31/05/17

Kevätuupumusta ja reissupaineita

9 64

Tänään päässäni hyrrää inspiraatio. Olen jo muutaman päivän miettinyt, kuinka kaipaan taas niitä pohdiskelevampia juttuaiheita ja heittäytymistä jonkun teeman vietäväksi oikein kunnolla. On ihanaa uppoutua mietiskelemään “ääneen” täällä teidän kanssanne jotakin kiinnostavaa aihetta, mutta jotenkin sellaisia juttuja ei ole viime aikoina vain kamalasti syntynyt. Ja ei niitä oikein voi pakottaakaan. Nyt kuitenkin tuntuu, että päässä pyörii tuhat ja yksi ideaa sekä ajatusta odottamassa sopivaa hetkeä, jolloin ehtisin päästää pohdinnat näppiksen äärellä valloilleen.

Olen huomannut, että usein tässä kesän kynnyksellä sitä tajuaa olevansa aika väsynyt. Pitkä talvi on takana ja yleensä vuoden kovin rutistus töiden suhteen osuu juuri tähän huhti-toukokuulle (ja vuosi vuodelta yhä pidemmälle myös kesäkuuhun). Kuvittelin jo tyytyväisenä, että tänä vuonna pyöritys rauhoittuisi kesäkuun alkuun, kunnes nyt kalenteri täyttyy parhaillaan työasioista sellaista tahtia, että mistään loman tapaisesta on edes turha haaveilla ennen heinäkuuta. Jos nyt lomaa maltan pitää. Tänä vuonna on kyllä ensimmäistä kertaa aikoihin sellainen olo, että olen oikeasti vähän loman tarpeessa.

*

Myönnetään, että tämä kevät on muuttorumban ja muun hässäkän keskellä ollut vähän rankka. Toki tunteeseen rankkuudesta vaikuttaa aina se oma mieliala ja mielentila noin muutenkin. Olen yrittänyt ottaa töiden suhteen hieman iisimmin ja sallia itselleni vapauksia, kun mielen päällä on töiden lisäksi ollut paljon muutakin. Kuitenkin samanaikaisesti harmittaa, että en ole pystynyt esimerkiksi täällä blogin puolella antamaan itsestäni ihan niin paljon kuin toivoisin ja haluaisin.

Olen huomannut, että uupuneena ja stressaantuneena ei oikein synny luovaa sisältöä. Ja samanaikaisesti sellaisessa mielentilassa ei myöskään ole oikein energiaa sohia muurahaispesiä ja käydä kriittistä, haastavaa keskustelua. Silloin syvällisemmät ja vaikeammat aiheet jäävät odottamaan otollisempia aikoja.

Muistan vuosien takaa, että eräällä läheiselläni oli useana vuonna pienimuotoinen “kevätmasennus”. En oikein tiedä, mihin se tarkalleen ottaen liittyi, mutta sama ilmiö toistui muutamaan otteeseen – ehkä kyse on jostain muutosvaiheen kuormituksesta? On jotenkin ristiriitainen tunne, että keväällä voi tuntea olonsa uupuneeksi, kun luonto heräilee ympärillä ja lisääntyvä valo enemmänkin buustaa energiatasoja, mutta niin vain olen monena keväänä itsekin kokenut hetkittäin uupuvani. Ehkä se on vain käynnistymisvaikeuksia pitkän pimeän kauden jälkeen? Ehkä sitä menee vain johonkin shokkitilaan, kun sen koomailun jälkeen pitäisikin jälleen herätä eloon ja kukoistukseen?

Jotenkin huomaan, että tunnen keväisistä ja kesäisistä uupumuksen hetkistä ajoittain ihan valtavaa syyllisyyttä. Talvella, kylmän ja pimeän keskellä, on jotenkin sallitumpaa väsyä ja käpertyä omiin oloihinsa, mutta kun aurinko paistaa ulkona kirkkaalta taivaalta, linnut laulavat ja lämpömittari näyttää lempeitä lukemia, on vaikeampi sallia itselleen sellaisia tunteita, että oikeastaan jäisi mieluummin vain punkan pohjalle makaamaan. Että niitä kallisarvoisia, kauniita päiviä ei saisi tuhlata makoiluun ja väsymykseen.

