19/10/17

Terveisiä kädenlämpöisestä blogiskenestä

45 69

Olen tässä muutaman päivän sisään lukenut pari mielenkiintoista tekstiä blogiskenestä, kiitos Laura ja kiitos Nata. Heidän kynäilemissään teksteissä on ollut paljon samoja asioita, jotka ovat pyörineet omissakin ajatuksissa viime aikoina. Laura kritisoi ja kuvaili blogimaailman menoa sanoin “kuin lilluisi jäähtyneessä kylpyvedessä”: tarvittaisiin ravistelua, pölyjen pyyhkimistä, terävämpää otetta ja oikeaa keskustelua.

Nata totesi vastineessaan kaipaavansa samoja asioita, mutta tunnusti, että nykyään kirjoittaakseen avoimesti mielipiteitään oikeista asioista ja tarttuakseen haastavampiin teemoihin, on myös pystyttävä kovettamaan nahkansa ja varauduttava välittömästi negatiiviseen paskamyrskyyn, joka voi hyvinkin odottaa kommenttiboksissa seuraavan kerran sisään loggautuessa. Hän kuvaili harmittomien ja hampaattomien asupostausten olevan kuin “henkistä lomaa” kaikesta siitä negatiivisuudesta, mikä kommenttibokseissa velloo, koska ne ovat liki ainoita, joihin kielteistä palautetta ei tule.

Myönnän hieman yllättyneeni siitä, että nämä sanat tulivat juuri rohkean provokatiivisista näkökulmistaan tutulta Natalta, jonka olen ajatellut kestävän liki kaiken, mitä kommenttiboksissa myllää. Mutta tässä se nähdään: negatiivisuus satuttaa meistä vahvimpiakin, vaikka se ei välttämättä näy päällepäin.

Ymmärrän molempien kirjoitusten näkökulmaa. Minäkin kaipaan sitä kiinnostavaa keskustelua ja tsemppaavaa yhteisöllisyyttä, joka on ollut oikeastaan se syy, miksi olen alun alkujaan innostunut bloggaamisesta. Olen kirjoittanut blogia 10 vuotta ja vaikka negatiivisia kommentteja on ollut aina, ilmiö tuntui räjähtävän käsiin muutama vuosi sitten.

Parina viimeisenä vuotenani ennen ihan omalle blogitontille siirtymistäni myönnän, että oli hetkiä, jolloin liki minkä tahansa postauksen julkaiseminen ahdisti, koska tuntui olevan aivan sama, mistä aiheesta kirjoitin tai mitä kirjoitin, jollakulla oli kommenttiboksissa jotakin kielteistä sanottavaa. Ja yhä useammin kritiikki kohdistui minun henkilökohtaisiin valintoihini tai minuun henkilönä käsiteltävän aiheen tai ilmiön sijaan. Puhumattakaan kaikesta siitä negatiivisen kirjoittelun määrästä, joka jyllää muualla netissä ja keskustelupalstoilla. Minä olen tosin päässyt vielä tosi vähällä verrattuna moneen muuhun bloggaajaan tai vloggaajaan.

Kuten Nata omassa tekstissään kirjoitti, terävämpiin aiheisiin ja haastavampiin näkökulmiin ei enää uskalla tai jaksa tarttua itsesuojelusyistä. Vaikka bloggaajana haluaisinkin keskustella, pureutua vaikeisiin aiheisiin ja haastaa ihmisiä kriittiseen keskusteluun, nykyään jätän aika usein nuo teemat muille ihan vain siksi, että vaikka tämän blogiuran varrella sitä on tullut keitellyksi monenlaisissa liemissä, silti minun nahkani ei vain ole niin paksu, että kestäisin sen kaiken, mitä aloituksesta voi pahimmillaan seurata. Väärinkäsitysten, tahallisten väärintulkintojen ja henkilöön menevien asiattomuuksien uhka on vain liian suuri.

On varmasti helppo lukijana yksittäisiä keskusteluita sivusta seuraillessa vaatia toiselta kovempaa sietokykyä ja vahvempaa luonnetta, mutta harva ihan oikeasti tietää, miltä tuntuu joutua ottamaan sellaista negatiivisuutta vastaan jatkuvalla syötöllä vuodesta toiseen. Voin uskoa, että on vaikea asettua toisen asemaan, jos itse ei ole koskaan ollut siinä ja kokenut sitä henkilökohtaisesti. Totuus kuitenkin on, ettei inhottaviin ja hyökkääviin kommentteihin totu koskaan, vaikka niitä saisi lukea itsestään vuositolkulla. Nahka kyllä kovenee, mutta ei kukaan halua vapaaehtoisesti altistaa itseään sellaiselle, joten silloin tuntuu helpommalta vain vältellä tietoisesti keskusteluita, joiden arvelee provosoivan henkilökohtaisuuksiin.

Kävin tästä aiheesta hiljattain keskustelua myös minua sähköpostitse lähestyneen lukijan kanssa. Hän lähetti minulle viikonvaihteessa kiinnostavan juttuidean, joka liittyi muotialan eettisyyteen ja ekologisuuteen. Teema kiinnostaa minua ja haluaisin tarttua siihen, mutta totesin, että kokemukseni pohjalta tästä aiheesta kirjoittaessa valitettavasti keskitytään liian usein rakentavan yleismaailmallisen keskustelun sijaan tökkimään ja arvioimaan minun henkilökohtaisia valintojani. Herättelisin mielelläni keskustelua ja haastaisin ihmisiä pohtimaan asioita, mutta vastassa ovat usein vain syytökset tekopyhyydestä. Usein tuntuu, että monesta aiheesta saisi keskustella vain, jos on itse virheetön ja täydellinen malliesimerkki. Mutta jos katsotaan peiliin, niin kuka meistä on? Mikäli keskustella saisivat vain he, jotka ovat puhtaita kaikista synneistä ja virheistä, aika hiljaista olisi.

Olen törmännyt myös kommenttibokseissa ja keskustelupalstoilla valitteluun siitä, kuinka blogeista on kadonnut henkilökohtaisuus ja särmä. Harva tuntuu ymmärtävän, että juuri ne törkykeskustelut, henkilöön menevät sivallukset, juoruringit sekä kaikki se loputon spekulointi ja arvostelu ovat niitä syitä, miksi harva bloggaaja haluaa enää antaa itsestään mitään. Kuten Nata kirjoitti, tulee halu pitää omanaan edes joitakin salaisuuksia ja ajatuksia, jotta ulkopuoliset eivät pääse niitä pilaamaan. Valitettavasti itsesuojelu johtaa hajuttomaan, mauttomaan ja kädenlämpöisen laimeaan, kun kritiikin sekä henkilökohtaisten hyökkäysten pelossa ei tartuta enää niihin aiheisiin, jotka oikeasti kiinnostavat ja joista todella olisi sanottavaa.

Olen vain väsynyt monen muun bloggaajan tavoin olemaan maalitaulu ja kollektiivinen syntipukki. Ja siitä syystä moni kiinnostava teema jää luonnosvihkoihin ajatuksiksi. Tämä teksti kuulostaa nyt hurjan negatiiviselta, mikä ei ole ollut tarkoitukseni. Edelleen kommenteista valtaosa on positiivisia ja rakentavia, mutta ne jotka eivät ole, valitettavasti tylsistyttävät blogeissa käytävää keskustelua. Samoin kuin Natalla, on minullakin usein se olo, että haluaisin antaa enemmän, olla rohkeampi ja haastaa itseäni, mutta itsesuojeluvaisto puuttuu liian usein peliin. Sitten on niitä positiivisia oman itsensä ylittämisiä ja uskallusta vaativia postauksia, joiden julkaiseminen palkitsee ja rohkaisee, kuten tuo toissapäiväinen #metoo-teksti. Juuri sitä kaipaan lisää.

