29/09/17

Lähtemisestä ja paikoillaan pysymisestä

3 55

Terkkuja kotoa Helsingistä! Palasin eilen maailmalta takaisin kotiin ja seuraavien päivien ohjelmassa on lähinnä selvitä jetlagin ja univelan syövereistä takaisin elävien kirjoihin. Tein matkaa eilen valtameren yli noin 18 tunnin verran, kun lasketaan mukaan kaikki odottelut ja siirtymiset lentokentälle, enkä saanut juuri nukuttua koneessa muutaman tunnin pätkää enempää, kun oman rytmini mukaan lentokoneessa istuskellessa oli päivä.

Kotiin päästyäni sain sinniteltyä lopulta kutakuinkin iltaan asti valveilla ja simahdin lopulta joskus ennen iltayhdeksää. Kunnes heräsin yöllä kahdelta pirteänä kuin peipponen ja tein sen virheen, että aloin räplätä kännykkää. Virhe. Sen jälkeen oli sitten viimeistään turha haaveilla nukahtamisesta ja makoilin punkan pohjalla puoli kuuteen, kunnes päätin viimein nousta ylös. Josko tänään saisin pysyteltyä valveilla vähän pidempään ja nukuttua huomenna sitten edes suunnilleen aamuun asti…

Tämä tekemäni reissu Atlantin toiselle puolen oli siinä mielessä poikkeuksellinen, että matkustan harvoin noin pitkiä aikoja kerrallaan. Nyt viivyin reissussa yhteensä yli 3 viikkoa. Kun kohteita ja majapaikkoja matkan varrella oli useita, aika tavallaan hurahti hirmuisen nopeasti, vaikka samaan aikaan tiedostikin, että kotoa on tullut oltua poissa jo melkoinen tovi. Tämän mittaisella reissulla ei vielä kuitenkaan ehtinyt tulla koti-ikävä. Ja arjessakin pysyi jollain huteralla otteella kiinni myös maapallon toisella laidalla, koska työt kulkivat mukana läppärillä, vaikka hoitelinkin niitä reissusta käsin vain kiireisimpiä juttuja priorisoiden.

Kolmessa viikossa ehtii kuitenkin jo huomata ajankulun. Suomeen on tällä välin oikeasti tullut syksy ja sain jo eilen lentokentältä kotiin huristellessani ihastella Helsingin syksyn väriloistoa. Jännitin etukäteen, miltä mahtaisi näyttää syksyinen maisema kotini ikkunasta, kun pääsen katselemaan sitä ensimmäistä kertaa – hehkuisivatko ikkunani edustalla nököttävät vaahterat jo syksyn väreissä? Ihan vielä ne eivät ole täydessä loistossaan mutta pikkuhiljaa…

Tunnelmat reissulta palatessa ovat vähän haikeat. Joskus matkoilta palaa sellaisin miettein, että on jo ihana tulla kotiin. Joskus taas ei millään vielä malttaisi. Aika usein reissussa on silti päällimmäisenä vireenä se, että kotiinpaluu koittaa aina hiukan liian aikaisin. Melkein aina jää vielä niin moni asia näkemättä ja kokematta. Tähän kotiin on erityisen kivaa palata, mutta vielä olisin silti voinut jäädä hetkeksi.

Minulla on monia ystäviä, jotka tuntuvat kokevan jatkuvaa kaukokaipuuta. Edelliseltä matkalta kotiutuessa suunnitellaan jo seuraavaa. Rakastan nähdä maailmaa, mutta minulle reissaaminen on aina tuntunut olevan kumman korkean kynnyksen takana – varsinkin jonnekin kauemmas lähtemistä pohdiskelen ja vatvon aina pitkään. Kauas ei viitsi lähteä ihan lyhyeksi aikaa, joten reissusuunnitelmiin sitoutuminen tuntuu aina isolta panostukselta. Työn puolesta ja Euroopassa matkustan vähän väliä, mutta kaukomaat ovat minulle vielä pääpiirteittäin ihan tuntematonta territoriota.

