27/06/17

Reissumietteitä ja kuvamuistoja Portosta

1 26

Kaupallinen yhteistyö: Visa

Tuntuu ihan hullulta, että viikko meni jo ja tänään on aika jättää hyvästit Portugalille. Aika hujahti niin nopeasti ja olisin voinut jäädä helposti vielä toiseksi viikoksi, mutta ei auta, paluulento koittaa pian. Päällimmäiseksi jäi vain tunne, että tänne on päästävä takaisin – niin Lissaboniin kuin Portoonkin. Portugali on toden totta vienyt sydämen mennessään.

Matka ei monella tapaa mennyt ollenkaan niin kuin suunnittelin, vaikka en varsinaisesti suunnitellutkaan mitään. Olin kuvitellut tekeväni täällä Portossa yhtä sun toista, mutta johonkin nämä päivät vain hupenivat ja niin jäivät käymättä museot ja moni muukin kohde, joissa olin ajatellut piipahtavani. No, tämä lienee merkki siitä, että tänne pitää ehdottomasti tulla vielä uudelleenkin.

Olen ylipäänsä matkailijana sellainen, etten tykkää tehdä liian tarkkoja suunnitelmia. Haluan jättää mahdollisuuksia ja tilaa spontaaniudelle sekä kuulostella tilannetta aina päivän fiiliksen mukaan. Olin ajatellut, että tämä matka olisi jotakin rauhallista itsetutkiskelua ja yksinoloa, mutta lopulta reissun varrella oli liiankin helppo tutustua uusiin ihmisiin ja yksinolo jäi lopulta melko vähäiseksi.

Pitäisi varmaankin lähteä reissuun pidemmäksi aikaa, että olisi oikeasti aikaa siihen suuniteltuun yksinoloon. Kun matkan varrella tapaa mukavia tyyppejä, sitä haluaa tietysti tarttua tilaisuuteen ja tutustua, vaikka omakin aika olisi mieluisaa. Jos olisi yksin reissussa pidempään, ei tarvitsisi tuntea, että muiden kanssa vietetty aika on automaattisesti pois niistä mahdollisuuksista olla rauhassa itsekseen.

En oikeastaan tiennyt yhtään, mitä odottaa, kun saavuin Portoon. En tiennyt kaupungista juuri mitään ja mitä ikinä mielikuvia minulla entuudestaan olikin, Porto oli jotakin ihan muuta. Fiilis täällä on totaalisen erilainen kuin Lissabonissa – 200 000 asukkaan Portossa on sellaista pikkukaupungin tunnelmaa, vaikka se ei varsinaisesti mikään pikkukaupunki olekaan.

Ensimmäisenä Portossa pistivät silmään kaupunkia reunustavan joen yli vievät kauniit sillat, vanhojen talojen kuvioidut ja värikkäät kaakeliseinät, vehreys ja luonto sekä vielä Lissaboniakin paljon korkeammat mäet ja jyrkemmät rinteet eli täällä toden totta saa kuntokuurin noita portaita ja mäkiä ylös-alas kavutessaan. Tunnelma Portossa on jotenkin symppis: ihmiset vaikuttavat hurjan ystävällisiltä ja yleisilmapiiri on jotenkin lämmihenkinen ja leppoisa. Se oli sitä Lissabonissakin mutta Portossa ehkä vieläkin enemmän. Mainittava on myös, että Porton liepeillä on ihanaa hiekkarantaa ja surffimahdollisuuksia niistä kiinnostuneille. Ja näinpä tällä reissulla myös elämäni upeimman auringonlaskun – todistusaineistoa voi kurkata Instagramin puolelta.

Moni ei sitä ehkä tule hoksanneeksi, mutta Portoon pääsee myös suoraan lentäen ilman, että tarvitsee kulkea Lissabonin kautta. Täällä on oma lentokenttä, josta on hyvät yhteydet kansainvälisille lentokentille. Itse lennän kotiin Frankfurtin kautta ja lentoaikakin on suunnilleen sama kuin Lissabonin ja Helsingin välillä. Samaan reissuun oli helppo yhdistää sekä Lissabonin että Porton visiitti, koska matkan taittaminen junalla näiden kahden kaupungin välillä sujui niin mutkattomasti. Junalippu kustansi 30 euroa ja kolme tuntia junassa hujahti hetkessä kirjaa lukien ja välillä torkahdellen.

