15/12/17

Muotiblogit ja ekologinen ristiriita

40 95

Lukija lähetti minulle aiemmin syksyllä kiinnostavan juttuidean, joka liittyi muotialan eettisyyteen ja ekologisuuteen. Teema kiinnostaa minua ja haluaisin tarttua siihen, mutta totesin, että kokemukseni pohjalta tästä aiheesta kirjoittaessa valitettavasti keskitytään liian usein rakentavan yleismaailmallisen keskustelun sijaan tökkimään ja arvioimaan minun henkilökohtaisia valintojani. Herättelisin mielelläni keskustelua ja haastaisin ihmisiä pohtimaan asioita, mutta vastassa ovat usein vain syytökset tekopyhyydestä. Usein tuntuu, että monesta aiheesta saisi keskustella vain, jos on itse virheetön ja täydellinen malliesimerkki. Mutta jos katsotaan peiliin, niin kuka meistä on? Mikäli keskustella saisivat vain he, jotka ovat puhtaita kaikista synneistä ja virheistä, aika hiljaista olisi.

Suunnilleen näin kirjoitin jokin aika sitten, kun avauduin suomalaisesta blogiskenestä, kommentointikulttuurista ja bloggaajiin kohdistuvista vaatimuksista. Saan lukijoilta paljon kysymyksiä ja postaustoiveita eri aiheista ja yksi säännöllisesti esiin nousevista teemoista on vastuullinen kuluttaminen sekä muotiteollisuuden eettisyys ja ekologisuus. Samanaikaisesti olen jo vuosia kokenut, että minulla olisi paljon sanottavaa näistä aiheista ja haluaisin niistä kirjoittaa myös tänne blogiin, mutta muutaman negatiivisen ja ahdistavan kokemuksen jälkeen on tuntunut vaikealta tarttua aiheeseen. Tuntuu helpommalta vain vältellä tietoisesti keskusteluita, joiden arvelee provosoivan henkilökohtaisuuksiin. Silti on harmittanut, että moni todella kiinnostava ja ajankohtainen teema rajautuu tästä syystä blogin ulkopuolelle.

Pohdiskelen näitä ekologisuuteen ja eettisyyteen liittyviä asioita itse asiassa todella paljon ja on ihan fakta, että olemme täällä maapallolla suoraan sanottuna aika pulassa nykyisenlaisten kulutustottumusten ja väestönkasvun kanssa. On ennustettu, että vuoteen 2025 mennessä maailman väkiluku olisi jo 8 miljardia – esimerkiksi pelkästään Intian väkiluku kasvaa yli 2 miljoonalla ihmisellä kuukaudessa. Tällainen väestönkasvutahti on maapallon kantokyvylle aivan kestämätön.

On ihan totta, että ekologisuus on muotibloggaajan näkökulmasta vaikea teema, koska työni on käytännössä monilta osin ristiriidassa ekologisten arvojen kanssa. Useimpien blogien ansaitalogiikka perustuu kaupallisuuteen eli mainostajat haluavat kaupallisten yhteistöiden kautta saada lisää myyntiä. Minun tehtäväni puolestaan on yrittää edistää heidän tavoitettaan ja innostaa ihmisiä ostamaan mitä milloinkin: tavaroita, vaatteita, palveluita ja vaikka mitä. Tietenkään kaikki yhteistyökampanjat eivät aina liity ostamiseen, mutta suurin osa tulovirrastani tulee silti myynninedistämiseen liittyvistä kampanjoista.

Annika kommentoi oman bloginsa kommenttiosiossa aihetta hiljattain osuvasti ja hänen kommenttinsa voisi yhtä hyvin olla minun näppäimistöltäni:

Mun työ on tän ekologisuusasian kanssa täydellisessä ristiriidassa, eikä sitä voi kiertää millään verukkeella. Ihmisillä on töitä joka lähtöön ja mä saan palkkani käytännössä siitä, että yritän saada ihmisiä ostamaan asioita – oli ne sitten vaatteita, palveluita (joskin palvelut taas työllistää yrittäjiä jne.) tai ihan mitä tahansa muuta. Ekologisuuden kannalta ”kyseenalaisia” duuneja on tosin muitakin – jopa vaatekaupan myyjä toimii meidän tapaan myynninedistämistarkoituksessa, vaikkei sitä välttämättä ihan ensimmäisenä tulisi ajatelleeksi.

Uskon (tai ainakin haluaisin kovasti uskoa), että jokainen nykypäivän nuori aikuinen on tietoinen ilmastonmuutoksesta ja siihen vaikuttavista asioista – toiset muistaa ne jokapäiväisissä valinnoissaan ja toiset taas viis veisaa niistä. Sormilla osoittelun ja “syyllisten etsimisen” sijaan tärkeintä olisi musta se, että jengi kiinnittäisi huomiota siihen, että tekee itse mahdollisimman ekologisia valintoja. Vaikka teenkin tätä työkseni, niin se ei missään nimessä tarkoita sitä, että kaikki pitäisi heittää ranttaliksi “kun en voi tehdä kaikkea, niin en sitten tee yhtään mitään” -mentaliteetilla: siitäkin huolimatta voin silti lajitella jätteeni ja yrittää pitää roskan tuoton mahdollisimman vähäisenä, minimoida lentomatkani, vähentää lihansyöntiäni jatkuvasti ja suosia liikkumista kävellen tai edes julkisilla kulkuvälineillä oman auton sijaan. Niin monessa asiassa voi vaikuttaa ja kuten sanoit, kaikki lähtee liikkeelle yksilöistä ja pienistä teoista.

En oo halunnut kirjoittaa aiheesta tai siihen liittyvistä ajatuksistani täällä laajemmin, sillä uskon, että sen sijaan, että se saisi rakentavaa keskustelua aikaiseksi, kommenttiboksi täyttyisi varmasti enimmäkseen bloggaajien syyllistämisestä. On tietenkin luonnollista ja tavallaan ymmärrettävääkin, että ihmiset ottaa meidät julkisiksi ”syntipukeiksi” sen helppouden vuoksi, mutta samalla tuntuu hölmöltä, että kaikki tätä duunia tekevät niputetaan samaan mappiin, sillä jengiä löytyy meistäkin tosi moneen lähtöön. Pyrin ajattelemaan niin, että kunhan itse tekee mahdollisimman ekologisia ratkaisuja jokapäiväisessä elämässään, niin huonoa omaatuntoa ei tarvitse potea jatkuvasti. Jos kaikki maailman ihmiset tekisi edes JOTAIN paremmin, niin senkin vaikutus olisi jo käsittämättömän suuri.

Minä en missään nimessä ole ihmisenä tai kuluttajana täydellinen. Pyrin kuitenkin jatkuvasti arjessani tekemään sellaisia valintoja, joiden uskon olevan ympäristön kannalta kestäviä: syön kasvisruokaa, kierrätän, harkitsen tarkkaan uusia ostoksia, pyrin välttämään huonolaatuisten vaatteiden ja tavaran ostamista, kannan mukana kangaskassia ruokakaupassa enkä omista autoa, vaan kuljen julkisilla tai liikun kävellen. Muun muassa tällaisia pieniä asioita teen päivittäin monien muiden valintojen rinnalla.

