8/03/17

Rohkeille naisille

9 60

Kaupallinen yhteistyö: Marimekko & Asennemedia

Olen aina antanut itselleni kunniaa siitä, että olen rohkea. Vaikka saatan joskus olla varovainen uusien asioiden suhteen ja tarvita pienen hetken sulattelua ennen uuteen syöksymistä, en yleensä arkaile sanoa mielipiteitäni, uskallan heittäytyä ulos mukavuusalueeltani ja minulla on ollut rohkeutta tehdä vähän yllättäviäkin päätöksiä tässä matkan varrella.

Minun elämässäni avain rohkeuteen on ollut sisimmässä kompassin lailla toimiva intuitio sekä vahva ajatus siitä, etten halua tehdä elämäni suuria päätöksiä peloista käsin. Liian moni jää epätyydyttävään työpaikkaan, parisuhteeseen, asuntoon tai kaveripiiriin vain siksi, että tutusta ja siksi turvallisesta luopuminen pelottaa. Kun vastassa on tuntematon, on aina olemassa myös riski, että jotain menee pieleen tai uusi onkin vanhaa huonompi vaihtoehto. Itse kuitenkin ajattelen, että elämässä ainoa suunta on eteenpäin ja päästäkseen eteenpäin tilanteesta, jossa jokin hiertää, on uskallettava muuttaa jotakin.

Muutos epäilyttää ja pelottaa melkein aina, se kuuluu asiaan. Olen kuitenkin sitä mieltä, että varsin harvoin on olemassa vääriä päätöksiä. On varmaa, että kaikki elämässäni tekemäni valinnat eivät ole vieneet minua ihan sinne, minne kuvittelin niiden minua johdattavan. Olen kuitenkin päättänyt olla katumatta mitään.  Siitä ei ole mitään hyötyä. Valintoja pitää katsella siitä näkökulmasta, että miten tämä vie minua eteenpäin, vaikka matka (tai edes määränpää) ei olisikaan ihan sitä, mitä etukäteen kuvittelin.

Olen tehnyt kaikki elämäni valinnat ja päätökset parhaan tietoni mukaan eikä yksikään työprojekti tai ihmissuhde ole jälkikäteen ajateltuna ollut turha. Jokainen niistä on joko tuonut minulle iloa, opettanut jotakin tai  auttanut hahmottamaan paremmin kuka olen ja mitä haluan. Tai joskus, mitä en ainakaan halua. Elämä ei ole suoraviivainen jana pisteestä A pisteeseen B, vaan joskus juuri niitä tiettyjä mutkia tarvitaan johdattamaan tietä juuri sinne oikeaan suuntaan.

Suurimpia taitoja, joita olen elämässä tarvinnut, on epävarmuuden sietäminen ja rohkeus luottaa omaan itseeni ja valintoihini ympäristön mielipiteistä huolimatta. Vaikka olen aina ollut jollain tapaa rohkea, vei luottamuksen rakentaminen itseeni silti kauan. Nyt voin sanoa olevani itsevarma ja uskallan tehdä omannäköisiäni valintoja elämässä, vaikka ne joskus poikkeavaisivatkin totutusta.

Viime vuosina konkreettisia rohkeutta vaatineita hetkiä elämässäni ovat olleet suuret muutokset työelämässä ja suhderintamalla. Hyppäsin aikanaan pois perinteisen päivätyön oravanpyörästä tyhjän päälle, kun en voinut työpaikassani hyvin. Suunnatonta pelkoa aiheuttanut päätös koitui lopulta urani kannalta parhaaksi ratkaisuksi ikinä, vaikka en sitä tuolloin vielä tiennytkään. Myöhemmin tein taas uuden hypyn tuntemattomaan, kun loikkasin turvallisen yhteistyökumppanin helmoista täysin omilleni. Vaikka päätös ahdisti ja pelotti ja murehdin tulevaa taloudellista toimeentuloani, jälleen kerran se osoittautui parhaaksi päätökseksi koskaan ja vei uraani aimo harppauksin eteenpäin. Rohkeat, onnistuneet päätökset luovat uskoa siihen, että asioilla on tapana järjestyä ja omaan intuitioon voi luottaa.

