6/08/17

Työpäivä toisella puolen maailmaa

3 41

Vaikka reissailenkin työni puolesta paljon, olen jo pidemmän aikaa miettinyt, että voisin hyödyntää matkailua enemmänkin työssäni. Voidakseni tehdä työtäni, tarvitsen käytännössä vain tietokoneen, nettiyhteyden ja kameran, joten mikään ei sido minua kotitoimistoon tai useimmissa tapauksissa edes Helsinkiin. On tietenkin joitakin työhön liittyviä projekteja, jotka vaativat läsnäoloa täällä koto-Suomessa, mutta voisin periaatteessa hyvin hoidella hommiani pääpiirteittäin myös jostain muualtakin käsin.

Uudet ympäristöt ja ihmiset inspiroivat aina ihan uudella tavalla ja tuntuu usein, että on paljon enemmän annettavaa täällä blogissakin, kun käy välillä katselemassa maailmaa vähän arkisten ympyröiden ulkopuolella. Ihmettelin kesällä Portugalissa yksin reissatessani, miten siellä tuntui tekstejä syntyvän niin paljon sujuvammin kuin tutussa kotitoimistossa. Uusien ja mielenkiintoisten maisemien lisäksi keksin asialle selityksen…

Kun olen poissa Helsingistä, päivittäin käytössä olevan ajan määrä tuntuu kutakuinkin tuplaantuvan. Arkisista kotiaskareista ei yleensä tarvitse hotellissa tai airbnb-asunnossa samalla tavoin murehtia eikä puhelin pirise matkoilla samaa tahtia kuin kotona ollessa. Työpäiviä eivät reissun päällä täytä palaverit, tilaisuudet, tapaamiset tai muut sellaiset asiat, jotka keskeyttäisivät jatkuvasti kirjoitustyötä tai sanelisivat päivän rytmiä ulkopuolelta käsin.

Loppujen lopuksi se vain tuppaa olemaan niin, että siinä perusarjessa (ainakin minulla) menee todella paljon aikaa kaikenlaiseen ylimääräiseen säätämiseen, kodinhoitoon, arkivelvollisuuksista huolehtimiseen, sosiaalisten suhteiden hoitoon (siihen tosin lähinnä iltaisin) sekä minun tapauksessani myös kaikenlaisissa työhön liittyvissä tilaisuuksissa ja tapaamisissa laukkaamiseen. Suurin osa työhön liittyvistä tilaisuuksista ei ole välttämättömiä työni kannalta, mutta ne ovat minulle hyviä mahdollisuuksia tavata työelämän tuttuja, verkostoitua ja löytää uusia kiinnostavia juttuaiheita, joten siksi niihin tulee usein osallistuttua. Kun siirtää toimistonsa hetkeksi vaikkapa sitten portugalilaiseen hotellihuoneeseen, kalenteri onkin yhtäkkiä raivattu kaikesta siitä ylimääräisestä, mikä kuormittaa ajatuksia ja haukkaa päivittäisestä ajankäytöstä ison siivun.

Tietysti ulkomailla reissun päällä työskennellessäkin on omat haasteensa: nettiyhteydet toimivat vaihtelevasti ja ympärillä on houkutuksia, jotka vetävät läppärin ääreltä ulkomaailmaan ihmettelemään paikallista elämänmenoa. Siitä huolimatta tuntuu, että yleensä reissussa aikaa on ruhtinaallisesti niin työskentelylle kuin turistihaahuilullekin, koska varsinainen työaika tulee matkoilla käytettyä yleensä paljon tehokkaammin juuri siitä syystä, että kun keskeytyksiä ei tule, voi rauhassa uppoutua kulloiseenkin työprojektiin täysipainoisemmin.

Minun työni ei tietenkään ole samalla tavoin keskittymistä vaativaa tai haastavaa kuin moni muu, mutta tekee välillä ihan mielettömän hyvää voida upppoutua rauhassa siihen, mitä on tekemässä ilman jatkuvaa häiriötä, kiireen tunnetta tai painetta olla samanaikaisesti jossain muualla. Yksi nykyaikaisen työelämän haasteista on juuri sen pirstaleisuus: pitäisi pystyä pitelemään kymmentä palloa yhtä aikaa ilmassa, keskittymään moneen asiaan yhdellä kertaa, hallitsemaan useita projekteja samanaikaisesti ja olla läsnä siellä, täällä ja tuolla sekä mielellään aina tavoitettavissa.