Minulla on paha tapa jäädä odottelemaan, että ilmaantuisi sellainen luonteva väli, jolloin malttaisin irroittaa kiireisestä arjestani pidempiä vapaita pätkiä. Tuntuu usein, että vapaata pitäisi pystyä ottamaan vähintään pari-kolme viikkoa, jotta viitsisin edes harkita jotakin kauemmas suuntautuvaa reissua. Samanaikaisesti tuntuu, että töiden ääreltä irroittautuminen niin pitkäksi aikaa kerrallaan saa aikaan miltei syyllisyyden tunteita. Koko tuo ajatusprosessi on melkoinen paradoksi. Yrittäjänä olen enemmän tai vähemmän naimisissa työni kanssa ja töitä on paljon, mutta samanaikaisesti minulla on vapaus reissata liki milloin ja miten pitkään haluan sekä tehdä töitäni vaikka sieltä maapallon toiselta puolen, jos vain pystyn sovitut hommat sieltä käsin hoitamaan.

Totuus taitaa kuitenkin olla se, että mitä pidempään sellaista “sopivaa väliä” jää odottelemaan, sitä harvemmin sellainen ilmaantuu. Kalenteri täyttyy vähitellen ja ne aiemmin matkoille potentiaaliset viikkonäkymät ovatkin yhtäkkiä tukossa yhtä sun toista. Ikinä ei muka olisi oikein hyvä hetki lähteä. Jos jotain olen itsestäni oppinut, niin sen, että pitää vain liikoja miettimättä ostaa ne lentoliput ja lähteä. Kun vain päättää, että esimerkiksi joulukuun olen reissussa, niin muu elämä mukautuu sitten lopulta sen mukaan.

Minulla on ollut jossain määrin juurettomaan lapsuuteeni ja nuoruuteeni vähän ristiriitainen suhde. Toisaalta muuttaminen paikkakunnalta toiselle on antanut rohkeutta lähteä ja uskoa siihen, että mihin vain voi sopeutua, toisaalta se on jättänyt jälkeensä vähän irrallisen ja herkästi ulkopuolisuutta tuntevan fiiliksen sekä jonkinlaisen tarpeen pysyä paikoillaan, kun kerrankin siihen on mahdollisuus. Aikuisuuttani on leimannut tarve asettua paikoilleen ja rakentaa jotakin pysyvämpää pesää paikkaan, josta tarvitse koskaan lähteä. Ehkä sen lopullinen kulminaatiopiste on ollut tämä ihan ikioma koti: tämä on oikeasti minun ja täältä kukaan ei voi pakottaa minua lähtemään.

Olen nyt tähän omaan kotiin muutettuani tuntenut suurta onnea tästä ikiomasta kolostani tässä maailmassa ja nauttinut ihan suunnattomasti ihan vain kotona olemisesta. Koskaan ei ole kotona pysyminen tuntunut niin hyvältä kuin juuri nyt. Samanaikaisesti tämän oman pesän löytyminen ja rakentaminen on vähän kuin vapauttanut jostakin irrallisuuden pelosta: nyt uskallan taas lähteä. Ja uskallan jopa haaveilla vaihtoehtoisista elämistä. Millaista olisikaan asua New Yorkissa? Tai Pariisissa? Voisinko kuvitella muuttavani Sydneyyn tai Seattleen?

Istuin eilen lentokoneessa amerikkalaisen nuoren parin vieressä. Kaksikko oli päättänyt lähteä pelkällä menolipulla Norjaan. Kumpikaan ei ollut koskaan aiemmin käynyt Euroopassa tai edes lentänyt mannerten välistä lentomatkaa, mutta nyt he olivat päättäneet, että on aika lähteä näkemään maailmaa. Luonnossa viihtyvän kaksikon suunnitelmat tuntuivat olevan vielä melkoisen auki, mutta haaveissa siinsivät vaellusreissut sekä ehkä mahdollisuus päästä työskentelemään Norjassa vähän ja tutustumaan paikalliseen elämänmenoon ruohonjuuritasolla. Ihastelin mielessäni pariskunnan rohkeutta ja kykyä heittäytyä.