Koska sekä Laura että Nata esittivät molemmat konkreettisia ehdotuksia tilanteen edistämiseksi, heitän minäkin kehiin omani. Kirjoitan itse blogiani omalla nimelläni ja naamallani, joten esitän täällä luonnollisesti vain sellaisia ajatuksia ja näkemyksiä, jotka olisin valmis sanomaan myös naamatusten. En kuitenkaan usko kaikkien kommentoijien pystyvän sanomaan anonymiteettinsa suojista samaa. Ylilyöntejä tapahtuu tunteiden kuumetessa silloin tällöin kaikilla (myös minulla), mutta mitäpä jos pyrittäisiin jatkossa kaikki yhdessä siihen, että ärtymyksen aallon vyöryessä yli, lasketaan ensin kymmeneen, ennen kuin annetaan näppiksen sauhuta. Ja jos sen jälkeen vielä tekee mieli osallistua keskusteluun, kirjoitetaan ajatuksemme auki sellaisessa muodossa, jossa olisimme valmiita esittämään ne myös omalla nimellämme keskustelukumppanille kasvotusten. Ehkä utopistinen haave, mutta haaveita pitää olla. :)

Ja kuvituksena tässä jutussa on nyt sitten juuri niitä kädenlämpöisiä asukuvia tasapainottamassa tätä avautumista.

nahkatakki // leather jacket Samsøe & Samsøe*

poolopaita // turtle neck sweater J. Crew

farkut // jeans Monki*

kengät // shoes & Other Stories

aurinkolasit // sunglasses A+more (Stockmann)*

* saatu blogin kautta / gifted

Photos: Tuija Pehkonen

Tags: , , , ,

Categorised in: Elämä, Muoti

45 Comments

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

  • Sulla ekomuoti, mulla ekoruoka. Kaikki mikä liittyy jotenkin ekoiluun tai sen tekemättömyyteen. Viimeisimpänä törmäsin keskusteluun, jonka mukaan on paljon matkustavien bloggaajien syytä, että ihmiset haaveilevat lentämisestä ja siten saastuttavat maapalloa. Hyvää pohdintaa, jatketaan!

    • Kuulostaa tutulta. Olen itsekin saanut aika paljon kyselyitä ja kielteisiä kommentteja nimenomaan matkusteluun liittyen. Veikkaanpa, että ei taida olla bloggaajista lähtöisin ihmisten halu nähdä maailmaa ja matkustella. Toki matkustamisenkin ympäristövaikutuksista on hyvä keskustella, mutta keskustelu lienee hedelmällisempää ennemmin yleisellä tasolla kuin yhtä yksittäistä matkustajaa syyllistäen.

  • Lintunen

    Tämä ehkä selittää sen, miksi blogien lukeminen on jäänyt minulla niin paljon vähemmälle. En ole koskaan ollut oikein asupostausten perään, ne ei hirveästi anna minulle, mutta kaikkea pohdiskelevaa ja keskustelevaa rakastan, ja on myös mielenkiintoista lukea bloggaajan henkilökohtaisista asioista, koska monesti niistä löytyy joko samaistuttavaa tai ihan uusi maailma itselle.

    Nykyään luen useimpia blogeja satunnaisesti, lähinnä sen perusteella, mitä sattuu facebookin kautta silmään ja jos otsikko tai saatesanat on mielenkiintoisia.

    Toki myös oma ajan puute vaikuttaa, mutta kieltämättä useimmat blogit tuntuu vaan nykyään pääsääntöisesti aika tylsiltä…

    Kiitos muuten podcastistanne! Sitä om ollut kiva kuunnella, kun sen voi laittaa taustalle pyörimään samalla kun tekee kotihommia. :) Ja siinä on paljon enemmän elämän makua kuin nykyään blogeissa.

    • Kiitos kommentistasi! Jokaisella lukijalla on vähän omat lempparijuttunsa blogeissa, jotkut nauttivat asiapostauksista ja keskustelusta, toiset hakevat nimenomaan sitä pukeutumisinspiraatiota ja tyyli-ideoita. Toivottavasti tämä postaus auttoi selkiyttämään, miksi blogimaailma on muuttunut siihen suuntaan kuin on muuttunut. Ja toivotaan, että tästä aiheesta heräilevän keskustelun myötä myös kommenttibokseissa ja keskustelupalstoilla meno muuttuisi asiallisemmaksi – tosin sen suhteen olen jokseenkin skeptinen.

      Ihanaa kuulla, että olet tykännyt podcastistamme. Sitä on ollut tosi mukava tehdä!

  • veeerala

    Ihana pohdiskeleva teksti, ja ehkä hintsusti positiivisemmin virittynyt kuin Natan ja Lauran vastaavat.

    Itse seuraan useita blogeja, joiden sisältö ja tekijät ovat keskenään todella erilaisia. Joskus jonkun teksti ärsyttää, välillä en jaksa kun joku toisensa jälkeen julkaisee kaupallisia yhteistöitä, toisinaan ihmettelen miten joku taas ottaa huuliinsa lisää täydennystä tai järkytyn kun bloggaaja ostaa itselleen turkiksen. Mutta, en käy siitä kommenttiboksissa räyhäämään tai varsinkaan missään keskustelupalstoilla jauhamaan. Mulla on muutakin tekemistä, jätän silloin blogitekstin lukematta loppuun, en klikkaa kaupallista yhteistyöpostausta auki, annan ihmisen tehdä omat valintansa mitä kehoonsa työntää tai deletoin minun eettiseen maailmaani sopimattoman blogin pois lukulistaltani.

    Yritän tällä sanoa teille muille lukijoille, että antakaa asioiden vaan välillä olla. Ette saavuta mitään sillä, että käytte sättimään bloggaajaa kommenttiboksissa tai levittämään juoruja ja vihaa keskustelupalstoilla. Mikäli joku blogi tai bloggaaja ei miellytä, valinnanvaraa on.

    • Kiitos, että kannoit kortesi keskusteluun. :) Ja vähän samaa toivoisin lukijoilta bloggaajana minäkin, että ihan jokaiseen juttuun ei tarvitsisi tarttua. On mahdotonta miellyttää ihan kaikkia, eikä bloggaajan eriäviä mielipiteitä tai valintoja ole tarkoitettu henkilökohtaiseksi loukkaukseksi ketään kohtaan. Asiallista kritiikkiä saa ilman muuta antaa, mutta varsin usein aiheellinenkin palaute hukkuu ikävän sävyn alle ja saa vastaanottajan lähinnä puolustuskannalle. Jokaista kielteistä ajatustaan ei siis tarvitse toitottaa ääneen, emmehän tee niin muutenkaan elämässä. :)

  • Hanna

    Olen monesti miettinyt blogien kommentteja selatessa juurikin sitä seikkaa, että tuskimpa ilkeimpiä kommentteja huutelevat kehtaisi niitä päin naamaa tai omalla nimellä huudella. Mitä, jos kommentoinnista tehtäisiin täysin läpinäkyvää? Kirjoitettaisiin ja julkaistaisiin kommentit omalla nimellä. Jäisi ainakin turhat kommentit pois, koska varmasti moni jättäisi kirjoittamasta typeriä kommentteja. En tiedä miten tarpeellista ja välttämätöntä on päästä kommentoimaan nimettömänä.Ainakin toivoisin ja uskoisin, että harkintaa käytettäisiin paljon enemmän ja mietittäisiin hetki ennen kuin omalla nimellä lähdettäisiin huutelemaan mitä tahansa… Enpä tiedä toteutuisiko täysin, mutta toivossa on hyvä elää.

