7/04/17

Hajamielisen kukkienkastelijan pelastus

7 75

Tapan viherkasveja sellaista tahtia, että jos kasvienrääkkäys olisi tuomittava rikos, istuisin varmaan pitkää kakkua vankilassa. Luojan kiitos se ei ainakaan vielä ole. Olen kukkienhoitajana vähän sellainen suurpiirteinen ja hajamielinen tyyppi, joka välillä unohtaa kastella tyystin ja välillä hukuttaa kukkaparkansa liialliseen huomioon ja kasteluveteen. Yritys hyvä, mutta hävettää näyttää, minkä näköiseksi esimerkiksi tuo vielä hetki sitten vehreänä kukoistanut lyyraviikunani on tämän tuomiopäivän puutarhurin hoteissa näivettynyt. Lehtiä on enää muutama hassu ja nekin vähän onnettoman näköisiä. Oi voi.

Mutta kuulkaahan… Nyt on löytynyt tilanteeseen pelastus ja ratkaisu, tai niin ainakin toivon. Olen joskus nähnyt sellaisia hauskan näköisiä lasisia kastelupalloja kukkaruukkuihin tuikattuina – ideana on se, että pallo vapauttaa kasville kuvusta aina sopivasti tarpeen mukaan vettä, jolloin multa pysyy sopivan kosteana eikä kukkanen pääse kuivumaan tai lillumaan liiallisessa vedessä. No nyt bongasin viime viikonloppuna Raumalta (tästä lisää myöhemmin!) Mantin maailma -nimisestä sympaattisesta sekatavarapuodista näitä lasisia kastelupalloja.

Kun pallot tulivat puheeksi, itse Manti oikein innostui. Hänen poikansa (joka mitä ilmeisimmin on puutarhurina samaa tasoa kuin meikäläinen) oli onnistunut elvyttämään oman varjoviikunansa jo liki varman kuoleman partaalta tällaisen lasisen palleron avulla. Viimeistään tuon tarinan (ja sen tueksi esiteltyjen kännykkäkuvien) perusteella totesin, että kastelupallo on saatava.

Riskialtteimmat tapaukset kukkakokoelmassani ovat olleet nuo kaksi asunnon valoisimpaan paikkaan nyt hätäpäissään sijoiteltua raukkaa, jotka ovat molemmat vuoron perään pudotelleet lehtiään huolestuttavalla aktiivisuudella. Varjoviikunani on jo pahimmasta kadosta elpynyt, mutta lyyraviikunasta olen ollut huolissani. Vaan enpä enää! Nyt ovat lasiset pallot pitämässä huolta kukkieni nesteytyksestä ja olen toiveikas, että voin viimein jättää tuomiopäivän puutarhurin tittelin historiaan.

Noista kastelupalloista vielä sen verran, että niitä toki saa varmasti monestakin paikasta mutta olin erityisen ilahtunut, että nämä omani ovat suomalaista käsityötä. Ne ovat turkulaisen lasinpuhaltamo Harri Aaltosen käsialaa. Yksi pallo kastelee siis kukkia yhdestä kahteen viikkoa – riippuen hieman pallon ja ruukun koosta. Mikään ei toki estä tuikkaamasta samaan ruukkuun useampaakin palloa.

Nämä kastelupallot ovat siis mainio apu sekä matkan ajaksi sekä tällaisille hajamielisille ja onnettomille kotipuutarhureille kuin minä. Katsotaan elpyisikö tuo lyyraviikunakin tuosta vielä…

Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia

Related posts

6/04/17

Neon lights

8 69 IMG_8479web

Välillä tuntuu nykyään ihan absurdilta ajatella, että olen joskus vihannut valokuvissa olemista niin syvästi, että suorastaan pakoilin kameroita vuosia. Nykyään kamera ei ole enää vihollinen, jota tarvitsisi henkensä kaupalla vältellä.

