16/08/17

Flow-raportti: parhaat keikat ja sattumukset viikonlopulta

4 30

Noniin, lupailin Flow Festival -raporttia ja saamanne pitää. Tänä vuonna Flow meni jotenkin aivan toisenlaisissa tunnelmissa kuin aiemmin: keskityin puhtaasti musiikkiin ja oikeastaan kaikki muu meni koko festareilla vähän sivu suun. Jopa valokuvasato jäi keikkoja fiilistellessä ja myrskyä pakoillessa liki olemattomaksi, mutta muutaman otoksen sain silti napattua ja festaritunnelmia tallentui myös festariseuralaiseni Vienan kameraan – kiitos siis Vienalle muutamista kuvista!

Olin tehnyt itselleni tänä vuonna aika selkeän listan siitä, mitä halusin mennä katsomaan ja kerrankin sain pidettyä siitä kiitettävällä tavalla kiinni – miinus se lauantain ukkosmyrsky, jonka ansiosta meikäläisellä jäi käytännössä koko päivä väliin. Olin nimittäin juuri saapunut paikalle, kun taivas synkkeni ja sen jälkeen repesi. Ja minä pakenin tuomiopäivän tunnelmia sisätiloihin takaisin kotiin. Mutta lauantaita lukuunottamatta tämä vuosi oli yksi parhaista Flow-kokemuksistani niin musiikillisesti kuin yleisen tunnelmankin puolesta.

Lauantain myrsky

Myrsky alkoi ehkä noin minuutin ennen kuin pääsin alueelle sisään ja tuijoteltuani hetken sitä vallitsevaa kaaosta vuotavassa kertakäyttösadetakissani ja jo muutaman minuutin jälkeen kauttaaltaan uitetuissa lenkkareissani, mietin vakavasti, olisiko mitään järkeä jäädä… Totesin, ettei olisi ja käännyin kannoillani. Kuulin, että telttoja tyhjennettiin parhaillaan ja ihmisiä ei enää otettu festarialueelle sisään, joten kävelin takaisin kotiin, riisuin märät vaatteeni, tilasin pizzan ja heittäydyin sohvalle. Enkä siitä sitten enää noussut, kun sade ei tuntunut menevän ohi.

Lauantaina olisi ollut aikamoinen liuta juuri niitä esiintyjiä, jotka olisin itse halunnut nähdä, mutta minkäs teet. Sampha oli kokonaan peruttu ja teknobailut Front Yardissa taivasalla eivät siinä myrskysäässä oikein innostaneet. Kyllä kai se sade jossain vaiheessa lopulta taukosi, mutta meikäläinen mussutti siinä kohtaa jo pyjamassa pizzaa.

Ihana Roy Ayers ja unelias Lana Del Rey

Sen sijaan perjantaina ja sunnuntaina pääsin näkemään pari timanttista keikkaa. Legendaarinen Roy Ayers bändeineen aloitti meikäläisen Flown ja nostatti heti festarifiiliksen kattoon. Taidokasta soitantaa, todellista musisoinnin iloa ja aivan haltioissaan oleva yleisö – siinä on hyvän festarikeikan resepti. Artisteilla oli hyvä boogie lavalla ja se välittyi todella myös yleisöön. Tämä oli itse asiassa ihan ensimmäinen keikka koskaan, jonka olen Flowssa nähnyt 360-lavalla, sillä aiemmin en ole ikinä onnistunut mahtumaan istumapaikoille sisään.

Omalla listallani oli luonnollisesti myös Lana Del Rey, jonka keikka-arvioiden ristiriitaisuus on ollut mielenkiintoista luettavaa. Tuntuu, että noin puolet tuttavistani piti keikkaa fantastisena ja puolet mitäänsanomattoman vaisuna – kiihkeimmät Lana Del Rey -fanit tuntuivat saaneen esityksestä eniten irti. Tykkään itse Lanasta ihan todella, mutta en ole mikään hc-fani, joten koen suhtautuneeni kokonaisuuteen aika objektiivisesti.