    • Aioin tulla juuri tätä ehdottamaan, mutta näköjään Hanna ehti ensin! :)

    • Idea omalla nimellä kommentoinnista on teoriassa hyvä, mutta ei valitettavasti oikein taida toimia käytännössä. Onhan tätä yritetty hyvän aikaa jo esimerkiksi iltapäivälehtien nettisivuilla, joilla kommentointimahdollisuus on vain FB-tilin kautta. Se ei ole juuri vaikuttanut keskustelun sävyyn ja innokkaimmat mouhoajat perustavat sitten vain salanimillä feikkiprofiileja, joiden turvin pystyvät jatkamaan kommentointia paljastamatta oikeaa nimeään.

      Haluaisin myös tarjota kommentointiin mahdollisuuden heille, jotka eivät käytä Facebookia (en tiedä muuta tapaa, miten vain nimellä kommentoimista voisi valvoa) sekä heille, jotka eivät jostain muusta syystä halua kommentoida julkisesti omalla nimellään. Moni on esimerkiksi sellaisessa työssä, ettei halua sekoittaa vapaa-ajan minän ja työminän tekemisiä sosiaalisessa mediassa. Aika moni rakentava ja positiivinenkin kommentti jäisi kirjoittamatta, jos se pitäisi tehdä omalla nimellä. Ja ymmärrän sen hyvin. Tästä syystä haluan sallia ihmisille mahdollisuuden anonyymiin keskusteluun, vaikka se tuokin mukanaan näitä ikäviä lieveilmiöitä. Siksi toivoisin, että tämä kannanotto ja virinnyt keskustelu herättelisi edes jonkun miettimään tapojaan kommentoida ja keskustella netissä.

  • Heidi

    Super teksti, johon en voi kuin yhtyä sanasta sanaan. Itse olen blogannut 8 vuotta, tosin toisen alan blogia – tänä syksynä blogini sai viimeisen tekstinsä. Ei vaan enää löydy sitä intoa kirjoittaa, mitä oikeasti haluaisi kirjoittaa, eli rehellisiä avaavia tekstejä omista kokemuksista ja asioista, jotka mietityttävät. Palaute on ollut viimeisten vuosien aikana karmeeta, toki pääosin mukaviakin ja rakentaviakin kommentteja tullut paljon. Mutta nuo karmeat hyökkäykset ovat olleet se syy tukahduttaa oma kirjoitusinto. Ei vain uskalla, eikä halua enää. Unelmani on, että voisin joskus aloittaa kirjoittamisen uudessa blogissa puhtaalta pöydältä. Tällöin lukijoita olisi vielä riittävän vähän, ja ehkä uskaltaisi taas kirjoittaa jotain rehellisen vapautuneesti. :) nyt kuitenkin aijon pitää taukoa, ja lueskella omia suosikkiblogeja sekä käyttää aikaa muuhun.

    • Onpa kurjaa kuulla, että negatiivinen keskusteluilmapiiri onnistui lannistamaan intosi kirjoittaa. :/ Ehkä tauko tekee hyvää ja palailet sitten pienen paussin jälkeen uusin ajatuksin? :)

  • Todella hyvä teksti Jenni! Luin täällä ihan ääneen monta kohtaa Saralle ja kumpikin nyökytteli päätään. Tuttuja ajatuksia siis. <3 Olen muuten huomannut, että podcasteja tehdessä on helpompi olla hiukan henkilökohtaisempi ja niissä höpötellessä ei ole samalla tavalla muurit pystyssä. Oletko huomannut samaa?

    • Kiitos mimmit tuesta! <3 Olen huomannut kyllä samaa, että podcasteja tehdessä on rennompi ja henkilökohtaisempi fiilis. Ehkä se johtuu osin keskustelunomaisesta formaatista ja osin siitä, että puhuessa mietteistä välittyvät paremmin äänenpainot ja nyanssit, kun tekstiä on helpompi tulkita väärin. Tällöin riski väärinymmärretyksi tulemiselle on mahdollisesti pienempi. Olen huomannut samaa myös esimerkiksi Snapchatissa ja IG Storyssa, joiden osalta rentoutta lisää myös se, että sisältö ei jää nettiin pysyvästi, vaan on katsottavissa vain sen 24h.

  • Kun kirjoittaa pientä blogia kuten minä, on siitä onnellisessa asemassa, että lukijoita on niin vähän, että voi kirjoitella tosi henkilökohtaisiakin juttuja, ja silti kommentit ovat (ainakin tähän mennessä) olleet vain ja ainoastaan positiivisia. Vaikka olen juuri kirjoittanut muun muassa siitä, kuinka lopetin työni, sain vain ihanaa vertaistukea. Sitten jos joku oikeasti suosittu bloggaaja olisi kirjoittanut aiheesta, olisi vastaanotto voinutkin olla toinen.

    Tämä avaamanne keskustelu on tosi hyvä ja tietysti näistä asioista on jo pidempäänkin tavalla tai toisella keskusteltu blogeissa. Tähän on niin monta näkökulmaa, etten tiedä mistä niistä kirjoittaisin.. No ensinnäkin, nuo kaikki ehdotuksenne ovat olleet loistavia :) Moni bloggaajahan sanoo, ettei heillä ole aikaa lukea toisten blogeja, mutta ehkä se kuitenkin olisi hyvä idea ja nimenomaan sellaisen “kanssatsemppauksen” merkeissä. Kommentoinnista sen verran, että jossakin lukemassani blogissa voi kommentoida vain omalla Facebook-tunnuksellaan ja se jos mikä lisää myös kommentoinin läpinäkyvyyttä! :) Tietyissä Lilyn blogeissa voi myös nykyään kommentoida vain, jos on Lilyn tunnus.

    Omasta näkökulmastani sanoisin, että blogien nykyongelma ei ole vain se “kädenläpöinen kylpyvesi” mielipiteettömyyden suhteen, vaan enemmänkin se, että henk. koht tasolla en useinkaan koe voivani samaistua niihin (toisin kuin ennen). Kun kaikki on aina niiin kaunista, niin viimeisen päälle stailattua, on kaikenmaailman kinkereitä jatkuvasti ja itse taas elää sitä tavallista arkea, niin mielummin luen sellaisten ihmisten tarinoita, joiden blogeissa se tavallinen arki puskee läpi. Ja se ei tietenkään tarkoita, etteikö sinne väliin mahtuisi niitä juhlia ja kauniita mekkojakin. Mulla on esim vähän ikävä tästä blogista niitä ruskean vaatekaapin edessä otettuja asukuvia ja samoin sen peilin, josta sit tulikin se peili-gate :D Nämä nykyiset kuvat on valtavan kauniita, mutta ehkä sitten omaan makuun vähän liian “täydellisiä”? En tiedä, tämä on myös ihan täysin ihmisestä kiinni. Osalla visuaaliset asiat on tosi tärkeitä, osalle nimenomaan teksti, osalle arkisuus ja osalle sellainen vähän omissa haaveissa siintävä elämä. Ymmärrän toki myös sen, että bloggaajana haluaa kehittyä, mutta bloggaajat voisivat ehkä enemmän kuulostella myös lukijoita siinä, mihin suuntaan se kehitys voisi olla.