En enää yhtään ihmettele, että tutkijat ja monet luovan työn tekijät harrastavat silloin tällöin residenssejä eli reissaavat jonnekin toiseen maahan tai vaikkapa vain toiseen kaupunkiin viikoksi-kuukaudeksi tekemään töitä. Tutkijaystäväni vietti juuri kesällä kuukauden Kööpenhaminassa ja sai tuona aikana väitöskirjansa väännettyä valmiiksi. Freelance-toimittajakaverini puolestaan lensi keväällä älyttömän työkiireen keskellä viikoksi Prahaan “kirjoituslomalle” ajatuksenaan kirjoittaa kaikki to do -listalla olleet artikkelit siellä rauhassa valmiiksi.

Ennen kuin ryhdyin yrittäjäksi, en oikein ymmärtänyt residenssien pointtia. Ajattelin, että se on vähän kuin lomailua jossain kivassa kohteessa työn varjolla. Että ehkä siellä vähän työskennelläänkin, mutta että oikeasti se on vain tekosyy päästä matkustamaan arjen keskellä. No ehkä se voi olla sitäkin, mutta nyt tuon kesäisen Portugalin viikkoni sekä viimekeväisen Helsingin hotellivisiittini jälkeen olen ymmärtänyt, miten poissaolo arjen tutuista ympyröistä voi vaikuttaa myönteisesti työntekoon. Työskentelyaikaa on usein matkoilla ollessa vuorokaudessa tavallista enemmän ja hommat hoituvat tehokkaammin, kun normaalit työhön, kotiin ja sosiaalisiin suhteisiin liittyvät velvollisuudet eivät rasita mieltä tai kalenteria.

Huomasin nyt kesällä, miten tärkeää on myös lomailla joskus ihan oikeasti ja irtautua töistä kokonaan. Pienen paussin vaikutukset ovat olleet huimat ja energiatasot jälkeen loman aivan eri sfääreissä kuin ennen sitä. Mutta olen miettinyt, että kun työssäni kerran on tällaista vapautta, että voin periaatteessa työskennellä mistä käsin tahansa, voisin ihan hyvin enemmänkin hyödyntää tuota residenssi-ajatusta ja lähteä silloin tällöin “työmatkoille” jonnekin Helsingin ulkopuolelle, vaikka määränpäässä ei olisikaan mitään varsinaista työasiaa hoidettavana.

Useimmat viime vuosina tekemäni matkathan ovat tavallaan olleet sellaisia, että olen aina reissun päällä tehnyt myös töitä, mutta jos lähtisikin matkalle juuri sillä ajatuksella, että työnteko on sen yksi päätarkoituksista, ei ainakaan tarvitsisi tuntea syyllisyyttä siitä, että kököttää koneen äärellä reissussa. Muiden jo mainittujen hyötyjen lisäksi työmatkoissa on toki muitakin etuja ja iloja: onhan se ihan eri juttu, jos työpäivän jälkeen voi piipahtaa pariisilaisessa kahvilassa, berliiniläisessä vintage-putiikissa tai nauttia illallisensa barcelonalaisessa ravintolassa.

Näiden mietteiden siivittämänä olen tuuminut, että pitäisi paitsi lomailla useammin, myös työmatkailla tällä ajatuksella, että esimerkiksi nimenomaan kiireen keskellä lähtisikin rauhoittamaan tovin työnteolle jonnekin ihan muualle. Vaihtelu virkistää ja kun työ kerran sallii tällaisia vapauksia, ehkä niistä kannattaisi ottaa ilo irti, nyt kun vielä näin helposti voi. :)

Nämä jutun kuvat napattiin Portugalissa Portossa Tribeguys.co-poikien kanssa.

Photos: Tribeguys.co

Tags: , , , , , ,

Categorised in: Elämä, Matkat

3 Comments

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

  • Onpa hienoa lukea tällaista palautetta #HelsinkiSecret Residencestä <3 Kiitos siitä!

