22/02/17

Ystävän kotona: Mikon upea poikamiesboksi (osa 1)

14 84

Nyt kun nämä asuntoasiat ovat pinnalla ja mielen päällä, niin muistin, että arkistojeni kätköissä on lymyillyt jo pidemmän aikaa odottelemassa julkaisuaan yksi asuntopostaus ystävän kotoa. Olen tehnyt tyylikkäiden ystävieni kodeista sisustusjuttuja aiemminkin ja on aina ilo esitellä erilaisia sisustusideoita ja -tyylejä.

Idea kavereiden kotiesittelyistä kumpusi alun alkujaan siitä, että omassa kämpässä ei tuntunut olevan juuri mitään uutta näytettävää ja sisustusjuttuja on aina niin kovasti sieltä lukijoiden suunnalta toivottu. Ja koska minulla on niin hurjan tyylitietoisia ja kauniissa kodeissa asuvia ystäviä, tuumailin, että miksipä en ammentaisi teille sisustusinspiksiä muidenkin asunnoista.

Tämä kevät tulee olemaan todellista juhlaa sisustus- ja kotipostausten ystäville oman asuntoprojektini ansiosta, mutta ennen kuin päästään meikäläisen uuteen asuntoon sisälle asti, kurkistetaan ystäväni Mikon tolkuttoman upeaan kämppään.

Monesti näitä kotiesittelyitä tehdessä lukijoilta on tullut toiveita, josko asunnoista voisi saada nähtäville myös pohjapiirroksen, jotta kämpästä saisi paremman käsityksen. Niinpä kysäisin ystävältäni, olisiko hänellä asunnon pohjapiirrosta olemassa – ja olihan hänellä. Tällä kertaa mukana on siis myös pohjapiirros havainnollistamassa asunnon pohjaa ja rakennetta.

pohjapiirros-mikko

Asunnon taustalla on itse asiassa aika hauska tarina, sillä Mikko asui aiemmin samassa talossa alemmassa kerroksessa ja pienemmässä huoneistossa. Hän oli tehnyt tuttavuutta naapurissa asuvan vanhemman pariskunnan kanssa ja myöhemmin selvisi, että naapurit sattuivatkin olemaan hänen ystävänsä isovanhemmat. Mikko oli kiinnittänyt yläkerrassa kyläillessään huomiota huiman kauniiseen asuntoon ja kun hän myöhemmin kuuli ystävältään asunnon vapautuneen myyntiin, oli aika tarttua mahdollisuuteen.

Mikko remontoi asunnon sinne muuttaessaan, mutta asunnon pohja pysyi aikalailla ennallaan – vain kylpyhuonetta on hieman muokattu nykyaikaisemmaksi. Kaiken kaikkiaan vanha asunto on remontoitu kauniisti alkuperäistä tilaa kunnioittaen ja erityisen upeita ovat asunnon vanhat kakluunit, joita on peräti kaksin kappalein – toinen olohuoneessa ja toinen makuuhuoneessa.

Myönnän, että oli leuka loksahtaa auki tämän upeuden edessä, kun pääsin ensimmäistä kertaa piipahtamaan Mikon hulppeassa kämpässä, jossa huonekorkeus ja valo ovat vertaansa vailla. Tilaa myös riittää, sillä 1900-luvun alkuvuosina rakennetussa talossa sijaitseva asunto käsittää kolme huonetta, hallin ja keittiön ja on kaikkiaan 100 neliön suuruinen.

Koska huoneita piisaa, jaoin jutun kahteen osaan ja tässä ensimmäisessä esitellään olohuone ja ruokailuhuone. Toisessa osassa pääsevät sitten esittelyyn makuuhuone, keittiö ja halli. Pohjapiirroksesta asuntoa on muokattu sen verran, että “kirjastoksi” siinä nimetty tila on nykyään makuuhuone ja kamari puolestaan on nykyisin ruokailutilana.