Sitä on vuosien varrella saanut harjoitusta ja oppinut olemaan kameran edessä enemmän oma itsensä. Tai joskus jonkun toisen versio omasta itsestä. On oppinut kuvakulmista, valon suunnasta, asennoista ja ilmeistä ja toisina hetkinä haastanut itsensä unohtamaan kaiken oppimansa ja yrittänyt vapautua opituista rutiineista. Sillä rutiiniahan se kaikki hyvin pitkälti on, ja harjoittelua. Kameran edessä olemista voi todellakin opetella ja jotenkin se luontevuus on löytynyt jopa siitä kauhulla valokuvatuksi tulemista vältelleestä ihmisestä.

IMG_7871web

Samettihousut ja -takki // velvet pants & jacket Ellos, pitsipaita // lace shirt Cubus

IMG_8144web

On hauskaa koetella omia ulottuvuuksiaan ja rajojaan valokuvan keinoin ja pari viikkoa sitten pääsin sukeltamaan ihan toisenlaiseen rooliin, kun kuvasimme valokuvaaja Eeva Suutarin ja meikkaaja Eevaleena Liedeksen kanssan tällaisen editorial-projektin. Yökerhotunnelmissa ja tässä lookissa kuoriutui meikäläisestä vähän kohtalokkaampi versio. On ihanaa, että noin vuosi sitten ensi kertaa kohtaamistani mimmeistä on tullut tässä ajassa ystäviä. Tunnen oloni etuoikeutetuksi, että pääsen työskentelemään tällaisten talenttien kanssa! <3

Eevalle ja Eevikselle suurkiitokset aivan mielettömästä kuvaushetkestä! Tiedoksi muuten, että kuvaukset toteutettiin lainavaatteilla, jotka ovat kaikki tämän kevään mallistoja ja myynnissä parhaillaan., jos kuvissa näkyy jotakin erityisen kiinnostavaa. Muutama vaate on oma, mutta myös ne ovat kevään mallistoa eli pitäisi löytyä vielä myymälöistä. :) Mitäs tykkäätte tästä vähän erilaisesta tyylistä ja juttukonseptista?

IMG_7824web

Pusero // sweater R/H, nahkahame // leather skirt & Other Stories

IMG_8013web

Mekko // dress Gina Tricot

IMG_8403web

Samettitoppi // velvet top Cubus, housut // pants Diesel, korvakorut // earrings Efva Attling

IMG_8294web

Pitsibody // lace body Topshop (Zalando)

IMG_8306web IMG_8593web

Haalari // jumpsuit Ted Baker, korvakorut // earrings & Other Stories

IMG_8556web

Photography: Eeva Suutari

Makeup & hair: Eevaleena Liedes

Styling: Jenni Rotonen

Related posts

5/04/17

Tulevaisuuden lupaus: vaatesuunnittelija Jenny Hirvonen

76 jennyhirvonen_web_ViiviHuuska-4

Bongasin eilen Facebookia selaillessani ilouutisen – suomalaisesta vaatesuunnittelusta saa jälleen olla ylpeä maailmalla. Lahden muotoiluinstituutista valmistunut vaatesuunnittelija Jenny Hirvonen on nimittäin päässyt finalistien joukkoon tanskalaisen Danish Design Award -mittelön Young Talent -sarjassa. On aina niin hienoa nähdä, kun kotimaisten lahjakkuuksien taidot tunnustetaan kansainväliselläkin tasolla.

Innostuin uutisesta niin, että laitoin nykyisin tanskalaisen Henrik Vibskovin leivissä työskentelevälle Jennylle viestiä ja kyselin malliston taustoista hiukan. Hän kertoi minulle mallistosta ja omasta suunnittelufilosofiastaan seuraavaa:

Tyylini suunnittelijana on hyvin intuitiivinen ja dynaaminen. Suunnittelussa minulle yhtä tärkeitä osa-alueita ovat muoto, väri ja tekstuurit. Leikin paljon erilaisilla materiaaleilla, piirrän ja maalaan sekä työstän muotoja. Erilaisten tunnelmien luominen ja odottamattomien teemojen tutkiminen ovat prosessini liikkeelle paneva voima.

jennyhirvonen_web_ViiviHuuska-21

Viime vuosina olen erikoistunut suunnittelemaan neuleita sekä printtejä ja painotan erityisesti ylisuuria siluetteja sekä voimakkaita väriyhdistelmiä. Suunnitellessani yritän astua ulos tutusta prosessista, jossa luonnosteleminen alkaa valituista materiaaleista. Varaan aikaa kokeilulle, onnistumiselle ja epäonnistumiselle. Kauneuden näkeminen ns. virheissä monesti muodostaakin jotain uutta ja mielenkiintoista. Kaiken kaikkiaan työprosessini koostuu useista vaiheista ja menetelmistä, jotka dokumentoin luonnoskirjoihin tulevaisuutta varten.