Pidin laulajattaren raukeasta lavapresenssistä enkä olisi häneltä oikeastaan muuta odottanutkaan, mutta asuvalinta (Adidaksen verkka-asu) kummastutti, biisivalinnoista uupui kunnon nostatus ja varsinkin laulun volyymi olisi voinut olla huomattavasti kovemmalla. Keikka ei ollut missään nimessä huono, mutta jäin jotenkin kaipaamaan jotakin enemmän. Jossain keskivaiheilla totesin, että biisivalinnat jättivät muutamaa hittiä lukuunottamatta tunnelman jotenkin laimeaksi ja uneliaaksi, joten jatkoin matkaa Front Yardille, jossa toden totta heräsin nuokkuvasta mielialastani heti.

Perjantain parhaat bailut: Aphex Twin, Maceo Plex ja tälli tanssilattialla

Perjantain parhaiksi nousivat omalla listallani vähän vauhdikkaampaa menoa tarjoilleet Aphex Twin ja Maceo Plex. Aphex Twinin hurmaavan vinksahtaneesta maailmasta olen päässyt osalliseksi kerran jo joskus 10 vuotta sitten, kun päädyin kaverini seuralaisena herran keikalle Brysselissä. Tykkäsin jo silloin ja tykkäsin vielä noin tuhat kertaa enemmän nyt. Aphex Twinin Flow-veto nousee yhdeksi parhaista keikkaelämyksistäni koskaan ja ihan ylivoimaisesti kaikkien aikojen Flow-keikkojen kärkisijoille. Ehkä yhdet elämäni parhaista bailuista ja tyyppi otti yleisönsä mahtavasti myös visuaalien avulla. Menisin silmää räpäyttämättä heti uudelleen, jos tilaisuus tarjoutuisi – ja toivottavasti vielä joskus tarjoutuu.

Maceo Plex ei ollut minulle entuudestaan tuttu, mutta tuttavan suosituksesta vaelsin Front Yardille kesken Lana Del Reyn, kun tuntui, että nukahdan pian pystyyn, jos mimmi ei kohta räväytä. Ja voi pojat, mikä meininki Front Yardilla olikaan. Ehdin matkalla kadottaa ystävänikin, mutta edes se ei häirinnyt menoa, kun rytmi vei mennessään – kuten ei sekään, että joku erityisen innokas bailaaja kumautti minua vahingossa nyrkillä ohimoon ilon ollessa ylimmillään. :D Onneksi selvisin suuremmitta vammoitta tästä yllätyksestä, vaikka hetken mietinkin, saisinko tapauksesta muistoksi mustan silmän…

Sunnuntain yllätyssade ja uudet ystävät

Sade pääsi yllättämään minut sunnuntainakin… Sadetutka ja sääennuste näyttivät kirkasta taivasta, mutta juuri kun olin päässyt kotiovelta ehkä noin puoleen matkaan reitilläni festarialueelle, alkoi sataa. En ollut yhtään varautunut sateeseen, joten kenkävalintani ei todellakaan osunut nappiin (vaaleanpunainen mokkanahka ja sade eivät ole hyvä yhdistelmä!) eikä minulla ollut sateenpitävää takkiakaan mukana. Niinpä linnoittauduin hätäpäissäni jonkun kerrostalon ovisyvennykseen odottelemaan sateen taukoamista.

Ehdin päivystää ovensuussa ehkä noin 10 minuuttia, kunnes pieni poikajoukko sattui paikalle ja oli sattumalta menossa juuri viereisestä ovesta sisään eräälle työhuoneelle pitämään pientä festaripaussia. Tiesin yhden pojista kavereitteni kautta ja herrasmiehinä tyypit pelastivat minutkin vesisateesta sisään. Minusta pidettiin hyvää huolta: sisällä kouraani iskettiin heti gin tonic ja viihdyin lopulta hyvässä seurassa niin, että sade ehti tauota jo aikapäiviä sitten, ennen kuin maltoin lähteä. Olimme poikien kanssa suunnitelleet menevämme katsomaan ihan samoja artisteja, joten suuntasimme lopulta festarialueelle yhdessä.