Taidetta, urheilua ja musiikkia innokkaasti harrastavan Mikon harrastukset näkyvät kivalla tavalla myös kodissa. Sulassa sovussa elävät rinta rinnan dj-laitteet, kilpapyörä, vinyyli- ja cd-levyt, taideteokset ja kirjat. Ja kun tilaa on, niin ruokailutila toimittaa toisinaan dj-studion virkaa: musiikkiprojekti oli kuvaushetkellä levitelty luovasti pöydälle.

Mikon harrastusten taustalla on niin hauskoja ja hulluja tarinoita, että haluan kertoa myös hieman asunnon omistajasta, jonka elämän varrelle mahtuu monia värikkäitä käänteitä. Mikko nimittäin on vähän sellainen tyyppi, että hän uskaltaa heittäytyä. Ja kun hän johonkin ryhtyy, niin se tehdään sitten täysillä ja se välittyy kaikista hänen hulluista kertomuksistaan.

Mikon intohimo musiikkia kohtaan on saanut alkunsa jo nuorena poikana 90-luvun alkupuolella, kun hän asui perheineen Lontoossa. Synttärilahjaksi saaduista stereoista löytyi sattumalta piraattiradiokanava, joka soitti jungle-musiikkia, jota Mikko oli jo aiemmin fiilistellyt ohiajavan auton ikkunasta tietämättä genrestä enempää. Kuulemastaan inspiroituneena nuorukainen säästi rahaa ja osti lopulta Suomeen palattuaan omat dj-laitteet ja vinyylilevyjä. Onnistuipa hän päätymään myös äänettömäksi yhtiömieheksi kaverinsa perustamaan levykauppaan Hämeentiellä.

Vinyylilevyjä kertyi ja lopulta Mikko pääsi soittamaan ensimmäisen dj-keikkansa nyt jo edesmenneen We Got Beefin paikalla sitä ennen sijainneessa Jump Inn -nimisessä baarissa. Dj-harrastus sai näiltä ajoilta alkunsa ja Mikko soitteli aikanaan ahkerastikin levyjä Helsingin yökerhoissa sekä Bristolissa asuessaan siellä vuosina 1999-2003 ja teki myös omaa musiikkia siinä sivussa. Mainitsemisen arvoinen seikka on myös se, että Mikko on ollut Bassoradion yksi 15 alkuperäisestä dj:stä.

Pyöräilyharrastus puolestaan sai vauhtia 2000-luvun puolessa välissä, kun Mikko loukkasi jalkansa onnettomuudessa ja juokseminen ei sen jälkeen enää oikein luonnistunut. Isä heitti leikkisästi Mikolle haasteen: hän ostaisi pojalleen maantiepyörän, jos Mikko hankkisi pyöränsä Sveitsistä ja ajaisi sen sieltä takaisin Suomeen. Innostus ja ajatus omasta pyörästä syttyi, mutta isän esittämää haastetta muokattiin hiukan reitin osalta.

Sveitsin sijaan Mikko suuntasi Milanoon ja osti pyörän suoraan De Rosan perheyrityksen tehtaalta. Pyörän hankittuaan hän pyöräili Milanosta rantareittejä pitkin Barcelonaan, mikä vastasi pituudeltaan suunnilleen isän alun perin ehdottamaa Sveitsi-Suomi-välimatkaa. Siitä alkoi pyöräilyharrastus, joka vei Mikon lopulta koettamaan onneaan jopa SM-kisoihin 30-vuotiaiden sarjaan. Nykyään hän pyöräilee vähemmän, mutta harrastus on yhä voimissaan kesäisin. Ruokailuhuoneen nurkassa näkyvä nykyinen pyörä on peräisin Pariisista, perinteikkäästä Cycles Laurent -pyöräkaupasta.

Mikko on myös innokas taiteen harrastaja ja vierailee ahkerasti gallerioissa – etenkin sadepäiviä hän viettää mielellään itsekseen taiteen parissa. Vinkiksi muille taiteesta kiinnostuneille, että Mikon suosikkigallerioita ovat Helsingissä galleriat Forsblom, Anhava ja Heino sekä Helsinki Contemporary.