Harmittelin aluksi, että olin tullut valinneeksi hotellin, joka ei sijaitse ihan Porton ydinkeskustassa. Välillä umpimähkään hotellia etsiskellessä ja kaupunkia tuntematta sattuu tällaisia. Tajusin kuitenkin nopeasti, että itse asiassa Hotel Vinccin sijainti ei ollutkaan yhtään hassumpi: myös hotellin liepeiltä löytyy ravintoloita ja palveluita eikä kaupunkiin kävele tästä kuin 10-15 minuuttia. Bonuksena on vielä mainittava se, että kävelyreitti on kaunis ja rauhallinen, joten sitä on ihan ilo tallustella. Hotellin edustalta huristelee myös raitiovaunu, joten tarvittaessa väliä pääsee kulkemaan myös julkisilla.

Itse hotelli on kaikella tapaa mukava, vaikkei mitään suuria tunteita herätäkään. Henkilökunta on ystävällistä, huone on tyylikäs ja siisti, ja sisään kirjautuessa isketään heti skumppalasi kouraan. Haha. Erityismaininnan ansaitsee aivan mielettömän ihana aamiainen. Harvoin olen odottanut hotellin aamiaispöytään pääsyä yhtä innolla kuin Vinccissä.

Aamiaistarjonta on runsasta ja erityistä kiitosta on annettava siitä, että tarjolla on valtavasti erilaisia tuoreita hedelmiä ja marjoja, monenlaisia juustoja, tuorepuristettuja mehuja, pastel de natoja sekä massiivinen jälkkäriherkkupöytä. Olin liki shokissa, kun ensimmäisenä aamuna söin tyytyväisenä mahani täyteen ja huomasin tuon notkuvan herkkupöydän vasta siinä vaiheessa. Päätin toisena aamuna olla fiksumpi, mutta vieläkään en kyennyt ähkyltäni maistelemaan kaikkia niitä herkkuja. Tänään viimeisenä aamuna tajusin, että aamiaisella olisi ollut myös skumppatarjoilu, joka oli mennyt minulta täysin ohi – senkun olisi vain itse kaatanut lasiin. Tulisin uudelleen jo pelkästään tuon aamiaisen takia. :D

Olin kuvitellut selviäväni Portugalissa hyvin pitkälti ilman käteistä ja luotin siihen, että Visa käy missä vain. Visa-korttihan käy siis 44 miljoonassa toimipaikassa ympäri maailman. Kyllä täällä Portugalissakin suurimmassa osassa paikoista pystyy maksamaan kortilla, mutta osa pienemmistä putiikeista, kahviloista tai esimerkiksi takseista ei kuitenkaan vielä huoli korttimaksua. Onneksi Visa-kortilla saa näppärästi nostettua rahaa myös ulkomailla, joten esimerkiksi jäätelön ja muiden pikku-ostosten maksaminen oli helppoa.

Visalla on myös aivan mainio ilmainen Visa Travel Tools -applikaatio, jonka avulla kännykällä voi helposti tarkistaa kartalta, missä on lähin käteisautomaatti, mikäli kortti ei käykään maksuvälineenä. Sovelluksessa on myös valuuttamuunnin ja matkaopas, josta löytyy niin vinkkejä kuhunkin matkakohteeseen kuin myös neuvoja, mitä kannattaa ottaa huomioon ostoksia tehdessään ja maksuliikennettä hoidellessaan. Appin kautta löytyvät lisäksi helposti ja nopeasti ohjeet, miten toimia, mikäli kortti varastetaan tai katoaa.

Takana on siis ihana viikko ja lisää matkakuulumisia on vielä luvassa, mutta tässä nyt tunnelmia matkan viime metreiltä ennen kotiinpaluuta. Suurkiitos Visalle tästä mahdollisuudesta, sillä en usko, että olisin tullut lähteneeksi kokeilemaan yksinmatkailua ainakaan juuri nyt ilman tätä tilaisuutta. Tarvitsin juuri sellaisen pienen sysäyksen uskaltautua ja nyt reissun ollessa jo lopuillaan tuntuu, että tämä oli aivan ihana kokemus ja haluan oman reissuni perusteella suositella yksin matkaamista ihan joka iikalle.

Lähden aivan takuulla itsekseni vielä uudelleenkin reissuun ja mikä parasta, tämän onnistuneen matkan jälkeen yksin lähteminen ei jännitä tai pelota enää ollenkaan. Ajatuksissa kytee nyt haave päästä vähän pidemmäksikin aikaa reissuun yksin, mutta saapa nähdä, milloin sen ehtii sitten toteuttaa.

Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia

Tags: , , , ,

Categorised in: Matkat

1 Comment

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

    Related posts