7/07/17

Vihdoin ja viimein: ihan oikea LOMA!

18 63

Rakastan olla yrittäjä ja tykkään työstäni. Ja eihän tämä duuni monesti työltä tunnukaan. Olen ihan hurjan onnekas, kun saan tehdä ammatiksen jotain, mistä aidosti nautin. On mahtavaa, kun harrastuksesta tulee työ, mutta samanaikaisesti se tekee rajanvedosta työn ja vapaa-ajan välillä joskus todella vaikeaa. Ja vaikka työ olisi miten kivaa, ihanimmastakin työstä tarvitsee joskus lomaa.

Jokainen omaa yritystä pyörittänyt tietää, että yrittäjänä harvemmin lasketaan työtunteja. Omassa työssäni ei oikeastaan ole työaikoja ja työskentelen usein myös viikonloppuisin. Vapaus aikatauluttaa omaa arkeaan on todellista luksusta enkä tiedä, osaisinko enää edes työskennellä jollekulle toiselle ja sitoutua kiltisti toimistotyöaikoihin. Toisaalta yleensä muille työskennellessä työasiat voi jättää työpaikalle ja viikonloput ovat puhtaasti työasioista vapaata omaa aikaa. Kaikessa on puolensa.

Oman työni riippumattomuus muiden laatimista aikatauluista mahdollistaa sen, että voin joskus pitää spontaaneja vapaapäiviä tai lopettaa jonakin päivänä työt aiemmin tai käydä vaikkapa urheilemassa tai kahvittelemassa kesken töiden. Todennäköisempää silti on, että päivät ennemmin venyvät molemmista päistä ja työtunteja kertyy paljon enemmän kuin jollekulle toiselle työskennellessä. Juuri vapaus on minulle arvokkaimpia asioita tässä työssä, mutta miinukseksi voisi sitten laskea sen, että kukaan ei ole vahtimassa työaikoja tai patistamassa vapaalle – eikä työhön kuuluu lakisääteistä palkallista lomaa.

Tiedän, että ulkopuolisen silmin saattaa helposti näyttää siltä, että lomailen vähän väliä, koska matkustan työn puolesta usein. On toki kivaa reissata ja toisinaan työhönkin liittyvillä reissuilla saattaa olla varsin rento aikataulu, mutta todellisuudessa teen myös matkoilla aina töitä. Tietysti tunnelma on kivassa kohteessa erilainen kuin kotona ja arki tuntuu reissun päällä rennommalta, mutta saatan silti hyvinkin nököttää myös matkoilla tietokoneen ääressä, tapaamisissa ja tilaisuuksissa helposti normaalin työpäivän mittaisen ajan vuorokaudessa.

Totta puhuen en ole pitänyt kunnollista lomaa kuuteen vuoteen eli toisin sanoen sen jälkeen, kun irtisanouduin palkkatyöstäni ja ryhdyin yrittäjäksi. Ajatus blogin laittamisesta tauolle edes pariksi viikoksi on tuntunut mahdottomalta ja toisaalta jatkuvassa kiireessä ei ole koskaan ollut mahdollisuutta tehdä sisältöjä etukäteen ajastettaviksi. Tottakai olen haaveillut sellaisesta ihan oikeasta lomasta, että voisin hyvällä omatunnolla vaikka unohtaa koko blogin olemassaolon muutamaksi viikoksi, mutta käytännössä sen toteuttaminen on tuntunut haastavalta.

Tänä keväänä muuttorumban jälkeen tuntui kuitenkin viimein siltä, että taidan olla ihan oikeasti loman tarpeessa. Päätin tuolloin, että tänä kesänä aion todella etsiä keinon pitää ihan oikeaa lomaa edes viikon tai pari. Ehkä noiden ajatusten kirjoittaminen julki oli se ratkaiseva tekijä, sillä tuon jutun kirjoitettuani ryhdyin suunnittelemaan lomaa ja miettimään, miten saisin sen oikeasti toteutettua.

Kuulun Facebookissa naisyrittäjille tarkoitettuun ryhmään ja siellä tuskaillaan aika ajoin joukolla lomailun vaikeutta yrittäjän näkökulmasta. Muistan nähneeni siellä keskustelun, joka jäi pyörimään ajatuksiin. Kun työ on enemmän tai vähemmän koko elämä, toisinaan hommasta katoaa perspektiivi.