Taideharrastus näkyy myös kotona. Olohuoneen seinää koristaa Saija Koposen rauhallisen sävyinen työ, joka elää Mikon mukaan kiinnostavasti eri valaistuksissa. Hän bongasi taiteilijan aikanaan EMMAn mainoksesta, mutta näyttely oli ehtinyt juuri loppua. Hän oli kuitenkin pitänyt näkemästään niin, että hankki käsiinsä taiteilijan numeron ja meni käymään työhuoneella. Mikko sai kokeiltavakseen pari teosta kotiin ja päätyi lopulta ostamaan yhden omakseen.

Keltaisävyinen taulu ruokailuhuoneen seinällä puolestaan on Jarmo Mäkilän grafiikkaa ja maalaustekniikkaa yhdistelevä työ vuodelta 2007. Mikko bongasi teoksen Mäkilän näyttelyn avajaisista Esplanadilla ja päätyi kostean avajaisillan päätteeksi ostamaan taulun omakseen sinne tätä nykyistä kotia edeltävään yksiöön.

Ruokailutilan “baaripöydällä” nököttävä hullunkurinen kannu puolestaan on Mikon ex-tyttöystävän äidin matkamuisto jostakin maailmalta, ja Mikko pelasti sen, kun kitsch-henkinen aarre oli ollut vaarassa joutua roskiin. Sen ympärille rakentui hauska asetelma maatuskoineen.

Tarinoita tällä miehellä siis piisaa, ja lisää on luvassa, kunhan päästään asunnon muiden huoneiden kimppuun, mutta riittäköön tämä tällä erää. Eikö olekin inspiroiva koti ja tyyppi!

Kuka muu tunnustaa huokailevansa ihastuksesta nämä kuvat nähtyään? Käsi rohkeasti ylös vain! Mutta onpa ilo, että näin ihanassa asunnossa saa käydä ystävänä vierailemassa aina silloin tällöin. Myöhemmin on sitten luvassa vielä lisää kuvia  ja mahtavia tarinoita Mikon kauniista asunnosta. Suurkiitos vielä Mikolle, että sain tulla kameran kanssa kylään.

Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia

Related posts

21/02/17

The Colder Months

23 liza-anne

Ulkona tuo sää ei näytä oikein osaavan päättää, että suuntaisiko jo kevääseen vai pitäytyisikö vielä talvessa. Mutta niin kauan, kun lämpömittarin lukemat huitelevat nollassa ja siitä alaspäin, on ihan ajankohtaista pyörittää levylautasella Liza Annen The Colder Months -biisiä. Ihastuin laulajattaren soundiin pari kuukautta sitten ja olen intoutunut kuuntelemaan häneltä useampaakin kappaletta. Jos kauniit melankoliset melodiat ja singer-songwriter-meininki innostavat, niin kannattaa tsekata. Minulle tulee Liza Annen kappaleiden äänimaailmasta ja tunnelmasta ihan mieleen Daughter.

Translation: A perfect song for the Colder Months. :) Like I’ve said about Liza Anne before: if you like Daughter, you will like this. 

Related posts

21/02/17

33 vuotta farkkuja + 3 farkkutyyliä + kisa

104 35 kappahl-sustainable-denim-stella2

Kaupallinen yhteistyö: KappAhl

On suorastaan hassua, miten olen elänyt käytännössä koko elämäni farkuissa. Muut housut saavat toimittaa vaivaista statistin roolia, kun farkut jyräävät vaatekaapin ikisuosikkina vuodesta, sesongista ja trendistä toiseen. 33 ikävuoden varrella sitä on tullut kokeiltua jos jonkinlaista mallia, pesua, lahkeen mittaa ja leveyttä, ja suorastaan huvittaa, kuinka teininä kritisoin äitini mutsifarkkuja ja nyt pukeudun niihin tyytyväisenä itse.