Tuntuu todella rentouttavalta, jos onnistuu vapautumaan siitä ajatuksesta, että hyvällä säällä täytyy väistämättä saada jotain aikaiseksi. Ehkä Suomessa tuo ajattelutapa on iskostunut päähän senkin takia niin syvälle, että täällä niitä kauniita päiviä suodaan niin paljon vähemmän kuin vaikkapa Etelä-Euroopassa. Jos aurinko paistaa joka päivä, ei varmaankaan tunne juuri syyllisyyttä siitä, jos yhtenä tai kahtena kauniina päivänä jää vain kotiin lepäilemään ilman erityistä syytä.

Olen yrittänyt soveltaa tätä sallivaa ajattelutapaa myös lomailuun ja matkailuun. Monesti reissun päällä mielen valtaa tunne, että pitää yrittää nähdä, tehdä, kokea ja ELÄÄ mahdollisimman paljon uudessa ympäristössä ja ottaa matkasta kaikki irti. Kotiinpaluun hetki häämöttää horisontissa ja joskus reissussa ollessaan tuntee jopa stressiä siitä, että ehtisi tehdä ja nähdä matkallaan kaiken mahdollisen. Tai koska olen enemmän sellainen tarkkoja etukäteissuunnitelmia kaihtava hetkessä eläjä, tunnen välillä lomailevani “väärin”, jos ulkomaanreissulla tekeekin mieli jäädä vain hotellihuoneeseen päiväksi nukkumaan.

Olen yrittänyt pyristellä turhista reissupaineista eroon. Maailma ei karkaa mihinkään ja mielelle parasta on, että kunnioittaa sitä kulloistakin tunnetta, mitä keho ja pää tuntuvat tarvitsevan. Pääseehän sinne reissuun sitten aina uudelleen, jos tuntuu siltä, että nähtävyydestä toiseen syöksyily ei juuri sillä erää sytytä.

Tällä viimeisimmällä Barcelonan reissulla pääsin lähimmäs tunnetta lomasta pitkään aikaan, vaikka kyseessä olikin työhön liittyvä reissu. Päätin matkan varrella, että on ihan ok tehdä hotellihuoneessa syyllisyyttä tuntematta töitä iltapäivään ja lähteä tutkiskelemaan kaupunkia vasta vähän myöhemmin. Onneksi maailman rennoin reissuseuralainen oli ihan samoilla linjoilla, joten ei tarvinnut senkään takia stressata rytmistä.

*

Olen miettinyt sitäkin, että miksi olen nyt niin uuvuksissa, vaikka juuri olin ihanalla matkalla, joka ainakin tuntui vähän lomalta, vaikkei sitä täysin ollutkaan. Tajusin, että taas vasta päästettyäni itseni siihen lomavireeseen, huomasin, miten loman tarpeessa taisinkaan olla. Eli kyllä tätä tekstiä kirjoittaessa nyt on vahvistunut se ajatus, että tänä vuonna on vielä oikeasti pidettävä jonkinlainen kunnollinen loma työasioista. Ehkä sitten heinäkuussa…

Mutta olisipa kiinnostavaa kuulla, onko kevätuupumus muille tuttu ilmiö? Tai onko joku muu samanlainen reissupaineiden kokija kuin minä?

Photos: Liisa Kivi

Tags: , , , ,

Categorised in: Elämä, Matkat

9 Comments

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

  • myohmy

    Kyllä tunnistan kevätväsymyksen. Silloin kun olin masentunut niin se korostui vielä enemmän. Itselläni on myös ollut tämä kevät todella rankka. Ei masennusta vaan stressiä ja isoja muutoksia, jotka jatkuvat edelleen. Olin lomalla matkalla ja viikonlopun jälkeen olin menossa töihin kunnes muistin että minulla onkin vielä viikko lomaa. Arjen minuuttiaikataulu ja väsymys todellakin tappaa luovuuden. En tykkää pimeästä vuodenajasta, mutta kesän valoisat yöt ja ei tule uni. Jotenkin kertoo ylikierroksista ettei lomamoodiin pääse. Sitten kun pääsi niin olin tosi väsynyt. Mitä reissuihin tulee niin niistä olen nauttinut enemmän sen jälkeen kun tajusin, että kaikkea ei ikinä ehdi yhden loman aikana. Mutta jos siellä on muutama tosi super juttu niin mahtavaa ja jotain jää. Sitten on syy mennä myös uudestaan.

  • laulau

    Kevät ovat minulle yleensä vuoden väsyneintä aikaa. Lisääntyvä valo sekoittaa unirytmin tyystin ja juuri se kuvailemasi kontrasti valon ja väsymyksen kanssa on jotenkin keväisin haastavaa. Kesäkuussa se yleensä alkaa helpottaa, kun kroppa tottuu valoon.

