8/02/17

Vihreät kaverit

24 35

Tiedätte, että rakastan kukkia. Rakastan myös viherkasveja noin yleensä, mutta koska minussa ei oikein ole puutarhurin vikaa, onnistun A-I-N-A ennemmin tai myöhemmin päästämään vihreät asuintoverini hengiltä. Anteeksi, se on aina vahinko! Joko unohdan kastella tyystin tai sitten kastelen liikaa. Pitäisi varmaan laittaa kännykkään tai kalenteriin muistutus sopivista kasteluväleistä, mutta äh, meikäläisen tyyliin sopii paremmin sellainen boheemi fiilispohjalta toteutettu kastelusysteemi – kukkaparkani tosin saattaisivat olla eri mieltä…

Olen kuitenkin sinnikäs ja jaksan aina uskoa floristinkykyjeni uuteen nousuun, joten hankin toiveikkaana silloin tällöin uuden huonekasvin, jota sitten yritän parhaan kykyni mukaan hoivata ja vaalia. Vielä toistaiseksi yksikään ei ole meikäläisen huomassa sinnitellyt paria vuotta pidempään (ja tuossakin arviossa saattaa olla pyöristystä ylöspäin), lukuunottamatta orkideojani, jotka vaikuttavat suorastaan tykkäävän ääriolosuhteista.

Nyt kuitenkin intouduin tuossa vuodenvaihteessa vallan, ja hankin kotiani sulostuttamaan kaksi uutta vihreää kaveria. Bonsaita muistuttava varjoviikuna löytyi ennen joulua heräteostoksena ja isolehtisen lyyraviikunan kannoin kotiini uuden vuoden kynnyksellä. Molemmat ovat vielä hengissä!

Sen kuitenkin olen jo oppinut, että varjoviikuna ei nimestään huolimatta viihdy kovin varjoisassa paikassa, mikä luo Suomen talviolosuhteissa liki mahdottoman yhtälön, kun saattaa mennä viikkoja, että asunnon valoisinkin paikka on likimain pilkkopimeä. Siinä vaiheessa siirsin ystäväiseni nurkasta ikkunalle, kun hän alkoi jo näyttää varsin kaljulta. Hikikarpalot otsalle puskien elättelin toivoa, että tyyppi vielä elpyisi maisemapaikalla ja entistä tunnollisemmalla kastelulla. Ja kappas, hän ryhtyi hetimiten synnyttämään uutta elämää pienten tuoreiden lehtien muodossa, joten uskon, että varjoviikunani ei vielä ole tullut maallisen elonsa päähän.

Isolehtinen lyyraviikuna vaikuttaa rennommalta kaverilta, joka ei ihan pienistä hätkähdä. Juuri tämän tyyppistä viherkasvia olin etsinyt pitkään tuloksetta, mutta kannattipa mainita asiasta luottofloristilleni, sillä hänellä sattui kuin sattuikin olemaan pari juuri oikeanlaista kasvia takahuoneessa jemmassa. Ja niin meikäläinen löysi etsimänsä. Vielä haaveilen vähän banaanipuun taimesta, jollaisen bongasin reilu vuosi sitten New Yorkin matkallani ja näytti kerrassaan sympaattiselta.

Kohtalotoverit ja muut tuomiopäivän puutarhurit voivat ilmoittautua vertaistuen merkeissä. Myös neuvontaa otetaan vastaan.

Translation: Meet my new green friends. Let’s hope that I can keep them alive.

Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia

Tags: , ,

Categorised in: Koti

24 Comments

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

  • Viherpeukaloei

    Hoidan myös kasvejani suurella sydämellä, mutta pienellä hoidolla ja silloin kun satun muistamaan. Tässä kombossa on parhaiten pärjänneet palmuvehka (se oikein kukoistaa laiminlyönnistä :D älä vaihda isoon ruukkuun, se kasvaaa ja viihtyy ahtaudessa) ja kultaköynnös (ei myöskään pahastu kun unohdan, kasvaa pituutta metreittäin silti). Ainut hoitomuotoni: kastelen kun muistan. Ehkä kerran viikossa, ehkä en. Toiminut jo vuosia.