Sitä jotenkin unohtuu, että koko maailmaa ei tarvitse kannatella harteillaan ja harva yritys romahtaa yhteen lomaan, vaikka laittaisi lapun luukulle pariksikin viikoksi. Tulee vähän kuin sokeaksi itselle asettamilleen vaatimuksille ja odotuksille, vaikka muuta maailmaa ei yksi pikku-paussi niin hetkauttaisikaan. Toki monella yrittäjällä tilanne on ihan oikeasti se, ettei ole rahallisestikaan varaa lomailla, mutta aika monen kohdalla kyse lienee silti enemmän kontrollin tarpeesta ja työnarkomaniasta kuin todellisesta taloudellisesta pakosta.

Pari viime vuotta on ollut minulle osin tuon perspektiivin hakemista myös terapiaprosessini kautta. Olen opetellut psykoterapiassa asettamaan itselleni rajoja, vaatimaan itseltäni hieman vähemmän, laittamaan asioita tärkeysjärjestykseen ja olemaan itselleni vähän armollisempi. Muistan, että ajatus lomasta nousi keskusteluihin jo ensimmäisenä terapiavuotenani ja tyrmäsin idean tuolloin täysin mahdottomana. Ehkäpä se kertoo siitä, että prosessissa on edistytty, kun nyt olen päässyt siihen pisteeseen, että lomasuunnitelmat eivät enää tunnu ihan absurdilta ajatukselta.

Ja nyt se hetki sitten viimein koittaa, kun olen lopulta pääsemässä ajatusten tasolta toteutukseen. Nimittäin ensi viikolla lähden ihan oikealle lomalle, jonka ohjelmaan ei kuulu työnteko sitten tipan vertaa. Kaksi viikkoa vapaata blogista – enpä olisi uskonut moiseen ryhtyväni (saati pystyväni) vielä hetki sitten, mutta tässä sitä nyt ollaan. Olen valmistellut lomani ajaksi jonkin verran postauksia ajastuksella julkaistaviksi, mutta postaustahti saattaa lomaviikkojen aikana olla hieman normaalia rauhallisempi, riippuen hieman siitä, miten paljon saan viikonlopun aikana urakoitua. Lomani aikana en myöskään todennäköisesti vastaile kommentteihin, mutta niitä saa toki mieluusti jättää myös poissaollessani ja luen ne sitten, kun palaan aktiivisemmin töiden äärelle.

Suoraan sanottuna olen lomastani ihan todella innoissani – tuntuu, että energiavarastot ovat saaneet jo pienen buustin pelkästään siitä, että tiedän saavani kohta rentoutua kunnolla. Kerron tarkemmin lomasuunnitelmistani lähipäivinä, sillä suunnitteilla on mahtava lomareissu, jotta varmasti pääsen irtautumaan arjen kuvioista. Veikkaan, että kaksi viikkoa lomatunnelmissa tulee tekemään ihmeitä sekä jaksamiselle että työmotivaatiolle. Jee! Toivottavasti teillä muillakin on tänä kesänä mahdollisuus pitää vähän vapaata. :)

Nämä kuvat nappasivat Portossa Portugalissa, maagisen kauniissa auringonlaskussa ihanat uudet ystäväni Vini Souza ja Paulo Cesar, joilla on myös oma blogi Tribeguys.co.

Photos: Tribeguys.co

Tags: ,

Categorised in: Elämä

18 Comments

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

  • Oi nauti lomasta! Ja ei mitään hätää maailma ei kaadu mihkään kun lomailet :) tärkeintä on pitää itsestään huolta ja ihanaa irtautua niin ettei oo mitään pakkoa tehdä tai suorittaa. Rauhaksiin vaan kyllä kaiken ehtii :) todella kauniita kuvia sinusta!

  • Kerttu

    Ihanaa kesälomaa Jenni!

