9/03/17

Liian täydellinen some?

10 77 Näyttökuva 2017-3-9 kello 16.43.52

Olen miettinyt viime viikkoina paljon somemaailmaa. Luin pari päivää sitten Uuden Muusan sivuilta hauskan, sarkasmia tihkuvan tekstin täydellisyyden illuusiosta, jota usein sosiaalisessa mediassa sorrumme ylläpitämään. Tekee toden totta välillä ihan hyvää muistaa ja muistuttaa, että somessa julkaistut kuvat ja tekstit käyvät usein läpi melkoisen seulan, filtterirumban, hienosäädön ja muotoilun, ennen kuin ne päräytetään kaiken kansan nähtäville. Olen pohdiskellut aihetta ääneen täällä blogissa ennenkin, mutta teema ei tunnu vanhenevan.

Vaikka olisi kuinka fiksu ihminen, harva on täysin immuuni sosiaalisen median luomalle mielikuvalle täydellisyydestä. Noin 10 vuoden ajan some-sopassa jo marinoituneena ja tätä maailmaa elävänä ja hengittävänä alan ammattilaisena voisi kuvitella, että sitä olisi jo niin tietoinen kaikesta täydellisten instakuvien eteen tehdystä duunista, että osaisi kuin automaattisesti katsella näkemiään somepäivityksiä valistuneen kriittisin silmin.

Vaikka tiedostan erinomaisen hyvin kuinka suodatettua, tarkoin valikoitua ja editoitua monien sometilien sisältö on, silti on helppo joskus langeta siihen tuttuun ansaan: “Miksi tuon toisen elämä näyttää niin paljon täydellisemmältä, onnellisemmalta ja ihanammalta kuin omani?”

kreikka1

Olen toisinaan miettinyt, että jos minun, sosiaalisen median parissa vuosia työskennelleen kolmekymppisen aikuisen, on hetkittäin vaikea muistaa sitä, kuinka pientä osaa elämästä Instagram- tai Facebook-tili välittävät ulospäin, miten helposti se unohtuu itsestään epävarmalta teiniltä tai parikymppiseltä.

Nämä pohdinnat jättävät jälkeensä ristiriitaisen olon. Olen itse ihminen, joka nauttii suunnattomasti visuaalisesta kauneudesta ja estetiikasta, joten sitä kautta olen päätynyt seuraamaan sellaisia sometilejä, joiden sisältö on pääpiirteittäin tarkkaan suodatettua ja filtteröityä. Eihän kenenkään elämä oikeasti näytä (pelkästään) siltä kuin Instagram-kuvissa.

Moni ei tule ajatelleeksi, että suodatammehan itsestämme ulospäin kertomaamme tarinaa myös ihan oikeassa elämässä ja kasvokkaistilanteissa. Emme tilitä hyvänpäiväntutulle kadunkulmassa syvimpiä murheitamme tai avaudu ääneen noloimmista hetkistämme. Siivoamme kotimme, ennen kuin kutsumme sinne vieraita. Katamme pöydän kauniiksi ja laittaudumme juhliin parhaimpiimme. Kun katsomme kotialbumeita ajalta, jolloin valokuvat olivat vielä paperia, emme me sielläkään ensisijaisesti näe tiskivuoria, sotkuja, murheita tai arjen ankeimpia hetkiä. Ihan samoin kuin aina ennenkin, räpsimme edelleen valokuvia elämän erityisistä hetkistä, lomamatkoista ja kohokohdista. Jokainen filtteröi tarinaansa joka tapauksessa, kertoi sitä sitten somessa tai reaalimaailmassa.

Näyttökuva 2017-3-9 kello 16.53.07

Somemaailma on varmasti tuonut mukanaan uudenlaista viestimisen kulttuuria, mutta toisaalta on hyvä muistaa, että siellä viestimme silti me itse. Toisin sanoen se, mitä näemme somessa, on vain heijastuma ihmisluonnosta itsessään. Haluamme antaa itsestämme positiivista mielikuvaa ympärillemme, pidämme kiinnostavista tarinoista ja visuaalisesti hyvännäköisistä asioista, ja ennen kaikkea, saamme mielihyvää siitä, että muut tykkäävät meistä ja tekemisistämme.