    Kiitos tekstistäsi ja hei kuuntelin just Unelmaduunarit- podcastin jossa olit vieraana, se oli tosi hyvä!

    -Netta/ Destination: Happiness

    • Kiitos, että jaoit mietteitäsi! Pienemmän yleisön blogeissa saa tosiaan varmasti keskustella vähän rauhaisammissa merkeissä ja muistan itsekin, että alkuaikoina lukijamäärän ollessa pienempi, tuntui keskusteluilmapiiri yleisesti ottaen olevan myönteisempi. On toki kivaa, että blogimaailma on noista ajoista kasvanut ja lukijamäärät sen mukana, mutta valitettavasti kävijämäärien kasvu tuo aina mukanaan myös näitä lieveilmiöitä.

      Muiden bloggaajien tsemppaus on ehdottomasti hyvä idea ja muistelen joskus kaiholla niitä aikoja, kun bloggaajat kommentoivat itse aktiivisesti toistensa blogeissa. Olisi hienoa, jos tätä saisi mukaan tämänkin päivän blogiskeneen enemmän. Yritän itse olla jatkossa aktiivisempi kommentoija silloin, kun luen jotakin ajatuksia herättävää. :) Haaste kommentointiaktiivisuudessa on oikeastikin osin ajankäytöllinen, koska en ehdi kauheasti seurata muiden blogeja. Aktiivisin blogien seurailu liittyi omassa elämässäni aikaan, jolloin olin vielä itse opiskelijan ja bloggasin vain harrastuksena, jolloin aikaa oli käytettävissä paljon nykyistä enemmän. Ehkä blogin muututtua jossain määrin työksi, sitä haluaa myös vapaa-ajallaan tehdä jotakin muuta kuin notkua blogien äärellä. :D Mutta tämä on kyllä hyvä ajatus ja ehdottomasti olisi kivaa olla itse aktiivisemmin mukana muidenkin blogeissa.

      Mitä tulee tuohon omalla nimellä tai FB-tunnuksella kommentointiin, niin avasinkin ajatuksiani aiheesta tuossa yllä kommentissani Hannalle. Idean tasolla hyvä, mutta käytännössä haastavampi. Haluaisin kuitenkin, että myös ujommat kommentoijat uskaltaisivat jättää kommenttiboksiin mietteitään. Ja keskustelupalstoilla riehumistahan edes omalla nimellä kommentoiminen ei valitettavasti estä.

      Uskon, että tosi monella lukijalla blogien ammattimaistuminen on juuri vienyt niistä tuota samaistumispintaa. Ymmärrän sen täysin, mutta toisaalta tällaista tämä elämäni yksinkertaisesti on nykyään. Painiskelen silti ihan tavallisten arkisten murheiden ja asioiden kanssa kuin kuka tahansa muukin – toivon, että se välittyy niiden kauniiden kuvienkin lomasta. Ja siksi olen halunnut kertoa avoimesti esimerkiksi juuri masennuksesta, terapiaprosessistani, iho-ongelmistani, haasteistani ihmissuhteiden parissa sekä monista muistakin henkilökohtaisemmista teemoista.

      Kiva kuulla, että tykkäsit Unelmaduunarien haastattelusta, se oli tosi mukava itsellekin tehdä ja siinä pääsin taas vähän avamaan tämän työn sisältöä avoimemmin. :)

  • jjdo

    Pupulandia oli kyllä joskus varsin virkeä keskusteluareena, oi niitää aikoja…Ymmärrän kyllä toki TÄYSIN miten raskasta siellä päässä keskustelua ajoittain on.<3 Lukijatoiveena voisin ehkä esittää, että olisit taas aktiivisempi kommenttiboksissa, ihan niissä tavallisissakin asujutuissa ym. Toisaalta taas eihän blogin ole pakko olla keskusteleva, voihan koko kommentoinnin vaikka poistaa jos ei kaipaa keskustelua. Toisaalta blogeissa on aina vedonnut ne persoonat jotka jakaa jotain aitoa itsestään ja elämästään ja on vähän sääli, että Pupulandia on muuttunut etäisemmäksi. Toivon, ettet pahastu kommentistani, sillä uskallan noin sanoa koska itsekin asian liepeillä pohdit. Ehkä parempi balanssi vielä lötyy, tää on kaikille niin suhteellisen uutta, vähitellen tämänkin kirjoituksen ja keskustelun kautta.

    • Minullakin on ikävä niitä aikoja! Onneksi näitä virkeitäkin keskusteluja viriää aina aika ajoin yhä edelleen. :) Ja kiitos palautteestasi sekä lukijatoiveesta, otan sen ehdottomasti onkeeni. Kommenttiboksissa on tosiaan ollut omalta osaltani viime aikoina epäaktiivisempi ote ja pahoittelen sitä. Aika suurelta osin kyseessä ovat olleet ihan ajankäytölliset haasteet. Jokainen kommentti on silti minulle tärkeä, enkä missään nimessä haluaisi sulkea kommenttiboksia ja keskustelumahdollisuutta pois. Palaute on kuitenkin monella tapaa tämän homman suola.

      Toivon, että tämä postaus auttaa hieman ymmärtämään, miksi aika ajoin on tuntunut tarpeelliselta hieman etäännyttää itseään blogista ja siellä vellovasta keskustelusta. Tietenkin myös lukijamäärän kasvu saa miettimään, miten avoimesti henkilökohtaista elämäänsä ja ajatusmaailmaansa haluaa yleisölle avata. Koen kuitenkin, että jaan edelleenkin niitä ihan aitoja, omia mietteitäni, surujani ja ilojani, vaikka teenkin tätä nykyään työkseni. Osaltaanhan kyse on siitäkin, millainen tunnelma omassa elämässä kulloinkin sattuu olemaan meneillään. Mutta kiitos siis arvokkaasta palautteesta ja mukavaa, että olet yhä mukana menossa, vaikka Pupulandiakin on vuosien saatossa jonkin verran muuttanut muotoaan.

  • aa

    Pidän paljon blogistasi, koska siinä on sekä ihanuuksia että asiaa, esim yksinäisyydestä ja masennuksesta. Tuntuu myös, että olet sellainen kuin blogisi antaa ymmärtää (vaikka se on tietysti vain pieni osa elämääsi). Minua ärsyttää blogeissa se, jos sanotaan yhtä ja tehdään toista. Kirjoitetaan, miten on tullut mietittyä kriittiisesti omaa kuluttamista ja seuraavassa postauksessa onkin taas uusia ostoksia kasapäin.

    En itse jätä mitään ilkeitä kommentteja, mutta ymmärrän kyllä, jos nykyaikana lukijoita ärsyttävät blogit, joiden pitäjillä tuntuu olevan varaa ihan kaikkeen. On kaappi täynnä merkkilaukkuja, upea asunto kalliilla alueella ja niin edelleen. Monella on nykyään toimentulo-ongelmia ja työttömyyttä, siksi yltäkylläisyyden näkeminen ärsyttää. Se voi tuntua epäreilulta, jos itsellä ei ole varaa ostaa mitään. Vaikka tietysti ilkeily on väärin.