Minulle jo viimekesäiset reissuni olivat jossain määrin mullistavia. Reissasin viikon yksin Portugalissa ja rakastin joka hetkeä ja sen jälkeen lähdin pariksi viikoksi Marokkoon roadtripille. Kumpikin reissuista oli sellaisia, joita entinen minäni ei ehkä olisi uskaltanut tehdä, mutta nyt syöksyin suin päin seikkailuihin. Onnistuneet matkat jättivät vahvasti tunteen, että tällaista haluan tehdä lisää.

Olen aina ajatellut, että voisin hyvin asua jossain muuallakin kuin Suomessa, mutta jotenkin minulla on sen lapsuuden, nuoruuden ja opiskeluvuosien nomadielämän jälkeen ollut tarve saada olla ja asettua ensin rauhassa johonkin. Ja nyt tuntuu, että olen viimein asettunut. On hyvä olla juuri tässä, mutta samanaikaisesti minulla ei yhtäkkiä olekaan tarvetta pitää juuri tästä tilasta kynsin ja hampain kiinni. Tunnen olevani jotenkin ihan uudenlaisella tavalla vapaa.

Juuri tällä hetkellä minun on oikein hyvä näin, mutta samalla tuntuu, että olen askeleen lähempänä sitä, että voisin oikeastikin lennähtää maailmalle koettamaan ihan toisenlaista elämää. Tai samanlaistahan se lopulta sielläkin on, mutta koettamaan elämää uudenlaisessa ympäristössä. Mitään suunnitelmia minulla ei vielä tässä vaiheessa ole, enkä tiedä, tulenko näitä haaveitani edes toteuttamaan. Tai jos tulen, niin milloin niiden aika konkreettisesti olisi. Mutta tykkään tästä omalla painollaan löytyneesä seikkailijaminästäni ja tuntuu, että haluan rohkaista sitä puolta itsessäni. Ja ensimmäistä kertaa elämässä tuntuu siltä, että olen entistäkin valmiimpi repimään itseäni irti siitä arjen itseään toistavasta pyörityksestä ja omistamaan kalenteristani viikkoja matkoille. Ehkä joku päivä viikot muuttuvat kuukausiksi…

Photos: Angelina Ilmast

Related posts

28/09/17

Afterwork-podcast: kehopositiivisuus ja keskustelua ulkonäköpaineista

4 31

Viikon podcast-jakso on taas julkaistu ja tällä kertaa Afterwork-porukalla keskustellaan kehopositiivisuudesta ja ulkonäköpaineista. Kehopositiivisuus on terminä jakanut ihmisiä kahteen leiriin: osa ihmisistä kuvittelee sen kannustavan epäterveellisiin elämäntapoihin, vaikka kysehän on itsensä hyväksymisestä. Millaisia epävarmuuksia AW-mimmit ovat kokeneet omien kroppiensa suhteen ja miksi termiä laihaläski ei kenenkään pitäisi koskaan käyttää? Kuuntele tämän viikon jakso ja kerro, mitä mietteitä keskustelumme herätti. :)

Aiemmin julkaistut AW-jaksot löydät tämän linkin takaa.

Related posts

27/09/17

Syksyistä tyyliä New Yorkissa ja Helsingissä

132 44

Kaupallinen yhteistyö: Marks & Spencer

Miten vauhdilla kesä vaihtuikaan syksyksi tänä vuonna… Tai samalta kai se tuntuu joka vuosi, että kesä loppuu aina niin äkkiä. Todellisuudessa tykkään ehkä syksystä jopa kesää enemmän – pukeutumisen ja tyylin kannalta se on itselleni kaikkein mieluisin sesonki. Tykkään kerrospukeutumisesta, nilkkureista, liehuvista takeista ja pehmoisista huiveista, jotka ovat syksyisen tyylin keskeisintä ydintä.

Juuri tällä hetkellä olen hyvän tovin kestäneen reissuni takia seilannut vähän kahden sesongin välimaastossa. Suomesta lähtiessä tuntui jo syksyltä, New Yorkissa palasin hetkeksi kesähelteisiin ja nyt Seattlessa sää on muistuttanut taas suomalaista alkusyksyä koleine iltoineen ja satunnaisine sadekuuroineen.

