19/04/17

Kiiltonahkahameessa

1 30

Kun reilu viikko sitten majailimme Pariisin tilapäiskodissamme, nautiskelin erityisesti siitä, miten paljon perheasunnossa oli tilaa ympärillä. Pikkuruinen töölöläiskaksioni on kodikas ja ihana, mutta kompaktissa asunnossa seinät ovat vastassa joka suunnalla aika nopeasti. Oli ihanaa asua muutama päivä kämpässä, jossa ympärillä oli ilmaa ja avaraa tilaa niin, että ympäri asuntoa olisi varmaan voinut juosta vaikka pienen lenkin. En juossut, mutta ajatus mahdollisuudesta viehätti.

Ihanaa oli myös se, että kerrankin oli tilaa kuvata myös sisätiloissa. Minimalistisesti sisustettu ja tilava asunto antoi kivat puitteet kuvauspuuhille myös sisällä – tällaiseen minulle ei omassa kodissa ole ollut mahdollisuuksia. Tulevassa kodissani ei neliöitä ole montaakaan tätä nykyistä pikkukämppää enempää, mutta erilainen pohjaratkaisu tekee tilasta hiukan väljemmän. Saapa nähdä, josko jatkossa nähtäisiin enemmän myös kotona kuvattuja juttuja.

Mutta pidemmittä lätinöittä siihen itse asuun! Itse asiassa tämä look on oikeastaan kertaalleen jo esiteltykin, kun flunssan kourissa keksin esitellä asuni kollaasimuodossa, kun lähes kaikkia asun vaatekappaleita sattui olemaan tuolla nimenomaisella hetkellä myynnissä. Mutta ajattelin tuolloin, että yksi alkukevään lempparilookeista olisi kiva esitellä myös ihan oikeasti yllä. Eli tässä tulee!

Tuo kiiltonahkahame oli hyvin pitkälti rakkautta ensisilmäyksellä. Mietin alkuun, mahtaisiko tuollaista tohtia käyttää, mutta kun hameen yhdistää paksuihin mustiin sukkahousuihin, mataliin kenkiin ja rentoon neuleeseen, kokonaisuus on suorastaan hillitty. Mitäs tuumitte?

Kashmirneule // cashmere sweater Samsøe & Samsøe*

Nahkahame // leather skirt & Other Stories*

Kengät // shoes Filippa K

* saatu blogin kautta / gifted

Photos: Vesa Silver

Related posts

18/04/17

Kiireisten arkihetkien kaveri

4 24 olvi4

Kaupallinen kampanja: Asennemedia & Olvi Health Lab

Jos ihan rehellisiä ollaan, niin arkeni on tällä hetkellä kutakuinkin yhtä kaoottista kuin tämä muuton alla tavarapaljoudesta räjähtänyt asuntoni. En ole koskaan ollut mikään maailman järjestelmällisin ihminen ja varsinkin kiireen keskellä arjen hallinta lipsuu vähän joka suuntaan.

Minulle ei ole ollenkaan tavatonta, että unohdan vauhdissa syödä tai varsinkin juoda. Jostain syystä minulle on erityisen vaikeaa muistaa nesteytys ja löysinkin itseni jossain vaiheessa tilanteesta, jolloin kärsin joka ilta kamalista päänsäryistä. Vasta kun mainitsin äidilleni asiasta, hän hoksasi kysyä, olinko juonut päivän aikana riittävästi. Olin paahtanut niin vauhdilla eteenpäin, että juominen unohtui päivän mittaan kokonaan. Noista hetkistä on tultu pitkälle, mutta vielä 9 vuotta myöhemminkin joudun jatkuvasti muistuttelemaan itseäni asiasta. Ja yhä tulee päiviä, jolloin tajuan illalla juoneeni koko päivän aikana vain yhden pienen vesilasillisen.