    • Kiitos kommentistasi ja mukavasta palautteesta. :) Ymmärrän erinomaisen hyvin, että blogista saattaa jäädä huono maku, jos kirjoittaja ei ole johdonmukainen tai teot ovat ristiriidassa sanojen kanssa. Koen itse olevani täällä hyvin aito oma itseni, vaikka tietenkin blogi antaa minusta vain pienen pintaraapaisun eikä sen kautta pysty koskaan saamaan ihan täydellistä mielikuvaa toisesta ihmisestä.

      Myös kateus on inhimillinen tunne ja harmistus siitä, ettei itsellä ole varaa sellaisiin asioihin kuin vaikkapa seuraamallaan bloggaajalla, lienee aika tavallista. Toisaalta minä esimerkiksi en omista ainoatakaan luksuslaukkua eikä elämäni ole mitään ylellistä pintaliitoa, vaikka pääsenkin joskus blogin kautta tekemään erityisiä ja poikkeuksellisen kiinnostavia juttuja. Työttömyys ja toimeentulo-ongelmat koettelevat monia, joten on toki ymmärrettävää, että sellaisten asioiden kanssa painiskelevalle blogimaailma saattaa tuntua etäiseltä. Kaikki sympatiani näiden ongelmien kanssa painiskeleville, mutta silti, kuten totesitkin, se ei koskaan oikeuta purkamaan omaa pahaa oloa ilkeytenä muita kohtaan.

  • Pertti

    Tämä kirjoitus, on tavallaan jatkumoa Me too keskusteluun. Ahdistelua tuollainenkin puskan takaa toisen mollaaminen on. Some,niin, kuin nettikin on hyvä välinen ajatusten vaihtoon,tiedon jakamiseen, jne. Mutta se on myös avannut “kylähulluille” oivan temmellys kentän, jossa voi toteuttaa itseään yllinkyllin, ja muita säälimättä.

    Tosin tässä kohtaa pitäisi varmaan miettiä, että antaako “ahdistelijoiden” voittaa, vai käykö rohkeasti taistoon tuulimyllyjä vastaan. Eli annammeko häiriköiden määritellä miten, ja mistä puhumme, vai pyrimmekö ottamaan meille kuuluvan sanan-, ja ilmaisuvapauden takaisen meille.

    Tämä tietysti on niitä asioita, jotka on helppo sanoa, mutta vaikea toteuttaa. Koska sen ensimmäisen kiven heittäjiä löytyy paljon, mutta harvalla riittää voimia ottaa vastaan niitä kiviä. Vaikka kiven heittäjät ovatkin itse syyllisiä, ja kivisateen vastaan ottaja syytön.

    Ehkö joskus utopistisessa tulevaisuudessa, se hiljainen enenmistö, joka kuitenkin omaa normaalit käytös tavat, saa tarpeekseen, ja aloittaa kampanjan; ei enään.

    • Kaipa sellaista mollaamistakin voisi ajatella häirintänä tai ahdisteluna tai sitten vain ihan kiusaamisena. Asiallinen ja rakentava kritiikki on tietysti asia erikseen, mutta persoonaan menevä arvostelu ei kuulu siihen kategoriaan. Internetin luonne taitaa olla sellainen, että niin kauan, kun parempia teknisiä ratkaisuja ilkeilyn ja asiattomuuksien estämiseen ei ole ja anonymiteetti suojaa nettikeskustelijaa, voi mouhoamista olla vaikea kitkeä pois kokonaan ellei kommenttikenttää sulje sitten täysin pois käytöstä, kuten jotkut bloggaajat ja verkkolehdet ovat tehneet. Siihen en kuitenkaan itse haluaisi ryhtyä, koska hyvät keskustelut ja lukijoiden jakamat mielenkiintoiset näkemykset ovat yksi bloggaamisen parhaita puolia. Mutta käytöstapakoulu tekisi terää kyllä monelle.

  • Västis

    Bloggaamisen kulta-aikoina uusia blogeja syntyi kuin sieniä sateella. Tuolloin blogien sisällöstä valtaosa taisikin olla asukuvia, tai fiilistelypostauksia H&M:n uudesta yhteistyömallistosta. Sittemmin samojen blogien aihepiiri on laajentunut huomattavasti elämän muille osa-aluille, eikä enää juuri puhuta muotiblogeista, vaan enemmän lifestyle-blogeista. Samalla joillekin on tullut jokin ihmeellinen olettamus , että nyt bloggaajan pitäisikin kirjoittaa julkisesti diippejä analyysejä elämänsä kipupisteistä ja postata jotain inhorealistisia kuvia likaisista astioista ollakseen samaistuttava ja “elämänmakuinen”. Totta puhuen, olen muutamia kertoja törmännyt bloggaajiin ja tubettajiin, jotka kertovat jo ihan liikaa henkilökohtaisesta elämästään. Se on mielestäni lähinnä kiusallista, enkä halua seurata sellaista sisältöä.

    Jo muutaman vuosi sitten Pupulandian kommenttiosastolla oli havaittavissa, että tekstejä luettiin kuin piru raamattua ja etsittiin jotakin väärinymmärrettävää. Muistan vieläkin jonkun absurdin vänkäämisen tiedemies-sanasta, kun esittelit ystäväsi kotia tms. Ei ole mitenkään palkitsevaa kirjoittaa blogia, jos kaikki mitä sanoo, voidaan kääntää itseä vastaan. Ylipäätään internetin maailma on muuttunut paljon rumemmaksi ja negatiivisemmaksi. Olen pohtinut useamman kerran miksi, mutta mitään selkää syytä en ole keksinyt.

    Kyllähän blogeissa on usein kädenlämpöisiä ja tylsiä juttuja. Jotkut yhteistyöbloggaukset vain ovat tylsiä, koska itse yhteistyötaso ei vain ole kiinnostava -tai sitten samaa yhteistyötä tehdään monessa bloggissa yhtä aikaa. Pienenä ja tuntemattompana bloggaajana on varmasti rennompaa kirjoittaa juttuja, jolloin sitä särmää ja persoonaa ehkä tulee enemmän esiin. Kaikissa blogeissa ei enää näy sitä alkuaikojen intoa, mikä johtuu varmaan paljon negatiivisen kommentoinnin paljoudesta ja positiivisten kommenttien vähentymisestä.

    Negatiivinen, henkilöön kohdistuva nettikommentoiminen on mielestäni kiusaamista, ja siihen tulisi suhtautua asian vaatimalla vakavuudella.

    • Olen kanssasi jokseenkin samaa mieltä siitä, että lukijoiden odotukset ja vaatimukset blogisisällöille ovat nykyään aikamoisia. Muistan kirjoittaneeni aiheesta jo varmaan viitisen vuotta sitten (vai olisiko siitä vieläkin kauemmin), kun pohdiskelevia asiatekstejä peräänkuulutettiin kommenttiboksissa vähän turhankin suurella innolla. Totesin tuolloin, etten minäkään ole mikään mielipideautomaatti, jolla vahva näkemys joka asiaan. Kirjoitan lähinnä niistä teemoista, jotka herättävät minussa jonkin selkeän mielipiteen tai joista koen tietäväni tarpeeksi, haluavani tietää lisää tai koen, että minulla on teemaan liittyen jotakin annettavaa. Mutta ei niitä syvällisiä teemoja yhdeltä ihmiseltä ihan joka päivä ammennettavaksi riitä, ainakaan minulla.