Tottakai voisin tehdä vieläkin enemmän – varmasti melkein jokainen voisi. Kenenkään ei silti tarvitse voida tehdä ihan kaikkea tai kantaa koko maailman murheita harteillaan. Päästäisiin jo todella paljon parempaan tilanteeseen, jos yhä useampi ylipäänsä heräisi miettimään omia arkisia valintojaan ja pohtimaan, millaisilla pienillä teoilla voisi vielä parantaa. Ahdistavan maailmantuskan tai syyllisyyden potemisesta ei ole oikein mitään hyötyä eikä koko elämää tarvitse pystyä muuttamaan kertaheitolla. Silti jokainen pieni askel kohti kestävämpää maailmaa on tärkeä. Esimerkiksi jo lihansyönnin ja yksityisautoilun vähentäminen olisi iso teko ympäristölle, vaikka niistä ei luopuisikaan kokonaan.

Ajattelen itse, että bloggaajana tarjoan ihmisille inspiraatiota ja vaihtoehtoja. On selvää, että markkinointi ja mainonta vaikuttavat meihin, samoin kuin vaikuttavat myös muut ihmiset ja heidän esimerkkinsä. Emme silti ole tahdottomia marionettinukkeja, joiden on pakko saada kaikki, mitä mainoksissa hehkutetaan, vaan luotan siihen, että lukijani ovat fiksua porukkaa, jolla on kykyä suodattaa minun esittelemistäni jutuista ne, jotka heitä aidosti kiinnostavat ja hyödyttävät sekä ammentaa inspiraatiota ideoistani muillakin tavoin kuin aina uutta hamstraamalla. Ja toivon, että minun tarjoamani inspiraatio yhdistettynä teksteissä esille tuomiini arvoihin auttaa ihmisiä löytämään juuri itselleen sopivia vaihtoehtoja aitoon tarpeeseen eikä himoitsemaan vain päättömästi kaikkea, minkä näkevät. On sanomattakin selvää, että jokaisella on kuitenkin itsellä viime kädessä vastuu omista valinnoistaan.

Harmillisesti pienet suomalaissuunnittelijat tai ekologiset pikkubrändit eivät yleensä valitettavasti pysty maksamaan näkyvyydestä, joten isompien ja kaupallisten brändien kanssa työskentely on kaupalliselle blogille oikeastaan elinehto. Pyrin luonnollisesti valitsemaan yhteistyökumppaneikseni sellaisia brändejä, joiden tuotteiden, palveluiden, laadun ja arvojen takana voin seistä. Kivaa kuitenkin on, että koska minulla on tällainen oma mahtava media ja kanava, voin vastapainona kaupallisille yhteistöille käyttää sitä omille ajatuksilleni varattua palstatilaa suomalaisille suunnittelijoille, pienille eettisille ja ekologisille merkeille, arjen muille ei-materiaalisille nautinnoille sekä kaikenlaisille yleishyödyllisille pohdinnoille ihmissuhteista työhyvinvointiin ja mielenterveydestä feminismiin. En itse ole tyylillisesti viimeisten trendien perässä juoksija tai koe, että minun pitäisi jatkuvasti muuttaa tyyliäni ja uskon, että tyyli-ideoistani voi inspiroitua myös oman vaatevalikoimansa puitteissa.

Ennen kaikkea oma paras neuvoni vaateostoksille ja ostoksille yleensäkin on oikeasti harkita, mitä tarvitsee. Kaikki turhan ja varsinkin huonolaatuisen tavaran ostelu kuluttaa luonnonvaroja ja lisää jätevuorta. Tottakai vaatteet kuluvat käytössä, mutta laadukas ja hyvistä materiaaleista valmistettu tuote kestää todennäköisemmin sekä aikaa että kulutusta. Myös edullisten vaateketjujen tuotteissa on hyviä ja laadukkaita tuotteita, mutta kannustan ihmisiä perehtymään nimenomaan materiaaleihin, tutkimaan tuotteen huolella ennen ostoa laadun varmistamiseksi sekä yksinkertaisesti harkitsemaan hetken, onko vaatteelle tai tavaralle käyttöä vielä sittenkin, kun se kauden trendi on jo jäänyt taakse. Tärkeintä on miettiä vaatteen tai tuotteen elinkaarta jo ostohetkellä. Se on paras teko, minkä voimme kuluttajina ympäristön näkökulmasta tehdä.

On luonnollista, että myös ihmisen tyyli tässä muuttuvassa maailmassa kehittyy vuosien varrella eikä ehkä ole realistista odottaa, että ihmiset vain lakkaisivat täysin ostamasta uutta. Kierrätys on loistojuttu ja haluan kannustaa tutustumaan kierrätysvaihtoehtoihin ainaisen uuden ostamisen sijaan, mutta muistamaan myös sen, että toisaalta jatkuva kierrättäminenkään ei ole kestävää – varsinkaan jos vaate päätyy toiselle kierrokselle jo lyhyen ajan jälkeen tai vähänisen käytön jälkeen jo huonokuntoisena. Eli tässäkin korostuu se näkökulma laadusta ja ostopäätösten harkitsemisesta.

Esimerkiksi KonMarissa minua henkilökohtaisesti häiritsee juuri se, että se kannustaa heittämään tavaraa pois aika kevyin perustein. Filosofia toimii, jos oikeasti pystyy olemaan ostamatta uutta pian tilalle, mutta olen itse vähän sellainen hilloaja ja tavaraan kiintyjä ja tavallaan siinäkin on puolensa. Omistan edelleen vaatteita, jotka ovat olleet minulle yli 10 vuotta ja käytän niitä yhä. En myöskään välttämättä laita vaatetta välittömästi kiertoon, vaikka olisi vierähtänyt parikin vuotta käyttämättä sitä, sillä olen niin monesti löytänyt omasta kaapistani monta vanhaa aarretta pienen tauon jälkeen uudelleen käyttöön. Huomaan myös, että usein uuden trendin edellä bongaan jotain vastaavaa omasta kaapistani jo valmiiksi.

Olen itse muotibloggaajana siinä tilanteessa, että saan varsin paljon vaatteita myös blogini kautta ja aivan varmasti jokainen niistä ei ole sellainen, jonka välttämättä kokisin tarpeelliseksi ostaa, jos puntaroisin asiaa rahapussi kourassa kaupan kassalla. Toisaalta taas muoti ja tyyli on iso osa työtäni, joten olisi tekopyhää väittää, etteivätkö kauniit vaatteet ja uudenlaiset muoti-ideat kiinnostaisi minua. Samanaikaisesti mietin todella tarkkaan, mitä oikeasti tulen käyttäneeksi ja otan vastaan vain sellaisia vaatteita, joille uskon minulla olevan pitkäikäistä käyttöä eli noudatan samaa filosofiaa kuin vaateostoksillakin. Joskus minulle lähetetään pyytämättä vaatteita tai tuotteita, joille itselläni ei ole käyttöä ja silloin lahjoitan tai kierrätän ne eteenpäin. Mutta olen mielestäni epäonnistunut harkinnassani, jos saamani tai ostamani vaate lähtee sesongin tai parin jälkeen kiertoon.

Mielestäni viime kädessä yksi tärkeimpiä ekotekoja muodin ystävälle on tuntea oma tyylinsä. Mitä paremmin tuntee ja ymmärtää omia mieltymyksiään ja makuaan, sitä vähemmän tulee tehneeksi hutiostoksia. Heräteostoksiakin voi ja on turvallisempaa tehdä, kun oma tyyli on oikeasti hallussa, koska silloin harvemmin tulee ostettua mitään älytöntä vain siksi, että sai edullisesti tai koska haaveilee siitä, että elämä tai oma persoona olisi tyylillisesti jotain ihan muuta kuin se todellisuudessa on. Ja siinä koen, että voin muotibloggaajana auttaa: voin auttaa ihmisiä löytämään ja hahmottamaan tyylillisesti sen oman äänensä ja selkiyttämään sitä.