Mieli on siis jälleen Nykin hellesäiden jälkeen syksyisissä tunnelmissa, ja syksyyn olen päässyt virittäytymään myös pukeutumisen osalta, kun sain stailata Marks & Spencerin tuoreesta mallistosta neljä syyssesonkiin soveltuvaa lookia. Tyylit on ikuistettu Helsingissä ja New Yorkissa – ei liene vaikeaa arvata, kummat kaksi on kuvattu missäkin? Jo pelkästään tuo valo paljastaa, missä päin maailmaa ollaan: Helsingin leveyspiirillä se on paljon koleampi ja New Yorkin kaduilla lempeämpi.

Kokosin syksyn kokoelmasta neljä erilaista tyyliä – pari esimerkiksi töihin ja toimistoon sopivaa ja pari vapaa-aikaan soveltuvaa, toinen enemmän juhlatunnelmiin ja toinen rennompaan menoon. Nämä tyylit ovat vain pieni pintaraapaisu syksyn valikoimaan, joka on täynnä monenlaisia vaihtoehtoja moneen eri tyyliin ja tilanteeseen. Olen aiemminkin maininnut siitä, että monella on jostain syystä kovin kallis hintamielikuva Marks & Spenceristä, mutta itse asiassa vaatteet ovat laatuunsa nähden varsin kohtuullisia hinnoiltaan. Kannattaa muuten tsekata myös erityisesti M&S:n kenkä-, laukku- ja alusvaateosastot sekä sukkahousuhyllyt – erittäin hyvä hinta-laatu-suhde kuten vaatteissakin. :)

M&S halusi ilahduttaa Pupulandian lukijoita syksyisellä kisalla, jossa yksi onnekas voittaa omakseen 100 euron lahjakortin M&S-myymälään. Nyt on siis mainio mahdollisuus päästä täydentämään vaatekaappia jollakin syksyisellä uutuudella. Ehkäpä saatte näistä minun stailaamistani lookeista ideaa, mitä lahjakortilla voisi tarttua mukaan.

Osallistu kisaan seuraavasti: kerro tämän postauksen kommenteissa, mikä stailatuista tyyleistä on suosikkisi ja mikä jutussa näkyvistä vaatekappaleista kiinnostaa sinua eniten. Onko tällä hetkellä jotain erityistä, mitä syksyinen vaatekaappisi kaipaa? Jätä kommenttisi 3.10.2017 mennessä ja muista liittää mukaan toimiva sähköpostiosoite.

PS. Vinkkaan samalla, että juuri tällä hetkellä ovat muuten M&S:n neuleet -20% alennuksessa 1.10. asti, jos esimerkiksi tuo alla näkyvä kaunis valkoinen neule kiinnostaa.

PPS. Lämmin kiitos kuvista Helsingin päässä Artulle ja New Yorkissa Elisalle! <3

Kinuskinen joka paikan look

Tämä look on vähän sellainen, että sen voisi pukea melkein mihin tahansa: voisin yhtä hyvin astella tässä toimistoon, kaverin kanssa kahville, rennompiin iltakekkereihin, you name it. Vaalea neule on yksityiskohtineen ihanan elegantti ja kinuskinväriset leveät housut ovat kiva vaihtoehto farkuille tai herrainhousuille. Meikkiä ja asusteita vaihtamalla tästä lookista on moneksi ja kumpainenkin tyylin osa on helposti yhdisteltävissä monenlaisiin tyyleihin. Kaunis pikkulaukku on helppo tapa upgreidata tyyliä arkisesta juhlavammaksi.

Mainittakoon muuten tässä samalla, että tätä neuletta on saatavilla myös mustana. Jos siis se minun hauska liehuhihainen neuleeni viime talvelta on jäänyt kummittelemaan mieleen, niin tämä on varsin samankaltainen idealtaan. :)

neule Marks & Spencer

housut Marks & Spencer

laukku Marks & Spencer

kengät omat

aurinkolasit omat

Tuulisen päivän duunityyli

Oikein klassisimmillaan sellainen hillitty duuni-look koostuu kauluspaidasta ja siisteistä housuista – ja päätin stailata yhden tyyleistä oikein perinteiseen tapaan, mutta pienellä twistillä tottakai. Tämän kokonaisuuden juju piilee kauluspaidan jännittävällä tavalla leikatuista, hieman puhvimaisista hihoista.