      Sama pätee tuohon henkilökohtaisuuteen – blogini on ollut kautta linjan alusta asti henkilökohtaisuudessaan aika samalla tasolla. En ole koskaan revitellyt ihmissuhteitteni yksityiskohdilla tai muillakaan yksityisasioillani, mutta silti tuntuu, että moni lukija kokee henkilökohtaisuuden vähentyneen. Veikkaan, että kyse on loppujen lopuksi jostain muusta. Ehkä tunne henkilökohtaisuuden vähenemisestä heijastelee enemmän sitä, että minun elämäni nykyisin on yksinkertaisesti erilaista lukijan elämään nähden ja hän ei siksi koe löytävänsä blogistani enää yhtälailla samaistumispintaa kuin ennen?

      Muutama vuosi sitten olin oikeasti aika turhautunut koko bloggaamiseen juuri tuon kommenttiboksin hullunmyllyn takia. Ihan joka ihkisestä postauksesta tunnuttiin vääntävän tahallaan jotakin, takerruttiin mitättömiin sivuseikkoihin, saivarreltiin ja naljailtiin milloin mistäkin. Luulen, että tuolloin Lilyn aikaan blogiin yksinkertaisesti eksyi paljon ihmisiä, jotka eivät lähtökohtaisesti kuuluneet lukijakuntaan ja joita blogini jostain syystä ihan erityisesti ärsytti. Ja he halusivat sen myös selvästi ilmaista. Se söi tosi paljon bloggausintoa ja uuvutti henkisesti. Silloin on ollut ainoa hetki elämässäni, kun ajatus blogin lopettamisesta on häivähtänyt ajatuksissani, ihan vain koska se noitavaino tuntui niin turhauttavalta. Onneksi meininki täällä blogin puolella on nyt hieman niistä ajoista rauhoittunut – ehkäpä ne kiusaajat eivät jaksaneet seurata Lilystä tänne oman tontin puolelle.

      • Västis

        On todella hienoa, että Pupulandiassa olet käsitellyt tärkeitä ja henkilökohtaisiakin aiheita. Uskon ja toivon, että esimerkiksi masennuksesta kertominen blogissa vähentää stigmaa mielenterveysongelmien ympärillä. Tietenkin kaikki pohdiskelevampi sisältö vaatii kirjoittajaltaan paljon, siinä altistaa itsensä hyvin kipeällekin palautteelle ja jos haluaa ottaa kantaa, on aseteltava sanansa todella tarkoin.

        Asia on varmaankin juuri niinkuin arvelet ja blogin inhottavat kommentoijat olivat vain jostain keksineet juuri Pupulandian silmätikukseen. Onneksi blogin tarina ei kuitenkaan loppunut siihen! Ja voi tosiaan olla, että joidenkin lukijoiden elämäntilanne on nykyään niin erilainen, että blogi tuntuu aiempaa etäisemmältä. Nykypäivän tendenssi myös tuntuu olevan että, ihmiset avaavat henkilökohtaista elämäänsä huomattavan paljon internetissä ja somessa, ja ehkä oletetaan bloggaajienkin olevan tosi avoimia. Tai että se jotenkin “kuuluisi pakettiin”, kun on kerran “julkisuudessa”.

        Olen iloinen siitä, että jaksat edelleen ilahduttaa blogillasi minua ja muita lukijoita! Pitäisi itse muistaa myös useammin kommentoida, antaa positiivista palautetta ja osallistua keskusteluun. Haters gonna hate, mutta jokainen voi yrittää pitää kiusaajien elintilan mahdollisimman pienenä.

        • Toivon kovasti, että minun esimerkkini rohkaisee muitakin puhumaan avoimemmin vaikeista asioista. Välillä ihmetyttää silti, miten paljon blogeja tuomitaan juuri siitä, että sisältö on pelkkää pintaa ja hömppää, kun kuitenkin olen monestakin blogista lukenut tosi avoimia ja hienoja kirjoituksia juuri tämän tyyppisistä teemoista. Mietin toisinaan, että kuinka moni lukija itse olisi valmis avautumaan tällaisista asioista tuhansien ihmisten edessä omilla kasvoillaan ja nimellään.

          Onneksi nuo ajat ovat nyt jo tuntuneet jääneen taaksepäin, kun joka ikiseen sanavalintaan takerruttiin kysin ja hampain. Kyllä sitä tosin näkee vieläkin, että jos lukija pahoittaa mielensä vaikka yhdestä sanavalinnasta, niin herkästi sivuutetaan koko muu teksti ja saatetaan tehdä aika pitkällekin vietyjä tulkintoja yhden lauseen tai sanan pohjalta. Se on välilä hieman turhauttavaa, mutta siihen on jo jotenkin tottunut. Pahimpia ovat kuitenkin ne kommentoijat, jotka ovat jyrkästi jo etukäteen muodostaneet mielipiteensä bloggaajasta eivätkä yksinkertaisesti usko mitään, mitä heille yrittää kertoa. Olen esimerkiksi väärintulkintaa selittäessäni ja selventäessäni saanut kuulla ihan suorasukaisia syytöksiä valehtelusta. Se on absurdia. :D Kai minä nyt itse tiedän parhaiten, mitä olen yrittänyt sanoa. Mutta jos lukija haluaa olla minusta jotakin mieltä, niin voi kai olla, että hänen maailmankuvaansa ei silloin sovi, että mielipiteissäni saattaisikin olla jotain järkeä… Tiedä häntä.

          Mutta kiitos Västis kauniista sanoistasi ja hyvästä pointista. Positiivisella ja ystävällisen rakentavalla palautteella voi nimenomaan nipistää sitä elintilaa kaikenlaista asiattomalta mouhoukselta, joten mukavaa, jos lukijatkin innostuvat enemmän kirjoittamaan auki niitä myönteisiä mietteitään. Kiitos hyvästä keskustelusta!

  • Kirjoitan itse vielä niin tuoretta ja muutenkin pientä blogia, että hyvä jos sinne eksyy kukaan kommentoimaan. Luen kuitenkin jonkin verran muiden kirjoituksia siinä ohella, ja oma vakaa kantani on se, että jos ei kehtaa kommentoida asiaansa omalla nimellään, ei kommenttia kannata jättää ollenkaan (erikseen sitten omista kokemuksista kertominen vaikeiden aiheiden äärellä, esim mielenterveys- tai muut ongelmat).

    Itse olen antanut kriittistä palautetta varmaan sinullekin Jenni, mutta voit uskoa että nimeni lukee siinä yläpuolella. Kun bloggaaja lähtee keskustelemaan aiheesta omalla nimellään ja naamallaan, on minusta kunnioittavaa tehdä samoin. Jos on täysin eri mieltä jostain, kannattaa se mielestäni tuoda esiin, mutta tehdään se kuten tehtäisiin toiselle kasvokkain. Mitä hyötyä on huudella anonymiteetin tai selän takana? Jos bloggaaja kirjoittaa aiheesta, josta sinulla on tulenpalava mielipide, rohkeasti vaan omalla naamalla kertomaan oma näkemys. Mutta kommentteja kirjoittaessa on tärkeää muistaa, että kirjoitustaidon lisäksi meillä ihmisillä on kyky ajatella.

