28/01/17

Sydänsuruja

14 56

Varoituksen sana: lähitulevaisuudessa voi olla, että blogin juttuaiheissa näkyy aika paljon asuntoasiaa, kun olen nyt sukeltanut tähän uuden kodin etsintään aivan pää edellä ja syvälle. Tällä viikolla koin jo ensimmäisen pettymykseni, kun löysin unelmieni kodin, tein tarjouksen ja tein vielä korotetunkin tarjouksen, ja kämppä meni sivu suun. Tuleehan noita asuntoja – jostain syystä juuri tämä ei ollut tarkoitettu minua varten. Mutta kylläpä vain kirveltää, kun ehdin jo niin kovin ihastua.

Tässä asuntoa nyt metsästäessäni olen huomannut, että uuden kodin etsiminen on oikeastaan hyvin samankaltaista kuin deittailu. Asuntoilmoituksia kahlatessa risteilee päässä samansuuntaisia mietteitä kuin Tinderiä selaillessa… Ehdottomasti ei. Hmm, ehkä… Joo, tämän haluan! Tosin noita viimeksi mainittuja tuntemuksia tulee vastaan äärimmäisen harvoin, ja silloinkin voi todellisuudessa olla vastassa pettymys. Kuvatkulmat imartelivat kohdetta ja jättivät näyttämättä sen, että remppa on tehty vähän sinnepäin, tila tuntuukin livenä paljon pienemmältä ja kadulta kantautuu sisään kova melu.

Monesta asunnosta voi kuvien perusteella innostuakin, mutta kun ryhtyy tavaamaan ilmoitusta tarkemmin ja huomaa, että hintapyyntö on pöyristyttävä, yhtiövastike pilvissä tai putkiremppa tulossa, ja into laantuu yhtä nopeasti kuin syttyikin. Joskus se alkuinnostus on niin vahva, että se todella tuntuu likimain samalta kuin oikeasti ihastuessa: poskia kuumottaa, on levoton olo eikä malta odottaa, että pääsisi näkemään ihastuksensa kohteen ihan livenä. Joskus tuo tunne kantaa oikean elämän kohtaamiseen asti ja joskus taas ei.

Sen oikean metsästäminen asuntomarkkinoilla muistuttaa deittailua myös siinä mielessä, että viime kädessä asunnon ostaminen taitaa olla tunnekysymys. Melkein aina joutuu tekemään jonkinlaisia kompromisseja eikä absoluuttisen täydellistä ole olemassakaan, mutta ennen kaikkea asunnosta pitää vain tulla se oikeanlainen fiilis. Järkeily ei auta näissä hommissa. Ja sellainen todellinen palava ihastus syttyy vain harvoin.

Joku asunto voi olla paperilla kuin unelma ja kaikella tapaa järkevä vaihtoehto, mutta se jokin oikea tunne jää uupumaan. Toisen kämpän kohdalla tulee jo heti sisään astuessa tunne, että tämä se on. Että tämä tuntuu kodilta. Samoin kävi tämän vuokra-asuntonikin kohdalla, mutta tietysti sitä on ostokämpän suhteen vieläkin paljon kriittisempi, sillä onhan se useimmille meistä elämän suurin ja kallein hankinta. Ja sen asuntolainan kanssa ollaan sitten jumissa vähintään 20 vuotta eteenpäin. Melkoinen sitoumus, sanoisin.

Jos asunnon ostoprosessissa etenee siihen vaiheeseen, että se ihastus todella roihahtaa ja kämpän speksitkin ovat sopivasti kohdallaan, tulee aika ottaa askel eteenpäin ja tehdä tarjous. Siinä vaiheessa, kun päättää tehdä asunnosta tarjouksen, pitää oikeasti olla jo sillä mielellä, että tämän minä haluan. Ja tuohon fiilikseen päästäkseen pitää pystyä kuvittelemaan itsensä asumassa juuri siinä kodissa. Sitä sisustaa asuntoa jo ajatuksissaan ja muuttaa sinne mietteissään. Ja sitten voikin olla, että joku muu vie sen nenäsi edestä. Kuvittelit jo löytäneesi sen oikean, mutta hän valitseekin jonkun toisen.

Asuntopettymyksen kokeminen ja läpikäyminen tuntuu itse asiassa aika samalta kuin sydänsuruissa. Pitää vain hyväksyä, että tämä ei nyt ollut se oikea minulle ja vielä tuolla jossain on olemassa se joku, joka on minulle vieläkin sopivampi. The One. Mutta ihan hetkeen mikään ei oikein tunnu miltään, eikä yksikään kämppä ole niin ihana kuin juuri se, jonka olisi niin kovin halunnut. Pitää surra vähän niitä mönkään menneitä unelmia ja toteutumatta jäänyttä yhteistä tulevaisuutta.