Näitä kuvia ottaessa kävi Helsingin kaduilla sellainen viima, että hyvä, kun pysyivät hiukset päässä. Onneksi M&S:n villakangastakki lämmitti harteilla ja myös skarpeissa herrainhousuissa on mukana villaa.

kauluspaita Marks & Spencer

herrainhousut Marks & Spencer

takki Marks & Spencer

kengät omat

Erityisiin iltoihin

Kaunis brokadikankainen midimekko on tummanpunaisessa värityksessään täydellinen syksyn iltajuhliin – ja voisipa se toimia neulepuseron kanssa puettuna ihan päiväkäytössäkin. Mekkokaunokainen saa vielä plussaa siitä, että siinä on taskut.

Mekon menneitä vuosikymmeniä huokuva kellohelmainen malli on kivalla tavalla ajaton – vintage-henkinen siluetti pysyy käytännössä aina muodissa. Voisin itse pukea tämän mekon esimerkiksi pikkujouluihin, cocktail-kekkereille, oopperaan tai talvisiin hääjuhliin. Monikäyttöinen ja ajaton, siinäpä täydellisen juhlavaatteen resepti!

Mekko Marks & Spencer

kengät omat

korvakorut omat

Rento bleiserityyli

Toinen työtyyliklassikko kauluspaidan ja suorien housujen lisäksi on hyvin istuva bleiseri. Löysin M&S:n syysmallistosta kauniin ja ihanan miellyttävästä, pehmeästä materiaalista valmistetun bleiserin, jonka plussaksi on laskettava myös se, että se ei tuntunut rypistyvän edes matkalaukussa.

Tykästyin myös noihin rentoihin, ruudullisiin housuihin, joista tulee minulle jotenkin mieleen Audrey Hepburn – varsinkin, jos ne yhdistää mustaan venepääntiellä varustettuun neulepaitaan. Tällä kertaa puin housujen ja bleiserin pariksi avarakaulaisen topin, jotta tyylistä ei tulisi liian vakava. Riisumalla bleiserin, tyyli muuntautuu näpsäkästi iltamenoon.

bleiseri Marks & Spencer

housut Marks & Spencer

toppi oma

kengät omat

aurinkolasit omat

Photos: Arttu Mustonen & Elisa Lepistö

Related posts

26/09/17

Syksy tuli kynsiin

5 33

Se on kuin jokin maaginen voima, että aina syksyn tullen alkavat kiinnostaa kaikki tummat ja kohtalokkaat värit. Tuntuu, että toistan itseäni autuaasti joka syksy, kun himoitsen tummia sinisiä, metsänvihreitä ja kohtalokkaita viininpunaisia sävyjä. Olen joskus yrittänyt rikkoa kaavaa ja pukea ylle noita värejä kesällä ja talvella taas verhoutua pastelleihin ja kirkkaisiin sävyihin. Omien arkisten tottumusten haastaminen piristää kivasti mieltä, mutta tällä kertaa en kynsihuollossa jaksanut taistella vastaan, kun mieli vain teki niin kovin burgundinpunaista. Kynnet laitettiin kuntoon jo ennen reissua, mutta nyt vasta ehdin ne esitellä.

Viininpunainen on vain sellainen ihana klassikkosävy, johon ei oikein kyllästy koskaan. Se sopii kauniisti vaaleiden harmaiden neuleiden, sinisten farkkujen ja pariksi ja tuo mustan rinnalle häivähdyksen väriä. On hauskaa, miten sitä on tapojensa orja näissä sävyvalinnoissa – aika monta kertaa aiemminkin on nimittäin tullut kallistuttua juuri tähän samaiseen sävyyn. Seitsenkymppisellä tädilläni on puolestaan tapana lakata kynnet aina talvisin punaisiksi ja kesäisin sinisiksi. Onko teillä jotain tiettyä väriteemaa vuodenaikojen mukaan? Tunnustuksia kehiin, minkä väristä lakkaa kynsissä on juuri nyt?

Geelikynnet minulle sponsoroi Bio Sculpture.

Translation: Autumn nails. Must. Have. Burgundy. 

Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia

Related posts