Se kaikki on ihan normaalia ja hyväksyttävää, kunhan muistamme pitää huolta sekä omasta että lasten ja nuorten medialukutaidosta. Muistamme itse suhtautua asioihin terveellä kriittisyydellä ja kasvatamme myös tulevia sukupolvia kriittiseen ajatteluun. Toki somen aikakaudella seuraamme laajemman piirin tekemisiä ja täydellisyyden illuusion luominen (tai toisinaan ihan vain tahaton syntyminen) on helpompaa, sillä virtuaaliset kuulumisemme leviävät omia reaalimaailman sosiaalisia ympyröitämme laajemmalle, ellei tilejään rajaa tiukasti vain tuttujen nähtäviksi.

En usko, että suurin osa meistä edes haluaa muiden ajattelevan oman elämän olevan virheetöntä. Tietysti on joskus kiva viestiä ulospäin, että hei, minulla menee aika mukavasti, mutta en usko, että suurin osa ihmisistä yrittää tietoisesti rakentaa itsestään valheellista tai epärealistista mielikuvaa. Minulle esimerkiksi instagram on ensisijaisesti visuaalinen kanava: seuraan pääasiassa kauniita tilejä ja yritän tuottaa kaunista kuvasisältöä itsekin. En useimmiten edes ajattele, että seuraajani kuvittelisivat kauniiden kosmetiikkapurnukoiden, nätisti katettujen aamiaisten ja mietittyjen asukokonaisuuksien olevan koko elämäni.

Näyttökuva 2017-3-9 kello 16.44.46

Instagramin idea on alun alkujaankin ollut tarjota matalan kynnyksen käyttöalusta kivalle visuaaliselle sisällölle, jota voisi julkaista heti lennosta, instantly. Helppo käyttöliittymä ja valmisfiltterit ovat pitäneet huolen siitä, että kuka tahansa pystyy tuottamaan kauniita kuvia kalustosta riippumatta, jos on edes alkeellista valokuvaustaitoa ja visuaalista silmää.

Vaikka visuaalisuus on edelleen Instagramin keskiössä, alkuperäisestä ideasta on jäljellä enää häivähdys, kun moni kuvaa instakuvansa järjestelmäkameralla ja editoi tietokoneella ennen sovellukseen lataamista. Siinä, missä kuvavirran taso on jatkuvasti kohonnut ammattimaisemmaksi, on monella kasvanut kynnys lisätä niitä tavallisia arkisia kännykkäräpsyjä sinne täydellisyyden keskelle.

Tiedän monia someammattilaisia, jotka suunnittelevat Instagram-tilinsä kuvavirtaa niin tarkkaan, ettei edes harkitse kännykkäkuvien käyttämistä profiilissaan enää. Eikä todellakaan ole yhdentekevää, millaisen kuvan tililleen seuraavaksi lataa. Osalla on käytössään jopa tähän tarkoitukseen suunniteltu sovellus, jolla voi sommitella kuvavirtaansa jo etukäteen, että mikä kuva istuisi visuaalisesti parhaiten näiden edellisten kuvien viereen. Tällä tavoin saadaan toki aikakauslehtimäisen kaunista jälkeä aikaan ja vaikka nautin katsella sellaista muiden profiileissa, en halua omani näyttävän siltä.

Näyttökuva 2017-3-9 kello 16.43.24

Minulle on tärkeä olla myös somekanavissani ihminen, jolla kaikki ei aina mene hyvin, on elämässä ongelmia ja huolia ja jonka kännykkäselfiet ovat joskus ihan yhtä rakeisia kuin muillakin. Jos jotain olen huomannut, niin sen, että inhimillisyys tuo ihmisiä lähemmäs. Laskelmoitu täydellisyys voi kantaa tiettyyn pisteeseen asti, mutta aitous on spontaanimpaa, yllättävämpää, koskettavampaa ja hauskempaa. Jos en olisi koskaan julkaissut sitä aivan liian rakeisena ja huonolaatuisena pitämääni selfie-räpsyä, enpä olisi päätynyt Kylie Minoguen Instagram-profiiliin. Todellisuudessa olin silti vähällä jättää koko kuvan julkaisematta.