Valmistuin vuonna 2012 Suomessa taiteen kandiksi jonka jälkeen työskentelin kokopäiväisenä suunnittelijana L-Fashion Groupilla reilut kolme vuotta. Rakkaus vei minut Tanskaan ja aloitin maisteri-opinnot arvostetussa DSKD:ssä. Tarkoituksenani oli kehittää taitojani eteenpäin ja määrittelemään oma yksilöllinen tyylini suunnittelijana.

jennyhirvonen_web_ViiviHuuska-24

MA-Mallistostani on sanottu, että se on hyvin unenomainen ja runollinen kokoelma asuja jotka vetoavat katsojan aisteihin. Mallisto syntyi ajatuksesta, jossa lähdin tutkimaan ihmisen yksityistä tilaa. Mikä on minulle se kaikkein yksityisin hetki tai paikka? Lähtökohdaksi asetin hetken jolloin heräämme ja olemme vielä tilassa, jossa leijumme unen ja hereillä olon rajamailla. Tässä hetkessä tapahtuu mielestäni hyvin selkeästi muutos yksityisen ja julkisen tilan välillä.

Mallisto jakautuu kolmeen osaan kuvitteellista päivää; aamu, päivä ja ilta. Inspiraationi on lähtöisin visuaalisista elementeistä jotka ympäröivät tätä fiktiivistä päivää. Siluetit ja värit heijastavat muutoksellaan siirtymää aamusta iltaan (muoto inspiraationa ylisuuret pyjamat,kauluspaidat, puvut, neuleet ym.) 

jennyhirvonen_highreso_ViiviHuuska-14

Värien tärkeys korostuu malliston väripaletissa. Aamun ensimmäiset valonpilkahdukset tuovan mukaan puhtaan valkoisen, sen jälkeen ensipunastus ja heleä roosa, auringon keltainen sekä loppupäivän siniset sävyt tarjoavat puhtaan ja rauhoittavan värimaailman.

Kokonaisuus on hyvin naisellinen ja sensuelli. Materiaaleina käytän paljon silkkiä (myös neuleissa), puuvillaa ja pellavaa. Sekoitan joukkoon tarkoituksella paljon kimaltavaa lurex/glitter-lankaa. Asusteet ja sukat toteutin yhteistyössä tanskalaisen sukka-firman MP Denmarkin kanssa. Mentoreinani toimivat nykyinen työnantajani Henrik Vibskov sekä Ike Rust Royal College of Arts:sta Lontoosta.

Jään siis uteliaana seuraamaan, miten Jennyn käy kisassa. Eivätkö olekin upeat nuo Viivi Huuskan ottamat kuvat mallistosta!

jennyhirvonen_web_ViiviHuuska-8jenny-hirvonen2jennyhirvonen_web_ViiviHuuska-20jennyhirvonen_web_ViiviHuuska-7jennyhirvonen_web_ViiviHuuska-15jenny-hirvonen1jennyhirvonen_web_ViiviHuuska-12jennyhirvonen_web_ViiviHuuska-23

Collection: Jenny Hirvonen

Photography: Viivi Huuska

Makeup & hair: Elina Hirvonen

Model: Anna O / Le Management Copenhagen

Related posts

5/04/17

Ystävyydestä ja jäätelöstä (+ kisa)

72 73

Kaupallinen yhteistyö: Asennemedia & Ingman

Jos pitäisi nimetä maailman parhaita asioita, niin uskallan sanoa, että aika korkealle listallani pääsisivät sekä ystävät että jäätelö – mielellään yhdessä nautittuina. Eilinen päivä oli omistettu molemmille, kyllähän te tiedätte, mitä kuuluu tehdä, kun pakastin pullistelee vegaanista jäätelöä? No kutsua tietenkin vegaaniystävä auttamaan urakassa!