olvi6

Olen huomannut, että kaikkein paras kikka minulle edesauttaa juomista päivän aikana, on juoda pullosta. En tiedä miksi näin on, mutta minun on huomattavasti helpompi juoda suuria määriä, jos neste on pullossa. Lasista otan vain hörpyn eikä uppoa enempää. Pullosta puolikin litraa humahtaa alas hetkessä. Olen yrittänyt saada juomatottumuksia kuntoon jopa vedenjuonnista muistuttavalla kännykkäsovelluksella, mutta ensimmäisen viikon jälkeen siitäkään ei ollut mitään hyötyä. Paras tapa minulle on pitää vain vesipullo jatkuvasti käden ulottuvilla ja näköpiirissä.

Moni ajattelee, että syömistä ei ainakaan voi unohtaa, kun nälkä kurnii vatsanpohjassa, mutta voi kuulkaa, kyllä sekin onnistuu. Olen sellainen tyyppi, että uppoudun työntekoon usein niin täysipainoisesti, että siinä katoaa ympäriltä aika, paikka, nälkä, jano ja pissahätä. Saatan tuntea välillä jonkun pienen murahduksen mahanpohjassa, kun vatsa ilmoittelee ruoan tarpeestaan, mutta jos työntekoa ei malta juuri siinä hetkessä keskeyttää, havahdun usein vasta tunteja myöhemmin, että hups, se syöminen unohtuikin kokonaan.

olvi8

Kun nälän huomaamaton lykkääminen yhdistetään laiskan kotikokin ja huonon ruokakaupassa kävijän ominaisuuksiin, mietin välillä, miten saan yhtään mitään syödyksi. Moni turvautuu nälissään suklaapatukoihin ja muihin epäterveellisiin mutta nopeasti verensokeria nostaviin herkkuihin, mutta minä olen ryhtynyt pitämään huolen, että kaapeissa on aina kuivattuja hedelmiä, pähkinöitä ja puuroainekset – ne auttavat yleensä pahimpaan hätään, kun nälkä pääsee yllättämään.

Tiedän, että toimintatapani ei missään nimessä ole parhaasta päästä ja terveyden nimissä kaikkein parasta olisi säännöllinen tankkaus sekä ruoan että juoman kannalta. Kuitenkin niin kauan, kun arkirytmini on näin epäsäännöllinen, eikä yrittäjällä kukaan ole vahtimassa, pidänkö lakisääteisiä ruoka- ja kahvitaukoja, epäilen suuresti, mahtavatko tapani muuttua mihinkään ilman täydellistä elämäntapamuutosta tai uran vaihtoa.

olvi10

Join aiemmin päivän mittaan paljon mehuja siitä syystä, että mehu tuntui nesteenä menevän vettä paremmin alas, mutta sittemmin olen oikeastaan luopunut mehuista kotioloissa melkein kokonaan. Saatan joskus hemmotella itseäni vitamiini- tai makuvesillä, jos tuntuu, että tekee mieli jotain muuta kuin kraanavettä mutta silti limua terveellisempää. En silti oikein tykkää siitä, että monissa makuvesissä on lisättyä sokeria tai keinotekoisia makeutusaineita.

Pääsin yhteistyön tiimoilta maistelemaan uutta hiilihapotonta Olvi Health Lab chia-siemenjuomaa, jossa ei ole lisättyä sokeria – ja yllätyin iloisesti. Makunsa juoma saa granaattiomenasta ja valkoisesta teestä, ja vaikka granaattiomenan oma sokeri tietysti tuo juomaan hieman makeutta, juoma ei ole lainkaan liian makea. Se ei siis ole varsinaisesti makuvesi muttei mehukaan, vaan jotain siltä väliltä ja oikeasti aika hyvää. Ja ison plussan annan siitä, että pieni 0,33l muovipullo on muodostaan ja ulkonäöstään huolimatta ihan tavallinen kierrätettävä panttipullo.

olvi12

Chia-siemenet juoman seassa tuovat siihen hauskaa tekstuuria ja tekevät siitä yllättävän ruokaisan – tämä on juuri sellainen näpsäkkä välipalajuoma, jollaisia olen huitaissut kurkusta alas jo useamman niissä tilanteissa, kun työprojektin kuumotellessa niskassa olen lykännyt syömistä vähän vielä eteenpäin. Tai kun ennen tai jälkeen squash-pelin tarvitsen pientä nopeaa buustia ennen varsinaista ateriaa.