Minulla on tarkoitus tässä lähiaikoina tehdä tästä teemasta myös toinen juttu hieman eri näkökulmasta. Haluan avata hiukan muodin kulurakennetta sekä sitä, miksi esimerkiksi Suomessa tai lähituotantona valmistettu vaate maksaa sen verran kuin maksaa, ja miksi monien vaatteiden oikeastaan pitäisi olla kalliimpia kuin ne nykyään ovat. Mutta sitä odotellessa olisi kiinnostavaa kuulla, mitä ajatuksia tämä postaus herätti. Kannustan asialliseen ja rauhaliseen keskusteluun! :)

Kuvituksena jutussa on eräs asu muutaman viikon takaa. Mietin kuvia ottaessani, että onkohan tämä nyt tylsää, kun nämä samat vaatteet on nähty blogissa jo niin moneen kertaan, mutta toisaalta juuri näillä kuvilla alleviivaan omaa pointtiani: ollaan oman tyylin ja kestävän kulutuksen ytimessä, kun vaatekaappi on täynnä lempivaatteita, joita haluaa käyttää päivästä, kuukaudesta ja vuodesta toiseen.

Photos: Vesa Silver

Categorised in: Elämä, Kulttuuri, Muoti

40 Comments

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

  • Minni

    Tärkeä aihe! Mistä vaatteiden hinta koostuu on myös mielenkiintoinen ja tärkeä aihe, hienoa jos teet siitä postauksen. Näitä asioita ei aina tule ajatelleeksi.

    Siitä olen samaa mieltä että tärkeintä on tuntea oma tyylinsä ja siihen tästä blogista on saanut inspiraatiota. On ilo, että Pupulandiassa ei ole sellaista shoppailun ylistämistä, jonka takia olen aika monta blogia hylännyt.

    Ja p.s. mistä tuo ihana pipo?

  • Tuisku

    Ihan mahtavaa että viimein syntyi keskustelunavaus tästä aiheesta! Tuntuu, että monien blogien kommenttibokseissa teemaa on toivottu käsiteltäväksi ja olen vähän odotellutkin, että kuka uskaltaa tarttua muotimaailman ekologisiin ongelmakohtiin.. Asiallinen kirjoitus, kiitos!

  • Elisa

    Oikein hyvää pohdintaa, kiva lukea tällaista! Oma työni on myös myyntiä ja markkinointia, joten ristiriita on läsnä myös mun elämässä. Onneksi saan ja pystyn vaikuttamaan brändeihin ja tuotteisiin joita nostan esille, ja tuottamaan sisältöä niin, että se palvelee asiakkaita mahdollisimman hyvin myös ekologisen kulutuksen kannalta: tarjoaa mahdollisimman paljon tietoa tuotteesta, jotta virheostoksia ei sattuisi.

    Juuri samanlaista työtä mielestäni myös muotibloggaajat tekevät. Tarjoavat meille muille inspistä ja tietoa tuotteista, jotta virheostosten riski pienenee. Sama esimerksiksi kauneusbloggaajilla – en ryntää ostamaan suositeltua tuotetta, jos tiedän että sitä suositelleella bloggaajalla on täysin eri ihotyyppi kuin minulla eikä tuote siten sovi tarpeisiini. Musta on ihanaa, että nostat esille mm. luonnonmateriaaleja, kotimaisia merkkejä ja laadukkaita, aikaa kestäviä vaatteita.

    Yksi mikä on aika tuhoisa juttu nykyaikana, on ajanvietto shoppaillen. Juuri silloin tulee tehtyä heräteostoksia ja poimittua se kympin neule henkkamaukasta, vaikka tarvetta ei olisi. Omalla kohdalla tuon käytöksen lopetti huomattavasti alempi toimeentulo ja kun ei ollut rahaa mitä käyttää, vähentyi kaupoissa ja kauppakeskuksissa kiertely. Ne vähät ylimääräiset kolikot laittoi jatkossa halpisvaatteen sijaan kupilliseen kahvia kaverin kanssa. Viimeisen neljän-viiden vuoden aikana olen ostanut vaatteita uutena 2-3 kertaa, kierrätettynä saman verran ja saman tyylin omaavilta kavereilta olen saanut täydennystä kaappiin. Vaikka toimeentulo on nyt huomattavasti parempi, en edelleenkään osta vaatteita. Kutsun tyyliäni köyhäilyn sijaan minimalismiksi, helpottaa vähän ;) Mutta siis, tekee hyvää tunnistaa niitä mekanismeja, jotka johtavat ostopäätöksiin. Vaikka en osta vaatteita, ostan silti tavaraa kotiin ja kosmetiikkaa eli ei tässä täydellisiä penttilinkoloita olla :D

  • Moi Jenni,

    Ilahduin että olet kirjoittanut aiheesta. Mielestäni tulevaisuudessakaan muoti ja kuluttaminen ei tule täysin katoamaan eikä sen tulekaan kadota, sillä se on kiinteä osa kulttuuriamme. Mutta kuitenkin valinnoillamme voimme vaikuttaa kuinka ympäristöä rasittavaa muoti ja pukeutuminen on.

    Täytyy kertoa, että olen seuraillut blogiasi teini-ikäisestä ihan sen alusta saakka ja nykyään työskentelen markkinoinnin parissa Pure Waste Textilesilla, joka tekee perusvaatteita kierrätetystä tekstiilijätteestä. Blogisi on ihan varmasti vaikuttanut vuosien aikana omaan pukeutumiseeni, kiitos siitä! Olisi kivaa virittää yhteistyötä, jos sinua kiinnostaisi niin ollaan yhteydessä! :)

  • Petra

    Kiitos asiallisesta asiapostauksesta, rehellisyydestä ja perusteluista! Mielestäni et tekopyhille tällä asialla yhtään, koska tämähän on työtäsi, ei mitään ”ostin viikkorahoilla tosi paljon uusia Bangladeshissa tehtyjä biletoppeja”-esittelyä. Naistenlehtien tarkoituksesta ja olemassaolon tarpeellisuudesta on myös kiistelty ikuisuus, mielestäni tämä menee samaan kategoriaan. Viihtyminen kauniiden asioiden äärellä on minusta ihanaa!
    Tekemäsi rajaus esittelemistäsi yhteistyökumppaneistasi osuu ja uppoaa minuun. Blogissasi näkyy laadukkaita, kestäviä merkkejä ja tuotteita. Saman uusien asioiden haluamisen, hankkimisen ja ekologisuuden kanssa sitä painiskella ruudun tälläkin puolella.
    Olet upea, älykäs nainen! Rauhallista joulun aikaa!