    • Monen lukijan on vaikea hahmottaa sitä, että kun kirjoittaa tekstejä tuhansille ja kymmenille tuhansille lukijoille, niin joka kerta “julkaise”-nappulan painallus vaatii hieman rohkeutta. Ja suhde bloggaamiseen muuttuu himpun verran väistämättä, kun lukijakuntaan kuuluu yhtäkkiä lähimmän tuttavapiirin sijaan prosenttiosuus koko Suomen kansasta.

      Voin sydämestäni sanoa Emma, että sinun nimeäsi en koskaan yhdistäisi ajatuksissani asiattomaan tai negatiiviseen palautteeseen. Haastava keskustelu ja rakentava palaute ovat aina olleet Pupulandian kommenttiboksissa tervetulleita. Olisi tylsää, jos kaikki olisivat aina kaikesta samaa mieltä, mutta osa kommentoijista voisi silti toisinaan hieman muotoilla sanomisiaan kohteliaammin tai maltillisemmin, jotta nimenomaan se hyvä keskusteluhenki pysyisi yllä eikä meininki menisi riitelyksi. Usein ei oikein tee mieli edes vastata niihin kommentteihin, joissa asian sijaan viedään huomio minuun henkilönä, mutta tietenkin haluan myös oikaista virheelliset tulkinnat ja käsitykset, jos sellaisia havaitsen. Mutta siis kiitos sinulle Emma hyvistä keskusteluista ja aktiivisesta osallistumisesta täällä kommenttiboksissa muutenkin. :)

  • Kiitos Jennisein kun tartuit aiheeseen. On ihailtavaa että kerrotte Natan kanssa suoraan miksi juttujen tulokulmat ovat astetta tylpempiä kuin ennen. Ymmärrän sen oikeasti tosi hyvin. Ei kukaan jaksa perustella olemassaoloaan haukkujille viikosta, kuukaudesta saatika vuodesta toiseen. Keskustelukulttuuria pitäisi muuttaa, eikä sitä voi tehdä kukaan yksin. Yhteisöllisyys for the win!

    Ps. Sun asukuvat ei ole kädenlämpöisiä nähnytkään, pus.

  • Piia

    Semmoinen ratkaisuehdotus tuli vielä mieleen, kuin kommenttien moderointi ulkopuolelta, eli että joku muu kuin bloggaaja itse kylmän viileästi jättäisi julkaisematta asiattomat kommentit, jolloin bloggaajan ei niitä tarvitse lukea. Ainakin Mungolifen Anna käytti tätä vauvablogin puolella jonkin aikaa. Näin pääsisi kommentoimaan myös nimettömänä. Toki kivoin ratkaisu olisi se, että ihmiset osaisivat käyttäytyä, mutta se taitaa olla utopiaa.

    • Elina

      Tätä olin minäkin aiheissa ehdottaa! Kun kommentit suodattuvat “esitarkastajan” kautta, ei tarvitse itse altistua niille inhottaville kommenteille, joista tulisi vain paha mieli.

      • Tuo idea voisi toimia, jos ikävät kommentit ihan riistäytyvät käsistä. Toisaalta tykkään olla kartalla, mitä omassa kommenttiboksissa tapahtuu. Yhden selvästi epätasapainoisen häirikön olen surutta klikkaillut spämmikommentteihin, joten hänen kommenttinsa eivät enää edes tule näkyville lainkaan. Siellä oli niin häiriintynyttä juttua, että päätin, ettei hänelle tarvitse antaa suunvuoroa ollenkaan.

        Onneksi tällä hetkellä meno on täällä oman blogin puolella rauhoittunut villeimmistä vuosista. Ikävimmät keskustelut taidetaan käydä blogeista ja bloggaajista tällä hetkellä jossain muualla netissä kuin siellä blogien omilla tonteilla.

  • SeSilja

    Tsemppiä hurjasti! Olet inspiraatio ja ainakin itse olen voimaantunut ihan hurjasti varsinkin sinun ystävyyttä, sinkkuutta, mielenterveyttä ja jaksamista ja ammattiasi käsittelevistä postauksista. Free the nipple oli myös loistava, ja ehdottomasti kiinnostaisi lukea eettisyyteen ja ekologisuiteen liittyvistä aiheista. Pitäisi muistaa useammin antaa positiivista palautetta, jotta ne henkilöönmenevät huutelut joita valitettavasti osa harrastaa (ehkä omaa pahoinvointiaan, ehkä ymmärtämättömyyttään, joskus myös ilkeyttään..?) saisivat edes vähän pienemmän suhteellisen painoarvon vaikka silti varmasti satuttavat. Olet inspiraatio! <3

    • Kiitos kauniista sanoistasi. Vaikka olen välillä kiireeltäni huono vastailemaan näihin kommentteihin, niin kyllä vain näistä mukavista palautteista tulee pitkäksi aikaa niin älyttömän hyvä mieli. :)

  • Hyvä kirjoitus ja mielenkiintoinen aihe!

    Minusta tuntuu, ettei blogimaailma välttämättä ole väljähtynyt niin kovasti. On toki luonnollista, että suositut bloggaajat suodattavat hieman tarkemmin, mitä haluavat kertoa tuhatpäisille lukijajoukoille (silloin kymmenen vuotta sitten lukijamäärät olivat paljon pienempiä, niin luonnollisesti asioitakin jaettiin avoimemmin – vähän samalla tapaa kuin kertooko henk.koht. asioista parhaalle ystävälle vai sadalle työkaverille), mutta mielipiteitä ja kannanottoja esitetään edelleenkin, esimerkiksi #metoo -kampanja on hyvä osoitus tästä.

    • Kiitos hyvästä pointista Piia. Uskon samoin, että blogimaailma kokonaisuudessaan on kävijämäärien kasvun myötä jonkin verran muuttunut. Samoin sitä huomaa, että lukijoiden odotukset ja vaatimukset blogisisällöille ovat koventuneet. Pitäisi olla samaan aikaan ammattimainen ja kotikutoinen, henkilökohtainen ja yleismaailmallinen, tavallinen ja kiinnostava, inspiroiva ja helposti lähestyttävä… Osa lukijoiden toiveista on aika ristiriidassakin keskenään ja on yksinkertaisesti mahdotonta miellyttää ihan kaikkia. 10 vuoden aikana sitä on varmasti itsekin jonkin verran muuttunut ja kasvanut ja aina se suunta ei sitten lukijoiden tai heidän toiveidensa kanssa ole sama.

  • Mari

    Ymmärrän hyvin tämän ongelman. Varmasti on ihan eri asia kirjoittaa blogia, jota lukee muutama kymmenen ihmistä kuin tuhansia. En tiedä miten paljon tarkoitat netin muita keskustelupalstoja, joissa bloggaajia ruoditaan, mutta ainakaan kommenteissa en ole sinulla huomannut mitään ikävää. En tietysti tiedä mitä suodatat tai mitä tulee sähköpostilla, mutta myös bloggaajan kannattaa ottaa tietty asenne. Tietysti asiat henkilöityy siihen bloggaajaan, jos niistä blogissa puhuu. Mutta näin lukijana täytyy ihan kaikella ystävyydellä sanoa, jos kommentointi mahdollisuus blogissa on, niin silloin kannattaa ainakin niihin ystävällisiin ja asiallisiin kommentteihin vastata. Minua ei kiinnosta enää useinkaan kommentoida, kun asiallisetkin kommentit jää roikkumaan ilmaan, varsinkin jos kysyy jotain niin se harmittaa kun ei saa vastausta. Seuraan blogeja todella paljon vähemmän kuin joskus ja kiinnostaisikin kuulla bloggaajien ajatuksia siitä, että mikä ylipäätään teidän mielestä on blogien tulevaisuus? Millaisena sen näette 10 vuoden päästä?

