21/12/16

Työnarkomaani ja lomajännitys

19 79

Reissasin eilisen blogijutun myötä pienelle mielikuvitusmatkalle. Valkean joulun sijaan haaveilen juuri nyt hiekkarannoista. Samujin rantakuvien lisäksi osasyy matkahaaveisiini on se, että muutama parhaista ystävistäni otti eilen nokan kohti Aasian lämpöä ja minä tuijottelen ikkunasta harmaata vesisadetta ihmetellen, miksi kummassa en lähtenyt mukaan.

Suunnittelin alun alkujaan tänä syksynä, että lähtisin ensimmäistä kertaa jouluksi jonnekin kaukomaille. Jostain syystä en silti kyennyt sitoutumaan reissusuunnitelmiin vielä siinä vaiheessa, kun matkojen ostaminen olisi ollut rahallisesti järkevintä. Vetkuttelin päätöksen kanssa niin kauan, että lopulta lentojen hinnat hipoivat sesongin käydessä kuumimmillaan jo pilviä. Ja sitten tuntuikin helpoimmalta ja järkevimmältä jäädä vain tänne kotikonnuille. Eikä siinä mitään, on aina mukavaa viettää joulua perheen parissa ja perinteisillä jouluruoilla herkutellen. Mutta jonakin vuonna teen vielä jotakin erilaista.

Olen sittemmin yllättänyt itseni monta kertaa miettimästä, miksi lähteminen tuntuu minusta niin vaikealta. Miksi en vain saa ostettua niitä lentolippuja? Ainakaan jos matka suuntautuu jonnekin yhtään kauemmas? Totuus taitaa olla, että minua ihan vähän pelottaa. En ole koskaan reissannut Aasiassa (yhtä Japanin reissua lukuunottamatta), Etelä-Amerikassa, Australiassa tai Afrikassa (yksi vanhempien kanssa tehty Egyptin matka poislukien). Joku sinne kauemmas tuntemattomaan lähtemisessä jännittää. Tuntuu ihan naurettavalta sanoa se ääneen – olenhan 32-vuotias.

Ehkä se on nimenomaan ikäkysymys. Kun matkustelua on tullut harrastettua lähinnä Euroopan sisällä ja ihan vähän Pohjois-Amerikassa, ja ikää on ehtinyt kertyä jo se 32 vuotta, kynnys hypätä ihan tuntemattomaan on siinä huomaamatta myös kasvanut. Jos kaukokohteita olisi plakkarissa jo iso liuta, ei varmaan jännittäisi yhtään.

Mutta ikää ja kilometrejäkin enemmän luulen syyn piilevän siinä, että minua jännittää päästää irti arjen rutiineista. Myös sen ääneen sanominen tuntuu ihan älyttömältä. Toiselle puolelle maapalloa reissaaminen vaatii automaattisesti enemmän aikaa, sillä kaukokohteeseen ei ole mitään järkeä lähteä kovin lyhyeksi aikaa. Ehkä olen jossain määrin työnarkomaani, mutta jostain syystä minua kuumottaa ajatus siitä, että joutuisin irroittautumaan töistäni moneksi viikoksi. Toki internet toimii toisella puolen palloakin, mutta jännittää, että pystyisinkö sieltä käsin hoitelemaan töitäni yhtä mutkattomasti tänne Suomen suuntaan. Vielä sitäkin enemmän ahdistaa ajatus siitä, että malttaisin jättää työt hetkeksi kokonaan. Että ihan lomailisin. Mitä se loma oikein on? Onko se jotain syötävää?

Viime kesänä riemuitsin havainnostani, kun keksin pitää vähän lomaa joka päivä. Annoin lounastaukojen venähtää surutta pitkiksi ja joskus sallin itselleni puolikkaita työpäiviä ilman syyllisyydentuntoja. Joku lukija huomautti tuolloin, että niin, sitä “lomaa joka päivä” kutsutaan yleensä vapaa-ajaksi. Minua nauratti. Olinko todella niin vieraantunut todellisuudesta tässä yrittäjän hektisessä arjessa, että olin unohtanut tyystin vapaa-ajan käsitteen? Onneksi ihan siitä ei sentään ollut kyse, mutta kommentti kyllä herätteli.