Parasta tämän hetken farkkutrendeissä on se, että oikeastaan kaikki on muodissa. Ja kun kaikki on muodissa, niin farkkuvalikoimaa myös löytyy kaupan hyllyiltä kiitettävän monipuolisesti. Ei tarvitse väkisin yrittää ahtautua pillilahkeisiin tai korkeaan vyötäröön, kun tarjolla on myös suoraa lahjetta, bootcutia, matalaa vyötäröä ja mitä nyt kukakin sattuu mieluiten suosimaan. Sama pätee värien saralla: on klassista denim-sinistä, kulutuksia, raakafarkkua, mustaa, valkoista, kulutettua, revittyä ja uutuuttaan hohtavaa. Koskaan ei ole farkkuostoksilla ollut niin paljon valinnanvaraa kuin juuri nyt.

kappahl-sustainable-denim-emma4

Olen ehtinyt itse suosia farkkuhistoriani aikana monenmoista mallia, mutta tällä hetkellä suosikkini ovat klassinen pillifarkku sekä hiukan väljemmällä lahkeella varustettu mutsifarkku, molemmat mieluiten korkealla vyötäröllä – meikäläisen kropalle se korkea vyötärö vain istuu parhaiten. Mutta muistan kyllä sellaisenkin hetken elämässä, kun mielestäni matalavyötäröinen bootcut oli ainoa oikea malli. Veikkaan, että moni 2000-luvun alkupuolella teini-ikäänsä elänyt voi samaistua…

KappAhlin uudessa Sustainable Denim -mallistossa näkyy hyvin se, kuinka monipuolista farkkuvalikoima on juuri nyt: malleja todellakin on jokaiseen makuun ja useimmissa malleissa on tarjolla montaa eri väriä ja pesua. Pääsin sovittelemaan malliston farkkuja vähän etukäteen ja valitsin omat suosikkini, jotka näette tässä postauksessa.

kappahl-sustainable-denim-cindy2

Tuoreelle Sustainable Denim -farkkumallistolle on annettava plussaa siitä, että sen valmistuksessa on kiinnitetty erityistä huomiota ympäristöasioihin: veden kulutusta per farkkupari on onnistuttu vähentämään peräti 40% ja denim on valmistettu vastuullisemmin kasvatetusta puuvillasta. KappAhlin nettisivuilla on myös hyviä vinkkejä, miten itse voi vähentää vaatteista ja niiden huollosta koituvaa taakkaa ympäristölle.

KappAhl halusi ilahduttaa teitä pienellä kilpailulla ja saan siis arpoa lukijoiden kesken kolmet vapaavalintaiset farkut Sustainable Denim -mallistosta. Voitte tästä alta tsekata minun suosikkimallini, mutta nettisivuilta löytyy lisää vaihtoehtoja. Osallistu kisaan näin: kerro, millaisia farkkuja itse kaipaisit juuri nyt ja mitkä Sustainable Denim -malliston housut ovat eniten mieleesi. Kaikenlaisia farkkutarinoita ja -muisteloita saa myös ilolla jakaa – niitä on niin mukava lueskella. :) Jätä kommenttisi su 26.2.2017 mennessä ja muista liittää mukaan toimiva sähköpostiosoite.

Kun sovittelin malliston farkkuja ylleni, ylivoimaiseksi lempparikseni nousi kulutetun mustan värinen korkeavyötäröinen pillifarkkumalli Stella. Tuo on oikeastaan yleensä lempparisävyni farkuissa aina – sellainen hiilenharmaa, ei liian musta, ei liian harmaa. Tiedättekö, mitä tarkoitan? Tällaiset farkut tuntuvat sopivan vähän kaiken kanssa.

kappahl-sustainable-denim-stella4 kappahl-sustainable-denim-stella3 kappahl-sustainable-denim-stella6kappahl-sustainable-denim-stella5

Yksi mielestäni ihan aliarvostettu farkkuväri on valkoinen. Olen salaa aina tykännyt valkoisista farkuista – ne näyttävät varsinkin kesällä ihan älyttömän raikkailta. Etenkin kokovalkoisessa tyylissä valkoiset farkut toimivat mahtavasti, vaikka nyt näille loskakeleille en ehkä niitä ensimmäisenä pukisikaan. Talveenkin valkoiset silti sopivat, jos vain on rohkeutta ja kaunis sää.