    • Meinasin tulla kommentoimaan mutta huomasin että voinkin vain yhtyä tämän kommentoijan sanoihin. Palmuvehka ja kultaköynnös täälläkin ne menestyjät!

    • Itse asiassa palmuvehka myös löytyy tämän onnettoman viherpeukalon kotoa ja on todettava samat havainnot eli on pysynyt kiitettävästi hengissä, vaikka olen välillä unohtanut kastelun varmaan kuukausiksi. :D Kultaköynnös on puolestaan tuttu lapsuudenkodista. Nykyään ei ole yhtään kultaköynnöstä, mutta muistan kutsuneeni sitä jossain kohtaa “kuolemattomaksi kukaksi”, joten se ketonee kaiken tarvittavan. :D

  • No jos yhtään lohduttaa, niin minulla eivät pysy edes ne orkideat hengissä! :’D Viime syksynä ostamani oliivipuu on käytännössä jo saattohoidossa… Juuri tänään mietin, että onkohan ketään toista, jolla olisi viherpeukalo niin keskellä kämmentä kuin minulla :D

    • Älähän nyt! Moni luulee orkideansa kuolleen, kun se pudottaa kukkansa eikä puske uutta elämää hetkeen, mutta se siis kuuluu asiaan. Joku kaverini oli heittänyt oman orkideansa roskiin, kun luuli sen jo kuolleen, vaikka kyseessä oli siis vain ihan normaali vaihe kukintojen välissä. :D Orkidea jopa tykkää vähän siitä, että sitä kidutetaan – itsehän olen viime vuodet kastellut omiani ehkä kerran kuussa, jos sitäkään. Ja silti jossain vaiheessa ne ovat ryhtyneet sinnikkäästi puskemaan uutta kukkaa. Joku joskus sanoi minulle, että orkidea aina jossain vaiheessa luulee, että loppu on tullut, jos sitä vähän laiminlyö, ja hädissään puskee uudet kukat viimeisillä voimillaan, jotta suku jatkuisi. :D Raukkaparka!

  • Hnmri

    Suosittelen palmuvehkaa! Välillä unohdetaan kastelu kokonaan usean viikon ajaksi ja välillä kastellaan niitä poikaystävän kanssa toistemme tietämättä molemmat oikein runsainmäärin. Mutta hengissä ovat (vanhin jo kymmenettä vuotta) ja hyvin näyttävät voivan :D Kaikki muut kasvit kaktuksista lähtien kuolevatkin sitten muutamassa viikossa.

    • Palmuvehka on kyllä ihanan uskollinen kaveri – omasta kodista löytyy myös. :D Olen tainnut unohtaa välillä useammaksi kuukaudeksikin kastelemisen ja urheasti se vain tuolla sinnittelee hengissä. Ei myöskään tunnu olevan turhan ronkeli sijoittelun suhteen. Meikäläisen tyyppinen huonekasvi, ehdottomasti!

  • Laura

    Kuulostaa turhankin tutulta… Pakko kysyä oletko saanut hengiltä jo sen alennuksesta jokin aika sitten ostamasi ison kaktuksenkin? Hankin juuri itse vähän vastaavan ja mietin kuinka pitkää eloa sille voi povata.

    • En ole vielä saanut kaktuksiani hengiltä, vaan päinvastoin vaikuttavat voivan ihan yllättävän hyvin! :) Kastelen tapani mukaan harvakseltaan ja olen sijoittanut ne valoisaan paikkaan ikkunalaudalle, niin tuntuvat ihan hyvin pärjäilevän – toistaiseksi. Onnea oman piikikkään kaverisi kanssa!