Nyt olen herännyt siihen, että en enää osaa lomailla. Siis sillä tavoin oikeasti, että sallisin itseni olla tekemättä yhtään mitään vaikkapa viikon tai, herra paratkoon, peräti kaksi. Koska enhän minä voi. Olenhan yrittäjä. Veikkaan, että ajatus ei ole täysin tuntematon monelle muullekaan yrittäjälle. Tai ihan muuten vain työnarkomaanille.

Niin että ehkä otan nyt ensi vuoden tavoitteekseni sen, että pidän jossain vaiheessa vaikkapa kahden viikon ihan oikean loman. Vaikka väkisin. Ja pyristelen jännityksestäni yli ja lähden jonnekin kaukomaille.

PS. Jos on hyviä ehdotuksia kivoista kohteista, niin saa ehdottaa! Erityisesti Aasia ja Australia kiinnostavat tällä hetkellä.

PPS. Nämä kuvat ovat parin kuukauden takaa Laguna Beachilta, kun pääsin pariksi päiväksi työmatkan myötä nauttimaan lämpimästä säästä.

Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia

Tags: , ,

Categorised in: Elämä, Matkat

19 Comments

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

  • Milla Vainikainen

    Jenni muru meille mahtuu aina ja lähden sun kanssa käymään Sydneyssa ja muualla ihan varmasti jos tuut kylään xx

    • Voi ihana rakas Milla! Ikävä on ja olet mielessä usein. Ja ehdottomasti yksi niistä syistä, miksi Aussit houkuttaa! <3 Lupaan, että ensi vuoden aikana tulen käymään.

  • ilma

    En ole itse yrittäjä mutta tiedän täysin tuon tunteen että nimenomaan arjen rutiineista luopuminen jännittää. Mulle siis nimenomaan rutiinit on rentouttavampi asia kuin loma, ja lempiviikonpäivänikin on maanantai siksi että silloin epämääräinen sunnuntai on ohi ja paluu rutiineihin koittaa :D Lomalla on kiva olla, mutta lomalla ei mun mielestä juuri ikinä ole rentouttavaa (virkistävää kylläkin).

    • Se on tavallaan jotenkin kamalaa huomata olevansa niin kiinni töissä ja rutiineissa, ettei malta irroittautua edes viikon ajaksi niistä kokonaan. Ja juuri siitä syystä totesin, että olisi selvästi meikäläisellä aika pitää hetki lomaa. :D

    • Pepa

      Mä tiedän niin ton maanantaitunteen!! Itekään en oo yrittäjä, mut vihaan sunnuntain epämääräisyyttä. Lauantai vielä menee, mutta nautin arjesta ja arkirutiineista ja vapaista arki-illoista täysin sydämin. Tavallisuus on mukavaa :’D

  • Oih ihana Kalifornia! Tunnistinkin kuvista heti, että mistä ne on (paitsi vika, voiko olla Lagunasta?) :)
    En koe että tuossa työn ja vapaa-ajan yhdistämisessä välttämättä mitää pahaa on, koska jos se on nastaa eikä tunnu työlle, niin mikäs siinä. Sen sijaan jos se uuvuttaa liikaa, niin sitten on kyllä loman paikka. Ja lomavinkit Aasian ja Aussien suuntaan menee ehdottomasti Thaimaan pienille saarille (Koh Lipe, Bulong, Phi Phi ja Lanta), sekä Ausseissa Byron Baylle ja Sydneylle. Kaikista kohteista löytyy mun blogista myös reissuvinkkejä jos kiinnostaa ;) Ihanaa joulua, Jenni!

    • Itse asiassa ihan oikein bongattu! Viimeinen kuva totta tosiaan on samalta reissulta mutta Huntington Beachilta eikä Lagunasta – lipsahti näköjään mukaan joukkoon, mutta eipä tuo liene niin vaarallista. :)

      Työn ja vapaa-ajan yhdistäminen on taitolaji. Nautin todella työstäni, mutta voisi tehdä itse kullekin ihan hyvää pitää edes joskus hetki kokonaan vapaata työasioista ja rutiineista. Ja siksi suunnitteilla onkin nyt jokin reissu ensi vuodelle ihan loman merkeissä. Tai ainakin osittain lomailun merkeissä. (Katso nyt, ei vain pysty! Haha.)