  • Katariina

    Todella tärkeä aihe ja hyvä teksti. Itse myös yritän kiinnittää huomiota ostoksiini ja laatuun. Yritän myös tutkia yritysten taustoja, etiikkaa ja toimintatapoja. Aina ei pysty tekemään ostoksia niin eettisesti kuin haluaisi, jo esimerkiksi siksi, että rahat ei välttämättä riitä. Mutta silloinkin yritän valita sen pienimmän pahan ja kiinnittää huomiota siihen, että tuote kestäisi käytössä pitkään. Itsellänikin löytyy niitä vuosia kestäneitä vaatteita kaapista, joita edelleen rakastan. Varmasti myös siksi, että usein (jos vain mahdollista) mieluummin säästän laatuun, kuin ostan halvalla. Loppujen lopuksi luulen, että laatuun panostamalla selviää halvemmalla, kuin halpoja “kertakäyttövaatteita” ostamalla. Lisäksi mietityttää myös halpojen materiaalien kemikaalijäämät vaatteissa, jotka voivat olla myös aika epäterveellisiä. Mielenkiinnolla odotan myös seuraavaa postaustasi aiheesta.

    Mielestäni, ei ole yhtään tylsää, että samoja vaatteita näkyy blogissasi. Ennemminkin juuri päin vastoin. :)
    Ja ihanaa, että esittelet suomalaisia suunnittelijoita täällä.

  • Eleena

    Kirjoituksesi on hyvä ja tärkeästä aiheesta! Luen usein blogiasi, ja mielestäni välität hyvällä tavalla arvostustasi esittelemiäsi tuotteita kohtaan, uskon sen innostavan monia satsaamaan laatuun määrän sijaan ja tietoisempaan kuluttamiseen ylipäänsä.

    Olen kanssasi samoilla linjoilla konmarituksen suhteen. Kierrätyksen suosio on hieno juttu, mutta itse koen vähän hölmöä vastuuta hankinnoistani; jos laitan jotain kiertoon, etsin uuden omistajan mieluiten lähipiiristä, jotta voin olla mahdollisimman varma siitä, että uusi omistajakin kohtelee tuotetta huolella, eikä esim. heitä sitä roskiin saman tien. Mahtavaa, että tuot esille kierrätyksen omassa vaatekaapissa, se on mielestäni ihan parasta kierrätystä! Päästän vaatteeni aina välillä lomalle yläkomeroon. Sieltä niitä vanhoja mieluisia hankintoja kaivellessa ne tuntuvat kuin uusilta. Ja vaikka aika ajaisi jonkun vaatekappaleen ohi, niin mitä todennäköisimmin sen hetki tulee taas. Itse otin tänä syksynä käyttöön esim. lukioaikoina ostetun, 17 vuotta täyttäneen ruutuhameeni :)

  • Anna H

    Kiitos Jenni loistavasta postauksesta! Täällä yksi muodista inspiroituva ja toisaalta ekologisuutta sekä vastuullisuutta arvostava lukija. Mielestäni tällainen pohdinta on todella tervetullutta ja mietin itsekin samoja asioita paljon arjessa. Teen töitä itsekin markkinoinnin parissa. Me markkinoinnin ammattilaiset (luen tähän myös bloggaajat) keksimme työksemme keinoja saada ihmisiä kuluttamaan tavalla tai toisella, jotta saamme leipää omaan pöytäämme. Mielestäni on tosi tärkeää, että vastuullisesti ajattelevia tyyppejä kuuluu meidän ammattikuntaan. Mutta koen myös niin, että jokaiseen muuhunkin ammattiin liittyy eettisiä kysymyksiä, joita jokaisen pitäisi tykönään pohtia. Meidän koko yhteiskunta on kulutuskeskeinen ja talous pyörii sen ajatuksen ympärillä, että rahan pitää kiertää ja kulutuksen kasvaa. Siksi kaikken pitäisikin pohtia omia tekemisiään kriittisesti eikä vain syytellä toisia. Jatkathan näitä juttuja ja jaat inspiraatiota myös muille. :)

    PS. Musta on ihanaa kun muutkin kiintyvät vanhoihin tavaroihinsa. Ja pitävät samoja vaatteita viikosta toiseen. Se vain tarkoittaa sitä, että tietää, missä vaatteissa itse viihtyy.

  • Aivan huippu postaus ja niin tärkeästä aiheesta! Todella hyvin olit muotoillut ja perustellut asiasi, harvemmin saa lukea näin mieluisaa tekstiä. Bloggaan itse myös ja välillä harmittaa miten kuvissa esiintyvät vaatteet ovat vuosia vanhoja tai kirpparilta ostettuja, niin että lukijat eivät pääse niihin käsiksi, mutta tarkoitushan on juurikin inspiroida ja seison samalla omien arvojeni takana :) Tärkeä aihe on myös tuo mistä vaatteen hinta koostuu, sitä postausta odotellessa!

  • Wow!! such a great winter wear outfit look!! you are looks so cozy and chic style in this faux fur coat and the way of showcasing this looks so modern style how to get this ideas so amazing. the whole look was good these are really good choice for winter time.

  • Sofia

    Tärkeä aihe ja hienoa että kirjoitat siitä! Pienin askelin kohti kestävämpää kulutusta, kaikki teot merkitsee. Jes hyvä Jenni! Jään odottamaan lisää postauksia aiheesta Xx

  • Ippe

    Hei! Koin tarvetta kirjoittaa muutaman ajatuksen, joka tästä tekstistä jäi lukemisen jälkeen mieleen.

    Ensinnäkin minusta tämä oli hyvin kirjoitettu ja olen hyvin samaa mieltä asiasta kanssasi. Olen myös huomannut esim. sinun kohdallasi että seuraat uskollisesti omaa tyyliäsi eikä omien uusien vaatteidesi esittely ole se ydinasia blogissasi. Enemmänkin on havaittavissa juuri se oman tyylisi linja ja yhtenäisyys ja mainitsemasi lempivaatteiden yleisyys ja kunnioitus. Oma lukunsa on sitten muut kaupalliset blogit, joissa paljon selkeämmin mainostetaan kausiluonteisempia asuja ja vaatteita. Tällainen sisältö ainakin itseäni välillä ahdistaa sekä ekologisuuden että tarpeettoman kulutuksen mainostamisen näkökulmasta. En tämän syvemmin ota kantaa ekologisuuteen tai kaupallisuuteen mutta tämän selkeän eron eri blogien välillä halusin tuoda esille :)

    Ja vielä yksi asia (joka ei liity suoraan sinun tekstiisi vaan tuohon viittaukseen toisen bloggaajan tekstiin: Minua hieman häiritsi tuo vaatemyyjän ja bloggaajien rinnastaminen (tai ainakin samaan kontekstiin tuominen). Minusta kaupassa työskentelevät myyjät ovat kuitenkin tietyllä tavalla reaktiivisessa työssä, eli asiakas tekee itse päätöksen kauppaan menemisestä, jonka jälkeen myyjä vasta tulee mukaan kuvioon myymään tuotetta. Blogit (ja mainonta yleensä) taas on selkeästi proaktiviivista ja niiden tavoitteena on saada ihminen liikkeelle ja kuluttamaan tavaroita ja palveluja.