  • Kannattaa kastellessa aina kokeilla onko multa vielä märkää. Jos ei ole, kastele sopivasti, jos on niin älä anna vielä lisää vettä :) Tää on sellanen sääntö mitä noudatan melkeinpä kaikkien huonekasvien kanssa. Ajan saatossa oppii tuntemaan mitkä tarvitsevat enemmän vettä kuin toiset. Kaktuksille annan vettä talviaikaan noin kerran kuukaudessa.

    • Tämä on ihan hyvä vinkki ainakin niille, joilla on sitä ongelmaa, että kastelevat liikaa. Mutta meikäläisen ongelma on enemmänkin se, että kasteleminen unohtuu. ;) Osa kukista onneksi tykkää siitä (tai ei ainakaan suuresti pahastu), että antaa ihan kunnolla kuivahtaa kasteluiden välissä. Mutta kun tämä elämänrytmi on vähän epäsäännöllistä, niin voin melkeinpä suoraan unohtaa ne huonekasvit, jotka kaipaavat päivittäistä tai viikoittaista kastelua. :D

  • Kaisa

    Täällä olikin hyvin jo vinkattu ne kasvit mitä olen itse saanut pidettyä hengissä :D lisäksi anopinkieli ja muorinkukka ovat sellaisia mitä ei turhan usein saa kastella. Täällä surkeassa hoidossa pärjänneet jo vuosia!

  • Tua

    Tuomiopäivän puutarhuri! :’D Tämä sana kyllä jää käyttöön, kuvaa ainakin minua ihan täydellisesti…

  • Mmie

    Itsehän tulevana puutarhurina ja jo vuosia alalla hääränneenä saan hädin tuskin pelargoniani pysymään hengissä, mutta kaikki muu kuolee käsiin. Kyllä, myös ne orkideat…:D Jos yhtään lohduttaa, niin huonekasvien pitäminen hengissä onkin ehkä se puutarhurin suurin haaste kuivan huoneilman ja huonojen valo-olosuhteiden vuoksi :)

    • Mmie

      Ja tarkennettakoon vielä, että muut kuin sisällä viihtyvät hoidokkini kyllä pysyvät hengissä. En onneksi töissä onnistu murhaamaan kukkasia ;)

  • Marsa

    Itsekin juuri kuvittelin tappaneeni puikkokämmekkäni (orkidea siis), mutta alkoi se vaan puskea uutta kukkavartta. Orkideat ovat onneksi kiitollisia kasveja. Omassa asunnossa meillä on paljon rönsyliljoja, jotka eivät paljon hoitoa vaadi, jos nyt muistaa joskus kastella. Kasvit tuo vaan kivaa ilmettä kotiin, ja osa kasveistahan puhdistaa huoneilmaakin. :)

  • One word: anopinkieli. Se ainoa, jonka mä saan pysymään hengissä ja joka vaan lisääntyy ja lisääntyy (PS masokistikasvi, voi hyvin kun kuivuu kokonaan kastelujen välillä).

  • Tiiiinah

    Banaanipuu on ihana! Sain itse teinityttönä isoveljeltäni sellaisen nimpparilahjaksi, ja koko suvulla on nyt omat banskut ikkunanlaudoilla pistokkaista lähteneinä :)

    En enää itsekään tiedä mikä noista on emokasvi, mutta paljon iloa tuosta kaverista on ollut, itselle ja muille! Suosittelen lämpimästi <3

  • Oletko kokeillut kastelupalloja? Samujilla on ehkä kaunein (ja kallein) versio (http://samuji.com/products/water-bulb), mutta edullisempiakin on olemassa myös kotimaisina versioina. Niiden idea on, että lasipallura täytetään vedellä ja kastelupallo annostelee itsekseen sopivasti vettä kasville. Pallukat täytyy tietysti muistaa täytellä säännöllisin väliajoin, mutta liikakastelun mahdollisuus poistuu niiden avulla kokonaan. :)

Related posts