Omat kaverini olivat noihin aikoihin teillä tietämättömillä, joten pysyttelin hyväksi havaitussa seurassa edelleen. Joukkoon liittyi yhden pojista tyttöystävä kavereineen ja tulimme niin loistavasti juttuun, että jatkoimme iltaa spontaanisti tyttöporukalla siitä eteenpäin. Ja hauskaa sinänsä, vietin yhden elämäni mahtavimmista festari-illoista ihmisten kanssa, joita en ollut koskaan tavannut ennen. Päädyimme vielä jatkamaan mimmien kanssa iltaa Kuudennelle linjalle ja vannoimme, että näin hauskalle illalle pitää vielä saada joskus toisinto. Loistomusiikki, spontaanit seikkailut ja uudet ihanat kaverit – mitäpä muuta sitä voisi hyvältä festari-illalta toivoa!

Odotettu ja ylistetty Frank Ocean kuulosuojaimineen

En ole itse mikään fanaattinen Frank Ocean -diggailija, mutta odotin kyllä keikkaa innolla. Olen kuunnellut tyypin musiikkia jonkin verran ja muutama kappaleista on päätynyt soittolistoillenikin asti. Myös Frankin sunnuntaisesta keikasta olen kohdannut samaan tapaan ristiriittaisia mietteitä kuin Lana Del Reyn perjantaisesta vedosta, joskin Frank on saanut osakseen huomattavasti varauksettomampaa suitsutusta. Harmi vain, että itse en oikein päässyt siihen hypeen mukaan…

Frank Ocean veti koko keikan peltorit päässään, mikä nyt ei millään tavalla häirinnyt, mutta hymyilytti kyllä. En tiedä, olisiko pitänyt olla jotenkin vielä paljon tutumpi herran tuotannon kanssa, jotta olisi päässyt kunnolla sisälle tunnelmaan, mutta omalta osaltani kokemus jäi jotenkin valjuksi. Tai ehkä olin vain vääränlaisessa mielentilassa tuollaista fiilistelykeikkaa ajatellen – joskus niinkin voi festareilla käydä (kuten perjantaina kovasti odottamani London Grammarin kanssa, joka oli kyllä loistava, mutta aivan vääränlaista settiä senhetkiseen omaan mielentilaani nähden). Vaikka keikka olisi miten hyvä, niin jos kaiuttimista kaikaa herkkää tunnelmointia ja oma fiilis on enemmän tyyppiä bailut (tai toisin päin), ollaan ristiriidan edessä. Ehkä vika ei ollut Frankissa, mutta minä en saanut sunnuntain keikasta irti oikein mitään – harmi.

Sunnuntain ykkönen: Moderat

Sunnuntaisuosikeikseni nousivat Fatima Yamaha ja Moderat, jonka olenkin nähnyt livenä jo pariin otteeseen aiemminkin. Ensin mainittu tosin hämmensi minua ja festariseuraani suunnattomasti, kun osoittautuikin, että artisti onkin nimestään huolimatta mies. Olimme järkyttyneitä. :D Kyllähän nimi siis kuulostikin pseudonyymiltä, mutta en silti arvannut, että sukupuolikin olisi eri. Mutta järkytyksestä toivuttuamme nautimme silti keikasta, joka nostatti kiitettävästi tanssijalkaa, kuten odottaa sopi.

Ylivoimaiseksi ykköseksi sunnuntaina kohosi silti Moderat, jonka keikalta en ehkä odottanut niin suuria. Olen tosiaan nähnyt tyypit lavalla muutama vuosi sitten Flowssa sekä viime syksynä Circuksessa. Molemmilla kerroilla trio on ollut loistava niin musiikillisesti kuin visuaalisestikin, mutta jotenkin kai ajattelin, että kun tämä on jo muutamaan otteeseen nähty, en saisi siitä mitään uutta irti. Mutta voi kuinka väärässä olinkaan!

Lapin Kulta -teltassa tunnelma oli niin mieletön, että olin haljeta onnesta. Ja pakko aina vain kehua Sascha Ringin (Apparat) vokaaleja – siinä ovat soundi ja laulunlahjat todella kohdallaan, myös live-tilanteessa. Kokonaisuuden kruunasi aina yhtä upea valoshow ja tähän keikkaan oli täydellistä päättää tämänvuotinen Flow (vaikka ilta sitten vielä festareiden jälkeen jatkuikin). Olen nyt nähnyt Moderatin livenä kolmesti ja toivottavasti pääsen näkemään vielä uudelleenkin – tyypit nimittäin ovat vihjailleet, että saattaisivat olla jäämässä pitkälle tauolle tämän kesän jälkeen.