Ei tässäkään hommassa oikein auta muu kuin viritellä uutta matoa koukkuun ja hypätä takaisin hevosen selkään. Vaikka se täydelliseltä tuntunut menikin sivu suun, on vain pidettävä silmät avoinna ja jatkettava etsiskelyä. Voi olla, että pettymyksestä toipuminen vie tovin ja hetkeen mikään ei siihen unelmakämppään verrattuna tunnu miltään, mutta kyllä se harmistus jonakin päivänä laantuu. Viimeistään siinä vaiheessa, kun orastava ihastus syttyy uudelleen. Pitää vain olla vähän malttia.

Mutta kuten eräs seuraajani minua Instagramissa lohdutti, niin jotakin asuntobisneksissä on ihanasti armollisempaa kuin deittailussa: toista saa muuttaa. Asunnosta on lupa muokata mieleisensä. Joskus se unelmien asunto voi piileskellä lian, rumien kaakeleiden ja huonokuntoisten pintojen alla ja tarvitaan vain remonttia loihtimaan rumasta ankanpoikasesta joutsen.

Juuri nyt tuntuu tosiaankin vähän siltä kuin sydänsuruissa, mutta luotan siihen, että myös pettymykset kuuluvat prosessiin. Kyllä se siitä ja there’s plenty of fish in the sea, ja muut kliseet, joita tällaisissa tilanteissa on tapana hokea. Vähän ärsyttävää, ja niin totta. :) Mutta tänään taidan silti syödä vähän jäätelöä sydänsuruuni, sillä sekin kuuluu asiaan.

Photos: Vesa Silver

Tags: , , ,

Categorised in: Elämä, Koti

14 Comments

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

  • Tutta

    Kuvailit kyllä ihan täydellisesti mun suhtautumista asunnon ostoon! Ollaan syyskuusta saakka etitty omaa asuntoa Jyväskylästä ja oon kokenut noita rakastumisen tunteita ehkä kolmea, neljää kämppää kohtaan, mutta loppujen lopulta lähemmässä tarkastelussa on löytynyt sen verran isoja puutteita, että on pitänyt aikeista luopua. Kärsimättömälle ihmiselle tää asunnon metsästys opettaa kyllä malttia, kun ei niin suuria summia voi upottaa mihinkään, joka on “ihan kiva”. Tai itse en ainakaan voi; joillakin on toki hyvin erilainen suhtautuminen asiaan.

    Jännästi on muuten kehittynyt silmä prosessin varrella näkemään nopeammin, mitä kannattaa harkita ja mitä ei. Alussa tuntu edessä olevan kauhea suo, jossa taisteli osatakseen katsoa asuntoa nykyisten asukkaiden sisustustyylin läpi. Nyt osaa jo katsoa paremmin niitä asioita, joita on hyvin hankala tai jopa kallis muuttaa. Lisäksi myös koko ajan käy selvemmäksi, mitä todella haluaa. Olemme pääasiassa etsineet rintamamiestaloja, koska niissä on valmiiksi jo sellaista tunnelmaa, jota haemme. Yksi moderni on kuitenkin tullut vastaan, joka persoonallisuudellaan ja hyvällä pohjaratkaisulla sai huokailemaan sen perään useammankin kerran. Tietenkin se meni jo ennen ensimmäistä näyttöä! Yllättävää on tosiaan ollut se, miten moni moderni asunto on mielestäni persoonaton, “12 tusinassa”.

    Onnea metsästykseen! Jään mielenkiinnolla odottamaan asuntopäivityksiä – on nimittäin itsellä tuo sisustuslehtien kulutus noussut aika eksponentiaaliseksi tässä viime kuukausien aikana :D

  • Kuulostaa niin tutulta! Niin moni asunto mennyt ohi, koska on esim. jäänyt miettimään yön yli (tai jopa illalla muutaman tunnin vaan), ja seuraavan aamuna kaupat jo tehty. Tai sitten on tarjonnut liian vähän. Tai mielestäni ihan tarpeeksi, mutta syntynyt kilpailu ostajien välillä. Tarjouskauppa on pahin, koska välillä ne kestää viikkokausia, ja saa vaan jännittää. Yhden asunnon kohdalla vaan luovutin, kun tarjouskaupan avulla hinta nousi niin suureksi. Mutta sinnikkyys palkitaan, ja lopulta löytyi aivan ihana asunto mahtavalla paikalla. Eli kyllä suakin se helmi vielä odottaa!

    Miltä alueilta etsit asuntoa? Jos kaipaat mitään apua/näkökulmaa niin laita viestiä.

  • Sohvi E

    Moi Jenni! Ei liity tähän postaukseen mutta osaat varmaankin auttaa? Olin joskus Helsingissä sellaisessa pop up -tapahtumassa missä myytiin monien suomalaisten vaate- ja asustemerkkien tuotteita alennuksella, näytekappaleita ja varaston viimeisiä yms. Mutta en muista tämän tapahtuman nimeä, tiedätkö onko sellaisia tulossa? Yksittäisten merkkien sample saleja toki löytyy mutta kun tulen kauempaa niin haluaisin saada kaiken kerralla :P

    Onnea asuntojahtiin!