    • Roosa

      Komppaan täysin sitä mitä Ippe kirjoitti bloggaajan rinnastamisesta myyjään. Tekstiäsi lukiessa tuli olo, että koitat siirtää syyllisen viittaa muillekin ammattikunnalle, joka keventäisi omaa kulutusimagoasi. Blogisi teksteistä ei tätä postausta lukuunottamatta tuo esille, että kannustaisit lukijoitasi harkittuun kuluttamiseen. On ehdottoman totta, että syyttelemällä muita ei tilanne etene (tuli kuitenkin olo että itse toimit näin vaikka juuri toista kirjoitat).
      Mielestäni niin kauan kuin kaupallinen blogiskene kukoistaa muodin ja kulutuksen kontekstissa, jotain on pielessä. Kapistalistisen markkinatalouden toimivuus ei vaadi materialistista kulutusjuhlaa, mikäli trendikäs kuluttaminen siirrettäisiin juuri kotimaiseen laatuun, palveluihin ja ympäristöystävällisen, minimalistisen elämäntapaan, joka vasta kallista voikin olla.
      Kiitos että otit asian puheeksi, olet joka tapauksessa suosikkibloggaajiani. :)

  • VV

    Kiitos kun kirjoitit aiheesta, olen odottanut jo kauan isoilta muotibloggaajanimiltä rohkeutta tarttua aiheeseen. Avaat ajatuksiasi hyvin ja huomaan, että kirjoitat aidosti. Arvosi myös näkyvät läpileikkaavast mielestäni juuri siinä, miten valitset yhteistyöt.

    Tuppaan itse olemaan vähän sellainen maailmanlopun odottaja ja tunnen päivittäistä ahdistusta maapallomme tilasta. Oli siis hyvä muistutus ja lohdutus kun sanoit, ettei kukaan voi tehdä kaikkea. Myös konmarista olen samaa mieltä. Kirpparitkaan eivät auta, jos kierto on yhden tai kahden sesongin mittainen.

  • Emmap

    Kiitos tästä postauksesta, olen odottanutkin milloin joku bloggari uskaltaa tarttua tähän aiheeseen ja tosi mielenkiintoista kuulla ajatuksia juuri teidän alaltanne. Mielestäni elämme kaikki hyvin ristiriitaisessa tilanteessa tällä hetkellä: olemme huolissamme maailman tilanteesta ja haluamme toimia ekologisesti ja eettisesti, mutta samalla näkökenttämme täyttää jatkuva tulva mainoksia uusista trendeistä ja tuotteista, jotka on must have jos haluaa pysyä ajan hermoilla ja jotka ovat kaikkien saatavilla halpojen hintojen vuoksi. Uskon että lähes jokainen haluaisi tehdä parempia valintoja, mutta eivät jaksa nähdä vaivaa sen eteen/ keksivät tekosyitä, sillä uuden ostaminen ja kuluttaminen ylipäätään pn hyvin koukuttavaa, helppoa ja tuo meille lohtua. Olen itse muuttanut kulutustottumuksiani radikaalisti viimeisen vuoden aikana ja jatkan muutosten tekoa pikkuhiljaa edelleen. Olen huomannut kuinka inspiroivaa vaatteiden hankinta vintagekaupoista ja kirppareilta on, kun ei voi etukäteen tietää, mitä eteen tulee ja voi löytää todella laadukkaita vaatteita, jotka eivät takuulla kävele kadulla vastaan! Olen myös huomannut kuinka ihanalta tuntuu löytää jokin suomalaisen brändin laadukas tuote, säästää siihen useampi kuukausi rahaa, harkita päätöstä kunnolla ja lopulta ostaa se, kun voi olla varma, että vaatteelle tulee käyttöä vuosiksi eteenpäin. Tällöin vaatetta myös arvostaa ja kohtelee sitä arvolleen sopivalla tavalla. Toivon että useammatkin bloggarit tarttuisivat aiheeseen ja myös pohtisivat omaa vaikutustaan nuoriin lukijoihin, jotka eivät ole niin tietoisia maapallon tilanteesta ja muutenkin kannustaisi vastuullisempaan kuluttamiseen:) Kiitos tästä ja mukavaa joulun odotusta!:)

    • Emmap

      Niin ja täytyy vielä lisätä, että tykkään sinun blogistasi juuri sen takia, että sen sisältö ei pyöri pelkästään uusien trendien esittelyn ja fast fashion vaatteiden markkinoinnista, vaan muusta sisällöstä. Ajatuksesi, joita tässä postauksessa avasit, näkyy blogissasi rivien välistä muutenkin. Mielestäni inspiroivimpia asupostauksia on ne, jossa esitellään samaa vaatetta eri asukokonaisuuksissa, niin kuin juuri näissä kuvissa, kiitos:)

  • Olen itse miettinyt paljon kuluttamista ja elämäntapani ekologisuutta viime vuosina. Nyt jotkin niistä asioista, jotka vielä 6 vuotta sitten tuntui aika hippeilyltä, on jo pidempään olleet ihan tavallinen osa arkipäivää. Seuraava asken on jätteen merkittävä vähentäminen tämänhetkisestä ja ostamieni vaatteiden ekologisuuden aiempaa tarkempi tiedostaminen. Luotan itseeni ja tähän hitaaseen kehitykseen kohti parempaa. Muutos lähtee tiedostamisesta ja sitten oman ajattelun ja käyttäytymisen muuttamisesta. Voin, kuten suurin osa meistä, vaikuttaa ensisijaisesti omaa käyttäytymistäni muuttamalla.

  • Suvi

    Mielenkiintoinen teksti! Silmääni pisti kehotuksesi kiinnittää huomiota vaatteen materiaaliin ja laatuun. Muistaakseni olet aiemminkin ainakin sivunnut aihetta suosittelemalla esimerkiksi villaa materiaalina, koska se oikeasti lämmittää ja on yleensä laadukkaampaakin. Itse kuitenkin vähän kamppailen tämän asian kanssa, koska mielelläni ostaisin laadukkaita ja kestäviä vaatteita, mutta usein näiden laatuun rinnastettavien materiaalien (kuten villa, mohair ja nahka) tuotanto on epäeettistä.

    Täytyy myöntää, että olen ollut vähän laiska kunnolla etsimään brändejä, jotka tuottaisivat laadukkaita ja tyylikkäitä tuotteita vegaanisina, mutta vielä yhtään ei ole tullut vastaan. Jos brändi taas käyttää myös eläinperäisiä materiaaleja, voidaanko näiden tuotannon ettiisyydestä olla varmoja? Olisi todella mielenkiintoista kuulla ajatuksiasi aiheesta ja jos sulla on vaikka joitain suosituksia hyvistä merkeistä, joita tsekata!

  • Hanna

    Ajankohtainen aihe, jota varmasti moni on pohtinut. Koen itsekin ristiriidan blogeja ja naistenlehtiä lukiessa. Nautin kauniista kuvista ja uusista tyyli-ideoista, mutta samaan aikaan ne kohdistavat huomioni pintaan ja ulkonäköön ja voivat herättää halun ostaa jotain uutta. Ilman “virikkeitä” tarve tyylin uudistamiselle olisi varmasti vähäisempi. Toisaalta ostan silti melko vähän vaatteita, koska olen tosi tarkka materiaaleista ja mietin aina realistisesti, tulisinko vaatetta käyttämään ja missä tilanteessa. Yksi tehokas keino estää itseä ostamasta melkein mitä vain, on miettiä aiemmin ostamiaan esineitä, jotka ovat osoittautuneet turhiksi ja kuinka hankalaa niistä on päästä eroon. Kun kaupassa olevan tuotteen näkee jo valmiiksi kirppiskassissa ei sitä tee mieli ostaa.

