28/06/17

Korvakoruhuumassa

3 36

Muistan, että olin odottanut sitä päivää kuin kuuta nousevaa, kun saisin korvakorut. Äitini oli luvannut minulle, että saisin korvikset täyttäessäni 12, mikäli haluaisin. No halusinhan minä, olin halunnut jo vuosia. Suurimmalla osalla kavereista jo oli ja olin kaiholla katsellut vierestä kaikkia niitä ihania killuttimia, joita heidän korurasiansa pullistelivat. Oli papukaijoja, lintuja, timantteja, sydämiä ja kaikkea mahdollista, mitä pienen tytön aarrearkkuun voi kuvitella.

Pysyin pitkään korvisten kanssa aika maltillisella linjalla ja suosin pieniä ja huomaamattomia koruja. Yliopistoaikoina innostuin leikittelemään korvakoruilla oikein antaumuksella ja suosin kaikenlaisia näyttäviä asustekoruja. Laukkasin Jyväskylän Ninja-liikkeessä viikoittain, josko olisi ilmestynyt jotakin uutta ja jännittävää.

Näyttävän ja alati vaihtelevan korvisvaiheen jälkeen kaipasin jälleen jotain ihan muuta. Olin nähnyt jollain tytöllä korvissaan aivan sellaiset minimaaliset pienet, huomaamattomat hopeiset pallot ja tykkäsin niiden vähäeleisestä estetiikasta. Ostin itselleni samanlaiset ja siitä alkoi uusi aikakausi. Ja siihen aikakauteen sitten oikeastaan jumahdinkin noin kymmeneksi vuodeksi. Pieniä hopeisia palloja tuli ja meni – niin pieni koru on aika helppo kadottaa. Ja yhden kerran en vain enää ostanut uusia. En oikein muista milloin se tapahtui, mutta jossain vaiheessa vain lakkasin käyttämästä korviksia kokonaan.

Arkena minulla ei yleensä ole korvissa yhtään mitään, mutta juhlaan saatan nykyäänkin koristautua kauniilla ja mieluiten joillakin näyttävillä korvakoruilla. Minulla tuntuu olevan korujen suhteen tasan kaksi vaihdetta: joko todella pieni, siro ja huomaamaton tai vaihtoehtoisesti suuri, näyttävä ja mahtipontinen.

En ole aikoihin ihastunut koruun sillä tavoin kuin ihastuin näihin Linda Toyen pallolla varustettuihin renkaisiin. Amerikkalaissuunnittelija muutti aikanaan rakkauden perässä Suomeen ja työskentelee nykyään täältä käsin. Bongasin korvikset hiljattain Lilla Roberts -hotellissa järjestetystä muotinäytöksestä ja olin jo menossa niitä ostamaan, kun ystäväni Vesa Silver vihjasi ihastuksestani itse suunnittelijalle. Kun pääsin myyntipisteelle, suunnittelija halusi antaa korut lahjaksi. Kiitos siis tästä sekä Vesalle että Lindalle!

Korviksista tuli heti lempparit, jotka täydentäneet asujani tässä muutaman viikon aikana jo monen monta kertaa. Eivätkö olekin vallan ihanat! Muille kiinnostuneille tiedoksi, että palluroita saa myös monessa muussakin värissä! Näin jonkun tytön yllä samat korvikset pinkillä pallolla ja nekin olivat aivan upeat.

PS. Moni on näitä ihastellut jo livenäkin ja eniten kysytään, että ovatko nämä painavat. Mutta eivät siis ole, ihan höyhenenkevyet! :)

Korvakorut on saatu blogin kautta.

Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia

Tags: ,

Categorised in: Muoti

3 Comments

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

  • Niina

    Kauniit korvikset, mutta toi paita kiinnostaa enemmän: mistä se on?

    • Se onkin yksi lempparivaatteistani! :) Ihan täydellinen vaate liki joka tilanteeseen. Valitettavasti tämä unelmien toppi on Theoryn outlet-löytö vuosien takaa New Yorkista, joten ihan samanlaista tuskin enää löytää.

  • myohmy

    Minulla on korvakorujen kanssa ihan sama. Tällä hetkellä on se huomaamattomat tai ei ollenkaan -vaihe menossa. Nuo Linda Toyen korvakorut on kyllä tosi kauniit!

    Jyväskylän Ninja on tuttu liike ja itsekin siellä kävin opiskeluaikana hypistelemässä monesti. Tuli toinen opiskeluflashback tästä kirjoituksestasi. Muistan kun olin graduseminaarissa ja toisten piti arvioida työtäni. Joku kommentoi, että minulla luki työssäni korvikset kun pitäisi olla korvakorut. Jännitti muutenkin se tilanne ja ärsytti tuollainen saivartelu niin vuosienkin jälkeen aina kun luen jostain “korvikset” tuo kommentti tulee mieleen. Ihmisen mieli on kummallinen. Terveisiä vaan Jyväskylään tai missä vaan tämä arvioija nykyään vaikuttaa..

Related posts