  • Sup

    Me etsittiin reilu vuosi sitten miehen kanssa uutta asuntoa. Mies ihastui yhteen asuntoon jossa ei sinänsä ollut vikaa mutta kun itselle se ei vaan tuntunut kodille. Muutama päivä siitä väiteltiin että voiko asunnon hylätä sen takia ettei se ‘tunnu’ hyvältä. Onneksi hylättiin ja löydettiin Se Oikea.

    • Hauskasti kirjoitettu, kiitos! Kiinnostavalta tuntuvan asunnon kohdalla kannattaa tosiaan toimia ripeästi ja yrittää sopia välittäjän kanssa yksityisnäyttö jo ennen yleistä näyttöä. Itse löysin oman asuntoni juuri näin – nopeat syö hitaat!

      • Juu, tässä omassa tapauksessani kävi juuri niin, että ehdin ripeänä soittaa ensimmäisenä ilmoituksen julkaisun jälkeen ja sain sovittua näytön reilusti ennen varsinaista yleistä ensinäyttöä, mutta asunto oli ehtinyt herättää niin kovasti kiinnostusta, että sitä pääsi ennakkoon katsomaan useampikin. Ja lopulta tarjouksia tuli vielä korotuskierroksellakin 7. Harmillisesti joku pystyi tarjoamaan samoilla ehdoilla enemmän kuin minä. Mutta tällaista tämä on noiden parhaiden löytöjen kanssa varmasti.

        Ja se on kyllä ehdottoman hyvä vinkki, että jos mieluisan oloinen kämppä löytyy, niin ei kannata automaattisesti jäädä odottelemaan yleistä näyttöä, vaan kokeilla onneaan, josko saisi yksityisnäytön ennen muita. :)

  • Malala

    Toivottavasti oikea asunto löytyy vielä. Ehkä nämä asuntopostaukset voisi myös otsikoida silleen, että klikatessa tietää minkälainen postaus on kyseessä ja ne, joita asia kiinnostaa pääsevät lukemaan ja sitten sellaiset kuin minä, joille asia ei ole ajankohtainen, voivat lukea muita pupulandian juttuja.

  • nik

    Kun ostimme kodin vuosi sitten, päädyimme lopulta taloon, jota piti käydä katsomassa kolmesti ennen kuin lämpesi. En edes rakastunut mutta järkeilimme, että tässä on ne asiat mitä pitää olla ja sitten vaan pintaremppaa. Tajusin, että olennaisimmat kriteerit ovat ne, mitä ei voi itse muuttaa: sijainti, neliöt ja tiettyyn pisteeseen pohjaratkaisu. Muulla ei lopulta ole väliä, koska muuhun voi itse vaikuttaa. :) ja nyt tämä on jo ihan Koti. ei kannata liikaa keskittyä epäolennaisuuksiin ettei joudu maksamaan turhasta. Paitsi tietysti jos on millä mällätä :D

  • Monet näytöt aikaisemmin läpikäyneenä tiedän nuo tunteet, odotukset, ihastukset ja pettymykset. Nykyisen asuntoni kohdalla tärkein kriteeri oli ympäristö ja vanha talo. Vesi on minulle tärkeä elementti, siksi halusin asumaan juuri tänne. Talo on vanha(1948) kerrostalo, ja sijaitsee aivan järven rannassa. Puutteita toki on, liian pieni keittiö ja kylpyhuone, mutta niiden kanssa tulee toimeen. Ikkunasta avautuva kaunis näköala järvelle korvaa puutteet. Onnea kodin etsintään, hyvä siitä tulee.

  • Mä NIIN tiedän ton tunteen! Ensimmäistä asuntoa ostaessa näytössä tuli heti se fiilis että jes, tämä on meidän! Onneksi se saatiinkin ja siellä viihdyttiin hyvin. Seuraavaa etsittiin vuosi, ennenkuin oikea osui kohdalle. Siinä ehdin jo moneen kertaan masentua, että miksi mikään ei nyt kolahda samalla tavalla :(

    Nykyistä kämppää käytiin katsomassa ensin kerran ja sen jälkeen tavallaan hylättiin se pois vaihtoehdoista. Kuitenkin se jäi kummankin mieleen pyörimään ja lopulta päätettiin tehdä tarjous perjaatteella se tulee jos on tullakseen ja hups, se tuli :D Mutta nyt ollaan superonnellisia täällä <3 Tsemppiä sun oikean etsintään, se on siellä jossain!

  • puputin

    Hei mitkäs noi sun pääntsit on? Kaipaisi töihin just tommosia fiksuja, mutta rentoja :)

Related posts