  • Riina

    Ihanaa lomaa Jenni<3

  • Pertti

    Loma on hyväksi, koska se muistuttaa siitä tosiasiasta, että kukaan ei ole korvaamaton. Kannattaa siis pitää lomaa, että saisi uusia ideoita sekä puhtia tulevia töitä ja haasteita varten. Eikä poltaisi itseään loppuun kuvitteellisen “korvaamattomuuden” takia.

    Ei ku hyviä lomia ja kelejä. Takaisin entistäkin mielenkiintoisempana blokistina.

    • Uskon, että monia yrittäjiä vaivaa juuri tuo kuvitteellisen korvaamattomuuden dilemma. Ja nyt kun olen virittäytynyt tähän ajatukseen jo viikkoja, että lomalle on löydyttävä se sopiva hetki ja aika, niin yhtäkkiä ne käytännön jututkin vain järjestyvät. Niinhän se vähän on, että asiat järjestyvät, kun ne laittaa järjestymään. Ensin piti vain päästä sille tasolle omassa ajattelussa, että oli valmis sallimaan itselle hetken vapautta.

      Kiitos Pertti! Uskon, että loma tekee myös blogille pelkästään hyvää. :)

  • Ihanaa ja rentouttavaa lomaa!

  • Greta

    Ihanaa lomaa, sen olet ansainnut!

  • Jenna

    Nauti lomasta ihana Jenni <3 <3 <3

  • maija

    Hei Jenni, Adele just joutui perumaan kaksi 100000 hengen (!!!) keikkaa ääniongelmiinsa vedoten, ja senkin asian kanssa pärjättiin. Joskus täytyy laittaa itsensä etusijalle. Ihanaa lomanodotusta!

  • Lomailija

    Sanoisin samaa, että ei kannata ajatella, että on niin erityisen tärkeä, että yhtään lomaa ei voi pitää. Huvittaa koko ajatuskin. Ja siis bloggaajan osalta. Ainoastaan silloin ymmärrän asian, jos taloudellinen tilanne ei lomaa mahdollista.

    Ja sanon tämän ystävänä, sillä olet yksi lempibloggaajistani. Älä kuitenkaan huoli, kyllä meillä lukijoillla on ihan omakin elämä ja kestetään muutama viikko ilman postauksiasi. Tiedän, että sinulla on muitakin töitä mutta silti. Nauti lomastasi!

    • Kyse tuskin on monellakaan työnarkomaanilla siitä, että ajattelisi itse olevansa niin tärkeä. Enemmän kai kyse on siitä, että koetaan vaikeaksi hellittää omista itselle asetetuista vaatimuksista ja siitä, että se työ on itselle niin tärkeää, että on vaikea asettaa sille rajoja. En hetkeäkään epäile, etteivätkö lukijat pärjäisi ilman minua tai blogiani loman ajan tai ylipäänsäkään.

      On vain vaikeaa luopua omista rutiineista, kun on tottunut tekemään asiat tietyllä tavalla. Kuten tekstissä totesinkin, niin suurimman osan yrittäjistä taustalla on huoli taloudellisesta toimeentulosta tai ihan vain työnarkomaniaa ja kontrollin tarvetta.

      Ja kiitos! Odotan lomaani innolla. :)

      • Pertti

        Omista rutiineista luopuminen, on rajojen rikkomista. Rajoja pitää rikkoa välillä, ettei kangistu vanhoihin kaavoihin. Vaan pystyy uudistumaan, oppimaan uusia näkökohtia, ja lähestymistapoja asioihin.

        Toki tietyt rutiinit ovat hyväksi, eikä kaikkia rutiineja koskaan pidä, ainakaan samalla kertaa heittää romukoppaan.

  • Ihanaa, että sallit itsellesi loman – olen itsekin tunnollinen suorittaja ja samaistun tosi paljon ajatuksiisi ja fiiliksiisi siitä, että on vaikea hellittää ja asettaa itselleen rajoja.

    Nauti lomastasi ja rentoudu kunnolla – me odottelemme täällä ruudun toisella puolen <3

  • Sikke

    Nauti lomastasi! Olet sen ansainnut! Itse en ole lomaillut 10 vuoteen ja haaveilen lomasta myöskin joten Nauti!!

  • Hienoa, että voit irtautua hetkeksi. Hyvää ja rentouttavaa lomaa!

Related posts