9/05/17

Uuden äärellä – jäähyväiset vanhalle kodille

9 76 JenniRotonen12

Nämä kuvat ovat viimeisimpiä, joita minusta on edellisessä kodissani napattu. Päästin ystäväni Arezin kotiini ikuistamaan aamun hetkiä ja yhteisen aamumme tuloksena syntyi tällainen kuvasarja. Nyt on juuri oikea hetki sen julkaisemiselle, sillä reilu viikko sitten jätin viimein hyvästit vanhalle kodilleni. Tämä juttu toimikoon siis jäähyväisinä asunnolle, joka oli rakas kotini neljän vuoden ajan.

Hetken aikaa jo uudessa kodissa elämää ihmetelleenä olen ollut jopa hiukan yllättynyt, miten kivuton tämä siirtymä olikaan. Ajattelin, että vanhasta kodista ja varsinkin rakkaaksi tulleesta Töölöstä olisi haikeaa lähteä, mutta muuttopäivänä oli vain tunne, että olen valmis. Että aika oli nyt vain kypsä jollekin ihan uudelle. Suljin oven perässäni, enkä haikaillut menneeseen hetken vertaa.

JenniRotonen1

Muutot voivat joskus olla varsin tunteellisiakin tapahtumia. Olen pari kertaa joutunut muuttamaan vasten tahtoani ja nyt tuntuu hassulta, että vuodatin jopa muutaman kyyneleen aikanaan, kun piti muuttaa Töölöön. Kankeasta alusta huolimatta rakastuin lopulta Töölöön niin, että viihdyin siellä melkein 6 vuotta.

Asuinalue oli nytkin aika kriittisellä sijalla kriteereissäni, kun etsiskelin uutta kotia. En jostain syystä aiemmin ole koskaan tuntenut suurta mielenkiintoa Kalliota kohtaan, mutta kun huomasin lähes kaikkien kivoimpien löytämieni asuntojen sijaitsevan Kalliossa, aloin tiirailla näitä kulmia uusin silmin. Etenkin Torkkelinmäen ja Harjun seutu ovat ihania ja lämpenin pian ajatukselle etsiä uusi koti juuri näiltä nurkilta.

JenniRotonen3

Taidan olla jonkinlaisen alkuhuuman pauloissa, sillä olen jotenkin niin tohkeissani näistä uusista kotinurkistani (itse kodin lisäksi), että suorastaan puhkun onnea ja hyvää mieltä, kun uteliaana vaeltelen uusissa kortteleissa. Mutta on todettava, että onhan Kallio kuin eri maailmasta Töölöön verrattuna. Rakastin Töölössä asumieni vuosien aikana sitä rauhaa ja tyyneyttä, mikä siellä vallitsee. Palaan aina ajatuksissani siihen ystäväni vuosien takaiseen toteamukseen, kun hän ihmetteli arkisen iltapäivän hiljaista virettä Etu-Töölön kaduilla: “Täällä Töölössä tuntuu kyllä siltä kuin olisi aina sunnuntai.”

Nyt kuitenkin on ollut sellainen tunne, että kaipaan ainaisten sunnuntaiden sijaan ympärilleni elämää. Ja elämää täällä totisesti piisaa. Tosin olen onnellinen siitä, että se ei näy ikkunani alla ja itse asunnossa on sisällä hiljaista kuin huopatossutehtaassa. Silti kotiovesta ulos astuessa pääsee heti keskelle kaupungin vilskettä. Ympärillä on ihmisiä, ihania kahviloita, sympaattisia ravintoloita, kiehtovia vintage-putiikkeja ja rentoja kuppiloita. Hassua sanoa, mutta minusta tuntuu Töölön pysähtyneen tunnelman jälkeen kuin olisin itsekin herännyt täällä eloon.

JenniRotonen8

Siinä missä Töölössä tuntui jotenkin luontevammalta vain pysytellä kotona, täällä Kalliossa ympäristö vetää enemmän ihmisten ilmoille. Melkein naapurissa sijaitsevat kahvilat ja Tenhon sunnuntaijazzit – kynnys puikahtaa hetkeksi jonnekin uusien tuoksujen, äänien ja ihmisten äärelle on jostain syystä nyt paljon matalampi kuin ennen. Toisaalta, ei sellaisia oman tuntuisia paikkoja oikein Töölössä ihan kotikulmilla ollutkaan.

Ehkä tämä alkuhuuma vielä tasaantuu ja pääsen takuuvarmasti kokemaan Kallion vielä tulevina vuosina hyvine ja huonoine puolineen, mutta silti tuntuu, että nyt oli oikea hetki muutokselle – kaipasin ja ehkä jopa vähän tarvitsin sitä. Tuntuu, että ajatukset ovat nyt jälleen kirkkaammat ja mieli innostunut. Se ei voi olla kuin hyvä asia.