Yhdistin valkoiseen tässä lookissa tummaa vihreää ja turkoosia, mutta yhtä hyvin valkoinen toimii esimerkiksi harmaan ja ruskean parina talvisessa tyylissä. Näissä KappAhlin Emma-farkuissa tykkään erityisesti kuparinsävyisistä metalliyksityiskohdista, jotka pääsevät todella oikeuksiinsa juuri valkoista väriä vasten.

kappahl-sustainable-denim-emma3 kappahl-sustainable-denim-emma6 kappahl-sustainable-denim-emma1kappahl-sustainable-denim-emma5 kappahl-sustainable-denim-emma2

Kolmanneksi lempparikseni kuviin pääsivät leveälahkeiset Cindy-farkut, joiden bootcut-malli toi mieleen muistoja jostain vuosituhannen alusta. En muista käyttäneeni bootcut-mallia paria kokeilua lukuunottamatta varmaan kymmeneen vuoteen ja jotenkin nuo muistot ovat olleet vielä aavistuksen liian tuoreessa muistissa, että olisin ollut valmis bootcutin paluulle. Silti joku tuossa teinivuosien suosikkimallissa kiehtoo.

Sen tosin sain todeta, että bootcut ei ole maailman helpoin valokuvattava – edestäpäin katsottuna se lahkeen leveä malli ei oikein pääse oikeuksiinsa! Mietin aina itse bootcut-lahkeiden kanssa, että pitäisikö niiden olla juuri tällä tavoin vähän ylipitkät, jotta lahkeet laskeutuvat kauniisti korkojen kanssa vai lyhyemmät, jolloin niitä voisi käyttää matalien kenkien kanssa. Vai pitääkö niitä olla kahta eri pituutta? Kertokaa bootcut-tietäjät ja leveämmän lahjemallin ystävät, että miten itse toimitte!

kappahl-sustainable-denim-cindy1 kappahl-sustainable-denim-cindy5kappahl-sustainable-denim-cindy4 kappahl-sustainable-denim-cindy3

Photos: Sanni Riihimäki

Related posts

20/02/17

Haaveita kesästä – Sessùn SS17

2 39 sessun-ss17-25

Sukelsin tänään rännän ja loskan keskellä hetkeksi kesään, kun selailin ihanan ranskalaismerkki Sessùnin kevätmalliston kuvia. Tuli välittömästi tarve pukea päälle joku rento valkoinen kesäkolttu ja lähteä auringon lämmittämille kallioille kiipeilemään paljain varpain. Siihen mietteeseen kai tiivistyy jotenkin omissa ajatuksissani kesän syvin olemus: edessä kimmeltävä ulappa, paljaat varpaat lämpimällä kalliolla, nenässä kesän tuoksu, äänimaisemana lehtien leppoisa kahina puiden latvoissa ja lintujen laulu, helmoissa lempeänä lepattava kesätuuli.

Sitten palasin mielikuvitusmatkaltani arkitodellisuuteen ja räntälammikoihin. Mutta hei, valoa kohti ollaan menossa! Ja ei mene kauaakaan, kun varpaita voi taas heilutella sandaaleissa. Sillä lohduttaudun näinä helmikuun harmaampina päivinä. Ja pointsit taas Sessùnille niin ihanan hyväntuulisista lookbook-kuvista, että tuo maanantaipäivän harmauskin unohtui toviksi.

Translation: I traveled to summer in my mind today when I saw these lovely lookbook pics by Sessùn for their spring summer 2017 collection. Suddenly I felt the need to slip into a white dress and set my toes free. Okay, we are not quite there yet in the Finnish February but it’s getting closer… Only a few months to go!

sessun-ss17-1 sessun-ss17-2 sessun-ss17-3 sessun-ss17-4 sessun-ss17-5 sessun-ss17-6 sessun-ss17-7 sessun-ss17-8 sessun-ss17-9 sessun-ss17-10 sessun-ss17-11 sessun-ss17-12 sessun-ss17-13 sessun-ss17-14 sessun-ss17-15 sessun-ss17-16 sessun-ss17-17 sessun-ss17-18 sessun-ss17-20 sessun-ss17-21 sessun-ss17-22 sessun-ss17-23 sessun-ss17-24 sessun-ss17-26 sessun-ss17-27 sessun-ss17-28 sessun-ss17-29 sessun-ss17-30

Photos: Sessùn SS17 lookbook

Related posts