kivalla tiimillä, joka oli täynnä kavereita: rakas ystävä Kati puikoissa, kameran takana toinen läheinen ystäväni Eeva, meikkaajana ihana Aino-Sofia ja toisena mallina aina yhtä symppis Sergei. Näissä kuvissa näette vähän tunnelmia kuvausten backstagelta ja lähipäivinä pääsen paljastamaan myös ne itse kuvat, joista tuli omastakin mielestäni tosi onnistuneet. Jee! :)

Photos: Kati Niemi & Jenni Rotonen

Tags: , ,

Categorised in: Elämä, Muoti

8 Comments

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

  • Satu

    Heippa haluaisin vain tiedustella, että mistä olet hommannut tikashyllysi (joka tuli bongattua Annika Ollilan uusimmassa postauksessa)? :)

    • Tikashylly on löytynyt aikanaan Elloksen lasten sisustusosastolta verkkokaupasta. Ihan samanlaista ei taida enää saada, mutta olen nähnyt Elloksella myöhemminkin vastaavantyyppisiä. Kannattaa siis kurkata sieltä! :)

  • Kristiina

    Mistä noi pilkkuhousut (vai hame) on?

    • Pilkkuhousut ovat löytö jostain vuosien takaa tukholmalaiselta kirpputorilta. Kutsun niitä leikkisästi pellehousuiksi ja ovat yhdet lemppareistani. :)

  • Kaunis! Mä täältä ulkopuolelta en ihmettele lainkaan, miksi kasvosi halutaan kuviin, päinvastoin.
    Olipa myös inspiroivaa lukea polustasi! Sitä kun ei voi koskaan ennustaa, mutta onneksi se usein kuljettaa ihan oikeaan paikkaan!

    • Kiitos Piia kauniista sanoistasi. :) Siitä olen samaa mieltä, että kun uskaltaa heittäytyä, niin elämä usein vie juuri niihin paikkoihin, mihin pitikin!

  • takeshi

    Itselläni on edessä työmatka Pohjois-Espanjaan, enkä tiedä, nauraako vai itkeä lumivaroituksille.

Related posts