Yleisfiiliksiä ja tulevaisuuden haaveita

Kaiken kaikkiaan fiilis tämänvuotisesta Flowsta (myrskystä ja sen takia missatuista keikoista huolimatta) oli aivan fantastinen. Tunnelma oli oman kokemukseni mukaan festarialueella todella mukava ja leppoisa, ja järjestelyt toimivat tänä vuonna monelta osin erityisen hyvin. Olin alkuun hieman huolissani 360-lavan sijoittelusta kauas muusta festarialueesta ja epäilin, että tuolle kulkuväylälle syntyisi ehkä helposti ruuhkaa, mutta sen sijaan kaikkialla oli tänä vuonna poikkeuksellisen helppoa liikkua ja mitään pahempia sumppuja ei päässyt syntymään missään, missä itse liikuskelin. Myös vessajärjestelyt toimivat tänä vuonna entistä paremmin ja jonotusajat olivat varsin lyhyitä ainakin niillä kerroilla, kun itse odottelin pääsyä naistenhuoneeseen.

Iso plussa Flowlle myös siitä, että kasvis- ja vegaaniruokapainotus on pysynyt mukana festaritarjoilussa viime vuodesta lähtien. En itse syönyt harmillisesti tänä vuonna festarialueella juuri mitään, kun ajoitin saapumiseni niin tiukasti kiinnostavien keikkojen tuntumaan ja kiiruhdin vain areenalta toiselle, mutta peukku silti ruokavaihtoehdoista. Miinusta tosin on hieman annettava siitä, että paikoin ruokien hinnat olivat jopa festarisapuskaksi ja annosten kokoon nähden aika hävyttömiä. Ihmettelin myös hieman, että viinipullon pantti oli kokonaiset 10 euroa? Korviini kantautui myös muutamia ikäviä tarinoita järjestyksenvalvonnan toiminnasta, joten toivotaan, että nuo ongelmat saadaan setvittyä ja eliminoitua seuraavaan kertaan.

Haluan käyttää tämän tilaisuuden hyödykseni ja huikata samalla Flown festivaaliorganisaatiolle pienen kainon toiveen, jota olen sinnikkäästi yrittänyt lobata vuosien varrella aiemminkin – toistaiseksi vielä tuloksetta. Haluaisin nimittäin palavasti nähdä livenä Nils Frahmin ja uskon, että tyypin livesetti sopisi Flown tunnelmaan täydellisesti. Että miten olisi? ;) Ensi vuonna ehkä?

Mutta siis kiitos jälleen kerran loistavasta tapahtumasta! Kiitos Flowlle, artisteille ja ihan parhaille festarikavereille – tiedätte, keitä olette. :)

Photos: Jenni Rotonen & Viena K

Tags: , , ,

Categorised in: Kulttuuri, Musiikki

4 Comments

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

  • Maria

    Kiitos loistoseurasta, oli ihan mahtava festaripäivä ja niin kiva tutustua! Onneksi juutuit sateeseen :D

  • Iida

    Toi mielentila ja musiikki on kyllä niin totta.
    Lanan eteerisen keikan jälkeen London Grammarin keikalle meinasin uinahtaa.
    Lähdettiinkin siis melko pian Front Yardille, jossa meno oli mitä parhain! ✌Ehkä tapahtumajärjestäjäkin voisi sumplia niin että isompien nimien musiikkityylit eivät olisi peräkkäin kovin samanlaisia.

  • Maija

    Mulla taas meni London Grammarin ja Moderatin kanssa toisin päin, perjantain keikka oli täydellinen ja sunnuntaina oli ihan liian uupunut bailatakseni, aamulla piti kuitenkin olla virkeänä töissä.

    Ainakin mä tulisin kans Nils Frahmin keikalle! :)

Related posts