Health Lab -juoma on todellisuudessakin vähän täyttävämpää tavaraa, sillä chia-siemenet sisältävät paljon proteiinia ja kuitua, minkä lisäksi niissä on hyviä Omega-3-rasvahappoja. Jos hyytelömäiset chia-siemenet taas eivät koostumuksensa puolesta tunnu mielestäsi mukavalta suussa, tämä juoma ei ehkä ole sinua varten – minusta tuo koostumus on kuitenkin miellyttävä ja huomattavasti kivempi suutuntumaltaan kuin esimerkiksi joissakin juomissa lymyilevät aloe vera -palaset. Tosin tiedän, että niistäkin monet tykkäävät.

Tunnustaako kukaan olevansa yhtä holtiton syömistensä ja juomistensa kanssa kuin minä? Millaisia keinoja olette itse keksineet tilanteen helpottamiseksi?

olvi2olvi7olvi14olvi13olvi11 olvi1

Photos: Arttu Mustonen & Jenni Rotonen

 

Related posts

17/04/17

Loma-Jenni ja toisenlainen tyylipersoona

10 25

Kuten totesin jo viikonloppuna, ei ole mitään ihanampaa kuin palata viikon takaisiin reissutunnelmiin, kun todellisuudessa nököttää kotona verkkareissa pahvilaatikkoräjähdyksen keskellä. Tuntuu melkein absurdilta, että reilu viikko sitten kipitin Pariisin katuja pikkukengissä, hihattomassa topissa ja paljain nilkoin, kun Helsingissä yhä sinnikkäästi tupruttaa lunta tasaisin väliajoin.

Olen huomannut reissussa ollessani, että minulla on kaksi erilaista pukeutumispersoonaa: on arki-Jenni ja loma-Jenni, ja nuo kaksi ovat tyylillisesti ihan eri tyyppejä. Toki maku on molemmilla suht samanlainen, mutta pukeutumisfilosofia ihan eri maailmoista. Ja tänään esittelen teille loma-Jennin.

Omaan korvaan loma-Jenni kuulostaa lähinnä siltä, että tyylin puolesta hillutaan jossakin kulahtaneissa college-housuissa ja lörppänöissä kesämekoissa – ja toisinaan se varmasti tarkoittaakin sitä. Mutta etenkin ulkomaanreissuilla loma-Jenni on nimenomaan se fiinimpi pukeutuja, jota ei lainkaan arkailuta laittaa silkkihametta päälle lauantaikävelylle tai huulipunaa ja korkkareita aamiaispöytään. Toki voisin pukeutua näin periaatteessa myös kotona, mutta jostain syystä en silti tee niin.

Koska olen huomannut, että reissussa pukeutumispersoonani on erilainen kuin kotona, otan usein jo lähtökohtaisestikin mielelläni matkaan mukaan kauniita mekkoja ja hameita, asusteita, hattuja ja koruja. Käytän niitä jostain syystä paljon harvemmin kotona, mutta ulkomailla niistä tulee arkipäivää (niin arkipäivää kuin lomalla ollessa nyt voi olla). En tiedä miksi, mutta näin vain on.

Ehkä siellä tuntemattomien ihmisten ja vieraan kulttuurin keskellä tulee vapautuneemmaksi – uskaltaa vielä täysipainoisemmin olla oma itsensä. Suomessa ylipukeutuminen katsotaan helposti hienosteluksi ja huomion hakemiseksi, maailmalla kaunista tyyliä ei tuijotella nenänvartta pitkin ja tyylien kirjo on muutenkin laajempi.