  • lllllll

    Jossain vaiheessa olen vähentänyt vaatteiden ostoa ja se on ollut todella vapauttavaa. Olen pitkään omistanut vain kolmet housut ja ostan uudet tilalle vasta kun jotkut näistä kuluu puhki. Tällaset määrääliset limitit itselle on vapauttavia koska uusien vaatteiden haluamisella ei ole mitään rajaa, aina tulee uusi idea ja mieliteko. Kun asettaa määrärajan, saa rauhan :). Jos vaatteet olisivat kalliimpia, se auttaisi ainakin minua tässä asiassa vielä lisää. Niin moni asia on pielessä maailmassa, ja täytyisi joo löytää keinoja ohjata ihmisten elämää kestävään suuntaan…
    Vähän aiheen vierestä, mutta olen myös huomannut miten valtava sosiaalinen rooli vaatteilla on. Kesälomalla minulle riittää ihan muutama vaate! Töissä käydessä alan kaivata kaappiin täydennystä, eli en itse kyllästy nopeasti vaatteisiini, vaan en halua mennä muiden ihmisten seuraan jatkuvasti samoissa vaatteissa. Tämmösiä mietteitä heräs…Tärkee aihe, onneksi avasit keskustelun, blogit tuntuu oikeastaan juuri oikealta paikalta tälle keskustelulle, täällä meitä muodin kuluttajia liikkuu…

  • Uujea

    Pakko kommentoida tuohon sinun konmari-kommenttiin liittyen. Konmarissa ei ole mitään sellaista maagista “jos et ole käyttänyt tätä vuoteen, hävitä se”-ohjeistusta. Jos jokin, mitä et ole käyttänyt vuosiin, tuottaa sinulle iloa, ei siitä tarvitse luopua. Konmaritusta tekevät monesti päätyvät minimalismiin, mutta konmari ei vaadi minimalistisuutta missään. Jos vaikka 20 mekkoa tuottaa iloa, niitä voi olla 20.

  • Hei hienoo, että otit tän aiheen esille. Olisin nimittäin haastanut sua tän aiheen pariin kun tässä alkuviikosta koin maailmanlopun tunteita kun tuli luettua aiheesta uutisia. Mahtava kirjoitus! puspus

    Itteäni ehkä vähän häiritsee se, että me tavan tallaajat kiinnitetään liian helposti huomiota juuri esim bloggaajien kulutustottumuksiin kun huomion tulis kuitenkin olla rakenteissa ja poliittisissa päätöksissä, joilla on oikeasti painoarvoa. Se on kaunis ajatus, että jokainen meistä voidaan tehdä oma osamme mutta samaan aikaan isossa kuvassa sillä ei ole isoa arvoa. Mika Anttonen sanoi hyvin, et me täällä satsataan sähköautoihin joilla ei hirveesti maailmaa pelasteta kun todellinen ongelma on kehitysmaissa, johonka tulisi sijoittaa noi rahat mitä me laitetaan sähköautojen kehittämiseen, sillä siellä saataisiin vaikuttavampia asioita aikaiseksi.

    Mutta joo, ymmärrettävää toki on että eihän esim valtion budjetti hahmotu vaan siitä budjetista se jokin pieni osa joka on lähellä omaa arkea, joten siitä on hyvä aloittaa ja tehdä sitä kautta se oma ekotekonsa.

    Toinen näkökulma tähän on kapitalismin ymmärtäminen (ja itse en sitä ymmärrä :D) mutta sen varaan ollaan rakennettu aika paljon nyky-yhteiskunnassa. Syy-seuras -suhteet ovat tosi monimutkaisia. Kuluttamista ei voida lopettaa täysin mutta juuri sen järkevöittäminen on oleellisempaa ja ite ainakin odotan kovasti, miten teknologia tulee muuttamaan kuluttamista. Hyviä esimerkkejä jo nyt uber ja resq, koivukuidusta tehdyt vaatteet, lohkoketjut, VTT:n demo “taikapadasta”, yms.

    Toivois vaan vähän syvyyttä jengin syyllistävään huuteluun. Mutta jes, kiitos kun toit omat kelat esille <3

    • Satu

      Tämä! Siis kaikki mitä sanoit!

      Toisaalta jotkut tutkijat ovat painottaneet, että on hölmöä keskittyä punnitsemaan sitä, mitkä keinot ovat parempia kuin toiset, kun yksinkertaisesti kaikki tehokkaiksi havaitut keinot pitäisi ottaa käyttöön, koska ihmiskunnalla alkaa olla hemmetinmoinen kiire esimerkiksi päästöjen rajoittamisessa. Rahoitus tietenkin on rajallista ja siksi valintoja joutuu tekemään.

      Törmäsin juuri todella ajatuksia herättävään blogipostaukseen ilmastonmuutoksen tiimoilta, voin vain suositella: https://medium.com/@aarnegranlund/maailmanpalo-a429591316a3

    • Hyvä kommentti Joonas, ja oot ihan oikeessa, että loppupeleissä se on päättäjien käsissä, miten yhteiskunnasta voi muokata maapallolle suotuisamman.

      En kuitenkaan ehkä vähättelis yksilön toiminnan arvoa. Omaan ajattelutapaan ja ostokäyttäytymiseen voi vaikuttaa, ja sitä kautta todennäköisesti se ajattelutapa heijastuu edes jollain tavalla muihin – varsinkin omiin lapsiin. Eli “en mä kuitenkaan pysty mihinkään vaikuttamaan”, ei pitäis olla ajattelutapa, joka laitetaan eteenpäin seuraaville sukupolville. En mä itse ainakaan jää odottelemaan, että politiikot keksii jotain vaatteiden tuontirajoituksia, tai tuotantoteknisiä lakeja. Haluan ihan oma-aloitteisesti arvioida mun omaa käyttäytymistä, ja heijastaa ympäristön kuormuttavuudesta saatavilla olevaa tietoa mun elämään, vaikka sillä isommassa mittakaavassa aikamoisen pieni vaikutus onkin.

      Kritiikki kulutuskäyttäytymistä kohtaan ei suinkaan ole syyllistävää huutelua (toki aina löytyy niitä idiootti huutelijoita), mutta se kriitti pitäis varmaan ensiks kohdistaa omaan itseensä, eikä muihin :D ehkä se avainkysymys yksilötasolla on: millä tavalla mun käyttäytyminen kuormittaa maailmaa. Se vaatii sen, että oikeasti ottaa selvää asioista. Seuraava askel on miettiä, miten voi muuttaa omaa kuluttamista. Jos sanoo, että mulla ei oo varaa ostaa kestäviä materiaaleja, kun ne on niin kalliita (mikä myös oli mun argumentti joskus), pitää ehkä tehdä budjetti, ja rajoittaa ostelu vaikka viiteen tuotteeseen per vuosi. Itse aattelin tota kokeilla. Tulee ainakin mietittyä tarkkaan, mitä ostaa :)

      Mulla on ainakin on ihan hirveesti vielä parantamisen varaa, ja yritänkin nyt ja jatkossa ajatella paljon syvällisemmin mun tekojen seuraksia. Toivottavasti ne luovat ja lahjakkaat käyttäis jatkossakin resursseja uusien materiaalien ja teknologian kehittämiseen – innovaatio on tärkeetä!