Edellisistä treffeistä Liisan kanssa oli ehtinyt vierähtää jo vähän tarpeettoman pitkä tovi, joten oli jo aikakin tavata. Parhaimmillaan ystävyys on minusta silti sitä, että erossa vietetyllä ajalla ei jälleennäkemisen hetkellä ole enää mitään merkitystä. Ja Liisa on yksi niitä ihmisiä, joiden kanssa aika katoaa niin yhdessä ollessa kuin erossakin. Tapasimme viime kesänä yhteisellä bloggaajareissulla ja 12 vuoden ikäerosta huolimatta tuntui kuin olisimme olleet kavereita aina.

Minulla on paljon varsin eri ikäisiä ystäviä. Läheiseen ystäväpiiriini kuuluu useampi yli 10 vuotta minua nuorempi, samaten kuin minua 10 vuotta vanhempikin ystävä. Ja onpa yksi 50 vuotta vanhempikin. :) En olisi ehkä 10 vuotta sitten uskonut, että vuosikymmentä myöhemmin viihtyisin yhä täpärästi parikymppisten seurassa, mutta jos jotain tässä vuosien varrella on oppinut, niin sen, että monessa tapauksessa ikä todellakin on vain numero. Vuodet tuovat toki mukanaan elämänkokemusta ja näkemystä, mutta useimpien ystävieni kanssa numerot menettävät merkityksensä. Ihailen nuorten ystävieni kypsyyttä ja fiksuutta – tuntuu, että itse samanikäisenä olin tuhannesti lapsellisempi ja enemmän pihalla.

Loppujen lopuksi ne elämän peruskysymykset ja -ongelmat, ilot ja surut ovat aikalailla samoja iästä riippumatta. Elämäntilanteet vaihtelevat, mutta ei sitä välttämättä tarvitse jakaa toisen kanssa samaa elämäntilannetta voidakseen silti löytää yhteistä jutunjuurta ja samaistumispintaa. Joskus erilaiset elämäntilanteet ajavat etäämmälle, mutta arvostan erityisesti niitä ystäviä, jotka pitävät ystävyydestä kiinni ja huolen, vaikka toisen elämä hetkittäin tuntuisikin olevan kuin eri planeetalta.

Olen ihan valtavan kiitollinen siitä, että minulla on ympärilläni ihmisiä, joita saan kutsua ystäviksi. Kun on kokenut myös yksinäisyyden, ei ystäviäkään pidä itsestäänselvyytenä. Olen joskus yrittänyt miettiä, miksi ystävien löytäminen tuolloin aikanaan oli niin haastavaa, ja miten ihmeessä niitä tuntuu nykyään tupsahtelevan elämään tuon tuosta. En ole keksinyt asialle muuta selitystä kuin sen, että vietän nykyisin ihan toisenlaista elämää ja toisenlaisessa paikassa.

Pikkukaupungin ympyrät ja elämänpiiri, jossa uusia ihmisiä ei luontevasti tapaa koko ajan, rajaa helposti ystävystymisen mahdollisuuksia paljonkin. Suuremmassa kaupungissa ja sosiaalisissa työ- ja harrastuskuvioissa uusia ihmisiä kohtaa jatkuvasti. Jotenkin ystävystymisestä on vain tullut vanhemmiten tosi paljon helpompaa, mutta isoimmaksi tekijäksi koen silti sen, että vaihdoin maisemaa ja löysin oman ammatillisen identiteettini. Todella suuren osan ystävistäni olen löytänyt tavalla tai toisella työni kautta.

Tunnen toisinaan syyllisyyttä siitä, ettei minulla ole ystävilleni niin paljon aikaa kuin toivoisin, mutta toisaalta tosielämä ei ole kuin Frendeissä tai Sinkkuelämässä. Nuorempana haaveilin sellaisesta niin tiiviistä ystävyydestä, että juteltaisiin ja nähtäisiin päivittäin, mutta aikuisena on ollut pakko katsoa elämän realiteetteja silmästä silmään. Arjen vaatimukset, työt, perhekuviot  ja harrastukset nielaisevat vapaa-ajasta leijonaosan ja nykyään olen onnellinen, jos ehdin nähdä läheisimpiäkin ystäviäni edes kerran kuussa. Vaikka mieluusti treffailisin ystäviäni vaikka joka päivä, ei siihen yksinkertaisesti ole mahdollisuutta ja välillä kahden kiireisen ihmisen aikataulujen yhteensovittelu on melkoista kalenteri-tetristä.