Rohkeutta vaati myös vajaat pari vuotta sitten lähteä parisuhteesta, jossa periaatteessa ei ollut mitään vikaa, mutta jossa itsellä jokin kuitenkin vain hiersi. Pitkään yritin korjata tilannetta ja löytää sen rauhan ja varmuuden sisältäni, mutta kun tuo epämääräinen epävarmuus oli jatkunut vuoden verran, alkoi tuntua, että olin tehnyt kaiken voitavani. Päätöksen kypsyttely vei pitkään ja silloinkin, kun sen hetki lopulta koitti, pelotti ihan suunnattomasti päästää irti. Kuitenkin tiesin melkein heti ratkaisevan askeleen otettuani, että päätös oli ehdottoman oikea sekä minulle että hänelle. Kumpikaan ei voi viime kädessä olla onnellinen, jos toinen ei ole.

Ihan hiljattain vaati minulta hurjasti rohkeutta myös ostaa oma asunto. Olin oikeastaan aina ajatellut, etten välttämättä edes haluaisi ostaa omaa kotia ja sitoutua valtavaan pankkilainaan ja asuntoon, sillä tykkään matkustella ja yrittäjänä tulovirtakaan ei aina ole niin tasaista. Nyt kuitenkin, kun rohkaistuin tekemään tuon päätöksen, en voisi olla onnellisempi. Ikioma koti ja soppi tässä maailmassa on aivan valtavan suuri ilon ja onnen lähde.

Kaikkien näiden elämän suurien päätösten rinnalla rohkeutta ovat vaatineet myös monet pienemmät asiat eikä niistä vähäisimpänä omalaiseni tyylin löytäminen. Blogillani on ollut ihan valtavan suuri rooli oman tyylini kehittymisessä, enkä tiedä, olisinko edes uskaltanut kokeilla monia vähän villimpiä juttuja, ellei minulla olisi aikanaan ollut tätä samanhenkisten ihmisten joukkoa täällä tukemassa ja tsemppaamassa.

Pienissä kaupungeissa nuoruusvuoteni viettäneenä tuli aikanaan melko nopeasti selväksi, että massasta ei sopinut poiketa. Vielä aikuisenakin on hetkittäin vaatinut ihan hurjasti rohkeutta pukea päälle jotakin erilaista tai silmiinpistävää. Olen kammonnut tuijotuksia, supinoita ja spontaaneja kommentteja. Nykyään en vain enää välitä. Ainoa asia, millä omassa tyylissäni on merkitystä on se, että minä itse viihdyn siinä. Tuntuu oikeasti aika vapauttavalta, että on päässyt siihen tilaan, missä muiden mielipiteet tyylistäni eivät hetkauta suuntaan taikka toiseen.

Tämän postauksen innoittajana on tänään naistenpäivänä toiminut Marimekko, joka on vaatettanut rohkeita, omia polkujaan kulkevia naisia jo vuosikymmenten ajan – ja on myös omassa suunnittelussaan uskaltanut rohkeasti noudattaa omanlaistaan linjaa trendeistä ja muodin vaihteluista riippumatta. Marimekko on aikanaan ollut aika vallankumouksellinen siinä, millaisia rohkeita tyylejä ja kuoseja se on tuonut naisten ulottuville ja sitä kautta rohkaissut heitä ilmaisemaan itseään.

Tämän kevään mallistossa Marimekko juhlistaa Suomen 100-vuotissyntymäpäivää tuomalla uudelleen tuotantoon muutamia ikonisia arkistojen helmiä 1960- ja 1970-luvuilta. Pääsin tutustumaan mallistoon jo ennakkoon ja valitsin arkistojen aarteista omat suosikkini näihin kuviin. Lemppareikseni nousivat ylväs Kentauri-hame, silkkisenä liehuva Korppi sekä 70-luvun tunnelman ihanalla tavalla vangitseva värikäs Liidokki.