      P.S. täytyypä googlettaa toi koivukuitu, ihan uus juttu mulle!

      http://www.nordic-days.com/

      • VV

        Mäkin osin komppaan tätä mutta totean myös, että kaikilla muutoksilla on väliä. Muutos on joka tapauksessa markkina-, teknologia-, politiikka-, tai kulutuslähtöistä. Jos painetta tulee kuluttajilta, myös yritykset ja poliitikot huomaavat sen. Kaikista suunnista tulevaa painetta siis tarvitaan. Ja vaikka iso pyörä pyörii kehittyvissä maissa ja siellä meneillään olevat trendit ovat avainasemassa, monessa mielessä esim Pohjoismaita katsotaan ylöspäin. Rohkeasti siis vaan tekemään niitä radikaaleja(kin) henkilökohtaisia ratkaisuja ympäristön ja ihmisten hyväksi! <3

  • Satu

    Loistava aihe ja mielenkiintoisia kommentteja lukijoiltakin! Ekologisuudesta, eettisyydestä ja ylipäätään ennen kaikkea omien kulutus- ja toimintatapojen (edes jokseenkin) objektiivisesta tarkastelusta voisi puhua enemmän. Se tuntuu monissa konteksteissa hankalalta, sillä usein homma menee ns. reisille siinä vaiheessa, jos sävystä tulee syyllistävä. Toisaalta ei tosiasioita voi paljoa väännellä tai pehmennellä, kun tapamme elää ei yksinkertaisesti ole kestävällä pohjalla.

    Toki ns. kertakäyttökulttuuri ei rajoitu pelkästään pukeutumiseen, mutta siinä nämä piirteet korostuvat ehkä eniten. Muotien ja mallistojen nopea kierto kannustavat “osteluun” oikeasti tarpeellisten, aikaa kestävien hankintojen sijaan (ajatuksesi omien mieltymysten tunnistamisesta ja niistä tinkimättömyydestä olisi yksi antidote tähän). Siinä on vain jotakin pielessä, kun vaatteiden tai kenkien korjaaminen ei ole tai sitä ei mielletä vaivan arvoiseksi.

    Itse yritän lievittää omantunnontuskia kirppareilla kiertelemisellä mutta toisaalta siinäkään taustalla ei aina ole mitään oikeita tarpeita.. Baby steps :D

  • Hanna

    Mietin tuota että muotibloggaajia syyllistetään jos he puhuvat tästä aiheesta. Mutta mitä järkeä olisi siinä jos vain joku superekologinen vegaani saisi aiheesta kirjoittaa blogissaan jota seuraa joukko samanlaisia superekologisia sieluja jotka jo tekevät todella paljon ja tietävät tämän kaiken?

    Minusta juuri esim. muotibloggaajien on tärkeää puhua ekologisuudesta, siellä kun seuraajien joukossa on varmasti enemmän sellaisia henkilöitä joita on hyvä herätellä ajattelemaan näitä asioita. Tärkeämpäähän se on juurikin saada jokainen tekemään edes jotain, kuin että muutama ääri-ihminen tekee paljon.

    Minusta on siis turhaa ja jopa väärin ujostella kirjoittaa jostain aiheesta siksi että itse ei ole siinä täydellinen. Tärkeistä asioista on aina hyvä puhua ja levittää tietoisuutta.

    Jos sinä Jenni voit blogisi kautta vaikuttaa siihen että vaikkapa 100 ihmistä muuttavat käytöstään edes hieman, vaikuttaa se jo enemmän kuin jos olisit itse pyrkinyt täydellisyyteen. Toivottavasti voit vastata tällä argumentilla jos joku sinua aiheeseen tarttumisesta kritisoi :)

  • Heh, mä vieläpä kuvia katsellessa ajattelin, että ne on jotkin aivan uudet. Eivät näyttäneet yhtään tutulta, vaikka blogiasi luenkin säännöllisesti :D

    Kiitos loistavasta keskustelunavauksesta! Aikamoinen viidakko on nykyään valinnat, mitä yrittää tehdä ympäristöä ajatellen. Niin sanottu fleecekohu sitä hyvin konkretisoikin. Mikä materiaali nyt on syntisin? En kyllä osaa sanoa. Eikä ihan aidosti energia tai ymmärrys riitä kaikenmahdollisen opiskelemiseen, jotta saisi jotenkin kräkättyä “oikean tavan elää”. Eihän sellaista olekaan.

    Tulin myös miettineeksi oman liikeideani kohdalla tuota ekologista omatuntoa. Onko oikein ajaa matkustamisen ja matkamoottoripyöräilyn kasvua? Kumpikaan ei ole ympäristölle hyväksi. Toisaalta mietin, että kumpaankin harrastukseen liittyy erilaisiin ihmisiin tutustuminen ja eri kulttuurien ymmärtäminen ja sitä kautta suvaitsevaisuus. Ehkä siis ympäristö ei aina ole se ultimaattinen prioriteetti, joka menee aivan kaikessa aina edelle? Ja vaikka jokin ei olisi aivan täydellinen valinta ympäristön kannalta, ei se automaattisesti ole täysin huono valinta.

    Tulin semmoistakin miettineeksi, että mitä jos kieltojen, moitteiden ja rajoitusten sijasta lisäisimme ympäristöystävällisyyttä. Ikään kuin fokus siirtyisi positiivisen lisäämiseen, koska pikkuhiljaa posiitivista lisää, jotain muuta poistuu jo vähän kuin huomaamattakin :)

  • Ihan älyttömän tärkeä aihe, kiitos kirjoituksesta! Mulla särähti korvaan sun tekstissä, ja myös kommentikentällä lause “pienilläkin teoilla voi vaikuttaa”. En tiedä, ootko lukenut World Scientists’ Warning to Humanity: A Second Notice-artikkelin/tutkimustulokset (löytyy Googlesta). Siellä tulee aika selvästi esille, että enää ei riitä pienet toimet, vaan dramaattinen muutos ihmisten käyttäytymisessä, esimerkiks kuluttamisen ja ruoan suhteen. Enää ei riitä ns. lihattomat maanantait tms., vaan dramaattinen muutos elintavoissa; Lihantuotantoa edistävä viljely on yks suurimpia kasvihuonekaasujen lisääntymisen syitä. Valitettavaa on, että itse koin kasvisyömisen aloitettua kommentteja, että onhan kasvisruoan syöminenkin tuhoisaa. Onhan se totta, mutta paljon pienemmällä mittakaavalla, kuin lihantuotannossa. Toinen pointti on se, että MITÄ kasviksia syö. Syökö esim. trendikästä avokadoa joka päivä, jonka tuotanto vähentää maailman vesivaroja, tuodaan kaukaa ja pilaantuu helposti, vai yrittääkö syödä vain paikallisia kausituotteita. Mutta jo pelkästään ruoan eettisyys ja ekologisuus on aihe, josta saisi varmasti pidemmän keskustelun.

    Mulla itsellä on ongelma, että rakastan monipuolista, mielenkiintoista ruokaa, ja ehkä täällä kylmemmässä päässä Eurooppaa (asun itse Saksassa) pelkästään kauden tuotteiden käyttäminen vaatii mielikuvitusta ja taitoa, että saa joka päivä aikaan mielenkiintoisen ruoka-annoksen. Lihansyönnin lopettaminen ei sinänsä ollut vaativaa, mutta kausi/paikallisten elintarvikkeiden käyttämisessä mulla on kyllä parantamisen varaa, ja aion siihen jatkossa keskittyäkkin.