Muistan löytäneeni oman tyylini kunnolla omina vaihto-opiskeluaikoinani Brysselissä, joka ei kaupunkina ole juuri Helsinkiä suurempi, mutta silti siinä paikassa oli enemmän sellaista suuren maailman tuntua. Muistan, miten vapauttavaa oli, että kaduilla näki mitä kummallisimpia asukokonaisuuksia, eikä kukaan jäänyt tuijottamaan, naureskelemaan tai mulkoilemaan perään. Ihmismassaan oli helppo hukkua, hyvässä ja pahassa. Omalla kohdallani se tarkoitti sitä, että uskalsin pukeutua kuten itsestä tuntui hyvältä, kun ei tarvinnut pelätä huomiota tai pitkiä katseita.

Huomasin kyllä kulttuurieron Suomeen palatessani, kun katseet polttelivat jälleen selässä opiskelukaupunkini katuja tallaillessa. Eivätkä ne minun tyylikokeiluni edes olleet kovinkaan erikoisia. Helsinkiin muuttaessani olo vapautui taas hiukan – mitä suurempiin ympyröihin mennään, sitä vähemmän ympäristöä tuntuvat kiinnostavan sinun vähäpätöiset tekemisesi.

Tavallaan tuntuu surulliselta, että ulkopuolinen paine vaikuttaa tiedostamattomallakin tavalla niin paljon omaan itseen. Vaikka olen ihan tietoisesti tehnyt valintoja pukeutua juuri kuten haluan ja nykyään koen jo voivani olla tosi rohkeasti oma itseni tyyliasioissa, silti fiilis on ulkomailla aivan toisenlainen.

Jos olen aivan rehellinen, en usko, että pukisin Suomessa tätä ihanaa hametta ylleni ilman jotakin erityistä syytä. Pariisissa se pääsi mukaani ihan tavanomaiselle lauantaikävelylle – siinä ympäristössä ei tuntunut ollenkaan omituiselta pukeutua näin. Siksi olenkin nyt päättänyt haastaa itseni tuomaan vähän enemmän loma-Jenniä myös tänne arkeen ja koto-Suomeen. Lisää kauniita mekkoja, hulmuavia hameita, särmikkäitä hattuja ja kimaltavia koruja myös arjen piristykseksi, kun niitä kerran kaapeissa on! Viimeistään kesällä ainakin…

Olisi kiinnostavaa kuulla, onko kellään muulla ollut ulkomailla tällaisia samanlaisia havaintoja? Onko teillä muillakin erilainen pukeutumispersoona lomalla ja arjessa? Tai ulkomailla ja Suomessa?

PS. Jos ihastuitte kuvien kauniisiin vaatteisiin, niin tiedoksi, että ne ovat tämän viikon torstaina 20.4. myyntiin tulevaa H&M Conscious Exclusive -mallistoa, josta sain valita muutaman vaatteen ennakkoon itselleni.

Translation: On a casual Saturday walk in Paris a bit over a week ago. Love that skirt from the H&M Conscious Exclusive Collection that is in the stores next Thursday, April 20th. 

Toppi // top H&M Conscious Exclusive*

Silkkihame // silk skirt H&M Conscious Exclusive*

Kengät // shoes Bimba y Lola

Aurinkolasit // sunglasses A+more (Stockmann)*

Sormus // ring Monki

* saatu blogin kautta // gifted

Photos: Vesa Silver

Related posts

17/04/17

Viikon ajatus: melkein-tunteista

40

Melkein-tunteista

.

Joskus 

tulet kaipaamaan ihmistä,

joka oli sinulle “melkein”.

.

Ja tuntemaan surua,

koska tuolle tunteelle

ei ole nimeä.

.

Tunnet sen vain tavalla,

joka väsyttää sinut

luita ja ytimiä myöten.

.

– Nikita Gill –

Photo: Jenni Rotonen / Pupulandia

Related posts