On oikeasti myös muodin näkökulmasta todella kiinnostavaa ja poikkeuksellista, miten hyvin Marimekon suunnittelu on kestänyt aikaa. Vaikka vaatteissa näkyy ajan henki syntyvuosiltaan, silti ne näyttävät yhä ihanalla tavalla tuoreilta tänä päivänä. Nämä vaatteet ovat ehkä juuri niitä, jotka vaativat kantajaltaan hivenen rohkeutta, mutta kun uskaltauduin kokeilemaan, ehkä vähän yllätykseksenikin ihastuin näihin kaikkiin!

Tykästyin arkkitehtoonisen upeaan Kentauri-hameeseen jo heti ensisilmäyksellä. Hameen valtava helma tuntuu kuin kutsuvan pyörähtelyyn, jotta saisi näyttää täyden mahtinsa. Jos haluaisin säväyttää juhlissa Suomi-designilla, tämä hame ei olisi yhtään hassumpi valinta. Hameen kangas on muuten painettu täällä Suomessa, Helsingin Herttoniemen kangaspainossa Marimekon pääkonttorilla.

Katselin silkkistä Korppi-mekkoa mietiskellen, miltä kaapumainen mekko mahtaisi näyttää päällä ja olisiko pieni ihminen vaarassa hukkua tuonne kankaan uumeniin. Sain kuitenkin yllättyä, sillä mekko laskeutuu ylle hurjan kauniisti ja sen mustavalkoinen graafinen kuviointi pääsee liikkuessa hienolla tavalla esiin.

Kaikkein suurin yllättäjä oli värikäs Liidokki-mekko, joka tuo soman häivähdyksen 70-lukua mukanaan. Kaverini vitsaillen kutsui kuosia sateenkaaripianoksi ja kieltämättä, vähän pianon koskettimiltahan nuo väripalkit toden totta näyttävät. Tämä mekko oli valitsemistani vähiten suosikki henkarilla roikkuessaan, mutta kun puin sen päälleni, se heräsi ihan uudenlaisella tavalla eloon. Tuli tunne, että se toi minustakin ihan uudenlaisia puolia esille. Henkarilla yöpaitamaiselta näyttänyt väljä ja värikäs kaapu olikin päällä ihastuttava kesäneidon mekko, jossa voisin helposti kuvitella kirmailevani kesäisiä katuja vielä vuosikymmentenkin päästä.

Olisi hauska kuulla, mistä näistä Marimekon arkistovaatteista te tykkäätte eniten? Entä millaisissa tilanteissa te olette omassa elämässänne tarvinneet erityisesti rohkeutta? Ihanaa naistenpäivää! <3

Erityiskiitos vielä Elisalle kauniista kuvista.

PS. Jos kuvien mekot sykähdyttivät tai olet bongannut Marimekon kevätmallistosta jotakin muuta kiinnostavaa, niin huikkaanpa vielä, että kevään kunniaksi Marimekko tarjoaa -15% edun valikoiduista vaatteista ja laukuista to-su 9.-12.3.2017. Etu on voimassa uusille ja nykyisille Marikylä-jäsenille Marimekko-myymälöissä sekä verkkokaupassa.

 

Photos: Elisa Lepistö / Start Living Your Best Life

Tags: , , , , ,

Categorised in: Elämä, Muoti

9 Comments

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

  • Nimetön

    Ihailen sinua, itkusilmin, kahlittuna kotiin äitiyden ja työttömyyden vuoksi. On vaikea tavoitella omia unelmiaan ja olla rohkea, kun ei edes tiedä, mitä tahtoo.

    Hyvää naistenpäivää sulle upea, rohkea, ihailtava Nainen! <3

    • Voi sinua. Halauksia ja voimia sinne Naistenpäivänä ja kaikkina muinakin päivinä. <3

      Lohdutuksen sanaksi haluan sanoa sinulle, etteivät minunkaan unelmani ole olleet niin kristallinkirkkaita niillä hetkillä, kun olen lähtenyt niitä tavoittelemaan. Minun tapauksessani muutos on alkanut aina siitä, että olen ollut johonkin asiaan elämässäni tyytymätön. Huonot hetketkin kuuluvat elämään ja joskus juuri se ahdistus on merkki siitä, että nyt on aika puskea tästä tilanteesta eteenpäin. Usein jo ystävien kanssa juttelu auttaa, mutta jos tilanne ahdistaa tai masentaa, niin suosittelen lämmöllä jutustelua terapeutin tai ammatinvalintapsykologin kanssa. Heiltä voi saada uusia eväitä oman tulevaisuuden pohdiskeluun! <3