    Mitä tuohon reissaamiseen tulee, niin ulkosuomalaisena voin sanoa, että vaikken autoa omistamaan, niin teen kyllä maailmalle varsinaisen paljon hallaa jatkuvalla reissaamisella :( Maailman globalisoituminen on tehny matkailusta ihan hirveen helppoa, ja ihmisten, myös mun uteliaisuus tutustua muihin kulttuureihin ja paikkoihin on normaali osa meidän kaikkien ajattelua. Diginomadius on varmaan nykyteinien unelma-ammatti, ja blogiskenessä eri matkakohteiden esittely on monelle päivittäistä luettavaa ja blogeille mielenkiintoista sisältöä. Ehkä omalla kohdalla voisin käydä perheen luona vähän harvemmin ja miettiä, riittäisikö jos tutustuisin vaan kerran vuodessa johonkin uuteen kohteeseen.

    Mitä tulee vaatteisiin, ja muodin ekologisuuteen, koen itsekkin dilemmoja. Mitä muotiin tulee, mun mielestä Jenni kiteytit aika hyvin, että “tärkeintä on miettiä vaatteen tai tuotteen elinkaarta jo ostohetkellä.” Second hand-shoppailu on kierrätystä ja itse pidän mielekkäänä touhuna, mutta onhan siinäkin oma kieroutensa. Mun mielestä se saattaa jopa edistää vääränlaista kulutuskäyttäytymistä, että ne vaatteet nähdään vain väliaikaisena viihdykkeenä ja niistä pääsee helposti myöhemmin eroon ja saa jopa osan ostohinnasta takas. Mutta onneks on paljon valikoivia liikkeitä, joissa ne ei edes ota kaikkea halpaa schaibaa vastaan. Joka tapauksessa parempi tapa laittaa ne vaatteet kiertoon, kun heittää roskiin.

    Sitten on tää ihana Primark-ilmiö, joka täällä Stuttgartissa ainakin näkyy ihan selkeästi, kun joka toinen ihminen kirjaimellisesti kävelee kadulla Primark-kassi kädessä. Onneks moisesta ajattelusta ollaan pääsemässä pois päin, ja kuluttajien laatutietoisuus on kasvanut. Mutta just esim. Primark mahdollistaa teineille myös jatkuvan uusien vaatteiden oston, vaikkei oliskaan niin paljon rahaa. Tässä tilanteessa vanhempien pitäis myös jälkikasvulleen selittää, miksi laatu korvaa määrän. Oon kyllä huomannut, että eri maiden välillä ostokäyttäytyminen on myös aikas erilaista, ja Kööpenhaminassa ja Helsingissä asumisen jälkeen tää saksalaisten shoppailu on ainakin mun silmissä paljon vastuuttomampaa kuin pohjoismaissa.

    Olis tosi mielenkiintoista tietää eri materiaalien, esim. nahan, polyesterin jne. ekologisuudesta! Ehkä voit käsitellä aihetta joskus :) Nimittäin myös puuvillan tuotanto ei oo niin viatonta kun kuvitellaan ja sen viljely on aika kuormittavaa.. Mutta kuten mainitsit, varmasti tässä se materiaalien pitkäkestoisuus on yks tärkeimmistä asioista. Toivottavasti myös kierrätetyistä materiaaleista valmistetut vaatteet ja merkit yleistyy – hyvänä esimerkkinä HallaxHalla: ne tekee upeita uimapukuja kierrätetyistä muovijätteistä!

    Ehkä hankalin aihe on tuo vaatteiden alkuperä ja tuotanto, ja kotimaisten tuotteiden hinta. Kuinka moni voi sanoa, että kaapissa roikkuu vaate, jossa lukee made in Finland. En mä ainakaan.. Joten odotan innolla sun postausta ja tuohon lähituotanto-aiheeseen tarttumista!

    Huh, tulipa pitkä kommentti. Mutta mun pääpointti on se, että pitää kriittisesti arvioida omaa käyttäytymistää, ja tiedostaa ne asiat, joilla jokainen tekee hallaa maailmalle. En mä itsekään aio tästä äkkiseltään reissaamista lopettaa, syödä syksyn ja talven läpi pelkkiä juureksia, tai kulkea läpi elämän samoissa vaatteissa. Mutta tiedän mihin suuntaan pitäis mennä. Tiedon etsiminen näistä aiheista, ja vaikkapa ees kontrolli tulevana ale-kautena on jo hyvä alku.

    Terkut Stuttgartista!

    http://www.nordic-days.com/

  • MV

    Mukavaa että kirjoitit aiheesta :) Toisaalta juuri monien bloggaajien olisi hyvä pysähtyä teeman äärelle – ilmiö on vähän sama kuin silloin jos ajatellaan että lihavat eivät saa käydä kuntosalilla :D

    Tuo kulurakenne kiinnostaa kovasti, ostin nimittäin kummitytölle joululahjaksi Suomessa valmistetun ja suunnitellun mekon, joka maksoi 39,90! Olin ihan yllättynyt matalasta hinnasta, koska laadukasta kangasta mekkoon oli käytetty ihan saman verran kuin pienimmissä aikuisten vaatteissa (koko 152 ja väljä malli). Kaikki saumat näyttivät tosi hyvältä ja työn jälki laadukkaalta. En tiedä oliko yrittäjä todella saanut katettua kulut tuolla hinnalla, mutta kuluttajan näkökulmasta hinta-laatu -suhde oli todella loistava. Toivottavasti kummityttökin tykkää :D

  • petra

    Mielestäni viime kädessä yksi tärkeimpiä ekotekoja muodin ystävälle on tuntea oma tyylinsä. Mitä paremmin tuntee ja ymmärtää omia mieltymyksiään ja makuaan, sitä vähemmän tulee tehneeksi hutiostoksia.

    << osui ja upposi. words.

  • Hieno kirjoitus: monipuolinen ja rehellinen. Olen samaa mieltä myös monien kommentoijien kanssa, ja etenkin samaistun siihen ajatukseen, että yhden ihmisen teoilla ei valitettavasti voida kauheasti asiaa auttaa. Sikäli kannustan bloggaajia näyttämään esimerkkiä ekologisimmista valinnoista: välillä tietenkin tulee olla mukana rahoittajien tarjoamaan materiaalia, kuten uusia vaatteita ja koruja, mutta heitän haasteen: Voisitko lisätä ekotuotteiden markkinointia, vaikkei siitä maksettaisi? Voisitko lisätä second hand -tuotteiden esittelyä, vaikkei siitä varsinkaan maksettaisi? Näkisin, että enemmän kuin omilla valinnoilla merkitystä on sillä, mitä valintoja ohjaa massat tekemään. Toisaalta vielä enemmän merkitystä on poliittisilla päätöksillä, kuten edellä todettiin. Hienoa, että otit asian esille; odotan jatkopostauksia.

  • Eija N.

    Kiitos hyvästä pohdiskelusta! Erittäin ajankohtainen aihe. Uskon, että tulevaisuudessa ostamme vaatteita harvemmin, mutta vähän kalliimpia, parempilaatuisia/eettisemmin tuotettuja.

  • Iris

    Jos keskittyisi nimen omaan mainostamaan palveluita (aineettomia) ei niinkään tuotteita? Harvoin olen innostunut ostamaan tavaraa blogien kautta, mutta ravintoloista / lomakohteista kyllä. Hyvä ajankohtainenaihe näin joulun alla, erinäiset ostoslistapostaukset muualla ovat häirinneet kovasti viime aikoina…

  • Monika

    Hei! Esitän suuren kiitoksen tästä postauksesta, todella hyvää pohdintaa ja pidän arvomaailmastasi.
    Yt. Maantieteen opiskelija

Related posts