  • Norppi

    Oman maailmankuvan avartamisen kannalta suositrelen ehdottomasti matkaa mahdollisimman kauas ja erilaiseen – ihmiset on kaikkialla todella auttavaisia ja ystävällisiä ja normaalilla järjellä ja rohkeudella pärjää vaikka missä :-) itse on tullut mentyä aika paljon Aasiassa ja Lattareissa, suosittelen ehdottomasti esim. Sri Lankaa, Kolumbiaa, ja Vietnamia. Matkustaminen on parasta mitä rahalla saa!

    • Todellakin! Halu nähdä maailman eri kolkkia on kova, mutta se töistä irroittautuminen pidemmäksi ajaksi kerrallaan vain tuntuu jotenkin ylivoimaiselta. Mutta ehkä se on vain sellainen päätös, mikä pitää tehdä ja pitää siitä sitten napakasti kiinni. Haaveita on aina ollut, mutta koskaan hetki ei tunnu lähdölle sopivalta. Mutta nyt aion tulevan vuoden aikana sellaisia hetkiä vain tehdä, vaikka väkisin. :)

  • Julia

    Moikka Jenni,

    Pitkän pohdinnan jälkeen minäkin ottaa mallia sinusta ja etsiä itselleni uuden mummo kaverin. Toivon löytäni uuden mummokeverin mahdollisimman nopeasti alkuvuodesta. Voisitko tehdä postauksen siitä uudestaan, eli mitä pitää tehdä etukäteen yms…..

  • Terveiset Kambodzasta! Mulle puolestaan käy helposti niin, että lippujen ostaminen on helppoa ja vasta jälkikäteen tulee tajuttua, mitä tuli tehtyä. Yleensä paniikki iskee lähtöpäivää edeltävänä iltana tai viimeistään matkalla lentokentälle.

    Ollaan nyt maailmanympärimatkalla neljättä kuukautta (koko reissu kestää vuoden). Reissuun lähdettiin junalla Venäjän halki, mutta jo Mikkelin kohdalla tuli ekan kerran paniikki ja ahdistus. Jospa vain mentäisiin jonnekin Mikkelin lähelle mökille piiloon vuodeksi :D Tänne Kaakkois-Aasiaan asti ollaan nyt kuitenkin päästy, ja elämä on aika ihanaa. Pitkässä reissussa muodostuu omat rutiinit. Lopulta elämä ei olekaan niin erilaista kuin Suomessa.

    Todella moni tekee töitä reissun päältä. Suosittelen kokeilemaan! Tärkeää valita joku kaupunki, jossa on itseä kiinnostaa aktiviteettia ja tapahtumaa. Nomadlist.com-sivuston avulla pääset hyvin alkuun. Coworking spaceja löytyy helposti, ja sitä kautta myös sosiaalisuutta.

    Vinkkeihin vaikuttaa eniten se haluatko tosiaan vaan lomailla vai pitäisikö olla diginomadille sopivat olosuhteet :D Blogiasi vuosikaudet lukeneena uskallan suositella sulle Hong Kongia. Miellyttävä sekoitus itää ja länttä, niin kiinalaisia kuin brittiläisiä perinteitä. Pilvenpiirtäjiä, pikkuputiikkeja, kahviloita, mutta toisaalta myös luontoa ja rantoja. Hong Kong on paljon suurempi kuin moni ymmärtää. Terveellinen elämäntapa on erittäin in, ja kaikki juoksee joogaamaan Lululemoneissaan. Uskon, että viihtyisit Hong Kongissa erittäin hyvin. Sen voi myös helposti yhdistää Australian reissuun, koska suurin osa lennoista menee HK:n kautta. Voin laittaa linkkiä, kun saan Hong Kongista postauksen blogiin. Itse olin 10 tunnin jälkeen valmis muuttamaan kaupunkiin.

  • Seija

    Turhanpäiväisen lentelyn osuus ihmisen aiheuttamasta ilmastonmuutoksesta on jo lähes 5%.

    #ripnapajäätiköt#bikinikunto2030#ilmastokaaos#lämmintäjoulua

  • Erppa

    Uusi-Seelanti on myös ihana, jos sinne Australian suuntaan mietit :) Pieni ja kompakti maa jonka kiertää kahdessa viikossa kokonaan ympäri, hiekkarantoja ja sademetsää, vuoristoja ja jäätiköitä, viinitiloja joka paikassa! Ja parin tunnin lentomatkan päässä on ihanat trooppiset saaret Samoa, Tonga ja Fidzi

Related posts