    • Meininki on kommenttibokseissa jossain määrin rauhoittunut ja ikävimmät keskustelut ovat pääasiassa siirtyneet Vauva.fi:hin ja Jodeliin, joissa ne kyllä sitten paikoin ovat vieläkin julmempia kuin mitä blogeissa on koskaan nähtykään. Kyllähän sitä joutuu itsestään lukemaan kaikenlaista ja kuten tekstissä totesinkin, nahkaansa on saanut tässä hommassa kovettaa jo vuosikausia. Silti olemme ihan samalla tavalla ihmisiä ja inhottavat kommentit pahoittavat mielen, vaikka sitä olisi kuinka vahva ihminen.

      Mutta kiitos Mari asiallisesta palautteesta. Kommentteihin vastailu on jäänyt harvemmalle ihan vain ajanpuutteen takia, mutta koska keskustelu todellakin on bloggaamisen suola, haluaisin löytää itse enemmän aikaa nimenomaan täällä kommenttien puolella vuorovaikuttamiseen. Itse kyllä olen aina mahdollisuuksien mukaan yrittänyt vastailla etenkin kysymyksiin. Kommentteihin vastaileminen vain yksinkertaisesti vie parhaimmillaan tunteja päivässä, joten joskus on priorisoitava, että julkaisenko esimerkiksi uuden postauksen vai käytänkö siihen menevän ajan kommentteihin vastailemiseen. Mutta palautteesi on huomioitu ja yritän jatkossa olla aktiivisempi! Haluan kuitenkin painottaa, että jokainen kommentti luetaan aina ja kaikki palaute on minulle tosi tärkeää.

      On todella vaikea ennustaa tulevaisuutta, koska some- ja nettimaailma muuttuu niin kovaa vauhtia, että joku nyt suosittu sovellus ei esimerkiksi ole välttämättä enää edes olemassa muutaman vuoden päästä. Blogi on sinänsä vain yksi julkaisualusta muiden joukossa, joten niin kauan, kun ihmisiä ylipäänsä kiinnostaa lukea netissä yhtään mitään, uskon, että myös blogeille riittää seuraajia. Toki esimerkiksi video on kasvanut merkittäväksi formaatiksi tekstin ohelle, joten saa nähdä, miten ala jatkossa kehittyy. Voihan se olla, että sisällöntuottajat mukautuvat uusien formaattien myötä, mutta loppujen lopuksi blogi on vain yksi kanava sisällöille, eikä se formaatti minusta kokonaisuudessa ole niinkään olennainen, jos kiinnostavaa jaettavaa riittää. :)

  • Tsupe

    Hei! Nyt kyllä mua hävettää. Oon nimittäin joskus kritisoinut jotain (en vaan muista että mitä…) tänne blogiisi. Haluan sanoa, että olen pahoillani, että olen turhan kärkkäästi kommentoinut jotain. Jonka olisin voinut jättää sanomatta tai muotoilla toisin. Ihminenhän se on siellä ruudun toisellakin puolella, vaikka sen näköjään unohtaa tässä naputellessa… Ja kukapa tässä tosiaan täydellinen olisi? Olisi kiva kuulla juttua ekologisuudesta, mutta ymmärrän nyt hyvin, mikäli et halua kirjoittaa siitä. Kiitos kun avauduit, ainakin omia silmiäni aukaisi tämä (vaikka olisi pitänyt kyllä tajuta ilmankin). Pahoittelen vielä, toivottavasti en nyt vaikuta tyhmältä ja tekopyhältä, sillä tarkoitan tätä mitä sanon. T. Suvi Pennanen (laitan nimeni, niin tietääpähän kaikki että tässä on ollut yks törppö). Ps. Sun uus kämppä on tosi hieno, sulla on oiva sisustusmaku :). Pps. Jos tämän joku lukee, niin haastan muita törppöjä ilmiantamaan itsensä.

    • Kuulehan Suvi, nostan sinulle isosti hattua, että sinulla on rohkeutta myöntää rehellisesti, että on ehkä tullut mokattua. Se jos mikä on suoraselkäisen ihmisen toimintaa, arvostan todella. Me ihan kaikki töppäilemme joskus ja jokaisella on joskus huonoja päiviä, jolloin tulee pikaistuksissaan sanottua jotakin kärkkäämmin kuin olisi tarvis. Minulla ei ole tarvetta kantaa kaunaa tai jäädä kyräilemään, kun joku on valmis myöntämään virheensä ja pyytää anteeksi. Kivaa, että tekstini sai sinut miettimään omaa nettikäyttäytymistäsi uusiksi ja tervetuloa keskustelemaan tänne Pupulandian kommenttiboksiin hyvässä hengessä myös jatkossa. :)

  • Kerttu

    Tätä postausta lukiessa tuli ensin aika surullinen olo. Tuntuu pahalta, mitä kaikkea bloggaajat joutuu sietämään lukijoiden toimesta vain sen tähden, että tekevät työtään. Todella kiva Jenni, että nostit ongelman esille meille(ja hienoa tietysti, että moni muukin bloggaaja on näin tehnyt). Nyt mieleeni tulee joitakin negatiivisia kommenttimyrskyjä vuosien takaa. Harmittaa, kun en silloin tajunnut osallistua keskusteluun kirjoittamalla jotain positiivista tai pyytämällä ylikriittisiä tai suorastaan ilkeitä kommentoijia rauhoittumaan.

    Mutta voi, nämä kommentit kirjoituksen ovat ihania: lukijat kirjoittavat avoimesti näkemyksiään ja sinä keskustelet heidän kanssaan. Toiset kirjoittavat vain tsempatakseen. Näin minäkin haluan tehdä eli kiitos Jenni, kun kirjoitat Pupulandiaa. Blogisi on aivan ihana, eikä ainakaan minusta yhtään kädenlämpöinen tai valju. En juuri lue muita blogeja, mutta sinun blogiasi olen seurannut vuosia ja varmasti myös jatkan seuraamista niin kauan kuin sinä jatkat kirjoittamista. Kiitos, kun tuot pientä extraa ja iloa arkeeni. Eli iso, iso, iso kiitos ja rentouttavaa viikonloppua!

    • Kiitos kommentistasi Kerttu. Pahimmat kommenttisodat muutamien vuosien takaa jättivät kyllä jälkensä, mutta onneksi meno on sittemmin hieman rauhoittunut. :) Tällaisista kommenteista tulee pitkäksi aikaa hyvä mieli ja olo, että tällä omalla tekemisellä onnistuu saamaan jotakin hyvääkin aikaan eikä pelkkää ärtymystä ja kiukunpuuskia. :D Eli kiitos! Ihanaa, että olet pysynyt matkassa jo niinkin pitkään!

  • Ah, niin paljon hyvää. Hyvänmakuinen teksti.

Related posts