    Itse kaipaan iltaisin ja öisin pimeää mutta päivisin valoa – Suomi on haastava maa, kun valon määrä vaihtelee ääripäästä toiseen.

  • Pin

    Minulle kevät on aina ollut heräämisen aikaa. Voin kuvitella että alavire keväällä tai kesällä tuntuu erityisen kurjalta juurikin mainitsemistasi syistä johtuen. Minulla alakuloinen mieli iskee usein marraskuussa kun tajuan miten pitkä aika ihanaan kevääseen taas on. Kuvat tässä jutussa olivat aivan erityisen upeat: ihana sommittelu ja upea valo.

  • Anna-Riikka

    Jos et ole jo tutustunut Maaret Kallion kirjoituksiin, suosittelen lämpimästi. Hänellä on jotenkin ihanan lempeä ja armollinen suhtautuminen kaikkeen. Yritän ajatella itsekin niin – mikäs hätä tässä valmiissa maailmassa, asiat sujuvat parhaiten kun niitä ei pakottamalla pakota, vaan kuuntelee itseään ja fiiliksiään. :)

  • Minuun iskee joka alkukevät unettomuus, joka kestää parista viikosta pariin kuukauteen – syy on hiljalleen lisääntyvässä valossa. Unettomuuden jälkeen iskee yleensä masennuskausi (ei kovin yllättävää, kun ei ole nukkunut pitkään aikaan!) ja yleinen uupumus, ja vetelenkin unta kupoliin helpostikin yli kymmenen tuntia yössä – useimmiten sekään ei riitä ja raahustan vain ympäriinsä zombina. Toukokuun loppupuolella unentarve alkaa vähitellen väistyä ja alan virota uuteen kesään.

    Kumma juttu tuo kevätvalo, luulisi sen ennen kaikkea piristävän ihmistä, mutta tosi monet kokevat sen juurikin uuvuttavaksi. Pimeä kausi on meillä täällä kai liian pitkä ja ollaan enempi tottuneita siihen. :D

  • Tuttua on! Tänä vuonna pääsin juuri toukokuun lopulla melkein viikoksi Budapestiin syntymäpäivieni kunniaksi, emmekä laatineet juuri mitään etukäteissuunnitelmia. Palatessa olo on kuin olisi pidetty latauksessa :D Jotenkin loma tähän kevään ja kesän taitteeseen on todella toimiva ajoitus! Budapestin matkavinkkejä löytyy muuten oman blogini puolelta, jos joku on sinne suuntaamassa ;)

  • Sariska

    Juttusi osui nyt oikeaan kohtaan, sillä olen tässä usean tunnin pähkäillyt eräisiin kesähäihin ilmoittautumista. Haluaisin osallistua, mutta kun olen autoton ja samalla viikolla pitäisi ehtiä itä-suomesta länsi-suomeen ja sitten häihin kaakkoissuomeen ja vielä takaisin itä-suomeen kotiin ja töihin tuntui tämän kaiken yhdistelmä vielä julkisin kulkuneuvoin aivan äärettömän hankalalta ja lisäksi ehtisin olla häissä vain 3 vaivaista tuntia, ellen saisi majapaikkaa ko. pieneltä paikkakunnalta hääpaikan läheltä kävelyetäisyydeltä, totesin että minun on ehkä itseni vuoksi jätettävä kieltävä vastaus kutsuun tai pohdin ja stressaan asiaa koko kesän…

  • augh

    Kyllä. Nyt väsyttää ja tunnen siitä syyllisyyttä. Talvella voi syyttää pimeyttä, nyt alkaa olla syyt vähissä. Myös tuo lomasuorittaminen kuulosti tutulle. Perusongelma on varmaan se, että meillä on päässämme kuva siitä, millaista elämän ja loman pitäisi olla ja miltä sen pitäisi tuntua. Kun ei tähän yllä, tulee olo, että itsessä on jotain vialla, kun ei itsensä ulkopuoleltakaan vikaa löydä. Ehkä juuuri tästä syystä sota-aikaan ei hirveästi masennusta diagnosoitu. Oli hyvä syy olla joskus allapäin. Ehkä ihmismieli on kuitenkin rakennettu niin, ettei aina pysty kokemaan onnea vaikka siihen olisi edellytykset.
    Anyway, kiitos hyvästä tekstistä.

Related posts