    Siitä tulikin ajatus, että miksi aina pitää fyysisesti lähteä kaupungista, jotta voi tuntea, että on "lomalla"? Mielestäni monia vaivaa se oma arki, joten se olisi tärkeetä saada toimivaksi. Itse kokeilen tällä hetkellä lyhennettyä työaikaa, koska minulla on kotona taapero, jonka kanssa haluan viettää mahdollisimman paljon aikaa ja sitä voin suositella. Olen myös kuullut, että muut kun tuoreet äidit käyttävät tätä työmallia. Jotkut lyhennettyä työpäivää, toiset lyhennettyä työviikkoa. Tärkeintä on vain, että arki on mieluinen! Ja Helsingissä on jatkuvasti uusia kohteita, joissa voi käydän päivän päätteeksi. En siis sano, ettei silloin tällöin voisi matkustaakin tässä mielessä, mutta korostan, että mielestäni Helsingin arki on <3 ja parasta siinä on, että sen voi muokata niin, että se tekee itsensä onnelliseksi!

    xxx
    E
    http://helsinkidragonfly.blogspot.fi/

    • Luulen, että tilanne on yrittäjälle ja työntekijälle lomailun suhteen hieman erilainen. Yrittäjänä sitä on usein vähän kuin naimisissa työnsä kanssa, varsinaisia työaikoja ei yleensä ole, työasiat seuraavat vapaa-ajalle ja töitä tehdään monesti kotonakin – tai kuten minun tapauksessani, teen töitä aina kotitoimistolta käsin. Sitoumus työhön on intohimoammatissa ja omassa yrityksessä aika erilaista kuin työntekijän roolissa, jolloin työpaikan oven sulkiessa ja lomalle lähtiessä voi oikeasti hyvällä omatunnolla unohtaa työasiat muutamaksi viikoksi. Se, että tarvitsee vähän irtiottoa tutuista ympyröistä, ei välttämättä tarkoita, etteikö arki olisi mieluisaa, mutta jokainen tarvitsee joskus täysin työasioista vapaita hetkiä ja itse olen huomannut, että työstä irtautuminen on täällä kotioloissa vaikeampaa kuin ulkomailla.

      Monet ehdottamistasi ideoista ovat varmasti tosi toimivia nimenomaan työntekijän roolissa, mutta useimmat yrittäjät eivät ehkä pysty yhtä helposti irroittautumaan työroolista. Arki Helsingissä todellakin on kivaa ja rakastan kotikaupunkiani. Silti luovassa työssä tekee hyvää päästä välillä uudenlaisiin ympäristöihin, joissa arkiset velvollisuudet eivät kuormita ja uudet maisemat, kulttuurit ja kokemukset inspiroivat uudenlaisiin ajatuksiin ja oivalluksiin. Tottakai myös Helsingissä ja Suomessa riittää kiinnostavaa nähtävää ja koettavaa, mutta tässä tekstissä pointti olikin se, että on ollut kiinnostavaa huomata, kuinka joskus auttaa keskittymään töihin paremmin, kun arkivelvollisuudet ja sosiaaliset odotukset eivät hetkellisesti kuormita mieltä ja täytä kalenteria.

      Siinä olet ehdottomasti oikeassa, että suurimmalla ihmisistä on aika paljon mahdollisuuksia vaikuttaa arkeensa, kun vain malttaa avoimin mielin katsella ympärilleen ja selvitellä mahdollisuuksia, miten omaa elämää voi järjestellä mieluisammaksi. Toivottavasti tekstistäni ei välittynyt mielikuvaa, että en tykkäisi arjestani sellaisenaan, koska se ei pidä paikkaansa. Minun arkeni tai elämäni on tosi ihanaa ja onnellista täällä koto-Suomessa, vaikka koenkin välillä tarvetta päästä irtautumaan siitä ja näkemään vähän muutakin. :)

  • uuu

    Hyvä ajatus. Hieman saman suuntaisia mietteitä heräsi itsellänikin tänä kesänä. Joskus vuosia sitten tein yhen reissun, jolla oli suuri vaikutus henkilökohtaiseen kehitykseeni. Siitä jäi jotenkin sellanen fiilis, että ne tapahtumat oli jotenki tarkoitettu tapahtumaan, mutta jäin miettimään sitä, että miksi mun täytyi matkustaa kauas toiseen maahan kokeakseni ja tajutakseni, mitä tajusin. Ne tapahtumat jotka johtivat suureen sisäiseen mullistukseen olisivat voineet ihan hyvin tapahtua Suomessakin. Tänä kesänä matkustaessani yhtäkkiä tajusin, miten paljon matkustaminen liikuttaa jotain sellasia “vesiä” sisälläni, mitkä muuten olisi paljon vaikeampi saada liikkeelle. Sitten muistin sen vuosien takasen matkan ja yhtäkkiä tajusin miksi ne asiat tapahtu siellä. Tällanen pitkä filosofinen selostus, mutta tää sai mut ajattelemaan juurikin noita residenssejä sun muita ja ekaa kertaa jotenkin tajusin kunnolla miksi niitä harrastetaan.

Related posts