  • Vieras

    Katselin näutä juuri verkkokaupassa, ja ihmettelin leikkauksia! Tulisiko sulla oikeasti pidettyä näitä mekkoja? Omaan silmään värit ja kuosit kauniita, mutta aivan liian telttamaisia tai kaapumaisia. Ei siis tunnu kovin modernille omaan makuun :) muotikuvissa toki erittäin kauniita,mutta vaikea ajatella arkeen tai juhlaan ns oikeassa elämässä.

    • Nämä taitavat olla niin makuasioita. Minä ihan tosissani tässä harkitsen, että hankkisin tuon Liidokki-mekon omaksi, koska tykästyin niin kovin. :) Kaikkia näistä kolmesta voisin hyvin kuvitella käyttäväni. Mutta eivätpä nämä nyt mitään mainstream-muotia olekaan, joten uskon, että erikoisemmat ja rohkeammat pukeutujat löytävät näistä mieleisensä. :) Ainakin tuota Liidokki-mekkoa on Marimekon omassa Instagram-profiilissa moni tuntunut haikailevan omakseen.

      Minusta on aika hauskaa ja vähän vallankumoukselliseltakin tuoda tällaisia näin valtavirrasta poikkeavia muotoja, kuoseja ja malleja myyntiin vuonna 2017. Se edustaa kaiketi juuri sitä rohkeutta, jota tällä kevätkampanjalla onkin haluttu alleviivata.

  • Sorruin itsekin ostoksille Marimekon Aleksinkulmaan eilen! Tuli ostettua vaate, jota en olisi heti uskonut hankkivani vaatekaappiini, mutta juurikin 60-luvulta peräisin oleva printti houkutteli ja niin siinä sitten kävi että kassalle sen kanssa päädyin! Toivottavasti saan siitä pian blogiin kuvia :) näistä suosikkini on ehdottomasti Korppi! Ostin itse viime keväänä hyvin samantyylisen kaftaanin Marimekolla siskoni tohtorinjuhliin kun en löytänyt iltapukua (iltapuvut eivät oikein muutenkaan sovi minulle). Olin siihen ihan supertyytyinen ja päätyipä mekko monesti yllekin, vaikka helma viistää maata ja mustavalkoinen printti on jokseenkin näyttävä. Nyt odotan säiden lämpenemistä jotta voin taas käyttää sitä!

  • Minusta nuo kaapumaiset mekot on ihan arkipäivää tänäkin vuonna! :) Siis että en olisi jotenkin uskonut että nämä ovat suoraan vanhojen vuosikymmenten malleja, ellen olisi siitä lukenut – olisin vain himoinnut tuota Korppia joka tapauksessa – ja käyttänyt sitä tosiaankin myös! Ah, vaikka ja missä :)

  • Eisa

    Näyttää upealta! Ja kirjoitat viisaita. Epävarmuuden sietäminen on tärkeä taito, minulle yksi vaikeimmista.

    Mutta tuo musta paita hameen kanssa, onko sekin Marimekon?

  • Merja

    Happamia, sanoi kettu pihlajanmarjoista..Kuka oikeasti haluaa pukeutua pussilakanaan? Näytös Pariisissa oli vain vanhan toistoa. Marimekon taru on ohi. Jos ei pysty uudistautumaan ei ole mitään sijaa majatalossa. Pari pyylevää tarhantätiä ei pidä tätä firmaa pystyssä. Kukaan eurooppalainen nainen ei halua moisiin säkkeihin pukeutua.

  • Anna

    Edellisen kommentin pyylevä tarhantäti eksyi tänne, apua :) Tällä hetkellä Marimekkoa ei kaapista juuri löydy. Ihania kaapuja kaikki esitellyt! Perjantai-ohjelman masennus-jakson katsomisen kautta päädyin tänne blogiin ja muihinkin juttuihin.

Related posts