JenniRotonen9

Entinen Töölön kotini oli kuin turvallinen pesä, johon saatoin kipeän eron jäljiltä vetäytyä parantelemaan haavojani ja rakentamaan elämääni uudelleen alusta. Kiitos Töölö, että pidit minua hyvänä ja tarjosit juuri sitä turvaa ja rauhaa, mitä noina vuosina elämääni kaipasin. Nyt oli kuitenkin aika matkata eteenpäin. Odotan uteliaana niitä seikkailuja, joita elämä Kalliossa tuo varmasti vielä tullessaan. :)

Kiitos Arez, että ikuistit viimeisiä tuokioitani vanhassa kodissa. Näihin kuviin tiivistyy monia muistoja. Huikkaan tässä kohtaa myös, että Arezin upeita otoksia pääsee tutkailemaan myös viime viikolla Kolmannella Linjalla sijaitsevaan Early Bird -kahvilaan avautuneessa Nähty-valokuvanäyttelyssä, joka on avoinna yleisölle 28.5.2017 asti. Lisätietoa näyttelystä ja sen aukioloajoista voitte kurkata tapahtuman FB-sivuilta. Piipahda kahvilla ja tsekkaa upea näyttely samalla – suosittelen!

JenniRotonen10 JenniRotonen7 JenniRotonen11 JenniRotonen6JenniRotonen2

Photos: Arez Metta

Tags: , , ,

Categorised in: Elämä

9 Comments

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

  • Ihania kuvia :D Toivottavasti tuut viihtymään yhtä hyvin Kalliossa!

  • Jenna

    Upeita kuvia! Ja lämpimästi tervetuloa Kallioon! :)

  • millaaa

    Jenni, hei – taitaa olla niin että jokainen kommenttini saa samat alkusanat eli et varmaan muista minua (muutamia vuosia sitten satuimme jokuselle samalle tanssitunnille), mutta olen silti ahkerasti seuraillut kuulumisiasi tämän blogin kautta. Minun piti kirjoittaa jo silloin kun tulevasta asunnostasi ensimmäisen kerran kerroit, koska tuntuupa hassulta että minullakin on muutto edessä nyt kevään ja kesän taitteessa, ja olen vielä tulossa ihan samoille kulmille! Ehkä siis törmätään taas joskus. :D Näin etukäteen minua rehellisesti sanoen vähän hirvittääkin se miten mahdan pärjätä siellä Kallion vilskeessä. Jaan silti kokemuksesi kaivatusta uudesta suunnasta!

    Onnea uuteen kotiin! On ollut ihanaa lukea mietteitäsi asumisesta ja muutosta juuri nyt. :)

  • Purrr

    Kallio on ihana!
    Muutin itse viime kesänä tänne takaisin muutaman vuoden asuttuani rauhallisemmalla seudulla.
    En ole katunut yhtään. Asun samoilla kulmilla kuin sinä, lähellä on ihania kahviloita, ruokapaikkoja, kampaamoja, luomupuoteja, viinibaareja ja vaikka mitä. Elän täällä enemmän täysillä kuin aiemmin.
    Tervetuloa Kallioon!

  • Lia

    Huuma saattaa olla pysyvää ;) Mulla Kallio-huuma kesti koko sen ajan mitä asuin siellä, eli runsaat 4 vuotta. Muutin rakkauden perässä landelle, mutta vieläkin ikävöin Kallion kulmille takaisin. Ihminen herää todella eloon siellä ja kaipaan sitä menevämpää puolta itsestäni.

  • Itse asuin kalliossa parisen vuotta ja viime joulukuussa muutimme isompaan asuntoon. Ja vieläkin mulle tulee armoton ikävä kalliioon! Ehkä vielä joskus tie vie sinne takaisin! :)

  • ete

    Jännä lukea naapurikaupunginosasta. Vähän vilkkaamman oloiselta kuulostaa kuin Alppila, jossa olen viihtynyt jo vuosia. En ehkä itse sopeutuisi ihan Kallioon, vaikka kuvaamiasi ihania juttuja siellä riittää. Mutta varmasti hyvä valinta ja rahallisesti asuinympäristön arvonnousu tulee jatkumaan, jos tuoretta HS:n uutista on uskominen. Onnea uuteen kotiin!

  • Piia

    Ah, tämä teksti resonoi niin paljon! Asuin aiemmin ihanassa Munkkiniemessä kumppanini kanssa pesää rakentamassa, mutta vietettyäni kahdeksan kuukautta Alankomaissa ihan Haagin keskustassa kaupungin vilskeessä ja erottuani, kaipaan nyt Helsingissä ihan hirveästi elämää ja säpinää ympärilleni. Olisin saanut asunnon Töölöstä, mutta totesin, että nyt jos koskaan on aika kuunnella sisäistä tunnetta ja mennä sinne, missä Kaupungin syke vastaa omaa mielentilaa. Paljon onnea uuteen kotiin ja ihania elämyksiä kotikulmilla ❤️

  • Virpi

    Kalliossa vaan on oma tunnelmansa, joka vie mukanaan. Olen elänyt siellä lapsuuteni ja nuoruuteni, jolloin se oli toki erilainen kun nyt, mutta särmänsä se on onneksi säilyttänyt vuosikymmentenkin saatossa. Onnea siis Jenni uuteen kotiisi ja nauti kalliolaisuudesta <3 T: nyky-töölöläinen

Related posts