Juuri tästä syystä ne harvinaiset yhteiset hetket ystävien kanssa ovat ihan erityisen arvokkaita ja eilinen jätskituokio Liisan kanssa on ollut yksi viimeisten parin viikon kohokohtia. Juhlistaaksemme tätä pitkän tauon jälkeen koittanutta jälleennäkemisen hetkeä, päätimme viedä jätskikekkeritkin seuraavalle levelille. Marssin siis ruokakauppaan ja ostin kasan kaikenlaisia herkkuja, joilla sitten pimppasimme jätskiannoksemme aivan uuteen uskoon. Ja nyt kun sen kerran tein, niin en tajua MIKSI EN OLE TEHNYT TÄTÄ KOSKAAN ENNEN!

Ihan vakavasti puhuen tyypit, parilla maailman pienimmällä kikalla saa kotoisat herkutteluhetket singautettua ihan uusiin sfääreihin. Tästä lähtien tämän talouden jätskiannokset eivät ole enää entisiään. Eikä siihen tarvita kummoisiakaan aineksia. Jo suklaakekseillä, suklaakastikkeella ja tuoreilla marjoilla saa tehtyä ihmeitä. Sekä tietenkin minikokoisilla sateenvarjoilla! ;) Ja psst, vinkkinä kaikille vegaaniruokavaliosta kiinnostuneille, että aika monet ihan tavallisista suklaakekseistä sekä suklaakastikkeista ovat maidottomia – yllätyin kaupan hyllyjä tutkiessani. Erittäin vahva suositus etenkin murustetulle suklaakeksille jätskin seassa. Pelkään, että tämän keksittyäni (hohhoo, pun intended) kuluttamani jätskin (ja keksien) määrä tulee nousemaan pilviin…

Vaikka Liisa on ollut vegaani jo jonkin aikaa, niin näitä Ingmanin Choice-jäätelöitä hän ei ollut tullut vielä maistaneeksi. Ja ensimmäisen lusikallisen popsittuaan ei siitä ylistyssanojen tulvasta ollut tulla loppua. En itse ole maistellut muita vegaanijäätelöitä, mutta Liisa on ehtinyt testata liki kaikki markkinoiden muut maidottomat vaihtoehdot. Ja Choice kiilasi kirkkaasti kärkisijalle. Parasta tässä oli Liisan mukaan se, että nämä jätskit oikeasti maistuvat ihan tavalliselta kermajäätelöltä ja koostumus on kuohkeudessaan jopa perusjätskiä parempi. Ja voin yhtyä tähän mielipiteeseen.

Yritimme tehdä makutestiä ja löytää jätskien joukosta suosikkimme, mutta kun kaikki maut saivat yhtä ylistävät arviot, arviointitaulukon tekeminen tuntui aika turhalta. Jos nyt ihan pakko olisi nimetä kaksi lempparia, niin sanoisin, että mansikkainen soijajäätelö ja vaniljainen riisijäätelö olivat tämän kahden hengen raadin suurimmat suosikit.

Jos haluatte itse kutsua ystävän kotiin jätskikemuja viettämään, niin nyt olisi mahdollisuus päästä yhdessä maistelemaan Ingman Choice -jäätelöä. Saan nimittäin arpoa yhteensä 6 kpl 15 euron arvoisia Choice-jäätelölahjakortteja. Jos siis mielit päästä herkuttelemaan kaverisi kanssa, niin kerrohan tämän postauksen kommenteissa mikä Ingman Choice -vaihtoehdoista kuulostaa herkullisimmalta ja miten itse tuunaisit oman jätskikulhosi? Jätä vastauksesi ma 10.4.2017 mennessä ja muista liittää kommenttiisi toimiva sähköpostiosoite. 

Photos: Jenni Rotonen & Liisa Kivi

Related posts