Näin joitakin päiviä sitten Simon Sinekin varsin mielenkiintoisen puheenvuoron milleniaaleista ja sosiaalisesta mediasta – Facebookissa, kuinkas muuten. Sinek pohtii videolla, millaisia ovat millenniumin liepeillä syntyneet ja sosiaalisen median maailmaan syntyneet sukupolvet. Ja millaisia taitoja heille olisi tärkeää opettaa. Jos haluat katsoa vain lyhyen, vajaan parin minuutin mittaisen tiivistyksen aiheesta, kurkkaa tuo ylempi video. Jos kiinnostaa kuulla Sinekin mietteitä enemmänkin, katso myös jälkimmäinen noin 20 minuutin mittainen video, jolla haastattelu näkyy kokonaisuudessaan.


Tags: , , , ,

Categorised in: Elämä, Kulttuuri

10 Comments

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

  • Hyvä postaus! Itseltäkin usein unohtuu, että se Insta-virta ei ole todellisuus.

  • Sarana

    Kiitos Jenni tuosta videosta! Se on loistava ja niin osuva.

  • Olen niin samaa mieltä! Ja itse myös kuulun niihin, jotka eivät enää julkaise kännykkäräpsyjä omalla tilillä… Mutta onneksi nyt on InstaStories, siellä annan mennä paljon rennommalla otteella ja niin näyttävät tekevän muutkin. Eilen laiton sinne videon uusista villasukista :’D

  • Niinpä, somessa näkee vilauksen – ei koko totuutta!
    http://westendmum.fi

  • Maria

    Olisi kiva saada sinulta postaus “päivä kanssani” eli mistä sun ns. työpäivä koostuu? Sekä tähän postaukseen liittyen olisi kiva nähdä instatilillesi tai täällä kuvia sinun normaalista elämästä, eli mitä sen mitä sen kiiltokuvaisen elämäsi takana oikeasti on esim. siivoton koti, tiskivuoret yms…

    p.s mitä sun mummokaverille kuuluu?

    • Joskus aiemmin olen jonkun tällaisen postauksen tainnut tehdäkin, mutta pistetään toive korvan taakse. :) Tässä työssä työpäivät ovat melkoisen vaihtelevia, mutta toki sitä voisi uudelleenkin harkita.

      En itse ole oikein koskaan ihan tajunnut, miksi ihmiset niin kovin haluavat nähdä minun tiskivuoriani – ihan samalta ne näyttävät kuin muidenkin kotona? :D En ole mikään maailman siistein ja järjestelmällisin ihminen, joten kyllä täällä enemmän vallitsee sellainen jatkuva luova kaaos kuin armeijamainen järjestys. Mutta pistetään mietintään tämä, jos meikäläisen sotkut kiinnostavat. Snapchatissa on paljon railakkaampi meno myös visuaalisesti kuin täällä blogin puolella. :)

      Mummokaverille kuuluu hyvää, juuri juttelimme tässä aamutuimaan puhelimessa. Ja edelleen treffailemme viikoittain.

  • !7D28P

    Löysin biisin joka on kuin tehty sinusta :D
    https://www.youtube.com/watch?v=KbYVfHCFkTo
    Oli muuten todella epäuskottava tuo sinun masennuksen kuvailus tuossa ylen perjantai ohjelmassa. Mutta saitpa ainakin kaipaamaasi huomiota!

    • No nyt meni kyllä aikamoisen pieleen ihan joka suunnalla. :) Siitäkin huolimatta kaikkea hyvää sinulle! Toivottavasti löydät muita keinoja purkaa omaa pahaa oloasi kuin anonyymin netti-ilkeilyn.

  • Pirjo

    Voi että meni todella pieleen joka suunnalla tuolla anonyymillä netti-ilkeilijällä, katsoin myös itse ohjelman ja oli hyvät keskustelut (vaikka vain pieni pintaraapisu aiheesta) mitä tästä julkisesta ilkeilystä voimme päätellä ? No sen että tämäkin ilkeilijä tarvitsee ehdottomasti pitkäaikaisen terapian huomionkipeydelleen muuten saattaa tämänlainen ilkeily pitkässäjuoksussa kääntyä ilkeilijää itseään vastaan niin kuin ilmeisesti on jo käynyt !?!

  • Pirjo

    Haluaisin vielä lisätä äskeiseen, kehotan lempeästi “ilkeilijää” katsomaan uudelleen lähetyksen jos sinulla on mahdollista kuiñka Jennillä on ihan vedet silmissä kun hän aloittaa kertomuksensa ja näin monien vuosien jälkeen vieläkin koskettaa syvästi tämä asia.Se siitä epäuskottavuudesta, piste.

Related posts