13/01/17

Uuden musiikin superperjantai: Bonobo, The XX & SOHN

41 bonobo-migration

Tänään perjantaina on musiikillisesti varsinainen superpäivä, sillä kolme (!) lempiartistiani julkaisi tänään uudet albuminsa: The XX, SOHN ja Bonobo. Eli tässä riittää nyt sitten viikonlopuksi kuunneltavaa! Pääset tsekkaamaan uutukaiset näppärimmin Spotifysta alta löytyvien kuuntelulinkkien kautta.

BONOBO – MIGRATION

Sekoilin tuossa viime vuoden lopulla, kun bongasin Bonobon uuden biisin kaverini snäppivideolta. Kun kyselin biisin alkuperää, kaveri kertoi minun itse vinkanneen siitä hänelle aikanaan. Ehkä kaveri tarkoitti Bonoboa bändinä eikä itse biisiä, mutta jostain syystä jäin siihen käsitykseen, että kappale oli vanha ja jotenkin minulta unohtunut. Mutta sehän oli todellisuudessa ihan uunituore sinkkulohkaisu tänään viimein julkaissulta Migration-albumilta.

Levy on takuuvarmaa Bonoboa, joka tuntuu onnistuvan uudistumaan joka albumilla mutta kuulostamaan silti aina omalta ainutlaatuiselta itseltään. Se on aika mieletön saavutus. Levy on täynnä kovia biisejä, mutta tsekkaa ainakin nimiraita Migration, Nicole Miglisin vokaaleilla höystetty Surface, sinkkunakin julkaistu Kerala, hypnoottisesti etenevällä melodialla varustettu Outlier sekä mystisesti Bonobon aiempien levyjen onnistuneelta fuusiolta kuulostava Ontario.

the-xx-i-see-you
THE XX – I SEE YOU

The XX ottaa uusimmalla albumillaan askeleen kauemmas aiempien levyjen minimalismista. Bändi kuulostaa edelleen itseltään ja fiilis huokuu tuttua kaihoisaa melankoliaa, mutta äänimaailma on uusimmalla albumilla entistä monipuolisempi ja runsaampi.

Jotkut kriitikot ovat ehtineet ylistää tätä kolmatta albumia The XX:n parhaaksi, mutta minuun iski ehkä silti kaikkein eniten se parin ensimmäisen levyn synkkämielinen minimalismi. Ei sillä, uutukainen on silti kerrassaan erinomainen! Tsekkaa ainakin ihan uudenlaiselta mahtipontisine trumpetteineen kuulostava Dangerous, kirkkokuoro-fiilistä huokuvilla taustoilla maustettu Lips, vasta loppupuolella kunnolla vauhtiin pääsevä A Violent Noise ja surumielinen Performance.

sohn-rennen

SOHN – HARD LIQUOR

Rakastin niin täysillä SOHNin pari vuotta sitten julkaistua Tremors-albumia, että olen sittemmin odotellut kiihkeästi uutta musiikkia ilmestyväksi. Ensimmäinen sinkku Conrad julkaistiin albumilta loppuvuodesta ja vaikka se kuulostikin hyvältä, se ei ehkä silti iskenyt omaan musiikkikorvaan ihan samanlaisella voimalla kuin debyyttialbumin ensimmäiset sinkut. Nyt uutta Rennen-levyä testailleena olen todennut, että se ei ehkä ole ihan yhtä tarttuva kuin edeltäjänsä. Toisaalta, tämä voi olla juuri niitä albumeita, jotka vaativat muutamia kuunteluita auetakseen.

Kerran SOHNin livekeikalle päässeenä on pakko jälleen kerran mainita, että jos ikinä tarjoutuu tilaisuus katsastaa herra livenä, niin annan todella vahvan suositukseni. Kyseinen keikka oli parhaita koskaan näkemiäni – ystäväni kuvaili sitä liki uskonnolliseksi kokemukseksi, eikä mielestäni edes liioitellut. Tältä uusimmalta levyltä kannattaa tsekata ainakin hiljalleen kasvava Signal, levyn nimikkokappale Rennen, todella tarttuvalla biitillä varustettu Falling, unenomaisesti leijuva Still Waters ja samankaltaisissa rauhallisissa tunnelmissa jatkava mutta loppupuolella ihanasti räväyttävä Harbour.

 

Tags:

Categorised in: Musiikki

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

Related posts